Sukupuolikiintiöt ja pörssiyhtiöiden hallitukset

Elina Halttunen-Riikonen

*****
Harva aihe tasa-arvokeskustelussa tuntuu herättävän niin paljon intohimoja kuin erilaiset kiintiöt. Vääntö kiintiöistä on kuitenkin jälleen täällä: Akava näytti huhtikuussa vihreää valoa kiintiöille pörssiyhtiöiden hallituksiin (tosin sillä varauksella, että mikäli vuoteen 2018 mennessä tuloksia ei muuten saavuteta), EU:n komissiossa asia on käsittelyssä, ja ministereistä ainakin Heidi Hautala ja Paavo Arhinmäki ovat tätä kannattaneet. [1] Äkkiä kaikki tuntuvat olevan asiantuntijoita, mitä tulee pörssiyhtiöiden hallituksen koostumukseen. Vasta-argumentteina esitetään, että ”kiintiöstä on hyötyä vain epäpäteville naisille” ja ”kiintiöt halventavat naisia, kohta kukaan ei usko, että nainen voi edetä korkeaan asemaan ilman kiintiöitä, ja aina voidaan kyseenalaistaa, että onko se ja se nainen täällä siksi, että hänet on valittu kiintiönaisena.” Toisaalta toki tarvitaan keskustelua myös siitä, saavutetaanko kiintiöillä haluttuja tuloksia. [2]

Kysymys naiskiintiöistä pörssiyhtiöiden hallituksissa on osa isompaa kysymystä koskien sitä, mikä estää naisia pääsemästä korkeisiin virkoihin. [3] Kyse ei olekaan siitä, että naisia pitäisi alkaa palkkaamaan tai ylentämään siksi että he ovat naisia, vaan on luovuttava ylentämästä miehiä siksi että he ovat miehiä, eli pystyttävä ymmärtämään sukupuolen vaikutus pätevyyden arviointiin. Lähtökohdaksi ei voi ottaa ajatusta, että ”sukupuolen ei pitäisi vaikuttaa, ja siksi ei kiintiöille”, kun on perusteltuja syitä uskoa, että sukupuoli vaikuttaa pätevyyden arviointiin jo nyt, ja nimenomaan miesten eduksi eli naisia vastaan. [4] Toisaalta kiintiöitä ei ole syytä tarkastella täydellisen erillään muusta yrityksiä koskevista laeista ja säädöksistä; esimerkiksi keskustelu yritysten ”yhteiskuntavastuusta” abstraktilla tasolla on lähinnä sanahelinää, ellei ole lakeja, joita on välttämätöntä noudattaa. Siinä missä työntekijöiden oikeuksien turvaamiseen on myös sukupuolten tasa-arvon edistämiseen työelämässä tarvittu lainsäädäntöä. Toisaalta lain olemassaolo ei kaikissa tilanteissa suoraan ole johtanut parannuksiin; määräaikaisia työsuhteita ketjutetaan, eikä pysyvää  työsuhdetta ole näköpiirissä, vaikka lain on näitä käytäntöjä tarkoitus rajoittaa. [5]

Miksi sitten juuri pörssiyhtiöt? Miksi juuri korkeimmista viroista ja niiden täytöstä ja palkkauksesta puhutaan niin paljon? Tietenkään ei ole syytä kiinnostua yksinomaan korkeastikoulutettujen naisten ongelmista. Ottamatta kantaa kenenkään työn arvokkuuteen sinänsä, on selvää, että korkeissa asemissa olevat tekevät päätöksiä, jotka vaikuttavat mittaviin määriin ihmisiä. Ehkäpä todellakin on syytä vaatia, ettei sukupuoli merkitse etuoikeutta näihin asemiin, aivan kuten ei pidä hyväksyä sukulaisten tai saunakavereidenkaan suosimista pätevyyden kustannuksella. Vallalla on tapana kertyä ja tuottaa erinäisiä lieveilmiöitä (kaikki muistamme lähimenneisyydestä eräitä taulukauppoja ja syntymäpäiväjuhlia.) Rahalla saa ja jne., kuten tiedämme. Suomessa sukupuolten tasa-arvo toteutuu politiikassa paremmin kuin elinkeinoelämän huipulla.

Mitä on tasa-arvoinen edustus?
Suomessa on totuttu toimimaan kiintiöiden kanssa vuodesta 1995, jolloin tasa-arvolakiin lisättiin säädös sukupuolikiintiöistä koskien kaikkia julkishallinnon toimielimiä, myös kunnallisia yhtiöitä (lukuunottamatta kunnanvaltuustoja.) Säännös 40 prosentin sukupuolikiintiöistä herätti laajaa keskustelua ja vastustusta, jonka kuitenkin kerrotaan vaimentuneen suht nopeasti. Aiemmassa säädöksessä vuodelta 1986 vaatimus oli kuulunut “tulee olla sekä naisia että miehiä”, joka oli usein tulkittu siten, että “yksi nainen riittää”. [6] Tasa-arvovaltuutetun sivuilla kerrotaan lain säätämien sukupuolikiintiöiden suhteen seuraavaa mm seuraavaa:

”Tasa-arvolain yhtenä perustavoitteena on, että naiset ja miehet voivat tasaveroisesti osallistua yhteiskunnalliseen suunnitteluun ja päätöksentekoon.”

Tasa-arvolaki pyrkii siis turvaamaan tasa-arvoisen edustuksen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. [7] Tämän tärkeyden huomaa kun miettii, miten tärkeää on, että edustettuna eivät ole vain tietyn kansanosan edustajat. Kysymys koskien edustuksellisuutta on tietenkin kaikkinensa paljon sukupuolta laajempi. Esimerkkinä voi miettiä vaikkapa miten erilainen kanta ja tietopohja päivähoitoon on pienten lasten vanhemmilla kuin eläkeläisillä. Toisaalta emme myöskään näkisi mielekkääksi rajata eduskuntavaaleissa jotain Suomen aluetta pois päätöksenteosta. Ideaalitilanne luonnollisesti olisi ja on, että edustus olisi tasapuolista ”ihan luonnostaan”, mutta jos mietitään lakien olemassaolon syytä ja perustetta, niin yleensäkään ei voida ottaa lähtökohdaksi luottamusta siihen, että asiat menevät aina ihanteellisesti. (Muutenhan ei tarvittaisi rikoslainsäädäntöäkään.) Entä jos naiset sitten eivät vain halua osallistua päätöksentekoon yhtä paljon? Tämä saattaa olla tilanne tällä hetkellä, mutta se ei kerro siitä, mistä tilanne on aiheutunut. [8] Onko kuvamme päättäjistä, vallasta ja vaikuttamisesta ollut perinteisesti miehinen? Viimeaikojen muutokset eivät välttämättä ole muuttaneet sitä, miten vaikkapa keskimääräinen ”suurten ikäluokkien” edustaja on kokenut kaikenlaisen politiikan ”miesten asiaksi”.

Jos tasa-arvolain määrittämät kiintiöt vaikuttavat ainakin suhteellisen järkeenkäyviltä ja perustelluilta, on syytä huomata, miten niitäkin vastustettiin aikanaan voimakkaasti, ja juurikin vedoten tietynlaiseen huoleen osaamisen laskusta. [9] Kunnan- ja valtionhallinnon erilaisten toimielinten kiintiöt eivät ole missään nimessä sama kysymys kuin julkisuudessa vellova keskustelu sukupuolikiintiöistä pörssiyhtiöiden hallituksiin; vuonna 1995 päätöksellä oli paljon suurempi merkitys yksittäisten kansalaisen kannalta, ja on selvää, etteivät pörssiyhtiöiden hallituksien sukupuolikiintiöt herätä siihen verrattavissa olevaa intoa feministeissä.

“Kaikkihan kannattavat tasa-arvoa”
Tasa-arvobarometrin 2008 mukaan enemmistö on sitä mieltä, että tasa-arvo on tärkeä asia. Hienoa. Toisaalta samaisen Tasa-arvobarometrin mukaan tilanne sukupuolten tasa-arvon suhteen on pysynyt lähes ennallaan viimeisen kymmenen vuoden ajan. Ylipäätään ihmiset kyllä tietävät ongelmista koskien tasa-arvon puutetta sukupuolten välillä – yleisellä tasolla. Selväähän on, että yleisen tasa-arvoisuuden kannattaminen on huomattavasti helpompaa kuin havaita omassa tai muiden toimintatavoissa ja tottumuksissa jotain korjattavaa. Tähän voi liittyä aktiivista kieltämistä; syrjintä sukupuolen perusteella saatetaan kokea ainoastaan aikaisemman sukupolven ongelmaksi. [10]

Epätasa-arvossa ja syrjinnässä (suoranaisessa tai välillisessä) on kyse väistämättä myös vallasta; kun jollain ryhmällä ei sitä ole, pelaa tämä tilanteesta hyötyvien pussiin. Tämä selittää vaikkapa sitä, miksi toissavuonna uutisoinnissa ”vain miehille”-jäsenpolitiikkaa harjoittavasta Pörssiklubista kerrottiin, että nimenomaan klubin nuorimman jäsenistön edustajat vastustivat eniten ajatusta naisten ottamisesta klubin jäseniksi; onkin turha  nojautua jonkinlaiseen ”nykyiset nuoret aikuiset ovat niin tasa-arvoisia” -unelmaan. Toisaalta kun pörssiyhtiöiden sukupuolikiintiöistä puhuessa elinkeinoelämäkin rummuttaa ”itsesääntelyn” puolesta, on syytä muistaa se seikka, miten niissä puolustetaan status quo’n säilyttämistä, jota vastaan lainlaatijien törkkiminen sotii, joten pörssiyhtiöiden edustajien suunnasta tulleita kannanottoja ja vastustusta on väistämättä suhteutettava tähän. Elinkeinoelämän kanta, (jonka tiivistävät ruotsalaiset Liza Marklund ja Lotta Snickare seuraavasti ”Heti kun joku päästää ilmoille sanan ’kiintiö’, elinkeinoelämä hyppää kattoon”) ei ole ainoa, joka on otettava huomioon.

Sari Pikkala kuvaa yhteispohjoismaisen ”Sukupuoli ja valta”-selvityksen tuloksia:
”Suomessa naisedustus on vahva tehtävissä, joihin on suora kansanvaali. […]  Sukupuolten tasa-arvo elinkeinoelämässä ei ole ollut tasa-arvopolitiikan keskiössä samalla tavalla kuin edustuksellisen demokratian rakenteet.”[ 11]

Tässä mielessä kasvanut kiinnostus elinkeinoelämän käytäntöjä kohtaan ei siis ole yllätys. Ehkä hiljaisuuteen tällä saralla on vaikuttanut myös vallallaoleva käsitys talouden laeista ja toiminnoista eräänlaisena itsestäänohjautuvana monsterina, jota ei parane mennä sörkkimään. Toisaalta valtion omistamissa ja valtioenemmistöisissä yhtiöissä on suoritettu sukupuolisen edustuksen tasausta 1990-luvulta lähtien; tähän sitouttaa jo YK:n Pekingin ohjelma vuodelta 1995, jonka yhtenä missiona on tasa-arvotavoitteiden valtavirtaistaminen tavalla, joka läpäisisi laajasti yhteiskunnalliset rakenteet. [12]

Feministisestä näkökulmasta ongelmaksi tuntuu muodostuvan se, miten voi kritisoida hierarkioita, vallan kertymistä, ja laajemmin yhteiskunnallisia käytänteitä ja päätöksenteon muotoja, sekä vaatia sukupuolten välistä tasa-arvoa myös sinne taloudellisen vallan huipuille. Tämä jännite on olemassa ja se on syytä tiedostaa, mutta yhtä lailla myös taloudellinen valta ja sen kertyminen on tätä todellisuutta, ja vaikkei pitäisi tätä järjestystä ihanteellisena (tai vaikka pitäisi sitä perin paheksuttavana), niin on syytä huolestua mieskeskeisistä käytännöistä siellä. Ainakaan ei ole syytä uskoa, että naisten nousu yritysjohtoon tekisi yrityksistä jotenkin taikaiskusta parempia tai eettisempiä; se on aivan eri kysymys.

”Pätevin pitää valita”
Entä sitten tämä perin provokatoriseksi osoittautunut kysymys pörssiyhtiöiden hallituksista ja kiintiöistä? Ihmiset tapaavat vedota siihen, miten ”jos naisia kiinnostaa, hakeutukoot sellaiselle alalle” ja ”pitää valita kyvykkyyden perusteella”. Kuitenkin syy siihen, miksi kiintiöstä ylipäänsä ollaan etsitty apua, löytyy siitä, miten naisten ja miesten urakehityksen tasa-arvoistuminen on osoittautunut oletettua ja toivottua hitaammaksi. Suomi sijoittuu  naisjohtajien määrässä Euroopan mittakaavassa keskiarvon alapuolelle (mm. Baltian maat ja Ruotsi ovat edellä Suomea); vuosina 1998-2003 naisten määrä yritysjohtajissa EU-maissa kasvoi yhden prosenttiyksikön. [13] Toisaalta pörssiyhtiöiden hallituksissa on Suomessa prosentuaalisesti eniten naisia EU:n alueella, joskin vertailuluvussa mukana on ainoastaan suuret pörssiyhtiöt, mikä tekee vertailusta turhan edullisen Suomelle. [14] Kiintoisana seikkana esiin voi nostaa sen, miten vuoden 2008 Tasa-arvobarometrin mukaan korkeasti koulutetut naiset ovat kokeneet sukupuolestaan olevan haittaa työssä etenemisessä enemmän kuin matalammin koulutetut. Onko sitten olemassa tutkimuksia, jotka käsittelevät valintaa pörssiyhtiöiden hallituksiin? Saattaa ollakin, mutta lähestyn kysymystä tässä sen pohjalta, mitä on tutkitusti todettu sukupuolen vaikutuksesta (pätevyyden, taitojen) arviointiin, mikä on väistämättä iso osa sitä, kuka valitaan ja minnekin. [15]

Naisten ja miesten etenemisessä urallaan on tutkitusti eroja. Lähtökohdaksi helposti oletetaan, että naisten urakehityksessä tai nousussa korkeisiin virkoihin on kyse naisten omista valinnoista ja pätevyydestä. Tätä ei voi sulkea kokonaan pois, mutta ei ole syytä vedota pelkästään tähän – jo pelkästään siksi, miten yhteiskunnan odotukset vaikuttavat ihmisten haluihin edetä uralla. Toisaalta naisiin itseensä liittyviin syihin vetoaminen toimii helposti esteenä sille, että tiedostetaan ne ongelmat (sekä rakenteelliset että varsinaisesta syrjinnästä johtuvat), joita naiset kohtaavat nimenomaan sukupuolensa takia. Esimerkiksi Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkimuksen mukaan naiset aloittavat keskimäärin uransa eri tasolta kuin miehet, ja kehitys jatkuu erilaisena koko uran, siten että ”toiseksi alimmalla ja vastaavasti toiseksi ylimmällä vaativuustasolla miehet ylenevät yli 60 prosenttia todennäköisemmin kuin naiset.” [16] ”Lasikatto” (glass ceiling) on tunnettu sana kuvaamaan naisen työelämässä kohtaamia ongelmia suhteessa ylenemiseen. Ikään kuin jokin  näkymätön, salaperäinen entiteetti estäisi naisia nousemasta korkeampiin asemiin. Onkin ehdotettu, että lasikaton sijasta puhuttaisiin ”labyrintista”, sillä toisin kuin lasikatosta puhuminen indikoi, kyseessä ei ole yhdessä tilanteessa tapahtuva epätasa-arvo, ikään kuin ”viimeisellä askelmalla” nainen kohtaisi ongelmia, vaan epätasa-arvoiset käytännöt ja suoranaiset teot vaikuttavat kumulatiivisesti naisten mahdollisuuksiin ja jaksamiseen ja toisaalta toimivat konkreettisina esteinä. [17]

Naisten (oletettu) puuttuva kunnianhimo on yksi suosittu väite, jota esitetään aina, kun halutaan etsiä syitä naisten vähäiseen edustukseen korkeissa asemissa. Yleensä kuulee puhuttavan siitä, kuinka naiset eivät kehtaa pyytää kunnollista palkkaa siinä missä miehet, eli miten naisten kyvyttömyys vaatia ehkäisee naisen menestyksen. Naisten vaatimattomuus kostautuu, ei siinä muuta. Mielenkiintoinen tutkimustulos tämän uskomuksen kannalta on se, miten naisten neuvottelukyvyt, oman osaamisen esiintuominen sekä muut taidot, joiden takia miesten sanotaan menestyvän, voivatkin tuottaa naiselle päinvastaisen tuloksen. Erään tutkimuksen mukaan samat ominaisuudet, jotka haastattelutilanteessa toimivat miehen eduksi, toimivat naista vastaan. Naista, joka neuvotteli palkastaan, ei koettukaan ”omistautuneena”, vaan ”kontrollifriikkinä”. [18] Kyse on kulttuurisista odotuksista, kaksoisstandardista, joita vastaan toimiminen, eli naisen ”epänaisellinen käytös”, ei toimi.

Voiko sukupuoli sitten vaikuttaa siihen, millä tavalla hakija arvostellaan? PNAS:n tuore tutkimus kertoo karua kieltä:

”In a randomized double-blind study (n = 127), science faculty from research-intensive universities rated the application materials of a student—who was randomly assigned either a male or female name—for a laboratory manager position. Faculty participants rated the male applicant as significantly more competent and hireable than the (identical) female applicant. These participants also selected a higher starting salary and offered more career mentoring to the male applicant. The gender of the faculty participants did not affect responses, such that female and male faculty were equally likely to exhibit bias against the female student. Mediation analyses indicated that the female student was less likely to be hired because she was viewed as less competent.”[19]

Kyse oli siis identtisistä hakemuksista, joista miehen nimellä varustettu arvotetaan keskimääräisesti korkeammalle.  Tämä kuvitteellinen mies saisi tässä tilanteessa isomman palkkatarjouksen ja enemmän uraohjausta. Ja koska hän on arvioitu kyvykkäämmäksi kuin naispuolinen hakija, mies palkattaisiin. Voimme lohduttautua sillä, että kyseessä oli koetilanne. Kyseisessä kokeessa saatu tulos ei kuitenkaan ole ainutlaatuinen, päinvastoin. Sukupuolen vaikutuksesta suorituksen arviointiin on paljon erilaisia tutkimustuloksia. Yksi kiinnostava ”pitkäaikaiskoe” on yhdysvaltalainen tutkimus koskien orkesterin koesoittojen valintatilastojen muutosta, ja sitä miten rekrytointi tiettyihin orkestereihin muuttui sen myötä, kun niissä alettiin suorittaa koesoitot ”sokkona”, niin etteivät valitsijat nähneet soittajaa, vaan keskittyivät itse soittoon, ja soittajan taitoihin, kuten orkesteriin soittajia valitessa kuuluukin. Tällaisessa tilanteessa todennäköisyys naisen palkkaamiselle orkesteriin kasvoi 50 prosenttiyksikköä. Tulos viittaa siihen suuntaan, etteivät musiikin ammattilaiset kyenneet arvioimaan soittotaitoa ilman, että ennakko-oletukset naisten ja miesten kyvyistä vaikuttivat valintaan. [20]

Ennen kuin rupeaa huolestumaan siitä, miten mahdollisesti tulevat kiintiöt pörssiyhtiöiden hallituksiin syrjivät päteviä miehiä naisten kustannuksella, kannattaa pätevien ihmisten syrjinnästä huolestuneiden ensisijaisesti huolestua niistä naisista, joiden täytyy naiseutensa takia todistaa olevansa kyvykäs. On syytä tiedostaa, miten hankalaksi osoittautuu ihmisten arviointi tasa-arvoisesti, lähtien yksilön kyvyistä ja siitä mitä CV:ssä seisoo.

Yhdenmukaisuuden tuottamisen seurauksista
Yhtenä esteenä naisten nousulle korkeisiin virkoihin on esitetty ns. yhdenmukaisuustekijää, jota on kutsuttu myös kloonaus-ilmiöksi, eli johtajien taipumusta pitää pätevimpänä samankaltaista hakijaa kuin itse. Ja kun johtotehtävät ovat miesten kansoittamia, ymmärrätte mitä tästä seuraa. Lisää. Miehiä. Tietenkin työnantajalla on oikeus palkata mieleisensä henkilö, mutta ongelmallista on, mikäli pätevin ei olekaan pätevin, vaan se, joka jostain syystä tuntuu pätevimmältä. Tämä ei sovi yhteen sen mantran kanssa, missä hoetaan, että pätevin ylennetään ja rekrytoidaan, ja että naisetkin pääsevät korkeisiin virkoihin, kunhan ovat tarpeeksi päteviä. [21]

Nainen korkeassa virassa pistää silmään, mikä voi tietenkin tuoda positiivista huomiota, mutta ennen kaikkea naisen täytyy tämän erityiserottuvuutensa vuoksi jatkuvasti todistaa pätevyytensä, kuvaavat Marklund ja Snickare kirjassaan Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan (2006), jossa he käsittelevät tutkimuksia aiheesta, mutta myös laajasti omia kokemuksiaan siitä, millä tavoin naiseus tuntuu olevan välillä suurikin este kanssatyöntekijöille tai pomoille. Yksi mielenkiintoinen seikka on se, miten naisjohtajien oletetaan olevan tietynlaisia. [22] Naiseudella pitää olla tietynlainen määriteltävä arvo, ja naisjohtaja/nainen korkeassa virassa edustaa ennen kaikkea sukupuoltaan, joten hänen suoriutumistaan arvioidaan ennen kaikkea naisena. (Epäonnistumiset todistavat, ettei naisista ole vaativiin tehtäviin; onnistumiset taas todistavat, että tämä kyseinen nainen on erityisyksilö.) Mikäli naisjohtajilla ei ole erityisominaisuuksia (erilaista johtamistyyliä kuin miehillä), on jopa mahdollista esittää kysymys, että miksi niitä pitää sitten palkata.

Koska nainen määrittyy erikoistapauksena, ja hänen koetaan edustavan naisia kollektiivina, on mahdollista ajatella, että ”onhan meillä jo yksi nainen täällä”, kuvaavat Marklund ja Snickare kohtaamiaan palkkausstrategoita. Ajatuksen koomisuus ja siihen sisältyvä syrjivä asenne naisia kohtaan tulee esiin, mikäli samalla tavalla perusteltaisiin miesten valitsematta jättämistä; ”johan meillä on johtokunta täynnä miehiä; ei me enää niitä tänne palkata.” Yhden naisen ylentäminen toimii esteenä sille, ettei muita ylennetä. Tasa-arvovaatimukset tiedostetaan läpi yhteiskunnan; halutaan palkata yksittäisiä naisia, jottei kukaan voi syyttää syrjinnästä, sen sijaan että tutkittaisi niitä perusteita, joilla pätevyyttä arvioidaan. [23] Yksittäisten naisten ylentäminen erikoistapauksina kun ei tietenkään poista itse ongelmaa, eli sitä, miten mies määrittyy yksilönä, kykyjensä ja saavutustensa vuoksi, kun taas naisen palkkaamista tietyille, epänaisellisiksi koetuille aloille tai johtotehtäviin, pitää perustella.

Norjan tie?
Kuten tunnettua, sukupuolikiintiöt pörssiyhtiöiden hallituksiin otettiin käyttöön Norjassa vuonna 2006. Sen jälkeen käytäntö on levinnyt ympäri Eurooppaa, siitä onkin tullut eräänlainen norjalainen ”vientituote”, kuvaa Sari Pikkala. Miten kiintiöiden käyttöönotto on vaikuttanut Norjassa lyhyellä aikavälillä? Ei ainakaan kovin radikaalisti; toisin sanoen siten, että pörssiyhtiöiden hallituksissa on naisia se 40 prosenttia. Toisaalta pidemmän aikavälin vaikutusta on mahdotonta tässä vaiheessa sanoa. Pikkala huomattaa myös, ettei ole ilmennyt ongelmia löytää päteviä naisia pörssiyhtiöiden hallituksiin, tai ainakaan ongelmista ei ole valitettu. [24] Mitä sitten Suomessa muuttuisi? Ensinnäkin lähtötilanne on Pikkalan mukaan seuraava:
”Lokakuun 2011 puolivälissä Helsingin pörssiin listautuneita yrityksiä oli 124. […] Naisten osuus kaikkien pörssiyhtiöiden hallituksissa on 18 prosenttia.
Naiset puuttuvat kokonaan 27 pörssiyhtiön hallituksesta. Se on 22 prosenttia kaikista yhtiöistä. Kaikkien suurten listayhtiöiden hallituksissa on vähintään yksi nainen. [25]

Mikäli Norjan mallin mukaiset kiintiöt otettaisiin käyttöön, olisi Pikkalan mukaan vuoden 2011 lokakuun tilanteen perusteella “[…] liki 90 prosentilla pörssiyrityksistä edessään naisten osuuden lisääminen hallituksissa. Vain 16 yritystä täyttäisi kiintiökriteerit.” [26] Toisaalta on huomioitava, että itsesääntely, eli hyvien hallintatapojen ohjeet pörssiyhtiöille, ovat Suomessa vaikuttaneetkin hallitusten koostumukseen, joskin myös tämän vuoden toukukuulta oleva Keskuskauppakamarin selvitys hyvistä johtamistavoista ja niiden toteutumisesta tuo esiin, että sukupuolijakaumaa koskevasta suosituksesta oltiin poikettu eniten. [27]

Summauksena
Pitäisikö Suomessa seurata Norjan viitoittamaa tietä? Yhtä oikeaa vastausta ei luonnollisesti ole. Kuitenkin on syytä huomioida se, miten tutkimukset ovat osoittaneet, että naisen eteneminen uralla on miehiä takkuisempaa usein naisista riippumattomista syistä, kuten myös asettaneet kyseenalaiseksi sellaisen argumentaation, jolla tasa-arvotoimia (kuten kiintiöitä) vastustetaan vetoamalla siihen, miten juuri pätevyyden puute on esteenä. Kaikkein tarpeellisinta on hylätä hokema, että ”tasa-arvo toteutuu itsestään, odottakaa vaan”, ja vaatia tämän väitteen esittäjältä jotain näyttöä (yleistä optimismia ei lasketa.)

Ratkaisevatko kiintiöt sitten naisten urallaetenemisen ongelman? Pörssiyhtiöiden hallitukset ovat vain pieni siivu kaikesta. Ne ovat kuitenkin lainsäädännön ulottuvissa, toisin kuin monet muut epätasa-arvoiset käytännöt. Kiintiöt on otettu esille pyrkimyksenä mahdollistaa pysyvään miesenemmistöön puuttuminen näiden yhtiöiden hallituksissa. Jos kiintiöt otetaan käyttöön, tuloksena on, että naisia on se 40 prosenttia siellä pörssiyhtiöiden hallituksissa. Syvempää ongelmaa ne eivät ratkaise; siihen tarvitaan muut keinot. Toisaalta epäilyä kiintiöiden käyttöönoton laajempien, ”kumouksellisten” vaikutusten puutteesta suhteessa sukupuolten tasa-arvoon ei pitäisi suoraan tulkita kiintiöitä vastustavaksi perusteeksi; aika harvalla muutoksella lopulta on mielettömän laajoja vaikutuksia. Pysähtyminen etsimään patenttiratkaisua kaikkeen ei ehkä ole se toimivin tapa tehdä montaakaan asiaa. Pienet purot ja niin eteenpäin. Siitä, onko tämä kyseinen puro liian pieni, on vaikea tietää ennalta.

Viitteet:

  1. Kaleva, 13.4.2012. Lainaus uutisesta: ”On yritysten ja koko yhteiskunnan etu, että korkea osaaminen saadaan parhaalla mahdollisella tavalla käyttöön. Vaikka Suomi keikkuu naisten hallituspaikkoja mittaavien EU-tilastojen kärjessä, molempien sukupuolten 40 prosentin edustuksesta ollaan vielä kaukana. Jos tilanne ei parane vapaaehtoisin toimin, on kiintiölaki vuoden 2018 alussa tarpeen, Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder sanoi tiedotteessa.” sekä Nelonen huhtikuu/2012 sekä Ylen uutinen 4.9.2012.
  2. Verkkouutiset, 7.9.2012.
  3. Korkeastikoulutettujen naisten ongelmat eivät tyhjenny kiintiöihin, vaan ongelmat ovat samansuuntaiset kuin muillakin koulutusasteilla: naisten on vaikea saada pysyvää työsuhdetta. Akavan selvityksen mukaan: ”Vuonna 2010 joka kolmas alle 35-vuotiaista kokoaikatyötä tekevistä naisista oli määräaikaisessa palvelusuhteessa. Miehistä määräaikaisia oli vain noin joka seitsemäs.Vaikka määräaikaisuudelle ei olisi perustetta, määräaikaisuuden riitauttaminen on usein vaikeaa työntekijälle itselleen.” (Taloussanomat 13.4.12)
  4. Tarkoitukseni ei myöskään ole väittää, ettei naisen ole mahdollista menestyä; kyse onkin siitä, että on suuri ongelma, mikäli naisen pitää olla miehiä parempi pärjätäkseen. On kuitenkin syytä huomata, että yksittäiset korkeaan asemaan nousseet naiset eivät toimi todisteena laajemmasta tasa-arvosta. ks. viite 23 koskien tokenismia, sekä viitteen 19 tutkimus.
  5. Ks. viite 3.
  6. Pikkala 2011a.
  7. Toisaalta on hyvä huomata, ettei kiintiösääntö ole myöskään täydellisen joustamaton tavalla, josta voisi koitua mielettömiä ongelmia. Järjenkäyttö ei siis ole säännösten laatijoillekaan vierasta. Ohjeissa ”Toimielinten kokoamista valmistelevalle viranomaiselle” todetaan mm. seuraavaa: “Kiintiösäännöstä voidaan poiketa vain erityisestä syystä. Erityisen syyn käsitettä on tulkittava suppeasti. Tällainen syy voi esimerkiksi olla se, että toimielin käsittelee jotain kapeaa erityisalaa, jonka asiantuntijat ovat vain joko naisia tai miehiä.”
  8. Mikäli aina vedottaisiin siihen, että ”sitä ja tätä ihmisryhmää nyt vaan ei kiinnosta ja sillä hyvä”, niin kuuluisi ilman muuta jättää nuoret oman onnensa nojaan tässä asiassa, eikä suunnitella korkeammalta taholta mitään innostamiskamppanjoita. Ei ole syytä lähestyä ihmisiä asteikolla ”kiinnostaa/ei kiinnosta yhteiskunnallinen päätöksenteko&vaikuttaminen”; nämä eivät ole siinä määrin sisäsyntyisiä ominaisuuksia, vaan on syytäpitää mielessä, että on monia erilaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat kiinnostukseen. Toisaalta mikäli naisten suhteellinen määrä on hyvin alhainen, kuten tietyissä kunnissa, voivat kiintiöt aiheuttaa ongelmia naisille liiallisina töinä; alkuperäinen ongelma, eli naisten vähyys kunnanvaltuustossa, ei kuitenkaan johdu kiintiöistä vaan pikemminkin ne tuovat naisten vähäisen määrän esiin. (Ylen Uutiset 13.9.2012.) Kiintiöstä ei kuitenkaan ole tätä epäsuhtaa poistamaan.
  9. Vuonna 2012 Kokoomusnuoret ovat tosin ehdottaneet kiintiöistä luopumista kunnallishallinnossa, juurikin pätevyyteen ja demokratiaan vedoten. (Verkkouutiset 23.5.2012)
  10. Tästä esimerkiksi Psychcentral-sivustolla juttu “Gender Discrimination in Workplace”, (9.10.2009) sekä Ylöstalo 2012 (Huomaa myös, että Ylöstalo on kirjoittanut aiheesta tänne Feministien vuoroon.)
  11. Pikkala 2011c.
  12. “Valtion omistamissa ja valtioenemmistöisissä yrityksissä hallitusten sukupuolijakaumaa on tasoitettu sitovilla ohjeilla jo vuosien ajan. Vuosiksi 1997-1999 laaditussa hallituksentasa-arvo-ohjelmassa asetettiin tavoitteeksi naisten osuuden lisääminen 30 prosenttiin valtion liikelaitosten ja valtionyhtiöiden johtoelimissä.  Vuosien 2004-2007 ja 2008-2011 tasa-arvo-ohjelmissa tavoitteet on ilmaistu selkeästi. Kokonaan valtion omistamien yhtiöiden hallituksissa naisia ja miehiä tulee olla vähintään 40 prosenttia. Valtioenemmistöisissä yhtiöissä pyritään samaan. Tasa-arvotavoite huomioidaan myös niissä pörssin ulkopuolisissa yhtiöissä, joissa valtio on vähemmistöomistaja.” (Pikkala 2011a.) Sekä Suomen hallituksen tasa-arvo-ohjelma Pekingistä Suomeen, 30.11.2002.
  13. Sinikka Vanhala: ”Naiset ja johtajuus”.
  14. Ylen uutiset,, 5.3.2012. Toisaalta”Suomen lukuna esitetty tieto viittaa kuitenkin naisten osuuteen suurten pörssiyhtiöiden hallituksissa. Esimerkiksi EPWN Board Women Monitor 2012–vertailussa on mukana 334 suurta eurooppalaista yhtiötä. Suomesta mukana on kahdeksan suurinta pörssiyhtiötä. Vertailuissa jää kertomatta, että monien suomalaisyhtiöiden hallituksissa ei ole naisia lainkaan tai jos on, heitä on vain yksi.” (Pikkala 2011a)
  15. Pätevyyden ja saavutusten arviointi ei luonnollisesti rajoitu rekrytointitilanteeseen, mutta tästä vaiheesta on ilmeisesti helpoin tehdä tutkimuksia.
  16. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkimus, (aineistot vuosilta 1981-2006) sekä MTV3.n uutinen 8.3.2012. (Luonnollisesti iso ongelma tähän liittyen on, miten äitiys vaikuttaa naiseen työelämässä. Tässä en tähän asiaan keskity, kuten en myöskään työelämän segregaatioon mies- ja naisaloihin.)
  17. Banyard 2010, 83.
  18. Banyard 2010, 86.
  19. Moss-Racusin, Dovidio, Brescoll, Graham & Handelsman 2012.
  20. Goldin & Rousen 2002.
  21. Marklund & Snickare 2006, 77-79. (Marklund ja Snickare listaavat mainiossa kirjassaan koko joukon erilaisia naisten uralla etenemiseen liittyviä ongelmia, joista monet lähtevät väistämättä naisesta itsestään: ongelmien vääjäämättömyyden tiedostus ja niistä selviäminen, ja ylipäätään aktiivinen erilaisten naisille ongelmiksi muodostuvien käytäntöjen ja toimintatapojen laittaminen halki, poikki ja pinoon ennen kuin ne ehtivät niskan päälle.) Katariina Mäkinen on kirjoittanut aiheesta Feministien vuorossa otsikolla ”Yliopisto ja kulttuurinen kloonaus”.
  22. Esimerkiksi Institute for Management Development in Switzerlandin vuonna 2007 julkaisema tutkimus kuvaa, miten sen haastattelemat yritysjohtajat (kymmenestä eurooppalaisesta maasta) kertoivat havaitsevansa merkittäviä eroja mies- ja naisjohtajien välillä. Naisjohtajia kuvattiin ”tunteellisiksi”, ”herkiksi” ja ”heikoiksi”, siinä missä miehet kuvattiin ”omistautuneiksi”, ”loogisiksi” ja ”vahvoiksi”. Kuvaukset vastasivat kulttuurisia odotuksia, stereotyyppisiä nais- ja mieskuvia. Samankaltaisia selkeitä eroja ei ole onnistuttu havaitsemaan tarkemmissa, ihmisten henkilökohtaisiin kokemuksiin perustumattomissa tutkimuksissa. (Banyard 2010, 86-87.)
  23. Ilmiötä kutsutaan tokenismiksi (token, eli ainokainen), ja aihe on suhteellisen keskusteltu mm. Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Kyse on taktisesta vähemmistön (naisten, muiden vähemmistöjen) edustajan valinnasta luomaan kuvaa tasa-arvoisista mahdollisuuksista ja välttymisestä näin syrjintäsyytöksiltä. Ks. esim Kimmel 2000, 189-191.
  24. Pikkala 2011b.
  25. Pikkala 2011a.
  26. ibid. Tosin mainituista 16 kiintiökriteerit täyttävästä yrityksestä viidellä oli valtion enemmistö- tai vähemmistöomistus, jolloin ohjausta sukupuolijakauman tasoittamiseksi on tehty. ks. viite 12.
  27. ”Listayhtiöiden hallinnointikoodi on rakennettu ns. Comply or Explain -periaatteen nojaan kansainväli-sen tavan mukaan. Corporate Governance-suositukset velvoittavat listayhtiöitä, sillä ne on otettu pörssin sääntelyn osaksi. Jos yhtiö ei noudata jotain annettua suositusta, sen on ilmoitettava poikkeamasta julkisesti ja kerrottava poikkeaman perustelu. Näin ollen listayhtiön on annettava julkinen perustelu esimerkiksi sille, miksi sen hallituksessa on vain yhtä sukupuolta. Sijoittajat ja media seuraavat varsin aktiivisesti koodin noudattamista, ja yhtiöt poikkeavat yleensä annetuis-ta suosituksista vain silloin, kun niillä on siihen perustellut ja järkevät syyt.” (Keskuskauppakamarin selvitys  5/2012)

Linkit:
Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos: ”Naiset eri tehtäviin jo uran alussa– myöhempi kehitys voimistaa eroja” (tiedote) http://www.etla.fi/index.php?action=news&id=161
Kaleva: ”Akava valmis sukupuolikiintiöihin pörssiyhtiöissä”, 13.4.2012.
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/akava-valmis-sukupuolikiintioihin-porssiyhtioissa/573855/
Keskuskauppakamarin selvitys: ”Toimiiko hyvä johtaminen pörssiyhtiöissä?” 5/2012
MTV3:” Pro: Miehet tallovat jo varhain naiset urakehityksessä”, 8.3.2012. http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/pro-miehet-tallovat-jo-varhain-naiset-urakehityksessa/2012/03/1507726
Mäkinen, Katariina (2011) ”Yliopisto ja kulttuurinen kloonaus” (Feministien vuoro)
https://feministienvuoro.wordpress.com/2011/02/22/yliopisto-ja-kulttuurinen-kloonaus/
Nelonen:”Hautala haluaa pörssiyhtiöihin sukupuolikiintiöt” http://www.nelonen.fi/uutiset/talous/uutinen/hautala-haluaa-p%C3%B6rssiyhti%C3%B6ihin-sukupuolikiinti%C3%B6t
Pikkala, Sari (2011a) ”Kiintiöt toisivat lisää naisia useimpien suomalaisten pörssiyhtiöiden hallituksiin” , minna.fi. http://www.minna.fi/web/guest/naiset_suomen_porssiyritysten_hallituksissa
Pikkala, Sari (2011b) ”Liike-elämän sukupuolikiintiöt: norjalaisesta erikoisuudesta vientituotteeksi”, minna.fi
http://www.minna.fi/web/guest/porssiyhtioiden_hallitusten_sukupuolikiintiot
Pikkala, Sari (2011c) ”Sukupuoli ja valta: Naiset politiikan ja elinkeinoelämän johtopaikoilla”, minna.fi. http://www.minna.fi/web/guest/naiset_johtopaikoilla
Psychcentral: “Gender Discrimination in Workplace”, 9.10.2009. http://psychcentral.com/news/2009/10/09/gender-discrimination-in-the-workplace/8868.html
Suomen hallituksen tasa-arvo-ohjelma Pekingistä Suomeen (2002) http://pre20031103.stm.fi/suomi/hao/julkaisut/tasa97.htm
Taloussanomat/Saara Vartiainen: ”Akava: Kolmannes työnantajista rikkoo tasa-arvolakia”, 13.4.2012. http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2012/04/13/akava-kolmannes-tyonantajista-rikkoo-tasa-arvolakia/201227336/139
Tasa-arvobarometri 2008. http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/-/_julkaisu/1374374
Tasa-arvovaltuutetun sivuilla kiintiöistä: http://www.tasa-arvo.fi/edistaminen/kiintiot
Tasa-arvolaki: http://www.finlex.fi/fi/laki/smur/1986/19860609
Verkkouutiset/Ilkka Ahtokivi: “Kiintiöillä ei saa estää naisten pääsyä huipulle”, 7.9.2012. http://www.verkkouutiset.fi/index.php/talous/982-talous/108443-kiintioilla-ei-saa-estaa-naisten-paasya-huipulle
Verkkouutiset: “Kokoomusnuorten Hakkanen: Sukupuolikiintiöt poistettava kuntapolitiikasta” 23.5.2012.
http://www.verkkouutiset.fi/index.php/politiikka/984-politiikka/101789-kokoomusnuorten-hakkanen-sukupuolikiintiot-poistettava-kuntapolitiikasta
Naiset ja johtaminen-oppimateriaali (Jyväskylän yliopisto, kauppatieteet) http://www.jyu.fi/economics/naisjohtajuus/Naiset_ja_johtaminen.htm
Yle: “Suomessa eniten naisia pörssiyhtiöiden hallituksissa” 5.3.2012. http://yle.fi/uutiset/suomessa_eniten_naisia_porssiyhtioiden_hallituksissa/5075852
Yle Uutiset/Samuli Harala: “Euroopan komissio ehdottaa 40 prosentin naiskiintiöitä pörssiyhtiöiden hallituksiin”, 4.9.2012. http://yle.fi/uutiset/euroopan_komissio_ehdottaa_40_prosentin_naiskiintioita_porssiyhtioiden_hallituksiin/6281652
Yle Uutiset/Mia Gertsch: “Naiset eivät lähde ehdolle kuntavaaleissa”, 13.9.2012.
http://yle.fi/uutiset/naiset_eivat_lahde_ehdolle_kuntavaaleissa/6294362
Ylöstalo, Hanna (2012) “Mitä tasa-arvo on?” (Feministien vuoro)
https://feministienvuoro.wordpress.com/2012/03/14/vieraan-vuoro-mita-tasa-arvo-on-2/

Lähteet:
Banyard, Kat (2010) The Equality Illusion.
Goldin & Rousen (2002) ”Orchestrating Imparability: The Impact of Blind’ Auditions on Female Musicians” American Economic Review.
Kimmel, Michael S.(2000) The Gendered Society.
Marklund, Liza & Snickare, Lotta (2006) Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan. Otava.
Moss-Racusin, Dovidio, Brescoll, Graham & Handelsman, (2012) ”Science faculty’s subtle gender biases favor male students” PNAS September 17, 2012  Verkossa: http://www.pnas.org/content/early/2012/09/14/1211286109
Nieminen, Tarja (2008) Tasa-arvobarometri 2008. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2008:24.
Vanhala, Sinikka “Naiset ja johtaminen”. Naiset ja johtaminen-oppimateriaali (Jyväskylän yliopisto, kauppatieteet)
Ylöstalo, Hanna (2012) Tasa-arvotyön tasa-arvot. (Väitöskirja) Tampereen yliopisto. Verkossa:http://acta.uta.fi/pdf/978-951-44-8656-2.pdf

edit. 3.10.12 ceiling-sanan oikeinkirjoitus

89 comments

  1. Plus puuttuva linkki tuohon Keskuskauppakamarin selvitykseen:
    http://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&ved=0CB4QFjAA&url=http%3A%2F%2Fwww.keskuskauppakamari.fi%2Fcontent%2Fdownload%2F51635%2F1204478%2FTOIMIIKO%2BHYV%25C3%2584%2BHALLINNOINTI%2BJA%2BAVOIMUUS%2BP%25C3%2596RSSIYHTI%25C3%2596ISS%25C3%2584.pdf&ei=yDJnUJ3bKc-O4gSR7oHgBw&usg=AFQjCNHEauyx-dw0CCey9kljXRl2Kgw2kw&sig2=M5oK6zmc8q3fzkOASmvpmw&cad=rja

    (Sori muoto, itse pdf:ä ei kuitenkaan löydy kesk.kk:n sivuilta, vaikka niin lupaillaan..)

    Siinä muuten kerrotaan jtn mentorointi-ohjelmasta myöskin: ”Suomessa vain 20 naisella on kaksi hallituspaikkaa
    ja ainoastaan yhdellä on kolme. Katseet on nyt syytä suunnata liiketoimintojen johtoon, jossa naisia on edelleen vähän. Tämän vuoksi Keskuskauppakamari on käynnistänyt suuren suosion saaneen naisjohtajien mentorointiohjelman.”

    Toisaalta: ketä pitäisikään mentoroida? sekä siitä aiheesta, miten tehtävät jakautuu pörssiyhtiöiden hallituksissa, kertoo johtamisen proffaJkylästä: http://www.tulva.fi/index.php?k=15899

  2. Eikö myös olisi kohtuullista vaatia sukupuolikiintiötä myös sukupuolentutkimukseen ja tietenkin naistutkimukseen. Lisäksi erilaisiin tasa-arvoelimiin ja armeijaan. Paskakuskinhommista puhumattakaan???

    1. Köhköh, niin..tasa-arvopolitiikassa ei olekaan yritetty tasata nais- ja miesalojen eriytymistä noin muuten. (Vai miten se menikään…?)

      Hienosti osaat näitä kliseitä toistella. (Luetteletko niitä tasa-arvoelimiä, jossa sukupuolten edustusta ei pyritä tasaamaan? Sukupuolentutkimusta opiskelee myös miehet -sehän ei taida olla missään yliopistossa varsinaisena pääaineena Suomessa, johon haetaan, joten tämä ehdotuksesi kiintiöistä jää tässä kohtaa hieman auki..)

      Blogiteksti keskittyi nimenomaan niihin korkeisiin virkoihin. (Olen maininnut syitäkin.)

      1. ”Blogiteksti keskittyi nimenomaan niihin korkeisiin virkoihin. (Olen maininnut syitäkin.)”

        Onko tosin olemassa erityisiä syitä miksi sellaisilla (julkisen sektorin) aloilla, kuten opetustoimessa (jonka merkitystä voidaan perustella samoilla kauaskantoisilla vaikutuksilla, joihin viittaat johtoporrastehtävissä – lastenkasvatus voidaan nähdä mielestäni tällaisena) ei ole sukupuolikiintiöitä?

        En sinänsä täydellisesti vastusta kiintiöitä ajatuksena, mutta vastustan kaksinaismoralismia, missä muka-argumentoinnilla kehitellään ne paikat (joissa naisia o n vähemmän) ja kiintiöidään nämä, eikä puututa (ilmiselviin muihin) kenttiin, joissa naiset ovat enemmistöinä. Toivottaisin ehdottomasti tervetulleeksi (jos ei muutoin, niin kokeiluna) sellaisen kiintiöpolitiikan, joka olisi aidosti tasa-arvoon pyrkivää kiintiöpolitiikkaa (eikä naisten aseman kohentamiseen pyrkivää kiintiöpolitiikkaa).

        Ehkä asettelisinkin kysymyksen niin, että mikäli kiintiöitä lähdetään asettamaan segregaation korjaamiseksi, tuleeko mieleesi yhtään sellaista aluetta, jolla mieskiintiö olisi tarpeellinen ja jolla sitä olisi syytä vakavissaa harkita tai sellainen asettaa, jos tälle tielle lähdetään?

      2. Niin, se opetustoimeen miesten lisääminen kuuluu tähän sukupuolisegregaation purkuun:
        http://www.naisunioni.fi/index.php?k=15670

        Tässä vaiheessa, kun miesten määrä kasvatusalan opiskelijoissa on todella vähäinen (mm. rooliodotusten yms kautta; Suomessa kasvatus/opetus on perinteisesti ymmärretty naisellisena alana, mikä vaikuttaa kiinnostukseen.) niin kiintiöt olisi suhteellisen turha ratkaisu (pitäisi olla niitä opettajiksi valmistuneita miehiä kärkkymässä näitä kiintiöpaikkoja, vai pitäisikö pätevyysvaatimuksista joustaa?): olen siinä uskossa, että miehiä otetaan ilosta kiljuen töihin esim. ala-asteelle/tarhaan, mikäli sinne haetaan töihin (tästä pojat tarttee miehen mallia-hokemasta varmaan ole kuullutkin.) Ekaksi niitä miehiä pitäis saada niitä aloja opiskelemaan; käsittääkseni naisten suhteellinen edustus esim. kauppatieteissä on suurempi kuin miesten vastaava kasvatusalan opinnoissa, miksi on edellisen kohdalla mielekästä puhua rekrytointivaiheesta, ennemmin kuin siitä, että miten saadaan naisia opiskeleen alaa X tässä vaiheessa.
        (Lue tuo linkin esittely, niin avautuu.)

        (Muka-argumentaatioväitteistä kuulisin toki lisää.)

        –>Sukupuolisensitiivinen (varhais)kasvatus on btw. ehdottomasti aihe, josta pitää saada jokin kirjoitus tänne.

      3. ”Tässä vaiheessa, kun miesten määrä kasvatusalan opiskelijoissa on todella vähäinen (mm. rooliodotusten yms kautta; Suomessa kasvatus/opetus on perinteisesti ymmärretty naisellisena alana, mikä vaikuttaa kiinnostukseen.) niin kiintiöt olisi suhteellisen turha ratkaisu (pitäisi olla niitä opettajiksi valmistuneita miehiä kärkkymässä näitä kiintiöpaikkoja, vai pitäisikö pätevyysvaatimuksista joustaa?): ”

        Eikö naiskiintiöinti pörssiyhtiöiden hallituksiinkin olennaisesti tarkoita, että pätevyysvaatimuksissa on joustettava naisten kannalta? Mikäli tässä kohtaa voidaan argumentoida oletetusta naisiin kohdistuvasta syrjinnästä johtuvasta valintaongelmasta, olisi ehkä syytä sitten keskustella myös siitä, miksi miehiä on a) hakijoina opettajankoulutukseen niin paljon vähemmän ja b) miksi jo peruskoulussa poikien arvosanat ovat heikompia kuin tyttöjen? Syrjitäänkö poikia jo peruskoulussa, vai ovatko pojat tyttöjä tyhmempiä? Jos ongelma on siinä, että poikia syrjitään jo peruskoulussa, eikö luonnollinen seuraus olisi korjata tätä syrjintää kiintiöillä, samalla tapaa kuin pörssiyhtiöiden johtopuolella osin ajatellana, että naisia syrjitään johtajauran aikana, ja tätä asiaa voidaan korjata kiintiöillä?

        Oikeasti, saman ”pitäisi olla naisia kärkkymässä paikkoja” -kysymyksen voi joskus esittää myös huipputehtäviin ja -virkoihin (esimerkiksi: http://www.vm.fi/vm/fi/03_tiedotteet_ja_puheet/01_tiedotteet/20120927Veroha/name.jsp).

        ”Ekaksi niitä miehiä pitäis saada niitä aloja opiskelemaan; käsittääkseni naisten suhteellinen edustus esim. kauppatieteissä on suurempi kuin miesten vastaava kasvatusalan opinnoissa, miksi on edellisen kohdalla mielekästä puhua rekrytointivaiheesta, ennemmin kuin siitä, että miten saadaan naisia opiskeleen alaa X tässä vaiheessa.”

        Kauppatieteissä on tietenkin sitten huomioitava myös se, että kauppatieteet sisältävät varsin laajan kirjon erilaisia koulutussuuntauksia (aina markkinoinnista johtamiseen ja rahoitukseen). Olisiko sinulla esittää sukupuolijakaumaa huomioiden pääainevalinnat? Olettaisin, että markkinointi on naisvaltainen, ja rahoitus miesvaltainen ala. Jälkimmäinen jopa äärimmäisen miesvaltainen, kuten matemaattiset alat usein ovat; ja edellinen huomattavan naisvaltainen, kuten humanistiset alat usein ovat.

        ”(Muka-argumentaatioväitteistä kuulisin toki lisää.)”

        Lienee paikallaan, että selitän tätä hieman lisää; tarkoitan seuraavaa: koemme, että naisten urilla kohti johtajuutta on esteitä, jotka johtuvat sukupuolisyrjinnästä tai työelämän käytänteistä, jotka suosivat miehiä (naisten kustannuksella). Teemme osin moraalisen- ja arvovalinnan korjata lopputulemaa kiintiöillä. Koemme myös, että poikia syrjitään koulujärjestelmässä; emme tee samankaltaista valintaa korjata asiaa kiintiöillä, koska tässä kohtaa haluamme soveltaa mahdollisuuksien tasa-arvoa.

        Tätä voimme perustella esimerkiksi sellaisella tässä tapauksessa kaksinaismoralistisella muka-argumentilla, että sanomme mieskiintiön (opettajankoulutukseen: http://yle.fi/uutiset/opetusalan_mieskiintiot_jakavat_kansan/5482516) olevan ongelmallinen koska halukkaita ei ole; mutta toisaalta olemme sitä mieltä että johtajapuolella miesten suurempi edustus ei voi johtua miesten suuremmasta hakijamäärästä näihin tehtäviin, tai vaikka johtuukin, niin hakijamäärän taustalla on naisia syrjivä rakenne.

        Tässä kohtaa olemme jo tehneet ilmi, että mielestämme tilanteet joissa miehiä on hakijoina vähemmän (tai miehet ovat aliedustettuina) ovat yksilönvalintojen seurausta, kun taas naisten vastaavat tilanteet ovat rakenteellisen syrjinnän seurausta, vaikka molemmissa tilanteissa voimme spekuloida argumenteilla rakenteellisesta syrjinnästä.

        Kiintiöiden käyttöönotto pörssyhtiöiden hallituksessa ei ole valinta, jolla on merkitystä ainoastaan pörssiyhtiöiden hallitusten kannalta; se on myös aloite, joka näyttää vihreää valoa kiintiöinneille myös muissa tilanteissa. Tämän takia mielestäni keskustelua ao. hallituskiintiöistä ei voida käydä tyhjiössä, vaan keskustelussa on huomioitava myös muita relevantteja kenttiä ja kysymyksenasetteluja.

        Sukupuolineutraalista kasvatuksesta: tässä kohtaa tulisi mielestäni myös kiinnittää huomioita sellaisiin kysymyksiin, kuin miksi pojat menestyvät niin huonosti (tyttöihin verrattuna) jo peruskoulussa, ja johtuuko tämä ero poikien typeryydestä vai voisiko järjestelmää kehittää jotenkin niin, että se sopisi paremmin myös poikien oppimistavoille? Vai olisiko sukupuolineutraalin kasvatuksen tavoite myös ”opettaa pojat tyttöjen oppimistavoille”?

      4. *** Laajennan vielä kommenttiani koskien hakijoita. Minulla ei valitettavasti ole saatavilla ”aineistoa”, mutta mieleeni tuli lähinnä muutamia valtiohallinnon (pääjohtajien) paikkoja lähiajoilta.

        http://www.vm.fi/vm/fi/03_tiedotteet_ja_puheet/01_tiedotteet/20120112Tullil/name.jsp http://www.vm.fi/vm/fi/03_tiedotteet_ja_puheet/01_tiedotteet/20120927Veroha/name.jsp
        http://yle.fi/uutiset/vattn_johtoon_yhdeksan_hakijaa/5668430
        http://valtioneuvosto.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedote/fi.jsp?toid=2213&c=0&moid=2208&oid=359116

        Kyseessä on VATTin, Tilastokeskuksen, Verohallinnon, Tullihallinnon pääjohtajan paikat sekä Sisäasiainiministeriön kansliapäällikön paikka. Jos en täysin väärin laskenut, hakijanupit ovat 46-10 miesten hyväksi, eli yli 80 %:a hakijoista on miehiä. Yli 80%:a paikoista ei kuitenkaan tainnut mennä miehille; käsittääkseni tämä jakauma päätyi 3-2 miesten hyväksi (Tullihallinto, Verohallinto, Vatt miehille; Tilastokeskus, Sis. as. mininisteriön kansliapäällikkö naisille).

      5. Naisten ja miesten mahd. kokemaa rakenteellista syrjintää ei ole syytä ”spekuloida” yhtäläisesti, kun nimenomaan naisten kohdalla mahd./oletettu äitiys (eli miten nuoret naiset on potentiaalisia synnyttäjiä ja äitiyslomallejääjiä) aiheuttaa juurikin niitä ongelmia. Kyse on siis vähemmän spekulaatiosta tällä saralla. (Tämä ongelma on monitahoinen, mutta tietysti paljon on kiinni juurikin siitä pienten lasten hoitovastuun jaosta, mikä on ollut paljon tapetilla. -Myös eri työnantajatahojen välisestä jaosta on välttäm. kyse, jotta mitään vaikutusta todella olisi.)

        Sosiaali- ja terveysministeriön raportista (2012):
        ”Suomessa määräaikainen työ on yleisempää
        kuin muissa Euroopan maissa. Suomalainen erityispiirre on myös määräaikaisen työvoiman
        korkea koulutustaso. Toinen erityispiirre suomalaisilla työmarkkinoilla on sukupuolten selkeä ero määräaikaisten työsuhteiden yleisyydessä. EU-maissa määräaikaisuudet ovat miehillä ja
        naisilla lähes yhtä yleisiä, kun taas Suomessa ne ovat naisilla huomattavasti yleisempiä25.
        Erityisen yleisiä määräaikaiset työsuhteet ovat perheenperustamisiässä olevien naisten kes-
        kuudessa. Yleisimpiä määräaikaiset työsuhteet ovat julkisella sektorilla.
        Yleisiä määräaikaisuuksien syitä ovat esimerkiksi tehtävän projektiluonne, jatkuvuuden puute rahoituksessa sekä sijaisuus. Naisten määräaikaisuuksien yleisyyden syiksi on nähty
        pitkät perhevapaat, jotka yhdessä työmarkkinoiden segregaation kanssa aiheuttavat suuren
        tarpeen sijaisille nimenomaan naisenemmistöisillä aloilla. Sijaisuudet ovat merkittävin yksittäinen määräaikaisuuden peruste (38 prosentissa määräaikaisuuden syy, joskin suurimmassa
        osassa määräaikaisista työsuhteista perusteena on jokin muu syy (työ- ja elinkeinoministeriön
        raportteja 16/2012). Toisaalta nuoria naisia ei Suomessa ehkä uskalleta vakinaistaa juuri pitki-
        en perhevapaiden pelossa. Määräaikaisuuteen liittyy työntekijän kannalta merkittäviä negatii-
        visia vaikutuksia, joten määräaikaisten työsuhteiden yleisyyttä voidaan pitää ongelmallisena.”

        Toisaalta nää on niitä ongelmia, jotka tiedostetaan ja ollaan tutkittu, mutta mitään ei tapahdu (monestakaan syystä.)

        (Tää on myöskin kaikki palkkaryhmät kattava ongelma: http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2858344/suomi-tarvitsee-uutta-naisliiketta )

      6. ”Naisten ja miesten mahd. kokemaa rakenteellista syrjintää ei ole syytä “spekuloida” yhtäläisesti, kun nimenomaan naisten kohdalla mahd./oletettu äitiys (eli miten nuoret naiset on potentiaalisia synnyttäjiä ja äitiyslomallejääjiä) aiheuttaa juurikin niitä ongelmia. ”

        Toisaalta, on myös tutkimustietoa siitä, että esimerkiksi koulutusjärjestelmä syrjii rakenteellisesti poikia. Lopputulemien tasa-arvo mielessäpitäen on selkeää, että tytöt saavat parempia arvosanoja (tästä esimerkiksi
        http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/2010_51/154380.htm). Kyseessä on, siis kuten pörssiyhtiöiden hallituspaikoissakin, tilanne jossa molemmilla on ”mahdollisuudet”, mutta ”lopputulemat” eivät mene tasan.

        Tästä syystä en haluaisi puhua kiintiöistä yhden suljetun laatikon sisällä. Jos koemme, että tilanteissa joissa teoriassa mahdollisuudet ovat yhtäläiset, mutta käytännössä toinen sukupuoli kohtaa syrjintää ja tämä ilmenee lopputulemien epätasa-arvona, voidaan käyttää kiintiöitä korjaavana eleenä, on vaikea nähdä miksi tätä ei pitäisi soveltaa silloin myös siellä, missä miespuoliset henkilöt kohtaavat syrjintää.

      7. Hienosti osaat näitä kliseitä toistella. (Luetteletko niitä tasa-arvoelimiä, jossa sukupuolten edustusta ei pyritä tasaamaan? Sukupuolentutkimusta opiskelee myös miehet -sehän ei taida olla missään yliopistossa varsinaisena pääaineena Suomessa, johon haetaan, joten tämä ehdotuksesi kiintiöistä jää tässä kohtaa hieman auki..) En tässä rupea nimiä lyömään pöytään, mutta uskon kiinnostusta löytyvän todellisilta miesten tasa-arvoaktiiveilta moneen tasa-arvoelimeen, joista heidat on sivuutettu. Ainakaan STM:n tasa-arvoyksikkö ei ole onnistunut värväämään miehiä. Opiskeleeko sukupuolentutkimusta sellaisia miehiä, jotka eivät ole profeministejä? Luetteletko itse muutaman?
        Miksei muuten STM:n kokoisten budjettien tasa-arvoelinten jäseniä ei voi katsoa korkean viran haltijattariksi? Nimenomaan viran.

      8. Sitten vielä se, että kummastelen tuota feministien intoa puolustaa naisten eliitin etuja. Koskahan saan lukea täältä esim. kotiäitien asemaa koskevaa jupinaa?

      9. Mää en ihan kauheesti tykkää tästä ”miksette kirjoita siitä ja tästä-argumentaatiosta” (nyt ohitatte kotiäidit ja keskitytte ”eliittiin”), myös: perhettä käsitteleviä tekstejä on ollut. Se, että ottaa yhden aiheen kerrallaan esille, ei samalla merkitse muiden sulkemista pois: luonnollisesti ollaan todella vastaanottavaisia/etsintäkannalla kirjoittajien suhteen, että olisi mahd. monenlaisia aiheita käsittelyssä. Olen tosi iloinen jos joku kirjoittaa kotiäideistä tänne! (Tietenkin jostain mielekkäästä näkökulmasta..)

        Esim. Tasa-arvon neuvottelukunnassa (suuri tekijä) on edustettuina myös miestoimijajärjestöjä (siellähän on puolueilta edustajat, plus sitten kiertävää edustusta..Tästä on ollut keskustelua Arto Jokisen blogin kommenteissa.)

        Plus: miksi ne profeministimiehet jotka opiskelee sukupuolentutkimusta ei ole sun katsontakannassa miehiä?! -ja onko ne muutenkaan mitenkään homogeeninen joukko.. (Olen ”hieman” hämmentynyt..tarvittaisiinko sinne kiintiö-antifeministeille?! )

      10. Et vastannut kiintiöihin mitä tulee roskakuskin hommiin. Lisäisin vielä tohon katontekijät ja murhanaiset. Mistä johtuu ettei tasa-arvo onnistu noilla alueilla ihmiselämässä, biologiastako?

    2. ”Yleisimpiä määräaikaiset työsuhteet ovat julkisella sektorilla.”

      Tämäkin on tietty hieman segregaation seurausta. Otin vapauden piirtää tästä kaavion: http://pxweb2.stat.fi/graph/gserver.aspx?mimetype=png&ssid=1210011614313&gedit=false&ifile=../temp/010_pra_tau_101_fi2012101143010&typepars=numbers;srcvertic;transpose;nosort&gskey=findi

      Mutta eivätkö esimerkiksi opetusalan koulutuksen mieskiintiöt tuottaisi lisää miehiä tuonne kunnallissektorille, joka toisaalta lievittäisi tätä ongelmaa sielläkin? (ja yhtälailla voisi olla kasvatusteoreettisesti tervetullut asia; en tosin itse ole kasvatustieteiden asiantuntija).

      1. No totta hemmetissä se segregaatio vaikuttaa, mutta se seikka ei sen toteamisella parane tai muutu tasa-arvoisemmaksi. (Toihan on ihan peruskauraa ollut kaikissa työmarkkinoita ja tasa-arvoa käsitelleissä tutkimuksissa ja selvityksissä parikymmentä vuotta.)

        Nopee huomio: Että toimiiko kiintiöt vaiko mikä ja missä, on varsinaisen hankala kysymys. (En ole varma, toimivatko ja miten edes pörssiyhtiöissä; toisaalta koko opetusalan kenttä on mielettömän laaja, verrattuna tähän. Myös sosiaalipuolta miehet karttaa, siellä on työtä tarjolla vaikka muille jakaa, ja koulutuspaikkojakin lisättiin vasta: joillain vuosikursseilla treella on miehiä se 1-2 ja naisia se loput 40:stä valitusta, ja tuskimpa hakijoitakaan on kovaa määrää..)
        Käsittääkseni luokanopettajakoulutukseen hakiessa sai jossain vaiheessa lisäpisteitä miehet (tai jotain tällasta).. mutta jotenkin myös ongelma on siinä, että ne miehet ei hae noille aloille, joten eivät ne kiintiöt ole kovin toimiva ratkaisu, vaan jokin ”muu” (mutta ratkaisujahan tähän on yritetty taho ja toinenkin keksiä ainakin siitä 90-luvulta lähtien..)

      2. ” (mutta ratkaisujahan tähän on yritetty taho ja toinenkin keksiä ainakin siitä 90-luvulta lähtien..)”

        Sama sinänsä pätee mm. siihen, miten naiset saataisiin korkeamman ansiotason (usein vientiteollisuuden) aloille. Ikävä kyllä, vaikka tätä on taho jos jokin yrittänyt varmaan vuosia ratkaista, on insinööri-, ja käsittääkseni myös diplomi-insinööri-, -koulutuksessa silti harmittavan vähän naisia. Tämä on ongelmallista, sillä alan palkkaus on kuitenkin hyvä, ja tätä kautta mm. tuota 80%:a voitaisiin kuroa umpeen. Jostain syystä ne miehet päätyvät insinööri- ja diplomi-insinööriopintoihin, ja naiset hoito- ja opetusalalle.

        ” mutta jotenkin myös ongelma on siinä, että ne miehet ei hae noille aloille, joten eivät ne kiintiöt ole kovin toimiva ratkaisu, vaan jokin “muu””

        Tämä ongelmahan sinänsä liittyy osin myös pörssiyhtöiden hallituksiin, ja on tavallaan ilmennyt Norjassa: koska päteviä naishakijoita ei ole kovin paljoa, ne tietyt pätevät naiset keräävät useita paikkoja. Tämä sinänsä nostaa naisten osuutta hallituksissa, mutta lähinnä suhteellisesti sukupuolena, ei niinkään yksilöinä. Tästä syystä listasin tuohon hieman todellisuutta (liittyen ”pätevien hakijoiden riittävään määrään”) korkeista johtajaviroista ja naishakijoista: olisiko heitä riittävästi, vai jouduttaisiinko pätevyydestä tinkimään, vai päätyisivätkö pätevät naiset entistä useampiin hallintotuoleihin? Vastakommenttina ”ei tätä miestenkään osalta nähdä ongelmana” on hieman köyhä, sillä mikäli kiintiöillä pyritään lisäämään naisten määrää tietyssä asemassa, olettaisi tämän helposti tarkoittavan myös useampia naisia, ei useampia paikkoja per nainen.

        Tähän tavallaan vastaatkin itse:

        ”En ole varma, toimivatko ja miten edes pörssiyhtiöissä”

        Kuulostaa hataralta pohjalta lähteä säätämään lainsäädäntöä, joka pakottaisi riskiä kantavat yksityisen omaisuuden omistajat toimimaan vastoin sitä tapaa, jolla he muutoin toimisivat.

      3. zfck: olen tuossa blogitekstissä tuonut esiin syitä sille, miksi kiintiöitä harkitaan.

        ”Kuulostaa hataralta pohjalta lähteä säätämään lainsäädäntöä, joka pakottaisi riskiä kantavat yksityisen omaisuuden omistajat toimimaan vastoin sitä tapaa, jolla he muutoin toimisivat.”

        Mun henkilökohtainen huoli ei onneksi ole se, jonka pohjalta tehdään lainsäädäntöä, (ylipäätään viittasin siihen, miten tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa; vähän vaikeeta on tietää, miten asia X toimii, ennen kuin.)

    3. Sitä minä juuri haluan eli kiintiö tasa-arvoelimiin myös maskulisteille. Sanoppa nyt, kun kerran alettiin niin joku edustaja TANE:ssa joka ei olisi jossain vaiheessa julistautunut feministiksi????

      1. Ja laita perään, joku elämänalue/piiri tai ihan nyt mikä vaan missä feministit vaativat kiintiöitä miehille.

  3. Jos naisille vaaditaan samaa lopputulosta hallituksissa, miehille tulisi yhtä hyvin vaatia samaa lopputulosta eliniän, huoltajuuspäätösten ja yliopistopaikkojen suhteen[10].

    Aalto-yliopiston laskentatoimen professori Seppo Ikäheimon mukaan useat tutkimukset viittaavat siihen, että sukupuolten tai kansalaisuuksien monimuotoisuus ja muut vastaavat piirteet eivät lisäisi yritysten kannattavuutta, vaikka vaatimuksia monimuotoisuudesta usein perustellaan juuri kilpailukyvyn parantamisella. Anne Komschan tutkielman mukaan tosin iän monimuotoisuus saattaisi vaikuttaa positiivisesti. [11]

    Näin ollen kansalaisuus- tai sukupuolikiintiöt eivät lisäisi yritysten kannattavuutta vaan päinvastoin saattaisivat pakottaa yrityksen valitsemaan vähemmän pätevän henkilön sukupuolen, kansalaisuuden tai muun kriteerin perusteella pätevämmän ohitse.

    Hallitusten monimuotoisuutta on tutkittu mm. sukupuolen, etnisen taustan, iän, koulutuksen, kansalaisuuden, uskonnon, ammatillisen taustan, toimialakokemuksen, kaupallisen kokemuksen, tietämyksen, riippumattomuuden ja arvojen perusteella. Pitäisikö näille kaikille tehdä kiintiöt?

    jos naisia aletaan nimittää kiintiöperiaatteella, pätevätkin naiset saavat ”kiintiönaisen” leiman.[13]

    Leena Linnainmaan mukaan naisten lukumäärä suomalaisten pörssiyhtiöiden hallituksissa on kasvanut nopeasti viime vuosina ja on jo 26 % suurissa pörssiyhtiöissä. Kiintiölainsäädäntö olisi Suomessa kasvun ja pörssilistautumisen este. [14]

    Norjan vuoden 2003 laki 40 %:n sukupuolikiintiöistä johti nuorempiin ja kokemattomampiin hallituksiin, huomattavaan yritysten markkina-arvon laskuun, yritysten suorituskyvyn heikkenemiseen. [3] Osin kokemattomat hallitukset myös tekivät kannattamattomia yritysostoja ja velkaantuivat enemmän, lisäksi kulut nousivat.[4]

    Tämä ei johtunut naisten sukupuolesta vaan siitä, että kiintiöt estivät yhtiöitä valitsemasta hallitukseen parhaat mahdolliset kyvyt.[5]

    On sanottu, että pörssiyhtiöiden hallitukset hyötyisivät monipuolisemmasta jäsenistöstä, myös useammasta naisesta. Tällä ja tasa-arvoperusteella on vaadittu pakkoa valita 40 % naisia ja 40 % miehiä hallituksiin. Oslon kauppakorkeakuolun professori Øyvind Bøhrenin mukaan ”tutkimus osoittaa, että yhtiöiden omistajat osaavat valita menestyvän hallituksen ilman kiintiöitä”.

    Norjalaisyhtiöt ovat usean tutkimuksen mukaan menettäneet kilpailukykyään sukupuolikiintiöiden vuoksi. Bøhren arvioi, että vaikutukset eivät ole merkittäviä, mutta sanoo toisaalta, että hallitukset ovat menettäneet ”satoja erittäin hyviä miesjäseniä”, millä ”on myös taloudellisia vaikutuksia”, jotka kuitenkin Norjan kansantalous kestää. [6]

    Norjan pörssiyhtiöiden sukupuolikiintiöiden myötä yhtiöiden markkina-arvot laskivat huomattavasti. Professori Mikko Ketokiven mukaan tämä johtuu siitä, että toimivan ja osaavan hallituksen kokoaminen on valtava, usein mahdoton haaste jo ilman kiintiöitäkin. Enron-tyyppiset skandaalit ovat usein johtuneet juuri hallinnon toimimattomuudesta. Ellei hallinto toimi, yritysjohdon ei tarvitse ajaa omistajien etua. [7]

    Näyttää siltä, että hallituksia ei kasvatettu vaan miehet menettivät hallituspaikkansa itseään kokemattomammille naisille sukupuolensa vuoksi. Professori Mikko Ketokivi ihmettelee, miten tämä voi olla tasa-arvoa. [7]

    Julkisesti noteerattujen yritysten määrä romahti vuoteen 2009 mennessä alle 70 %:iin vuoden 2001 tasosta vaikka työllisyys kasvoi koko ajan. Pörssistä vetäytyivät etenkin miesvaltaiset yritykset – muiden miesvaltaisten yritysten arvo putosi eniten. [7]

    Kiintiöt tuottivat ”golden skirt” -ilmiön, jossa samoille naisille kasaantuu jopa toistakymmentä hallituspaikkaa. [8] Onko tasa-arvoa se, että menestyneet naiset saavat ansaitsemaansa enemmän hallituspaikkoja, mikä syrjäyttää täysin hallituspaikattomia, huono-osaisempia miehiä niistä hallituksista, joihin he olisivat pätevämpiä ilman väärää sukupuoltaan?

    Tutkija Veli-Pekka Tynkkysen mukaan naiskiintiöt johtaisivat siihen, että mm. yliopistoilla vakituisista työsuhteista kilpailevien 30-40-vuotiaiden keskuudessa pitäisi syrjiä miehiä, jotta uudet työsuhteet korjaisivat vanhemmissa ikäluokissa olevaa miesten yliedustusta. Näin nuorehkot miehet joutuisivat ”maksamaan” vanhempien miesten yliedustuksesta. [9]

    http://liberalismi.net/wiki/Naiskiinti%C3%B6

    1. ”Bøhren arvioi, että vaikutukset eivät ole merkittäviä, mutta sanoo toisaalta, että hallitukset ovat menettäneet “satoja erittäin hyviä miesjäseniä”, millä “on myös taloudellisia vaikutuksia”, jotka kuitenkin Norjan kansantalous kestää.”

      Tämä ei ole yksiselitteisen huono juttu. Nämä osaajat voivat hyvin käyttää varallisuuttaan, osaamistaan ja aikaansa paljon tuottavampaan puuhaan, kuin isojen konsernien hallituksissa istumiseen. Esimerkiksi riskirahoitus on monen entisen ja nykyisen hallitusammattilaisen sydäntä lähellä. Jos johtajia saadaan ajettua pienempiin ja kasvavampiin firmoihin, esimerkiksi työllisyyteen vanhojen patujen potkimisella voi olla positiivinen vaikutus.

      Eri asia sitten, onko näin käynyt. Asioilla on yleensä monia puolia.

    2. Hyvä nimimerkki ”Ikäkiintiöt olisivat parempi”,
      olisiko mitään, jos et copypasteisi suoraan liberalismiwikistä? Mitä keskustelua se on olevinaan?

      Ja tuosta ns. kultahame-ilmiön kritiikistä se, et on vallan mielenkiintoista, miten miehiä, jolla on monta hallituspaikkaa ei pidetä ongelmallisena ilmiönä. Eli kyse onkin vanhasta kunnon kaksinaismoralismista.

  4. Minut kai lasketaan naisia syrjiväksi, toisinaan rekrytointia ja konsultointia harrastavaksi asiantuntijaksi. Minun nähdäkseni naisilla on kilpailukykyongelma. Synkkä salaisuuteni on, että nimellisesti yhtäläisistä kandidaateista valitsen mielummin miehen. Ääneen asiaa ei toki voida sanoa.

    Ennakkoluulo muuttuu rationaaliseksi riskienhallinnaksi siinä vaiheessa, kun päättäjällä on käsissään konkreettinen odotusarvo mahdollisten vanhempainvapaiden kestosta ja tuottavuudesta. Päättäjän on luotettava ulkoisiin arvioihin, sillä asioiden selvittäminen ja sopiminen henkilökohtaisesti on tehty laittomaksi. Naisia on liiketoiminnallisesti kannattavaa syrjiä etenkin uran alkupuolella, eikä asiasta voi puhua saati erillissopia.

    Poikkeuksia lienee, mutta nyrkkisääntönä väitän tasa-arvoisiksi itsensä mieltävien yritysten joko 1) valehtelevan, 2) rikkinäisiksi tai 3) nai’iveiksi.

    Kyvykkyydellä asian kanssa ei ole juurikaan tekemistä. Ihan tavallisia kavereita ne johtajatkin ovat. Vähemmilläkin lahjoilla pärjää. Perinteinen firma menestyisi tuskin paljonkaan heikommin, vaikka hallitus arvottaisiin. Maailmalta löytyy liuta firmoja, jotka pärjäävät ihan hyvin vaikka hallitus on nimellisesti viidennen polven oligarkkien hallussa.

    Todellinen operatiivinen osaaminen ja luotsiminen kuitenkin löytyy muualta, kuin hallituksesta. Johtoryhmään valitseminen on merkittävä strateginen päätös ja dirrikaksi päätyminen on yleensä edes jonkinlaisten meriittien takana. (Esim. Fortumin johtajista alle puolet ovat olleet talossa yli 5 vuotta. Tyypillinen ”urakehitys” -ajattelu ei toimi, jos tavoitteena on päätyä ylimpään johtoon. Yrittelijäisyys ja menestyksekäs riskinotto on olennaisempaa.)

    Norjan mallissa näiden dirrikkanaisten häviäminen lienee se ikävin sivuvaikutus. Kuuluisa on myös väitetty lasku yrityksen kannattavuudessa ja markkina-arvossa. Tosin menetelmissä ja tarkastelujaksossa (jakson loppupäässä oli muuan talousromahdus…) on jonkin verran hämäryyksiä.

    Sitten tietty moraalinen kysymys. Tällä foorumilla tuskin tarvitsee sanoa miten se vaikuttanee työmotivaatioon, jos urakehitys on ennalta itsestä riippumattomista syistä rajattu. Jos teet hyvin miesvaltaisella alalla duunia ja naisille tarjotaan lasihissiä, ei hyvä. Sama toisinpäin. Ne kaverit, joilla on valinnanvapaus lähtee tunnetusti ensin.

    Paras veikkaus lienee, että äijäkerhon ylläpitäminen on huonoa bisnestä. Mutta diversiteetin rakentaminen itseisarvoisesti ei tuota ainakaan parempia tuloksia. Nollavaikutusta ei voi poissulkea, mutta todennäköisempää lienee lievä negatiivinen vaikutus firman kilpailukykyyn.

    Intuitiivisesti homman voi uskoa menevän näin. Kykyjen käyttäminen kun niitä löytyy kannattaa ja miesbiaksen tappaminen parantaa kilpailukykyä. Kuitenkaan biasta ei kannata korvata uudella rajoitteella.

    Mä en usko, että segregaatio huipulla olisi vähenemään päin tulevaisuudessa. Näen pikemminkin lakipisteen. Kuten aloitusviestissäkin mainittiin, nuorilla on usein jopa enemmän seksistisiä asenteita kuin vanhalla polvella. Eikä se jää pelkkiin herrakerhoihin.

    Mun nähdäkseni vaarallisempaa on se, ettei noin sadan vuoden tasa-arvotyön jälkeen voida juhlia naisten läpimurtoa liike-elämässä. Uudet firmat, patentit ja miljoonakaupat – kuin myös konkurssit ja talousromahdukset tapahtuu miesten toimesta. Määrättömän kauan ei voida haukkua pahaa patriarkaattia. Viisikymmentä vuotta sitten voitiin uskottavasti osoittaa, miten naiskeksijöiden ja -merkkihenkilöiden vähäinen määrä johtui syrjinnästä ja mahdollisuuksien puutteesta. Maailmassa, jossa naiset päihittävät pojat koulussa, ovat olleet enemmistö korkeakoulutetuista kymmeniä vuosia ja saavat valtavasti tulonsiirtoja ja ”apupyöriä” uralle, näin ei enää voida uskoa tilanteen yksiselitteisesti olevan.

    Toisin kuin viisikymmentä vuotta sitten, nyt meillä on reaaliaikaista dataa yksittäisten myyjien tuloksesta, tuntiseurannasta, kulurakenteesta, tuottavuudesta ja erinäisten hankkeiden (ml. tasa-arvoon tähtäävät projektit) tuottamasta lisäarvosta (tai tappiosta). Joissain tapauksissa kymmenien vuosien historialla. Yritysten sisällä on valtavasti hiljaista tietoa, joka ei usein ole kunniaksi tietyille erityisryhmille ja osastoille.

    Luvut voivat toki olla merkkejä syrjinnästä ja resurssien vajaakäytöstä. Näin varmasti usein on. Luvuilla on kuitenkin helpompi legimitoida syrjäyttävä toiminta. Jos XX-myyjien tulos on 40% heikompi kuin XY-ryhmällä, on yksiselitteisen järkevää vain palkata XY-kaltaisia. XX-ryhmän tuloksen parantaminen samalle tasolle on paljon vaikeampi ongelma. Pulman nostaminen tapetille tai siitä ääneen puhuminen voisi myös nostaa syrjintäkanteita. Jos XX-osasto nyt ei ihan persnetollakaan pyöri, niin turha nostaa ylimääräistä haloota. Laitetaan hommaan nimellisesti tasapuolinen provikkakannustin ja leikitään olevamme tasa-arvoisia!

    Pyhän markkinatalouden mukaan todennäköisempää on, että jos toisenlaisella toiminnalla päätyy parempaan tulokseen, kilpailija koettaisi sitä ja ajaisi meidät konkurssiin tai sopeutumaan. Kaikkine puutteineen, tähän mennessä emansipaatio ei ole pärjännyt kapitalismille.

    Laillisia kiintiöitä en tyrmää. Tosin pitäisi kehittää implementaatio, jolla voisi välttää tähän asti nähtyjen mallien ongelmat. Vakimäärä on ongelmallinen juurikin firman käsien sitomisen, golden-skirt ongelman ja käänteisen syrjinnän vuoksi aloilla, joiden työntekijä- tai asiakasprofiili ei noudata 50-50 jakoa.

    Toimivampaa voisi olla kannustaa hallituksen (ja johtoportaan) muodostumaan alakohtaisesti. Jos alalla 90% toimijoista on naisia (esim. yksityiset terveyspalvelut), voisi tätä käyttää ohjeena hallintorakenteiden sukupuolijakaumasta. Ongelmana lienee työvoimaintensiiviset alat (vaikkapa kaivostoiminta, vähittäiskauppa), jossa ei välttämättä voida odottaa perustyövoiman olevan riittävän osaavaa pitkälliselle urakehitykselle.

    Toinen tapa liukuvien kiintiöiden muodostamiseksi voisi rakentua asiakaskunnan mukaan. Intuitiivisesti on järkevää, että vaikkapa kosmetiikkafirman hallinto muodostuisi asiakaskunnan tuntevasta väestä. Tämä ei toimisi firmoille, joiden asiakasta on vaikea määrittää (B2B) tai jos yrityksen tulevaisuuden strategia on ristiriidassa olemassaolevan liiketoiminnan kanssa. Kasvava firma menee helposti rikki.

    2010-luvun nimellisongelmana ei ole työn tekeminen yhtään siedettävämmäksi tai reilummaksi. Ongelma on ylipäänsä saada jotain vientieuroja tuottavaa työtä länsimaihin. Jos ei ole massiivisia luonnonvaroja tuhlattavaksi hyvän mielen eteen, en olisi kauhean huolissani minkään aloitteen läpimenosta, joka kyseenalaistaisi Pyhää Kilpailukykyä.

    Muutoksen toivominen on vaarallista, sillä sen yleensä saa. Maailma voi muuttua myös huonompaan.

    1. Kiitos valaisevasta ja rehellisestä kommentista. (Loppukaneetti oli hieman… epäilyttävä, tosin:/)

      Varmasti monelta osin kyse onkin naisten itseluottamuksesta, ja ns. päänsisäisistä asioista, mikä sitten lopulta estää monet jutut. (Eikä koulutuksen puute.) Merkittävin kysymys kuitenkin on, mistä ja miten tilanne aiheutuu; nämä eivät vain tipahda taivaasta, vaan jatkuva erilainen suhtautuminen ja odotukset jo pikkulapsesta lähtien lopulta muokkaa paljon. (Tietenkään kaikki sukupuolittunut kasvatusasenne ei ole miesten eduksi; esim. sosiaalisten taitojen ja tunnepuolen kasvatus; vieläkin helposti pojista yritetään poistaa herkkyyttä..)

      Toisaalta ei kuitenkaan syytä sulkea pois syrjinnän vaikutusta (joko välillistä tai suoraa).

    2. ”Ennakkoluulo muuttuu rationaaliseksi riskienhallinnaksi siinä vaiheessa, kun päättäjällä on käsissään konkreettinen odotusarvo mahdollisten vanhempainvapaiden kestosta ja tuottavuudesta. Päättäjän on luotettava ulkoisiin arvioihin, sillä asioiden selvittäminen ja sopiminen henkilökohtaisesti on tehty laittomaksi. Naisia on liiketoiminnallisesti kannattavaa syrjiä etenkin uran alkupuolella, eikä asiasta voi puhua saati erillissopia.”

      Jos ymmärsin oikein viittaat tässä siihen että naiset aiheuttavat työnantajalle enemmän kustannuksia koska naiset jäävät kotiin hoitamaan lapsia. Tämä on kumminkin asia johon voi pyrkiä vaikuttamaan politiikalla, mm. 6 +6 +6 malli on yksi ratkaisu jolla ois selkeitä vaikutuksia siihen että lastenhoidon kustannukset työnantajalle jakautuis tasaisesti naisten ja miesten välillä. Myös muita ratkaisuja on. Harvat naiset tietysti voi olla töissä samaan aikaan tai heti sen jälkeen kun synnyttävät, mutta muutoin asiaan vaikuttaminen on oikeasti poliittisen tahdon asia, ja olis mun mielestä kaikkien etu: työnantajat vois sen kummemmin murehtimatta palkata nuorempiakin naisia, miehet pääsis osalliseksi lastenhoidosta (-> parempi asema huoltajuuskiistoissa jne) ja naisia ei enää yhtä räikeästi syrjittäisi työnhaussa.

      1. ”Jos ymmärsin oikein viittaat tässä siihen että naiset aiheuttavat työnantajalle enemmän kustannuksia koska naiset jäävät kotiin hoitamaan lapsia. ”

        Yksi niistä. Muita tekijöitä voi olla esimerkiksi sukupuolittuneet erot mitattavassa tuottavuudessa tai subjektiivisemmat kokemukset esim. työ- ja johtamiskulttuurin kanssa. Kaikki julkiset tutkimukset saati henkilökohtaiset kokemukset tai sisäiset raportit eivät ole kunniaksi naisille.

        Myös miehillä on toki ongelmansa. Sadan vuoden kokemuksella tasa-arvotyöstö ja naisten ”edelleen heikon suorituksen” jälkeen voidaan jo jossain määrin arvioida, miten miesten ja naisten työpanos todellisuudessa eroaa.

        ”Tämä on kumminkin asia johon voi pyrkiä vaikuttamaan politiikalla, mm. 6 +6 +6 malli on yksi ratkaisu jolla ois selkeitä vaikutuksia siihen että lastenhoidon kustannukset työnantajalle jakautuis tasaisesti naisten ja miesten välillä. Myös muita ratkaisuja on.”

        Toinen tasa-arvoinen ratkaisu olisi esim. 0+0+0. Ruotsissa kai 6+6+6 malli on jo käytössä, eikä sekään ole onnistunut tuomaan tasajakoa miesten ja naisten käytöseroissa. Eikä Norjan kiintiötkään. Eikä ”tasa-arvotupot”, korkeakoulujen naisistuttaminen, naisten starttirahat, vapautus asepalveluksesta, syrjintälainsäädännöt, puolueiden lakisääteiset naisbudjetit, tsemppausohjelmat saati starttirahatkaan.

        Mikä viritys tai apupyörät seuraavaksi esitellään, minun on kaikki syy uskoa niidenkin epäonnistuvan. 6+6+6 todennäköisesti kaventaisi miesten ja naisten välistä kilpailukykyeroa. Ruotsilta ja Islannilta opimme, ettei nekään ole onnistuneet tasaamaan työnantajan riskiä. Eikä kyseessä ole pelkästään vanhempainvapaan kesto, vaan myös nämä erinäiset hyväksikäyttö- ja ketjutusmahdollisuudet, joiden hyödyntäminen on muodostunut naisten harrasteeksi. Väitän, että pätkätyö- ja sijaisuuskulttuuri tietyillä naisvaltaisilla toimialoilla on suoraa seurausta naisten suhtautumisesta työhön ja osa-aikaisuuteen, kuin myös työnantajien sopeutumista työvoiman ailahtelevaisuuteen.

        Tuskin lienee yllätys, että 0+0+0 sopisi paremmin työnantajille tasa-arvon malliksi. 6+6+6 vähentäisi jonkin verran sukupuolien välistä kuilua, mutta lisäisi globaalia kilpailykykykuilua. Ja pallo on tällä hetkellä tiiviisti elinkeinoelämän hallussa. 6+6+6 mallin suurin vika on siinä, että se kasvattaa vapaiden kokonaismäärää, kun trendinä on yritys epätoivoisesti pidentää työikää ja parantaa tuottavuutta.

        Tasa-arvoaktivistin näkökulmasta olisin huolissani. Vallitsevana modus operandina on vaatia suurempia ja kalliimpia hankkeita ja apupyöriä, kun jo sadan vuoden projektit toinen toisensa perään epäonnistuvat voimaannuttamaan naisia miesten hallitsemilla sektoreilla. Samaan aikaan se veropohja ja demokraattinen tukijärjestelmä murenee, jolla menneet saavutukset on saatu aikaan ja jota edelleen yritetään hyväksikäyttää. Markkinoilla on kuristusote ja globalisaation myötä enemmän työkaluja kuin koskaan yhteiskuntien painostamiseksi.

        Eikä se yleisönkään myötätunto naisia ja feministejä kohtaan ole mitenkään itsestäänselvä. Maahanmuuton tapauksessa tämä raja jo ylittyi. Tässäkin kyseessä taisi olla nimenomaan valtaväestön turhautuminen kotouttamisen ja vallitsevan politiikan laihoihin lopputuloksiin ja sosiaalisten ohjelmien tulkitseminen epäoikeudenmukaisiksi.

        Aika ei enää ole feministien puolella.

      2. Niin no,”suuren yleisön mielipide” ei kai helposti muutenkaan ole muutosten ja kyseenalaistamisen puolella?

      3. Mulle tässä tuli hieman yllätyksenä se että ”suurella yleisöllä” on mielipide naisista – oisin saattanut kuvitella, että ”suuri yleisö” sisältäisi yli puolet naisia ja sikäli oisi vähän hassua jos se ei tuntisi myötätuntoa itseään kohtaan. No joo, palaan muihin asioihin myöhemmin kun ehdin paremmalla ajalla kommentoida.

  5. Nyt tuli sit sekin päivä eteen, jollon haukutaan ”konservatiiviksi ja elitistiksi”.
    (Ks. edellinen päivitysilmoitus.)
    😀

  6. Loppujen lopuksi kiintiöissä on kyse lopputulemien tasa-arvosta vs. mahdollisuuksien tasa-arvosta, mistä tälläkin blogilla on väännetty aikaisemmin. Edelleen pitäisi kuitenkin perustella miksi ensiksi mainittu on jälkimmäistä oikeudenmukaisempi ratkaisu.

    Itse näen asian niin, että monien arvojen yhteiskunnassa on mahdotonta toteuttaa kaikkien tasa-arvoa kaikista mahdollisista asioista. Moninaisuuden sekamelskassa tarvitaan sellaista työkalua, joka asettaa kaikki tasa-arvon muuttujat samalle lähtöviivalle.

    Lopputulemien tasa-arvolla saavutetaan ainoastaan tilanne, jossa korostetaan tietty(j)ä arvo(j)a muiden arvojen kustannuksella, koska kaikkien arvoja ei voi käytännössä tyydyttää yhtäaikaa ja yhtäläisesti. Pörssiyhtiöiden hallituksiin ei voi pistää kiintiöitä etnisille vähemmistöille, eri uskonnon edustajille, punatukkaisille ja yli 70-vuotiaille. Tai siis totta kai voi, mutta tässä ei olisi tolkkua.

    Yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden kannalta ainut selkeä vaihtoehto on mahdollisuuksien tasa-arvo, joka pitää valita yhteiskunnalliseksi päämääräksi lopputulemien jakautumisen sijaan. Sen jälkeen voidaan katsoa, onko tekijöitä, jotka estävät tiettyjä ryhmiä asettumasta tälle samalle lähtöviivalle. Jos tutkimukset osoittavat, että naisia syrjitään työhaastatteluissa, niin ohjataan tähän resursseja, mutta kuitenkin niin, että päämäärä, eli mahdollisuuksin tasa-arvo pysyy koskemattomana.

    Mikäli fokus on ainoastaan lopputulemissa, niin tarkoittaa se myös sitä, että meillä on väistämättä tulevaisuudessa edessä resursseja syövä väistöliike, kun tasa-arvoa korjataan taas jonkin toisen muuttujan noustessa päivänpolitiikkaan. Mahdollisuuksien tasa-arvo kestää ajan patinaa lopputulemien tasa-arvoa paremmin, eli kyse on tässäkin suhteessa kestävämmästä ratkaisusta.

  7. Aika ihmeellistä tässä oli se, että kysymystä ei lähestytty olleenkaan omistajien ja liiketalouden näkökulmasta. Usein omistajille ei ole tärkeää ”objektiivinen pätevyys”, mitä blogisti kovasti kaiveli, vaan oikea asenne ja lojaalisuus omistajaa kohtaan. Usein näyttää riittävän, että osaa äänestää oikein eli omistajan tahdon mukaisesti. Toki myös tietynlaista pätevyyttä voidaan hakea, kuten esim. näkemystä markkinoista tai sidosryhmistä.

    Tärkeintähän on, että toimitusjohtaja toteuttaa oikeaa strategiaa ja tehdään oikeita päätöksiä, jotta firma tulevaisuudessakin tuottaa voittoja omistajilleen (ja yhteiskunnalle). Ei tällä asialla ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa.

    Feministeiltä voisikin kysyä: miksi omistajien pitäisi luottaa juuri naisten kykyyn tehdä oikeita havaintoja tulevaisuuden liiketoimintaodotuksista. Miksi juuri naiset ovat niitä parhaita ja lojaaleimpia omistajien edunvalvojia? Nytkin omistajat voivat nimittää naisia niin halutessaan.

    Tämä blogaus olikin heikko siinä mielessä, että siinä ei ollenkaan lähestytty kysymystä firmojen liikevoittojen näkökulmasta, mikä lienee kuitenkin se oleellisin asia koko yhteiskunnalle.

    1. ”Tämä blogaus olikin heikko siinä mielessä, että siinä ei ollenkaan lähestytty kysymystä firmojen liikevoittojen näkökulmasta, mikä lienee kuitenkin se oleellisin asia koko yhteiskunnalle.”

      Valinta oli tietoinen, vaikka tiedostin&tiedostan myös siihen liittyvät ongelmat, kun aihe on tämäntyyppinen. Kyseenalaistaisin kuitenkin tähän väliin myös sitä, onko ”firmojen liikevoitot” väistämättä oleellisinta ”koko yhteiskunnalle”. (Osakkeenomistajille ne sitä varmasti ovat.) Firmojen voitot eivät ole poissulkevia irtisanomisten yms kanssa, päinvastoin. Raha on rahaa, välittämättä siitä, mistä ja miten se tulee. Juuri tästä syystä on syytä olla luottamatta yritysten ”itsesäätelyyn”. (Ei kannata kysyä, että haluatteko maksaa veroja tjsp.) Jo pelkästään se syy, kuinka paljon yrityksiä tuetaan yritystuilla valtion taholta, on syy sille, että on syytä että on erilaisia lakeja ja säädöksiä. Kysymys onkin, että voidaanko vaatia tasa-arvoa sinne pörssiyhtiöiden hallituksiin, ja millä perustein.
      Rautalangasta: Jos lähtökohdaksi otetaan, että ”kaikki käy, kunhan rahaa tulee” (kuten usein vedotaan), niin ollaan aika vaikeassa tilanteessa. (Luonto? Ihmisoikeudet? Tiedät kyllä.)

      Kuten itsekin toteat, kyse ei useinkaan ole _objektiivisesta pätevyydestä_. Kyse ei olekaan siitä, että naiset (kollektiivina) olisivat parempia (tai huonompia), vaan siitä, että pystyttäisiin ottamaan kyseenalaiseksi se, että mies on normi, eli pätevä -tämä ei rajoitu erityisesti pörssiyhtiöihin. (Meillä on paljonkin esimerkkejä todella huonoista tuloksista ihan miesjohtajien taholta; ovatko nämä niitä ”parhaita ja lojaaleja?”.)
      Nojoo, tietty, omituista arpapeliähän ja mutuilua nämä johtaja/hallituspaikka-jutut usein on; kuka tuntee kenet ja on ollut missä (eli ”meritoitunut”). Juurikin se henkilökohtaisen valinnan ja arvion määrän laajuus tekee näistä kysymyksistä mielenkiintoisia tietyllä tapaa.

      Toisaalta on kuitenkin myös joitain syitä uskoa naisten kykyihin tällä alalla, ainakin toimitusjohtajina: http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/naisjohtajat-harkitsevat-miehia-enemman/2012/03/1508029
      (…)”väitöskirjan mukaan naisjohtoisilla yrityksillä on keskimäärin paremmat hallinto- ja valvontakäytännöt, tilinpäätösraportoinnin laatu ja taloudellinen tulos kuin miehillä.”
      Tämän luulisi kelpaavan myös vain rahallisiin tuloksiin uskoville:D (Tietenkään ei nyt kovin yleistettäväksi tulokseksi sovi.)

  8. ”Pelkkään voittoon keskittyminen” on ontto argumentti Suomen kaltaisessa maassa, jossa yritysten toimintaa säädellään lukuisilla eri laeilla. Ei Suomessa yksinkertaisesti ole yrityksiä, jotka keskittyvät pelkkäään voittoon ja vähät välittävät yritystoimintaa säätelevistä lakipykälistä. Silti yhteiskunta kyllä odottaa yrityksiltä menestystä, verorahoja, työllistämistä, palkkoja jne.

    JOkainen johtaja voi tehdä huonoja päätöksiä. Niin mies-kuin naisjohtajatkin. Vaikka tämän tuossa yllä toteat, niin se on niin sanottu itsestäänselvyys. Me ihmiset olemme erehtyväisiä. Ei siis ole kellekään yllätys kun tuossa yllä sanot, että miesjohtajat ovat tehneet huonoja päätöksiä.

    Et kuitenkaan huomannut olennaista kohtaa kirjoituksissasi. Nimittäin omistajan ja työntekijän riskiä. Hallitusten rooli yrityksissä vaihtelee paljon. On aktiivisia ja passiivisia hallituksia. Oleellista on se, että jos hallitusjäsenet ja toimari ovat lopulta omistajien valitsemia, niin silloin omistaja lopulta on vastuussa myös tyhmistä päätöksistä. Feministit haluavat naisille kiintiöpaikkoja, koska naiset eivät itse pärjää. Mutta miten kiintiöity nainen voi kantaa osansa yrittäjän riskistä? Entä jos asetetaan nainen hallitukseen lain voimalla, sitten nainen tekee tyhmiä päätöksiä ja omistajat menettävät rahansa ja työntekijät työnsä. Jos omistajat ovat itse tehneet päätökset, he kantavat vastuun. Mutta jos kiintiönaiset (tai ketkä tahansa) tekevät tyhmyyksiä, niin kuka kantaa seuraamukset? Niin, niin…. ei ainakaan ne kiintiönaiset tai feministit….

  9. ”Kysymys naiskiintiöistä pörssiyhtiöiden hallituksissa on osa isompaa kysymystä koskien sitä, mikä estää naisia pääsemästä korkeisiin virkoihin.”

    Miksi lähtökohtana olisi että jokin estäisi tai estäisi tarpeeksi että voi puhua epätasaarvosta? Miksi ei puhuta siltä pohjalta mitä naiset ovat ja miten heidän ptäisi muuttua että feministinen tasa-jako määritelmä tasa-arvosta toteutuisi?

    ” Kyse ei olekaan siitä, että naisia pitäisi alkaa palkkaamaan tai ylentämään siksi että he ovat naisia, vaan on luovuttava ylentämästä miehiä siksi että he ovat miehiä, eli pystyttävä ymmärtämään sukupuolen vaikutus pätevyyden arviointiin”

    Miehiä ei valita naisia enemmän johtotehtäviin mieheytensä perusteella vaan siksi että mietsen keskuudesta löytyy enemmän ja useammin niitä ominaisuuksia ja sitotumista mitä johtotehtävät edellyttävät. Miehet ja naiset ovat erilaisia ja miesten erilaisuus selittää määrien eron miehen eduksi.

    ”Miksi sitten juuri pörssiyhtiöt? Miksi juuri korkeimmista viroista ja niiden täytöstä ja palkkauksesta puhutaan niin paljon?”

    Koska tasa-arvo on jo saavutettu mutta ei tajuta luopua jo valmiista projektista. Jossain vaiheessa on otettava huomioon naisten erilaisuus, ainoastaan ulkopuoliset asiat eivät selitä naisen tilannetta, osasyy on naisissa itsessään. Feministinen ajatus tuntuu olevan että naisten naisellisuus on täysin naisten ulkopuolella tulevaa eikä ollenkaan naisten itsensä valitsemaa ja haluamaa, tältä pohjalta kaikkia feministisiä keskusteluja sukupuolisuudesta käydään.

    ”Suomessa on totuttu toimimaan kiintiöiden kanssa vuodesta 1995, jolloin tasa-arvolakiin lisättiin säädös sukupuolikiintiöistä koskien kaikkia julkishallinnon toimielimiä, myös kunnallisia yhtiöitä (lukuunottamatta kunnanvaltuustoja.) Säännös 40 prosentin sukupuolikiintiöistä herätti laajaa keskustelua ja vastustusta, jonka kuitenkin kerrotaan vaimentuneen suht nopeasti”

    Selvitettiinkö ollenkaan onko tällainen jako realistinen tai oikeudenmukainen ottaen huomioon naisten ja miesten erilaisuuden? Selvitettiinkö silloin tai nyt onko naisten keskuudessa pohjaa tasaisemmalle jaolle vai pidetäänkö sitä yksinkertaisesti itsestäänselvänä? Eli ei tarvitse tutkia ollenkaan mitä naiset ovat ja tekevät ainoastaan mitä heillä on?

    ”Feministisestä näkökulmasta ongelmaksi tuntuu muodostuvan se, miten voi kritisoida hierarkioita, vallan kertymistä, ja laajemmin yhteiskunnallisia käytänteitä ja päätöksenteon muotoja, sekä vaatia sukupuolten välistä tasa-arvoa myös sinne taloudellisen vallan huipuille.”

    Miks tasa-arvoa ajetaan ainoastaan ”vallan huipulle” miksi ei myös miesvaltaisiin paska-hommiin jossa on paljon työtapaturmia? Miksi tasaisuus ei ole tärkeää kaikkialla, miksi vain huipulla?

    ”Ideaalitilanne luonnollisesti olisi ja on, että edustus olisi tasapuolista ”ihan luonnostaan”, mutta jos mietitään lakien olemassaolon syytä ja perustetta, niin yleensäkään ei voida ottaa lähtökohdaksi luottamusta siihen, että asiat menevät aina ihanteellisesti.”

    MIten niin ideaalitilanne, kuka sä olet määrittämään millaisia ihmisten tulisi ideaalisesti olla ja valita?

    ” Entä jos naiset sitten eivät vain halua osallistua päätöksentekoon yhtä paljon? Tämä saattaa olla tilanne tällä hetkellä, mutta se ei kerro siitä, mistä tilanne on aiheutunut.”

    Naisten omasta vapaasta valinnasta? Sulle taitaa olla aika mustavalkoisen itsestäänselvää että näin ei ole?

    ”Tasa-arvolaki pyrkii siis turvaamaan tasa-arvoisen edustuksen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. [7] Tämän tärkeyden huomaa kun miettii, miten tärkeää on, että edustettuna eivät ole vain tietyn kansanosan edustajat[…]Toisaalta emme myöskään näkisi mielekkääksi rajata eduskuntavaaleissa jotain Suomen aluetta pois päätöksenteosta.”

    Eivät miehet edusta miehiä?

    ”Tasa-arvobarometrin 2008 mukaan enemmistö on sitä mieltä, että tasa-arvo on tärkeä asia.”

    Joo kaikki on tätä mieltä ilman että tietävät mitä epätasa-arvoa on tai mitä tasa-arvo on. Vähän sama kuin sanoisi että ihmiset pitävät oikeudenmukaisuutta hyvänä asiana.

    ”Ylipäätään ihmiset kyllä tietävät ongelmista koskien tasa-arvon puutetta sukupuolten välillä – yleisellä tasolla.”

    Onpa kumma ku heille on syötetty tätä propagandaa ilman että sen syöttäjat tai vastaanottajat olisi tarkistanu onko mitään syytä tähän ”tietoisuuteen”.

    ”Feministisestä näkökulmasta ongelmaksi tuntuu muodostuvan se, miten voi kritisoida hierarkioita, vallan kertymistä, ja laajemmin yhteiskunnallisia käytänteitä ja päätöksenteon muotoja, sekä vaatia sukupuolten välistä tasa-arvoa myös sinne taloudellisen vallan huipuille.”

    Teidän virhe on ajatella että feministinen määritelmä tasa-arvosta (tasa jako) on jotain mitä voi vaatia, olkeammin se on jotain minkä eteen naisten on radikaalisti muututtava.

    ” Kuitenkin syy siihen, miksi kiintiöstä ylipäänsä ollaan etsitty apua, löytyy siitä, miten naisten ja miesten urakehityksen tasa-arvoistuminen on osoittautunut oletettua ja toivottua hitaammaksi.”

    Toivottua? Perustuuko tää mitenkään mihinkään realismiin tai onks se ainoastaan toiveajattelua? Ehkä se olisi toivottavaa mutta tahti on määritettävä realistisesti siltä pohjalta mitä naiset ovat kun nyt se määritellään ainostaan sen pohjalta mitä heillä ei ole ja sitten lonkalta vain toivotaan muutosta ja tahtia.

    ”Tätä ei voi sulkea kokonaan pois, mutta ei ole syytä vedota pelkästään tähän – jo pelkästään siksi, miten yhteiskunnan odotukset vaikuttavat ihmisten haluihin edetä uralla.”

    Ja ihmisten odotukset ja valinnat vaikuttavat enemmän yhteiskuntaan. Aivan nurinkurista ajattelua. Eli enemmän ihmiset->yhteiskunta kuin yhteiskunta->ihmiset.

    ” Esimerkiksi Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkimuksen mukaan naiset aloittavat keskimäärin uransa eri tasolta kuin miehet, ja kehitys jatkuu erilaisena koko uran, siten että ”toiseksi alimmalla ja vastaavasti toiseksi ylimmällä vaativuustasolla miehet ylenevät yli 60 prosenttia todennäköisemmin kuin naiset.” [16] ”Lasikatto” (glass seiling) on tunnettu sana kuvaamaan naisen työelämässä kohtaamia ongelmia suhteessa ylenemiseen. Ikään kuin jokin näkymätön, salaperäinen entiteetti estäisi naisia nousemasta korkeampiin asemiin. Onkin ehdotettu, että lasikaton sijasta puhuttaisiin ”labyrintista”, sillä toisin kuin lasikatosta puhuminen indikoi, kyseessä ei ole yhdessä tilanteessa tapahtuva epätasa-arvo, ikään kuin ”viimeisellä askelmalla” nainen kohtaisi ongelmia, vaan epätasa-arvoiset käytännöt ja suoranaiset teot vaikuttavat kumulatiivisesti naisten mahdollisuuksiin ja jaksamiseen ja toisaalta toimivat konkreettisina esteinä.”

    Eri tasolta ei ole selitys vaan tilanne joka ptää selittää, se ei itsessään ole epätasa-arvoa. Ja naisten ”mahdollisuuksista” puhuminen on harhaanjohtavaa ja virheellistä koska kyse on enmmän naisten eriliaisista painotuksista verrattuna miehiin. Naiset jakavat aikansa tasaisemmin perheen ja uran välile kun miehet taas ovat urakeskeisimpiä ja naiset suosivat myös miesmaussaan urakeskeisiä miehiä ei täyspäiväisiä koti-isiä jotka tukevat urakeskeisiä nais-huippujohtajia. Naisjohtajat ovat kiinostuneita vielä itseään korkeammalla olevista miehistä.

    1. ”Ikään kuin jokin näkymätön, salaperäinen entiteetti estäisi naisia nousemasta korkeampiin asemiin.”

      Asian tekee salaperäiseksi tai selittämättömäksi se että selitystä ei ole etsitty siltä mistä se löytyy, eli naisista itsestään. Kaikella muulla on yritetty asiaa ja eroja selittää mutta asia pysyy salaperäisenä, ehkä olisi aika kääntää valokeila naisiin itseen, ehkä selittämättömyys ja salaperäisyys häviäisi kokonaan?

      1. Toi tais olla ennemminkin ironinen huomautus: eikös koko Elinan blogaus oikestaan käsitellyt sitä että millaisia syitä ihan tutkitusti löytyy. Ja ihan muualta kuin ”naisista itsestään”.

    2. Matias, sulla näyttää olevan jotenkin sellainen ajatus, että on ihan täysin itsestäänselvää, millaisia naiset ja miehet ovat, ja että sen, millaisia naiset ja miehet pohjimmiltaan ovat, voi päätellä siitä miten yhteiskunta on tällä hetkellä rakentunut. Ainakin itse ajattelen suunnilleen päinvastoin: on vaarallista olettaa, että koska suurin osa naisista tällä hetkellä tässä yhteiskunnassa esim. jakavat aikaa miehiä tasaisemmin perheen ja työn välillä se olisi jokin sisäsyntyinen naisellinen ominaisuus. Se on vaarallista monesta syystä. Ensinnäkin koska se johtaa siihen että jos joku nainen (kuten on mitä todennäköisintä) ei täytä tätä sisäsyntyisen naisellisuuden vaatimusta hän näyttäytyy jotenkin vähemmän naisena (vaikka oikeasti se että kaikki naiset eivät tee niin kuin suurin naisista tai niin kuin ajatellaan naiselliseksi oikeasti vain asettaa alkuperäisen oletuksen kyseenalaiseksi) ja siten myös vähemmän arvokkaana tai jopa jotenkin luonnottomana olentona. Toiseksi koska samalla tehdään oletus myös siitä että on miehekästä ja miehille luonnollista tehdä paljon töitä – tämä ei oo ollenkaan terveellinen eikä hyvään johtava ajatus. Kolmanneksi jos ajatellaan niin että kaikki yhteiskunnassa tällä hetkellä ilmentää juuri sitä mikä on luontevaa ja sisäsyntyistä ei voida pyrkiä muuttamaan _mitään_.

      Myöskin mua ihmetyttää että miten sulla voi olla niin täsmällisiä tietoja siitä millaisia naiset ja miehet ovat? Mistä ne tiedot ovat peräisin? Ja mistä on peräisin se ajatus, että nykytilanteen muuttaminen jotenkin sotisi sukupuolten ”luonnollista erilaisuutta” vastaan? Jos naiset esim. ”itse valitsevat” että heitä on politiikassa vähemmän, miksi niin monet naiset kuitenkin näkevät tilanteen ongelmana ja pyrkivät muuttamaan sitä? Ovatko feministit mielestäsi jokin epänaisellinen häiriötekijä naisten yleisessä yhtenäisyydessä?

  10. Mä vielä myös purkaisin vähän tätä Matiaksen argumenttia: ”Teidän virhe on ajatella että feministinen määritelmä tasa-arvosta (tasa jako) on jotain mitä voi vaatia, olkeammin se on jotain minkä eteen naisten on radikaalisti muututtava.”

    Tää argumentti on samankaltainen kuin sanoisi, että ”vain mustien on muututtava, jotta rasismi häviäisi”. Ei näin. Sekä naiset että miehet voi yhtälailla ajaa tasa-arvoa kuin olla ajamattakin. Toki epätasa-arvo työmarkkinoilla hyödyttää enemmän miehiä taloudellisesti kuin naisia (perheen alueella toki tällainen jako haittaa miehiä – jos siis haitaksi katsotaan poissaolo perheajasta), mutta ei tämä tarkoita, että systeemi on jotenkin erityisesti miesten ylläpitämä ja naisten vastustama. Eli nyt päästään asiaan. SEKÄ MIESTEN ETTÄ NAISTEN on muututtava radikaalisti asennemaailmaltaan, jotta eriarvoisuudet ihmisten välillä saadaan korjattua. Ja muistettakoon, ettei sukupuoli ole toki ainoa valtaa jakava eroavaisuus työmarkkinoilla. Tuolla aiemmin mainittu ikäsyrjintä on yksi iso tekijä (joskin siihen, millaisen muodon ikäsyrjintä saa, vaikuttaa oleellisesti sukupuoli). Lisäksi etnisyys on vaikuttava tekijä ja varsinkin maahanmuuttajataustaisten suomalaisten on vaikea päästä työelämään. Vammaiset ihmiset ovat edelleen suurissa määrin työelämän ulkopuolella, vaikka heillä olisi taitoja monenlaisiin töihin.

    No en tässä ehdota, että jokaiseen työpaikkaan tulisi ottaa kaikista mahdollisista ryhmistä edustajia, mutta vähintäänkin tätä asiaa tulisi pohtia vakavasti ja ottaa huomioon myös sukupuolen lisäksi muunlaisia eriarvoisuuksia.

    Ja vielä. 0+0+0 malli olisi ainakin USAn esimerkin perusteella katastrofi. Siellä on valtavat määrät koulutettuja kotiäitejä työmarkkinoiden ulkopuolella, koska äitiysvapaata ei ole mahdollista pitää (toki köyhät naiset käyvät töissä olosuhteiden pakosta, joka on taas toinen eriarvoistava tekijä – joka tapauksessa systeemi, jossa vanhempainvapaita ja päivähoitoa ei tueta. johtaa niin sukupuolen kuin etnisen ja luokkataustan kautta suureneviin eriarvoistumisiin ja köyhyysloukkuihin).

    Mun kommentti menee nyt vähän ohi pörssiyhtiöiden, mutta kun täällä nyt yleisellä tasolla keskustellaan, päätin osallistua.

    Ja loppukaneetti: lähes jokainen keskustelu sukupuolten välisestä eriarvoisuudesta päätyy jossain vaiheessa pienten lasten hoitovastuun jakautumiseen. Miksi? Siksi, että ennen kuin tuo hoitovastuu tasataan, on lähes mahdotonta arvioida, mikä mihinkin vaikuttaa tai miten asiat voisivat olla.

    1. ”Eli nyt päästään asiaan. SEKÄ MIESTEN ETTÄ NAISTEN on muututtava radikaalisti asennemaailmaltaan, jotta eriarvoisuudet ihmisten välillä saadaan korjattua.”

      Tästä olen täysin samaa mieltä kanssasi. Viitaten jo aiemmin linkkaamaani TEMin tutkimukseen työelämän ja perhe-elämän aiheista (siihen, jossa aidosti kysyttiin äideiltä, mitä he haluavat), on vaikea selittää esimerkiksi naisten murskaavan ylivoimaista perhevapaiden käyttöä nykyjärjestelmässä pelkästään sillä, että miesten palkat ovat korkeammat (tyypillisesti varmasti ovat; etenkin, kun parisuhteiden miehet ovat usein myös puolisoitaan vanhempia). Jos naiset eivät halua luopua perhevapaistaan tai miehet eivät niitä vaadi, on vaikea nähdä miten esimerkiksi 6+6+6 -malli käytännössä olisi 6+6+6 -malli eikä 6+12 -malli – jolloin toki päästään nykyisestä 98%-2%:a asetelmasta tasaisempaan lopputulokseen, mutta kustannukset työnantajanäkökulmasta ovat selkeästi naisten kontolla.

      Uskon, että kiintiöimällä voidaan varmasti ohjata toimintaa (juridisin sanktioin), mutta mikäli ihmisten asenteet eivät muutu, eivät ne välttämättä ole muuta kuin pintakoristelua.

      ”Siellä on valtavat määrät koulutettuja kotiäitejä työmarkkinoiden ulkopuolella, koska äitiysvapaata ei ole mahdollista pitää”

      Osaatko viitata tästä mihinkään, tai kertoa miksi juuri äidit päätyvät kotiäideiksi, eivätkä isät? Jos tilanne on se, että toisen on jäätävä kotiin, millä perusteella se on useimmiten juuri äiti? En tiedä yhdysvalloista, mutta Suomen tilanteessa tuo korkeampi palkka selittää ehkä osan, mutta tuskin tyhjentävästi.

      ”Miksi? Siksi, että ennen kuin tuo hoitovastuu tasataan, on lähes mahdotonta arvioida, mikä mihinkin vaikuttaa tai miten asiat voisivat olla.”

      Toisaalta, on minusta väärin kuvitella, että esimerkiksi kuuden vuoden yhtäjaksoinen poissaolo työelämästä ei näkyisi palkkakehityksessä. Yhdessä tämä ongelma pitää ratkaista, jos se todella halutaan ratkaista; sekä miesten että naisten on muututtava (tietty mulla on tässä se oma lehmä ojassa, että meillä on vielä kylmä sota kotona menossa tästä ”jos hankitaan lapsi, saako isäkin jäädä joksikin aikaa kotiin vai ei” -aiheesta).

      1. Hei (nopeasti – pahoittelen kiirejaksoani töissä, en ehdi panostamaan tänne juuri tällä hetkellä),

        Viittaan jenkkiesimerkillä siellä tehtyyn tutkimukseen työn ja perheen yhteensovittamisesta (googlaamalla löytyy! erityisesti minä olen törmännyt tutkimuksiin yliopistomaailmasta, jossa naiset joilla on lapsia eivät etene tenure-systeemissä, vaikka heidän akateemiset puolisonsa etenevätkin – tutkimuksia on tehty käsittääkseni myös yritysmaailmasta, jne. tilastoja pitäis myös löytyä). Ja sitten siellä myös yhteensä reilut viisi vuotta asustelleena olen nähnyt systeemin tuttavien elämänvalintojen kautta (joka ei toki ole mikään tieteellinen perustelu, mutta heitän nyt kummiskii!). Jos sua tosissaan kiinnostaa niin googlaa work family conflict gender, tms.

        Olen kanssasi samaa mieltä kaikista tässä nimenomaisessa kommentissa esittämistäsi asioista. Tietysti hoitovastuun epätasainen jakautuminen vaikuttaa palkkakehitykseen. Tietty 6+6+6 ois 6+12 (tai pelkkä 12). En usko, että tässä nyt yhdellä taikasauvanheilautuksella muututaan joksikin tasa-arvon unelmamaaksi. Kivahan se toki ois. Ja onnea sun kotikamppailuihin!

      2. ”En usko, että tässä nyt yhdellä taikasauvanheilautuksella muututaan joksikin tasa-arvon unelmamaaksi. Kivahan se toki ois. ”

        Oon pitkälti samaa mieltä. Musta on tavallaan hauskaa, kun ihmiset sanovat että ”kakskymmentä vuotta tätä on yritetty”, ja toteavat että nyt tarvitaan jotain dramaattista. Kahdessakymmenessä vuodessa yhteiskunta ei ole vielä edes kasvattanut uutta sukupolvea työelämään; en oikein usko, että tällä hetkellä 50+ -ihmiset tulevat koskaan näkemään asioita sillä tapaa, kuin nyt 20-30 -vuotiaat näkevät, mutta luulisin että sukupolvien vaihtuessa (ja uusia opettamalla) maailma muuttuu varmemmin, kuin kiintiöimällä.

  11. Siis selvennys: en näe että kiintiöt välttämättä on _paras_ keino _tässä_ asiassa. (Kunnan- ja valtionhallinnossa ne varmasti ovat paikallaan.) Hoitavatko ne ennemminkin seurausta kuin syytä?

    Syy miksi niitä käsittelin, ja miksi niitä on syytä käsitellä, on se, että ne nyt näemmä kuuluvat keinovalikoimaan, ja ovat keskustelun alla paikassa jos toisessa. Niille on perusteltuja syitä, mutta sitten taas: jotenkin tuntuu, että kaikki numeeriset ja ns. yksinkertaiset keinot näyttäytyvät helposti parhaina.
    Iso mutta onkin: ongelma muodostuu vasta, jos oletetaan (EU:n?) tasolta, että tasa-arvoistuminen etenee kiintiöiden avulla kuin itsestään. Jos ymmärretään niiden rajallisuus, ja et muutakin tarttis tehdä, niin no, ne ovat vain yksi tapa.

    Tässä mielenkiintoinen näkökulma juuri tähän pätevyyskyssäriin ja tasa-arvoon, a la Turun yliopiston ylioppilaskunta:http://www.tyy.fi/blogi/20120930/sosiaalipoliittinen-vastaava-kiitt-hallitusajasta-ja-pakottaa-tasa-arvokeskusteluun

  12. Mä en nyt oo ihan varma että mikä olis paras tapa vastata tohon. Kirjotus oli niin pitkä ja rönsyilevä, ettei jaksais lähteä pilkkomaan pala palalta. Siinä myös lähinnä keskityttiin esittelemään argumentteja sen puolesta, että kiintiöt hyödyttää naisia(ja siis erityisesti eliittinaisia). Ja siitä en oo välttämättä eri mieltä. Kiintiöistä mitä luultavimmin hyötyy ainakin ne naiset, jotka niiden johdosta hallituspaikan saa.

    Mua olis kiinnostanu kuitenkin pääasiassa se, että millä perusteilla te oikeutatte kiintiöt moraalisesti. Jos te olisitte avoimesti poliittinen lobbausjärjestö, jonka tehtävänä olis korkeessa asemassa olevien naisten etujen ajaminen, ymmärtäisin hyvin mistä haette oikeutuksen. Silloin oikeutus tulis yksinkertasesti sitä kautta, että yhteiskunnassa on yleisesti hyväksytty, että erinäisillä ryhmillä saa olla omia lobbausjärjestöjään, jotka sitten kilpailee keskenään siitä, kuka saa haalittua omalle eturyhmälleen parhaat edut. Silloin te vaan toteuttaisitte tehtävää, jonka oikeutus tulis yhteisesti hyväksyttyjen sääntöjen kautta eikä teiän varsinaisesti tarttis edes kummemmin pohtia toimintanne moraalisia perusteita.

    Mutta kun te sanotte olevanne viime kädessä yksilöiden välisen tasa-arvon edistämisen asialla, teiän pitäis syvemmällä moraalisella tasolla pyrkiä oikeuttamaan sellaset lainsäädännölliset pakkokeinot, joiden väitätte edistävän ”tasa-arvoa”. Ja tota oikeutusta pitäis tietysti edeltää huolellinen pohdinta siitä, että mitä se tasa-arvo itse asiassa on mitä te pyritte edistämään. Nää aspektit jäi tossa kirjotuksessa nyt ammottavan avoimeks. Ehkä mun missiona voiskin nyt olla tässä yhteydessä niiden ongelmien täsmentäminen, jotka teiän pitäis mun mielestä jotenkin ratkasta sikäli kun haluutte nähdä kiintiöpolitiikan moraalisesti oikeutettuna toimintana.

    Damn it, nyt kello onkin näköjään jo sen verran et joutuu lähtemään sateeseen fillaroimaan kohti potkupallotreenejä. Joutunette odottamaan moraalista manifestiani huomiseen😉

    1. Heip,

      käsittelin tarkoituksella juurikin niitä syitä, miksi kiintiöissä on _mitään_ mieltä/mihin niiden vaatiminen voi perustua. (Juurikin siksi, kun -usein suht perusteetonta- kritiikkiä kuulee suunnalta jos toiselta.)

      Yksilöiden välistä tasa-arvoa ei voi pyrkiä edistämään sulkemalla silmiä siltä tilanteelta, jossa eri ryhmien välinen epätasa-arvo on olemassa: eli keinot/tavat on välttämättä jollain tavalla sukupuolittuneita, vaikka kuinka ideaali olisi ja on se, ettei jumituttaisi siihen sukupuoleen. (Mikäli yhteiskunta&kulttuuri siihen jumittuu, niin tätä ei voi avata ja osoittaa ongelmia puhumalla ”yksilötasosta” ja ”yksilöistä”.)

      Määhän en ole ”lobbaamassa” mitään kiintiöitä, (ja ylipäätään on hyvä huomata, ettei asiasta ole feministien keskuudessa ylipäätään mitään konsensusta) mutta musta on omituista vetää moraali&oikeutus mukaan siinä juuri ja vasta siinä vaiheessa, kun puhutaan kiintiöistä, eikä esim. siinä, ”mikä oikeus työnantajilla on jaotella ihmisiä sen mukaan, että saako ne lapsia?” tai ”mikä moraalinen perusta voi olla siinä, että päättelee, että naiset on tietynlaisia, eikä aktiivisesti pyri kyseenalaistamaan omaa, ennakkoluuloista suhtautumistaan?” Kyllä, moraalisuus on mukana kaikessa toiminnassa, eikä vetoaminen perinteiseen ”näin on aina tehty ja kaikki muutkin tekee” poista yhtään mitään vastuuta mistään tältä kannalta.
      (Ihan kuin nyt eläisimme jotain moraalisesti oikeutettua yhteiskuntajärjestystä _yksilöiden kannalta_ jota feministit sitten tulevat ”pilaamaan”. Ton sun väitteesi perusta on juurikin tolla pohjalla, joka ei kyllä ole kovin kestävä; ennemminkin musta on moraalisesti hyvin vähän oikeutettua pyrkiä osoittamaan nykyisen tilanteen kritiikki jotenkin ”moraalisesti ei-oikeutetuksi. Pyritäänkö sillä oikeuttamaan nykyinen epätasa-arvo? Estämään sen käsittely?)

      Nämä on näitä vaikeita kysymyksiä, jotka liittyy kaikkeen tasa-arvotoimintaan; kuitenkin, kaikkein epätasa-arvoisinta olisi julistaa, että ”yksilöitähän me ollaan”, ja olla huomioimatta niitä rakenteellisia ongelmia, joita _juurikin ne yksilöt_ kokevat. (Eli niistä rakenteellisista, yksilöä isommista ongelmista puhuminen ja niiden kritisointi ei niitä muodosta.)

      1. Terve, opiskelen filosofiaa, ja olen kyllä miettinyt _miltei kaiken_ moraalista oikeutusta.😀

        (Ongelma, jota usein ei tunnisteta, on, että kun vaaditaan _keinoilta_ tasa-arvoisuutta -siis että ”eiks kiintiöt ole pohjimmiltaa epätasa-arvoisia?” ikään kuin ne saisi oikeutuksensa jostain muualta kuin vallitsevasta, epätasa-arvoisesta tilanteesta.
        Kyse on aina vallitsevan tilanteen ja mahdollisen parannuksen suhteesta: -jälkimmäistä ei voi tarkastella yksinään. MUTTA: tottakai pitää käydä ja käydäänkin keskustelua, että mikä on toimiva ja paras tapa ja mikä ei. Olen monessa suhteessa epäileväinen, että kiintiöt hoitaa vaan seurausta eikä syytä, mutta tämäkään ei ole varsinaisesti argumentti niitä vastaan.. mutta ei kylläkään niiden puolestakaan.)

      2. ”Olen monessa suhteessa epäileväinen, että kiintiöt hoitaa vaan seurausta eikä syytä, mutta tämäkään ei ole varsinaisesti argumentti niitä vastaan.. mutta ei kylläkään niiden puolestakaan.”

        Mitä ne argumentit puolesta sitten ovat?

        ”Kiintiöt on otettu esille pyrkimyksenä mahdollistaa pysyvään miesenemmistöön puuttuminen näiden yhtiöiden hallituksissa. ”

        Pyrkimys puuttua tiettyyn, erittäin tarkoin rajattuun, ja erittäin pientä ihmisjoukkoa suoraan koskettavaan aiheeseen vedoten ”valumisefekteihin” (joita ei kuitenkaan millään tapaa osoiteta) kuulostaa myös hieman kevyeltä perusteella. Etenkin, jos pyrkimyksen pääasiallinen pointti on lähinnä horjuttaa numeerista status quoa.

  13. En mä Elina meinannu, että sä olisit lobbausjärjestö. Tarkotin vaan sitä, että poliittisten toimijoiden ei välttämättä tarvitse perustella toimiaan usein muuten ku sillä, että ne toimet on sen ryhmän etujen mukaisia, joiden etuja ne on luvannu ajaa. Sen sijaan kun me täällä blogissa väännetään asioista, niin on varmaan paljon kiinnostavampaa puhua arvoista, oikeudenmukasuudesta ja moraalista universaalimmalla tasolla.

    ” musta on omituista vetää moraali&oikeutus mukaan siinä juuri ja vasta siinä vaiheessa, kun puhutaan kiintiöistä”

    Mulle ei ihan aukee, että miten mä vedin sen tässä vaiheessa mukaan? Mun ymmärtääkseni noin periaatteessa kaikki lainsäädäntö pitää ensin oikeuttaa tavalla tai toisella. Jos mä ehdottaisin teille lakia, joka kieltäis esim. kaikilta 80-luvulla syntyneiltä naisilta hameen käytön, niin mun pitäis varmaan perustella ja oikeuttaa se laki jotenkin, jotta mulla olis mitään saumaa saada teidät uskomaan että siinä laissa on järkeä? Ja eiks tällasen yhteiskuntafilosofisen blogikeskustelun ideana oo just pohtia noita arvoja ja oikeutuksia sen sijaan, että esim. vaan signaloitais jengille kenen puolella ollaan niinku poliitikot tekee?

    ”eikä esim. siinä, mikä oikeus työnantajilla on jaotella ihmisiä sen mukaan, että saako ne lapsia?”

    Kuka on ollu sitä mieltä, ettei tollasta pidä perustella mitenkään?

    ”eikä vetoaminen perinteiseen “näin on aina tehty ja kaikki muutkin tekee” poista yhtään mitään vastuuta mistään tältä kannalta”

    Nää menee nyt jotenkin täysin ohi maalin, en yksinkertasesti löydä mun jutuista mitään vetoamista tollaseen.

    ”Ton sun väitteesi perusta on juurikin tolla pohjalla, joka ei kyllä ole kovin kestävä”

    Esitin tossa yhen väitteen, joka oli jotakuinkin se, että kiintiöiden kannattajan tulis jotenkin pystyä moraalisesti oikeuttamaan ne kannattamansa kiintiöt. Tämäkö väite on heikolla pohjalla?

    ”ennemminkin musta on moraalisesti hyvin vähän oikeutettua pyrkiä osoittamaan nykyisen tilanteen kritiikki jotenkin “moraalisesti ei-oikeutetuksi. Pyritäänkö sillä oikeuttamaan nykyinen epätasa-arvo?”

    Miten pyrkimys osoittaa joku yksittäinen lakiehdotus epämoraaliseks vois olla ”hyvin vähän oikeutettua”? En ymmärrä alkuunkaan. Minkä kummallisen logiikan kautta kyseinen pyrkimys olis sama ku pyrkimys ”oikeuttaa epätasa-arvo”?

    Mut joo, menen itse asiaan seuraavassa kommentissa.

    1. Nopee vastaus: Rogue-hyvä, en meinannut, että vetoisit noihin seikkoihin; kyse on siitä, että jos puhutaan asian X moraalisesta oikeutuksesta (joka välttämättä on yleisestikin ottaen turhan sivuun jäävä aihe näissä jutuissa) niin on turhaa&tarkoituksetonta keskittyä ainoastaan kiintiöiden moraaliseen oikeutukseen (siis että jos ne ei toimi kaikkinensa ”yksilöiden puolesta”) kun pitää katsoa koko kenttää ts. todellisuutta.

      ” musta on omituista vetää moraali&oikeutus mukaan siinä juuri ja vasta siinä vaiheessa, kun puhutaan kiintiöistä”

      Rogue:”Mulle ei ihan aukee, että miten mä vedin sen tässä vaiheessa mukaan? Mun ymmärtääkseni noin periaatteessa kaikki lainsäädäntö pitää ensin oikeuttaa tavalla tai toisella.”

      No kun jos keskustellaan kiintiöiden moraalisesta oikeutuksesta, ilman et eksplisiittisesti otetaan mukaan se, (mikä kuuluu kaikkeen yhteiskuntaan liittyvien säännösten yhteyteen, kuten sanotkin)
      mikä on se lähtötilanne (eli ne ongelmat) plus siiitä lähtien, että parantaako/huonontaako esitetty keino kokonaistilannetta. (Ainakaan et viitannut tuohon, joten oletin -mitäpä muutakaan- että olet kiinnostunut vain tämän keissin moraalisesta oikeutuksesta. Enkä olettanut, että oikeuttaisit jotain syrjintää, vaan viittasin siihen, että ne pitää ottaa kokonaiskuvaan mukaan. Turhan usein kuulee valitusta, et ”kiintiöt syrjii miehiä” ottamatta yhtään huomioon sitä, miten nykyiset käytännöt toimii syrjivästi naisia kohtaa…)

      Sellasta, toiv. tuli ymmärrettävää tekstiä, suht kiireinen hetki elämästä, vaihteeks😀

      1. ”kyse on siitä, että jos puhutaan asian X moraalisesta oikeutuksesta niin on turhaa&tarkoituksetonta keskittyä ainoastaan kiintiöiden moraaliseen oikeutukseen kun pitää katsoa koko kenttää ts. todellisuutta”

        No mä ajattelen ton kyllä niin päin, että tässä yhteydessä asia X nimenomaan on kiintiöt eikä niihin keskittyminen mitenkään estä huomioimasta kontekstia, joka voi sitten olla vaikka joku ”kokonaistasa-arvo”.

        ”mikä on se lähtötilanne (eli ne ongelmat) plus siiitä lähtien, että parantaako/huonontaako esitetty keino kokonaistilannetta. (Ainakaan et viitannut tuohon, joten oletin -mitäpä muutakaan”

        Yksityiskohtiin paneuduin sitten viimeisimmässä kommentissani, joka näköjään odottaa edelleen hyväksyntää.

      2. Ei ollut mkn statementti, vaan kun mää/kukaan ei ehdi vastaan, niin yritystä hyväksyä hitaammin.😀

  14. Joo, eli siis se mitä mä haluisin, olis että perustelisitte mulle, minkälaisen moraalisen pohdinnan tuloksena teiän mielestä vois pitää kiintiöitä oikeutettuina. Mulla toki on jonkinlainen haju siitä ja tosta Elinan tekstistäkin sai vihiä siitä, mutta mua kiinnostais nähä ne perusteet täsmällisemmin aukikirjoitettuina.

    Elina ihmetteli tossa edellä, että miks oikeuttaminen vedetään just tässä vaiheessa esiin. Mun näkemyksen mukaan oikeuttaminen on vedetty esiin aikoja sitten ja noin periaatteessa useimmat yhteiskunnalliset instituutiot, lait ym. onkin oikeutettu jollakin tavalla(eri asia on onko se oikeutus pätevä). Esim. mun rakastamat ja teiän vieroksumat vapaat markkinat(joita ei toki läheskään täydellisinä olemassa yhessäkään olemassaolevassa valtiossa) on oikeutettu monestakin lähtökohdasta käsin. Yksilönvapauden kaltaisesta perusarvosta voidaan esim. tietyssä teoreettisessa kehikossa johtaa koko vapaan markkinatalouden moraalinen oikeutus. Toisaalta erilaisista seurauseettisistä lähtökohdista käsin(vaikka utilitarismi) voidaan perustella, että miks vapaat markkinat tuottaa tehokkaimman mahollisen lopputuloksen ja siten suurimman kokonaishyödyn yhteiskunnalle. Suurinta mahdollista kokonaishyötyä taas voidaan pitää itsetarkoituksena samalla tavalla kun esim. te tunnutte pitävän lopputulosten jakaumien tasajakoa itsetarkoituksena monissa yhteyksissä. Utilitaristiseen näkökulmaan voidaan helposti liittää myös sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja tulonsiirrot ja sitä kautta oikeuttaa vapaita markkinoita kaikille yhteiskunnan jäsenille suurimman hyvinvoinnin tuottavana talousjärjestelmänä. Näitä tapoja oikeuttaa vapaat markkinat voi toki kritisoida ja niihin voi esittää parannuksia. Mutta oleellista on, että taloudellisen vapauden tavottelemista ja melkeen mitä tahansa muitakin poliittisia pyrkimyksiä on yleensä jossain vaiheessa perusteltu ja oikeutettu erittäin täsmällisestikin akateemisia papereita myöden. Samoin pitäis noin teoriassa olla lakien osalta. Käytännössä ne toki menee usein vaan byrokraattien leimasimen läpi.

    Vastaavasti pätevyyden määrääminen viranomaisten suosittelemaks valintakriteeriks rekrytoinnissa on oikeutettu aikoinaan jonkinlaisen moraalisen pohdinnan kautta. Osittain varmaan seurauseettisesti siten, että pätevyyden käyttämisen valintaperusteena on arvioitu tuottavan tehokkaamman lopputuloksen ja suuremman hyvinvoinnin ku mitä saatais jos valintaperusteeks määrättäis vaikka sukupuoli tai elokuvamaku. Osittain oikeuttamisessa on varmaan kelailtu jotain sen kaltasta, että pätevöitymisen eteen joutuu keskimäärin näkemään vaivaa ja sen vaivannäön seurauksena vaivannäkijä on oikeutetumpi asemaansa ku velttoilija. Mut anyways, noilla yksityiskohdilla ei oo niin väliä. Pointti on, että kyllä ajatuksena yleensä lienee, että noi kaikkia koskettavat valtiojohdolta tulevat määräykset olis jollain tavalla pyritty oikeuttamaan. Tää taas ei tarkota sitä, että se oikeutus olis aina tai ees yleensä pätevä.

    Jos aiotaan säätää miehiä eksplisiittisesti syrjivä kiintiölaki, niin se tulis perustella ja oikeuttaa ihan samalla tavalla ku kaikki muutkin asiat, joissa valtio soveltaa pakkovaltaansa ihmisiin. Seuraavaks meenkin nyt siihen, mitä ongelmia kiintiöiden oikeuttaja mun mielestä kohtaa.

  15. Kiintiöiden kannattajien ongelmat siinä järjestyksessä kun ne juolahtaa mieleen:

    1. Jos kannattaa kiintiöitä nimenomaan pörssiyhtiöiden hallituksiin, mutta ei juurikaan muuaalle, niin tulis perusteella että miksi juuri sinne? Jos kiintiöiden lanseeraaminen lisää tasa-arvoa ja oikeudenmukasuutta tehokkaalla tavalla hallituksissa, niin miksi sama ei päde muualla? Miks aloittaa ylhäältä? Eikö oleellisempaa olisi puuttua ensin esim. heikko-osaisten ongelmiin tai suorittaa kiintiökokeilu sellasella alalla tai tasolla, jolla seuraukset hyvässä tai pahassa ei oletettavasti olis kovin dramaattisia?

    2. Miksi nimenomaan sukupuolikiintiöt? On selvää, että helposti ryhmiteltävissä olevien tyyppien ongelmat on helpompaa nähdä ryhmätason ongelmina ku vaikeesti ryhmiteltävissä olevien tyyppien ongelmat. Sukupuoli tai ihonväri on hyviä esimerkkejä ominaisuuksista, joiden mukaan ihmiset on helppo intuitiivisesti ryhmitellä. Mutta mitä jos käykin niin, että suosittaessa naisia jokin jo valmiiks erittäin heikossa asemassa oleva hankalammin yhtenäiseks ryhmäks leimattava porukka joutuukin entistä huonompaan asemaan? Vaikka lyhyet miehet? Introvertit? Toki voi argumentoida, että hankalasti ryhmiteltäviä ominaisuuksia ei myöskään syrjitä ainakaan tietoisesti yhtä todennäkösesti ku helposti ryhmiteltäviä. tolla argumentilla ei tosin oo välttämättä kauheesti merkitystä, jos uskoo tilastoihin ja pitää lopputulosten tasaista jakaumaa tavotteenaan.

    3. Sukupuolikiintiöitä perusteellan usein menneillä vääryyksillä. Katsotaan, että naisten joskus kokema voimakas syrjintä tulee jotenkin hyvittää nykyisille sukupolville. Ton vois ehkä yrittää ohittaa olkiukkona, mutta ongelmaks muodostuis se, että juuri tollanen vaikutus kiintiöillä käytännössä olis. Koska lähtötilanne on tällä hetkellä se, että hallituksissa on noin 80% miehiä, kiintiölaki johtais käytännössä siihen, että nykyisten nuorten miessukupolvien edustajilla ei ainakaan tietyllä aikavälillä olis juuri mitään mahdollisuuksia päästä tiettyjen yritysten hallituksiin, vaikka olis kuinka päteviä. Vastaavasti monilla naisilla olis mahdollisuus päästä hallituksiin olemattomilla näytöillä. Tää ei oo mikään perusteeton heitto, vaan puhdas matemaattinen fakta joka seuraa tosta lähtötilanteesta yhdistettynä 40% kiintiölakiin. Miten siis perustellaan moraalisesti se, että nuorelta miessukupolvelta evätään mahdollisuudet hallituksiin kokonaan sen takia, että jotkut muut miehet on joskus saanu asioita helpolla? Ja toisaalta se, että miks tietyt hyväosaset nuoret naisyksilöt pääsee hallituksiin ilmaseks, vaikka ne ei oo ollu kokemassa niitä menneitä vääryyksiä?

    4. On mahdotonta perustella erityisen vakuuttavasti, että jompi kumpi sukupuoli olis kokonaisuuden tasolla Suomessa huonommassa asemassa. Aiheesta voi kiistellä loputtomasti, mutta viime kädessä kyse on painotuksista. Miten arvotetaan kokonaisvuosiansiot suhteessa elinvuosiin? Entä pakollinen asepalvelus suhteessa kotitöiden epätasaiseen jakautumiseen? Historiallisesti taas naiset on ollu huonommassa asemassa työmarkkinoilla. toisaalta miehiä on pakotettu sadointuhansittain sotimaan ja kuolemaan vastoin tahtoaan. Miten nää arvotetaan oikein? Tän ongelman takia argumentti, jonka mukaan miehiä voi syrjiä lainsäädännöllisesti tässä asiassa koska ”tasa-arvo”, on vähän heikolla pohjalla.

    5. Oletukset naisten syrjinnästä hallitusnimityksissä perustuu pitkälti mutuun. vihjaillaan asenteista, hyvävelikerhoista ym. Todellista tietoa on kuitenkin vähän. Onko nyt siis perusteltua ampua tykillä kärpästä ja määrätä yritykset rangaistuksen uhalla syrjimään miehiä nimityksissä? Pitkään on aikaisemmat feministipolvet ja muut tasa-arvon kannattajat taistellu, jotta syrjintä saatais edes lainsäädännöstä pois. Jäljellä on lähinnä asevelvollisuus ja ehkä jotain muuta josta en oo tietonen. Haluaako nykyiset feministit todella hypätä takaisin siihen junaan, jossa lakiin voidaan kirjata eksplisiittisesti, että sukupuoleen perustuva syrjintä on sallittua tietyissä yhteyksissä? Asenteet, ennakkoluulot, veli- ja siskokerhot ym. vaikuttaa kaikkialla, ei ainoastaan hallitusnimityksissä. Joskus ne vaikuttaa miehille edullisesti, joskus naisille edullisesti(naiset esim. saa tutkitusti pienempiä vankilatuomioita samoista teoista ku miehet). Kannattaako yksittäisen biasin takia ruveta kirjottamaan syrjivää lakia?

    6. Miten perusteellaan se, että naisia pitää olla 40% sellasen alan yritysten hallituksissa, jolla alemmillakin portailla miehiä on paljon enemmän ku 60%? Helsingin pörssissä on enemmistönä teknologia&teollisuus-yritykset. Kyseiset alat on perinteisesti ollu todella miesvaltaisia ja on sitä pitkälti edelleen. Minkälaiseen moraaliin perustuu oletus, jonka mukaan on tasa-arvoista, että naisia on 40% huipulla, mutta ei millään muulla tasolla? Miten niiden harvojen naisten joukosta miesvaltasella alalla vois tulla yhtä paljon yhtä päteviä tyyppejä hallituksiin ku siitä valtavasta miesenemmistöstä?

    7. Kun miehet kantaa valtaosan vastuusta ja riskistä liittyen pörssiyritysten perustamiseen ja niiden pörssikelposiks kasvattamiseen, niin miks miehillä ei olis samassa suhteessa oikeutta istua siellä hallituksissa? Jos naisia vaaditaan sinne riskittömille kovan statuksen hallituspaikoille, niin miks niitä ei samalla vaadita kantamaan omaa osuuttaan yritysriskistä? Valtava osuus yrityksistä menee parin ensimmäisen toimintavuoden aikana konkurssiin. Kalleimmista konkursseista enemmistö on miesten tekemiä. Miks näitä tappioita ja monissa tapauksissa henkilökohtaisen elämän tragedioita ei huomioida tasa-arvolaskelmissa?

    Näitä vois varmasti keksiä lisääkin, mutta nyt alko nukuttamaan. Tähän loppuun vielä yks käytännön kysymys:

    Sikäli kun kiintiöt tulee, niin pitäiskö niiden soveltamisen olla teiän mielestä avointa? Ts. kun työnantaja on arvioinu jonkun miehen parhaaks ehdokkaaks, mutta hommaan on kiintiön takia pakko valita nainen, pitääkö sen syrjityks joutuneen miehen saada tietää syrjinnästään? Jos ei pidä, niin miten tää tiedon pimittäminen voidaan perustella, kun tälläkin hetkellä työnantajaa voidaan vaatia tarvittaessa avaamaan viranomaisille ja asianosaisille rekrytointiperusteensa?

    1. Noniin, nyt ehdin noita kommentteja tsekkailla tarkemmin. (Liian pitkä lista😀 )
      2. Oletan, ettei nykyinen käytäntökään ole jollekin (tässä vaiheessa kuvitteelliselle) syrjitylle ryhmälle edullinen. Kyllä, luonne yms. vaikuttaa helposti liikaa, esim. juuri ujous. Mutta tällaisia mitä jos-kyssäreitä voi keksiä joka ikistä juttua vastaan, ja usein kyse on saivartelusta.

      3-4. Empä nyt tiedä kuinka usein jotain uudistusta perustellaan historialla… Toisaalta: kukaan ei ole väittänyt, että naisia/miehiä pitäisi tarkastella yhtenä möykkynä. Naisten keskenkin olevia eroja on painotettu feminismissä ties kuinka kauan, samoin kuin miesten. Mutta: jos tutkitaan sitä yritysjohtoa, niin siellä niitä miehiä piisaa. Tätä seikkaa ei muuta (tai “hyvitä”) se, että miehet kuolee nuorempana tms. Juuri tällainen vetoaminen kokonaisuuksiin survoo yksilöt jalkoihinsa.

      5. Vaikka juuri ja nimenomaan pörssiyhtiöitä ei ole tutkittu, niin omituista olisi, ettei samat ilmiöt, mitkä pätee muulla korkean tason palkkauksessa, katoisi juuri näistä tilanteista.

      7. Ylipäätään tämä seikka ei ole yksinkertainen: eri yhtiöillä on erilaiset tilanteet/tarpeet ja tiettyinä ajankohtina. Ainakin mitä jotain noita linkittämiäni tutkimuksia/selvityksiä olen lukenut, niin välttämättä ei ole edes kauhean tarkkaa pätevyyden perusteella etsimistä olemassa, vaan jo tuttuus riittää kriteeriksi.

      Hmmm, kun pörssiyhtiöiden hallituspaikkoihin ei varsinaisesti ole sell. hakua (siinä missä “virkoihin”/työpaikkoihin) niin ei kai niillä muutenkaan ole velvollisuutta selittää (nykyäänkään) että miksi joku valittiin ja toinen ei.
      Ja tuossa Keskuskauppakamarin johtamisselvityksessähän (linkitetty tokana kommenttina) tulee ilmi, miten nykyään jo on paljon erilaisia suosituksia koskien pörssiyhtiöiden hallituksia, ja miten niitäkään ei noudateta, esim. avoimuuden suhteen. Joten en nyt näe missään nimessä, että toiminta toimii niin hyvin, ettei missään nimessä saisi mennä “puuttumaan.” Eikai ne ohjeita laatisi, jos ei olisi tiedostusta et hommat ei kaikiltaosin pelaa.

  16. Kiinnostava ja hyvä juttu, jossa oli mukavan napakasti tiivistetty olennaisia näkökulmia tähän kiintiökeskusteluun. Korjaatko vielä ceiling-sanan oikeinkirjoituksen?
    Joistakin kommenteista herää kysymys, _tunteeko_ kommentoija itse asiassa yhtään naista.😉 Senlaatuisia ovat yleistykset.
    Itse tunnen useammankin naisen, joka taistelee uransa eteen lähes päivittäin – tahtoa ja taitoa etenemiseen olisi, mutta yritykset saada työssä lisää haasteita ja vastuuta kaatuvat esimiesten asenteisiin. Oletetaan, ettei naispuolinen dippainsinööri halua esim. työmaalle saamaan samanlaista kokemusta kuin mieskollegansa, koska ”eihän se ole sovelias paikka naiselle”.😉 Ja tämän (laajemman) kokemuksen perusteella sitten mieskollega myöhemmin ylennetään… Nähdäkseni urakehitys on hyvin pienissä arjen askelissa tapahtuvaa muutosta, jossa pörssiyhtiöiden hallitukset ovat aika loppupäässä. Se ei kai kuitenkaan tarkoita, etteikö asennemuutosta voisi aloittaa sieltä? Alettaisiinko silloin vähitellen myös naisia koulia johtajiksi jo uran alkuvaiheessa, niin kuin monille miehille nyt tehdään?

    1. Hei,

      kiitos kommentista! (Plus huomiosta oikeinkirjoituksessa –pitää korjata tässä.)

      Sillä tavalla itsekin näen pörssiyhtiökyssärin suhteessa aika kaukaisena sen suuren naisjoukon uraongelmista, mutta taas: jos se jotain auttaa (asenneilmastoon, vaikkapa), niin miksikäs ei?

      Tästähän oli ainakin facebookissa kiertävä kuva, olisko ollut tavoussanomista, jossa oli etusivun otsikot, että ”Nainen sen ja sen johtoo” vs. sitten ”omalla nimellään mainittu mies sen ja sen johtoon”… Eli nainen korkeassa asemassa (talouden puolella) on sellainen shokkiwau, että😀 Voisin linkittää, jos sen jostain bongaan, kun aika kuvaava kyllä..

    2. ”Oletetaan, ettei naispuolinen dippainsinööri halua esim. työmaalle saamaan samanlaista kokemusta kuin mieskollegansa, koska “eihän se ole sovelias paikka naiselle”.😉 Ja tämän (laajemman) kokemuksen perusteella sitten mieskollega myöhemmin ylennetään…”

      Näinhän se usein menee, mutta en kyllä pidä ilmiötä naisten urakehitystä haittaavana tekijänä. Jopa päinvastoin. Emuloimalla menestyjiä pärjää usein ihan kohtalaisesti, mutta tosi pitkälle hamuavien kannattaa erottua ja ottaa riskejä. Kyllä ne pojatkin siellä työmaalla pärjää. Parhaat löytää itselleen hankkeita joita kukaan muu ei ole vielä keksinyt tehdä, pärjätä niissä ja kehittää yhteisön toimintaa seuraavalle tasolle.

      Esim. armeija on loppupeleissä täysin hyödytön kokemus, koska noin puolet työväestöstä on sen nähnyt. Armeijakokemuksella ei erotu. Sen sijaan jos sulla on kaveri, joka on onnistunut kehittämään itseään vuoden muita edelle ja hankkimaan arvokkaita ja uniikkeja taitoja – hänellä on kilpailuetu. Sama pätee näihin tavanomaisiin työmaihin.

    3. ” Oletetaan, ettei naispuolinen dippainsinööri halua esim. työmaalle saamaan samanlaista kokemusta kuin mieskollegansa, koska “eihän se ole sovelias paikka naiselle”. Ja tämän (laajemman) kokemuksen perusteella sitten mieskollega myöhemmin ylennetään… ”

      Luuletko, että tilannetta auttaisi, jos naispuolsia diplomi-insinöörejä olisi enemmäin kuin yksi sadasta?

      1. zfck: Siis mitä ihmettä, se, että joku on vähemmistössä olevaa ryhmää, ei todellakaan tee syrjivää/ennakkoluuloista kohtelua oikeutetuksi?! Toivon todella, että et tätä yritä puolustella; (vastaava argumentti olisi, että ”varmaan se rasismi sitten vähenee, kun Suomessa on enemmän maahanmuuttajia”.)

        Sitten epärelevantinpi seikka: niitä naisdippainssejä ei tod. ole vain yksi sadasta,…
        Mutta tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että onko vaiko ei oikeutettua _olettaa naisten olevan tietynlaisia ja jakaa sillä perusteella työtehtävät_ (ei ole oikeutettua, vaan juuri se on niitä käytäntöjä, joita pitää kyseenalaistaa.)

  17. ”zfck: Siis mitä ihmettä, se, että joku on vähemmistössä olevaa ryhmää, ei todellakaan tee syrjivää/ennakkoluuloista kohtelua oikeutetuksi?! ”

    Yksi anekdootti ei juuri kerro syrjinnästä: ikävä tarina, mutta tarina. Viittasin lähinnä tuohon, johon Roguekin viittasi: insinöörifirmoissa (työskentelen sellaisessa) on _erittäin_ vähän naisia; naisesimiehet ovat toki harvinaisia, mutta kuten yksittäinen anekdootti kertoo, eivät mielestäni nyt niin paljoa harvinaisempia, kuin naiset yleensä alalla.

    En toki tarkoittanut, että tämä yksittäinen anekdootti ei olisi syrjintää. Anekdootti voisi olla myös seuraava

    *Joistakin kommenteista herää kysymys, _tunteeko_ kommentoija itse asiassa yhtään miestä. Senlaatuisia ovat yleistykset.
    Itse tunnen useammankin miehen, joka taistelee lapsensa eteen lähes päivittäin – tahtoa ja taitoa lapsen hoitamiseen olisi, mutta yritykset saada lisää vastuuta lapsesta kaatuvat sosiaali- ja lainsäädäntöelinten vastustukseen. Oletetaan, ettei miespuolinen vanhempi halua esim. kotiin saamaan samanlaista kokemusta kuin naispuolinen vanhempi, koska “eihän se ole sovelias paikka miehelle”.

    1. (tarkennus anekdootin valinnasta:

      perheoikeus ja naisten esimiesurat ovat kaksi aihetta, joissa satavarmasti molemmissa tapahtuu selkeää, törkeää sukupuolisyrjintää; molempien muuttuminen kuitenkin edellyttää osin asennemuutoksia molemmilla puolilla – toisaalta isien pitäisi viettää enemmän aikaa lastensa kanssa, toisaalta syrjivien asenteiden pitäisi lakata ja toisaalta naisten pitäisi pyrkiä enemmän esimerkiksi insinöörialoille, ja toisaalta naisten syrjinnän näillä aloilla lakata.

      molempia ongelmia voitaisiin lähestyä näkökulmasta ”tarvitaan jokatapauksessa asennemuutos, mutta miksi sitä ei voida alunalkaen lähestyä lopputulemien tasoittamisesta”. pörssiyhtiöiden osalta tämä on kivaa, koska pörssiyhtiöitä on trendikäs vihata, ja pörssiyhtiö on abstrakti taho, jonka omistajien vapaaseen toimintaan puuttuminen ei ole täysin suoraan kenenkään varpaille astumista; olennaisesti kyse olisi perheoikeudessa samasta tilanteesta: kiintiöpäähuoltajiksi päteviä miehiä varmasti olisi, mutta yksittäisen, hyvin selkeän toimijan elämään puuttuminen kuulostaa paljon brutaalimmalta, kuin abstraktin jo kaikkien vihaaman kapitalistipahispatriarkaattitahon toiminnan ronkkiminen.

      nämä kysymyksethän on esitetty pariin kertaan; miksi juuri pörssiyhtiöt, entä häviäjät, jne jne – rogue tiivisti tuossa numeroidussa listassaan nämä osin moraaliset kysymykset hyvin)

    2. Niin, nämä lasten hoitovastuuta koskevat kysymykset ovat erittäin korkealla feministien agendalla, ja asia on taajaan esillä. Kyllähän tässäkin keskustelussa on tuotu esiin se, kuinka tärkeää on myös naisten työssäkäynnin kannalta, että myös isät alkaisi entistä enemmän osallistua. Ehkä niitä muutoksia niihin äitiys/isyyslomiin olisi vielä enemmän tulossa, siihen suuntaan ollaan pyrkimässä, eli se 6+6+6 malli nykyisen tilalle.

      http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/-/view/1825661#fi

      http://www.tasa-arvovaalit.fi/eduskuntavaalit2011/kolumni/Isyysloma

      (En tiedä, kuka on ladellut yleistyksiä miehistä? Ja kerro nyt hyvä ihminen, että mitä ja kuka sanoo, ettei lasten kotihoito ”ole sopiva paikka miehelle”? Kyllä todella paljon nykyään kannustetaan hoitamaan niitä lapsia..)

      Miksi juuri ne pörssiyhtiöt? Kertaus:
      SIKSI, että teki mieli tällähaavaa niistä kirjottaa.
      Aivan hemmetin pieni osio kaikkea tasa-arvotoimintaa, mutta suhteettoman paljon esillä mediassa, ja suhteettoman paljon väärää tietoa asiasta liikkuu, joten _siksi_.

      Ja tietenkin on aivan eri asia kritisoida rekrytointipolitiikan vinoutuneisuutta kuin kirjoittaa jostain huoltoriidoista, että mitä pitäisi tehdä _yksittäisessä tapauksessa_. Näiden asioiden yhteys on kuitenkin se, että mitä enemmän ymmärretään, että naiset on muutakin kuin äitejä ja tietynlaisia, sitä enemmän on mahdollista kohdella vanhempia tasa-arvoisina ja yhtä kyvykkäinä huoltajina.

      P.S. En tiedä miksi jokut huoltajuusriidat tähän taas vedettiin mukaan, mutta sanonpa nyt tämän: musta on kauheen outoa, että se keskustelu aloitetaan siitä pisteestä, kun ollaan siellä sopimassa siitä huoltajuudesta, ja että miten juuri siinä tilanteessa tulee esiin jokin inhottava sossutäti, joka sanoo, että miehille ei lapset kuulu, tms. Kun ehkä se kuitenkin lähtee aika paljon varhaisemasta vaiheesta, kai niistä lapsista on pitänyt pitää huolta ennen sitä eroa? esim. että kuka on hoitanut niitä lapsia sitä ennen ja vastannut siitä arjesta? Jos ja vain jos, se on ollut se äiti, niin ei sinänsä ole ihmeellistä, että jos ei vanhemmat pääse sopimukseen, niin sen äidin puolelle kallistutaan. Ja totta hemmetissä siihen vaikuttaa kaikki ennakko-oletukset, ja se on typerää ja väärin, mutta niin ne vaikuttaa kaikessa muussakin, ja niitä pitää vastustaa _kaikessa_ eikä vaan siinä, että ”yhyy, sossutäti sorsii isää”, kuten usein törmää, mikäli ei ole kiinnostunut vaikka naisten kokemista ongelmista. (En väitä että juuri te teette näin, mutta tätäkin näkee.)

      1. Eiks toi P.S. -osio toisaalta kata aika pitkälti tän naisten urakeskustelunkin. Mitähän ne miehet on tehnyt sillä aikaa, kun äipät on ollu hoitovapailla? Kai sitten se ura etenee vähän paremmin. Jne jne. Usein törmäää siihen, että ”yhyy yritysmaailma sorsii äitiä”? Musta on omituista, että toisaalta tuolla linkkaamassasi (ulkopuolisessa) blogissa harmittelet väheksyvää asennetta, ja nyt teet itse sitä täsmälleen samaa.

      2. Jaahas, olen kylläkin yrittänyt korostaa, miten nämä monet asiat on saman kolikon kaksi puolta. Näitä pitäisi tasata, ehdottomasti. Suuntaan ja toiseen. Kaikki hyötyisi.

        En missään nimessä väheksy sitä ongelmaa, mikä liittyy johonkin huoltajuuskiistoihin, mutta kyse onkin siitä, että asiat pitää nähdä laajemmin. (Täälläkin ollaan korostettu, että juuri sitä lasten hankintaa käytetään naisten palkkaamista vastaan. Mikäli tätä ei osaa ymmärtää ongelmaksi, on omituista pitää ongelmana sitä, että lapset määrätään usein äidille, vaikka isäkin ne haluaisi.)

      3. Kun siis: myös tossa blogitekstissä painotan sitä, miten kyse ei ole mistään yhdestä hetkestä naisen työuralla vaan monista erilaisista ongelmista. Tämä sama pitempiaikainen prosessi on syytä huomioida myös johonkin huoltajuuskiistoihin liittyen. (Vaikka tietty keskustelu pelkästään eronneista -ja vielä vaikeasti eronneista- vanhemmista on jotenkin turhaa, kun puhutaan siitä lapsen _etenkin alle kouluikäisen_ hoitovastuun jakautumisesta.)

        Ylipäätään, samaan tapaan kuin se isä, joka ”taistelee lapsistaan”, myös naiset työmarkkinoilla on yksilöä paljon suurempien ongelmien keskellä; oletukset ja stereotyypit yms. Juuri tähän kiteytyy se ongelmallisuus, mikä liittyy siihen, kun ihmistä ei kohdella yksilönä, vaan jonkin tietyn ryhmän edustajana.

      4. ”Täälläkin ollaan korostettu, että juuri sitä lasten hankintaa käytetään naisten palkkaamista vastaan. Mikäli tätä ei osaa ymmärtää ongelmaksi, on omituista pitää ongelmana sitä, että lapset määrätään usein äidille, vaikka isäkin ne haluaisi.”

        Joo, siis ehdottomasti kolikon kaks puolta. Toisaalta myös se poissa työelämästä vietetty aika näkyy palkassa, joka näkyy euro-80senttiä -keskustelussa, ja niin edelleen. Perhepolitiikka, naisen euro ja huoltajuustilanteet on läheisesti kaikki kytköksissä toisiinsa.

        Se, miten nää asiat nyt liittyy tähän kiintiökeskusteluun, on siinä valinnan paikassa. Kun ihmiset täällä kysyvät, miksi pörssiyhtiöiden johdon kiintiöt, he *eivät* halua tietää, miksi valitsit sen blogisi aiheeksi, vaan miksi kaikista niistä tasa-arvo-ongelmista (ml. eräiden olennaisten työalojen mies- ja naisvaltaisuudet) juuri pörssiyhtiöiden johtoon pitäisi puuttua lainsäädännöllä, etenkin kun olemme (vaikutamme olevan?) kaikki pitkälti samaa mieltä siitä, että kiintiöt eivät välttämättä juurikaan vaikuta taustallaolevaan prosessiin (vrt. keskustelu huoltajuuksista ja miesopettajista).

      5. Nopee vastaus (jo pelkästään se, että kiintiöt on pinnalla, on pätevä syy, mutta mulla on muitakin ambitioita tässä taustalla, eli)
        SIKSI:

        1. Ongelmat, mitä käsittelen blogauksessa, ei liity pelkästään _vain_ pörssiyhtiöihin, vaan laajasti naisten työelämään, kuten itse tekstissäkin kyllä tuon esiin. (Jos ajatellaan, että korkeakoulutusta saaneet on suht iso osa koko väestöstä, niin en missään nimessä kutsuisi pikkuasiaksi.)

        2. Toinen seikka, mitä esim. kommentit täällä hyvin demonstroi, on miten naisten uralla etenemisen ongelmia ei haluta tunnustaa ongelmiksi, ja tämä on laajempi ongelma koskien tasa-arvokysymyksiä. Se, että miesopettajia ei ole, on rakenteellinen ongelma, sekä se ettei isät saa päähuoltajuutta, mutta sitten kun tulee kyse niistä naisista, niin se on aina valinnanvapaus ja henk. koht.kysymys, eikä _tasa-arvo-ongelma_.
        Musta tää on huolestuttavaa ja turhauttavaa, että naisia koskevia ongelmia halutaan selitellä pois ja parhain päin, mutta sitten kun ongelma koskee miehiä, niin…

        Sillä on iso merkitys, että kokeeko, että on ”luonnollinen asiantila” (Naisten puuttuminen johtopaikoilta, ja uralla etenemisen ongelmat) vaiko ”ongelmallinen tilanne, joka kaipaa korjausta” (Miesopettajien puute.)
        Aika harvassa olen törmännyt ajatteluun, että miesopettajat/isien hoitovapaat yms. ei olisi tärkeä juttu, sen sijaan todella usein kyseenalaistetaan, että onko se nyt ongelma ylipäätään, et naisia ei ole paikassa X.

  18. (Laitan vielä tähän tämän.)
    SIKSI:

    1. Ongelmat, mitä käsittelen blogauksessa, ei liity pelkästään _vain_ pörssiyhtiöihin, vaan laajasti naisten työelämään, kuten itse tekstissäkin kyllä tuon esiin. (Jos ajatellaan, että korkeakoulutusta saaneet on suht iso osa koko väestöstä, niin en missään nimessä kutsuisi pikkuasiaksi.)

    2. Toinen seikka, mitä esim. monet kommentit täällä hyvin demonstroi, on se miten naisten uralla etenemisen ongelmia ei haluta tunnustaa ongelmiksi, ja tämä on laajempi ongelma koskien tasa-arvokysymyksiä. Se, että miesopettajia ei ole, on rakenteellinen ongelma, sekä se ettei isät saa päähuoltajuutta, mutta sitten kun tulee kyse niistä naisista, niin se on aina valinnanvapaus ja henk. koht.kysymys, eikä _tasa-arvo-ongelma_.
    Musta tää on huolestuttavaa ja turhauttavaa, että naisia koskevia ongelmia halutaan selitellä pois ja parhain päin,..

    Sillä on iso merkitys, että kokeeko, että on “luonnollinen asiantila” (Naisten puuttuminen johtopaikoilta, ja uralla etenemisen ongelmat, naisten päätyminen pätkätyösuhteisiin: -ja jos joku luulee, että akateeminen tienaa paljon, niin se on huhupuhetta; juurikin siksi ne määräaikaiset työsuhteet on iso ongelma, kun ei pysty suunnittelemaan tulevaisuutta. Tässä tietenkin valtio/kunnat/yliopistot on ”pääpahiksia” näissä ketjuttamisissa.) vaiko “ongelmallinen tilanne, joka kaipaa korjausta” (Miesopettajien puute.)
    Aika harvassa olen törmännyt ajatteluun, että miesopettajat/isien hoitovapaat yms. ei olisi tärkeä juttu, sen sijaan todella usein kyseenalaistetaan, että onko se nyt ongelma ylipäätään, et naisia ei ole paikassa X.
    (Se, että viranomaistaholta myönnetään ongelmien olemassaolo on tärkeetä, mutta toisaalta asenneilmapiiri ei ole pikkujuttu.)

    Eli kenen ongelmista ollaan kiinnostuneita? Ja millä tavoin?
    (Juurikin siksi näistä erilaisista jutuista on syytä kirjottaa, koska verkko on jo täynnä kamaa, missä kerrotaan miten naisia koskevat ongelmat on ”feministien salaliitto” tai kusetusta. Sen sijaan oikeesti kukaan (järjissään oleva) feministi ei kiellä, etteikö miehiä koskevia ongelmia olisi aivan yhtälailla; usein näihin keskittyneet vaan päätyy _kieltämään_ naisia koskevat ongelmat: ei tietty kaikki, ja harvempi asiaa tutkiva/todella perillä oleva.)

    1. ”2.”

      Musta kyseessä on kaks todella samanlaista ongelmaa?

      Näkökulmista: itse näen asian niin, että feministit pyrkivät korostamaan naisten ongelmia ja miesten asioita ajavat korostavat miesten ongelmia – tää on mun mielestä tyypillistä tilanteessa, jossa osapuolet lobbaavat omia näkemyksiään. Se ei muuta sitä, etteikö molemmat ongelmat olisi olemassa?

      Tän saman selityksen voisi kääntää niin, että monet feministit pyrkii sanomaan että naiset kohtaa rakenteellista syrjintää mutta miesten puuttuminen sieltä täältä on yksilönvalintaongelma (esimerkiksi sanomalla, että ongelma on siinä, että ne miehet ei hae noille aloille). Se mitä se itse kullekin demonstroi varmaan riippuu siitä kumpaan aiheen lobbauspuoleen kuuluu. Samalla tapaa kuin verkko on täynnä ”feminismi on salaliitto miehiä vastaan” -kamaa, verkko on myös täynnä ”maailma on miesten salaliitto naisia vastaan” -kamaa. En ihan usko, että aiheessa olisi kummankaan sukupuolen systemaattista salaliittoa kumpaakaan sukupuolta kohtaan, vaikka joku tieteentekijä niin haluaisikin sanoa hienolla teoreettisella mallilla.

      ja loput;

      Mikään tästä ei kuitenkaan juuri vastaa yhteenkään noista roguen esittämistä kysymyksistä, tai kysymykseen siitä miks nimenomaan pörssiyhtiöiden hallitukset on niin kiinnostava aihe, että sen kiintiöimistä pitää ajaa ketuin ja koirin; harvemmin kuulee ”mieskiintiöitä” vaadittavan EU-tasolta lähtien. Ehkä tää nyt enemmän kertoo sitten näiden lobbausjärjestöjen menestyksestä omissa tavoitteissaan, ei niinkään suurista salaliitoista.

      1. Nopee vastaus: syrjintä ei _tietääkseni_ estä/hankaloita miesten työhönpääsyä sos./kasvatusalalle, toisin kuin naisten moniin (johtamisen) tehtäviin, vaan niitä miehiä todella haluttaisiin näille aloille… Sitten kun tulee ilmi, että se että mieshakija on no-no jossain päiväkodin/koulun/sos.aseman työhönotossa, alan huolestua tästä puolesta. Joten paras lääke tähän: asennekasvatus/innostus pojissa tarpeeksi aikasin (ala/yläasteella?) ”naistenaloja” kohtaan; tätähän on tutkittukin, että miehet on näissä suhteissa konservatiivisempia, ts. naiset on suuntautunut ns. miesaloille enemmän kuin toisinpäin. Myös noiden ammattien arvostus on tärkeä kysymys. Ja miten vanhemmat usuttaa lasta hakeutumaan? (Tässä on paljon erilaisia tekijöitä..)

        3. kappale blogista:
        ”Miksi sitten juuri pörssiyhtiöt? [—] Ottamatta kantaa kenenkään työn arvokkuuteen sinänsä, on selvää, että korkeissa asemissa olevat tekevät päätöksiä, jotka vaikuttavat mittaviin määriin ihmisiä. Ehkäpä todellakin on syytä vaatia, ettei sukupuoli merkitse etuoikeutta näihin asemiin, aivan kuten ei pidä hyväksyä sukulaisten tai saunakavereidenkaan suosimista pätevyyden kustannuksella. Vallalla on tapana kertyä ja tuottaa erinäisiä lieveilmiöitä (kaikki muistamme lähimenneisyydestä eräitä taulukauppoja ja syntymäpäiväjuhlia.) Rahalla saa ja jne., kuten tiedämme. Suomessa sukupuolten tasa-arvo toteutuu politiikassa paremmin kuin elinkeinoelämän huipulla.”

  19. Kannattaa muuten tiedustella asiasta kauppatieteitä opiskelevilta naisilta. Siellä on todella kunnianhimoista ja pätevää opiskelijaa. Ei kukaan halua olla mikään kiintiönainen tai kannata kiintiöitä, vaan että saadaan työnsä oman pätevyytensä mukaan. Ja mitä minä olen seurannut, niin sieltä on tulossa uusi polvi kunnianhimoisia yritysjohtajia, jotka eivät kiintiöitä tarvitse.

    Eli ei kannata laittaa sanoja suuhun naispuolisille kauppatieteilijöille.

    1. Missä kohtaa olen kiistänyt heidän pätevyytensä ja osaamisensa? (Luitko tekstin?)

      Kyse onkin siitä, että jos on syytä epäillä (tutkitusti) että naisten pätevyyttä arvioidaan alakanttiin, kyse ei ole sellaisesta asiasta, että se voidaan kuitata ”he eivät kiintiöitä tarvitse”, kun se, miten arvioidaan, ei ole usein omissa käsissä.
      Sitten alan uskoa, että asiat tasaantuu ihan itsestään (ilman asennemuutosta? kiintiöt on vain yksi ehdotus..) kun naisia alkaa olla tarpeeksi, ja miehet ei ole suuressa enemmistössä -luultavasti&eiköhän naisten kiinnostus kauppatieteitä kohtaan vaikuttaa tässä. Sitten naiseus ei ole enää haitta/erikoisuus, vaan naisia pystytään arvioimaan yksilöinä.

      (On luonnollista, että alaa opiskeleva haluaa uskoa että pärjää, ja kaikki on vaan itsestä kiinni, ja tämä on ihan ok. Sen perusteella ei kuitenkaan voida tehdä päätelmiä siitä, mitkä on ne naisten kokemat ongelmat alalla.)

  20. Naisten puuttuminen johtatehtävistä ei luonn. rajoitu talouden alalle; uutinen: http://www.hs.fi/kotimaa/Poliisijohdossa+l%C3%A4hes+olematon+m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4+naisia/a1305603715654

    ”Naispoliiseja on edennyt päällikkötehtäviin huomattavasti vähemmän kuin heidän osuutensa koko poliisikunnasta antaisi olettaa. [–]
    Mitä korkeammista poliisitehtävistä on kyse, sitä vähemmän virkoihin on valittu naisia. Poliisimiehistöstä naisia on 18, 9 prosenttia, alipäällystöstä 9,1 prosenttia, päällystöstä 8,9 prosenttia ja päälliköistä vain noin yksi prosentti.”

    1. Samasta uutisesta:

      ”Tehtävään valitaan aina paras hakija. Naisia ei ole toistaiseksi ollut kovin paljon mukana valintatilanteissa. Tarvitsemme ilman muuta enemmän naisia”, Paatero sanoo.

      Ilmeisesti naisia ei ole ollut paljon hakijoina. Ehkä johtotehtävät eivät syystä tai toisesta näyttäydy tarpeeksi mielekkäinä.

      1. ”Ilmeisesti naisia ei ole ollut paljon hakijoina. Ehkä johtotehtävät eivät syystä tai toisesta näyttäydy tarpeeksi mielekkäinä.”

        Vrt. ylläolevat valtionhallinnon johtotuolit. Tästä on oikeastaan jo käyty keskustelua, mutta empiirisen datan puutteessa tämä on kai tyrmätty jo blogitekstissä itsessään, jossa ongelmasta keskustellaan ohimennen.

  21. http://www.hs.fi/kotimaa/Opetus-+ja+sosiaalialan+koulutukseen+harkitaan+mieskiinti%C3%B6it%C3%A4/a1305603718195

    Tossa on hyviä pointteja. Allekirjoitan erityisesti seuraavat:

    ”Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen ei oikein lämpene kiintiöille, vaan haluaisi nostaa opettajan ammatin vetovoimaisuutta myös miehille kunnon palkan ja uranäkymien avulla.

    Naisvaltaisuus on hänen mukaansa kuitenkin ongelma lähinnä lastentarhanopettajien ja peruskoulun luokanopettajien keskuudessa.

    Myös sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestön Talentian puheenjohtaja Tero Ristimäki pitää alan naisvaltaisuutta enemmän työmarkkinakysymyksenä: ”Sosiaalialan palkkaus ja arvostus ovat liian alhaisia verrattuna koulutustasoon ja työolosuhteisiin.””

    Voihan niitä kiintiöitä kokeilla noillakin aloilla, en sitä sano, mutta juurikin nuo työmarkkinakysymykset (juurikin se palkkaus) on tässä isossa osassa, ja tähän puuttuminen hyödyttäisi kaikkia alalla olevia ja sinne tulevia. Tää on tietyillä tavoilla eri asia selkeästi kuin elinkeinoelämän työpaikat, mikä pitää huomioida: myöskin se, että tietyistä (tiettyyn ongelmaan liittyvästä) kiintiöistä puhuminen tarkottaisi että _joka paikkaan on välttämätöntä niitä vaatia_ kuulostaa oudolta logiikalta.

    (Ja mitä tulee niihin pääsykokeisiin, niin esim. yliopistojen kasvatusalan osalta niitä on jo muutettu radikaalisti (tää VAKAVA-koe), ja yhtenä tarkoituksena oli, ettei enää ”suosisi naisia”, mutta en tiedä että onko uudistuksen vaikutuksia tsekkailtu/on ko mahdollista huomata jotain muutoksia. Epäilen vahvasti, että syy on paljon pääsykoetta syvemmällä, joten se ei pelkästään auta. Toisekseen: sekään ei ole mielekästä, että jos miehet, joita ei ala oikeasti kiinnosta hakeutuu opettajakoulutukseen siksi että pääsee helpolla..noin niinkun lasten/oman työssäjaksamisen kannalta. Kai kaikkeen oppii, mutta ehkä olisi hyvä olla jotain motivaatiota alalle myöskin.)

    1. Muuten ihan huomiona: Näissä keskusteluissa kun puhutaan siitä, miten miehet ei pääse sinne ja tänne (esim. opetusalalle) niin ongelma on ”kympin tytöt” ja koulukulttuuri joka syrjii poikia, tai vähintään valintakokeet, joissa arvostetaan ”naisellisia” ominaisuuksia, taikka arvioijat, jotka syrjii miehiä(- nämä esimerkit toistuu myös ton Hesarin uutisen kommenteissa.)
      Sitten taas, kun puhutaan siitä, miksei naiset ole johtajina, niin syy ei koskaan/(taikka hyvin harvoin) ole ne miehet, jotka ”rynnii johtopaikoille” tai ne pomot, jotka ”syrjii naisia” tai suosii ”miehisiä ominaisuuksia”…..

      Just sayin….

      1. Muuten ihan huomiona: Näissä keskusteluissa kun puhutaan siitä, miten naiset ei pääse sinne ja tänne (esim. johtajapaikoille) niin ongelma on “hyvä veli kerhot” ja työelämän kulttuurijoka syrjii naisia, tai vähintään esimiehet, jotka arvostavat “miehekkäitä” ominaisuuksia, taikka arvioijat, jotka syrjii naisia(- nämä esimerkit toistuu myös koko keskustelussa.)

        Sitten taas, kun puhutaan siitä, miksei miehet ole opettajina-huoltajina-tiesmissä, niin syy ei koskaan/(taikka hyvin harvoin) ole ne naiset, jotka “rynnii yhteiset vanhempainvapaat” tai ne yhteiskunnan laitokset, jotka “syrjii miehiä” tai suosii “naisellisia ominaisuuksia”…..

        Just sayin…

      2. Niin no syrjäytyminenhän alkaa lapsuudessa mutta johtajiksi pyritään selvästi täysi-ikäisinä. Onkin outoa että poikalapsi laitetaan vastuuseen omasta tulevaisuudesta, mutta täysi-ikäinen nainen ei. Naiselle pitäisi tarjota erinäisiä helpotuksia, jotta ei tarvitse nähdä samaa vaivaa menestymisen eteen kuin meisten.

      3. Zfck: jaa, olen kyllä nimenomaan kuullu juurikin niiden sossujen syyttelyä juurikin miesten sorsimisesta, ja epäilyä naisten pätevyydestä näkyy täälläkin taajaan.

        Teme: Nyt järki käteen kommentoidessa: missä ja kuka on syyttänyt lapsia omasta syrjäytymisestä?! Olen hämmentynyt. Mutta kun aiheen nostit esiin, niin tutkitusti aikuiset kohtelee pikkulapsia juuri sen sukupuolen mukaan, ja näin (keskimäärin) poikalasta rohkaistaan enemmän itsenäisyyteen (tässä ei kukaan tietysti puhu niistä perheistä, jossa ongelmia on, koska lapset tietysti on kovin vanhempiensa armoilla, ja apua on vaikea saada..) Tällä on tekemistä paljonkin sen kanssa, kuinka paljon itseluottamusta kehittyy, mistä kiinnostuu, ”kehtaa kiinnostua”, ettei pilkata (liittyy vahvasti myös siihen, mihin suuntautuu..) Plus koko kulttuuri. Ei ne ihmiset putkahda mistään tynnyristä sinne työelämään/pääsykokeisiin, päätä et kuka kokee sopivansa johtajaksi ja kuka sairaanhoitajaksi.

      4. Oliskohan tossa jotain sellaista, että ne kympin tytöt, jotka siis saavat valita itse jatkokoulutksensa, hakeutuvatkin ns. helppoihin hommiin joissa ei johtajiksi karaistuta.
        Tällä hetkellä muuten lähes jokaisen pörssifirman henkilöstöjohtajana on nainen, joten jollain tasolla luulisi sitä kautta tuon naisnäkökulmankin tulevan esille. Koskahan muuten , joku olis nähnyt naispuolisen henkilöstöjohtajan selittelemässä joukkoirtisanomisia?

  22. Summa summarum:

    Kiintiöajattelu pitää sisällään kyseenalaisia epätasa-arvon elementtejä, sitä sovelletaan epäjohdonmukaisesti vain toiseen sukupuoleen ja se edustaa ongelmallista lopputulemien tasa-arvoa, joka jostain syystä on noussut vallitsevaksi käsitykseksi yhdenvertaisuudesta.

    Mun mielestä tässä on aineksia hegemoniseen diskurssiin, mitäs muut on mieltä?

  23. Höh Elina, nyt sä pitkälti vaan sivuutit ne mun mainitsemat ongelmat ja vastasit niiden ohi.

    ”Oletan, ettei nykyinen käytäntökään ole jollekin (tässä vaiheessa kuvitteelliselle) syrjitylle ryhmälle edullinen. Kyllä, luonne yms. vaikuttaa helposti liikaa, esim. juuri ujous. Mutta tällaisia mitä jos-kyssäreitä voi keksiä joka ikistä juttua vastaan, ja usein kyse on saivartelusta”

    Mun mielestä kyse on naiivista tavasta tarkastella asioita, jos valitaan mielivaltasesti yks helposti erottuva ryhmä ”naiset”, tuijotetaan lopputulosten jakaumaa ja vaaditaan sen tasottamista ilman sen kummempaa analyysia. Kuten sanoin, tollasen mielivaltasen kiintiön käyttöönotto saattaa jopa todennäköisesti aiheuttaa muille ryhmille pahempaa syrjintää ku mitä se olevinaan poistaa naisten osalta.

    ”Empä nyt tiedä kuinka usein jotain uudistusta perustellaan historialla… Toisaalta: kukaan ei ole väittänyt, että naisia/miehiä pitäisi tarkastella yhtenä möykkynä”

    No just siihen historiaanhan kiintiöiden kannattajat usein vetoaa ja kiintiöiden kannattaja nimenomaan kohtelee miehiä ja naisia yhtenä möykkynä syrjiessään toista sukupuolta automaattisesti pelkästään sukupuolen perusteella.

    ”Juuri tällainen vetoaminen kokonaisuuksiin survoo yksilöt jalkoihinsa”

    Kiintiöiden kannattajahan tässä on se osapuoli joka vetoaa lopputulosten jakaumaan kahden sukupuolimöykyn välillä ja pelkän jakauman perusteella vaatii miesten syrjimistä lainsäädännöllä.

    ”Mutta: jos tutkitaan sitä yritysjohtoa, niin siellä niitä miehiä piisaa. Tätä seikkaa ei muuta (tai “hyvitä”) se, että miehet kuolee nuorempana tms.”

    Mä kyseenalaistin sen, että mutu-pohjalta lähetään kirjaamaan lakiin miehiä syrjivä pykälä. Ja tätä oon usein kuullu oikeutettavan sillä, että miehet jotenkin kokonaisuutena olis ”paremmassa asemassa. Kyseinen väite ei mun mielestä oo perusteltu, koska noiden elinvuosien, palkkaerojen tms. arvottaminen on viime kädessä subjektiivista.

    ”Vaikka juuri ja nimenomaan pörssiyhtiöitä ei ole tutkittu, niin omituista olisi, ettei samat ilmiöt, mitkä pätee muulla korkean tason palkkauksessa, katoisi juuri näistä tilanteista”

    ykskään tutkimus ei ole osoittanut, että palkkaerot johtuis millään tasolla oleellisesti sukupuolesta. Sekotat korrelaation ja kausaliteetin.

    ”Ainakin mitä jotain noita linkittämiäni tutkimuksia/selvityksiä olen lukenut, niin välttämättä ei ole edes kauhean tarkkaa pätevyyden perusteella etsimistä olemassa, vaan jo tuttuus riittää kriteeriksi”

    Tuskin silti meet niin pitkälle, että väität työnantajien yleisestikin olevan huonompia valitsemaan omia työntekijöitään ku jos ne valittais arvalla tai muulla vastaavalla mielivaltasella systeemillä? Tuttuus on aika helvetin hyvä valintakriteeri epätäydellisen informaation maailmassa muun tiedon ohella. Kukaan tuskin valitsee työntekijäkseen tuttua tyyppiä, jonka tietää olevan esim. epäluotettava ja älyllisesti vajaa.

    Mä en nyt voi sille mitään, että noi sun vastaukset vahvistaa entisestään mun näkemystä, jonka mukaan feministisessä kiintiöiden kannatuksessa on kyse lähinnä eturyhmäpolitiikasta eikä pyrkimyksestä edistää tasa-arvoa.

  24. Viime aikoina on tullu luettua monta kirjotusta, joissa kritisoidaan sitä ettei ihmiset halua tunnustautua feministeiks vaikka kannattavat tasa-arvoa. Ihmettelyn pohjana on näkemys, jonka mukaan feminismi = tasa-arvo, joten jos kannattaa tasa-arvoa on oltava feministi. Kyseisessä päättelyssä on tietysti valtavia ongelmia, jotka auennee helposti tän blogin kirjottajille ja useimmille lukijoille.

    Jos feministit kuitenkin haluais, että useemmat ihmiset identifiois ittensä feministeiks, vois olla järkevää pikkasen adjustata kurssia. Annan esimerkin:

    Hesarissa oli eilen tyypillinen bugeja täynnä oleva kirjoitus palkkatasa-arvosta. Usein vastaavat kirjotukset on feministiks tunnustautuvien tyyppien tuotoksia tai niiden tukemia. Nyt kun monet lukijat ei hyväksy kirjotuksesta välittävää näkemystä tasa-arvosta ja ne havaitsee monien feministiks tunnustautuvien tukevan juuri kyseisenkaltaista näkemystä, on niiden loogista sanoutua irti feminismistä.

    Jos feministit nyt haluais vakuuttaa kaikesta huolimatta olevansa nimenomaan ”oikean tasa-arvon” kannattajia, niiden kannattais mun mielestä kirjottaa kriittisiä vastineita tollasille kirjotuksille. Sellasia, joissa osotettais miten flawed kirjotuksessa sovellettu logiikka on ja miten vahvoja apriorisia oletuksia tasa-arvon sisällöstä toi kirjottaja tekstissään soveltaa. Jostais syystä tällasia kriittisiä vastineita ei koskaan feministeiltä nähdä, vaan päinvastoin feministeiks julistautuvat tyypit tuntuu sekä tuottavan tollasia kirjotuksia jatkuvasti että tukevan niitä riippumatta loogisista virheistä, asiavirheistä, taustaoletuksiin liittyvistä ongelmista ym. Tällanen toiminta saa feministit vaikuttamaan naisten etuja ajavalta lobbausryhmältä eikä tasa-arvon esitaistelijoilta.

    http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Samapalkkaisuus+ei+toteudu+ilman+rahaa/a1351398708592

  25. ”Hesarissa oli eilen tyypillinen bugeja täynnä oleva kirjoitus palkkatasa-arvosta. Usein vastaavat kirjotukset on feministiks”

    Tämähän sinänsä sisältää implisiittisen oletuksen, että (joku) feministi olisi jossain kohtaa eri mieltä asiasta, ja rohkenisi esittää mielipiteensä (silläkin uhalla, että siitä seuraisi erottaminen sisarkerhosta).

Lue ensiksi kommentointi- ja keskusteluohjeet, kiitos.

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s