Biologiset erot ja tieteelliset tutkimukset

Katariina Mäkinen

******

Tämän(kin) blogin kommenttiosastolla nousee vähän väliä esiin argumentteja, joissa yhteiskunnallista eriarvoisuutta perustellaan biologialla ja vedotaan esimerkiksi miesten ja naisten erilaisiin geeneihin tai eroon älykkyydessä. Olen viime aikoina lueskellut Cordelia Finen mainota opusta “Delusions of Gender” [1], jossa on aika paljon hyviä näkökulmia näihin kysymyksiin. Seuraavassa niistä muutamia.

Yhteiskunnallisia erontekoja biologialla perustelevat argumentit ovat hankalia siksi, että rajanveto biologian ja kulttuurin välillä on huomattavan vaikeaa. Esimerkiksi nykypäivän aivotutkimuksessa korostetaan nimenomaan jatkuvaa vuorovaikutusta geenien, aivotoiminnan ja ympäristön välillä. Geenit meillä ovat annettuina, mutta se kuinka geenit aktivoituvat riippuu ympäristön vaikutuksesta. Ajattelu, oppiminen ja aistiminen vaikuttavat suoraan aivojen rakenteeseen. Siksi esimerkiksi keskustelu miesten ja naisten erilailla toimivista aivoista ei ole keskustelua pelkästään biologiasta tai muuttumattomista eroista miesten ja naisten välillä, vaan yhtä lailla siitä miten ympäristö eli yhteiskunta ja sosiaalinen elämä vaikuttavat aivoissa muodostuviin yhteyksiin.

Bruce E. Wexler (2006) kirjoittaa samasta asiasta: :

“In addition to having the longest period during which brain growth is shaped by the environment, human beings alter the environment that shapes their brains to a degree without precedent among animals… It is this ability to shape the environment that in turn shapes our brains that has allowed human adaptability and capability to develop at a much faster rate than is possible through the genetic code itself. This transgenerational shaping of brain function through culture also means that processes that govern the evolution of societies and cultures have a great influence on how our individual brains and minds work.”

Kyse ei tietenkään ole siitä, että geeneillä ei olisi mitään merkitystä, vaan siitä että geenit – vaikkakin rajoittavat tietyllä tavalla ihmisen kehitystä – eivät täydellisesti määritä kehityksen lopputulosta. Biologiassa on siis kyse mahdollisuuksista ja potentiaalista eikä muuttumattomasta kokonaisuudesta. Tämä tuntuu usein unohtuvan, kun milloin mitäkin sukupuolten välisiä eroja perustellaan biologisilla eroilla.

Tätä seikkaa on hyvä havainnollistaa perehtymällä tarkemmin tämänkin blogin kommenttiosiossa esitettyyn väitteeseen, jonka mukaan miehissä on naisia enemmän sekä “huippuja” että “luusereita”. [2] Tätä “Greater Male Variety” -hypoteesia on toisteltu jo 1900-luvun alusta lähtien perusteluna sille, miksi miehiä on naisia enemmän korkeissa asemissa.

2000-luvulla kuuluisin vastaavan väitteen esittäjä lienee Harvardin yliopiston entinen rehtori Lawrence Summers, joka väitti että sisäsyntyiset erot naisten ja miesten lahjakkuudessa saattaisivat selittää, miksi tieteen ja matematiikan huippujen joukossa on niin harvoja naisia. Summers perusti arvelunsa nimenomaan sille että miesten joukossa variaatio (älykkyydessä sekä muissa ominaisuuksissa) on suurempaa ja siksi myös huippuja on enemmän.

Väitettä miesten suuremmasta variaatiosta on perusteltu 1920-luvun alun tutkimuksella, jossa tarkasteltiin 80 000 skottilapsen älykkyysosamäärää ja havaittiin, että se oli keskimäärin sama tytöillä ja pojilla mutta pojilla oli enemmän variaatiota. Sukupuolierojen olemassaolo, kuten yllä jo viitattiinkin, ei kuitenkaan kerro mitään siitä, minkä takia eroja on tai ovatko ne välttämättömiä. Eron havaitseminen tutkimuksessa ei vielä todista sen perustuvan muuttumattomiin biologisiin syihin.

Nykyaikaiset tutkimukset ovatkin osoittaneet, että miesten suurempi variaatio henkisissä kyvyissä ei ole muuttumatonta tai välttämätöntä. Esimerkiksi eräässä 2000-luvun alun tutkimuksessa havaittiin, että sukupuolierot verbaalisten, matemaattisten ja tilallisen hahmottamisen kykyjen variaatiossa ilmenevät kyllä Yhdysvalloissa mutta eivät muissa tutkituissa maissa. Jokaisen tutkittavan osa-alueen (verbaaliset, matemaattiset, tilalliset kyvyt) kohdalla löytyi maita, joissa naisten saavutuksissa oli enemmän variaatiota kuin miesten. [3]

Myös muissa tutkimuksissa on saatu samankaltaisia tuloksia. Esimerkiksi koululaisten matemaattisia kykyjä tutkittaessa on havaittu, että yhdysvaltalaisista lapsista valkoisten osalta pojilla on enemmän variaatiota, kun taas aasianamerikkalaisten osalta tytöillä. [4]

Se miten hyvin lapsi tai aikuinen menestyy matemaattista kykyä (tai älykkyyttä) mittaavissa kokeissa ei myöskään ole automaattinen merkki poikkeuksellisesta sisäsyntyisestä älykkyydestä. Matemaattista lahjakkuutta testaavassa Study of Mathematically Precocious Youth – kokeessa vuonna 1980 hyvin lahjakkaiksi havaittuja poikia oli 13 yhtä tyttöä kohden. Vuonna 2005 suhdeluku oli pudonnut niin että lahjakkaita poikia oli ainoastaan 2,8 yhtä tyttöä kohden. [5] Näin isoa muutosta tuskin selittää sattuma tai äkillinen muutos geneettisessä lahjakkuuserossa – kysymys on myös siitä kenelle annetaan mahdollisuuksia kehittää itseään ja hyödyntää yllä mainittuja biologian tarjoamia mahdollisuuksia.

Tutkimukset – edes ne kuuluisat empiiriset kokeetkaan – eivät siis ole yksiselitteisiä tai lopullisia totuuksia, ja tulosten selittäminen vaatii aina tulkintaa. Hämmentävän usein käy niin, että nimenomaan tulkinta (“miesten ja naisten lahjakkuuserot ovat biologisia ja siten muuttumattomia ja riippumattomia yhteiskunnallisista seikoista”) esitetään kyseenalaistamattomana tieteellisenä totuutena – monesti siitä huolimatta, että tiedemaailmassa sen on jo monta kertaa ehditty osoittaa olevan vailla riittäviä perusteita.

********************

[1] Fine on tutkija, jonka tarkempia meriittejä voi tarkastella täältä: http://www.cordeliafine.com/about.html.
[2] Aihetta käsitellään Finen teoksessa sivuilla 178-185.

[3] Feingold, A. 1994: ”Gender differences in variability in intellectual abilities: A cross-cultural perspective.” Sex Roles, 30(1/2), 81-92.

[4] Hyde, J.S. et al. 2008: ”Gender similarities characterize math performance.” Science 321, 494-495.

[5] Ks. Andreescu, T. et al. 2008:  ”Cross-cultural analysis of students with exceptional talent in mathematical problem solving.” Notices of the American Mathematical Society, 55(10), 1248-1260 (ks. s. 1248).

Fine 2010: The Real Science Behind Sex Differences. Delusions of Gender. Icon Books.
Wexler 2006: Brain and Culture. Neurobiology, Ideology and Social Change. MIT Press.

(Edit.: Lähteitä lisätty.)

65 comments

  1. Hei!

    Tämä olisi erinomainen kirjoitus, jos vain lähdeviitteitä olisi hieman enemmän. Tieteelliseen kirjoittamiseen kuuluu tyypillisesti tutkimusten ja väitteiden yksilöinti tietyille lähteille.

    1. Totta, tässä kohtaa ajattelin että viitteet Finen kirjaan riittäisivät, koska hänellä puolestaan on tarkasti lähteistetty jokainen tutkimus & väite. Mutta kaikilla ei tietenkään ole mahdollisuutta saada ko. kirjaa käsiinsä ja muutenkin täsmälliset viitteet lienevät paikallaan, joten tarkennan tosiaan lähteistystä heti kun ennätän.

  2. Joo, lähdeviitepäivitys olisi hieno.

    Enimmäkseen näkemäni kulttuureja ja luonnontieteellistä lahjakkutta (kuin myös yleensä muitakin henkisiä kykyjä) käsitteleviä tutkimuksia (ja etenkin niitä koskevaa uutisointia… *huoh*) leimaa usein epäedustava lähdeaineisto tai epäsuorat metodologiset virheet. Esimerkiksi mainitussa SMPY:ssä lähdeaineistoksi valitaan standardoidussa koulukokeessa (johon treenaaminen on isoa bisnestä) parhaiten pärjännyt prosentti tai tiettyihin luonnontiedekouluihin valikoitunut opiskelijamassa. Useimmat näkemäni kulttuurivertailut taasen nojaavat kansainvälisiin koulumenestysmittauksiin, kuten PISAan. (esim. Guiso, Monte, Zingales, 2008)

    Kärjistäen koulumenestys kertoo synnynnäisistä ominaisuuksista hyvin vähän. Kokeet on aina suunniteltu mittaamaan annetun (sosiaalisesti ehdollistettua) oppisisällön omaksumista ja vastaavasti oppisisällöt suunnitellaan siten, että keskimääräisellä suoriutujalla on tyydyttävät valmiudet selvitä oppimäärästä. Suomessa peruskoulu on suunniteltu siten, että kaikilla oppilailla on mahdollisuus päättää peruskoulu. Todellista poikkeuslahjakkuutta ei ole huomioitu oikeastaan mitenkään.

    Hyvin suuressa osassa ”gender gappia” kaventaneissa maissa trendi on ollut (luonnontieteellisen) vaatimustason alentaminen ja enenevissä määrin kokeisiin valmentaminen kattavan koulutuksen kustannuksella. Esim. USA:n No Child Left Behind seurauksineen on varsin surullinen esimerkki.

    Meillä Suomessa tällä hetkellä halutaan pakkodraama kouluihin ja vähentää luonnontieteiden tuntimääriä parillakymmenellä prosentilla. Fokus on saada keskimäärin kelvollisia tuloksia melko yksinkertaisista kokeista. Suomesta on häviämässä se kansainvälisesti kovatasoinen keihäänkärki, jotka suuressa maailmassa jalostetaan haastavammissa eliittikouluissa ja vertaisryhmissä. Tasa-arvoa saa myös pitämällä huiput pohjalla.

    Kannattaa myös tutustua siihen, mitä se 1% (josta nykyään neljännes naisia) osaa ja verrata taitotasoa aiempaan. Kaikki kehitys millä tämä ollaan saatu aikaan ei ole ollut oikeastaan kehitystä.

    Ja 3:1 sukupuolisissa suhteissa on muuten edelleen hyvin paljon.

    (Sinänsä ”johtotehtävissä 0 naista, koska jakauma” -aivopieru on muuten paljon helpompi kumota itse väitteen epäjohdonmukaisuudella. Jos asia olisi näin, niin miksei sitten 80-luvulla 1/14 ratissa istuneista ollut naisia? Tai nykyään 1/4 ole naisia? Eikä ylimmällä pallilla istuminen mitään superlahjakkuutta oikeasti vaadi. Meidän pääministerillä on lyhyestä matematiikasta armo-kutonen. Eikä firmojen johtotehtävät ole sen kummempia. Tosin niistä sosiaalisista ja kasvatuksellisista syistä, miksei naisenmielisyys oikein auta kiipeämään huipulle on nykyään varsin helppoa osoittaa kolmannen aallon feminismiä. Eikä ihan aiheetta.)

    1. Jep, on ihan totta että monet tutkimukset ovat metodologisesti hataralla pohjalla. Tiede vaan ei ole niin objektiivista ja vedenpitävää kuin helposti ajatellaan. Parhaimman kuvan asioista saakin varmaan tekemällä laajempia katsauksia jo olemassa oleviin tutkimuksiin ja etsimällä yleisiä trendejä/tendenssejä jne, niin taisi olla tehtykin yhdessä noista lisäämistäni lähteistä. Pointtinahan tässä postauksessa ei lopulta ollutkaan todistaa jotakin tiettyä tutkimustulosta oikeaksi, vaan näyttää että eri tutkimuksia tarkastelemalla ”biologinen totuus” ei olekaan ihan niin kiistämätön kuin usein väitetään.

      ”Kärjistäen koulumenestys kertoo synnynnäisistä ominaisuuksista hyvin vähän.” Tämä juuri on olennainen pointti, ja se tulisi muistaa aina kun puhutaan siitä kuinka tytöt eivät ole kiinnostuneita matematiikasta tai pojat äidinkielestä. Näissä yhteiskunnallisissa olosuhteissa meillä ei oikeasti voi olla kovin paljon tietoa siitä, mistä asioista tytöt ja pojat voisivat olla kiinnostuneita jos heitä ei jo pienestä pitäen ohjattaisi naisten/miesten aloille.

  3. Hei, hyvä teksti!

    Toni: Varmasti Katariina M. on tietoinen tieteellisen tekstin konventioista:D
    (Mutta pitää muistaa, ettei tämä blogi nyt kuitenkaan ole varsinaisesti mikään tieteellisen julkaisun kenttä! Jos haluaisi jokaisen postauksen kirjoittaa sellaisella pieteetillä kuin vaikkapa kirjan luvun/tieteellisen esitelmän, niin aika vaisuksi jäisi tulos määrällisesti. Lähteet on khuul, mutta toisaalta painotus on tässä nimenomaan Finen bestsellerin pohjalla. eri asia on, että voiko (suomalainen) lukija OIKEASTI (siis käytännössä) päästä käsiksi niihin tutkimuksiin, joita Fine on käyttänyt, kun käsittääkseni aikahaarukka on aika laaja, ja ennen nettiaikaa tehdyt jutut on usein ikävä kyllä tavoittamattomissa..:/)

    BTW: Tuossa on linkki Finen tekstiin Neuroethics-julkaisussa (-08) http://www.cordeliafine.com/will_working_mothers_brains_explode.pdf jos Finelta haluaa jotain netistä löytyvää lukea. (Monissa kirjoissa on Suomessa pientä saatavuusongelmaa, jos ei amazonista halua ostaa..)

    1. Kiitos Elina linkistä! LIsäsin nyt lähteitä Finen kirjan perusteella, ainakin googlettamalla voi tarkistaa että moiset tutkimukset/julkaisut ovat oikeasti olemassa. Eri asia on kyllä tosiaan se pääseekö niihin käsiksi, ja vielä eri asia on se kuinka hyvin itse kukin meistä niitä pystyy arvioimaan ja tulkitsemaan. Mutta korostan nyt vielä että Finen teos on tosiaan erittäin huolellisesti ja kattavasti lähteistetty, ja nuo minun poimimani esimerkit olivat vain muutamia lukuisten muiden joukosta.

  4. Mielenkiintonen aihe kaikinpuolin.

    Jotain yleisiä huomioita:

    ”Tämän(kin) blogin kommenttiosastolla nousee vähän väliä esiin argumentteja, joissa yhteiskunnallista eriarvoisuutta perustellaan biologialla ja vedotaan esimerkiksi miesten ja naisten erilaisiin geeneihin tai eroon älykkyydessä.”

    Hölmöjä argumentteja tietty näkee hölmöiltä tyypeiltä mihin tahansa aiheeseen liittyen. Mut väittäisin, et ne järkevämmät biologisten erojen mahdollisten vaikutusten esilletuojat korostanee yleensä lähinnä sitä, että ne pitää ottaa huomioon. Ts. ne saattaa kritisoida vaikka sellasia konstruktionisteja, jotka tuntuu pitkälti sivuuttavan sen tosiasian, että biologisia eroja on ja ne saattaa selittää moniakin asioita. Biologiset erot selittää esim. täysin kiistattomasti sen, miks miehet nostaa isompia painoja, juoksee nopeemmin ja heittää keihästä pidemmälle ku naiset. Geenitutkimusta kummemmin tuntemattomana tyyppinä mun default-oletus olis, et eroja vois varmaan olla muutenkin ku fysiikassa.

    Yhteiskunnallista eriarvoisuutta ei myöskään käsittääkseni perustella biologisilla eroilla. Sen sijaan voidaan esittää hypoteesi, jonka mukaan esim. ero kokonaisvuosiansioissa ei välttämättä ole eriarvoisuutta, jos ero johtuu esim. preferensseistä, jotka taas teoriassa voisivat olla osittain biologisesti määräytyneitä. Noi on kaks eri asiaa. Ekassa jotenkin oikeutettais vaikka joku tulojakauma sillä, että toiset ns. kiveenhakatusti biologisten ominaisuuksiensa takia ansaitsis paremmat tulot. Tokassa kyseenalaistettais se, että onko preferenssien pohjalta muodostunu epätasanen tulonjako eriarvoisuutta ollenkaan. Hyvinvointihan voi jakautua tasasesti, jos jengi saa tyydyttää omia preferenssejään, vaikka se preferenssien tyydytys tuottaiskin epätasasen tulonjaon. Joku voi haluta tehä vähemmän ja löysempää duunia ku toinen ja ottaa pienemmän palkan.

    ”Kyse ei tietenkään ole siitä, että geeneillä ei olisi mitään merkitystä, vaan siitä että geenit – vaikkakin rajoittavat tietyllä tavalla ihmisen kehitystä – eivät täydellisesti määritä kehityksen lopputulosta.”

    Mä en usko kenenkään järkevän tyypin väittävän, et geenit ”täydellisesti määrittäis kehityksen lopputuloksen”. Sen sijaan ihan hyvin voi esittää hypoteesin, et geneettinen ero johtaa suunnilleen epätasaseen lopputulosten jakaumaan jossain tietyssä asiassa, jos oletetaan vaikka neutraalit lähtökohdat. Voidaan esim. ennustaa, et täsmälleen samalla ympäristöllä miehestä tulee pidempi/vahvempi ku naisesta, jolloin myös populaation tasolla miehissä on enemmän pitkiä ja vahvoja ku naisissa. Voi hyvin olla, et sama pätee joidenkin henkisten ominaisuuksien jakaumiin, vaik niit on vaikeempi mitata.

    ”Tätä seikkaa on hyvä havainnollistaa perehtymällä tarkemmin tämänkin blogin kommenttiosiossa esitettyyn väitteeseen, jonka mukaan miehissä on naisia enemmän sekä “huippuja” että “luusereita””

    Täs pitää taas erottaa potentiaalinen ja aktuaalinen ”huippuus” ja ”luuserius”. Aktuaalisestihan toi pitää paikkansa kun kattoo tilastoja. Miehissä on enemmän sekä eri alojen huippuja, että pahimmin syrjäytyneitä, alkoholisteja ja huonoimmin elämnäänsä hallitsevia. Toinen juttu on sit se, et onks tää tilanne geneettisesti välttämätön. Ehkä ei, mut voi silti olla niin, et ne biologiset erot omalta osaltaan edesauttaa ton tilanteen syntymistä. Kyl siin perusteoriassa, jonka mukaan naisella on riskinotossa vähemmän voitettavaa ja enemmän hävittävää ku miehellä tuntuis ainakin intuitiivisesti järkeä olevan. Eri asia on sitten, kuinka suuri ton eron vaikutus on missäkin asiassa.

    1. Jahas, taas päästiin puhumaan preferensseistä😀. Kirjoitit tosin aika varovasti, että ”preferensseistä, jotka taas teoriassa voisivat olla osittain biologisesti määräytyneitä”. Tokihan ne teoriassa voivat olla vaikka mitä, mutta tähänastisen tutkimuksen perusteella näyttäis ennemminkin siltä, että preferenssien (esim. naisten oletettu suurempi hoivaustaipumus) muuttumatonta biologista alkuperää on hyvin vaikea jollei mahdoton millään tavalla todistaa. Päinvastoin, aika paljon tuntuisi olevan tutkimusta siitä, että preferenssit opitaan tytöksi/pojaksi sosiaalistumisen seurauksena, ja tarvittaessa esim. miehistäkin löytyy sekä kykyä että tahtoa hoivata. Ja jos otetaan huomioon, että esim. aivojen rakenteeseen vaikuttaa ympäristö siinä missä geneettinen perimäkin, on täysin relevantti lähtökohta olettaa, että preferenssit, olivat sitten biologisia tai eivät, eivät ole välttämättömiä vaan päinvastoin seurasta olemassa olevista yhteiskunnallisista oloista. Ja mikäli nämä olot havaitaan epäoikeudenmukaisiksi niitä on syytä pyrkiä muuttamaan.

      Ja jos ajatellaan vaikka miesten syrjäytymistä, niin eihän ne oletetut biologiset erot myöskään voi toimia perusteluna sille että syrjäytymistä pyritään ehkäisemään? Eli sen sijaan että esitetään väitämättömänä biologisena tosiseikkana että miehet nyt vaan syrjäytyy enemmän kuin naiset todetaan että tämä on yhteiskunnallinen ongelma jonka syitä pitää selvittää ja joka pitää ratkaista.

      1. Ja jos on tarve uskoa preferensseihin niin sitten voi miettiä, miksi naisvaltaiset alat on alipalkattuja. Ja hoivatyö pääosin tehdään ilman palkkiota kodeissa.

        Minua kummastuttaa muuten suuresti se, että sukupuolieroon liittyy aina tavoite sen vahvistamisesta. Jotenkin mun ihmisen logiikalla järkevintä ois tukea ihmisiä ylipäätään nimenomaan heikoissa kohdissa eikä vahvistaa eroja.

      2. ”Päinvastoin, aika paljon tuntuisi olevan tutkimusta siitä, että preferenssit opitaan tytöksi/pojaksi sosiaalistumisen seurauksena, ja tarvittaessa esim. miehistäkin löytyy sekä kykyä että tahtoa hoivata.”

        Tietty ympäristö vaikuttaa niihin preferensseihin paljonkin. Mut se taas ei millään tavalla johda siihen, et biologia ei vaikuta. Miks ihmeessä esim. on niin, et saman sukupuolen edustajista on kasvanu niin silmiinpistävän samanlaisia monien oleellisten asioiden suhteen useimmissa täysin toisistaan erillään kehittyneissä kulttuureissa? Jos biologialla ei oo merkittävää vaikutusta, niin miten voi olla mahdollista, et sukupuoliroolit on niin samanlaisia eri kulttuureissa? Jos biologia olis likimain irrelevantti, ei olis yksinkertasesti mitään syytä olettaa, et miehet olis eri kulttuureissa yhtään samanlaisempia keskenään ku mitä miehet ja naiset on samanlaisia. Todellisuus kuitenkin on ihan muuta ku satunnaisesti jakautunu sukupuoliroolien suhteen eri kulttuureissa.

        Eli miten vois vaan sattumalta käydä niin, et miehet oppii ne suunnilleen samat miesten preferenssit eri kulttuureissa ja naiset naisten preferenssit?

        ”eivät ole välttämättömiä vaan päinvastoin seurasta olemassa olevista yhteiskunnallisista oloista. Ja mikäli nämä olot havaitaan epäoikeudenmukaisiksi niitä on syytä pyrkiä muuttamaan.”

        Mä yritin vähän tossa edellä avata sitä ”välttämättömyys”-asiaa. Lisätään hieman. Jos on vaikka niin, et miehet on biologisesti kiinnostuneempia koneista ku naiset, ni se tarkottaa, et samalla ympäristöllä/kasvatuksella miehet luultavasti näpertelee koneiden kanssa enemmän ku naiset. Sen sijaan se ei tarkota, etteikö miehiä ehkä voitais sosialisaatiolla pakottaa kiinnostumaan koneista vähemmän ja naisia enemmän. Tässä mielessä noi biologiset erot ei ”välttämättä” johda tiettyihin käyttäytymiseroihin aikuisilla ihmisillä. Mut täysin eri asia on, et pitäiskö näitä mahdollisesti luontaisia eroja rukata sosiaalisesti johonkin suuntaan ja jos pitää, niin mihin. En esim. nää oikeen mitään järkeä siinä, et tyttöjä vaik alettais pakottaa leikkimään koneilla enemmän ku ne haluis tai et pojille ruvettais tuputtamaan nukkeja, vaik ne ei tuntuis kiinnostavan. Se, et annetaan leikkii millä huvittaa kuulostaa taas jo paljon paremmalta tässä mielessä.

  5. Geneettisestä ”välttämättömyydestä” vielä. Ite en usko, et hirveen monessakaan nyky-yhteiskunnassa oleellisessa asiassa biologiset erot jollain väistämättömällä tavalla tuottais jonkun tietyn jakauman miesten ja naisten välille. Mekanismi on pikemminkin sellanen, et niiden biologisten erojen takia jotkut tietyt valinnat näyttäytyy naisille keskimäärin houkuttelevampina ku miehille ja vice versa. Tää ero erilaisten valintojen houkuttelevuudessa sit osaltaan tuottaa niitä epätasaisia jakaumia, jotka itsessään ei millään tavalla oo merkkejä eriarvosuudesta. Toki myös ympäristö on vaikuttamassa osaltaan noihin samoihin asioihin, mut se ei poista biologisten erojen vaikutusta.

    Esimerkkinä vaikka yhen yön seksisuhteet. Naisella on niissä paljon enemmän potentiaalisia riskejä ku miehellä(raskaus ym.) ja keskimäärin naisten lienee vaikeempi saada niistä iloa irti ku miesten. Tää johtaa siihen, et miehille kyseiset suhteet näyttäytyy houkuttelevampina ku naisille biologiasta kumpuavien erojen takia. Naiset kuitenkin vois halutessaan tavotella yhen illan suhteita yhtä innokkaasti ku miehet tekee vaikka sitten hampaat irvessä, joten voidaan sanoa et niiden pienempi innokkuus ei oo ”biologisesti välttämätön”. Silti se on erittäin looginen seuraus biologisista eroista. Vastaavanlaisia skenaarioita voi miettiä itekseen vaikka kuinka paljon.

    1. ”biologisten erojen takia jotkut tietyt valinnat näyttäytyy naisille keskimäärin houkuttelevampina ku miehille ja vice versa”

      Toki joitakin tällaisia valintoja voi olla (en nyt ota kantaa seksisuhteisiin) mutta väittäisin että pääasiallisesti valinnoista tekee houkuttelevia nimenomaan yhteiskunnallinen ja kulttuurinen paine. Tietyistä valinnoista palkitaan, ja tietyt valinnat tehdään helpommiksi kuin toiset. Ja sitä voi pyrkiä muuttamaan.

    2. Mun mielestä biologian sotkeminen ”houkuttavuuteen” ja ”valintoihin” on vähän kaukaa haettua. Perimä ja lahjat asettavat ne raamit ja rajoitukset, joiden puitteissa ihminen kehittyy miten kehittyy.

      Jos sattuu syntymään näkövaurion kanssa, niin lentäjän urasta haaveileminen vain ei yksinkertaisesti ole voittaja-strategia. Jos sattuu syntymään kohdun kanssa, haluaa (useita) lapsia ja väsätä uraa, nykysysteemin edellyttämä 20-30 vuotiaana 12h työpäivän paiskiminen uraputken toivossa ei välttis palvele parhaiten suunnitelmaa.

      Se ei silti tarkoita etteikö likinäköiset voi lentää tai perhettä ja mielekästä ammatillista itsensä toteutamista voisi yhdistää. Lähinnä ei ole rakentavaa sulkea silmiä omilta rajoitteilta, syyttää epäreilua maailmaa ja pyrkiä tasapäistämään soveltuvampia omaksi edukseen. Rajoitteita voi kiertää ja rikkoa jos ne tuntee. Hankkii oman lentolupakirjan ja pienkoneen – tai perustaa oman yrityksen ja pomottaa itte.

      Siksi ”valinnoista, preferensseistä ja houkuttavuudesta” puhuminen on vähän saivartelua, kun reaalisesti samoja valintoja ei välttämättä edes tarjota, jos geeniarpajaisissa on käynyt toisella tavoin. Eämässä pitää pelata niillä korteilla mitä saa.

      1. Hmm, tässä kohtaa kannattaa kumminkin ehkä erottaa toisistaan ne asiat, joita voi muuttaa ja rajoitteet tai raamit joihin ei itse voi vaikuttaa. Sukupuolen suhteen useimmiten kuitenkin on kyse asioista, joihin faktisesti voi vaikuttaa – ei siis välttämättä kannata ajatella, että tämä hoivahomma nyt vain on minun biologinen osani koska synnyin kera kohdun ja sen takia työelämä on toisia varten. Samalla logiikalla esiäitimme olisivat ajatelleet että jahas opiskelu ei näköjään ole meitä kohdunkantajia varten koska yliopistoihin ei naisia oteta/ kohtu aiheuttaa hysteriaa/ naiset eivät kykene loogiseen ajatteluun. Minusta on ihan jees että nämä esiäidit eivät tyytyneet olemassaoleviin raameihin vaan oikeasti muuttivat niitä. Ei kai siinä ollut kyse maailman syyttämisestä vaan siitä että hommat olivat (ja ovat edelleen) epäoikeudenmukaisesti jaettuja?

        Minusta nykyinen uraputkimeininki ei palvele kenenkään etua, sen paremmin miesten kuin naistenkaan, ja siksi se pitäisi muuttaa. Etenkin kun nykyisenkaltainen työelämä ei ole mikään biologinen välttämättömyys tai evoluution huipentuma.

      2. Mä puhun enemmän realiteettien myöntämisestä ja kompromissien tärkeydestä. Ei kohtu tai likinäkö ole yleensä ongelma jos päättää olla hankkimatta lapsia, hoitaa/laiminlyö kasvatuksen muilla tavoin, korjaa näköään leikkauksella, käyttää silmälaseja yms. Teknologia itsessään on muuttanut todella radikaalisti biologian kaikille muille dimorfisille eläinlajeille asettamia rajoitteita.

        Olennaista on se, että jonkun pitää keksiä ne menetelmät kiertää rajoitteet. Moni ajettu tasa-arvotoimi, esimerkiksi hiljattain tapetilla olleet hallituskiintiöt ei niinkään korjaa epäoikeudenmukaisuuksia, vaan lisää niitä toivoen lopputuloksen nai’ivisti negatoivan itsensä havainnoidun ongelman suhteen.

        Ja vaikka joku workaroundi löytyy, korjatulla näöllä tai kiintiöapupyörillä luisteleva urahirmu on tosimaailmassa aina altavastaajana, jos vastaavasti kyvykkään kilpailijan ei tarvitse huolehtia ylimääräisestä biologisesta taakasta. Rajoitettu hedelmällisyysaika valitettavasti on yksi tälläinen, joka konkreettisesti tekee nuoren naisen palkkaamisesta riskialttiimpaa kuin miehen. Eikä siihen ole oikein eettistä, luotettavaa, yleistettävää ja riskitöntä ratkaisua tarjolla. Vielä.

        Lainsäädäntö noin pääsääntöisesti on epämääräisesti maailman/yhteiskunnan syyttämistä epäoikeudenmukaisuudesta ja useilla tasa-arvon nollasumma-alueilla lääkkeinä tarjotaan lisää epäoikeudenmukaisuutta.

        Työelämän kurjuudesta olen sinänsä samaa mieltä, mutta hattuvakiolla veikkaisin, että lienemme varsin eri mieltä tarvittavien korjaustoimenpiteiden laadusta ja luonteesta. Olen tämän sanonut ennenkin, mutta pohjoismaisen(/eurooppalaisen) feminismin suuria ongelmia on erittäin vahva tasa-arvo-ulottuvuuden ulkopuolinen poliittisuus. Uskottavuusongelma neuvotteluissa, jos puolijulkisena päämääränä on itseasiassa neuvottelukumppanin hävittäminen.

      3. ”hattuvakiolla veikkaisin, että lienemme varsin eri mieltä tarvittavien korjaustoimenpiteiden laadusta ja luonteesta”

        Oiskohan näin🙂.

        ”Rajoitettu hedelmällisyysaika valitettavasti on yksi tälläinen, joka konkreettisesti tekee nuoren naisen palkkaamisesta riskialttiimpaa kuin miehen. Eikä siihen ole oikein eettistä, luotettavaa, yleistettävää ja riskitöntä ratkaisua tarjolla. Vielä.”

        Jep, ja tää on yks niistä asioista jotka ovat täysin ratkaistavissa, ja joiden ratkaiseminen tuskin olisi kenellekään loppupeleissä vahingollista. Biologia rajoittaa, mutta esim. se kuinka pitkään naisen pitää imettää (kaikki eivät imetä ollenkaan, joskus maailmassa hienostonaiset jopa palkkasivat imettäjiä jne), kuinka pian voi palata töihin (jospa niitä töitä ei vaikka olis pakko aloittaa heti täysillä), mikä on isän osuus lapsen hoitamisessa (mitkä ovat isyysloman taloudelliset seuraukset perheelle jne), ja millaiset ovat hyvän äitiyden mittarit (pitääkö äidin hoitaa lapsi yksin) vaikuttavat todella paljon siihen miten tätä hommaa on mahdollista ratkaista.

        Ja ennen kuin Rogue ennättää mainita preferenssit niin todettakoon että ”naisen valinta” voisi olla aika erilainen jos meillä ei olisi esim. tämänhetkisiä käsityksiä ”hyvästä äitiydestä” johon kuuluu täydellinen uhrautuminen, pitkä äitiysloma, imettäminen jne.

      4. No siis mä yritin tolla ”houkuttavuudella” ja ”valinnoilla” alleviivata sitä, missä mielessä noi biologiset erot ei ”väistämättä” johda johonkin tiettyy lopputulosten jakaumaan. Oleellisilta osin näyttäisit olevan kuitenkin samoilla linjoilla ton suhteen, mitä mä esitin.

      5. ”Jep, ja tää [naisen lyhyt hedelmällisyys] on yks niistä asioista jotka ovat täysin ratkaistavissa, ja joiden ratkaiseminen tuskin olisi kenellekään loppupeleissä vahingollista.”

        Mä tavallaan olen eri mieltä. Täysin ratkaistavissa ongelma ei ole, mutta on paljon toimenpiteitä, joilla ongelman vaikutuksia voidaan minimoida. Nykyinen Suomalainen kulttuuri (äitiysloma osoitetaan 100% lapselle) ei näitä ratkaisuja kauhean hyvin tue. Ja pohjoismainen feminismi pyrkii tällä hetkellä tukemaan heikosti työelämää tukevia ratkaisuja (nykyisin nähtyä ”lapsen etua” tukevien ratkaisujen nimessä.)

        Imo. mä en näe et mikään voisi reaalisesti tällä hetkellä lyödä nykymeininkiä kampoihin kovemmin, kuin muutama esimerkki hedelmällisten naisten perustamista ja ylläpitämistä kasvuyrityksistä. Niitä on olemassa, (ja muutamassa olen muuten itse merkittävänä osakkaana😉 mutta musta vaikuttaa ihan oikeasti, ettei uraputkea tarkkaileva naisjournalismi tällä hetkellä edes halua havainnoida tai uutisoida näistä. 2000-luvulla Nokioiden johtoon ei enää kiivetä. Niihin haetaan ihmiset (naisvaltaisten) headhuntereiden toimesta. Elopkin vartavasten etsittiin ulkomailta. Toisin kuin uraa tehneiden sisäpiiriläisten keskuudesta.

        Yksi juttu muka mua kiusaa tosi paljon on, että kolmannen aallon feministeistä naisten oikeuksia ajavat ovat lähes poikkeuksetta niitä, joista ei olisi kyseisiä oikeuksia (ja ennenkaikkea velvollisuuksia) kantamaan. En näe, että esim. naistutkimuksesta tehty gradu tai väikkäri olisi ainakaan positiivinen meriitti omissa rekrypäätöksissäni.

      6. Hmm tässä on varmaan tavallaan (ainakin) kaksi tietä lähteä ratkomaan sitä ongelmaa että naiset synnyttävät ja imettävät ja se on huono homma työelämän kannalta. Toi sun mainitsema ratkaisu tarkoittaa kai sitä, että yksilöt tekevät erilaisia valintoja ja jo olemassa oleviin esimerkkeihin erilaisista valinnoista kiinnitetään huomiota Se on tavallaan ok, mutta siinä on toisaalta se ongelma että silloin niiden valintojen seuraukset jäävät pelkästään niiden yksilöiden itsensä kannettaviksi (paitsi jos sattuu olemaan niin onnekas että esim. lapsen isä haluaa koti-isäksi). Yksi seuraus on just syyllistäminen huonosta äitiydestä. Mut ehkä vakavampi seuraus on se että oikeasti mikään – suomalainen äitiysihannointi, työelämän kovuus – ei kovin helpolla muutu. Ja mun mielestä näiden asioiden nimenomaan pitäisi muuttua, ts työn pitäisi olla sellaista että sitä voi tehdä vaikka ois pieniä lapsia kotona, ja vanhemmuuden pitäisi olla jaettua. Eli sen sijaan (tai lisäksi) että ihannoidaan niitä superyksilöitä jotka näissäkin olosuhteissa pystyvät toimimaan pitäisi tunnustaa että toisella tapaa rakentuneessa työelämässä (ja talousjärjestyksessä) paljon suurempi osa ihmisistä pystyisi toteuttamaan itseään sekä vanhempana että työntekijänä. (Sä oot tietenkin sitä mieltä että moinen ei ole mahdollista koska talous tarvitsee kasvua mutta mä oon eri mieltä.)

        Suomalainen feminismi on ollut pitkään sitoutunutta hyvinvointivaltion kehittämiseen, jolloin naisten asemaa on pyritty parantamaan kehittämällä erilaisia tukimuotoja (kuten päivähoito) ja se on ollut tärkeää ja mahdollistanut monille naisille työnteon ja opiskelun. Nykytilanteessa vaan näyttää siltä että systeemi käy yhä kovemmaksi samaan aikaan kun yhteiskunnan tarjoamaa tukea karsitaan. Tässä tilanteessa näkisin tärkeämpänä sen että koko systeemi muuttuisi sen sijaan että valtio epäsuorasti tukee ihmisten työorjuutta jne. Eli sen sijaan että kehitettäisi erilaisia palveluja työelämän vaatimuksiin muutettais sitä työelämää.

        Toi viimeinen pointti jää vähän hämäräksi. Tai siis että aika kova ja yleistävä dissaus noin niin kuin lähtökohtaisesti😀. Ja toisaalta, eivät ne naisten oikeudet ja velvollisuudet joita feministit ajavat todellakaan liity pelkästään työelämään. Luulen että esim. oikeus aborttiin tai oman talouden hallintaan tai ruumiilliseen koskemattomuuteen ei vaadi erityisiä opintoja. Helposti tuntuis nykyisin olevan niin että feminismistä puhutaan ainoastaan työelämän yhteydessä ja etenkin siinä yhteydessä että naiset menestyy ja pärjää. Feminismi on kuitenkin ja ennen kaikkea paljon muutakin, kuten toivottavasti tästäkin blogista on jo tähän mennessä käynyt ilmi. Eikä kaikkien ihmisten tarvitse olla bisnesmaailmassa. Jonkun pitää hoitaa lapset ja sairaat ja opettaa ja tuottaa tietoa ja mitä näitä nyt on…

  6. Minusta tuo biologisten erojen vatulointi menee helposti hirveän tarkoitushakuiseksi ja siitä seuraa myös tarkoitushakuista debunkkaamista. Loppujen lopuksi taustalla jylläävät diskurssit legitimoituvat kun nimetään niiden pohjalta käyty keskustelu ”tieteelliseksi” ja muu mielipidekirjoitteluksi, ideologiaksi (feminismi, maskulismi ym.) sun muuksi lässytykseksi. Kuitenkin myös mielipiteet ja (piilevät) asenteet muokkaavat käsityksiämme sukupuolesta ja sen eri ymmärrystasojen vaikutuksista käyttäytymiseen.

    Psykologinen motivoituminen on olennainen osa vertaisryhmään kasvamista ja sukupuoli on tärkein vertaisryhmä kaikista, kaikissa kulttuureissa. Tätä on mukavaa paeta oman yhteiksunnan erityisiin rakenteisiin tai ymmärrykseen ettei me voida tietää mikä kaikki on mahdollista ja kuinka lapset voidaan sosiaalistaa toisin. Faktat kuitenkin ovat osoittaneet, ettei peruutusvaihde ole mahdollinen kun päädytään tarpeeksi sopivaan mäkeen. John Moneyn tutkimukset Reimerin pojalla, sukupuoliroolien vaihtamisyritykset Israelissa, yritykset Neuvostoliitossa ja monet muut kehitelmät ovat menneet pahan kerran mäntyyn. On eri asia ajatella että ”onnistuuhan tuokin” kuin muodostaa siitä osa omaa tunne-elämää, identiteettiä ja osa sosiaalista minää. Kulttuuriantropologit jotka kyseenalaistivat (ihan sinällään hyödyllisesti) sukupuolirooleja tyyliin Margaret Mead, ovat yksittäistapauksia joihin mm. sosiologit edelleen takertuvat, omassa tapauksessani jopa sosiologian peruskurssilla, vuodesta toiseen. Kulttuuriantropologeja vaivaa toki oma ideologinen sitoutumisensa erilleen muusta antropologiasta, mutta sosiologit eivät voi perusta näitä lapsellisuuksia mitenkään. Ihmiskulttuureissa on satoja universaaleja, joiden kieltäminen on yksiselitteisesti typerää ja tietämätöntä.

    Biologismin kääntöpuoli onkin biopelko tai biokielto, jotka molemmat ylläpitävät herkästi samaa käsitysrakennetta biologiasta nimenomaan rajoittavana/määräävänä/määrittelevänä ja ohjaavana tekijänä. Jokaista fiksua aiheesta akateemisesti kirjoitellutta kohden löytyykin kasapäin alarmisteja, väärinymmärtäjiä sun muita kirvesvartta-teoreetikkoja. Monet monitieteellisen tutkimuksen ongelmista voitaneenkin oppia tutkimalla sukupuolieroista väittelemisen ja kiistelemisen historiaa.

    Palatakseni motivaatioon. Sitten on näitä sukupuolieroja seksuaalisuuden käsittämisessä, jotka voivat kertoa myös muusta sukupuolittuneesta käyttäytymisestä. Naistutkimuksen/biologian professori Anne Fausto-Sterling on todennut, että miespuoliset homoseksuaalit pitävät selvästi useammin suuntautumistaan synnynnäisenä, kun taas naisille seksuaalinen suuntautuminen on enemmän valintaa. Tätä eroa on vähän vaikea selittää vain sosiokulttuurisilla tekijöillä, monestakin syystä. Fausto-Sterlingin käsitystä tukee myös Roy Baumeisterin koosteet miesten seksuaalisuudesta enemmän ”hard-wired”-ominaisuutena kuin naisten, joilla on myös useammin takanaan heterosuhteita ennen lesboutumista. Poliittiset akateemiset lesbot kuten Butler olisivat ehkä vakuuttavampia, jos kielifilosofoinnin (ja erofeministien lyttäämisen) sijaan ottaisivat mukaan myös ihan oikeaa sosiaalipsykologista tutkimusta.

    Käyttäytymisgenetiikassa käsittääkseni käsitetään käyttäytymisgeenien pääosin aktivoituvan vasta murrosiän myötä, ei lapsuudessa. Ainakin päiväkotiympäristöä ja varhaiskasvatusta seuranneena sekä historiallisesti että sivusilmällä sukupuolten preferenssit näyttävät ajautuvan jo ”sukupuolitajun” muodostumisvaiheessa varhaislapsuudessa kohti Kohlbergin mallia, eli lapsi alkaa kehittää itsestään mahdollisimman stereotyyppistä biologisen sukupuolensa edustajaa. On aina ne tomboyt ja vähemmän maskuliiniset pojat, mutta viimeistään peruskoulumaailma – jonka myötä loputkin tytöt ja pojat jakautuvat pääasiassa vertaisryhmiinsä – sosiaalistaa sukupuolet omille raiteilleen. En näe suoraan sanoen paljoakaan, mitä asialle voisi tehdä ilman että tehtäisiin tarpeettomia interventioita ja käytännössä syyllistettäisiin lapsia ja vanhempia perinteisesten sukupuoliroolien tuputtamisesta. Olemme sitäpaitsi jo tehneet niin paljon – varhaiskasvatusta (sekä ammatillistya että kotona tapahtuvaa) paljon tärkeämpiä ovat kuitenkin vertaisryhmät, joihin voi käytännössä vaikuttaa vain rajaamalla niitä. Siihen en itse enää mielellään omien lasten kohdalla lähtisi, ilman kunnollisia syitä.

    Tuo Finen artikkelin ”uusi neuroseksismi” on vähän huvittava nimitys, koska jonkinmoista neuroseksismiä on tullut monesta tuutista niin kauan kun sukupuolta on tutkittu. Brain Sex ja Female Brain varmaan kuuluisimmat viime vuosikymmenten viritelmät – edellisessä naisilla yleisemmät taipumukset silittää vaatteita biologisoitiin aivoperäiseksi ja jälkimmäisessä poikkeamia angloamerikkalaisista sukupuolinormeista hoidetaan hormonihoidoilla. Eihän noita sekoiluja voi ottaa tosissaan – tai ei voisi, ellei kyseessä olisi sukupuolieroista puhuminen. Sukupuolieroista puhuminenhan vaikuttaa yleisesti laskevan ihmisten tilannekohtaista älykkyyttä usealla kymmenellä pisteellä. Siksikin heittäisin suosiolla hanskat naulaan ennenkuin keskustelu menee tiettyyn pisteeseen.

    Kävin graduuni läpi kymmeniä sukupuolieroja käsitelleitä kirjoja, erityisesti biologisoinnin näkökulmasta. Joten toki aiheesta olisi paljonkin sanottavaa. Loppupeleissä kuitenkin näissä aiheissa mieleen tulee filosofi Kaisa Luoman ajatus siitä, että eroista puhuminen itsessään ylläpitää eroja (ja niiden kulttuurista oikeuttamista). Kun niistä ei puhuta, niille keksitään syitä oman pään sisällä. Kun niistä puhutaan, päästään keskustelemaan miksi sukupuolet nyt vaan ovat niin erilaisia. Yleensäkin aihetta vaivaa ääripäät: joko ylianalyyttisyys joka ei oikein auta käytännön ratkaisuja tai sitten populismi, jossa ryömitään älyllisesti sieltä missä aita on matalin. ”Once you’ve reached a conclusion, you’ve stopped thinking” tuskin käy moneenkaan asiaan yhtä hyvin kuin sukupuolierojen vatulointiin. SIlloin ennen kaikkea yksilöt jäävät paitsioon, ainakin jossain mielessä.

    Eroista puhuminen on toki väistämätöntä, kuten muidenkin erojen suhteen. Ei ehkä olla enää siinä yhteiskunnallisessa vaiheessa sosiaalipoliittisesti, että saataisiin kovin pahaa jälkeä aikaan jos kiintiöt lopetettaisiin ja sosiaalipolitiikka vedettäisiin kunnon oikeistolaisen kaavan mukaan. Todellisina haasteina näkisin mm. monikulttuurisuuden, koska kasvatuksen parissa tullaan näkemään tätä menoa paljon konflikteja kulttuurien ja käsitysten kanssa, jotka eivät ole kovin yhteensopivia vallalla olevien erokäsitysten kanssa, erityisesti sukupuolieroissa.

  7. Taas innostava ja ajatuksia herättävä kirjoitus. Tätä blogia on aina ilo lukea, tasokasta ja avarakatseista nettikeskustelua kun sukupuolikysymyksistä käydään niin kovin harvassa. Koettakaa jaksaa jatkossakin!

  8. Johanna Hiitola:

    ”Minua kummastuttaa muuten suuresti se, että sukupuolieroon liittyy aina tavoite sen vahvistamisesta. Jotenkin mun ihmisen logiikalla järkevintä ois tukea ihmisiä ylipäätään nimenomaan heikoissa kohdissa eikä vahvistaa eroja.”

    En tajuu tosta oikeen mitään. Kenellä tollanen tavoite on? Ja miks erojen vahvistaminen tai heikkojen kohtien tukeminen kumpikaan olis mikään itseisarvo? Kannattaa tehä sitä mistä on eniten hyötyä, oli se sitten erojen vahvistaminen tai heikkojen kohtien tukeminen missäkin tilanteessa.

    1. Totta, Rogue. Tietysti täytyy toimia järkevyyden rajoissa. Joskus sitä vaan tuskastuu, kun sukupuolierosta tehdään niin valtavan merkityksellinen. Lähtien siis ihan sieltä vauvaiästä.

  9. Rogue: ”Kannattaa tehä sitä mistä on eniten hyötyä, oli se sitten erojen vahvistaminen tai heikkojen kohtien tukeminen missäkin tilanteessa.”

    En oikein ymmärrä miten erojen vahvistamisesta voisi olla hyötyä. Miten määrittelet hyödyn? Hyötyä kenelle? Yhteiskunnalle? Yksilölle? Voisitko Rogue antaa konkreettisen esimerkin missä sukupuolierojen vahvistamisesta olisi hyötyä. Ja minkälaisia eroja tulisi vahvistaa, ainoastaan biologisia vai myös kulttuurisia eroja (sosiaalisesti konstruoituja)? Eihän kaikki kulttuuriset erot ole biologisesti välttämättömiä.

    Ja saako/pitäisikö biologisia eroja vahvistaa enemmän kuin itse biologinen ero miesten ja naisten välillä de facto on? Eikö tällöin kaikista ”luonnollisista” eroista juuri tule sosiaalisesti konstruoituja, koska enää ei biologia määrää erojen suuruutta? Kummallista että erojen olemassaolon todistelussa tukeudutaan biologiaan mutta erojen suuruutta ei suhteuteta biologisiin eroihin. Kummallista myös että näiden ”kulttuuristen universaalien” aste erot ei kauheasti vaivaa tutkijoita. Kysymys on, mikä kulttuuri on eniten liiotellut biologisia eroja. Erojen vähättely ei ole ollut ongelma kuin yksittäisten maiden lyhyissä historiallisissa ajankohdissa, tässä Hiitola on oikessa kirjoittaessaan että “Minua kummastuttaa muuten suuresti se, että sukupuolieroon liittyy aina tavoite sen vahvistamisesta.”

    Kulttuurissamme ei ole mitään ”luonnolisia” biologisia eroja, koska luonnollisuus tarkoittaisi juuri sitä että ero on ainoastaan biologinen, eli siinä ei olisi mtään konstruoitua (liioteltua). Me kohtaamme vain kulttuurisesti ”luonnollisia” eroja jotka ovat melkein aina biologisten erojen liiottelua. Biologisten erojen ”painottajat” eivät useimmiten ole uskollisia painottamalleen biologialle, heille biologisten erojen vahvistaminen/liiottelu on ”luonnollista”, eli EI OLE biologian vastaista, mutta erojen vähättely on ”epäluonnollista”, eli ON biologian vastaista.

    ”Det är inom det stereotypiska och medelmåttiga man finner de största skillnaderna mellan könen, inom det som vanligtvis är fallet.”

    Hannes Nykänen

    1. ”En oikein ymmärrä miten erojen vahvistamisesta voisi olla hyötyä. Miten määrittelet hyödyn? Hyötyä kenelle? Yhteiskunnalle? Yksilölle?”

      Määriteltävä tapauskohtaisesti. Mitä nyt ikinä halutaankaan optimoida. Esimerkiksi populaation keskimääräinen tyytyväisyys elämäänsä voi olla ristiriidassa yksilön kokeman onnen, vapauden ja tasa-arvon kanssa.

      ”Voisitko Rogue antaa konkreettisen esimerkin missä sukupuolierojen vahvistamisesta olisi hyötyä.”

      Sodankäynti. On todennäköisesti tuloksekkaampaa pitää suorituskykyisimmät yksilöt vaativimmissa tehtävissä ja määrätä vähäisempää suorituskykyä vaativiin tehtäviin (kuten haavojen paikkalua) heikompia. Tietenkin myös vahvempien yksilöiden etulyöntiasemaa halutaan entisestään vahvistaa, jos sillä on oletettavissa parempaa tulosta.

      Nyrkkisääntönä kaikki toiminta, jossa tuloksellisuus on tärkeämpää kuin reiluus tai tasa-arvoisuus hyötyy kaikenlaisesta vahventamisesta ja valventamisesta. Hukkapotentiaalia ei kannata jättää käyttämättä. Jos sukupuoli tuottaa etua, niin kyllähän se kannattaa käyttää.

      Toinen esimerkki voisi olla prostituutio.

      ”Ja minkälaisia eroja tulisi vahvistaa, ainoastaan biologisia vai myös kulttuurisia eroja (sosiaalisesti konstruoituja)? Eihän kaikki kulttuuriset erot ole biologisesti välttämättömiä.”

      Itse olen hyödyntänyt/vahvistanut liiketoiminnassa molempia. Esim. riistä… palkatessa naisia ”suorittavaan & perheystävälliseen” työhön ja lobatessa suomalaista työtä maailmalla ”luotettavaksi ja laadukkaaksi”. Suomalaista kulttuurista sukupuoliroolia voi myös hyödyntää kaupankäynnissä. Meillä on maine tasa-arvoisena ja osaavana maana, jota voi myydä esim. ”emme jätä kykyjä käyttämättä” -fraaseilla ja palkkaamalla firmaan (näyttäviä) naisia pätevyydestään riippumatta. Teknologiateollisuudessa ihan normikauraa. Tasa-arvoa? Ei. Reilua? Ei. Kannattavaa? Valitettavasti.

  10. Sodankäynti, prostituutio ja voittojen maksimointi. Kiitos erinomaisista esimerkeistä! Juuri tällaisia esimerkkejä odotinkin saavani.

    Yhteistä kaikille esimerkeille on, että ne ovat kaikki itsessään moraalisesti ongelmallista toimintoja ja päämääriä. Selvä se, että sukupuolierojen vahvistamisesta on tällaisissa toiminnoissa ja päämäärissä hyötyä, mutta voisitteko vielä vastata mitä hyvää (hyöty tai etu ei ole hyvää) sukupuolierojen vahvistamisesta on, eli antakaa esimerkki jossa erojen vahvistamisesta seuraa jotain hyvää (ei hyötyä). Ja vähän arkisempia esimerkkejä kuin noi edelliset, kiitos.

    Ingenieur: ”Nyrkkisääntönä kaikki toiminta, jossa tuloksellisuus on tärkeämpää kuin reiluus tai tasa-arvoisuus hyötyy kaikenlaisesta vahventamisesta ja valventamisesta. Hukkapotentiaalia ei kannata jättää käyttämättä. Jos sukupuoli tuottaa etua, niin kyllähän se kannattaa käyttää.”

    Mikään toiminta, jossa ”tuloksellisuus on tärkeämpää kuin reiluus tai tasa-arvoisuus”, ei voi olla esimerkki hyvästä. Sun oma liiketoiminta on esimerkki tästä. Olet jopa itse tietoinen toimintasi ongelmallisuudesta, mutta et vaikuta välittävän. Tuloksellisuus ei ole itsessään hyvää, kun taas oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo (oikein ymmärrettynä) ovat sitä. Tottakai sukupuolierojen hyväksikäyttäminen voi olla kannattavaa, mutta niin voi aika moni moraalisesti epäilyttävä asia. Mun pointti on se, että erojen vahvistamisesta voi kyllä olla hyötyä ja se voi olla kannattavaa, mutta hyvää se ei voi olla, tai ainakin mulla on tosi vaikeaa keksiä jotain esimerkkiä.

    1. ”Yhteistä kaikille esimerkeille on, että ne ovat kaikki itsessään moraalisesti ongelmallista toimintoja ja päämääriä”

      Sun arvopohjalta siis? Mun mielestä vapaaehtosessa täysikästen prostituutiossa ei oo mitään moraalisesti ongelmallista. Ei myöskään voittojen maksimoinnissa. Miks ihmeessä sun mielestä voittojen maksimointi on moraalisesti ongelmallista?

      ”Mun pointti on se, että erojen vahvistamisesta voi kyllä olla hyötyä ja se voi olla kannattavaa, mutta hyvää se ei voi olla, tai ainakin mulla on tosi vaikeaa keksiä jotain esimerkkiä”

      Oot ilmeisesti vähän sekasin noiden käsitteiden ”hyöty” ja ”hyvä” kanssa. Hyvyys voidaan laskea sisään siihen hyötyyn, ei siinä oo mitään ongelmaa.

      1. Rogue:

        ”Sun arvopohjalta siis? Mun mielestä vapaaehtosessa täysikästen prostituutiossa ei oo mitään moraalisesti ongelmallista. Ei myöskään voittojen maksimoinnissa. Miks ihmeessä sun mielestä voittojen maksimointi on moraalisesti ongelmallista?”

        Liiottelin pikkasen sanoessani että voittojen maksimointi on, kuten sodankäynti ja prostituutio, ITSESSÄÄN moraalisesti ongelmallista. Ei se ole. Esimerkiksi yrityksen, jonka tuote/palvelu ei ole moraalisesti kyseenalainen, joka kantaa yhteiskunta vastuunsa (ei kierrä veroja, huolehtii työntekijöistään ja asiakkaistaan jne.) ja joka ei käytä kyseenalaisia keinoja lisätäkseen myyntiä (esim. harhaanjohtava mainontaa), toimii hyvin tehokkaasti maksimoidessaan voittonsa. Tällaisen yrityksen menestys (voittojen maksimointi) on hyväksi koko yhteisölle. Tässä tapauksessa voittojen maksimointi on esimerkki hyvästä ja vastuullisesta toiminnasta. Valitettavasti aika harva yritys toimii näin vastuullisesti maksimoidessaan voittonsa.

        Prostituutiossa olen eri mieltä kanssasi. Olen osittain samaa mieltä, jos tarkoitat että prostituutio ei ole itsessään naisen hyväksikäyttöä (kuten enemmistö feministeistä ajattelee)? Mutta kyllä prostituutio on itsessään ongelmallista, vaikka kyse olisi täysikäisten vapaaehtoisesta vaihtokaupasta. Prostituution olemassaolo (ja laajuus) kertoo aika paljon ongelmallisia asiota meidän kulttuurista, esim. naisten asemasta, miesten ja naisten välisistä valtasuhteista, naisten ja miesten seksuaalisista ongelmista jne. Tietyllä tavalla prostituoitu hyväksikäyttää miesten ja naisten välisiä ongelmia rahastaessaan seksinmyynnillä. Tämä käy selväksi tiettyjen seksityöläisten kommenteista Anna Kontulan Punainen eksodus kirjassa. Feministit ovat väärässä luullessaan että prostituution olemassaolo johtuu/kertoo ainostaan miesten moraalisesti turmeltuneesta suhtautumisesta naisiin, eikä myös naisten turmeltuuneesta suhtautumisesta miehiin. Seksinmyynti/ostaminen on explisiittistä prostituutiota ja porvarillinen avioliitto on implisiittistä (älkää tarttuko tähän, halusin vain tehdä sivuhuomautuksen prostituutiosta jonka harvoin kuulee).

        Ingenieurin bisnesmetodit olkoon esimerkki miten sukupuolierojen hyväksikäyttö on moraalisesti kestämättömällä pohjalla. Ingenieur näkee itse menettelytapansa moraalisen ongelmallisuuden, mutta ehkä hän ajattelee että hyvä lopputulos pyhittää ongelmalliset keinot.

        Ingenieur:

        ”Itse olen hyödyntänyt/vahvistanut liiketoiminnassa molempia. Esim. riistä… palkatessa naisia “suorittavaan & perheystävälliseen” työhön ja lobatessa suomalaista työtä maailmalla “luotettavaksi ja laadukkaaksi”. Suomalaista kulttuurista sukupuoliroolia voi myös hyödyntää kaupankäynnissä. Meillä on maine tasa-arvoisena ja osaavana maana, jota voi myydä esim. “emme jätä kykyjä käyttämättä” -fraaseilla ja palkkaamalla firmaan (näyttäviä) naisia pätevyydestään riippumatta. Teknologiateollisuudessa ihan normikauraa. Tasa-arvoa? Ei. Reilua? Ei. Kannattavaa? Valitettavasti.”

      2. ”Ingenieurin bisnesmetodit olkoon esimerkki miten sukupuolierojen hyväksikäyttö on moraalisesti kestämättömällä pohjalla. Ingenieur näkee itse menettelytapansa moraalisen ongelmallisuuden, mutta ehkä hän ajattelee että hyvä lopputulos pyhittää ongelmalliset keinot.”

        Mä ja mun tekemä liiketoiminta on varsin avointa. Mun liikekumppanit tietää mihin ovat ryhtyneet ja miksi juuri heidät on valittu. Surullista on, että kyseessä lienee kuitenkin niitä rehellisempiä, joustavampia, palkitumpia ja itseään toteuttavampia ammatteja mitä tarjolla löytyy. Ei pienyrittäjällä ole varaa kusettaa kumppaneitaan.

        Bisnes nyt vain sattuu olemaan kovaa, eikä meitä ketään auta se, että pyrittäis pitämään ketään pumpulissa suojassa pahaa maailmaa vastaan. Seksi myy, imago on kaikki kaikessa ja ihan oikeasti lasten kasvattamista ja urautumista on tosi vaikea yhteensovittaa. Kyllä siihen keinoja on löytynyt (joskus ei ja irtisanoutumisia on tullut), mutta aloitteita ja ratkaisumalleja saa aika paljon paremmin esiin, kun kaikilla on täydet realiteetit tiedossaan.

        Ja ainoa juttu jonka mä koen pitkälle ongelmalliseksi mun liiketoimissa on ollut suruton pätevien miesten syrjintä bisnesrealiteetteihin vedoten. Mutta siitä ei voi joutua ongelmiin.

    2. ”sukupuolierojen vahvistamisesta on, eli antakaa esimerkki jossa erojen vahvistamisesta seuraa jotain hyvää (ei hyötyä). Ja vähän arkisempia esimerkkejä kuin noi edelliset, kiitos.”

      Parisuhde suurimmassa osassa tapauksia?

      Suurin osa ihmistoiminnasta on nähtävissä hyvinkin kyseenalaisena. Me olemme sen verran epätäydellinen eläinlaji. Sodat on ikäviä mutta niitä tapahtuu. Markkinatalous on armoton ja epätäydellinen, mutta se on poistanut tehokkaammin köyhyyttä ja yksisuuntaista orjuutta enemmän kuin mikään muu ihmiskunnan keksintö. Myös poliitikot käyttävät surutta sukupuolieroja. ”Nainen, äänestä naista.” Harvassa on ne vaalit, joiden jälkeen tietty toimittajaklikki ei kovaan ääneen paheksuisi naisia, jotka ovat taas äänestäneet vain miehiä vallankahvaan.

      Absoluuttinen hyvä ja paha taasen on vähän turhan kyseenalaisia päämääriä. Toiselle se tarkoittaa teokratiaa, toiselle täydellistä markkinaliberalismia. Mun mielestä jos pyrittäis takaamaan kaikille sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, ihonväristä jne. mahdollisimman suuri vapaus toteuttaa itseään ja toiveitaan olisi aika hyvä juttu. Usein siihen kuuluu myös vapaus tehdä ja sanoa asioita, joita muut kokevat epämiellyttäviksi.

      Mä näen, et melko pitkälti tässä on lähinnä kyse siitä, millainen ihmiskäsitys itsekullakin on. Mä en yksinkertaisesti usko, että ihmiskunnasta olisi siihen, mitä itseni haaveilema utopia tarvitsisi. Entä jos, joku yksittäinen ihminen haluaa rikkoa sääntöjä ja hakea itselleen etua porsaanrei’istä. Mitä voi tapahtua? Mä pidän todennäköisenä, että näin tapahtuu. Kaikki ”hyvän puolesta pahaa vastaan” järjestelmät mitä mä olen nähnyt on kaatunut tähän yhteen kysymykseen.

      Se on aika paha.

  11. Leifi:

    ”En oikein ymmärrä miten erojen vahvistamisesta voisi olla hyötyä”

    Huh? Et siis ymmärrä koko erikoistumiseen ja harjaantumiseen perustuvaa vaihtotaloutta?

    ”Voisitko Rogue antaa konkreettisen esimerkin missä sukupuolierojen vahvistamisesta olisi hyötyä”

    Esim. jossain ammoisissa metsästäjä-keräilijä yhteisöissä on ilmiselvästi ollu järkevää, et fyysisesti vahvemmat miehet erikoistuu metsästämiseen ja naiset vaikka nyt kotihommiin. On siis ollu kannattavaa ”vahvistaa” miesten jo valmiiks parempia metsästyksellisiä ominaisuuksia, jolloin sukupuoliero sen asian suhteen kasvaa. Vastaavasti naisten kodinpyörittämisen osalta. Jos puhutaan ”keskimääräisestä sukupuolierosta”, ei oo ees väliä, miten yksittäiset perheet toimii omien lastensa osalta, koska se keskimääränen ero kasvaa kun vanhempien keskimäärin kannattaa kasvattaa pojistaan metsästäjiä ja tytöistään kodinpyörittäjiä. Myös yhteisön kannattaa tollasessa tilanteessa edistää sukupuolieron kasvattamista, jos ilman edistämistä erikoistumista ei tapahdu riittävästi. Tää esimerkki siks, et se on niin selkee.

    ”Ja minkälaisia eroja tulisi vahvistaa, ainoastaan biologisia vai myös kulttuurisia eroja (sosiaalisesti konstruoituja)?”

    Kaikkii sellasii eroja kannattaa vahvistaa, joiden vahvistamisesta on enemmän hyötyy ku haittaa. Aika jeesus sais olla, et osais täsmälleen sanoo mitä ne on, ku ei kukaan ees tiedä missä määrin mitkäkin asiat/ilmiöt on ”sosiaalisesti konstruoituja”. Harva varmaan myöskään osaa arvioida, mikä on optimaalinen ero missäkin asiassa.

    ”Ja saako/pitäisikö biologisia eroja vahvistaa enemmän kuin itse biologinen ero miesten ja naisten välillä de facto on?”

    Tietysti saa, jos siitä on enemmän hyötyä ku haittaa. Sehän on koko erikoistumisen idea, et alkuperäistä eroa kasvatetaan isommaks ku mitä se oli.

    ”Eikö tällöin kaikista “luonnollisista” eroista juuri tule sosiaalisesti konstruoituja, koska enää ei biologia määrää erojen suuruutta?”

    Ei biologisista eroista tuu sosiaalisia, vaikka niitä kuinka yrittäis konstruoida. Sen sijaan ero jossain ominaisuudessa voi muodostua sekä biologisesta osasta että konstruoidusta osasta.

    ”Kulttuurissamme ei ole mitään “luonnolisia” biologisia eroja, koska luonnollisuus tarkoittaisi juuri sitä että ero on ainoastaan biologinen, eli siinä ei olisi mtään konstruoitua (liioteltua)”

    Tosi omituinen lause. Biologiset erot kulttuurissa??? Biologiset erot on ihmisissä ja kulttuuri tulee siihen päälle.

  12. K:

    ”Minusta nykyinen uraputkimeininki ei palvele kenenkään etua, sen paremmin miesten kuin naistenkaan, ja siksi se pitäisi muuttaa. Etenkin kun nykyisenkaltainen työelämä ei ole mikään biologinen välttämättömyys tai evoluution huipentuma”

    Millä perusteella arvelet, ettei se palvele kenenkään etua? Väitän et se palvelee tosi monien sellasten etua, jotka nauttii onnistuneen uraputken tuottamista sosiaalisista ja taloudellisista hedelmistä. Jos se ei palvelis kenenkään etua, niin en usko, et niin valtavan moni erehtyis lähtemään vapaaehtosesti siihen oravanpyörään mukaan. Ei pidä tehä yleistyksiä muihin omien preferenssiensä pohjalta. Etenkään silloin, ku toisten ihmisten valinnat näyttäis niin selkeesti olevan ristiriidassa sen oman näkemyksen kanssa.

    Sitä paitsi nykyäänhän on paremmat mahollisuudet ku koskaan jättäytyä ton uraputkimeiningin ulkopuolelle, jos niin haluaa. Sosiaaliturva on Suomessa sillä tasolla, et terve ihminen elää materiaalisesti kohtuullisen hyvin, vaik ei tekis päivääkään töitä ikinä. Jos kiinnostaa, niin Soininvaaran tuoreesta blogauksesta voi lukea aiheesta lisää. Oon myös itse mukana keskustelemassa tällä samalla nimimerkillä.

    http://www.soininvaara.fi/2011/07/01/houkutteleeko-pertusturva-pummilla-elamiseen/

    1. Ymmärrän vähän eri tavalla ”kaikkien edun”. Tottakai on monia yksilöitä, jotka jossakin elämänsä vaiheessa hyötyvät onnistuneesta uraputkesta (toisaalta aika monet jossakin vaiheessa myös huomaavat, että muutakin voisi elämässä olla). Kaikkien edulla tarkoitan sellaista yhteiskuntaa, jossa asiat ovat niin että mahdollisimman monella on mahdollisimman hyvä, vastakkaisena sille että yksittäisillä tyypeillä menee superhyvin ja lopuilla superhuonosti. Luulisin, että aika usein näiden uraputkesta hyötyvien tyyppien läheiset (ystävät, perhe jne) arvostaisivat suuresti, jos uraputki ei olisi ihan niin kaikennielevä. Uskon, että jos yhteiskuntaa muutettaisiin niin että vähempi työnteko olisi mahdollista ilman suunnattomia taloudellisia & sosiaalisia sanktioita suurin osa tyypeistä pitäisi sitä elämänlaatuaan parantavana asiana. (Toiset ehkä joutuisivat myös miettimään uudelleen sitä mikä elämässä on tärkeää ja mistä voi saada onnistumisen elämyksiä & millä ehdoilla jne, mutta se ei minusta olisi ollenkaan huono homma.) Tällä hetkellä meillä toki on sosiaaliturva, mutta itse jo viittasit siihen että kyse ei ole pelkästään taloudellisista vaan myös muista palkkioista – mm. näihin lukeutunee ajatus siitä että hyvä aviomies ja isä kykenee elättämään perheensä – tai että työ on tärkeintä maailmassa ja ihmisen arvon mittari.

      Omat preferenssit mulla lienee vielä vähän hukassa koskapa täällä töissä ja akateemisen kilpailukulttuurin orjana ainakin toistaiseksi näytän huhkivan. Toisaalta, kuten tuosta Soininvaarankin tekstistä kävi ilmi, sosiaaliturva riittää ehkä silloin jos ihminen on terve ja lapseton, eli tosiasiassa suurin osa ihmisistä ainakin jossain elämänvaiheessa jää tämän määritelmän ulkopuolelle. Lisäksi uskon kyllä myös siihen, että suurimmalla osalla ihmisistä on tarve olla jollain tavalla mielekkäästi aktiivinen ja siis tehdä työtä (ihmisethän tekevät jo nyt hirveästi ns. vapaaehtoistyötä ja puutarhanhoitoa ja blogikirjoittelua ja ties mitä), kyse on enemmänkin siitä että ne puitteet työn tekemiselle voisivat olla paljon paremmat, kaikkien kannalta.

      1. ”Kaikkien edulla tarkoitan sellaista yhteiskuntaa, jossa asiat ovat niin että mahdollisimman monella on mahdollisimman hyvä, vastakkaisena sille että yksittäisillä tyypeillä menee superhyvin ja lopuilla superhuonosti”

        Viitannet tässä globaaliin tilanteeseen? Suomen tasollahan on enemmänkin niin, et materiaalisesti ~kaikilla menee hyvin ja joillain valtavan hyvin. Just se, että osa ihmisistä tavottelee statusta sen uraputken avulla on osaltaan johtanu siihen, et niillekin jotka ei tee mitään voidaan kustantaa verovaroilla kohtalaisen hyvä elintaso. Suomalaisten ”köyhien” kokemus kurjuudestaan liittynee paljolti suhteellisiin eroihin. Ei auta et itellä on paljon, jos naapureilla on paljon enemmän. Lisäks köyhissä on paljon henkisesti ja/tai fyysisesti sairaita, jotka kokee kurjuutta riippumatta niiden materiaalisesta elintasosta.

        ”Uskon, että jos yhteiskuntaa muutettaisiin niin että vähempi työnteko olisi mahdollista ilman suunnattomia taloudellisia & sosiaalisia sanktioita suurin osa tyypeistä pitäisi sitä elämänlaatuaan parantavana asiana”

        Niin. Ongelmana tossa on vaan se, että tää trendikäs hyväosasten harrastama ”downshiftaaminen” voi pahimmillaan aiheuttaa sellasen julkisen sektorin rahotusongelman, et niille huono-osasille ei pystytä takaamaan sitä nykyistä elintasoa. Lähitulevaisuudessa ollaan tilanteessa, jossa melkeen kolmannes suomalaisista on eläkkeellä. Jos siihen päälle terveet työkykyset ihmiset rupee hirveesti downshiftailemaan, niin on vähän vaikee raapia niitä tarvittavia veroja kasaan. Itsehän oon tavallaan jo downshiftannu, mut en todellakaan pidä sitä erityisen moraalisena valintana. Jos kiinnostaa, niin höpisen aiheesta sen linkittämäni ketjun loppupuolella. Se, et kaikki tekis tosi vähän duunii olis hyvinkin houkutteleva ja toimiva vaihtoehto, jos kaikki olis nuoria ja terveitä, eikä olis sitä valtavaa elätettävien massaa.

        ”Tällä hetkellä meillä toki on sosiaaliturva, mutta itse jo viittasit siihen että kyse ei ole pelkästään taloudellisista vaan myös muista palkkioista – mm. näihin lukeutunee ajatus siitä että hyvä aviomies ja isä kykenee elättämään perheensä”

        Tätä asiaa taas ei pysty muuttamaan millään poliittisella päätöksellä. Vaadittais iso muutos todennäkösesti parinsadantuhannen vuoden evoluution aikana kehittyneissä preferensseissä. En nää parin tuhannen vuoden perspektiivillä tilannetta, jossa naiset ei palkitsis miehiä resursseista ja vaikutusvallasta.

        ”Lisäksi uskon kyllä myös siihen, että suurimmalla osalla ihmisistä on tarve olla jollain tavalla mielekkäästi aktiivinen ja siis tehdä työtä”

        Jos luet sitä Soininvaaran ketjua pidemmälle, niin havaitset et ainakin miehissä on nykyään luultavasti aika paljon sellasta porukkaa, jotka ei tarttis työntekoa viihtyäkseen. Koko ketju lähti liikkeelle siitä, kun nimimerkki Az8pitkäaikainen vakkariälykkö Osmon blogilla) ilmotti eläneensä koko aikuisikänsä leikatulla toimeentulotuella vapaaehtosesti. Nykyään nörttihenkiselle introvertille on lähes rajattomat mahollisuudet keksiä itelleen tekemistä. Jos rahaa saa mitään tekemättä riittävästi elämiseen eikä sosiaaliset suhteet hirveesti kiinnosta, tuilla eläminen voi näyttäytyä houkuttelevana vaihtoehtona.

  13. Rogue: ”Kaikkii sellasii eroja kannattaa vahvistaa, joiden vahvistamisesta on enemmän hyötyy ku haittaa. Aika jeesus sais olla, et osais täsmälleen sanoo mitä ne on, ku ei kukaan ees tiedä missä määrin mitkäkin asiat/ilmiöt on “sosiaalisesti konstruoituja”. Harva varmaan myöskään osaa arvioida, mikä on optimaalinen ero missäkin asiassa.”

    Jep, unohdin että esitin kysymyksen utilitaristille.

    Rogue: ”Esim. jossain ammoisissa metsästäjä-keräilijä yhteisöissä on ilmiselvästi ollu järkevää, et fyysisesti vahvemmat miehet erikoistuu metsästämiseen ja naiset vaikka nyt kotihommiin. On siis ollu kannattavaa “vahvistaa” miesten jo valmiiks parempia metsästyksellisiä ominaisuuksia, jolloin sukupuoliero sen asian suhteen kasvaa. Vastaavasti naisten kodinpyörittämisen osalta. Jos puhutaan “keskimääräisestä sukupuolierosta”, ei oo ees väliä, miten yksittäiset perheet toimii omien lastensa osalta, koska se keskimääränen ero kasvaa kun vanhempien keskimäärin kannattaa kasvattaa pojistaan metsästäjiä ja tytöistään kodinpyörittäjiä. Myös yhteisön kannattaa tollasessa tilanteessa edistää sukupuolieron kasvattamista, jos ilman edistämistä erikoistumista ei tapahdu riittävästi. Tää esimerkki siks, et se on niin selkee.”

    Olis keskustelun kannalta hyödyllistä, jos esimerkit olisi nykyhetkestä eikä kivikaudelta tai poikkeustilanteista. Eli yritetään pysyä tässä ajassa ja maailmassa.

    Tää huomautus on vähän off-topic, mut tällä blogilla keskustellaan tän päivän sukukupuolittuneista ja tasa-arvo ongelmista. Mua vähän ihmetyttää miten/miksi tietyt kommentoijat osallistuvat keskusteluun, ku ilmiselvästi he eivät usko tasa-arvoon. En tarkoita että heidän ei pitäisi osallistua keskusteluun tai että heidän argumentteja ei pitäis ottaa yhtä vakavasti ku tasa-arvoon uskovien, mut tää perustavanlaatuinen ero on hyvä pitää takaraivossa ku lukee näitä kommentteja. Pointtini on, et feministit (tasa-arvoon uskovat) keskustelevat ihmisten kanssa jotka eivät usko tasa-arvoon ja tasa-arvoon ei-uskovat osallistuvat keskusteluun/pyrkimykseen johon he eivät usko, eli tasa-arvo keskusteluun/pyrkimykseen.

    1. ”Jep, unohdin että esitin kysymyksen utilitaristille”

      Mitäs merkitystä sillä on kenelle sä sen esitit? Milloin ei kannata erikoistua, jos erikoistumisesta on enemmän hyötyä ku haittaa?

      ”Olis keskustelun kannalta hyödyllistä, jos esimerkit olisi nykyhetkestä eikä kivikaudelta tai poikkeustilanteista. Eli yritetään pysyä tässä ajassa ja maailmassa”

      Mä esitin sen esimerkin just siks, et se oli niin selkee, koska kyseessä oli fyysisiin eroihin perustuva esimerkki. Voisin heittää vastaavia henkisiin ominaisuuksiin liittyviä, mut ne jäis helpommin kyseenalasiks, koska en oo mikään aivotutkija enkä voi tässä ”todistaa” näitä lähtökohtasia henkisiä eroja. Mut jos haluut nyky-yhteiskunnasta selkeen esimerkin, niin ainakin lähiaikoina vielä on ollu niin, et miesten on kannattanu erikoistuu palomiehiks ja naisten ei, koska osa palomiesten hommista on ollu sellasia, et naisista ani harva olis fyysisesti pystyny niihin. En oo varma miten teknologia on viime vuosina sen suhteen kehittyny, mut muistelen et edelleenkään naispalomiehiä ei olis käytännössä yhtään. En sitä paitsi ees tajuu, miten voit tarvita tähän yksittäisiä esimerkkejä. Erikoistumisen hyödyt on kiistatta osotettu ja ne pätee sukupuolten välillä ihan samalla tavalla ku ne pätee yksilöiden yleensä tai valtioidenkin välillä.

      Tosta sun tasa-arvohöpinästä ei saanu oikeen mitään tolkkua. Täällähän yritetään keskustella muun muassa siitä, mitä tasa-arvo on. Ei oo olemassa mitään selkeetä ja kiistatonta ”oikeen” tasa-arvon määritelmää, jonka kaikki jakais. Mä keskustelen täällä just siks, et tääl on mukana tyyppejä, jotka ei jaa mun tasa-arvokäsitystä. En mä saa oikeen mitään irti siitä, et vaan hymistelisin samanhenkisten kavereideni kanssa sitä, kuinka ihanan samaa mieltä ollaan asioista.

      1. Rogue:”“Jep, unohdin että esitin kysymyksen utilitaristille”

        Mitäs merkitystä sillä on kenelle sä sen esitit? Milloin ei kannata erikoistua, jos erikoistumisesta on enemmän hyötyä ku haittaa?”

        Kyse on siitä, ettei ole mitään absoluuttista mittaria ”hyödylle”, vaan valinta on aina arvokysymys. kenelle on enemmän hyötyä ja mitä se hyöty on? Leifi viittasi olettaakseni tuolla utilitarismilla siihen, että uskot selkeästi, että kun sanotaan että ”mahdollisimman monelle/paljon”, niin silloin olet jo ottanut annettuna että on objektiivisesti määriteltävissä mikä on hyödyllistä. Voi olla, että on yksilölle sillä hetkellä edullisinta elää juuri niin kuin yhteisössä oletaan, ja toteuttaa normeja. Ikävä kyllä tämä toimii samoin siinä tilanteessa, että yhteisön normeissa on jotain vialla; esim. vahvasti hierarkkisessa yhteiskunnassa (esim. Intia nykypäivänä, Eurooppa vielä alle 100 vuotta sitten) on mahdollista järkeillä aivan samoin, eli ”tämä on minulle hyödyllistä ja koko yhteiskunnan toiminnalle”. Tämä näkökanta hyötyyn ei ota huomioon ollenkaan yksilöä muuta kuin hyvin kapeassa ja yhteisölle (yhteisön hyvälle) alisteisessa raossa, minkä voi syystä nähdä hyvin ongelmallisena: onhan tällainen tapa ymmärtää yhteisö hyvin jämähtänyt ”asiat ovat näin koska ne ovat ennenkin olleet”, ja siihen on vaikeaa ympätä eettistä puolta mukaan.

        Sitten tähän biologia-puoleen:

        Rogue:”Tätä asiaa taas ei pysty muuttamaan millään poliittisella päätöksellä. Vaadittais iso muutos todennäkösesti parinsadantuhannen vuoden evoluution aikana kehittyneissä preferensseissä. En nää parin tuhannen vuoden perspektiivillä tilannetta, jossa naiset ei palkitsis miehiä resursseista ja vaikutusvallasta. ”

        Huomaatko että uskot hyvin tiiviisti siihen, että preferenssit on suoraa evolutiivisia ja jähmeitä? Onko tähän jonkinlaista perustetta, vai onko se vain se, että evoluutio-selitykset ”kuulostaa luontevilta ja tieteellisiltä”? Sun lause on sellaista evomukatiede-puppua, jossa sanan ”geeni” (tai tässä tapauksessa ”preferenssi”) oletetaan vakuuttavan, koska ”biologia toimii näin”. Suunnilleen ainoa asia joka ihmiseen lajina on ”ohjelmoitu” on moninaisuus ja muokkautuvuus, tää on se mitä genetiikan perusteella pystytään sanomaan. Se että haluaa hokea ”evoluution aikana tapahtuneista jutuista” pohjaa KÄSITTÄMÄTTÖMÄN hataraan ymmärrykseen esim. lukemastaan. (Ok, monet esim. evopsykologit laukoo vaikka mitä, mutta suurin osa siitä on sellaista täysin tieteen nimelle sontivaa moskaa. Pieni vinkki: Älä usko kaikkea mitä luet, ainakaan sellaista, missä väitetään että kirjoittaja tietää varmasti, miten asiat on…)

        Muuten on kyllä sinällään hupaisaa, miten kaikki ”evoluutio määrää näin ja näin”-puhetavat on tullut arkipuheeseen mukaan: nykyään kaikki osaa sanoa, että ”evoluution kannalta on ollut hyödyllistä” tms. Sinänsä jännää, kun asioihin alan tutkijat kiistelee keskenään, ja monet ”varmat faktat” kumoutuu yms. (Pitkäänhän oli fakta, että itsehankitut ominaisuudet ei periydy; nythän sitten ollaan sitä mieltä että näin ei tainnutkaan olla..) kyse ei ole evobilsan/genetiikan yms. huonoudesta, vaan tieteen luonteesta. Siksi on outoa, miten jotkut hirttäytyy faktoihin jostain hemmetin preferensseistä tms, joiden on PAKKO määrittää miehen ja naisen suhde, ja naisen on PAKKO haluta palkita mies, koska ”luonto käskee” tms, tai sitten kieltää ”biologiset tosiasiat”. Huoh.
        [Suosittelen tutustumaan hieman tarkemmin nimenomaan evolutiivisten teorioiden tieteenfilosofisiin ongelmiin, (esim. hyvä teos suomeksi vielä on Ylikoski&Kokkonen: Evoluutio ja ihmisluonto.)]

        Itse odotan kiinnostuneena, miten uusi läpimurto neurotieteessä (aivotutkimuksessa) muuttaa käsitystä ihmisestä: tarkoitan siis neuroplastisuutta. Pitkään on pidetty selviönä, että aivoissa ei tapahdu merkittäviä/mitään neurologisia muutoksia nuoruuden jälkeen, mutta nyt vaikuttaa, että tämä käsitys oli väärä. Tuolta asiasta tosi yksinkertaistelusti: http://www.noprobo.com/posts/brain-plasticity-you-can-teach-an-old-dog-new-tricks

      2. Rogue: ”Voisin heittää vastaavia henkisiin ominaisuuksiin liittyviä, mut ne jäis helpommin kyseenalasiks, koska en oo mikään aivotutkija enkä voi tässä “todistaa” näitä lähtökohtasia henkisiä eroja.”

        Niin, kyse on siitä, että USKOT niihin henkisiin eroihin naisten ja miesten välillä, ja haluat löytää todisteita asiasta, koska TIEDÄT että naiste ja miehet on BIOLOGISESTI erilaisia. Pahoitteluni, mutta kukaan muukaan ei juurikaan ole pystynyt todistamaan niitä eroja aivoissa, etenkään niin, että ne olisivat synnynnäisiä.
        Esim tuo kirja kertoo tarkastelee sitä, miten kyse on nimenomaan siitä, että tutkijat ottaa etukäteen annettuna eron, väliä sillä mitä aivoista löytyy, joten tulokset esitetään sitten sen mukaan, ja koeasetelmat on mitä on, koska ”asiahan tiedetään”.
        http://beckjordanyoung.web.officelive.com/default.aspx

        Samaa käsitteli tämä blogaus, jonka kommenteissa keskustelemme. Kysymys kuuluukin: jos todisteet puhuu sen puolesta, ettei synnynnaisiä eroja miesten ja naisten aivojen välillä ole, niin kykenetkö sisäistämään tämän tiedon (edes ”tämänhetkisenä totuutena”)? Vai onko aivojen sukupuolieron pakko olla olemassa, koska uskot että se on olemassa? (Kyllä, sitä väitettä tukee paljon tutkimuksia, mutta niissä on paljon ongelmia, jotka tekee niistä epäluotettavia.)

  14. Leifi:

    ”Tietyllä tavalla prostituoitu hyväksikäyttää miesten ja naisten välisiä ongelmia rahastaessaan seksinmyynnillä”

    Vähän samoin ku ruokakauppias käyttää hyväkseen ihmisten ”nälkäongelmia” rahastaessaan ruuanmyynnillä?

    ”Feministit ovat väärässä luullessaan että prostituution olemassaolo johtuu/kertoo ainostaan miesten moraalisesti turmeltuneesta suhtautumisesta naisiin, eikä myös naisten turmeltuuneesta suhtautumisesta miehiin”

    Miks prostituution olemassaolo edellyttäis keneltäkään turmeltunutta suhtautumista kehenkään?

  15. Kylläpäs Ganda nyt fleimaa, rakentelee olkiukkoja ja tekee huikeen pitkälle meneviä johtopäätöksiä/tulkintoja hatarilla perusteilla.

    ”Kyse on siitä, ettei ole mitään absoluuttista mittaria “hyödylle”, vaan valinta on aina arvokysymys. kenelle on enemmän hyötyä ja mitä se hyöty on?”

    Mä puhun hyödýstä sen laajassa teknisessä merkityksessä, jolloin mun ei tossa yhteydessä tartte välittää siitä, mistä kukin kokee saavansa hyötyä. Mähän totesin vaan, et eroja kannattaa kasvattaa, jos siitä on hyötyä enemmän ku haittaa. Ei ton teoreettisen itsestäänselvyyden ilmasemiseks tartte pohtia kenekään arvoja tai mitä hyöty missäkin tilanteessa yksilölle tai yhteisölle on.

    ”että uskot selkeästi, että kun sanotaan että “mahdollisimman monelle/paljon”, niin silloin olet jo ottanut annettuna että on objektiivisesti määriteltävissä mikä on hyödyllistä”

    Vähän sekava lause, mut jos ymmärrän oikein, niin oletat mun määritelleen hyödyn jokskin ”mahdollisimman monelle mahdollisimman paljon” tyyppiseks? Missäköhän mä tollasen määritelmän oon tehny?

    ”Voi olla, että on yksilölle sillä hetkellä edullisinta elää juuri niin kuin yhteisössä oletaan, ja toteuttaa normeja. Ikävä kyllä tämä toimii samoin siinä tilanteessa, että yhteisön normeissa on jotain vialla”

    En nyt ollenkaan ymmärrä, miten se, ettei yksilöt tai yhteisöt aina osaa maksimoida hyötyään johtais siihen, ettei niiden teoriassa kannattais maksimoida hyötyään. Toteamus jonka mukaan kannattaa tehä sitä mistä on eniten hyötyä pätee ihan riippumatta siitä, tietääkö yksilöt tai yhteisöt mikä niille on hyödyllisintä. Pointti oli, ettei erojen pienentäminen oo mikään itseisarvo sen kummemmin ku erojen kasvattaminenkaan. Äärimmäisen monissa tilanteissa eroja kannattaa kasvattaa(erikoistumisen edut yms.), joissain kannattaa pienentää.

  16. Rogue:

    ”Tosta sun tasa-arvohöpinästä ei saanu oikeen mitään tolkkua. Täällähän yritetään keskustella muun muassa siitä, mitä tasa-arvo on. Ei oo olemassa mitään selkeetä ja kiistatonta “oikeen” tasa-arvon määritelmää, jonka kaikki jakais. Mä keskustelen täällä just siks, et tääl on mukana tyyppejä, jotka ei jaa mun tasa-arvokäsitystä.”

    Ok, mä yritän selventää mitä tarkoitan.

    Sulla on hämmentynyt käsitys feminismin tasa-arvosta ja tasa-arvo pyrkimyksistä. Oletko ymmärtänyt että feminismi, pyrkiessään tasa-arvoon, pyrkii vähentämään sukupuolisuuden rajoittavuutta, niin että ihmiset olisivat vapaita olemaan ja tekemään mitä haluavat. Tässä feminismi on onnistunut ja siitä on seurannut hyvää miehille ja naisille (enemmän naisille). Ihmiset ovat edelleenkin tasa-arvossa vapaita maksimoimaan sukupuolisuutensa (naisellisuutensa/maskuliinisuutensa) ja sukupuoliset odotuksensa, mutta aika harva näkee tätä enää hyvänä, mielekkäänä ja tavoiteltavana ja moni näkee tämän olevan ristiriidassa tasa-arvon kanssa. Useimmat kokevat liian dikotomiset sukupuoliroolit ja -odotukset enemmän rajoittavina kuin tavoiteltavina ja mielekkäinä. Feminismi pyrkii myös ratkaisemaan niitä ongelmia joita dikotomiset sukupuoliroolit aiheuttavat miehille ja naisille ja miesten ja naisten välillä. Feminismi haluaa myös valaista sukupuolittuneita ongelmia, ymmärtää niiden mahdollisia syitä ja löytää mahdollisia tasa-arvoisia ratkaisuja niihin. Nämä asiat ovat välttämättömiä tasa-arvo määritelmän/käsityksen mielekkyydelle.

    Tasa-arvoinen (feministinen) henkilö haluaa ottaa vastuuta sukupuolisuudestaan, ymmärtämälla sukupuolittuneita ongelmia ja haluamalla ratkaista niitä. Feministisyys (tasa-arvoisuus) on yksinkertaistettuna sukupuolista vastuullisuutta. Henkilö joka osallistuu tasa-arvo keskusteluun ilman edellä mainitsemiani pyrkimyksiä ei usko tasa-arvoon ja on hämmentynyt puhuessaan tasa-arvosta. Sun Rogue puheet sukupuolisuuden vahvistamisesta ja maksimoinnista on täysin ristiriidassa tällaisten pyrkimysten kanssa ja se että et näe noiden juttujen tasa-arvollista ongelmallisuutta, kertoo mulle että sä et ole paljon päätäs vaivannu niiden suhteesta mahdolliseen mielekkääseen tasa-arvoon.

    Ei kaikkien pidä jakaa jotain universaalia määritelmää tasa-arvosta että tietty tasa-arvon käyttö olisi mielekästä (ja toiset ei-mielekkäitä), mukaanlukien sen määritelmän kieltävien ihmisten kohdalla. Kyllä feministien tapa käsittää/käyttää tasa-arvo käsite(ttä) on mielekkäämpi ku Roguen käsitys/käyttö. Ja kyllä kaikki ihmiset ovat tietyllä tavalla feministisiä (tasa-arvoisia), jotkut haluavat olla vähemmän/enemmän kuin toiset. Silloin kun nämä erilaiset ihmiset ovat aidosti ja mielekkäästi tasa-arvoisia on heidän tasa-arvoisuutensa jotain minkä kaikki ihmiset jakaa, eli silloin ku sä/mä puhumme tasa-arvosta mielekkäästi, puhumme samalla tavalla ja samasta asiasta.

    ”[…]all duties we human beings have to each other go in the same direction: my neighbours criticism of me coincide, when it is truthful, with my self criticism.” Hannes Nykänen

    Roguen tavalla ajattelevien ihmisten käsitys tasa-arvosta ei ole lisännyt tasa-arvoa historiallisesti, feministien tasa-arvo käsitys ja pyrkimys de facto on. Roguen tavalla ajattelevat ihmiset ovat kukin omassa historiallisessa ajankohdassaan tehneet omalle ajalleen tyypillisiä huomautuksia tehdessään vastarintaa/esittäesään kritiikkiä feminismiä kohtaan, mutta kumminkin tasa-arvo on lisääntynyt ja sukupuolittuneita ongelmia on ratkaistu, kiitos feminismin ja feminismin tasa-arvo käsityksen.

    Rogue:

    ”En mä saa oikeen mitään irti siitä, et vaan hymistelisin samanhenkisten kavereideni kanssa sitä, kuinka ihanan samaa mieltä ollaan asioista.”

    Joo, tätä pitää varoa ja tää on kyllä yks feminismin perusvitsauksista. Mäkin olen tietyissä asioissa perustavanlaatuisesti eri mieltä ku enemmistö feministeistä, esim. mun patriarkaatti-käsitys on lähempänä sun ymmärrystä (tai kuvaa jonka olen saanut sun kommenteista). Mäkään en näe että erot sukupuolten välillä tietyissä asioissa kuten esim. ansiot, vanhempainvapaat, naisprofessorien ja naisjohtajien määrä, johtuis automaattisesti naisten syrjinnästä/olis epätasa-arvoa, vaan ne johtuu myös naisten ja miesten erilaisista sukupuolittuneista preferensseistä. Typerää ajatella että naiset ovat syrjittyjä aina ja niin kauan ku he eivät ansaitse yhtä paljon tai heillä ei ole 50% edustustusta johtopaikoilla. Niin kauan kun naiset haluavat olla naisellisia ja odottavat miehiltä maskuliinisuutta, tulevat miehet ansaitsemaan enemmän ja muodostamaan enemmistön yritysjohtajista ja professoreista. Naisellisuus ei voi olla tasa-arvoinen maskuliinisuuden kanssa koska tällöin naisellisuus menettää merkityksensä/mielekkyytensä, toisin sanoen kun nainen on tasa-arvoinen hän ei enää ole naisellinen. Feministi joka kieltää että naiset haluaisivat vapaaehtoisesti olla naisellisia, on typerä.

    Nainen joka haluaa olla mahdollisimman paljon nainen, eli olla naisellinen, ei halua olla yritysjohtaja, vaan hän haluaa että hänen miehensä on yritysjohtaja. Naisellisuuden ja ”huippujohtajuuden” yhdisteleminen ei kuitenkaan enää ole mahdotonta ja tasa-arvo (naisten riippumattomuus osa) mahdollistaa tämän. Mutta naisellinen nainen ei yleensä toteuta naiseuttaan uranaisena. Hän voi kyllä yhdistää naisellisuuden ja uranaiseuden, mutta hänen uransa ei kuulu naisellisuuden toteuttamisen piiriin. Maskuliinisuudessa taas työuraan satsaaminen kuluu maskuliinisuuden piiriin, eli on maskuliinisuuden toteuttamista. Voisi sanoa että maskuliininen johtaja on teoriassa pätevämpi kuin naisellinen, koska maskuliininen johtaja voi täysin toteuttaa maskuliinisuuttaan satsatessaan kaikki uraansa, kun taas naisellinen johtajan naisellisuuden toteuttaminen on pois uraan satsaamisesta. En kuitenkaan yritä sanoa että naisellinen johtaja ei voisi tosielämässä olla pätevämpi, se ei pidä paikkansa. Mun mielestä feminismi ei tarpeeksi huomioi näitä juttuja ku se problematisoi patriarkaattia.

    Mä eroan susta Rogue ja olen lähempänä feministejä siinä, et vaikka mä näen et tietyt sukupuolijakaumat seuraa ihmisten vapaista (lue tarpeeksi vapaista) valinnoista ja preferensseistä, en näe niitä kuitenkaan automaattisesti ongelmattomina, toisin ku sä. Jonkin asian vapaaehtoisuus ei tee siitä vielä ongelmatonta, kuten aiemmassa prostituutio-kommentissa yritin selventää. Sukupuoliroolit ja sukupuolijakaumat voivat olla ongelmallisia, vaikka ne olisivat seurausta ihmisten vapaista valinnoista ja preferensseistä. Olet tosin oikeassa Rogue (ja monet feministit väärässä) siinä, että naisten esim. pienempi ansio ei ole automaattisesti epätasa-arvoa/johdu syrjinnästä, mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö se kumminkin voisi olla sukupuolisesti ongelmallista.

    Miksi Rogue keskustelet ihmisten kanssa jotka eivät jaa sun käsitystä tasa-arvosta? Miksi osallistut? Koska feministit ovat sun mielestä väärässä? Vai keskusteletko sen takia koska feministit ovat mielestäsi tarpeeksi oikeassa ja sen takia haluat osallistumisellasi myötävaikuttaa feminismin tasa-arvokäsityksen oikeellisuuden selventämiseen, eli koska mielestäsi feministit ovat oikeilla jäljillä? Oletko täällä koska feministit ovat mielestäsi tarpeeksi oikeassa tasa-arvon suhteen vai koska feministit ovat väärässä sen suhteen. Vai oletko sä täällä selventääksesi tasa-arvo käsityksesi eroa suhteessa feministien tasa-arvo käsitykseen, tyyliin ”tässä ollaan eri mieltä niistä ja näistä syistä”? Mä olen täällä koska mä uskon et feministit on tarpeeksi oikeassa, vaikka ne onkin monessa asiassa aika väärässä😉

    Lopuksi kysyisin että minkälainen on Rogue sun tasa-arvokäsitys? Mä avasin tossa pikkasen omaani ja mua kiinnostais tosi paljon kuulla ja ymmärää miten sä ymmärrät tasa-arvon. Nyt voin vain olettaa asioita sun kommenttien pohjalta. Oletko oppinut tasa-arvosta jotain keskustellessasi tällä blogilla? Oletko jopa mahdollisesti tullut tasa-arvoisemmaksi?

    1. Leifi:
      ”Roguen tavalla ajattelevien ihmisten käsitys tasa-arvosta ei ole lisännyt tasa-arvoa historiallisesti, feministien tasa-arvo käsitys ja pyrkimys de facto on. Roguen tavalla ajattelevat ihmiset ovat kukin omassa historiallisessa ajankohdassaan tehneet omalle ajalleen tyypillisiä huomautuksia tehdessään vastarintaa/esittäesään kritiikkiä feminismiä kohtaan, mutta kumminkin tasa-arvo on lisääntynyt ja sukupuolittuneita ongelmia on ratkaistu, kiitos feminismin ja feminismin tasa-arvo käsityksen.”

      Varmaan tulkitsen taas väärin, mutta menköön:

      Feministinen liike on myös de facto muodostanut uusia tasa-arvo-ongelmia (etenkin lähisuhteiden oikeuksissa ja velvollisuuksissa, muu kohtelu lain edessä) joissa sen ongelmanratkaisukyky on arvattavasti paljon kyseenalaisempi. Mun mielestä ei ole täysin rehellistä yhdistää nykyistä (valtion tasa-arvomonopoli) feminismiä historialliseen, saati sen vastaliikkeitä. Antifeministeillä on ihan oikeita pointteja joista useat todennäköisesti ajaisivat tasa-arvoa enemmän kuin niiden aktiivinen vastustaminen (feministien toimesta). Esim. sukupuolittuneiden terveyskustannusten tai poliittisen tuen tasaaminen. Kansainvälisesti esimerkkejä löytyy enemmän.

      Lisäksi sitten vielä ne kohdat, joissa tasa-arvo lienee itseasiassa erittäin paljon ristiriidassa yleisen ja yksilöiden hyvinvoinnin kanssa. Esimerkiksi tasa-arvoinen aborttioikeus. Jenkeissä maskulistit itkevät taloudellisen abortin perään (ei velvollisuutta tunnustaa lasta, muttei myöskään loukkaa naisen kehon itsemääräämisoikeutta). Noita juttuja on melko mahdotonta ratkaista oikeasti tasa-arvoisilla oikeuksilla ja velvollisuuksilla ja pelkästään naisnäkökulman lobbyaminen (ja sen arvioiminen vaakakupissa arvokkaammaksi) on tuottanut kokonaisuutena miehille sietämättömän huonot perheoikeudet.

      Joskus tasa-arvo on nollasummapeliä ja siksi mun mielestä on myös tärkeää pelata feminismiä vastaan niiltä osin.

  17. Ganda:

    ”Huomaatko että uskot hyvin tiiviisti siihen, että preferenssit on suoraa evolutiivisia ja jähmeitä”

    Okei, otan takas sen verran, et käytin tossa tavallaan turhaan sitä ”evoluution aikana kehittyneissä”. Kaikki mitä me ollaan nyt lienee enemmän tai vähemmän kehittyny ”evoluution aikana”, mut en mä tosiaan voi väittää tietäväni, missä määrin preferenssien muodostus olis periytyvää. Sen sijaan mun olis pitäny sanoa, et miesten ja naisten erilaisilla preferensseillä lienee monissa asioissa vahva biologinen perusta, oli sitä evolvoitumista sitten tapahtunu tai ei. Kukaan nyt tuskin kiistää vaikka sitä, etteikö miesten ja naisten erilaisilla seksuaalisilla preferensseillä olis vankkaa biologista perustaa? Kukaan ei väittäne sosiaalisesti konstruoiduks esim. sitä, et naiset preferoi partneriks tyypillisesti miehiä ja miehet naisia? Jähmeitä noi seksuaalivalintaan liittyvät preferenssit kyl tuntuu todellakin olevan. Naiset on käsittääkseni ammoisista ajoista lähtien arvostanu miehessä statusta ja resursseja ja arvostaa edelleen. Miehet taas kaiken mun omaaman tiedon mukaan on aina arvostanu naisessa nuoruutta ja ulkonäköä, vaik ne ihanteet oliskin välillä vähän muokkautunu kulttuurisesti. Tän älyttömän jähmeyden takia mun on vaikee kuvitella, et noi preferenssit saatais lyhyessä ajassa muutettua jollain sosiaalisella manipuloinnilla, oli niiden perusta sitten mikä tahansa.

    ”Pitkäänhän oli fakta, että itsehankitut ominaisuudet ei periydy; nythän sitten ollaan sitä mieltä että näin ei tainnutkaan olla”

    Viimeks lukemassani evoluutiobiologisessa opuksessa annettiin kyl ymmärtää, et konsensus olis edelleen se, ettei hankitut ominaisuudet periydy, ainakaan geneettisesti siis. Satutko tietämään jotain sivua netissä, jolta tollanen tieto löytyis?

    ”Siksi on outoa, miten jotkut hirttäytyy faktoihin jostain hemmetin preferensseistä tms, joiden on PAKKO määrittää miehen ja naisen suhde, ja naisen on PAKKO haluta palkita mies, koska “luonto käskee” tms, tai sitten kieltää “biologiset tosiasiat”. Huoh.”

    Tää on nyt ihan hirveetä olkiukkoilua, jos esität mun menetelleen tolleen. Vähän sama ku mä huutaisin täällä’ capsit pohjassa Katariinalle sen väittäneen, et koko maailma on vain ja ainoastaan sosiaalisesti konstruoitu.

    ”Niin, kyse on siitä, että USKOT niihin henkisiin eroihin naisten ja miesten välillä, ja haluat löytää todisteita asiasta, koska TIEDÄT että naiste ja miehet on BIOLOGISESTI erilaisia. Pahoitteluni, mutta kukaan muukaan ei juurikaan ole pystynyt todistamaan niitä eroja aivoissa, etenkään niin, että ne olisivat synnynnäisiä”

    Olkiukkoilu jatkuu taas. Mä oon sanonu, et uskon biologisten henkisten erojen mahdollisuuteen. Mua vähän arveluttaa myös toi keinotekonen jako ”fyysiseen” ja ”henkiseen”. Viime kädessähän kaikki on ”fyysistä”. Koska tiedän, että miehissä ja naisissa on selkeitä konkreettisia fyysisiä eroja, must on luontevaa ottaa default-hypoteesiks, et eroja on myös vähemmän näkyvissä ja vähemmän konkreettisissa ominaisuuksissa. Tää siis ihan peruslogiikalla, ilman et ottais ees mitään lukemaansa huomioon.

    Sitä paitsi mun väite, jonka mukaan miesten ja naisten preferenssieroilla on joissain asioissa biologinen perusta, ei mitenkään edes edellytä sitä, et eroja olis aivoissa. Esim. se, et miehillä ja naisilla on eri värkki jalkojen välissä, aiheuttaa jo aika ison liudan kaikenlaisia enemmän ja vähemmän merkityksellisiä eroja preferensseihin vaik aivot olis identtiset.

    ”Kysymys kuuluukin: jos todisteet puhuu sen puolesta, ettei synnynnaisiä eroja miesten ja naisten aivojen välillä ole, niin kykenetkö sisäistämään tämän tiedon (edes “tämänhetkisenä totuutena”)?”

    Kykenen helposti hyväksymään tollasen tiedon, jos sellanen tulee. Mut kuten sanoin, se mun argumentti preferenssien erojen biologisesta perustasta ei edellytä aivojen eroamista, joskin aivojen eroavuus vois potentiaalisesti selittää monia asioita.

  18. Rogue:

    ”Vähän samoin ku ruokakauppias käyttää hyväkseen ihmisten “nälkäongelmia” rahastaessaan ruuanmyynnillä?”

    Huono vertaus. Parempi vertaus on ku lääkeyhtiöt rahastaa ihmisten (epä)terveydellä.

    ”Miks prostituution olemassaolo edellyttäis keneltäkään turmeltunutta suhtautumista kehenkään?”

    Ennenku mä vaivaudun vastaamaan tähän kysymykseen, mä kysyn sulta: Onko sun maailmankuvassa/ihmiskuvassa turmeltunut suhtautuminen toisiin ihmisiin edes mahdollista? Jos on, voisitko antaa mulle esimerkin mitä tämä voisi olla.

    1. ”Huono vertaus. Parempi vertaus on ku lääkeyhtiöt rahastaa ihmisten (epä)terveydellä.”

      Sarkasmi ei siis ilmeisesti purru. Pointti oli, et on omituista väittää, et seksin myyminen sitä haluavalle olis hyväkskäyttämistä sen kummemmin ku ruuan myyminen ruokaa haluavalle on hyväkskäyttämistä. Molemmissa hyödyke vaihtaa omistajaa vapaaehtosessa kaupankäynnissä. Itsessään siitä ei oo löydettävissä mitään moraalitonta, ellei itse oleta kaupankäynnin osapuolia jotenkin vajaavaltasiks.

      ”Onko sun maailmankuvassa/ihmiskuvassa turmeltunut suhtautuminen toisiin ihmisiin edes mahdollista?”

      Tietysti on. En vaan nää mitään turmeltunutta täysvaltasten aikuisten ihmisten vapaaehtoisessa vaihdossa.

  19. Rogue:

    ”Sitä paitsi mun väite, jonka mukaan miesten ja naisten preferenssieroilla on joissain asioissa biologinen perusta, ei mitenkään edes edellytä sitä, et eroja olis aivoissa. Esim. se, et miehillä ja naisilla on eri värkki jalkojen välissä, aiheuttaa jo aika ison liudan kaikenlaisia enemmän ja vähemmän merkityksellisiä eroja preferensseihin vaik aivot olis identtiset.”

    Voisitko pikkasen selventää mitä tarkoitat tällä. Voiko tota asiaa selventää vain biologiaa painottavasta perspektiivistä? Entä miten ihmisen muuttuva elämänmuoto/kulttuuri vaikuttaa/on suhteessa näihin biologisiin perustoihin. Onko meidän nykyinen tasa-arvoinen elämänmuoto, jossa miehet ja naiset tekevät enemmän ja enemmän samoja asioita, ristiiriidassa meidän biologian (evolutiivisen perustan) kanssa?

    Rogue:

    ”Vaadittais iso muutos todennäkösesti parinsadantuhannen vuoden evoluution aikana kehittyneissä preferensseissä”
    ”Biologiset erot on ihmisissä ja kulttuuri tulee siihen päälle”

    Onko meillä siis vielä luolamiehen biologinen perusta (geenit), koska evoluutiota ei ole voinut näin lyhyellä aikavälillä merkittävästi tapahtua? No, jos meillä vielä on luolamiehen biologinen perusta ja ”kulttuuri tulee siihen päälle”, miten on mahdollista että meillä on elämänmuoto/kulttuuri joka on tietyllä tavalla ristiriidassa tämän kanssa? Eli jos kulttuuri tulee biologian päälle ja meillä on vielä luolamiehen biologia, eikö meillä pitäisi olla ”luolamieskulttuuri” jossain muodossa? Onko tasa-arvoinen elämänmuotomme/kulttuurimme biologisen perustamme vastainen? Mut miten se voi olla jos kerran kulttuurillamme on biologinen perusta? En siis väitä että mitään ristiriitaa on, mutta jonkinlaisen ristiriidan ainakin mä näen meidän ”kivikautisen biologisen perustan” ja meidän tasa-arvoisemman ja tasa-arvoisemman kulttuurin välillä. Voisiko joku asiaan perehtyneempi selventää tätä biologian ja kulttuurin suhdetta mulle.

    Yks esimerkki jossa kulttuurimme vaikuttaa olevan ristiriidassa biologisen perustamme kanssa on ruokavalio. Jotkut ravintoasiantuntijat (esim. Antti Heikkilä) väittävät että kulttuurimme hiilihydraatti keskeinen ruokavalio on ihmiselle evolutiivisesti epäsopiva. Hänen mukaansa kivikautinen ruokavalio (rasvaa energianlähteenä painottava) on ihmiselle evolutiivisesti sopiva. Kumminkin meidän kulttuurimme suosii niukkarasvaista hiilihydraattirikasta ruokavaliota. Tämän selittää osittain kulttuurimme tarve saada ruokittua isoja massoja (armeijoita) tehokkaasti ja halvalla (ei terveellisesti). Mutta jos Heikkilä on oikessa, ei biologialla voi selittää meidän ruokakulttuuriamme, päinvastoin on ruokakulttuurimme ristiriidassa biologisen perustamme kanssa. Kulttuuri ei tässä tapauksessa tule biologian päälle.

  20. Leifi:

    ”Sulla on hämmentynyt käsitys feminismin tasa-arvosta ja tasa-arvo pyrkimyksistä”

    No mä uskoisin et mun käsitys siitä on niin selkee, ku kenelläkään ”maallikolla” voi aiheesta olla. Sikäli kun ”feminismillä” nyt ees on yhteistä käsitystä tasa-arvosta ja tasa-arvopyrkimyksistä.

    ”Oletko ymmärtänyt että feminismi, pyrkiessään tasa-arvoon, pyrkii vähentämään sukupuolisuuden rajoittavuutta, niin että ihmiset olisivat vapaita olemaan ja tekemään mitä haluavat”

    Ymmärrän, et niiden ääneen lausuttu pyrkimys usein on sukupuolen rajottavuuden vähentäminen. Siitä en oo yhtään varma, rajottaako sukupuoli ihmisiä sillä tavalla ja niissä asioissa ku usein kuulee väitettävän. Feministit ei tyypillisesti myöskään pyri sellaseen maailmaan, jota mä pidän mahdollisimman tasa-arvoisena ja oikeudenmukaisena.

    ”Tässä feminismi on onnistunut ja siitä on seurannut hyvää miehille ja naisille (enemmän naisille)”

    Feministit on varmaan saanu aikaan sekä hyvää että huonoa. Vaikee sanoo mikä on nettotilanne, mut oon valmis huomioimaan sen mahdollisuuden, et jopa miesten osalta oltais plussalla, jos epäsuorat vaikutukset huomioidaan. Se menis luultavasti lähinnä aikasempien polvien feministien ansioks, jotka käsittääkseni ajo oleellisesti mahdollisuuksien tasa-arvoa ja oikeudellista tasa-arvoa. Nykyfeministien käsitykset tasa-arvosta ja oikeudenmukasuudesta tuntuis poikkeevan mun vastaavista paljon enemmän ku niiden aikasempien. Lisäks nykyiset ajaa joitakin sellasia juttuja, joista arvelen olevan kokonaisuuden tasolla puhdasta haittaa sekä miehille että naisille.

    ”Ihmiset ovat edelleenkin tasa-arvossa vapaita maksimoimaan sukupuolisuutensa (naisellisuutensa/maskuliinisuutensa) ja sukupuoliset odotuksensa, mutta aika harva näkee tätä enää hyvänä, mielekkäänä ja tavoiteltavana ja moni näkee tämän olevan ristiriidassa tasa-arvon kanssa”

    Oon totaalisen eri mieltä siitä, et harvat pyrkis nykyään korostamaan maskuliinisuuttaan tai feminiinisyyttään. Tai et harvat arvostais tyyppejä, joilla noita voimakkaasti maskuliinisiks tai feminiinisiks miellettyjä ominaisuuksia on. En myöskään ymmärrä mitä ristiriitaa siinä on tasa-arvon kanssa, et joku yksilö haluu korostaa maskuliinisia tai feminiinisiä ominaisuuksiaan tai et joku arvostaa näitä ominaisuuksia.

    Se et vähän väliä tekstin lomassa rinnastat käsitteitä ”feminismi” ja ”tasa-arvo” ei tee niistä synonyymejä.

    ”Sun Rogue puheet sukupuolisuuden vahvistamisesta ja maksimoinnista on täysin ristiriidassa tällaisten pyrkimysten kanssa ja se että et näe noiden juttujen tasa-arvollista ongelmallisuutta, kertoo mulle että sä et ole paljon päätäs vaivannu niiden suhteesta mahdolliseen mielekkääseen tasa-arvoon”

    Mä en edes ymmärrä mitä tarkotat ”sukupuolisuuden maksimoimisella” saati et olisin höpissy sellasesta mitään. Erojen vahvistamisesta mainitsin, et sitä kannattaa tehä silloin ku siitä on enemmän hyötyä ku haittaa. Se on itsestäänselvyys eikä siitä ees voi olla eri mieltä. Mähän nimenomaan oon vaivannu päätäni ja perustellu täällä, miks erojen vahvistamisella tai heikentämisellä ei tartte olla mitään tekemistä tasa-arvon kanssa. Sille en voi mitään, et sä et ymmärrä erikoistumisen ideaa. En tosin oikeen tajuu, miten sitä voi olla ymmärtämättä kun ne edut näkee joka päivä ympärillään.

    ”Kyllä feministien tapa käsittää/käyttää tasa-arvo käsite(ttä) on mielekkäämpi ku Roguen käsitys/käyttö”

    Sun näkemys tuskin ratkasee tota kamppailua.

    ”Roguen tavalla ajattelevien ihmisten käsitys tasa-arvosta ei ole lisännyt tasa-arvoa historiallisesti, feministien tasa-arvo käsitys ja pyrkimys de facto on”

    Vitsi, oot varmaan kahlannu aikamoisen nipun kirjoja läpi päästäkses noinkin objektiiviseen ja kaikki seikat huomioon ottavaan johtopäätökseen.

    ”Sukupuoliroolit ja sukupuolijakaumat voivat olla ongelmallisia, vaikka ne olisivat seurausta ihmisten vapaista valinnoista ja preferensseistä”

    En mäkään oo ikinä sanonu, ettei niissä vois olla ongelmaa, vaik ne johtuis preferensseistä ja valinnoista. Sen sijaan oon voinu tuoda esille, et kyse ei oo automaattisesti ongelmasta aina kun joku jakauma on epätasainen. Lisäks oon kritisoinu niitä keinoja, joilla feministit haluaa muuttaa niitä jakaumia. Ja siis tietty sitä, et niitä halutaan muuttaa sen pelkän epätasasuuden perusteella ilman, että olis edes tutkittu mistä epätasanen jakauma johtuu.

    ”Miksi Rogue keskustelet ihmisten kanssa jotka eivät jaa sun käsitystä tasa-arvosta? Miksi osallistut? Koska feministit ovat sun mielestä väärässä? Vai keskusteletko sen takia koska feministit ovat mielestäsi tarpeeksi oikeassa ja sen takia haluat osallistumisellasi myötävaikuttaa feminismin tasa-arvokäsityksen oikeellisuuden selventämiseen, eli koska mielestäsi feministit ovat oikeilla jäljillä?”

    Lähinnä varmaan siks, et saan jotain sairasta nautintoa henkisestä sapelien kalistelusta. Joissain asioissa oon samoilla linjoilla, joissain eri. Vastauksia naputtelen lähinnä niihin juttuihin, joista näkemykset eroo.

    ”Lopuksi kysyisin että minkälainen on Rogue sun tasa-arvokäsitys?”

    Voisin kirjottaa pitkän tekstin tosta aiheesta, lyhyesti vähän haastavampaa vastata. Mut mä painotan feministien valtavirtaa enemmän mahdollisuuksien tasa-arvoa suhteessa lopputuloksiin. Lisäks hyväksyn feministejä enemmän sitä, et yksilöt saa nauttia omien kykyjensä ja ponnistelujensa hedelmistä. Täs tosin sekottuu helposti se, et onks oikeestaan kyse akselista feminismi – antifeminismi vai oikeisto-vasemmisto. Feministien enemmistö tän blogin kirjottajat mukaan lukienhan tuntuu olevan selkeesti vasemmalle kallellaan. Ilman feminismiäkään ei siis oo kovin yllättävää, et näissä piireissä halutaan kaventaa tuloeroja ja harrastaa muuta tasapäistämistä. Olis joskus ihan hauska keskustella jonkun oikeistolaisen feministin kanssa ja kattoa, et erooks käsitykset tasa-arvosta läheskään yhtä paljon ku vasemmistofeministien kanssa.

    ”Oletko oppinut tasa-arvosta jotain keskustellessasi tällä blogilla? Oletko jopa mahdollisesti tullut tasa-arvoisemmaksi?”

    Käsitteestä ”tasa-arvo” en koe oppineeni kauheesti uutta, mut kaikenlaista täältä on tarttunu mukaan. En oikeen tiiä miten yksilö tulee ”tasa-arvoisemmaksi”.Tasa-arvo on ilmiö, joka vallitsee tai ei vallitse yksilöiden välillä ja yhteisöiden sisällä.

  21. Kas kun kukaan ei ole vielä vetänyt tähän eroja poikien ja tyttöjen koulumenestyksessä esimerkkinä biologian vaikutuksesta menestykseen.

    Maallikon ymmärryksellä olen siinä käsityksessä että poikien murrosikä ajoittuu ja vaikuttaa haitallisemmin kuin tyttöjen, ja tämä sitten näkyy käytännössä poikien huonompana koulumenestyksenä peruskoulussa ja lukiossa.

    VOisiko tämä olla esimerkki biologisesta erosta, joka johtaa yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen.

    1. Tässä nyt on vaan se yksi ja sama nature-nurture -kysymys… Johtuuko poikien huonompi koulumenestys biologiasta vai kasvatuksesta/ympäristöstä? Tää koko ilmiöhän on hyvin sidottu länsimaihin. Eikä varmaan edes kaikkiin länsimaihin. Pelkällä biologialla perusteleminen on kyllä aikamoista hakuammuntaa.

      1. Voiko ihmisen käytöstä yleensäkään perustella ”pelkällä biologialla”?? Mutta biologia silti vaikuttaa, ja uskoisin sen vaikuttavan negatiivisesti poikien koulumenestykseen.

        Noin siis yleissivistyksen pohjalta. Minun ei kannata tästä

  22. ”Ilmiö on sidottu länsimaihin.”

    Minkä tasa-arvoisempi ja ”kehittyneempi” maa on, sen huonompi poikien koulumenestys on verrattuna tyttöihin. Eikö jo se tietojen tarkkuuden ja runsauden takia selitä, että kyseessä on geneettinen ilmiö, eikä vain yhteiskunnallisen eriarvoisuuden aiheuttama? Alikehittyneissä maissa miehet jylläävät tasa-arvon puutteen vuoksi koulutuksessa, kehittyneissä maissa naiset siksi, että naiset ovat enemmistönä opettajina koulutussektorilla. Tämähän on tilastollista faktaa.

    Biologialla voidaan kai selittää se, että pojat kehittyvät ikävuosina 7-15 puoli vuotta-yhden vuoden myöhemmin kuin tytöt. Onko tästä erimielisyyttä? Pojat saavuttavat (ja ohittavat???) tytöt vasta lähellä 20-vuoden ikää. Liekö intin syy????

    Kun länsimaisessa koulussa tavoitteet asetetaan tyttöjen (tai vaikkapa vain tyttöjen ja poikien keskiarvon) mukaiseksi, niin iso osa pojista putoaa kelkasta. Kaikista lukemistani kehittyneiden länsimaiden koulutustutkimuksista tämä koulussa pärjäämisen epäkohta ilmenee. Onko olemassa muuta tietoa, jota en tunne????

    Kyseessä voi myös olla koulutuksen syvin olemus. Olisiko niin, että tyttöjä ja poikia pitäisi biologisten erojen vuoksi kouluttaa eri tavoin? Poikien koulutus voisi olla vaikkapa käytännönläheistä ja tyttöjen teoreettisempaa. Onko tätä tutkittu? Hämmästyttävää, jos ei, sillä koulutukseen uhrataan vuositasolla satoja miljoonia ja luulisi, että rahojen panos-tuotos-ajattelusta olisi edes joku kiinnostunut. Kuka on varma, että poikien ja tyttöjen koulutus tulee olla ehdottomasti yhdestä muotista valettua?????

    1. Ensimmäisessä kappaleessa esität tilastollisena faktana syy-seuraus-suhteita. Tilastoistahan ei oikeasti voi päätellä, että kuvaamasi ilmiö johtuisi geeneistä tai siitä että opettajien enemmistö on naisia. Juuri tähän viittasin tuossa blogauksessa: tilastolliset tutkimukset voivat kertoa meille olemassa olevista ilmiöistä enemmän tai vähemmän täsmällisesti, mutta ongelmiin joudutaan kun empiiristen tutkimusten tulkinta esitetään objektiivisena totuutena.

      Itse asiassa on olemassa yksityisiä kouluja jotka nimenomaan nojaavat sellaiseen käsitykseen, että poikien ja tyttöjen oppimistavat ovat erilaisia. Tämä on sikäli mielenkiintoista, että tutkimukset (joita siis on) eivät oikeasti tue tätä näkemystä.

      Fine kirjoittaa tästäkin tuossa Delusions of Gender -opuksessa, lähden nyt reissuun loppuviikoksi joten kommentointi ja moderointi hidastuvat mutta palaan vielä tähän aiheeseen ensi viikolla.

  23. ”Väitettä miesten suuremmasta variaatiosta on perusteltu 1920-luvun alun tutkimuksella, jossa tarkasteltiin 80 000 skottilapsen älykkyysosamäärää ja havaittiin, että se oli keskimäärin sama tytöillä ja pojilla mutta pojilla oli enemmän variaatiota.”

    Ei kai sentään Fine väitä, että tämä 20-luvulla tehty tutkimus olisi ainoa, jolla varianssihypoteesia on perustultu? Pikaisella haulla löysin usean tuoreemman tutkimuksen, jossa miesten suurempi varianssi on tullut esille:

    Esim.1
    Esim. 2
    Esim. 2

    Löytyy todennäköisesti lisää, jos jaksaa etsiä. Joka tapauksessa, miesten suuremmalle varianssille on jopa esitetty geneettinen mekanismi. Nimittäin, koska monet aivojen kehitystä ohjaavat geenit ovat X-kromosomissa, miehillä pääsevät harvinaisemmat muodot ilmentymään toisin kuin naisilla, joilla on toinen X ”puskuroimassa”. Etenkin tuo ensimmäinen linkittämäni tutkimus on mielenkiintoinen, koska siinä tutkittiin älykkyyttä eri sukupuolta olevien sisarusten välillä, jolloin geneettinen ja sosio-ekominen tausta on paremmin kontrolloitu. Jokin näyttää synnyttävän varinassieron, vaikka lähtökohdat ovat samanlaiset.

    Biologiset lähtökohdat eivät tietenkään koko lahjakkuuseroa selitä, mutta se lienee kuitenkin tärkeä komponentti, joka taustalla aina kummittelee. Paljon saadaan toki aikaan kulttuurin ja asenteiden muuttamisella, mutta kokonaan eroa voi olla vaikea kuroa umpeen. Jos puhutaan eroista saavutuksissa, niin merkittävin eroja tuottava voima on mielestäni seksuaalivalinta. Menestyksestä ja suurista saavutuksista on miehille kiinnostavuuden ja seksikkyyden kannalta paljon enemmän hyötyä kuin naisille, joten vaikka minkäänlaisia lahjakkuuseroja ei olisi, miehillä on suurempi motivaatio tavoitella korkeammalle.

  24. Nyt minua kuitenkin askarruttaa, että kun maailman tasa-arvoisimmassa maassa (ainakin ruotsalaisten mielestä) Ruotsissa korkea-asteen tutkintoihin tähtääviin oppilaitoksiin hyväksyttiin tänä vuonna 63 % naisia ja 37 % miehiä, niin miten se selitetään? Jos tilastoihin perusasteen opettajien sukupuolesta tai geneettisten erojen vaikutukseen ei voida turvautua, mikä siihen on syynä? Ruotsalainen yhteiskuntajärjestys, vai poikien äiditkö?

    Vai onko tuo prosenttijako 63/37 totaalisen oikein, eikä kenenkään pidä siitä huolestua? Sama ilmiö on Suomessakin, pitääkö siitäkään olla huolestunut?

    Kyllä minusta tässä on ongelma, vaikka omat lapseni ovat jo työelämässä. En halua katsoa tätä asiaa läpi sormieni, vaikka erityisosaamiseni onkin ”vain” tilastotieteen puolella.

    1. Pauli Sumanen: ”Nyt minua kuitenkin askarruttaa, että kun maailman tasa-arvoisimmassa maassa (ainakin ruotsalaisten mielestä) Ruotsissa korkea-asteen tutkintoihin tähtääviin oppilaitoksiin hyväksyttiin tänä vuonna 63 % naisia ja 37 % miehiä, niin miten se selitetään? Jos tilastoihin perusasteen opettajien sukupuolesta tai geneettisten erojen vaikutukseen ei voida turvautua, mikä siihen on syynä? Ruotsalainen yhteiskuntajärjestys, vai poikien äiditkö?”

      Ensinnäkin ei ole mitenkään sanottua, että miesopettajien lisääminen jotenkin mysteerisesti muuttaisi noita eroja (joskin miesten kiinnostuksen lisääminen opetustyöhön olisikin tärkeää! Kyse kun ei ole siitä, että naiset sulkisivat miehiltä pääsyn koulutukseen ja työhön… Pikemminkin miesopettajia hakemalla haetaan töihin – näin ainakin silloin, kun itse opetin peruskoulussa). Toiseksi, erot (geneettiset tai yhteiskunnalliset) varmasti vaikuttavat oppimiseen. Eroja on myös esim. yhteiskuntaluokkien välillä (koulutuksessa pärjääminen voi myös olla kiinni kodin yleisestä suhtautumisesta opiskeluun tai ylipäätään resursseista, joita lapselle on tarjottu oppimiseen). Ja ylipäätään lapset ovat yksilöitä. Kasvatustieteissä kyllä pohditaan näitä kysymyksiä ja niihin voi halutessaan perehtyä.

      Lisäksi meillähän oli länsimaissa pitkään eriytettyä opetusta… Pojille tietoa ja tytöille kodinhoitotaitoja… Tytöt nähtiin GENEETTISESTI sopivina äitiyteen ja kotiin eikä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen… Ei tähän ole syytä palata.

  25. Leifi:

    ”Voisitko pikkasen selventää mitä tarkoitat tällä. Voiko tota asiaa selventää vain biologiaa painottavasta perspektiivistä?”

    Sanoin siis, ettei preferenssierojen biologinen perusta edellytä aivojen eroamista. Preferenssiero voi muodostua suunnilleen minkä tahansa biologisen eroavuuden pohjalta. Naiset esim. preferoi istuallaan kusemista ja miehet preferoi seisaallaan kusemista, johtuen jalkojen välissä sijaitsevasta fyysisestä erosta. Näin olis, vaik miehillä ja naisilla olis täysin identtiset aivot.

    ”Entä miten ihmisen muuttuva elämänmuoto/kulttuuri vaikuttaa/on suhteessa näihin biologisiin perustoihin”

    Varmaan vaikuttaa monellakin tavalla. Mut ei se mitenkään poista biologisten erojen vaikutusta. Jos haluttais, ni tietty voitais esim. kieltää lailla seisaaltaan virtsaaminen, jolloin valtaosa ihmisistä hoitais asiansa istualteen. Näin kyseiseen toimintoon voidaan kulttuurisesti vaikuttaa. Tää ei silti poista sitä tosiasiaa, et miehille olis biologisesti kätevämpää kusta seisaallaan ku naisille.

    ”Onko meidän nykyinen tasa-arvoinen elämänmuoto, jossa miehet ja naiset tekevät enemmän ja enemmän samoja asioita, ristiiriidassa meidän biologian (evolutiivisen perustan) kanssa?”

    Ei siinä oo mitään ”ristiriitaa”, et ihmisen käyttäytymiseen vaikuttaa sekä biologia että kulttuuri.

    ”No, jos meillä vielä on luolamiehen biologinen perusta ja “kulttuuri tulee siihen päälle”, miten on mahdollista että meillä on elämänmuoto/kulttuuri joka on tietyllä tavalla ristiriidassa tämän kanssa?”

    Ei meiän kulttuuri oo millään tavalla ristiriidassa biologian kanssa.

    ”eikö meillä pitäisi olla “luolamieskulttuuri” jossain muodossa?”

    Biologia antaa puitteet, jotka rajottaa tavalla tai toisella sitä, millasia kulttuureja voi syntyä. Kirjo lienee aika laaja, joskin esim. sukupuoliroolien osalta eri kulttuurit näyttää kehittyneen suhteellisen samanlaisiks. Mut ei biologian näkökulmasta ”pidä” olla yhtään mitään.

    ”Onko tasa-arvoinen elämänmuotomme/kulttuurimme biologisen perustamme vastainen?”

    Edelleenkään meiän tai kenenkään muun elämänmuoto ei oo millään tavalla biologian vastainen.

    ”Jotkut ravintoasiantuntijat (esim. Antti Heikkilä) väittävät että kulttuurimme hiilihydraatti keskeinen ruokavalio on ihmiselle evolutiivisesti epäsopiva”

    Niin tolla se viitannee siihen, et ihmiset on historian aikana eläny pitkän tovin ihan erilaisella ruokavaliolla ja evolutiivisesti sopeutunu siihen. Sit ku aletaan yhtäkkiä vetämään hirveitä määriä hiilareita, elimistö ei ehkä osaa käsitellä niitä terveyden kannalta kovin optimaalisesti. Näin voi olla. Jos on, ni siinä ei oo taaskaan mitään ristiriitaa biologian kanssa, vaan biologia nimenomaan selittää miks noin on. Sen sijaan ihmisen biologinen JA kulttuurinen kehitys selittää, miks nykyään vedetään niin paljon hiilareita.

    ”Mutta jos Heikkilä on oikessa, ei biologialla voi selittää meidän ruokakulttuuriamme”

    Heh heh. Biologial voi selittää valtavan osan ihmisten ”ruokakulttuurista”. Sil voi selittää tosi vahvasti esim. sen, miks ihmiset juo vesipitoisia juomia ja miks ihmiset vetää keskimäärin 1000-4000 kalorii päivässä, jos niitten ravinnonsaantii ei rajoteta, sen sijaan et vetäis esim. 100 kalorii tai 15000 kalorii. Sen sijaan ei oo mitään syytä ees yrittää selittää biologial, miks joku tykkää thaikkusafkasta ja toinen tykkää italialaisesta. Tosin jonkin osan tostakin vaihtelusta vois ehkä selittää biologialla(joidenkin ravintotyyppien mukaan), ehkä ei.

    ”päinvastoin on ruokakulttuurimme ristiriidassa biologisen perustamme kanssa. Kulttuuri ei tässä tapauksessa tule biologian päälle”

    Ei ole ristiriidassa ja tuleehan se, kuten just selitin. Kulttuuri ei esim. voi mitenkään kumota sitä, et ihmiset tarttee vettä ja siten preferoi sen juontia muodossa tai toisessa. Jossain utopistisessa skenaariossa vois olla mahollista, et ihminen evolvoituis olennoks, joka ei tarttis vettä ja sen jälkeen vois syntyy kulttuuri, jossa ei juotais vettä.

  26. Pauli Sumanen:

    ”Minkä tasa-arvoisempi ja “kehittyneempi” maa on, sen huonompi poikien koulumenestys on verrattuna tyttöihin. Eikö jo se tietojen tarkkuuden ja runsauden takia selitä, että kyseessä on geneettinen ilmiö, eikä vain yhteiskunnallisen eriarvoisuuden aiheuttama? Alikehittyneissä maissa miehet jylläävät tasa-arvon puutteen vuoksi koulutuksessa, kehittyneissä maissa naiset siksi, että naiset ovat enemmistönä opettajina koulutussektorilla. Tämähän on tilastollista faktaa.”

    Höpö höpö. Miten ihmeessä voit vetää noista tilastoista suoraan sellasen päätelmän, et kyse olis geneettisestä ilmiöstä? Oot muistaakseni esiintyny julkisuudessa tilastoasiantuntijana, joka saa vähän ihmettelemään, miten voit tehä noin selkeen virhepäätelmän. Ainoo mitä tollasista tilastoista voi päätellä on se, et tyttöjen ja poikien koulumenestyksessä on eroja ja yhteiskunnalliset olot/poliittiset toimenpiteet vaikuttaa niihin eroihin. Sen sijaan ne ei sano oikeestaan mitään siitä, millä tavalla biologia/geenit vaikuttaa koulumenestykseen.

    ”Biologialla voidaan kai selittää se, että pojat kehittyvät ikävuosina 7-15 puoli vuotta-yhden vuoden myöhemmin kuin tytöt. Onko tästä erimielisyyttä? Pojat saavuttavat (ja ohittavat???) tytöt vasta lähellä 20-vuoden ikää”

    On varmaan teoriassa ihan mahollista, et tytöt kehittyis nopeemmin ku pojat tai et pojat oppis paremmin jollain muulla tavalla ku mitä tytöt oppii. En tiiä onko näin. Olis ihan looginen mahdollisuus, et nais/miesopettajien suhteellisella määrällä olis jokin merkitys tyttöjen ja poikien oppimiseen, koska naisilla aktuaalisesti on keskimäärin erilaiset kiinnostuksenkohteet ja tapa käsitellä asioita ku miehillä. Oli tää ero sitten biologisesti tai kulttuurisesti muodostunu.

    ”Poikien koulutus voisi olla vaikkapa käytännönläheistä ja tyttöjen teoreettisempaa.”

    Hmm täl hetkellä näyttäis siltä, et kaikkein teoreettisimmilla ja abstrakteimmilla aloilla olis just kaikkein eniten miehiä suhteellisesti(matikka, fysiikka, filosofia yms.). Ei ainakaan vaikuttais siltä, et tytöt rakastais teoreettisuutta ja pojat kammoksuis.

    ”Kuka on varma, että poikien ja tyttöjen koulutus tulee olla ehdottomasti yhdestä muotista valettua?????”

    Ei varmaan kukaan. Mut koulutusta lienis järkevintä eriyttää silleen, et erilaiset yksilöt pääsis itelleen mahollisimman sopiviin koulutuksiin. Tän takia esim. yläasteella ja lukiossa on valinnaisia aineita, on erikoistuneita kouluja ja yliopistolla voi erikoistua haluamaansa tieteenalaan. Siellä sitten sukupuolet voi tilastotasolla erikoistua niihin juttuihin, jotka sopii niille parhaiten ja vastaavasti yksilöt voi erikoistua niihin juttuihin, jotka sopii niille itelleen parhaiten. Ala-asteella tilanne on vaikeempi, koska kaikille pitäis saada jonkinlaiset perustiedot asioista. Ite epäilen, et suurempi määrä hyviä miesopettajia hyödyttäis poikia, mut jos halukkaita hyviä miesopettajia ei oo tarjolla, en missään nimessä lähtis kiintiöillä värväämään kouluihin vähemmän hyviä miesopettajia. Järkevintä on aina yrittää rekrytoida pätevimmät ja eniten motivoituneet. Pääsykoesysteemien optimaalisuutta pitäis miettiä kunnolla. Nykyään painotetaan lähes pelkästään muistia ja istumalihaksia. Mä soisin, et pyrittäis enemmän ottamaan huomioon myös puhdasta älykkyyttä. Nykysysteemi johtaa siihen, et puhdasta ulkolukua karsastavat tyypit ei välttämättä tee kovin optimaalisia alavalintoja.

  27. Onks kukaan tääl sattunu lukemaan Diane Halpern juttuja? Kyseessä siis psykologian professori, joka on tutkinu sukupuolieroja. Se on julkassu vuonna 2000 kirjan ”Sex Differences in Cognitive Abilities”, jossa se vetää yhteen aiheesta tehtyä tutkimusta. Tuntuu olevan sitä mieltä, et tutkimuksen enemmistö tukee vahvasti sitä hypoteesia, et biologisperäisiä eroja kognitiivisissä kyvyissä olis sukupuolten välillä. Mut samalla siis pohdiskelee paljonkin biologian ja sosialisaation yhteisvaikutusta ja ongelmia, joita kognitiivisten kykyjen tutkimukseen liittyy.

    Yks mielenkiintosimpia juttuja mikä pisti silmään oli se, et vasenkätisissä ja oikeekätisissä on suht laajalla ja eri tyyppien toistamalla tutkimuksella todettu selkeitä eroja erinäisissä kognitiivisiä kykyjä mittaavissa testeissä. Erityisen mielenkiintosen siitä havainnosta tekee se, et noita eroja olis aika hankala selittää sosiaalisilla/kulttuurisilla tekijöillä. Vasenkätisiä ja oikeekätisiä tuskin kasvatetaan hirveen eri tavalla yms. Ainoo ero ehkä se, et jotkut esineet on suunniteltu siten, et ne sopii paremmin oikeekätisille.

    Täs linkki Halpernin artikkeliin skeptikko-lehdessä, jossa se kirjottaa aiheesta:

    http://www.skeptic.com/eskeptic/05-03-15/

  28. Onko siis perusteltua väittää, että lukioiden ja yliopistojen naisistuminen on osaltaan seurausta poikien murrosiän negatiivisesta vaikutuksesta opintomenestykseen yläasteella. Eli voiko tätä naisistumista selittää biologialla?

  29. Kun minua on kommentoitu, vastaan.

    1. Satiiri on vaikea laji, ainakin minulle, huomaan. Kun keskustelun pääaihe on: ”Biologiset erot ovat kiistanalaisia”, yritin tuolla tilastotieteen negatiivisella korrelaatiolla ”minkä korkeampi länsimainen

    demokraattinen kulttuuri on, sen huonommin pojat pärjäävät koulussa”, tuoda satiirin keinoin esille sen

    vaihtoehdon, että jos se ei kerran ole biologiasta johtuvaa, sitten se johtuu yhteiskunnasta. Itse

    haluaisin uskoa biologisiin eroihin, joihin yhteiskunta ei osaa reagoida, mieluummin kuin siihen, että

    kyseessä on ainoastaan ja vain yhteiskunnan tahallinen sorto poikia kohtaan. Siitä vaihtoehdosta, että se

    johtuisi sekä biologiasta että kulttuurista epämääräisessä suhteessa seuraakin sitten mielestäni se, että

    kukaan ei tiedä mistään mitään. Siihenkö tämä keskustelun avaus tähtäsikin?

    2. Minulla on kiitettävä cl-arvosana tilastotieteestä ja lisäksi hyvin arvosanoin tentittyjä kursseja

    matemaattisesta tilastotieteestä. En siis todellakaan ole mikään ”tilastotieteen nero”. Viime vuodet olen

    keskittynyt työaika- ja palkkatilastoihin, joilla aloilla minua on vaikea päihittää. Minulle sopii

    erinomaisesti se, että joku edes yrittäisi. Olemme yrittäneet saada Minna-tietokannan

    palkka-asiantuntijoita keskusteluun kanssani, mutta kaikki ovat jänistäneet. Roque sanoo:”Oot muistaakseni

    esiintyny julkisuudessa tilastoasiantuntijana”. Pyydän anteeksi, jos olen niin tehnyt, siinä olisi pitänyt

    lukea ”palkkatilastoasiantuntija”.

    3. Tilastotiede on oma tiede sinälläänkin, mutta käytännössä enemmän muiden tieteiden apuna.

    Tilastotieteessä korrelaatio ei merkitse aina samaa kuin syy-yhteys. Tupakan ja keuhkosyövän korrelaatio

    osoitettiin 1960-luvulla, mutta lääketieteellinen syy-yhteys vasta 1980-luvulla. Järkevästi tehdyssä

    tutkimuksessa korrelaation osumatarkkuus on kuitenkin ollut kautta aikain melkoisen hyvä, jotta se

    voitaisiin ohittaa pelkällä olankohautuksella. Jos korrelaatiota ei osoiteta muilla tutkimuksilla vääräksi

    olettamaksi syy-yhteyden kanssa, kyseessä voidaan katsoa melkoisella todennäköisyydellä olevan totuus.

    4. Kun minä sanoin ” Olisiko niin, että tyttöjä ja poikia pitäisi biologisten erojen vuoksi kouluttaa eri

    tavoin? Poikien koulutus voisi olla vaikkapa käytännönläheistä ja tyttöjen teoreettisempaa”, en minä

    sanallakaan viittaa siihen, että kouluaineet pitäisi olla tytöillä ja pojilla erilaisia (Johanna H. ja

    Rogue). Minä tarkoitin opettamismetodeja. En siis ottanut kantaa, pitäisikö pojille opettaa virkkaamista,

    kutomista ja neulomista. Olen a-tason urheiluvalmentaja. Huipulle pyrkivä nuori harjoittelee viikossa 15-20

    tuntia. Ja jokaiselle nuorelle laaditaan hänen fysiikkaansa, psyykeensä, kehitystasoonsa ja kykyihinsä

    soveltuva päiväkohtainen minuutintarkka harjoitusohjelma. Miksi koulussa kaikki puserretaan saman mankelin

    lävitse kyvyistä ja kehitystasosta riippumatta, tätä minä kummastelen. Luulen, että kouluilla on paljon

    opittavaa urheiluvalmennuksesta.

    5. Miesopettajaongelmaan minulla on yksinkertainen ratkaisu. Opettajilla on hyvät palkat tehtyä työtuntia

    kohden, mutta alhaisista vuosityötunneista johtuen alhaiset vuosiansiot. ”Aikanyrjähdys”-kirjan (Raija

    Julkunen ym) mukaan opettajien työtunnit ovat luokkaa 1500 tuntia/v. Ajankäyttötilaston mukaan ylempien

    toimihenkilömiesten vuosityötunnit ovat tasoa 2200 tuntia/v. Jos nostetaan opettajien tunnit muiden

    tasolle, niin vuosiansiotkin nousevat noin 47 % ja johan alkaa miehiäkin kiinnostaa opetustyö. Jo vuonna

    1968 tasa-arvokirjassa ”Miesten maailman nurjat lait” (toim. K.Eskola) sanoo opettaja Kauko Saarentaus

    sivulla 135: ”Työ opettajana ei riitä miehelle. Jää liikaa energiaa, joka on suunnattava muualle.”

    6. Koska minun on oletettu kirjoituksissanne puoltavan ”geneettisiä” oppiaineita, kerron nyt julkisesti

    omalla nimelläni, mitä minä haluan peruskoulutuksesta. Mielestäni meillä tulisi olla vain neljä yhteistä

    pakollista oppiainetta: Äidinkieli, matematiikka, historia ja liikunta. Sen lisäksi jokaisen olisi

    valittava vähintään kahdeksan oppiainetta vapaavalintaisesta noin 20 aineen paletista, jotka kukin voisi

    valita kykynsä ja mieltymyksensä mukaan testit läpäistyään. Ja tietysti kouluun pitäisi olla pääsykoe ja

    vuosittaiset edistymistä mittaavat tasokokeet, joilla ohjattaisiin oppilaat sopiviin tasoryhmiin. Kun

    kuntaministeri Henna Virkkunen saa työnsä päätökseen, meillä on jäljellä noin 40-80 kuntaa, joissa on

    riittävä oppilaspohja tämän toteuttamiseen. (Lopuksi pitää mainita, että Henna ei ehkä kuulu siihen

    puolueeseen, jota äänestin viime vaaleissa.)

  30. Travail:

    ”Jos puhutaan eroista saavutuksissa, niin merkittävin eroja tuottava voima on mielestäni seksuaalivalinta. Menestyksestä ja suurista saavutuksista on miehille kiinnostavuuden ja seksikkyyden kannalta paljon enemmän hyötyä kuin naisille, joten vaikka minkäänlaisia lahjakkuuseroja ei olisi, miehillä on suurempi motivaatio tavoitella korkeammalle.”

    Siinähän se tulikin. Se kaikkein tärkein sukupuolieroja ylläpitävä ja myös tuottava seikka on juuri se, jonka feministit yllättävän usein ovat pitäneet metafyysisemmän tasa-arvokeskustelun ulkopuolella, naisten itsemääräämisoikeuteen liittyvänä keppihevosena. Pariutuminen.

    Jos tämä jätetään kokonaan pois, kyseessä on elitistinen kannanotto, jossa ei oteta huomioon sitä mitä pariutumisessa oikeasti tapahtuu. Tässä mielessä osa arkkipaholainen Laasasen kirjastakin olisi monille naisille (ja toki miehillekin) valaisevaa luettavaa. Naiset jotka pariutuvat pahisten kanssa ovat toki kolikon kääntöpuolella valikoimassa tietynlaisia naisia mutta lopputulokset silti menevät tiettyjä kaavoja flirttaillen.

    Parinvalijnnassa kyllä vaikuttavat monenlaiset ”kivat” asiat kuten romantiikka, politiittiset seikat, älykkyys, kiltteys, anteliaisuus ja hyvän vanhemman piirteet sekä luotettavuus ja ahkeruus, mutta kun parinvalinnan (ja GEENIEN valinnan) todellisuus on muutakin kuin ”kivaa”, esimerkkinä rajut seksifantasiat, ihastumiseen liittyvät ennakoimattomat emootiot, orgasmikyvyn auditorinen vaikutus miesten mielekkyyteen naisten silmissä, miesten dominoinnin ja VALIKOIVAN aggressiivisuuden korrelointi seksin saannin kanssa ja paaaaljon muita asioita.

    Hinen kirja on lukulistalla, mutta sitä enemmän kuitenkin luotan monitieteiseen psykologien ja muiden käyttäytymistutkijoiden yhteenvetoinen, ks. mm. Hyde (2006) ”Gender Similarity Hypothesis”. Siinä tulee hyvin esiin, kuinka tietyt erot mm. matemaattisissa ja kielellisissä osatesteissä näkyvät kymmenissä tutkimuksissa melko selkeästi. Syistä voidaan aina keskustella, toki – yksi uusi tutkimus (Tiede-lehdessä viime vuoden lopulla) näytti että sukupuoliero matemaattisissakin aineissa voi selittyä monenlaisilla tekijöillä tai jopa kadota tiettyjen ehtojen myötä. Maiden väliset vertailut tosin ovat näissäkin vähän epäilyttäviä.

    Biologian yksipuolisen ymmärtämisen suhteen olen täysin samaa mieltä. Voidaan tarkastella asiaa kehykset vs korttipakka -periaatteella (Anna Rotkirch) tai jopa emansipatorisuuden mahdollistajana aiempien jähmeämpien teorisointien sijaan (Nancy Chodorowin äititeorioiden kritiikit). Vaihtoehtoja on lukuisia ja vähintäänkin tietyt biologiset teoriat vapauttaisivat resursseja pohtimaan tärkeämpiä asioita kuin jotain terävimmän kärjen matematiikkajakaumia. Komoon. Suomikin tarvitsee nyt lisää hoitajia eikä matematiikan tohtoreita !

    Se yksilöiden itsemääräämisoikeuden ja toimijuuden kysymys! Ei unohdeta sitä että kaikki kannattaa sitä ettei näkyvää syrjintää tai ”aivopesua” olisi ja kun ihmiset ei tunne olevansa painostettuja jollekin alalle tai koulutukseen, pitäisikö tätä pitää suurena ongelmana? Ehkä ei ihan tärkeimpänä – onhan Norjassa hyvin suotuisa tasa-arvokehitys itse asiassa joillain aloilla selvästi vääristänyt sukupuolijakaumaa. Sitten on ihan meikäläinen miesopettajien kiintiökysymys – kiintiöitä tarvittaisiin siitä yksinkertaisesta syystäkin, ettei opettajien palkkaus toimi yo-uudistuksen jälkeen edes yliopistoissa, vaan miehisistä hallintotoimista tulee törkeästi enemmän palkkaa kuin opetushommista. Sana leviää ja opettajistosta tulee ylhäältäpäinkin katsoen korostetun naisista. Ja entistäkin huonommin palkattua.

    Biologinen tieteellinen diskurssi ei ole rajannut tätä enää pitkiin aikoihin, joitain harvoja politisoitumisharjoituksia lukuunottamatta. Pahimmat tuubameisterit koko ihmisluonto-keskustelussa ovatkin löytyneet vasemmistobiologien leiristä (ks. Ullica Segerstrålen mainio kirja ”Defenders of the Truth”).

    Sinällään en edes kovin paljoa luottaisi neurobiologeihin sukupuolieroasioissa – heillä on toki tietty luonnontieteellinen ja tieteidenvälinen aura pönkittämässä uskottavuutta ja luomassa jumala-retorikaan kerubi-sointua, mutta usein silti poimivat kirsikoita ja ekstrapoloivat omia elukkakokeitaan ja neurometodejaan ”yleisavaimiksi” sukupuolikysymyksiin. Tämä on ongelmallista siksikin, että eroihin keskittyvä keskustelu priorisoi dikotomista sukupuolieron eetosta, kun useimmissa asioissa ihan toiset erot (tai erot yhteistoiminnassa) ovat paljon merkittävämpiä muuttujia. Myöskin käyttäytymiseroja koskeva diskurssi on vääristynyt entistäkin enemmän tuijottamaan sukupuolia ja seksuaalisuuksia, kun taas etnisten ryhmien ja sen sellaisten eroista puhuminen alkaa olla jo ei-enää-leikistikään lailla kiellettyä.

Lue ensiksi kommentointi- ja keskusteluohjeet, kiitos.

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s