Ketkä?

Blogin ylläpitäjät (aakkosjärjestyksessä):

Elina Halttunen-Riikonen

kirjoittelijafeministi. 4. polven tamperelainen.

Johanna Hiitola

työskentelee sosiaalityön yliopistonlehtorina ja tutkii maahanmuuttajaperheitä maaseudulla. Väitteli Tampereen yliopistossa sukupuolentutkimuksesta aiheella Hallittu vanhemmuus. Sukupuoli, luokka ja etnisyys huostaanottoasiakirjoissa (2015).

Katariina Mäkinen

työskentelee tutkijana. Sai hiljattain valmiiksi naistutkimuksen väitöskirjan Becoming Valuable Selves (2012), joka käsittelee itsen markkinointia, yksilöllisyyttä ja sukupuolta myöhäisessä kapitalismissa. Keskittyy nyt miettimään luokkaan ja oikeistopopulismiin liittyviä kysymyksiä.

***

Ylläpitäjien lisäksi blogikirjoituksien muokkaamiseen osallistuu toimituskollektiivi, johon kuuluu (aakkosjärjestyksessä):

Lauri Lahikainen

Laura Mankki

Anna Moring

Maria Vihlman

***

Blogin perustajajäsenet (2010) olivat Johanna Hiitola, Anna Moring, Katariina Mäkinen ja Maria Vihlman. Syksyllä 2012 mukaan otettiin myös Elina Halttunen-Riikonen ja perustettiin toimituskollektiivi, johon uusina jäseninä liittyivät Lauri Lahikainen ja Laura Mankki.

* * *

Blogin ylläpitäjät toimivat kaikki blogin moderaattoreina. Voit myös tarjota meille tekstiäsi julkaistavaksi. Lähetä se osoitteeseen johanna.hiitola[at]gmail.com.

12 comments

  1. Erikoisisot propsit kaikille teille blogin perustamisesta!
    Yksi myytti, joka feminismiä edelleen leimaa, on käsitys siitä, että feminismi on vain vasemmistolaista hapatusta. Kirjoittajajoukon kokoonpano tietyllä tapaa ruokkii tätä stereotypiaa entisestään – oletteko ajatelleet ottaa mukaan kirjoittajia myös vasemmisto-oikeisto -akselin toisesta päästä? Ja ei, en nyt tarkoita Laasasta tai Halla-ahoa, vaan älykkäitä ja hienoja naisia esimerkiksi Kokoomusnaisista tai Kertuista?

    1. On ihan totta että feministejä löytyy niin oikealta kuin vasemmaltakin laidalta ja kaikki eivät varmastikaan edes moiselle akselille koe kuuluvansa.

      Ainakin itse toivon että tämä blogi toisi esiin myös sitä kuinka monenlaista jengiä feministeihin mahtuu. Muun muassa siksi julkaisemme mielellään myös vierailevien kirjoittajien tekstejä, joita meille saa tarjota osoitteeseen feministienvuoro@gmail.com!

      Katariina

  2. Moikka,

    Mielenkiintoinen ja laadukas blogi! Lukemistani kuitenkin häiritsee tekstin leveys. Jos joskus päädytte uudistamaan bloginne ulkomuotoa, voisitte ehkä harkita vähän kapeampaa palstaleveyttä. Toistaiseksi jatkan lukemista selainikkunaa pienentämällä, jolloin palsta kapenee sopivasti.

    1. Kiitos palautteesta!

      Koitetaan ehtiessämme tehdä jotain tolle palstaleveydelle. Nää wordpressin muotoilut on hivenen jäykkiä, mutta voisihan sitä harkita jotain manuaalista taulukkopohjaista kavennusta palstaleveyteen.

      -Anna

  3. Kun huomasin, että tällainen feministien vuoro on perustettu, ajattelin optimistisesti, että nyt saadaan joku häiriköistä vapaa foorumi alan keskusteluille. Olin väärässä. Näkemäni perusteella aivan samanlaista pasi malmien ja henry laasasten loputonta, epätieteellistä ja seksististä jankuttamista, vyöryttämistä ja sekoilua, jota alkaa tulvia heti kun tasa-arvo otetaan jossain puheeksi. Samaa piti sietää vuosikaudet naistutkimus-listalla, ja niinhän häiriköt sitten saivatkin keskustelun siellä lakkautetuksi. Millä tavalla tämä nyt on feministien vuoro? Olen totaalisen pettynyt ja tympiintynyt. Terveiset HY:stä.

    1. Tähän vastaan samalla tavalla kuin aiempiinkin vastaaviin kommentteihin: niin kauan kuin ”feministinen keskustelu” on vain muutaman ihmisen varassa mikään blogi/keskustelupalsta ei voi toimia ”häiriköistä vapaana foorumina”. Meistä olisi mukavaa jos täällä heräisi keskustelua paitsi feminismiin kielteisesti/epäilevästi suhtautuvien ihmisten myös kaikenlaisten feministien kesken, mutta emme voi pakottaa ketään osallistumaan, ja tähän mennessä muita feministejä ei ole juurikaan näkynyt keskustelemassa (muutamaa ja erittäin tervetullutta poikkeusta lukuunottamatta). Keskustelua dominoivat ne, jotka siihen eniten osallistuvat, ja tähän asiaan voi jokainen kommentoija omalta osaltaan vaikuttaa. Jos siis toivot erilaista keskustelua niin parhaiten sitä voi edesauttaa laittamalla hyviä, haastavia ja rakentavia kommentteja blogimerkintöihin. Mikään ei myöskään estä perustamasta myös suljettua keskustelualustaa, jossa voidaan sitten käydä sitä ”alan keskustelua”. Pähkinänkuoressa: sen sijaan että odottaisi toisten toiminnan vastaavan täydellisesti omia odotuksia kannattaakin ehkä ryhtyä toimimaan itse.

      Karkeimmat/epäasiallisimmat viestit olemme moderoineet pois, mutta itse olen sitä mieltä että feministien on myös aika oppia kommunikoimaan oman piirin lisäksi muidenkin ihmisten kanssa. Norsunluutornissa on mukavaa ja rauhallista mutta sieltä käsin on vaikea saada aikaan minkäänlaista muutosta. Minulle tämä blogi on tähän mennessä opettanut, että turhauttavakin keskustelu saattaa yllättäen kääntyä kiinnostavaksi ja hedelmälliseksi. Kovin pitkälle ei päästä, jos kieltäydytään täydellisesti kommunikoimasta niiden kanssa jotka lähtökohtaisesti ovat eri mieltä tai lähestyvät asioita täysin eri lähtökohdista. Kovin pitkälle ei päästä myöskään sillä, että leimataan monenlaiset, eri lähtökohdista tulevat kommentoijat ”malmeiksi ja laasasiksi”.

      Toki on aina olemassa kysymys siitä, kenelle annetaan tilaa ja kuka päästetään ääneen. Feministien vuoro ei ole ”miesaktivistien” äänitorvi eikä blogistamme sellaista tule, sillä meillä on moderoijina ja kommentoijina viimeinen sana. Tästä syystä esimerkiksi Pasi Malmin tekstiä ei julkaistu itsenäisenä blogitekstinä vaan vastakommentin kera. Se kuitenkin julkaistiin, sillä päättelimme että vaikenemisen sijaan on syytä tarttua härkää sarvista ja ryhtyä purkamaan netissä sinkoilevia väittämiä. Viime vuodet ovat osoittaneet, että vaikeneminen ja selän kääntäminen ei johda muuhun kuin tiettyjen tendenssien ja ”yleisten totuuksien” voimistumiseen. Juuri siksi Feministien vuoro perustettiin.

      Terveisin Katariina

  4. ”itse olen sitä mieltä että feministien on myös aika oppia kommunikoimaan oman piirin lisäksi muidenkin ihmisten kanssa. Norsunluutornissa on mukavaa ja rauhallista mutta sieltä käsin on vaikea saada aikaan minkäänlaista muutosta”

    – Kommenttisi sisältää väitteen, että feministit eivät osaa kommunikoida oman piirin lisäksi muidenkin ihmisten kanssa. Mitenköhän tuo väite on perusteltavissa? Feministit ovat jokseenkin aina saaneet feministeinä kovasti kommunikoida niiden muiden ihmisten kanssa: sukulaisten, ystävien, puolisoiden, työtovereiden, työpaikan esimiesten ja -naisten, alaisten, toimittajien, päättäjien, opiskelijoiden, professoreiden, satunnaisten vastaantulijoiden, jne. Onko tämä uutta tietoa sinulle? En ole tainnut kuulla yhdestäkään feminististä, jolla on ’norsunluutornissa mukavaa ja rauhallista’ sen takia, että hän on feministi. Joku feministi saattaisi jopa ajatella, että muilla ihmisillä on opeteltavaa kommunikoinnissa ”femakoiden” kanssa.

    ”Kovin pitkälle ei päästä, jos kieltäydytään täydellisesti kommunikoimasta niiden kanssa jotka lähtökohtaisesti ovat eri mieltä tai lähestyvät asioita täysin eri lähtökohdista. Kovin pitkälle ei päästä myöskään sillä, että leimataan monenlaiset, eri lähtökohdista tulevat kommentoijat “malmeiksi ja laasasiksi”.

    – En kuvaisi häiritsevästi käyttäytyviä henkilöitä eufemistisesti ’niiksi, jotka ovat lähtökohtaisesti eri mieltä’ jne. Kuten jo viittasin, naistutkimus-listalla Pasi Malmi, Henry Laasanen ja samanhenkiset tahot, ne ’eri lähtökohdista tulevat kommentoijat’, saivat jopa vuosia kommentoida sydämensä kyllyydestä. Eivät auttaneet moderaattorin julkisetkaan muistutukset käyttäytymistavoista. Kuinka pitkälle sillä siis päästiin? Keskustelu piti lopettaa listalla kokonaan, koska muut jäsenet saivat tarpeekseen häirinnästä ja siitä, että eräille miesaktivisteille ei monikaan tutkimustieto mennyt perille. Muuttiko ”kommunikointi” jotenkin sukupuolten eriarvoisuutta parempaan suuntaan?

    Mielestäni ei kovin pitkälle päästä sillä, että häirinnästä kieltäytyvät feministit leimataan kommunikointitaidottomiksi norsunluutornissa eläjiksi.

    ”tähän mennessä muita feministejä ei ole juurikaan näkynyt keskustelemassa”

    – Olisikohan tähän sittenkin syitä, joita kannattaisi miettiä?

    1. Tottakai feministit kommunikoivat muiden ihmisten kanssa yhtä lailla kuin muutkin. Viime vuosina on vain näyttänyt siltä, että feministien puheenvuorot niin internetissä kuin muuallakin julkisuudessa ovat olleet kommunikoinnin ja ymmärretyksi tulemisen suhteen usein melko epäonnistuneita. Ainakin itse olen huomannut, että kykyni keskustella feministisestä tutkimuksesta sellaisten ihmisten kanssa jotka eivät ole siihen ennalta perehtyneet on melko rajallinen, suorastaan surkea. Feminismistä keskustellaan useimmiten provosoivaan ja haastavaan sävyyn, ja se on väsyttävää ja masentavaa. Mieluummin olen siis vaiennut ja vaihtanut puheen muihin aiheisiin. Feministien vuorossa on kyse projektista, jossa puheenaiheen tai seuran vaihtamisen sijaan opetellaan keskustelemaan myös niiden ”muiden” kanssa, siitä huolimatta että se on vaikeaa ja turhauttavaa. Tämä projekti on olemassa sen takia, että meidän mielestämme keskusteluyhteyksien luominen ja kommunikoinnin opetteleminen on tärkeää. Norsunluutornilla tarkoitin sitä, että on helpompaa rajata omat keskustelukumppanit niihin, joiden kanssa on jo valmiiksi samaa mieltä.

      Pasi Malmi on kommentoinut Feministien vuorossa suhteellisen vähän, samoin Henry Laasanen. Miksi siis haluat samaistaa kaikki tänne kommentoivat feminismiin varauksellisesti suhtautuvat henkilöt näihin kahteen? Suurin osa tähän blogiin kommentoivista on tuskin osallistunut nt-listan keskusteluihin. Häirintä on asia erikseen, ja kaikilla ihmisillä on oikeus kieltäytyä häirinnästä. Jos Feministien vuoron keskustelu vaikuttaa häirinnältä, sinulla on täysi oikeus olla lukematta Feministien vuoroa ja olla osallistumatta keskusteluun. Itse en ole kokenut tähänastista keskustelua häirintänä, päinvastoin se on minusta ollut hyvinkin kiinnostavaa ja nimenomaan osoittanut minulle itselleni niitä sokeita pisteitä, joiden vuoksi en tule ymmärretyksi. Jankkaavia ja hölmöjä kommentteja riittää aina, mutta yllättävän usein keskustelu kuitenkin jossain vaiheessa soljuu kiinnostaville vesille.

      Näyttää vähän siltä, että Feministien vuorosta on muotoutunut kanava, jonka avulla tavoittaa myös niitä ihmisiä, joita ei akateemisissa seminaareissa näy. Se ei minusta ole huono asia. Tähän mennessä raskaimmilta vastata ovat tuntuneet nimenomaan yllä olevien kaltaiset kommentit, joissa toiset feministit nimettöminä syyttävät meitä siitä, että emme ole tarjonneet sellaista keskustelua kuin he olisivat halunneet. Ei Feministien vuoron ole tarkoitus olla Suomen ainoa feministinen foorumi tai lopullinen totuus feminismistä, ja tätä on toisteltu jo monta kertaa. Siispä: jos meidän tapamme toimia ei miellytä, niin ehkä rakentavampi toimintatapa olisi tämäntyyppisen keskustelun sijaan käyttää energiaansa vaihtoehtoisten keskustelupaikkojen luomiseen.

      (Vastaan nyt vain omasta puolestani, muut Femvuoron kirjoittavat voivat kaikin mokomin täydentää tai väittää vastaan!)

    2. Simone Curie: ”Olisikohan tähän sittenkin syitä, joita kannattaisi miettiä?”

      Ja mitä nuo syyt sinun mielestäsi ovat? Ovatko kirjoituksemme mielestäsi jotenkin feminististen pyrkimysten vastaisia? Miksi sinä et esimerkiksi osallistu keskusteluihin? Millaista moderointia meidän pitäisi mielestäsi harjoittaa? Eihän meille tule keskustelua lainkaan, jos emme päästä läpi ns. maskulistien kommentteja. Kukaan muu ei pahemmin kanssamme keskustele.

      En minä vaan ymmärrä. Kommenttipuolellehan kenenkään ei tarvitse mennä. Itse näen tämän kirjoittelun tarkoituksena feminististen sekä nais- ja sukupuolentutkimuksen keskustelujen tuomisen ns. kansankielelle. Ymmärrettäväksi kaikille. Ymmärtäen sen, että monet muut varmasti kirjoittaisivat paljon minua laadukkaampia tekstejä. En minä koe olevani mikään feminismin asiantuntija. Mutta haluan vaikuttaa sen minkä pystyn.

      On harmillista, että meitä kirjoittajia haukutaan erinäisten feminismin vastaisten tahojen toimesta (sitähän nämä kommenttiketjut pitkälti ovat), mutta se, että muut feministit vielä lisäksi lyttäävät toimintamme, on aivan valtavan surullista.

      1. ”Eihän meille tule keskustelua lainkaan, jos emme päästä läpi ns. maskulistien kommentteja. Kukaan muu ei pahemmin kanssamme keskustele.”

        Siispä voimia teille.

      2. ”On harmillista, että meitä kirjoittajia haukutaan erinäisten feminismin vastaisten tahojen toimesta (sitähän nämä kommenttiketjut pitkälti ovat), mutta se, että muut feministit vielä lisäksi lyttäävät toimintamme, on aivan valtavan surullista.”

        Olen aivan samaa mieltä kanssasi tästä. Kokemukseni mukaan suurin osa niin sanotusta keskustelusta, jota joku ei aktiivisesti moderoi, ajautuu hyvin nopeasti sivuraiteille feminismin vastustajien tullessa mukaan kuvioihin—välillä ihmettelen, mitä kys. porukka oikein hakee, koska lähtökohtaisesti kukaan heistä ei kuitenkaan osallistu keskusteluun keskustelemisen vuoksi, vaan päämäärä vaikuttaa olevan keskustelun aktiivinen hiljentäminen. Feministinen keskustelu häviää siihen, kun ne, jotka haluavat keskustella feminismistä, joutuvat puolustamaan aihetta niille, jotka eivät edes halua keskustella feminismistä (tai mistään muustakaan).

        Maskulistien esille päästäminen voi itsessään olla valinta, joka ehkäisee asianmukaisen aiheessa pysyvän keskustelun. Ainakaan itse en todellakaan jaksa kuluttaa aikaani ja energiaani samoihin iänikuisiin miesasiatrolleihin, ja kaipaisin tilaa, jossa niitä ei kertakaikkiaan olisi. Kannattaa muistaa, että yksityisten blogien ja foorumien, toisin kuin poliittisten puolueiden postituslistojen, ei tarvitse olla vapaan sanan alueita, eikä niiden tarvitse päästää läpi epäasiallisia, aiheeseen liittymättömiä tai suoranaisesti trollaavia puheenvuoroja.

        Kiitos kuitenkin koko porukalle mielenkiintoisesta blogista! Omasta puolestani keskusteluun osallistumisen este on paitsi trollaamattomien foorumien puute, myös se, että en ole taustaltani akateeminen tai paneutunut teoriaan ja tutkimuksiin niin, että osaisin nimetä lähteitä muuten kuin hyvin pinnallisesti. Luen kuitenkin suurella mielenkiinnolla.

      3. Kiitos kannustavasta palautteesta! Toivottavasti vielä rohkaistut kommentoimaankin – myös esim. omia kokemuksia pohdiskelevat kommentit olisivat erittäin tervetulleita, ei tarvitse olla teoreettinen tai nimetä lähteitä🙂

        Katariina

Lue ensiksi kommentointi- ja keskusteluohjeet, kiitos.

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s