Vinkkejä vähemmän ableistiseen feminismiin

1200px-Dessert_Spoon

(ai miksikö tässä on kuva lusikasta?)

Kuten tunnettua “feminismi ei ole vain valkoisille keskiluokkaisille cisheteronaisille”. Hyvä näin, mutta tämän toteaminen ei riitä mihinkään. Feminististen tavoitteiden muotoilu ja aktivismi jää helposti ableistiseksi, eli lähtökohdaksi ja normiksi otetaan vammaton, sairaudeton ja terve ihminen. Yhteiskuntamme on perustavasti ableistinen eli syrjii sairaita ja vamman omaavia. Ableismin monien muotojen tunnistaminen ja aktiivinen haastaminen –omassa toiminnassaan tai yhteiskunnassa – vaatii opettelua. Seuraavaksi joitakin pointteja avuksi.

 

  • Millainen on työttömän tai sairauseläkkeellä olevan ”naisen euro”?

Huomioi etteivät kaikki voi tai halua tehdä palkkatöitä. Älä keskity vain lasikattoihin, urapolkuihin tai työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. Ei ole olemassa mitään “naisen euroa” vaan palkkaeroihin, työelämän ja palkkauksen seksismiin vaikuttaa moni syrjivä rakenne; yhtenä monista terveyteen ja vammoihin liittyvät seikat. Vaikka voisi tehdä töitä, niitä eivät kaikki saa. Kilpailussa jäävät jalkoihin he, joilla on pidempiä poissaoloja töistä. Eli sairauslomalla olleet. Harva kehitysvammainen saa työstään palkkaa. Palkattoman ”kuntouttavan” työn muotojen väärinkäyttö on muutenkin kasvanut ongelma.

Liian usein työttömyyttä tai työkyvyttömyyttä ei mainita lainkaan samapalkkaisuustavoitteista puhuttaessa. Näinä massatyöttömyyden ja työttömien syyllistämisten ja tukien leikkaamisen aikoina on tärkeää haastaa palkkatyönormia eikä ylläpitää sitä. Muista myös, että palkkatyö rakentuu palkattoman, vahvasti sukupuolittuneen näkymättömäksi tehdyn hoivatyön ja vapaaehtoistyön varaan. Kaikki tekeminen yhtä arvokkaaksi ja kaikille riittävä toimeentulo (perustulo).

 

  • Onks pakko pystyä?

Feministisissä puuskahduksissa kuuluu usein itsenäisyyden ja riippumattomuuden ihailu. Nostamalla ihailun kohteeksi menestyneet, urheilulliset ja/tai taloudellisesti riippumattomat ylläpitää ulossulkevaa ja vahingollista normia. Esimerkiksi heitto “en halua ainakaan olla kenenkään miehen elätettävänä, haluan pärjätä itse” ihannoi itsenäisyyttä tavalla, joka suoriutumiskeskeisessä, heikkoutta halveksuvassa yhteiskunnassa on erittäin ongelmallista ja ylläpitää tukia tarvitsevien muutoinkin yleistä halveksuntaa. Älä myöskään erehdy ihannoimaan ahkeruutta ja kiireisyyttä ja paheksumaan laiskuutta tai sitä mikä sinulle näyttäytyy laiskuutena. Haasta tarvitsevuuden stigmatisointi sen kaikissa muodoissa.

 

  • Lääke- ja terapiakorvaukset, vammaispalvelut, omaishoidon tukeminen, päihdehuolto ja psykiatriset palvelut sekä terveydenhuolto on feministinen kysymys

Jos näin ei ole, feminismi sulkee ulkopuolelleen ison joukon, joille näiden järjestyminen on jokapäiväisen elämän kannalta välttämättömyys. Usein eniten terveyspalveluita tarvitsevat ovat köyhiä, koska terveyden ongelmat estävät työskentelyn ja tuet ovat niin matalat.

Maija Haavisto kuvaa Vihreän tuuman haastattelussa seksismin vaikutusta hoidon saantiin: ”Terveydenhuollossa on paljon seksismiä. Naisten oireita ei oteta vakavasti – ei vaikka oireet olisivat vakavia – vaan ne leimataan, iästä riippuen murrosiäksi, raskauden jälkeisiksi oireiksi, vaihdevuosiksi, pre-menopaussiksi tai sitten on vain vanha. Jos nainen on hoikka tai oireisiin kuuluu oksentelua, häntä syytetään syömishäiriöiseksi.”

Myös päihderiippuvaisuuksista kärsivät kokevat vähättelyä lääkärin vastaanotolla. Mielenterveysongelmista kärsivien luullaan olevan yliherkkiä.

Ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin käytettävä raha ei ole koskaan tuhlausta. PISTE. Tätä ei näinä uusliberalistisina talouskuripolitiikan aikoina voi toistella liikaa. Puhumattakaan siitä, miten uhkaavalta sote-uudistus vaikuttaa pitkäaikaissairaiden ja pienituloisten näkökulmasta.

 

  • Kuka saa olla vanhempi?

Oikeus aborttiin nostetaan usein keskeisimmäksi ruumiilliseen itsemääräämisoikeuteen liittyväksi feministiseksi tavoitteeksi. Ei  ole syytä unohtaa sen yhteyttä lisääntymisoikeuksiin laajemmin; kaikkien oikeutta vanhemmuuteen ei tunnusteta tai tueta vaan päin vastoin epäillään tai kielletään. Se, keiden halutaan saavan lapsia, keiden vanhemmuutta tuetaan ja kannustetaan, on liittynyt historiassa ja liittyy edelleen eri tavoin rasismiin, luokkaan sekä transihmisten oikeuksiin mutta myös ableismiin. Vammaisten oikeutta vanhemmuuteen kyseenalaistetaan edelleen laajalti. Myös monet mielenterveysdiagnoosit estävät adoption.

 

  • Sanat ovat tekoja

Feministit tietävät, että sanat eivät ole vain sanoja, vaan niillä käytetään valtaa ja muokataan todellisuutta. Jos esimerkiksi haluaa puuttua rasistiseen tai seksistiseen kielenkäyttöön, sano se. Älä hauku ketään vammaisiksi, hulluiksi, autisteiksi, narkkareiksi, alkkiksiksi tai avohoitopotilaiksi, se pitää yllä leimaamista ja häpeää. Sairaudet tai lääkitykset eivät myöskään ole adjektiiveja, vertauskuvia tai vitsin aiheita. Puheviat eivät myöskään ole vitsejä. Arkipuheessa saatetaan helposti sanoa, että “olen tosi ADHD” tai “tuli tosi skitsofreeninen olo” tai kuvata kuinka “on ollut sokea” jollekin asialle. Samoin omaan säheltämiseen viitataan usein sanomalla, että “lääkkeet unohtui.” Opettele vaihtoehtoisia tapoja ilmaista itseäsi. Halventavia sanoja voivat ottaa haltuun (reclaimata) vain he, joihin sana kohdistuu.

 

  • Esteet pois tieltä!

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimosen sanoin: ”Edistä saavutettavuutta ja puolusta vammaisten ihmisoikeuksia. Vaikuta lähiympäristösi ja työpaikkasi esteettömyyteen. Älä käytä Museovirastoa tekosyynä – siellä on kivoja tyyppejä, jotka ovat vuosia pyrkineet ratkomaan ongelmia meidän kanssamme.”

Älä unohda esteettömyyttä, kun järjestät tapahtumia. Pääseekö paikalle pyörätuolia käyttävä? Millaiset vessat ovat? Kerro tilan esteettömyystiedot tapahtumakuvauksen yhteydessä äläkä oleta että joku kysyy. Esteettömyydestä voit lukea Esteettömyystiedon keskuksen sivuilta.

Verkossa taas sisältövaroitukset tai “triggerwarningit” tekstien aluissa varoittamassa väkivaltaa, itsensä vahingoittamista tai seksuaalista väkivaltaa käsittelevistä sisällöistä helpottavat muun muassa posttraumaattisesta stressireaktiosta kärsivien elämää.

 

  • Superjaksavan ja toimintakykyisen aktivistin ihannointi ei kannata.

Yritetään mahdollisuuksien mukaan kehittää tapoja toimia ja osallistua oman jaksamisen mukaan ilman, että tarvitsee selitellä ja tuntea huonommuutta, kun “ihan tavalliset asiat” ovat vaikeita tai mahdottomia.

Mieti myös mitä asioita näet keskeisimpinä poliittisen aktivismin muotoina. Sisältyykö niihin ruumiillisia suoritteita ja jaksamista? Pääsemistä tiettyyn paikkaan tiettynä hetkenä? Vaaditaanko rahaa jolla pitäisi päästä paikalle?

Johanna Hedva kirjoittaa sykähdyttävässä Sick Woman Theoryssaan kaiken muun ohessa siitä, millaiset poliittisen protestoinnin muodot ovat mahdollisia sairaille: “I listened to the sounds of the marches as they drifted up to my window. Attached to the bed, I rose up my sick woman fist, in solidarity.” Lopuksi hän kirjoittaa: “The most anti-capitalist protest is to care for another and to care for yourself. […] To take seriously each other’s vulnerability and fragility and precarity, and to support it, honor it, empower it”. Pidä itsestäsi ja toisista huolta! Kysy tarvitseeko toinen apua, onko kaikki hyvin.

 

  • Ei enää elämän koululaisille naureskelua!

Kirjoitusvirheistä pilkkaaminen ei ole khuul oli tarkoitus kuinka hyvä tahansa.

Syyt: 1. Luokkaylenkatse, jossa kirjoitusvirheistä huomauttaminen on vain jäävuorenhuippu.

2. Erilaisten oppimis- ja tarkkaavaisuushäiriöiden vuoksi kielioppi ja kirjoitusvirheiden huomaaminen on toisille reilusti vaikeampaa kuin toisille.

 

  • Älä oleta!

Sukupuolen ja seksuaalisuuden lisäksi ei kannata tehdä oletuksia toisten terveydentilasta tai kyvykkyydestä. Moni sairaus tai oire, lääkkeiden tai avun tai apuvälineiden tarve, ei näy päällepäin. ”Kaikki on vähän sekaisin/välillä sairaita” ei myöskään ole oikea reagointitapa. Älä vähättele tai trivialisoi tai oleta vaan kunnioita toisten kokemuksia ja kertomuksia niistä.

 

Elina Halttunen-Riikonen

 

TIEDOKSI: teksti on muokattu versio alunperin Qfemzinessä julkaistusta tekstistä. Alla listataan merkittävimmät lähteet, mutta ajatuksia ja ideoita on tarttunut todella monesta paikkaa ja monilta tyypeiltä. Kiitos kaikille ❤ Ajatukset eivät missään nimessä ole uusia ja omaperäisiä. Halusin kirjoittaa niistä listauksen suomeksi; tämän tapaisia on verkossa paljon englanniksi. Kirjoittajan kokemus rajoittuu mielenterveysongelmiin ja niistäkin vain muutamiin. Tämä näkyy tekstissä mielenterveysongelmien suhteellisena painottumisena. Jos haluat kirjoittaa ableismista tai esteettömyyden edistämisestä, laita viestiä. Muutkin kommentit ja korjaus- ja täydennysehdotukset otetaan vastaan.

 

Lähteitä & inspiraatiota

Johanna Hedva: Sick Woman Theory

Milja Henttonen, Feminismin monet kasvot.

Molly Arthurs, No, we can’t

Jenni-Juulia Heikinheimo-Heinonen, Sinustako ally eli liittolainen vastustamaan vihapuhetta?

Radikaalia mielenterveyttä-blogi

How feminism perpetuates ableism? 

Advertisements

Lue ensiksi kommentointi- ja keskusteluohjeet, kiitos.

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s