Vieraan vuoro: Pilitiikka purkaa naisystävällisen hyvinvointivaltion

Maria Ohisalo

***

Pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin on sanottu olevan parasta, mitä moderni yhteiskunta on erityisesti naisille tarjonnut: se on mahdollistanut naisille omaehtoisia elämänmalleja ja se tukee naisten näkyvyyttä ja kuuluvuutta julkisilla elämänalueilla. Pohjoismaissa naisten palkkatyöstä ja erityisesti palkkatyöstä julkisen sektorin hoivatöissä on tullut tietynlainen rakenteellinen pakko.

Kun maamme hallitusta kasaavan perusporvarihallituksen yhteinen sanoma Smolnasta kuuluu, että ”Suomi on jäänyt hyvinvointi­yhteiskunnan vangiksi”, alkaa pientä ihmistä kylmätä. Sopeutustarpeeksi ilmoitetut luvut ovat kovempia, kuin mitä hallituspuolueiden vaaliohjelmat lupasivat ja aiemmasta tiedämme, että leikkausten on tapana kohdentua rajuimmin niille, joilla menee jo ennestään huonommin.

Viime vuodet suomalaisiin on istutettu järjestelmällisesti leikkaustalkoiden henkeä. Meille on uskoteltu, että velan ja troikan pelko ovat peloista suurimpia, vaikka samaan aikaan tikittää köyhyyspommi, jonka annetaan räjähtää heikoimpia haavoittaen. Esimerkiksi Euroopan neuvoston esittämään kritiikkiin maamme perusturvan tason riittämättömyydestä ei ole suhtauduttu lainkaan yhtä suurella tunteella.

Miksi ei? Yhdeksi vastaukseksi voi tarjota sitä, että perusturvan varassa elävien ääni ei nykypolitiikassa kuulu, harva pitkäaikaistyötön pääsee eduskuntaan päättämään näistä asioista. Monella kansanedustajalla ei ole mitään omakohtaista kokemusta niukkuudesta. Sosiaalinen etäisyys päättäjien ja huono-osaisten välillä on kasvanut. Sosiaalipoliittinen retoriikka taas jää helposti talouden lainalaisuuksina esitetyn argumentaation taakse ja talouspoliittisissa puheenvuoroissa kuuluu lähinnä miesten ääni.

Keskustan Juha Sipilä on jo pidemmän aikaa kertonut, kuinka julkinen sektori on täynnä turhia töitä. Samoin on tehnyt Kokoomus verhoten puhetta normitalkoiksi. Sipilä ja puolueensa puhuvat myös muun muassa siitä, kuinka kotihoidontuki täytyy säilyttää ja kuinka perheiden pitää voida päättää itse, kuinka lapsiaan hoivaavat. Perheet päättävät kuitenkin usein, että paremmin palkattu puoliso (mies) menee töihin ja usein rakenteellisista syistä huonommin palkattu nainen jää kotiin. Tuesta 97 prosenttia käyttävät naiset. [1] Kyse ei ole enää yksilön valinnoista, vaan rakenteellisesta eriarvoisuudesta.

Sukupuolikriisi ja talouskriisin sukupuolivaikutukset

Jo 1990-luvulla vallitsi puhe ”paisuneesta julkisesta sektorista”, jonka saattoi eräiden teoreetikkojen (mm. Julkunen, Hirdman) mukaan nähdä hyvinvointivaltion kriisinä, ja samalla oireena kasvavasta sukupuolikriisistä: valtiosta oli jo tuolloin tullut monen mielestä liian naisystävällinen jopa pohjoismaisen yhteiskunnan toimintatavalle. Jo tuolloin puhuttiin, kuinka ison osan julkisen sektorin töistä voisi tehdä kotona, halvemmalla ja vähemmän ammattimaisesti. Todellisuudessa Suomen julkinen talous ei ole niin suuri tai ”paisunut” kuin meille on viimeisten vuosien aikana uskoteltu. Suomen nettososiaalimenot ovat OECD-maiden keskitasoa.

Talouskriisi ja sen hoitokeinojen vaikutukset kohdistuvat eri tavoin eri sukupuolten edustajiin. Suomalaiset työmarkkinat ovat EU:n neljänneksi sukupuolittuneimmat, miesten ja naisten asema työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa on erilainen. Miehet ja naiset työskentelevät eri aloilla ja erilaisissa työsuhteissa (mm. osa- ja määräaikaisuudet kasautuvat naisille), käyttävät yhteiskunnan palveluita eri tavoin ja jakavat vastuun lasten hoidosta epätasa-arvoisesti. Naisista työskentelee julkisella sektorilla yli kaksi viidesosaa (41 %), kun miesten osuus on 16 prosenttia. Vastaavasti yksityinen sektori työllistää miehiä enemmän kuin naisia. Miehistä on yksityisellä sektorilla palkansaajina seitsemän kymmenestä, naisista puolet. [2] Miehistä toimii yrittäjinä 14 prosenttia ja naisista seitsemän prosenttia. Julkisen sektorin leikkaukset tuntuvat isosti esimerkiksi kunnissa, joiden työntekijöistä lähes neljä viidestä on naisia.

Kirjoitin joulukuussa 2014 Sipilän, Soinin ja Stubbin tulevan Suomelle kalliiksi.Tällä viittasin siihen, että jatkuva kasvua ja työllisyyttä tavoitteleva politiikka ei ole pystynyt turvaamaan kaikkien hyvinvointia [3]. OECD on vastikään painottanut, kuinka eriarvoistuminen haittaa talouskasvua, se maksaa ja sosiologi Göran Therbornia lainaten, se tappaa.

Saatamme paraikaa seurata naisystävälliseksikin kutsutun hyvinvointivaltion purkutalkoita. Hallitusneuvottelujen pöydissä istuu vain muutamia naisia, naisvaltainen julkinen sektori on leimattu velkaantumisen keskeiseksi tekijäksi ja esimerkiksi työelämän epätasa-arvon kitkemisen keinot eivät tunnu hallitusneuvottelijoita kiinnostavan. Yhteiskuntamme on täynnä sukupuolittuneita rakenteita, joiden korjaaminen auttaisi kaikkia sukupuolesta riippumatta. Ratkaisut, kuten vanhempainvapaiden 6+6+6-malli ja vanhemmuuden kustannusten jakaminen olisivat muun muassa työllisyysastetta parantavia keinoja, mutta tahto niiden toteuttamiseen puuttuu.

Politiikasta on tullut pilitiikkaa ja ylipäätään työn alla oleva porvarihallituksen ohjelma lupaa kylmää kyytiä muille kuin keski-ikäisille valkoisille kokopäivätyötä tekeville hyvätuloisille heteromiehille.

Kirjoittaja on köyhyystutkija, VTM

Viitteet

1. https://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/hankkeet-ja-ohjelmat/perhevapaatutkimus/tilastotietoa-perhevapaiden-kaytosta

2. http://www.tilastokeskus.fi/til/tyokay/2009/04/tyokay_2009_04_2011-11-28_kat_001_fi.html

3. Vaikka valtaosalla suomalaisista menee paremmin kuin koskaan aiemmin, on samalla osa pudonnut tai pudotettu täysin ”yhteiseksi” kuvatusta veneestä: Hyvinvointivaltio-Suomessa köyhyys- ja syrjäytymisuhan alaisia on määritelmistä riippuen satoja tuhansia, joidenkin arvioiden mukaan jopa yli 900 000. Noin 15 prosenttia lapsista elää köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa. Yli 20 000 ihmistä jonottaa leipäjonoissa ja yli 30 000 nuorta on rekisterien ulkopuolella, ei siis edes työttöminä työnhakijoina. Maassamme on yli 7 500 yksin elävää asunnotonta ja 420 asunnotonta perhettä.

7 comments

  1. Muistutus: ”Kommentointikäytännöistä: Seksismiä, rasismia, homofobiaa, transfobiaa tai muuta syrjivää kielenkäyttöä ei sallita eikä tällaisia kommentteja julkaista. Jos kommentoi, kommentoi bloggauksen aiheesta; ei henkilöstä eikä aiheen vierestä.”

  2. Jotta lukijalla olisi kohtuullinen mahdollisuus pohtia esim. työelämän tasa-arvoa tämän tekstin pohjalta, olisi ollut reilua mainita muiden relevanttien tilastotietojen ohella se, että miehiä on valtavan paljon enemmän työttöminä kuin naisia (voi tarkastaa Tilastokeskuksen sivuilta). Kirjoituksessa vihjattiin potentiaalisten leikkausten kohdistuvan erityisesti naisvaltaisten julkisten alojen työllisyyteen. Mutta lopputulemien tasa-arvon näkökulmastahan sen kai niin pitäisi mennäkin, kun kerran miesten työllisyystilanne on selvästi naisia heikompi?

    Leikkausten tarpeellisuus on oma erillinen kysymyksensä. Sikäli kuin pitää leikkauksia ongelmallisina nimenomaan sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta, tulisi ongelmallisuus pyrkiä perustelemaan lähtötilanne huomioiden. Nyt annettiin ymmärtää, että ongelmana olisi se, että leikkaukset saattaisivat heikentää naisvaltaisten alojen työllisyyttä. Huomiotta kuitenkin jäi kokonaan vallitseva selkeän epätasainen (ja miehille epäedullinen) työllisyysjakauma sukupuolten välillä.

    ”Ratkaisut, kuten vanhempainvapaiden 6+6+6-malli ja vanhemmuuden kustannusten jakaminen olisivat muun muassa työllisyysastetta parantavia keinoja…”

    Tuo lienee puhtaasti empiirinen kysymys, johon ei toistaiseksi ole olemassa selkeää vastausta. Ei ole lainkaan mahdotonta kuvitella teoreettista mallia, jossa kyseiset toimenpiteet heikentäisivät työllisyysastetta.

  3. No, Tilastokeskuksen aina ajantasaisten ja muutenkin mainioiden tilastojen mukaan :

    ”Työllisiä oli vuoden 2015 maaliskuussa 2 382 000 (virhemarginaali ±32 000), mikä oli 10 000 vähemmän kuin vuotta aiemmin. Työllisiä miehiä oli 8 000 enemmän ja naisia 17 000 vähemmän kuin vuoden 2014 maaliskuussa. Työllisten määrä väheni yksityisellä sektorilla ja kasvoi julkisella sektorilla edellisvuoden maaliskuuhun verrattuna.

    Miesten työllisyysaste nousi edellisen vuoden maaliskuusta 0,7 prosenttiyksikköä 67,6 prosenttiin. Naisten työllisyysaste laski 0,6 prosenttiyksikköä 66,0 prosenttiin. Työllisyysasteen kausi- ja satunnaisvaihtelusta tasoitettu trendi oli 68,3 prosenttia.”

    http://www.findikaattori.fi/fi/41

    1. Mun väite koski työttömien määrää. Saattoi hämmentää kun puhuin myöhemmin ”työllisyystilanteesta”.

      ”olisi ollut reilua mainita muiden relevanttien tilastotietojen ohella se, että miehiä on valtavan paljon enemmän työttöminä kuin naisia”

      Vuoden 2015 maaliskuussa työttömänä oli miehiä 156 000 ja naisia 117 000 henkeä. Eli miehiä melkein 40 000 enemmän kuin naisia.

      http://www.findikaattori.fi/fi/34

  4. ”Pilitiikka purkaa naisystävällisen hyvinvointivaltion”

    Mitä väärää siinä on? Suomi on minunkin mielestäni naisystävällinen. Mutta eikö sen pitäisi olla nais- ja miesystävällinen tasa-arvoisesti?

    Ohisalo antaa ymmärtää, että julkisen sektorin (jossa naiset pääosin työskentelevät) palkat ovat pienempiä kuin yksityisen sektorin (jossa miehet pääosin työskentelevät). Onko häneltä unohtunut se, että vaikka kuntasektorilla ansiotaso on noin 10 % pienempi kuin yksityisellä sektorilla, myös vuosityötunnit ovat kuntasektorilla noin 10 % pienemmät? Eli palkkataso on kaikilla sektoreilla on suunnilleen sama, kun laskemme palkkatason samansuuruista työpanosta kohden.

    Kirjoittaja on köyhyystutkija. Onko hän tutustunut Tilastokeskuksen köyhyyttä koskeviin tilastoihin? Niiden mukaan köyhissä talouksissa on enemmän miestalouksia kuin naistalouksia?

    Ohisalo sanoo: ”Perheet päättävät kuitenkin usein, että paremmin palkattu puoliso (mies) menee töihin ja usein rakenteellisista syistä huonommin palkattu nainen jää kotiin.”

    Sekoitat palkkatason ja ansiotason. Lisäksi et ota huomioon, että verotietojen mukaan miehet ansaitsevat 70-80 %:ssa tapauksista enemmän kuin heidän kumppaninsa. Se kertoo, että naiset valitsevat kumppanikseen yleensä itseään enemmän ansaitsevan. Mutta se ei kerro heidän keskinäisestä palkkatasostaan mitään, palkkataso kun pitää laskea tehtyä työtuntia kohden. Suomessa työlliset naiset tekevät Suomessa noin 75 % työllisten miesten vuosityötunneista. Tämä suhde on suunnilleen sama palkansaajissa ja yrittäjissä. Ja erilaiset vuosityötunnit selittävät täysin eron miesten ja naisten ansiotasossa Suomessa.

    Minäkin väitän kanssasi, että Suomi on naisystävällinen. Suomessa on naisilla ja miehillä sama palkkataso tehtyä työtuntia kohden, mutta: 1. Naisilla ei ole pakollista aseellista varusmiespalvelua, joka verottaa miehen elinikäisistä ansioista yli 3 %. 2. Miehillä ja naisilla on sama eläkevakuutusmaksu, mutta kun naiset elävät noin 6-7 vuotta miehiä pidempään, miehet kustantavat palkoistaan noin 3 % naisten eläkkeistä. 3. Miesten veroprosentti palkkatuloista on noin 4-5 % korkeampi kuin naisten, vaikka miehillä ja naisilla on sama palkkataso.

    Kun otamme huomioon yllä olevat kolme kohtaa, mies saa elinikäisenä palkkana palkkatililleen pankkiin noin 90 senttiä aina kun nainen saa euron.

    Eikö tasa-arvon nimissä naisystävällinen hyvinvointivaltio olisikin purettava ja otettava tilalle tasa-arvoinen hyvinvointivaltio?
    Pauli Sumanen, työaika- ja palkkatutkija, eläkkeellä

Lue ensiksi kommentointi- ja keskusteluohjeet, kiitos.

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s