Taustaa

Käsitteitä ja käsityksiä

 

Feministien vuoroon on tullut kommentteja, joissa on pohdittu naistutkimuksen, feministisen tutkimuksen ja sukupuolentutkimuksen keskinäissuhteita. Tässä merkinnässä kerromme, miten me blogin kirjoittajat käytämme akateemiseen naistutkimukseen/sukupuolentutkimukseen liittyvää käsitteistöä.

Useissa blogiimme tulleissa kommenteissa on pyydetty tarkkaa ja yleispätevää feminismin tai naistutkimuksen määritelmää. Kenelläkään yksittäisellä henkilöllä tai blogikollektiivilla ei kuitenkaan ole yksinoikeutta sen paremmin feminismin (tai minkään muunkaan poliittisen liikkeen) kuin naistutkimuksenkaan (tai ylipäätään minkään tieteellisen oppialan) määrittelyyn. Tässäkin merkinnässä esiintyvät ajatukset ovat keskustelulle avoimia hahmotelmia, eivätkä lukkoon lyötyjä totuuksia.

Merkinnässä käydään läpi naistutkimuksen, sukupuolentutkimuksen, feministisen tutkimuksen sekä miestutkimuksen käsitteet. Seksuaalisuuden tutkimuksen käsitteistöön palaamme myöhemmin erillisessä merkinnässä.

Naistutkimuksen/sukupuolentutkimuksen määrittelyistä kiinnostuneet löytävät lisäinformaatiota esimerkiksi kyseisen oppiaineen opetusta tarjoavien kotimaisten ja ulkomaisten yliopistojen kotisivuilta. Myös tämän kirjoituksen lopussa on muutamia linkkejä.

 

Naistutkimus

Naistutkimus on monitieteinen ja tieteidenvälinen tutkimusala, jonka keskiöön asettuvat sukupuoli ja usein myös seksuaalisuus. Naistutkimuksessa analysoidaan sukupuolen ja seksuaalisuuden merkityksiä ja sitä, miten sukupuoli ja seksuaalisuus jäsentävät yksilöiden ja yhteisöjen elämää.

Naistutkimus on Suomessa vakiintunut hallinnolliseksi kattokäsitteeksi, jonka alla tehdään monenlaista tutkimusta, joka usein on jollakin tavalla kytköksissä feministiseen tutkimukseen (ks. alla). Naistutkimusta voi opiskella yliopistoissa sivuaineena kandidaatin tutkinnoissa ja pääaineena maisterin, lisensiaatin sekä tohtorin tutkinnoissa.

 

Sukupuolentutkimus

Nimeä sukupuolentutkimus käytetään nykyisin rinnakkain naistutkimuksen kanssa. Toisille tutkijoille sukupuolentutkimus-nimen käyttäminen on luontevampaa, toiset taas pitävät nimestä naistutkimus – mielipiteet käsitteiden luontevuudesta jakautuvat myös tämän blogin kirjoittajien kesken. Tässä merkinnässä käytetään jatkossa käsitettä naistutkimus, koska se on tällä hetkellä Suomessa oppialalle vakiintunut nimi.

 

Feministinen tutkimus

Monen naistutkijan mielestä feministinen tutkimus on naistutkimuksen ydin. Feministisen tutkimuksen juuret ovat feministisessä naisliikkeessä. Feministisessä tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita ennen kaikkea siitä, miten yhteiskunnalliset valtajaot vaikuttavat ihmisten elämään. Historiallisesti feministinen tutkimus on keskittynyt ennen kaikkea sukupuolten välisiin valtasuhteisiin ja siihen, miten sukupuoli maailmaa jäsentää. Feministisessä tutkimuksessa olennaista on kuitenkin sukupuolen ohella esimerkiksi seksuaalisuuden, ”rodun”, etnisyyden ja luokan analyysi, jolloin huomio kiinnittyy myös eroihin sukupuoliryhmien sisällä (eli esimerkiksi naisten välillä). Sukupuoliryhmien sisäisten erojen hahmottamisessa olennaista on ollut työväenluokkaisen feminismin, mustan feminismin, lesbofeminismin, postkoloniaalisen feminismin sekä queer-tutkimuksen panos. Ihminen ei koskaan ole yksinomaan sukupuolta, ja moni ei edes löydä sijaa tiukan kaksijakoisessa sukupuolimallissa.

Feministinen tutkimus on monitieteistä. Tämä merkitsee sitä, että feminististä teoreettista ajattelua on mahdollista soveltaa useilla oppialoilla. On olemassa esimerkiksi feminististä politiikantutkimusta, maantiedettä, teologiaa, sosiologiaa, kielitiedettä, taloustiedettä, biologiaa… Feministinen tutkimus on usein myös tieteidenvälistä, jolloin siinä pyritään uudelleenajattelemaan ja murtamaan totuttuja tieteenalarajoja. Sekä monitieteisyys että tieteidenvälisyys edesauttavat tutkittavien ilmiöiden laajempaa ymmärtämistä.

Naisten tutkiminen ei ole itsessään feminististä. Myöskään se että tutkija on nainen, ei tee tutkimuksesta feminististä. Feminististä tutkimusta voi kehittää, soveltaa ja hyödyntää minkä tahansa sukupuolen edustaja varsin monenlaisiin tutkimuskohteisiin.

Feministisessä tutkimuksessa olennaista on ajatus paikantumisesta: tutkimusta tehdessään tutkija sitoutuu aina tiettyihin teorioihin ja käsitteisiin. Teoriat ja käsitteet eivät ole neutraaleja, vaan niiden kautta maailmaa hahmotetaan aina tietystä näkökulmasta. Tiedolla on aina paikkaan sidottuja lähtökohtia, ja feministisessä tutkimuksessa keskeistä on näiden lähtökohtien kriittinen pohdinta.

Feministisestä tutkimuksesta käydyissä keskusteluissa juuri paikantumisen ajatus vaikuttaa aiheuttavan erityistä hämmennystä. Tämä ei oikeastaan ole ihme, sillä ajatus paikantumisesta ja tieteen poliittisuudesta sotii vahvasti sitä ajatusmaailmaa vastaan, johon esimerkiksi peruskoulujärjestelmä meitä laajalti opettaa. Opimme koulussa siihen, että on olemassa objektiivista tieteellistä tietoa, johon voi luottaa. Tällaisena aikanaan objektiivisena ja tieteellisenä pidettynä tietona on historiallisesti esitetty esimerkiksi rasistinen oletus ihonvärin ja älykkyyden yhteydestä.

Paikantumisessa ei kuitenkaan ole mitään leväperäistä: paikantuneisuuden näkökulma johtaa päinvastoin siihen, että tutkija pyrkii avoimesti tuomaan julki sitoumuksensa. Tieteenfilosofi Sandra Harding puhuu vahvasta objektiivisuudesta. Vahvan objektiivisuuden idea tarkoittaa sitä että tieto, joka pyrkii olemaan tietoista omista lähtökohdistaan, on viime kädessä objektiivisempaa kuin tieto, joka pyrkii peittämään tai kieltämään lähtökohtansa ja taustaoletuksensa. Feministinen tutkimus esittää, että kaikkeen tietoon on suhtauduttava kriittisesti. Myös feministien tuottamaan tietoon.

Kritiikin vaade ei ulotu vain tutkimuksen lähtökohtiin, vaan kaikkiin tutkimuksellisiin päätöksiin. Miksi tutkin tiettyä aihetta? Miksi käytän tiettyjä teorioita? Miksi valitsen tietyt tutkimusmenetelmät? Miksi käytän tiettyä aineistoa? Miksi esitän ajatukseni tutkimusraportissa tietyllä tavalla? Miksi luotan lähteenäni tiettyyn tutkimukseen? Kaikki edellä mainitut ovat paitsi tutkimuksellisia, myös poliittisia kysymyksiä.

Tutkimuksella on konkreettisia seurauksia tutkittavien ihmisten ja yhteisöjen arkeen, ja näitä seurauksia on arvioitava ja tarkasteltava kriittisesti siinä missä tutkimuksenteon lähtökohtia ja kulkuakin. Feministisen tutkimuksen poliittisuus on myös eettinen vaade pyrkimyksestä oikeudenmukaisempaan tietoon ja tietämiseen sekä tiedon demokratisointiin. Feministisen tutkimuksen tulokset eivät kuulu vain akateemiselle yhteisölle.

Feminististä tutkimusta on toisinaan kuvattu sukupuolen purkamisen ja uudelleenrakentamisen projektiksi. Purkaminen on tarkoittanut sitä, että tutkimuksessa on lähtökohtaisesti kyseenalaistettu sukupuoliin kohdistuvia oletuksia (joka merkitsee siis poliittista lähtökohtaa jossa ajatellaan, että nykyisistä sukupuolirooleista ei voida päätellä, mitä sukupuoli voisi tarkoittaa tai mitä sen pitäisi tarkoittaa). Tässä purkamisen projektissa on kyseenalaistettu esimerkiksi ajatus siitä, että mies ei voisi olla hoivaaja siinä missä nainenkin. Rakentaminen taas tarkoittaa purkamisen jälkeisiä uusia mahdollisuuksia. Kun esimerkiksi naisen ja hoivan yksiselitteinen kytkös on purettu, tapamme elää sukupuoliolentoina ovat huomattavasti moninaisempia. Näistä lähtökohdista on ollut mahdollista tehdä myös poliittista työtä, kuten esittää kaikille sukupuolille vanhemmuuden mahdollistavaa 6+6+6 -vanhempainvapaamallia.

Vaikka tässä esiteltyjä ajatuksia tutkimuksen poliittisuudesta on työstetty paljon feministisessä tutkimuksessa, ajatukset eivät kuitenkaan liity yksinomaan feministiseen tutkimukseen. Tieteen ja tietämisen poliittisuuden tunnistaminen on keskeinen osa laajempaa, etenkin humanistisissa ja yhteiskuntatieteissä vaikuttavaa kriittistä teoriaperinnettä. Tutkimuksellisten valintojen ja oman toiminnan kriittinen pohdinta ovat humanistisessa ja yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa jokseenkin arkipäiväisiä käytäntöjä.

 

Kriittinen miestutkimus

Kriittinen miestutkimus on monitieteistä ja tieteidenvälistä tutkimusta, joka hyödyntää ja kehittää edelleen feministisessä tutkimuksessa (esitelty yllä), homotutkimuksessa ja queer-tutkimuksessa työstettyjä käsitteitä ja näkökulmia valtaan, sukupuoleen ja seksuaalisuuteen. Kriittisen miestutkimuksen keskiössä on mies sukupuolena, maskuliinisuus sekä sukupuolen, maskuliinisuuden ja vallan kytkökset. Kriittisessä miestutkimuksessa on tarkasteltu esimerkiksi sitä, miten miesten välille tehdään eroja ja miten tietynlaiset maskuliinisuuden ideaalit ovat kulttuurissa vallitsevia.

Kriittinen-etuliitteellä pyritään tekemään eroa sellaiseen miehiä koskevaan tutkimukseen, joka erottautuu feministisestä sukupuolentutkimuksen traditiosta. Tämä ei automaattisesti tarkoita antifeminististä eli feminismin vastaista tutkimusta. Miesten tutkiminen ei kuitenkaan ole automaattisesti kriittistä miestutkimusta. Kriittistä miestutkimusta voi kehittää, soveltaa ja hyödyntää minkä tahansa sukupuolen edustaja. Kriittisen miestutkimuksen näkökulmia voi soveltaa monenlaisiin tutkimuskohteisiin, vaikkapa naismaskuliinisuuteen.

 

 

*************

Yleistajuinen esitys suomalaisen ja kansainvälisen naistutkimuksen teemoista on vuonna 2010 ilmestynyt Käsikirja sukupuoleen. Teoksen ovat toimittaneet Tuija Saresma, Leena-Maija Rossi sekä Tuula Juvonen.

Linkki kustantajan kotisivulle Käsikirja sukupuoleen -kirjan sisällysluetteloon:

http://www.vastapaino.fi/vp/index.php?page=shop.product_details&flypage=shop.flypage&product_id=353&category_id=9&manufacturer_id=1&option=com_virtuemart&Itemid=26&alas=sisalto

Suomen naistutkimuksen seuran kotisivut:

http://www.nt-suns.org/

Suomen miestutkimuksen seuran kotisivut:

http://www.miestutkimus.fi/

Mistä puhumme kun puhumme tasa-arvosta?

Anna Moring

*

”En ole feministi, mutta kannatan kyllä sukupuolten tasa-arvoa.” Vanha tuttu lause, johon feministit ovat saaneet tottua kautta aikojen. Sen rinnalla on viime aikoina alkanut ilahduttavasti näkyä myös tätä:

”Olen feministi, kannatan sukupuolten tasa-arvoa.”

On tullut aika nostaa kissa pöydälle ja kysyä, mikä on se feminismi, johon niin monet eivät halua sitoutua? Ja mikä on se tasa-arvo, jota niin monet haluavat kuitenkin tunnustaa kannattavansa?

Vihreät Naiset ry otti toissa viikolla kantaa miesten kokemaan väkivaltaan otsikolla ”Miehiin kohdistuvasta väkivallasta on puhuttava”. Reaktio ei antanut odottaa itseään: kansanedustajatasolta asti tuli kiitosta, Vihreän miesliikkeen piiristä tuli kehuja ja innostusta ja avaukselle saatiin huomattavasti enemmän huomiota kuin kannanotolle yleensä.

Toisella puolella keskustelukenttää:

Nettilehti Uusi Suomi uutisoi kannanoton, otsikolla ”Naiset yllättyivät: ’Miehiä hakataan’”. Kommenteissa kannanottoa pidettiin populistisena ja se lytättiin takin kääntämisenä. Blogisti Henry Laasanenkin tarttui aiheeseen otsikolla ”Suomen kovimmat ihmettelijät”. Monessa reaktiossa nostettiin esiin Naisjärjestöt yhteistyössä ry:n vuonna 2004 tekemä kannanotto, jossa kummasteltiin naisten tekemää väkivaltaa tutkivan hankkeen saamaa suurta rahoitusta.*

Yhden naisjärjestön tekemä miesten kokemaa väkivaltaa vastustava kannanotto siis linkitettiin välittömästi aivan eri naisjärjestön 6 vuotta aiemmin tekemään kannanottoon. (Vihreät Naiset ry on toki osa Nytkis ry:tä, mutta ei sama asia.)

Mistä nämä reaktiot kertovat?

Nähdäkseni ne kertovat siitä, että miesjärjestöissä ja joidenkin, ei kaikkien, tasa-arvosta kiinnostuneiden miestoimijoiden sydämissä on suuri epäluulo naisjärjestöjä ja feministejä kohtaan. Tämä on ilmeistä, kun naisjärjestön huoli miehiin kohdistuvasta väkivallasta nähdään parhaimmillaankin positiivinena yllätyksenä, pahimmillaan se kohdataan provokaationa ja ikävässä mielessä takinkääntönä. Ja takinkääntöhän se jollakin tasolla olikin – joskus vain takin nurjalla puolella on hienompi kuvio kuin oikealla.

Pelko ja epäluulo ovat tuhoisia tunteita. Ja vastaavia tunteita lienee monien feministienkin sydämessä miesjärjestöjen suuntaan. Toivon, että niin miehet kuin naisetkin, miesjärjestöt ja naisjärjestöt, voisivat tunnistaa nämä tunteet ja nähdä niiden ylitse. Huomata, että toisella puolella rintamalinjaa on hyviä tyyppejä siinä missä tälläkin, että tasa-arvo ei ole nollasummapeliä ja että yhteistyössä voisi olla voimaa.

Täältä feminismin laidalta asiaa katsellen toivoisin kovin, että tasa-arvosta ja feminismistä keskusteltaessa huomattaisiin ainakin seuraavat seikat:

  • feministit, joista suurin osa toimii jossakin aivan muualla kuin naisjärjestöissä, ovat jo pitkään toitottaneet sitä, että nykyinen järjestelmä on huono sekä naisille että miehille että kaikille muille sukupuolille
  • feministinen tutkimus ja teoretisointi on raivannut tietä sellaiselle ajattelulle, joka mahdollistaa sukupuolinäkökulman huomioon ottamisen – myös miesten osalta
  • feministit ovat viimeiset 40 vuotta olleet etunenässä tuomassa esiin isien aseman vahvistamista ja tarvetta isien suuremmalle läsnäololle lastensa arjessa. Lisäksi, tämän blogin edelliseen kirjoitukseen viitaten, feministit ovat myös tehneet mahdolliseksi sen, että väkivallasta parisuhteessa ylipäänsä puhutaan ja että sitä ei hyväksytä, oli tekijä sitten nainen tai mies.
  • feministit ovat kautta feminismin historian puhuneet rauhan puolesta ja sotia vastaan, ajaneet ehkä naivistikin demilitarisointia ja aseiden takomista auroiksi
  • feministisen ajattelun synti, jonka myös feministit itse ovat huomanneet, on se, että feminismissäkin on paikoin sorruttu vallitsevan käsityksen uusintamiseen – siihen, että Mies nähdään universaalina ja yhtenäisenä kategoriana, johon Naista verrataan. Tämä normi on monesti jättänyt miesten tasa-arvo-ongelmat pimentoon.
  • Nyt kun miehet – ja etenkin miehet – ovat heränneet jälleen nostamaan miesten tasa-arvo-ongelmia näkyväksi naisten tasa-arvo-ongelmien rinnalle (“jälleen” siksi, että aikanaan 1970-luvulla, yhdistys 9:n aikoihin, tasa-arvosta puhuttiin sekä naisten että miesten suulla, myös miesten ongelmista), feministit ovat avanneet tälle keskustelulle oven.
  • Tämä ovi ei ehkä ole avautunut kivuttomasti ja helposti, mutta auki se kuitenkin on. Tästä on hyvänä esimerkkinä Tasa-arvoyksikössä 10.11.2010 järjestetty ”Miehet ja Tasa-arvo” -seminaari, jossa oli läsnä ja aktiivisesti keskustelemassa yli sata henkilöä, heistä valtaosa feministejä. Myös allekirjoittanut ja muita näitä paljon parjattuja ”valtionfeministejä”, tasa-arvovaltuutettua myöten.
  • Tässä tilanteessa ovesta kannattaa ehdottomasti astua sisään, ei pysähtyä kritisoimaan ovenpieliä tai kynnyksen yksityiskohtia.

Lopuksi.

Minun feminismini ei ole vihamielinen miesten tasa-arvopyrkimyksille. Eikä muuten miehillekään. Minun feminismini on ajatussuunta, joka pyrkii rakentamaan paremman sukupuolijärjestelmän, jossa on hyvä olla niin miehillä, naisilla, pojilla, tytöillä, sukupuolensa mieluummin määrittelemättä jättävillä, sukupuolensa toisesta toiseksi korjaavilla kuin keski-ikäisillä valkoisilla lihaasyövillä heteromiehilläkin.

Minun feminismini on radikaali ajatus, jonka mukaan me kaikki olemme ihmisiä.

* * *

* Nopeana huomiona NYTKIS ry:n kannanottoon: se lähti käytännön väkivaltatyötä tekevien naisjärjestöjen huolesta siitä, että silloisellaankin riittämättömät resurssit jaetaan vielä pienempiin palikoihin. Tämä huoli on sittemmin osoittautunut monilta osin aiheelliseksi, mutta HUOM! se ei millään tavalla ole väkivaltaisia naisia tutkivan hankkeen syytä. Lienemme kaikki tasa-arvokeskustelun pyöreän pöydän ääressä samaa mieltä siitä, että väkivaltatyöhön pitäisi saada lisää resursseja kautta linjan – niin miesten kuin naistenkin väkivaltaisen käytöksen tutkimukseen ja niin mies- kuin naisuhrienkin tukipalveluihin. Transsukupuolisista ja muista sukupuoli-identiteetiltään epänormatiivisista uhreista puhumattakaan.

Feministien vuoro!

Tämän blogin on käynnistänyt joukko feministejä. Olemme kyllästyneet siihen, että blogosfääri on pullollaan kirjoituksia, joissa ahkerasti määritellään feminismiä tavoillla, jotka eivät vastaa ollenkaan käsitystämme siitä, mitä feminismi on. Meidän mielestämme on korkea aika, että feministit tuovat julki myös oman käsityksensä feminismistä – niin teoriassa kuin käytännössäkin.

Tulemme käsittelemään kirjoituksissamme feminismiä monilta eri kanteilta – telaketjujen tältä ja tuolta puolen. Nostamme esiin ajankohtaisia aiheita ja joskus hankaliakin kysymyksiä, kuten sukupuolistunutta väkivaltaa, huoltajuuskiistoja, kirkkoa ja uskontoa, seksuaalisuutta, luokkaa, etnisyyttä ja sukupuolta, puhetta patriarkaatista ja siitä, että naisen euro on 81 senttiä.

Emme kaihda keskusteluja, mutta toivomme, että kommentit pysyvät asiallisina.

Blogiin kirjoittavat ensisijaisesti sen käynnistäjät, mutta myös vierailevat kirjoittajat ovat tervetulleita. Tarjoa tekstiäsi meille osoitteeseen feministienvuoro[at]gmail.com. Muista liittää mukaan nimesi ja yhteystietosi (emme julkaise yhteystietoja). Emme julkaise nimettömiä tekstejä kuin aivan poikkeustapauksissa.

Keskustelunavauksia muualla blogosfäärissä:

http://www.megafoni.org/miesliike-nyt/

http://palikat.blogspot.com/2010/11/mita-se-feminismi-on-eli-mita.html