Katariina Mäkinen
****
Vierailin Norjassa antifeminismiä, muukalaisvihaa ja maskuliinisuutta käsittelevässä seminaarissa. Seminaarin kimmokkeena oli havainto siitä, että antifeministiset tendenssit ovat viime aikoina voimistuneet Pohjoismaissa ja että ne usein liittyvät muukalaisvihaan ja äärioikeiston toimintaan. Konkreettisesti tämä feminismin vastaisten äänien voimistuminen on tarkoittanut esimerkiksi sitä, että feministit ja profeministit ovat joutuneet uhkailujen ja häirinnän kohteeksi hyvin samalla tavalla kuin rasismia ja muukalaisvihaa vastustavat toimijat. Seminaarissa kartoitettiin erilaisia antifeminismin muotoja ja pohdittiin, mistä ne johtuvat ja millä tavoin niihin voisi puuttua.
Yksi seminaarin minulle tarjoamista oivalluksista koski sitä, kuinka samankaltaisia eri maiden antifeministiset (eli feminismin vastaiset) toimijat ja heidän retoriikkansa ovat. Samat teemat, väitteet, teoriat ja toimintatavat toistuvat maasta toiseen. Yhtäältä on varmasti kyse siitä, että eri toimijat lukevat samoja tekstejä ja ovat yhteyksissä keskenään. Toisaalta tiettyjen ajatusten toistuminen kertoo myös siitä, että noissa ajatuksissa on jotakin, joka vetoaa moniin ja tuntuu kenties intuitiivisesti todelta tai pätevältä selitysmallilta.
Tämä havainto sai minut miettimään uudelleen erästä tiettyä teoriaa/ideaa, jota Suomessa on markkinoinut erityisesti Henry Laasanen, mutta joka on tuttu myös mm. Anders Behring Breivikin manifestista: teoria naisten seksuaalisesta vallasta [1].
Blogimme kommenttiosiossa on moneen kertaan toivottu, että kirjoittaisimme markkina-arvoteoriasta tai muista tiettyjen miesaktivistien suosimista ajatusrakennelmista. Tehtävä on kuitenkin siinä mielessä hankala, että meillä on rajallinen määrä resursseja ja energiaa käytettävissämme. Miksi siis käyttäisimme aikaa näiden “teorioiden” pohtimiseen ja antaisimme niille tilaa blogissamme? Toisaalta on kuitenkin myös niin, että mikäli näitä ajatuksia ei kyseenalaisteta syntyy helposti vaikutelma siitä, että niitä ei kyetä kyseenalaistamaan. Antifeminismi-seminaarin innoittamana tartun nyt siis härkää sarvista ja yritän kirjoittaa jotakin siitä, mitä itse ajattelen “naisten seksuaalisesta vallasta”.
Naisten seksuaalista valtaa käsittelevä teoria väittää, että “miehiä ”sortaa” se pariutumismarkkinoiden rakenne, jossa vallitsee naisten seksuaalisen tarjonnan niukkuus. Miehillä on voimakas halu, mutta naisten tarjoamaa seksiä ei ole riittävästi.” [2] Toisin sanoen, naiset eivät anna miehille seksiä niin paljon kuin miehet haluaisivat, ja tästä syystä naisilla on paitsi seksuaalista myös yhteiskunnallista valtaa.
Teorian taustalla on käsitys naisista ja miehistä fundamentaalisesti erilaisina olentoina, joiden ero tiivistyy erityisesti siihen, kuinka paljon ja millaista seksiä nämä erilaiset olennot haluavat. Tässä tekstissä en halua nyt lähteä kiistelemään siitä, millaisia naisten ja miesten väliset biologiset erot kenties ovat (lopullista ja “varmaa” tietoa kun tästä aiheesta on huomattavan vähän). Huomautan kuitenkin, että teorialle on ominaista ihmisten jakaminen kahteen perustavanlaatuisesti hyvin erilaiseen leiriin (eli naisiin ja miehiin). Tällainen jako ei ole mahdollista, ellei heti alkuun tehdä jyrkkiä yleistyksiä eli oleteta, että suurin osa naisista on tietynlaisia ja suurin osa miehistä tietynlaisia (alkaen siitä, että miehet haluavat seksiä vain naisten kanssa ja naiset vain miesten kanssa). Tällöin jää helposti huomaamatta, että sukupuoliero ei kerro mitään totuutta yksilöistä: yhtä jyrkkiä ja jyrkempiäkin eroja on erilaisten miesten välillä ja erilaisten naisten välillä.
Tätä teorian pohjalla lymyävää biologista determinismiä kiinnostavampaa minusta on kuitenkin kysyä, mitä on se valta jota naisilla oletetaan olevan, ja mitä on se sorto tai epätasa-arvoisuus, joka tähän valtaan liittyy.
“Miehillä on voimakas halu, mutta naisten tarjoamaa seksiä ei ole riittävästi” toteaa Laasanen. “Naisten tarjoama seksi”, mikäli asia ilmaistaan suoremmin, tarkoittaa sitä että nainen päättää harrastaa seksiä miehen kanssa. Miesten “voimakas halu” puolestaan tarkoittaa – tässä kontekstissa – halua harrastaa seksiä naisen kanssa. Se, että naisten tarjoamaa seksiä ei ole riittävästi, tarkoittaa siis sitä, että miehet haluaisivat harrastaa seksiä naisten kanssa, mutta naiset eivät riittävästi halua harrastaa seksiä miesten kanssa. Tässä on siis ko. teorian ydin, josta sorto ja epäoikeudenmukaisuus kumpuaa. Jos henkilöllä on seksuaalista valtaa, hän Laasasen mukaan voi mm.
- valita avioliiton, parisuhteen, prostituution, yhdenyön suhteen jne.
- avioitua ylöspäin
- valita, kenen kanssa ja milloin harrastaa seksiä
- saada seksuaalisuudella hyötyjä työelämässä yms.
- nauttia haluttuna olemisen tunteesta
Haluaisin kiinnittää huomiota erityisesti kohtiin 1 ja 3: naisten seksuaalinen valta siis tarkoittaa, että naiset voivat valita haluavatko esimerkiksi solmia avioliiton tai parisuhteen, ja he voivat myös valita kenen kanssa ja milloin harrastavat seksiä.
Eli koska naiset eivät riittävästi halua harrastaa seksiä miesten kanssa, he voivat valita kenen kanssa ja milloin harrastavat seksiä (valinnanvapaus ilmeisesti syntyy a) siitä että halukkaita miehiä on aina saatavilla ja b) siitä että kukaan ei pakota seksiin).
Naisten seksuaalinen valta tarkoittaa siis teorian mukaan ennen kaikkea valinnanmahdollisuuksia seksin suhteen, ja nämä naisille mahdolliset valinnat (esim. olla harrastamatta seksiä tietyllä hetkellä tietyn henkilön kanssa) puolestaan kaventavat miesten valinnanmahdollisuuksia radikaalisti: miehet eivät voi tehdä muuta kuin tyydyttää itseään.
Mitä pitäisi tapahtua, jotta naisten seksuaalinen valta loppuisi? Tällöin naiset eivät voisi valita kenen kanssa harrastavat seksiä, ja miehet voisivat siis valita vapaasti mitä ja kenen kanssa harrastavat, eikä heidän tarvitsisi koskaan turvautua omaan käteen. Samalla teorian maalailemat yhteiskunnalliset eriarvoisuudet poistuisivat. Tällaiseen nurinkääntymiseen on kaksi mahdollista vaihtoehtoa. Mikäli oletamme naisten seksuaalisen vallan johtuvan siitä, että miehet haluavat seksiä naisia enemmän, voisi asetelma kääntyä, jos tämä “miesten halu” vähenisi tai naisten vastaavasti kasvaisi. Jos taas oletetaan, kuten ko. teoriassa tunnutaan olettavan, että naisten ja miesten halussa on kyse biologisesta ja muuttumattomasta tosiseikasta, jää jäljelle ainoastaan yksi vaihtoehto eli se että naisten valinnanvapautta säädellään niin että naisilla ei enää olisi samanlaista määräysoikeutta omaan seksuaalisuuteensa. Tämä tarkoittaisi käytännössä miesten valtaa naisten seksuaalisuuden yli. Toisin sanoen: naisten tämänhetkinen seksuaalinen “valta” ei ole miehiin kohdistuvaa valtaa, vaan vapautta miesten vallasta.
Naisten mahdollisuudelle valita kenen kanssa ja milloin harrastaa seksiä on toinenkin termi: seksuaalinen itsemääräämisoikeus. Naisten seksuaalisen vallan teorian kuvaamassa tilanteessa sekä miehillä että naisilla on tämä oikeus, mutta sen nähdään hyödyttävän naisia enemmän kuin miehiä. Epätasa-arvo ei siis ole sitä, että naisilla ja miehillä olisi erilaiset oikeudet omaan ruumiiseensa tai että jommankumman valintoja säädeltäisiin ulkoapäin. Päinvastoin: miesten “sorto” on sitä, että naisten valintoja ei säädellä ulkoapäin. Pähkinänkuoressa: naisten seksuaalinen “valta” on itsemääräämisoikeutta ja siitä seuraava “sorto” ei ole miesten itsemääräämisoikeuden puutetta vaan naisten itsemääräämisoikeudesta seuraavaa valintojen kapeutumista.
Kun teorian naisten seksuaalisesta vallasta purkaa tällä tavoin, myös sen suosio asettuu tiettyyn historialliseen ja yhteiskunnalliseen kontekstiin. Kyse on siitä, että naiset ovat vasta hyvin hiljattain saavuttaneet seksuaalisen itsemääräämisoikeuden, ja siksi se näyttäytyy monille (erityisesti monille miehille) vääryytenä tai epätasa-arvona sen sijaan, että oivallettaisiin naisten ainoastaan saavuttaneen jotakin, joka miehillä on ollut aina. Tämä kuvio näyttää sivumennen sanoen toistuvan monissa miesliikkeen puheenvuoroissa: epätasa-arvo on sitä, kun miehet joutuvat luopumaan etuoikeuksistaan. En toki ollenkaan halua vähätellä sitä kurjuutta tai kipua, joka usein liittyy etuoikeuksista luopumiseen – tärkeää olisi kuitenkin havaita, että vaikka kokemus on kurja kyse ei kuitenkaan ole epäoikeudenmukaisuudesta vaan päinvastoin oikeudenmukaisuuden toteutumisesta.
Naisten seksuaalisen vallan teorian kannattamiseen liittyy usein feminismin vastustaminen eli ajatus siitä että “tasa-arvo on mennyt liian pitkälle”. Yksi feministisen liikkeen kiistattomista saavutuksista on juuri naisten oikeus määrätä omasta seksuaalisuudestaan, sillä historiallisesti katsottuna juuri naisen seksuaalisuus on ollut kiivaan kontrolloinnin kohteena niin yhteiskunnallisella tasolla kuin yksilöiden välisissä vuorovaikutussuhteissakin. Konkreettinen esimerkki tapahtuneesta muutoksesta on aviopuolisoiden välillä tapahtuneen raiskauksen kriminalisointi. Totta kai miehillä on vähemmän mahdollisuuksia saada seksiä naisilta, kun väkivalta ja häirintä on kriminalisoitu. Joillekin miehille uuteen tilanteeseen sopeutuminen lienee vaikeaa. (Suurelle osalle miehistä tämä ei luullakseni kuitenkaan ole ongelma, koska monille seksi on nautittavaa ainoastaan silloin kun toinenkin sitä haluaa.) Tässä mielessä feminismi siis on tarkoittanut naisten itsemääräämisoikeuden kasvua.
Feminismi on myös edesauttanut naisten taloudellista itsenäisyyttä, jonka seurauksena naiset ovat yhä harvemmin pakotettuja esimerkiksi avioitumaan taloudellisista syistä. Sen sijaan että seksuaalinen “valta” siis antaisi naisille mahdollisuuden avioitua ylöspäin, se antaa mahdollisuuden olla avioitumatta tai avioitua sellaisen henkilön kanssa, joka ei kykene elättämään koko perhettä. Yhtäältä miehen ei enää tarvitse olla varakas, koska naisella on mahdollisuus tulla toimeen itsenäisestikin [2]. Toisaalta varakkuus ei enää takaa miehelle avioliittoa, eikä avioliitto enää takaa seksiä.
Yleensä kun puhutaan sorrosta, vallasta ja epätasa-arvosta puhutaan myös siitä, miten yhteiskuntaa tai maailmaa tulisi muuttaa. Naisten seksuaalisen vallan teoriaa kannattavat henkilöt kuitenkin esittävät hyvin vähän ehdotuksia, joista kävisi selville miten tilanne heidän mielestään paranisi. Konkreettisimmat ehdotukset ovat liittyneet nimenomaan naisten seksuaalisen itsemääräämisoikeuden kyseenalaistamiseen eli tapoihin, joilla miehet voisivat saada seksiä vaikka naiset eivät sitä heille “halua antaa”. Näistä ehdotuksista mieleenjäävin taisi olla Panu Horsmalahden ajatus siitä, että maahanmuuttajanaisia tulisi työllistää bordelleihin.
*****
Kuten jo alussa totesin, naisten seksuaalisen vallan teoria toistuu eri muodoissaan erilaisissa antifeministissä teksteissä. Siksi on kiinnostavaa kysyä, miksi tämänkaltainen teoria, jossa naisten seksuaalisuus näyttäytyy sorron ja epäoikeudenmukaisuuden selittäjänä, saa vastakaikua juuri tässä historiallisessa tilanteessa. Edellä hahmottelin – pintapuolisesti, myönnetään – syyksi naisten seksuaalisuuden sääntelyssä ja naisten asemassa tapahtuneita muutoksia. Siinä missä naisille on tullut mm. feministisen liikkeen ansiosta mahdolliseksi määritellä omaa seksuaalisuuttaan vapaammin ja etsiä vaihtoehtoisia seksuaalisuuden toteuttamisen muotoja, heteromiesten kohdalla vastaavaa “vapautumista” eli seksuaalisuuden monimuotoistumista ei kenties ole samassa mittakaavassa tapahtunut. Sen sijaan että keskusteltaisiin naisten seksuaalisesta “vallasta” olisikin ehkä syytä keskustella siitä, millaisia muutoksia heterosuhteissa on viimeisen sadan vuoden aikana tapahtunut, ja miksi nämä muutokset näyttäytyvät niin monille niin suurena uhkana.
[1] Käytän tässä paremman puutteessa sanaa “teoria”, vaikka se ei ko. ajatusrakennelmaa kenties kovin hyvin kuvaakaan.
[2] http://henrylaasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/31675-naisten-seksuaalinen-valta-ja-tasa-arvo
[3] Mikäli ongelmana pidetään sitä, että naiset suosivat “ylemmän tason miehiä”, on “alemman tason miehiksi” itsensä mieltävillä itse asiassa syy tukea feministisiä pyrkimyksiä. Mitä itsenäisempiä naiset ovat, sitä helpompi on kyseenalaistaa maskuliinisuuden normeja kuten ajatusta miehestä elättäjänä tai “perheen päänä”.
Feministien vuoro 
Ongelmahan ei mun nähdäkseni tässä ole niinkään lisääntynyt naisten seksuaalinen ja taloudellinen itsemääräämisoikeus, vaan se että miehiä (niin kuin naisia ja mitä muita ihmisiä maailmaan mahtuukaan) jää tästä johtuen yhä enemmän yksin. Se että tällaisen seikan tiedostaa, ei mielestäni kuitenkaan tarkoita että tilannetta pitäisi taas lähteä korjaamaan poistamalla näitä itsemääräämisoikeuksia naisilta joilla miesten haluttavuutta naisten silmissä lisättäisiin, vaan pohtimalla että millä keinoin säilytetään vähintäänkin nykyiset itsemääräämisoikeudet ihmisillä, ja ratkaistaan myös yksinäisten ihmisten kohtaamat huolet sukupuoleen katsomatta.
Ongelma ei siis niinkään siis ole naisten seksuaalisen vallan kasvaminen, vaan ihmisten kohtaama yksinäisyys. Tietenkinhän tällaiset toimet samalla myös vähentäisivät tätä seksuaalista valtaa, mutta sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä jos entistä suurempi osa ihmisistä olisi onnellisempia.
Jeps, yksinäisyys todellakin on ongelma, ja se ei välttämättä myöskään ole seksiin liittyvä ongelma vaan voi olla myös esim. ystävien puutetta tai ylipäätään sitä että toivoisi voivansa jakaa elämänsä jonkun toisen ihmisen kanssa. Naisten seksuaalinen ja taloudellinen itsemääräämisoikeus ei kuitenkaan minusta ole suurin tai ainakaan ainoa syy yksinäisyyteen – yksinhän voi olla myös esim. avioliitossa silloin jos ei vain ole toisen kanssa millään lailla samalla aaltopituudella.
Joka tapauksessa yksinäisyydestä puhuminen voisi olla esim. miesaktivisteille huomattavasti rakentavampi lähtökohta ongelmien ja turhautumisen purkamiseen kuin naisten oletetusta seksuaalisesta vallasta puhuminen.
Naisten seksuaalinen valta = naisten seksuaalinen itsemääräämioikeus
Te selvästikin tunnette feminismiä ja sen ajatuksia, joten pyytäisin että ottaisitte kantaa erääseen asiaan, jota en ole nähnyt käsiteltävän. Tarkoitan puhtaan biologista sukupuolijakaumaa, eli sitä että miehiä syntyy selvästi naisia enemmän:
http://www.tilastokeskus.fi/til/synt/2005/synt_2005_2006-05-05_tau_002.xls
Näistä tilastoista voidaan huomata, että tuhatta tyttöä kohden on selvästi enemmän poikia. Tämä ei ole satunnainen piirre, vaan se voidaan todeta kiistattomasti yli 200 vuoden ajalta tilastoissa.
Tällainen jakauma johtaa väistämättä tilanteeseen jossa jokaiselle miehelle ei ole naista, eli naisilla on luontaisesti enemmän valinnanvaraa. ”Seksuaalinen valta”, josta yleensä puhutaan, on ainakin matemaattisessa mielessä sitä että kysyntä ylittää tarjonnan. Tämä siis olettaen että homoseksuaaleja on yhtä lailla miehissä että naisissa.
Myönnän että tilasto johon vetoan on puhdasta matematikkaa, se ei ole suoraan verrannollinen sosiaalisiin suhteisiin vaikka kertoo näistä kyllä jotakin. Yllättävän usein me ihmiset tyydymme siihen mitä saamme, niin opiskelu- ja työpaikoissa kuin ihmissuhteissakin. ,
Ajatus jatkuu tästä biologisesta ja matemaattisesta seikasta pidemmälle. Kun sukupuolijakaumamme kerran on epätasa-arvoinen, eikö se aiheuta joitakin – ikävä kyllä muuttumattomia – rakenteita?
Kysymyksen voi kääntää myös toisin päin: Mitä jos miehet olisivatkin vähemmistö ja naiset enemmistö? Mitä sitten tapahtuisi? Jos naisia olisi vaikka seitsemän jokaista miestä kohden?
En ole lukenut aiheesta tieteellistä arvausta, tai mitään muutakaan teoriaa, mutta Ursula LeGuin on käsitellyt aihetta kaunokirjallisuudessa.
Haluan vielä viestin lopussa painottaa, että mikäli joku ymmärtää tätä asiaa minua syvällisemmin, niin hän voisi vastata ja selittää miksi analyysini on väärä, tai miksi tarkastelen asiaa väärästä näkökulmasta. Ymmärrän toki että sosiaaliset rakenteet määrittävät meitä moninkertaisesti voimakkaammin, kuin genetiikka tai puhdas biologia. En kuitenkaan voi olla ajattelematta, että biologia antaa tiettyjä ennakko-asetuksia joita yhteiskunta toistaa.
Minulla ei ole nyt heittää tähän tilastoa tai tutkimusta, mutta muistan lukeneeni (tämäpä vakuuttavaa), että poikien suurempi kuolleisuus korjaa tämän alkuperäisen vinouman.
Lukumääräisesti naiset ovat enemmistö Suomessa.
Jos tarkastellaan puhdasta matematiikkaa (onko jokaiselle miehelle nainen) niin pitää huomioida myös kuolleisuus. Se, paljonko poikia syntyy tyttöjä kohden (muutama prosentti enemmän), ei määrää, montako seksinharrastusikäistä poikaa on elossa seksinharrastusikäistä tyttöä kohden.
Naisia on elossa enemmän kuin miehiä. Toki tämä johtuu lähinnä siitä, että eläkeikäisissä naiset ovat enemmistö, mutta asiaa ei tosiaan voi tarkastella vain syntyvyyden perusteella. Suurimmillaankin ero on joitain prosentteja (<5%) kun puhutaan ikäluokista joissa miehet ovat enemmistö. (Yli 90-vuotiaista lähes 80% on naisia).
Kun puhutaan pariutumisiässä olevista ihmisistä, on kuitenkin yksi tärkeämpi virhelähde: oletus siitä että naisissa ja miehissä on homoseksuaaleja yhtä paljon on ilmeisesti virheellinen. Kinseyn luvut ovat vanhoja, mutta niissä miespuolisia homoseksuaaleja arvioidaan olevan 4% miesväestöstä, kun lesboja on 1%.
Ero miesten ja naisten lukumäärässä nuorissa ikäluokissa on siis samaa suuruusluokkaa kuin ero homoseksuaalisuuden esiintyvyydessä. Jos haluat tehdä matemaattista tarkastelua, sinun täytyy huomioida se. Toki tilanteeseen vaikuttavat muutkiin asiat: kun puhutaan prosentin osista, myös aseksuaalien osuus vaikuttaa. Aseksuaalien osuus ei ole vakio eri ikäryhmissä vaan kasvaa ilmeisesti vanhempiin ryhmiin mennessä. Aseksuaalisuus on, ainakin nuorilla, yleisempää naisilla kuin miehillä. Toisaalta osa aseksuaaleista haluaa parisuhteen ilman seksiä – lasketaanko heidät mukaan deittipooliin? Entä jos he mukautuvat harrastamaan seksiä parisuhteessa, vaikkeivät itse saa siitä kiksejä? Biseksuaalisuus pitää ehkä huomioida, ainakin jos sitä esiintyy eri verran eri sukupuolilla. Jos oikein tarkkoja laskelmia haluaa yrittää, pitää ehkä huomioida transsukupuoliset (MTF on yleisempi kuin FTM).
En siis yritä sanoa että parisuhdetta hakevia miehiä ja naisia olisi yhtä paljon. Ero muodostuu kuitenkin niin pieneksi, että yksinkertaiset olettamukset ("homoja on yhtä paljon kuin lesboja") aiheuttavat yhtä suuren virheen kuin tarkastelun kohteena oleva lukumäärä on. Jos kyse olisi siitä että miehiä on seitsemän kertaa enemmän, parin prosentin heitto homouden esiintyvyydessä ei vaikuttaisi paljoakaan, mutta nyt se voi kumota koko eron.
Poikia on syntynyt vuonna 2005 yhteensä noin tuhat enemmän kuin tyttöjä. Tällainen ero ei vielä kyllä selitä eriarvoisuutta yhteiskunnassa. Taikka yksin asuvien köyhien miesten suurta joukkoa. Jokaista tyttöä kohti on 1.037 poikaa. Jos kaikki tytöt ja pojat muodostaisivat parin keskenään, noin joka kolmaskymmenes poika jäisi yksin. Ero muuttuu sitten aikuisuudessa, sillä miesten kuolleisuus on naisia suurempi (ikävä kyllä! syitä siihen olisi mielenkiintoista pohtia laajemmin omassa blokkauksessaan).
Kiitos näistä tiedoista. Tarkoitukseni ei ollut selittää yhdellä ainoalla muuttujalla yhteiskunnan eriarvoisuutta, joka on kasvanut siitä lähtien kun ihmiskunta siirtyi metsästyksestä ja keräilystä viljelysyhteiskuntaan. Juuret ovat syvällä.
Pikemminkin halusin vain todeta yhden asian joka muuttaa sukupuolten välisiä suhteita ja on puhtaan biologinen. Miesten yleisempi kuolleisuus korreloi heidän syntymätilastojensa kanssa, se että miehiä kuolee enemmän on itse asiassa myös biologisen ajattelun suunnasta järkevä lopputulos.
Tekemäni oletus homojen ja lesbojen samasta määrästä tosiaan osoittaa etten syvällisesti tunne tätä asiaa, vaikka se minua kiinnostaakin. Ilmeisesti argumentoit että ero sukupuolta edustavien ihmisten määrässä ei oleellisesti vaikuta yhteiskunnan rakenteisiin. Kehtaan olla eri mieltä. Noin selvä ero, eli siis 51.85% miehiä vaikuttaa selvästi rakenteeseen, vaikka taisit osoittaa ettei sitä voi tuoda paritutumiseen suoraan.
Kiitos Alfred Kinseyn mainitsemisesta, hän oli minulle entuudestaan tuntematon kirjoittaja. Tutkin siis häntä ja palaan uusin ajatuksin, kunhan saan Beauvoirin perusteoksen luettua.
Ero johtunee miesten pidemmästä pariutumisiästä.. Jos vaikka naiset 15-50 V tyypillisesti pariutuvat miesten 16-70 V kanssa niin jäähän siinä nuoria miehiä yksin. Lisäksi naisten seksuaaliseen halukkuuteen kai vaikuttaa kuukautiskierto .. eli sitten jos mies menee vaikka baariin hakemaan irtoseksiä niin tilanne voi siinä olla hyvinkin semmoinen että vapaita ja halukkaita naisia huomattavasti vähemmän kuin miehiä koska miehiä on pidemmältä ikäjakaumalta ja osa naisista ei ole halukkaassa vaiheessa. Tietysti vastaavasti leskeksi jääneitä tai monopaussin jälkeen eronneita naisia on merkittävä määrä mutta nämä eivät ole ”markkinoilla”..
Luoonssa kaikilla lajeilla on saman sääntö, eli uros puoleisia synty moninkertaisesti. Tämä vain luo sen monimuotoisuuden ja sen että vain vahvimmat lisääntyvät Tällä hetkellä ongelma on juuri se, että sukupuolijakauma on liian pieni,, sillä jos se olsis sopiva,, ei olisi yksineläviä naisia. Eli asiohin voi olla kanssa otta toisen näkökulman.
”Kysymyksen voi kääntää myös toisin päin: Mitä jos miehet olisivatkin vähemmistö ja naiset enemmistö? Mitä sitten tapahtuisi? Jos naisia olisi vaikka seitsemän jokaista miestä kohden?”
Aiheesta on historiallisia esimerkkejä runsaasti. Muslimien moniavioisuuden taustalla on esimerkiksi tilanne jossa jatkuvat sodat aiheuttivat tilanteen jossa yhtä miestä kohden oli monta naista. Naisten katsottiin tarvitsevan aviomiestä monenlaisista syistä, oliko naisella muuta tapaa turvata olemassaolonsa, tarvittiin lapsia, koska se takasi että naiset saivat mahdollisuuden perheen perustamiseen ja seksiin nje.
Nykyisin perinne on kääntynyt miehiä vastaan, sillä kun miehiä on suurin piirtein yhtä paljon kuin naisia, jokainen mies jolla on useampi kuin yksi vaimo käytännössä estää jotakuta toista miestä saamasta puolisoa. Tämän seurauksena esimerkiksi muslimimaissa on suuri joukko nuoria miehiä jotka eivät ole päässeet etenemään elämässään kuten ”kuuluisi”.
Nyt kun muutamassa Aasian maassa on tilanne, jossa naisia on huomattavasti enemmän kuin miehiä, ja jos markkina-arvoteoristeja on uskominen, sama tilanne on myös täällä Suomessa, niin minkä vuoksi vastaavaa järjestelmää ei ole edes ajateltu miesten kohdalle?
Mikäli feministit haluavat vähentää vastakkainasetteluja ja viedä tätä keskustelua parempaan suuntaan, niin kannattaisi reilusti tunnustaa ne asiat, mitkä noissa yliampuvissa teorioissa on selkeästi totta: että seksuaaliset ongelmat ovat eri sukupuolilla merkittävissä määrin erilaiset ja että miehille yleisempi ongelma on seksin ja ehkä ylipäänsä parisuhteen saaminen.
Nämä ”antifeministit” kiinnittävät huomiota sinänsä relevantteihin seksuaalisuutta koskeviin asiohin, joista feministit eivät puhu paljoa, koska nämä asiat liittyvät keskimäärin selvästi enemmän miesten kuin naisten ongelmiin. Antifeministit siis käyttävät tätä vapaata tilaa hyväkseen. Voidaan kuitenkin kysyä, olisiko muillakin mahdollisuuksia ottaa sitä ainakin jonkin verran haltuun. Se kuitenkin vaatii, että hiukan enemmän kiinnittää huomiota miesten ongelmille.
Feministeillä kannattaisi olla ylipäänsä jotain sanottavaa niille miehille, jotka ovat kilttejä naisille, mutta joita ei onnista naisten kanssa. Tällaiset miehet ovat selkeästi vaarassa ajautua naisvihaan. Olen huomannut esimerkiksi itsessäni tällaisia tendenssejä, mutta pyrkinyt torjumaan ne. Monilla ei kuitenkaan ole motivaatiota torjua naisvihaa. He saavat tukea Laasaselta ajatuksilleen, eikä feministeillä ole heille mitään sanottavaa.
Tuosta taidan olla eri mieltä, että joku historiallinen muutos miesten oikeuksissa olisi niin relevantti tämän asian kannalta. Lähtöpisteeksi Laasaselle ja hengenheimolaisille riittää selkeästi se, että ei onnista tässä ja nyt. Toki on samalla mahdollista, että seksuaalisuuden asema vielä hakee paikkaansa yhteiskunnassamme aiempien emansipaatioiden jäljiltä ja elämme muutosvaihetta.
”Feministeillä kannattaisi olla ylipäänsä jotain sanottavaa niille miehille, jotka ovat kilttejä naisille, mutta joita ei onnista naisten kanssa. Tällaiset miehet ovat selkeästi vaarassa ajautua naisvihaan. Olen huomannut esimerkiksi itsessäni tällaisia tendenssejä, mutta pyrkinyt torjumaan ne. Monilla ei kuitenkaan ole motivaatiota torjua naisvihaa. He saavat tukea Laasaselta ajatuksilleen, eikä feministeillä ole heille mitään sanottavaa.”
Tässä on mielestäni pointtinsa. En ole varma onko se välttämättä feministien tehtävä vastata miesten turhautumiseen, mutta joka tapauksessa monilla miehillä ilmeisesti on sellaisia kokemuksia, että Laasasen ja kumppaneiden teoriat tuntuvat jotenkin niitä kuvaava. Tarvittaisiin siis vaihtoehtoisia selitysmalleja, tai ehkä perimmältään myös miehille vaihtoehtoisia malleja olla mies ja toteuttaa seksuaalisuuttaan. Itse ajattelen, että meidän kulttuurissamme vallitsevat vahvat jaot miesten ja naisten välillä (eli esim. ajatukset siitä että miehet ja naiset ovat täysin erilaisia olentoja jotka eivät edes voi ymmärtää toisiaan) eivät kyllä ainakaan auta miehiä pääsemään yksinäisyydestä.
”Tarvittaisiin siis vaihtoehtoisia selitysmalleja, tai ehkä perimmältään myös miehille vaihtoehtoisia malleja olla mies ja toteuttaa seksuaalisuuttaan.”
Viittaatko tällä siihen että tällaisten ns. kunnollisten miesten jotka eivät tunnu löytävän parisuhdetta tai/ja seksikumppania, ei tarvitsisi/pitäisi enää lähteä seksuaalisuuteen aktiivisuuteen siinä tavoitteessa että ”seksiä harrastetaan naisen kanssa”, vaan pitäisi saada vaihtoehtoisia ratkaisuja tälle. ”Hyvä on, en näytä saavan seksiä naisten kanssa enkä löydä muutenkaan naista itselleni. Harrastelenpa siis yksinäni.”
Vaikea sanoa lisäisikö tämä seksuaalista vapautuneisuutta ja poistaisi yksinäisyyttä, vai lisääkö tämä ainoastaan kuilua miesten ja naisten välillä kun kumpikaan ei enää tunnu ”tarvitsevan” toista osapuolta, ei millään alueella. Oma arvioni on että tässä tapauksessa Suomen väkikasvu lähtee laskuun alta aikayksikön.
En tarkoittanut että miesten pitäisi vain harrastaa seksiä yksinään. Pikemminkin mietin että tiettyjen kulttuuristen mallien (esim. nainen antaa ja mies saa, josta täällä eräässä kommentissa hyvin kirjoitetaankin) kyseenalaistaminen voisi hyödyttää myös miehiä ja tehdä miesten ja naisten välisestä kanssakäymisestä helpompaa ja tyydyttävämpää ihan kaikille.
Lisäksi tarkoitin että olisi mielekästä etsiä vaihtoehtoisia selityksiä sille miksi niin moni mies kokee jäävänsä yksin – täällä on puhuttu esim. pick up artisteista ratkaisuna mutta minusta yksi suuri syy siihen että parisuhteiden muodostaminen on monelle niin vaikeaa liittyy juuri näihin ihmeellisiin käsityksiin naisista joinakin kummallisina olentoina joiden käyttäytymistä täytyy tarkkailla ja tulkita ja joiden kanssa täytyy pelailla ties mitä pelejä. Luulisin että toisiin ihmisiin tutustuminen ja seksi olisi helpompaa jos miesten ja naisten välille ei rakennettaisi näitä suunnattomia oletettuja kuiluja.
”Lisäksi tarkoitin että olisi mielekästä etsiä vaihtoehtoisia selityksiä sille miksi niin moni mies kokee jäävänsä yksin – täällä on puhuttu esim. pick up artisteista ratkaisuna mutta minusta yksi suuri syy siihen että parisuhteiden muodostaminen on monelle niin vaikeaa liittyy juuri näihin ihmeellisiin käsityksiin naisista joinakin kummallisina olentoina joiden käyttäytymistä täytyy tarkkailla ja tulkita ja joiden kanssa täytyy pelailla ties mitä pelejä. Luulisin että toisiin ihmisiin tutustuminen ja seksi olisi helpompaa jos miesten ja naisten välille ei rakennettaisi näitä suunnattomia oletettuja kuiluja.”
Pick up artisteilla tärkein oppi on että suurin este naiseen tutustumiseen on pelko naisia kohtaan ja itsevarmuuden puute – tätä kukaan ei pysty kieltämään, jos ei edes yritä ei voi saadakkaan ja jos yrittää tutustua sataan naiseen niin todennäköisyys on suurempi onnistua kuin jos tutustuu vastaavassa ajassa yhteen tai kolmeen tai ei yhteenkään naiseen.
Pick up artistin taidot pitäisi olla kansalaistaito, yleistä sosiaalisuutta. Koska suurinosa naisista odottaa että mies tekee lähestymisen ja esittäytymisen ja nainen kyllä antaa merkkejä kiinnostuksesta mutta nekin merkit pitää osata lukea ja sen jälkeen pitää uskaltaa toimia ja tomia viellä viehettävällä tavalla.
Toki naisiakin hyödyttäisi suuresti pick up artistin taidot – ei tarvitsisi jäädä vain seinäkukkaseksi ja saisi itse vaikuttaa keneen meiheen tustustuu eikä vain odottaa miesten lähestymisiä.
Pick up artistic taidot voivat olla hyvin voimauttavia ja vapauttavia ja nostaa itsevarmuutta, sosiaalisiataitoja ja onnellisuutta ja kasvattaa miehestä tai naisesta paremman.
Joku mies sattaa käyttää pick up artistin taitoja vain naisten sydänten särkemiseen ja olla sika – mutta se on sen miehen huono valinta.
No pick up artistin taidot on taas yksi opeteltava asia lisää, mutta koulutus ja oppiminen on avain moneen asiaan ellei kaikkeen – eihän lääkäriksikään pääse ilman koulutusta.
On mitä mieltä tahansa kannattaa tutustua pick up artistin taitoihin ja oppeihin ennen kuin suoralta kädeltä tuomitsee ne. Naisten mystifisointi on ongelma mutta pick up artistit eivät suoranaisesti sitä tee vaan pikemmin rationalisoivat sen kokonaan, jopa niin että jotkut kokeneet pick up artistit kokevat että naiste iskemisestä katoaa kaikki mystiikka ja siitä tulee tylsä rutiini jossa aina onnistuu.
On totta että pick up artisti piireissä esintyy naisvihaa – ja ajatuskulku menee näin:
ennen ei saannut naisilta huomiota. nyt saa kun on pick up artisti ja osaa käyttäytyä viehättävästi. Koska naisten saaminen on nyt helppoa pitää naisia tyhminä koska se on niin helppoa.
– Tälläinen ajatusmalli on hyvin kummallinen ensin valitetaan ettei saa ja sen jälkeen saa jo liian helpolla.
Vähän kuin valittaisi että ensin ei osannut ajaa polkupyörää ja sitten kun osaa polkupyörä on tyhmä kun sillä on niin helppo ajaa ja olet tilanteen herra.
Jotkut miehet ovat vain ikuisia valittajia ja koska he eivät halua sitä itse lopettaa niin tehtävissäkään ei ole mitään – kallis psykiatri tai viisastuminen suurella varauksella.
No, voihan tietysti olla että pic up artist -taitojen opiskelu joillekin aiheuttaa voimaantumista tai nostaa itsetuntoa. Itse kumminkin ajattelen että paras tapa lähestyä ihmisiä on aito uteliaisuus ja avoimuus ja se, ettei pidä ihmisten välisiä suhteita pelinä.
Toivon, ettei kukaan vakavissaan kuvittele tai odota, että ketään (sukupuoleen katsomatta) ”pakotettaisiin” harrastamaan seksiä kenenkään kanssa. Tällehän on jo oikeastaan rikosoikeudellinen määritelmäkin, raiskauksena tunnettu.
”Feminismi on myös edesauttanut naisten taloudellista itsenäisyyttä, jonka seurauksena naiset ovat yhä harvemmin pakotettuja esimerkiksi avioitumaan taloudellisista syistä. Sen sijaan että seksuaalinen “valta” siis antaisi naisille mahdollisuuden avioitua ylöspäin, se antaa mahdollisuuden olla avioitumatta tai avioitua sellaisen henkilön kanssa, joka ei kykene elättämään koko perhettä.”
Ihan kuriositeettina käännän tämän ympäri: millaiset mahdollisuudet miehellä on avioitua sellaisen henkilön kanssa, joka kykenee ja haluaa de facto elättää koko perheen, mies mukaanlukien? Jos naisilla ei ole valtaa, joka liittyy sukupuoleen (ja on sukupuolisesti erilaista), niin missä ovat naiselättäjäperheet? Mieselättäjäperheitä, ts., kotiäitiperheitä ei liene vaikea löytää (vrt. keskustelu kotihoidon tuen saajien sukupuolijakaumasta). Näissä mies on oletettavasti pääasiallinen elättäjä.
Olettaisin, että tämä on erittäin harvinaista. Olettaisin, että tämän ”mahdollisuuden” vinoudella perustellaan tuota valta-asetelmaa (jos jollain on tilastoja taskussaan esimerkiksi aviossa olevien miesten ja aviossa olevien naisten keskipalkoista versus sinkkujen, tutustuisin mielelläni. Hypoteesini on, että miehillä ero on suurempi).
Hmm. En ihan ymmärrä tämän kysymyksen merkitystä suhteessa siihen mitä blogauksessa kirjoitin, voisitko avata hieman lisää? Itse tunnen kyllä myös perheitä joissa naisen palkka on pääasiallinen tulonlähde, mutta tilastollisesti on varmaan niin että tämmöiset perheet ovat vähemmistö.
”En ihan ymmärrä tämän kysymyksen merkitystä suhteessa siihen mitä blogauksessa kirjoitin, voisitko avata hieman lisää?.”
Laasaslaisessa keskustelussa ajatus siitä, että esimerkiksi parisuhde on ”vaihtoa” markkinatalousmielessä vaikuttaa varsin keskeiseltä. Toisin sanottuna, esimerkiksi naisten mahdollisuus avioitua ylöspäin on laasaslaisessa mielessä tavallaan seksin vaihtamista rahaan-statukseen.
Tällä perustellaan osin ”seksuaalisen vallan” olemassaoloa: se on jotain, jolla voi saavuttaa asioita joita ilman sitä ei voi saavuttaa. Koska kirjoitit, että naisten itsemääräämisoikeus antaa naisille mahdollisuuden avioitua ylöspäin (ja redusoit naisen seksuaalisen vallan ainoastaan tähän itsemääräämisoikeuteen) pohdin ääneen, antaako miesten seksuaalinen itsemääräämisoikeus heille mahdollisuuden avioitua ylöspäin.
Laasaslainen logiikka todennäköisesti sanoisi tässä kohtaa, että koska naiset voivat avioitua ajoittain erittäinkin voimakkaasti ylöspäin, mutta miehet hyvin harvoin jos juuri koskaan, on tässä mahdollisuus, jota miehillä ei ole – eli siis seksuaalisesta vallasta, joka ei ole ainoastaan itsemääräämisoikeutta, seuraava mahdollisuus.
Samaa analogiaa voisi kai periaatteessa käyttää prostituutioon, tosin Ruotsissa kuulemma miehet myyvät enemmän seksiä (olikohan se joku tutkimus näin? en muista tarkkaan) kuin miehet; kysymys kai on, kenelle.
Tarkemmin: halusin herättää keskustelua sen argumentin kohdalta, jossa ”seksuaalinen valta” redusoidaan keskusteluksi ainoastaan itsemääräämisoikeudesta, aivan kuin siinä ei olisi muita ulottuvuuksia (vrt. ylöspäin avioituminen).
Ok. Itse asiassa kirjoitin näin: ”Sen sijaan että seksuaalinen “valta” siis antaisi naisille mahdollisuuden avioitua ylöspäin, se antaa mahdollisuuden olla avioitumatta tai avioitua sellaisen henkilön kanssa, joka ei kykene elättämään koko perhettä.”
Halusin siis kiinnittää huomiota siihen että naisten pyrkimyksenä ei välttämättä ole avioituminen ylöspäin vaan tilanne, jossa mitään syytä ”ylöspäin avioitumiselle” ei ole koska itsekin voi itsensä elättää. Miehillähän näin on, ja minusta tämä tilanne ei niinkään kerro naisten suuremmasta vallasta vaan siitä että naiset ovat historiallisesti olleet pitkään riippuvaisia miehistä (koska naisten ei ole oletettu käyvän töissä ja/tai naisten palkat ovat olleet huonommat plus äitiyslomia ja päivähoitoa ei ole ollut) ja tästä syystä ylöspäin avioituminen on ollut mielekäs tavoite. Nyt on siis niin, että koska naisilla on mahdollisuus elää ja tulla toimeen yksin (vaikka varsinkin vanhojen naisten kohdalla se usein johtaakin köyhyyteen) ei enää ole pakkoa a) avioitua ja b) avioitua sellaisen henkilön kanssa joka kykenee elättämään paitsi itsensä myös naisen. Tämä tarkoittaa, että varakkaidenkin miesten saattaa olla hankalampi löytää puolisoa, mutta toisaalta miehen ei enää tarvitse olla varakas, koska miehen ei tarvitse elättää koko perhettä.
Voisikohan ’mieselättäjäperheisiin’ olla syynä naisten huonompi palkkataso sekä työn jatkuvuuden epävarmuus? On luonnollisesti kätevämpää elää sillä palkalla, joka suuremmalla todennäköisyydellä tuo leivän pöytään. Velä tänäkin päivänä.
Kiinnittäisin tässä huomiota valinnanvapauteen. Järjestelmä, jossa naisen automaattisesti täytyy tehdä jotain (avioitua varakkaamman miehen kanssa, harrastaa seksiä, tehdä lapsia, jne.) on kestämätön, sillä se perustuu ajatukselle, jossa tietyn ihmisryhmän mahdollisuuksia päättää elämänsä kulusta rajataan. Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö miehen olisi vaikea löytää itselleen elättäjää – vaikeata se lienee kenelle tahansa yhteiskunnassa, jossa kaikki varallisuus ei jakaudu sukupuolen mukaan. Ja hyvä niin. Tämä ei myöskään tarkoita, että eri elämänalueilla ei olisi erilaisia eriarvoisuuksia ja mahdollisuuksien kapenemista.
Madonna ja muut rikkaat vanhemmat naiset joilla on toyboy.
Toisaalta on olemassa monien naisten haluamia miehiä, joilla ei ole ongelmia kumppanin/seksin löytämisessä. Ei tämä suinkaan ole kaikkien miesten ongelma. Osalla menee oikein mukavasti.
Sitten tietysti toisella puolella olemme me alemman tason miehet, joilla….. no tarinan jatko onkin sitten kaikille tuttua. Jos ei vastapuolta nappaa, niin ei sitten nappaa. Eikä tähän ole mitään ”parannuskeinoa.” Kenties siis tästä syystä tämä ”näyttäytyy niin suurena uhkana.”
Hmm, olen kuitenkin ollut huomaavinani että myös monet ei-niin-super-menestyneet tai ei-niin-super-komeat miehet ovat löytäneet puolison. Ja olen myös ollut huomaavinani että monille naisille ne piirteet joita yleensä toistellaan alempien tai ylempien miesten tuntomerkkeinä ovat aika toisarvoisia. En kiellä etteivätkö monet miehet olisi yksinäisiä, mutta luulenpa että yksinäisyyttä ei voi selittää pelkästään miehet kahteen luokkaan jakavalla teorialla.
Mikähän pitää sisällään tämä termi ”alemman tason”mies ?…entä se ”ylemmän”tason?
Voisiko joku valaista ?
Mutta sitten laajemmalla skaalalla katsottuna naiset kuitenkin asuvat miehiä useammin yksin. Tähän vaikuttaa sekä naisten korkeampi elinikä että lasten päätyminen useammin äidille avioeron jälkeen (naista ei lasketa yksinasuvaksi, jos hän asuu lasten kanssa). Mitään konkreettista dataa siitä, että miehet ovat naisia useammin sinkkuja ei valitettavasti löydy. http://www.stat.fi/til/perh/2009/02/perh_2009_02_2010-11-30_kat_007_fi.html
Mä uskallan väittää, että sekä monilla naisilla että miehillä on vaikeuksia löytää kumppaneita ainakin joissain vaiheissa elämäänsä (yhä harvempi ihminen pysyy samassa parisuhteessa koko elämänsä). Syyt vaikeuksiin voivat olla sukupuolittuneita, mutta siitä, että juuri miehet olisivat tämän kysymyksen suhteen erityisen vaikeassa asemassa, ei kyllä löydy konkreettisia ”todisteita”. Ja kyllä: rikkaat ja hyvännäköiset miehet tai naiset löytävät varmasti helpommin kumppaneita (ja tämä teoria luultavasti pätee niin homo kuin heterosuhteissakin). Lopulta vastaus parisuhteen löytämisen vaikeuksiin ei kuitenkaan voi miesten tai naisten osalta olla toisen pakottamista seksiin tai parisuhteeseen. Keinojen täytyy olla muunlaisia.
Ja siihen täällä aiemmin siteerattuun yksinäisyysongelmaan kaikki voivat vaikuttaa vaikka kutsumalla naapurinsa kahville (oli hän sitten yksin asuva mies tai yksinhuoltajaäiti).
Jeps. Ja haluaisin vielä lisätä että kai sillä parisuhteen sisällöllä ja henkilöiden välisellä suhteellakin on jotain merkitystä. Rikkaat ja hyvännäköiset kenties löytävät helpommin kumppaneita, mutta ainakin itse uskon että kestävimmät ja antoisimmat suhteet rakentuvat ihan toisenlaiselle pohjalle.
Mä uskallan väittää, että sekä monilla naisilla että miehillä on vaikeuksia löytää kumppaneita ainakin joissain vaiheissa elämäänsä.
Laitappa ilmoitus lehteen. että työtön terve viiskyppinen nainen etsii seksikumppania ja sitten samoilla sanoilla muuten kuin vaihdat sanan nainen tilalle mies. Niin parin päivän päästä tajuat kummalla on seksuaalinen valta.
Viettely on vastaus, eli rakentamaan karismaa ja sosiaalisia taitoja eli pick up artistiksi:
http://en.wikipedia.org/wiki/Pickup_artist
http://en.wikipedia.org/wiki/Seduction_community
”Gilmartin argues that the norm of the male always courting the female needs to be ”thrown forever into the trash can and replaced with a normative system that is compassionate and congruent with the needs and natures of human beings.”
Gilmartin suggests coeducational living as one of the best options for the cure of love-shyness. He argues that ”insofar as our world is a coeducational one, the idea of opposite sexed roommates may actually be far more ’natural’ than the idea of same-sexed roommates—except, of course, for true homosexuals”. He argues that living like this would remove the aura of mystery around the opposite sex, which causes ”fear, social distance, misunderstandings, and deficits of communication.””
http://en.wikipedia.org/wiki/Love_shyness
Kirjoittaja väisti sen varsinaisen ydinongelman, koska sanoi ettei tiedä biologiasta mitään (eikä näin ollen ymmärrä mistä tämä eriarvoisuus johtuu) ja toisekseen, hänen argumentointinsa perustui olkinukkestrategiaan.
Kirjoittaja esitti, että ns. ”vastapuolen” mielestä naisten ihmisoikeuksia pitäisi rajoittaa, jotta tasa-arvo toteutuisi. Mentiin siis siitä missä aita on matalin, eikä varsinaisesti käsitelty asiaa.
Historiallisesti naisten asema on ollut kaikin tavoin huonompi kuin miesten; ei ole ollut äänioikeutta, työllistymismahdollisuudet huonot, eriarvoistavat sukupuoli roolit, uskonnot kohtelevat naisia monesti huonommin. Asia on vieläkin näin joissakin asioissa, ja erityisesti, joissakin kulttuureissa. Kuten lähi-idässä.
Onneksi asiassa ollaan menty eteenpäin, ja tilanen ei ole enää tällainen. Suomessa on äänioikeus ja naisilla on näitä erittäin hyviä asioita kuten yhtäläläiset ihmisioikeudet. Ja niin sen pitää ollakkin.
Naisten oikeuksia ajavat tai feministeiksi itseänsä kutsuvat ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään:
1. Ne, jotka ajavat naistenoikeuksia tasa-arvon toteutumiseksi. (Sama feminismi on tässä yhteyssä sopimaton, koska se itsessään kuvastaa jo tällaista toiseen sukupuoleen keskittyvää puolueellisuutta. Niin tai näin, moni tällainen hyveellinen henkilö kuitenkin itseänsä nimittää feministiksi.)
2. Ne, jotka ajavat naistenoikeuksia periaatteesta
Tällaisesta kehittyneestä yhteiskunnasta kuten Suomesta löytyy on jo aiheellista eritellä nämä kahden selvästi erilaisen ryhmän jäsenet toisistaan. Koska, tämän toisen ryhmän edustajat kokevat että silloin kun naisten asema on parempi kuin miesten – maailma on heidän mielestään oikeudenmukainen.
Seurusteluelämässä ja sukupuolten välisessä vuorovaikuttamisessa naisten asema on huomattavasti parempi, ja tämä on suorastaan selviö. Ei sen takia että ihmisten toimintaa ohjaavat pelisäännöt olisivat eriarvoistavat, vaan koska ihmisten käyttäytyminen nimen omaan on erilaista, biologisista ja kulttuuriperinnöllisistä syistä, kuten kasvatuksesta ja sen sellaisesta. Kyseessä on vapaiden ihmisten vapaiden valintojen tuottama lopputulos, joka ikävä kyllä ei ole tasa-arvoinen. Se ei missään nimessä tarkoita, että pitäis palata takaisin kivikaudelle, tai että asialle pitäisi tehdä jotain pakottavaa. Asialle ei tarvitse edes tehdä mitään, kun puhutaan hyvin yksityisistä asioista, parisuhteista. Keskustella sentään pitää, koska silloin ihmisten asenteet voivat kehittyä. Voi olla ihan järkevää tiedostaa, että sukupuolten välillä on eriarvoisuuksia – molempiin suuntiin!
Naisten asemassa olis varmaan parannettavaa, esimerkiksi he saavat huonompaa palkkaa kuin miehet, ja ympäristö voi asettaa heidän uransa etenimiselle sen paljon mediassa puhutun lasikaton. Vaikka nämä ”vapaudet” olla maksamatta naisille samaa palkkaa, tai ”vapaus” olla antamatta naiselle ylennystä, on näennäisesti tasa-arvoinen, koska ei ole olemassa sääntöä, joka ihmiset pakottaa näin tekemään – lienee silti selvää, että tällainen on vähintäänkin kyseenalaista, jos nyt ei suoraan täysin epäoikeudenmukaistakin. Ongelman torjumiseksi on otettu käyttöön positiivista diskriminaatiota
– sivuhuomautuksena tämä terminologia varmaan liitetään näihin muihinkin aiheisiin, kuten kirjoittajan tekstissä, vaikka ne eivät asiaan liitykkään-
kuten naisyrittäjälainoja, hallituskiintiöitä ja niin pois päin. Minusta sekin on ihan ok. Olennaista on huomata, että naisten epätasa-arvoiseen asemaan suhtaudutaan epätasa-arvoisena, vaikka se on ns ”vapaan” käyttäytymisen tulosta. Ja nyt kirjoittaja esittää, että miesten heikompaan asemaan sukupuolielämässä, ei voisi kiinnittää huomiota, kun se on ”vapaiden ihmisten vapaiden valintojen tulosta”. Se on siis tietyssä mielessä saivartelua.
Mikäli objektiivisesti mielii sukupuolten välistä asemaa vertailla, niin silloin täytyy tehdä havaintoja ja kiinnittää huomiota siihen, miten ja miksi eri sukupuolten edustajat saavat erilaista kohtelua samanlaisista lähtökuopista.
Mikäli tässä tehtäväsäs ei huomaa selkeitä eroja naisten eduksi, niin silloin minusta on ainakin aiheellista kyseenalaista arvostelua suorittavan henkilön arvostelukyky.
”Olennaista on huomata, että naisten epätasa-arvoiseen asemaan suhtaudutaan epätasa-arvoisena, vaikka se on ns “vapaan” käyttäytymisen tulosta.” Tämä oli minusta hyvä pointti. Itse olen vain eri mieltä siitä, missä määrin miesten asema todellakin on parisuhteiden alueella jotenkin ratkaisevasti huonompi. Kuten tekstissä yritin kuvata, minusta kyse on pikemminkin siitä, että intiimit suhteet ovat muuttuneet tasa-arvoisemmiksi kun naisten alistaminen ja kontrollointi on tullut vaikeammaksi, ja monet miehet kokevat tämän epätasa-arvona vaikka kyse on muutoksesta parempaan, sellaisesta muutoksesta joka hyödyttää kaikkia koska se mahdollistaa tasa-arvoisten eli _parempien_ suhteiden muodostumisen miesten ja naisten välillä. Tältä pohjalta halusin siis kyseenalaistaa sen, että kyse olisi naisten vallasta ja miesten sorrosta.
Lisäksi olen sitä mieltä, että parisuhteiden tai ”pariutumismarkkinoiden” dynamiikkaa ei voi pelkistää vain seksin saamiseksi ja antamiseksi. Yhtä hyvin voisi kiinnittää huomiota esim. siihen, kuinka monet naiset kokevat tarpeelliseksi jatkuvasti huolehtia neuroottisesti omasta ulkonäöstään koska naisen arvo edelleenkin tuntuu ko ”markkinoilla” määräytyvän ulkonäön perusteella. Se on ahdistavaa ja vahingollista, ja luultavasti estää monia naisia nauttimasta omasta seksuaalisuudestaan – seikka, joka taas saattaa vaikuttaa myös miesten kokemuksiin.
Kaiken kaikkiaan minusta ne keinot joiden avulla koettuihin epäkohtiin voisi vaikuttaa eivät liity naisten seksuaaliseen ”valtaan” vaan esim. siihen että kyseenalaistetaan käsityksiä naisten ja miesten ”luonnollisista eroista” ja seksuaalisuudesta. Kasvatuksella tähän voi tietysti vaikuttaa, ja yleisellä ilmapiirin muutoksella – surullista on vain se, että naisten seksuaalisesta vallasta kirjoittavat henkilöt yleensä vievät kehitystä täysin päinvastaiseen suuntaan eli ainoastaan pönkittävät ajatuksia naisten ja miesten välisistä suunnattomista eroista.
En kommentoinut asiaa vain seksuaalisuuden näkökulmasta, enkä liittänyt tätä asiaa mitenkään seksuaaliseen valtaan, vaikka se toki pääkirjoituksen aiheena olikin.. 😀
”Seurusteluelämässä ja sukupuolten välisessä vuorovaikuttamisessa naisten asema on huomattavasti parempi, ja tämä on suorastaan selviö.”
Parisuhteessa kotirauhan nimeen epätyydyttävää seksiä 1-2 kertaa / vk kokeneille naisille (jopa enemmistö meistä iäkkäämmistä naisista? kuvitelkaapa herrat itsenne siihen) tämä asia ei ole läheskään selviö.
Olisikohan seksinpuutteeseen hyviä menetelmiä:
1) opetella NÄKEMÄÄN toinen ihminen, hänen ilmeensä yms. reaktionsa – siis muutakin kuin tissit ja takapuoli,
2) opetella käyttelemään omaa kroppaansa, mm. jarruttamisen jalo taito, että naisellekin jäisi jotain mahkuja;
3) opetella olemaan vihaamatta naisia. Sen huomaa aika selvästi, jos muulloin katsotaan kuin puukonterällä ja vähätellään, mutta sänkykamarissa sitten hymyillään imelästi.
Kolmoskohta tosin edellyttäisi, että herrat itsekin aktiivisesti yrittäisivät muuttaa sitä nais- (”HYI miten tyhmiä huoria+femakkoja”) ja mieskäsitystä, jota nykyinen kulttuuri pojille opettaa. Turha miesten alemmuuskomplekseista feministejä on syyttää: lukekaa miestenlehtiä, Hesaria, Tekniikan maailmaa, katsokaa tv-sarjoja…
Kiitoksia mielenkiintoisesta kirjoituksesta ja kommenteista. Olen ottanut itseni pois parisuhdemarkkinoilta, mutta olen vilpittömästi utelias. Kirjoituksen viesti taisi kiteytyä kommenttiin Naisten seksuaalinen valta = naisten seksuaalinen itsemääräämioikeus. Kun aina puhutaan naisten oikeuksista (ja vallasta), haluaisin kysyä, mitkä ovat naisten vastuut tällä elämänalueella?
Eiköhän kaikkien ihmisten vastuu seksiin liittyvissä asioissa liity ensisijaisesti siihen ettei tee väkivaltaa kenellekään eikä käytä ketään hyväksi.
Laasanen on biologisti, mutta täytyy kysyä sosiaalisen rakentumisen näkökulmasta, miksi naisten seksuaalinen halu on vähäisempi ja miksi se kohdistuu vain seksiin parisuhteissa? Voidaan kysyä, miksi miehen seksuaalisuus rakentuu sosiaalisesti voimakkaammaksi, kuin naisten?
Sosiaalisen rakentumisen kannalta voidaan katsoa, että naisten seksuaalisuutta tukahdutetaan enemmän, kuin miesten seksuaalisuutta – arkikielellä naiset kasvatetaan siveyttä vaalimaan.
Naisten seksuaalisuuden miehiä alempi taso siis johtuu siitä, että yhteiskunta siveellisyyden vaatimuksilla alentaa naisten seksuaalisuutta, eli tukahduttaa naisten seksuaalisuutta, eli kohdistaa selvästi voimakkaamman sosiaalisen kontrollin naisten seksuaalisuteen. Näin naisten seksuaalinen halu ja halu tilapäisiin seksisuhteisiin rakentuu sellaiseksi, kun siveän naisen ideaalityypin seksuaalisuus tunnetusti on.
Tämän asian tarkasteleminen on siksi tärkeää, sillä siveyden vaatimus, eli seksuaalisuuden yhteiskunnallisen kontrollin vaatimus, on sama moraalinen energian, joka on takana myös homojen ja lesbojen seksuaalisuuden kontrolliyrityksissä ja LGBT ihmisten seksuaalisuuden syrjinnässä. Jos ei ymmärrä oikein heteroseksuaalista seksuaalisuuden kontrollia ja heteroseksuaalisuuden siveyden vaatimusta, niin syy LGBT ihmisten syrjintään jää mystiseksi ja syvemmin selvittämättömäksi, ja joudutaan turvautumaan ”riittävän hyvään” selitykseen LGBT ihmisten syrjinnän syistä, mikä ei mahdollista parasta mahdollista itseteideostavaa vapautumista yhteiskunnan syrjivästä taipumuksesta.
Jos ei tyydytä seksuaalisuuden yhteiskunnallisen rakentumisen analyysissä ”riittävään selitykseen”, niin kuin nykyisin tyydytään, vaan halutaan selvittää syvällisemmin syyt miesten ja naisten seksuaalisuuden erilaiseen konstroitumiseen, niin on hyvä ottaa lähtökohdaksi taloudelliset tekijät, niin kuin materialistit, mm. Marx tekivät, ja kysyä mikä taloudellinen merkitys seksuaalisuudella ja seksuaalisuuden kontrollilla on? On hyvä kysyä, ketä seksuaalisuuden kontrolli taloudellisesti hyödyttää? Voi esimerkiksi kysyä, miksi seksuaalisuuden kontrolli oli länsimaiden historiassa tiukimmillaan tilanteessa, jossa kaikki rahat, aseet ja poliittinen valta oli jo miehillä?
Kirjoituksesi on epärehellistä retorista pelailua, jossa niputetaan heti kärkeen Laasanen ja Breivik samaan kööriin ja liitetään mukaan vielä muukalaisviha, äärioikeisto ja kaikenlainen naisiin kohdistuva uhkailu ja häirintä. Näin pyritään maalailemaan uhkakuvaa ”laasaslaisista”, joiden ajatukset tai vähättelevästi ”ajatusrakennelmat” (sellaisia kun löytyy tyhmiltä ja hulluiltakin, eikä vain teiltä feministiälyköiltä) ovat vähintäänkin yhtä vaarallisia kuin joukkomurhaajilla.
Alkuun kommentoin tuota ”Älä yleistä, me ollaan hei yksilöitä kaikki” -puolustusta, jonka heität tuolla välissä. Aika erikoista, että naisten oikeuksien puolustaja ja feministi haluaakin tässä vaiheessa vedota tuohon yksilöasiaan, mutta ei koe ongelmalliseksi puolustaa naisten oikeuksia nimenomaan homogeenisenä joukkona. Jos olisit johdonmukainen omalle ajattelullesi – vai pitäisikö sanoa ”ajatusrakennelmillesi” – niin sinun tulisi tietenkin puolustaa vain tiettyjen yksilöiden oikeuksia mukaan lukien tietenkin miesyksilöt, koska pelkästään naisyksilöiden oikeuksien puolustaminen on syrjivää tai vähintääkin yksipuolista.
Mutta itse aiheeseen: naisten seksuaalisen vallankäyttöön. Sivuutat heti tuosta Laasasen suppeasta viisikohtaisesta listasta yli puolet ja keskityt vain tuohon itsemääräämisoikeuteen – jota toki itsekin kannatan – ja tällä tavalla pyrit lakaisemaan maton alle varsinaisen aiheen, eli sen missä suhteessa naisella on valta-asema mieheen nähden ja miten se ilmenee. Koska naisella on parisuhde- ja seksimarkkinoilla valta-asema miehiin nähden, niin pidät sitä riittävän perusteluna naisten vallankäytölle. ”Mulla on oikeus, kun ei oo kukaan kieltämässäkään!”
Toinen suosikkikohtani kirjoituksestasi tuon alun breivik-laasastelun jälkeen on tuo, jossa viittaat, että laasas-brevikit valittavat vain sitä, että eivät saa enää vapaasti raiskata naisia, kuten ennen feminismin voittokulkua on ilmeisesti ollut mahdollista. Yleensähän meitä ”laasaslaisia” syytetään asioiden mustavalkoistamisesta, kärjistämisestä ja vastapuolen haukkumisesta tai mustamaalaamisesta, mutta onnistuu se näköjään näinkin päin.
Ja tästä päästäänkin itse ongelmakohtaan, josta kirjoituksesi on mitä loistavin tapausesimerkki. Kulttuurissamme ei saa vapaasti puhua (tietyistä) miesten tasa-arvo-ongelmista ilman, että ”vastapuoli” haluaa leimata ”miesasia-aktiivin” epämiellyttäväksi tyypiksi, jonka ajatukset ovat vähintäänkin yhtä epämiellyttäviä, kuten vaikkapa äärioikeistolaiseksi raiskariksi tai ihan reilusti vaan luuseriksi, jonka pitäisi lakata ruikuttamasta ja kestää kuin Mies. Niin kauan aikaa kuin tällainen asenneilmapiiri vallitsee ja sitä tuetaan sinun kirjoituksesi kaltaisilla puolivillaisilla ”laasas-breivikit haluaa raiskata” -kärjistelyillä, niin mitään muutosta ei tapahdu ja mitään rakentavaa keskustelua ei synny, vaikka mikään keskustelu tuskin oli tarkoituksesi tässä natsi- ynnä muita raiskarikortteja villisti viuhuttavassa kirjoituksessasi.
PS. Nimimerkillä ”ekuf” on ihan hyviä huomiota, vaikka vastauksessasi pyritkin vähättelemään yksinäisyyden seksuaalisia syitä, jotka ovat huomattavat.
Ikävää jos Breivikin maininta alussa aiheutti noin vahvan suuttumuksen. Tarkoitukseni ei todella ollut samastaa kaikkia miesaktivisteja joukkomurhaajaan, vaan tuoda esiin että naisten seksuaaliseen valtaan liittyvissä ajatuksissa ei ole kyse vain yksittäisten ihmisten ajatelmista vaan ihan tunnistettavasta ideologisesta kuviosta, joka yhdistää miesaktivisteja ja joka – haluttiinpa tai ei – liittyy myös ääriliikkeiden toimintaan. Tämä on se syy jonka takia minusta on järkevää purkaa näitä ajatusrakennelmia, ja pyrkiä näyttämään millaisia oletuksia niihin sisältyy. Breivikin ja Laasasen yhdistäminen ei muuten ollut omaa keksintöäni, vaan Laasanen on omassa blogissaankin havainnut ko. yhtäläisyydet ja niitä kommentoinut.
Toivon että myös ne joille naisten seksuaalisen vallan teoria ensinäkemältä vaikuttaa järkevältä voisivat miettiä hieman tarkemmin että millaisia oletuksia ja tavoitteita ko. teoriaan ja siihen nojaaviin liikkeisiin voi sisältyä – ja millaisiin muihin ideologisiin näkemyksiin se kenties liittyy.
Miesaktivisteista ainakin Girl Writes What on käsitellyt Breivikiä videollaan No one wants to talk about Anders Breivik.
Tuota noin, mun nähdäkseni tän videon argumentti, jos sen nyt oikein ymmärsin (oli aika pitkä joten en katsonut kokonaan) oli että Breivik on paitsi sekaisin myös kulttuuristen ja yhteiskunnallisten normien kuten feminismin uhri. Varsin kieroutunutta siinä mielessä että tuo näkökulma tukee nimenomaan sitä ideologiaa jonka nimissä ko. henkilö on tappanut. Ja oikeastaan aika samaa sarjaa kuin Aamulehden taannoinen älynväläys siitä että Breivik ja hänen kaltaisensa ovat vain yksinäisiä koska naiset eivät välitä heistä.
Ylipäätään toivon ettei tätä argumentointia jatketa nyt täällä tämän pidemmälle.
Ylipäätään toivon ettei tätä argumentointia jatketa nyt täällä tämän pidemmälle.
OK. Keskustelua voi jatkaa blogillani, jos innokkaita keskustelijoita löytyy.
Kyse ei ollut nyt yksinkertaisesti suuttumuksesta, vaikka kirjoitustyylini onkin suorapuheinen. Tässäkin taas yksi tapa jolla voi yrittää mitätöidä kritiikin, kun väärintulkitsee asiallisen kritiikin vain tunnekuohuksi, jota ei tarvitse pahoittelua pidemmälle noteerata.
Halusin vain nostaa esiin tuon retorisen pelailun, jota kirjoituksessasi harrastat joko tietoisesti tai tiedostamatta. Et sinä vain mainitse Breivikiä, vaan samassa virkkeessä yhdistät Laasasen ja Breivikin ikään kuin saman ajattelun edustajiksi.
Sama vääristelevä ja petoja maalaileva linja jatkuu tuossa missä typistät Laasasen kirjoitukset naisten vallankäytöstä pelkäksi itsemääräämisoikeuskysymykseksi ja tällä simplifioinnilla pyrit osoittamaan, että tämä ajattelu johtaa loogiseen päätepisteeseen, eli haluun kieltää naisten seksuaalinen itsemääräämisoikeus. Tällainen kikkailu onnistuu vain jos jättää huomiotta naisten seksuaalisen vallan muut muodot. Kyse on pelkästä itsemääräämiseoikeudesta vain jos naisilla ja miehillä on tasavertainen asema parisuhde- ja seksimarkkinoilla, mutta näinhän ei ole jos otat kirjoituksesi lähtökohtana mainitun miesten suuremman halun huomioon.
”samassa virkkeessä yhdistät Laasasen ja Breivikin ikään kuin saman ajattelun edustajiksi”
No, totuus kun kumminkin on että heidän ajatteluaan yhdistää esim. juurikin tämä kyseinen teoria jota tässä blogauksessa ruodin. Toki olisin voinut valita muitakin esimerkkejä, mutta nämä kaksi henkilöä nyt tulivat ensimmäisenä mieleen, eri syistä tietenkin.
En usko että kovin moni naisten seksuaalisen vallan teoriaan uskova tietoisest haluaisi kieltää naisten itsemääräämisoikeuden. Pikemminkin yritin näyttää, että sen kieltäminen tai kiertäminen (esim. naisten taloudellista ja yhteiskunnallista asemaa huonontamalla) on teorian loogisena päätepisteenä, ja halusin myös herättää teoriaa pohtivia näkemään tämän asian.
(naiset ajattelevat:) ”“Mulla on oikeus, kun ei oo kukaan kieltämässäkään!””
Kieltämässä mitä? Nähtävästi sanomasta EI, tässä tapauksessa. Eikös semmoinen oikeus nyt kuitenkin pitäisi oleman ihan jokaisella ihmisellä. Pelkäänpä ettei ”laasaslainen” ollut kiivastuksissaan miettinyt asiaa ihan loppuun asti.
Viittaat nyt siihen, että naisen vallankäyttö olisi vain valtaa sanoa ei lähtentelevälle miehelle. Olisikin noin yksinkertaista. Naisen halutumpi asema parisuhde- ja seksimarkkinoilla mahdollistaa monenlaista pelailua, joka ei suurimmalle osalle miehistä onnistu. Naisen asemaa voisi verrata työnantajaan ja miehen asemaa työttömään työnhakijaan. Tällainen asetelma mahdollistaa monenlaista vallankäyttöä, vaikka kaikki eivät sitä käyttäisi.
Jostain syystä tuossa ylempänä ei ole tuota ”vastaa” painiketta, joten vastaan K:lle tässä.
Et näköjään kykene ottamaan vastaan kritiikkiä kirjoituksesi ajatusvirheistä. Nuo naisten taloudellisen ja yhteiskunnallisen aseman huonontamisetkin ovat vain omista feministisistä painajaisista reväistyjä. Kuka sellaista on ehdottanut? Samoin tuo ”teorian loogiseen päätepisteeseen” meneminen on mahdollisia vain silloin kun itse teoriaa on peukaloitu, kuten sinä teet tekemällä naisen seksuaalisesta vallasta pelkän itsemääräämisoikeuskysymyksen. Ymmärrän kyllä, että naisille on vaikeaa nähdä omaa etuoikeutettua asemaansa ja siksi tällainen puhe naisten valta-asemasta näyttäytyykin vain itsemääräämisoikeuskysymykseltä.
”Nuo naisten taloudellisen ja yhteiskunnallisen aseman huonontamisetkin ovat vain omista feministisistä painajaisista reväistyjä. Kuka sellaista on ehdottanut?”
No mm. Laasanen juuri tähän blogaukseen kirjoittamassaan vastauksessa.
Milläs sitten?
Enpä usko että pystyt vastaamaan. Kyseessähän on ”ikuinen ongelma” (joka ei ole ongelma muille kuin meille ei-suosituille miehille). Toiset miehet on vaan suositumpia kuin toiset.
Enkä tiedä mihin tuntomerkkeihin vihjailet. Taso selviää lopputuloksen perusteella, eli sitä ei ainakaan tarvitse miettiä.
Jos [seksin saaminen] on kerran tärkeä prioriteetti miehen elämässä, ja täten [seksin puute] on suuri ongelma miehen elämässä, eikö laillinen prostituutio olisi ihan kelpo ratkaisu tuolle? Seksihän ei toteudu ellei kumpikin osapuoli ole siihen halukas – jollei halukkaita (nais)partnereita ole ”riittävästi” kysyntään nähden, näiden määrää voidaan lisätä tekemällä seksityöstä naisille varteenotettava ammatti. En näkisi tässä ongelmaa.
Tän voi tietysti nähdä yhtenä ratkaisuna, jos lähdetään siitä että seksin puute on miehille suuri ongelma ja että siihen ei pystytä vaikuttamaan muutoin kuin lisäämällä seksin tarjontaa. Minua kuitenkin epäilyttää se, kuinka moni nainen oikeasti valitsisi seksityön mikäli muitakin vaihtoehtoja toimeentulon ansaitsemiselle on. Tai siis, olisiko tosiaan niin että _riittävän moni_ nainen valitsisi seksityön.
Prostituution kannattajalta edellytän, että hän on valmis lähettämään oman tyttärensä / poikansa sekä veljensä / sisarensa siihen työhön. Ellei, katson että kyseessä on älyllinen epärehellisyys tai kierosilmäisyys.
”Mikäli ongelmana pidetään sitä, että naiset suosivat “ylemmän tason miehiä”, on “alemman tason miehiksi” itsensä mieltävillä itse asiassa syy tukea feministisiä pyrkimyksiä. Mitä itsenäisempiä naiset ovat, sitä helpompi on kyseenalaistaa maskuliinisuuden normeja kuten ajatusta miehestä elättäjänä tai “perheen päänä”.”
Tämä on muuten erittäin hyvä pointti, noin yleisestikin. Ehkä ongelma on siinä, että nämä itsenäiset naiset jotka ovat valmiita kyseenalaistamaan perinteisiä normeja ovat vielä hyvin harvinaisia.
Se, että esimerkiksi yleisradio taannoin julkaisi mainitun koulutetuista sinkkunaisista kertovan ohjelman, jossa he kaikki käytännössä halusivat a) vahvaa b) vähintään yhtä koulutettua miestä, ei sinänsä auta miehiä uskomaan, että nämä perinteiset miesnormit eivät feminismistä huolimatta olisi heille välttämätön paha. Kun tällaista muutosta ei näy, se herättää mielipiteitä, joissa tuntuu että miehiltä ”viedään” muttei ”anneta” (ts. miesten tulisi luopua jostain, muttei niistä perinteisistä normeista joiden osalta he ovat ”hyödyllisiä”).
Jeps, ehkä voi myös toivoa että muutos on juuri nyt meneillään ja että 50 vuoden päästä tilanne on toinen – siihen tavoitteeseen minusta oikeasti auttaa feminististen näkemysten valtavirtaistaminen. Ja myös se että miehet itse ryhtyisivät toden teolla purkamaan mieheyden normeja (vaikkei se niin helppoa olekaan).
Aika jännä muuten että niin erilaisia tulkintoja tuosta Parittomat-sarjasta. Itsekin sitä seurasin, ja muistan että siinä itse asiassa kaikista naisista vain yksi oli sitä mieltä että miehellä pitäisi olla yhtä hyvä koulutus kuin itsellä. Toki varmaan kaikki ihmiset toivovat että puoliso olisi jollain tavalla ”vertainen” mutta eihän se välttämättä tarkoita että pitää olla yhteiskunnallisesti samalla tasolla – kumminkin kun tiedossa on se että tietty yhteiskunnallinen asema tai koulutus ei vielä kauheasti ihmisestä kerro.
Mielenkiintoista tietysti sekin, että itse asiassa tuo Parittomat-ohjelma kertoi nimenomaan yksinelävistä naisista eli niistä jotka eivät ole löytäneet puolisoa vaikka olisivat kenties toivoneet. Eli tavallaan niistä naisista jotka tässä naisten seksuaalinen valta -keskustelussa ohitetaan kokonaan.
Parittomat-sarja tuki loistavasti naisten seksuaalisen vallan teoriaa ja markkina-arvoteoriaa. Sarjassahan oli jopa naistutkija mukana kertomassa markkina-arvosta niille, jotka eivät olleet vielä siitä kuulleet.
Suurelta osin sarjan naiset korostivat, kuinka heillä kyllä on sosiaalisia suhteita, miessuhteita ja seksiä, fuckbuddytkin mainittiin kätevinä. Naiset kertoivat pärjäävänsä hyvin ilman miestäkin. Miesehdokkaita tuotiin roppakaupalla naisten eteen mutta harvaa miestä kelpuutettiin edes kerran kahville. Jossain vaiheessa ihmeteltiin jo ääneen, että miksi naiset edes ovat sarjassa mukana, jos eivät tarvitse miestä. Se että naisilla ei ole puolisoa, tuntui olevan enemmän yhteiskunnallinen ongelma (syntyvyys ym.) kuin ongelma naisille itselleen. Juontaja tuskasteli usein, kun naiset eivät löytäneet ”kipinää”. Okei, asenteena oli ”me tiedämme mitä haluamme”, jos kipinää ei tunnu heti ensisilmäyksellä, kannattaa ihminen unohtaa. Viihdyttävän tv-ohjelman teon kannalta asenne vaan oli haasteellinen ja voisikohan kuitenkin olla niin, että joskus se kipinä saattaisi syttyä vasta, kun ihmiseen tutustuu paremmin?
Sarjassa oli muuten hyvää musiikkia, itse olisin lisännyt vielä The Pussycat Dollsin biisin ”I Don’t Need A Man”, heh.
Sarja laittoi pohtimaan myös naisten valtaa Yleisradiossa. Kun Yle päättää tehdä sarjan yksinäisistä sinkuista, siitä tulee naisten tekemä, naisille suunnattu ja naisista kertova sarja, jossa näön vuoksi välillä kysytään mielipidettä kadunmieheltäkin. Muutkin sarjat ovat täynnä Teiniäitejä ja Soramonttuprinsessoja (hei, naiselle on sallittua olla myös kova jätkä moottoriurheilussa). Tässä tosin näkyy kapea miehen roolikin vahvasti. Miehille tehdään kyllä Suomessa paljonkin ohjelmaa… moottoriurheilusta ja kalastuksesta.
Vastaava sarja miessinkuista, miesten tekemänä ja miehille suunnattuna olisi aika mielenkiintoinen (siis ei Maajussille morsian tai naisten keksimä ”ole oma itsesi” iskuvinkkisarja), vaikka sellaista tuskin Yleltä nähdään koskaan. Formaatti olisi sama siltä osin että miehet muodostaisivat myös ryhmän jossa kehityttäisiin yhdessä, analysoitaisiin ja tehtäisiin kaikkea hauskaa. Veikkaisin että sarjaan ainakin löytyisi aidosti yksinäisiä ihmisiä jotka todella tarvitsisivat parisuhdetta. Haasteellisuutta piisaisi siis siinäkin sillä erehtymättömien teorioiden mukaan nainen ei kiinnostu tarvitsevaisesta miehestä.
”Mielenkiintoista tietysti sekin, että itse asiassa tuo Parittomat-ohjelma kertoi nimenomaan yksinelävistä naisista eli niistä jotka eivät ole löytäneet puolisoa vaikka olisivat kenties toivoneet. Eli tavallaan niistä naisista jotka tässä naisten seksuaalinen valta -keskustelussa ohitetaan kokonaan.”
Ehdottomasti. Mielestäni yksi mielenkiintoisista sarjan ominaisuuksista oli, miten vahvasti naisten odotukset vaikuttavat toimivan juuri patriarkaatin mukaisesti – siis päinvastoin, kuin koulutetuilta sinkkunaisilta ehkä aikanamme odottaisi. Yksi sarjan toistelluimmista sloganeista oli ”olen kookospähkinä, avaamiseni on tekniikkalaji”. Toinen mieleenpainuva oli se, jossa itsenäinen nainen haluaa mieheltä ”turvaa ja kainaloa”. Naiset toteilivat, että kunpa se unelmien prinssi tulisi kotiovelle ja avaisi hurmaavalla kemiallaan heidän kookospähkinäisyytensä. He siis asettivat itsensä passiivisiksi subjekteiksi, jotka odottavat sen aktiivisen toimijan tekevän jotain. Tämä on varsin perinteistä sukupuoliroolittelua: mies tekee aloitteet, mies on toimija, nainen päättää oliko toiminta niin mieluisaa, että sen suo jatkuvan.
Sukupuolten erilaiset asemat ovat muullakin tapaa oudot: esimerkiksi tässä ketjussa on mainittu miesten epämieluisat ruokailutottumukset yhdeksi syyksi, miksi mies voi jäädä sinkuksi. Jos mies ilmoittaisi, että naisen tapa olla ajelematta kainalokarvojaan on se syy, miksi mies ei halua tätä naista, olisimme täällä todennäköisesti kertomassa miten kyseinen nainen on tasa-arvon edelläkävijä ja patriarkaattia vastaan taisteleva sankaritar. Kun hylkäyskriteeri onkin miehen ruokailutottumukset, voidaan yhdessä-äänin todeta, että ”naisilla on kyllä oikeus vaatia”. Toinen jännittävä keskustelu liittyen yhdenyönjuttuihin (tästäkin ketjusta poimittua) on seuraavanlainen: jos mies ei ole seksillään tyydyttänyt naista, mies on ollut huono. Aivan, kuin seksissä ei olisi kyse kahden henkilön välisestä yhteistyöstä, vaan itseasiassa miehen suorituksesta. Miehen tulee ensin suorittaa kookospähkinä auki, ja sitten suorittaa naisen tyydytys. Miehiä arvotetaan vahvasti sen mukaan, miten he näissä suoriutumisissaan onnistuvat.
Tässä kohtaa olen vääjäämättä oppinut olemaan samaa mieltä Valerie Solanasin ajatuksen kanssa siitä, että miehet ovat epärelevantteja. Täälläkin on heitetty kehiin ajatus, että itseasiassa miesten ”macho”maskuliinisuus on kilpailua tästä kookospähkinäsuorituksesta. Miehet ovat epärelevantteja, todellinen ”ongelma” ovat, kuten Solanas muotoilisi, kiltit isien tytöt, jotka ylläpitävät rakennetta. He ovat ne kiltit tytöt, kuten parittomat -sarjassakin, jotka odottavat miehiltä machomaskuliinisuutta, dominoivaa ja itsevarmaa otetta, ja palkitsevat näitä miehiä. Miehet eivät kuitenkaan ole täysin tyhmiä, ja todennäköisesti pyrkimys miellyttää naisten asettamia standardeja on varsin keskeinen (esimerkiksi Osmo Kontulan haastattelu parittomat -sarjassa siitä, että nuorten miesten keskeisiä huolenaiheita ovat nimenomaan se, selvityvätkö he perinteisten maskuliinisten normien kanssa – näin tiivistäen). Nämä huolenaiheet eivät synny tyhjästä, ja miehet tuskin huvikseen näitä paineita itselleen kasaavat.
Kokonaisuudessaan syntyy helposti kuva, että asetelma jossa miehen odotetaan olevan aktiivinen aloitteentekijä, kookospähkinänavaaja, ja varma turvaa ja kainaloa vahvuus; ja toisaalta nainen haluaa olla passiivinen objekti, itseään ehostava ja kookospähkinän sisällä prinssiä odottava henkilö, varmasti nimenomaan vahvistavat sukupuolten normeja.
Tama on juuri sita biologiaa, jota vastaan on hankala taistella. Miesten ja naisten erot ovat lahes varmasti syntyneet sukupuolivalinnan seurauksena.
Hei,
Mä en usko että toi ”yhtä koulutetun” puolison haku rajoittuu vaan naisiin. Yhtä lailla monet miehetkin hakee koulutettua ja vakavaraista naista. Ja naiset koulutettua ja vakavaraista naista ja miehet koulutettua ja vakavaraista miestä. Riippuen siitä, mitä hakee.
Lisäksi on eri asia sitten, millaisiin tilanteisiin lopulta päätyy.
Mulla on ongelmana tän koko markkina-arvohömpän kanssa muun muassa se, että en tunnista tuota ilmiötä millään lailla sosiaalisessa todellisuudessani. Ja ei minullakaan aina ole hyvin asiat menneet – päinvastoin.
Ja hei, minkä ihmeen takia kukaan haluaa päätyä suhteeseen kenenkään kanssa, joka on kiinnostuneempi statuksesta ja lompakosta kuin sinusta?
Onnistuin sohaisemaa tähän ,muurahaispesään vuoden 2011 heinäkuussa, mikä muistui mieleeni, kun tekstissä mainittiin Panu Horsmalahti. Horsmalahti kävi nimittäin tuolloin kommentoimassa myös minun blogiini. Kirjoitin saman viikon aikana paitsi vastineen Markus Määttäsen kirjoitukseen, jossa hivenen ajattelemattomasti pohdittiin naisenpuutteen ja joukkosurman yhteyksiä. Samalla viikolla kirjoitin myös deittisivustojen häirikköviesteistä ja sen aiheuttamasta epätasapainosta deittisivustojen sukupuolijakaumassa.
Kirjoituksista virinneessä hyvin kiivaassa ja provosoivassa keskustelussa, samoin kuin Laasasen kirjoituksissa ja niiden keskusteluissa tuntuu toistuvan sama ydinajatus: naiset eivät halua tarpeeksi eivätkä siksi myöskään anna tarpeeksi. Jossain vaiheessa väsyin taistelemaan nimimerkkien, kuten bmadin kanssa asiasta ja päätin olla yksinkertaisesti hiljaa.
Nämä puheet ovat niin karkeita yleistyksiä, että koin väittelemisen turhaksi. Valtaosa miehistä on tyytyväisiä ja niin on valtaosa naisistakin. Yksinäisyys sen sijaan on tosiasiallinen ongelma ja siihen olen yrittänyt esittää erilaisia ratkaisuja blogissani. Mitä taas tulee seksuaaliseen vallankäyttöön, niin mielestäni olennaisempaa kuin räyhätä, että nainen ei anna on kysyä, miksi nainen ei anna. Tuskin mieskään niin paljon hauaisi, jos ei siitä joka kerta nauttisi.
Ja mitä tulee Toikan huoleen, voin lohduttaa sinua sillä, että mummoikään mennessä naisten määrä suhteessa miesten määrään on kääntynyt aivan toisin päin. Tasoissa ollaan varmaan tuossa keski-iän paikkeilla.
Mummoikä onkin hedelmällisin ikä harrastaa seksiä. Naiset saavat seksi nuorilta alfoilta ja ATM:ien pitäisi tyytyä mummoikäisiin naisiin? Oletko tosissasi?
Hyvä kirjoitus älyttömästä teoriasta. Laasasen teoria on puutaheinää ja perustuu ihan vain nojatuoliajatteluun ei mihinkään syvällisempään tutkimukseen. Pitäisi mennä syvemmälle ja miettiä vaikka pariutumiseen liittyviä ongelmia, joita lienee niin naisilla kuin miehilläkin, kuten joissakin kommenteissa puhuttiin yksinäisyydestä. Katariina Mäkinen on oikeassa kun kytki tämäntapaisen ajattelun tapaan jakaa naiset ja miehet toistensa poissulkeviin luokkiin. Laasasenkin pitäisi ymmärtää, että markkinalogiikka ei sovi kaikkialle, eikä edes markkinatalouteen, kuten pikkuhiljaa tulemme huomaamaan.
Eivät näitä tasoteorioita lukevat ja niihin uskovat ihmiset pääsääntöisesti varmaankaan hae niistä aineksia minkäänsorttiseen vallankumoukseen tai poliittiseen liikkeeseen. Tuskinpa moni haluaa aidosti kaventaa naisten itsemääräämisoikeutta tai pakottaa heitä mihinkään toimintaan. Luulen että tasoteorioita eniten lukee, uskoo ja siteeraa se porukka joka on itse Laasasen kuvaamassa alemman tason tilanteessa ja joka haluaa saada jonkinlaisen selityksen sille miksi näin on päässyt käymään. Näistä tasoteorioista ihminen voi saada itselleen vertaisryhmän, oli se sitten kuvitteellinen tai ei.
Jos on hyvin yksinäinen ja ajattelee että tämä on minun yksilöllinen tragediani, niin onhan se paljon lohduttomampaa kuin se, että on paljon muitakin samassa tilanteessa olevia ja kaikki ovat tilanteessaan jossain määrin vailla omaa syytään. Kyllähän sitä mieluummin on luuseri porukassa kuin yksin, jos näin karkeasti ilmaistaan. Miehen yksinäisyys voi vielä olla aivan totaalista laatua, joten ymmärrän kyllä jos se oma viiteryhmä halutaan repiä jostakin vaikka väkisin.
Joka tapauksessa näyttää siltä että kroonisesta yksinäisyydestä kärsivien miesten joukko on suuri, ja koska ketään muuta ei heidän kohtalonsa kiinnosta, niin epäilenpä että tulevaisuudessakin tasoteoreetikoille ja antifeministisille ajattelijoille riittää lukijoita ja heidän kirjoituksilleen ymmärtäjiä.
”Miehen yksinäisyys voi vielä olla aivan totaalista laatua, joten ymmärrän kyllä jos se oma viiteryhmä halutaan repiä jostakin vaikka väkisin.” Jep. Surullista jotenkin se että tämä on sitten ainoa tapa käsittää ja ymmärtää sitä omaa yksinäisyyttä ja löytää kohtalotovereita. Surullista etenkin siksi että mitä enemmän tällaisiin teorioihin alkaa uskoa sitä huonommat tsäänssit luultavasti on löytää ystäviä tai kumppaneita toisen sukupuolen edustajista.
Heh joo, nollasta mennään jo alle nollan 😉
Mutta näinhän se on. En ole mikään näiden teorioiden osaaja, enkä pidä laasasta minään hyväntekijänä. Mutta kyllä laasanen noissa blogauksissaan välillä tulee osuneeksi kohdalleen miesten yksinäisyyden ja vaikeuksien kuvauksissa.
Kannattaa huomata, että ennen laasasta tämä oli aivan tuntematonta asiaa. Ei kukaan tunne sympatiaa yksinäisiä miehiä kohtaan. Eivät naiset eivätkä onnekkaammat miehet. Jos yksinäisten miesten jatkuvasta torjunnasta puhutaan, niin naiset reagoivat lähes aina ”minulla on oikeus torjua huonot miehet eikä sitä oikeutta kukaan mies ota minulta pois. Minua ei pakoteta kellekään miehelle.” Naiset ikäänkuin hyppäävät keskustelussa suoraan omiin johtopäätöksiinsä ja alkavat torjua pelkäämäänsä lopputulosta. Harmi vain että suhtautuminen on niin jyrkkää, että keskustelu aiheesta ei koskaan pääse alkua pidemmälle.
No, eipä tästä kannata vääntää. En minäkään halua ketään pakottaa mihinkään, vaikka blogaajakin tuntuu sitä koko ajan pelkäävän. Emme me yksinäisetkään ole mitään hirviöitä, jotka heti alkaisivat ottaa väkisin ja pakottaa naisia jos se olisi meille mahdollista, kuten blogaaja aika halpamaisesti päätteli.
Pekka: Ko. blogissa eikä muutenkaan kukaan ei ole uskomassa, että yksinäiset miehet noin yleisesti haluaisivat ketään pakottaa mihinkään. On eri asia tutkiskella retoriikkaa, ja kärjekkäimpien heittojen tyyliä (ja tällaisen puhetavan lisääntymistä), kuin tehdä johtopäätöksiä siitä, että ihmiset haluaisivat rajoittaa muiden itsemääräämisoikeutta. Eivät puheetkaan ole ei-mitään.
Toisekseen: kyllä yksinäisyydestä kärsivät naisetkin. Ei kannata tehdä oletusta, että naisilla puolison löytyminen olisi jokin automaatio.
Toisaalta kun puhutaan näistä jutuista, niin helposti tulee oletus, että ”ennen” kaikki menivät naimisiin. Näinhän ei ole ollut, vaan kyllä tätä naimattomuutta on aina esiintynyt (taannoinhan rahattomuus oli este avioitumiselle palvelusväen keskuudessa.) Henkilökohtaisen kärsimyksen ja tuntemusten kokemukset on sitten hyvin eri asia; en missään nimessä halua vähätellä yksinäisyyden/kelpaamattomuuden tunteen aiheuttamaa oloa. Ehkä tähän nykyään liittyy vahvasti myös romanttisen rakkauden kulttuurinen merkitys (mistä muusta elokuvat yms kertoo?) ja etuoikeus suhteessa muihin ihmissuhteisiin. (Tuli nyt vaan mieleen tässä välissä.)
Pekalle ei pysty kommentoimaan, joten käytän tätä reittiä: Yksinäistyen miesten lohduksi voin kertoa, että Suomessa on tosi paljon yksinäisiä (ja kehnosti palkattuja) naisia, vanhoja piikoja, jotka eivät ole vain yksinäisiä vaan myös juuri sopivia hoitamaan kaikki sairaat lähiomaiset ja lisäksi inhon ja pilkan kohteita, esim tässä vanhassa biisissä: http://www.youtube.com/watch?v=uxjYLddRxRQ
”Ehkä tähän nykyään liittyy vahvasti myös romanttisen rakkauden kulttuurinen merkitys (mistä muusta elokuvat yms kertoo?) ja etuoikeus suhteessa muihin ihmissuhteisiin. (Tuli nyt vaan mieleen tässä välissä.)”
Tulipa mieleeni tästä romanttisen rakkauden ja seksin kulttuurisista merkityksistä ja parisuhteiden rikkonaisuudesta: kun feministit ovat paljon puhuneet, että pornografia tuottaa häiriintynyttä naiskuvaa (ts. epätodellista), niin onko mahdollista että romanttiset elokuvat tuottavat häiriintynyttä mieskuvaa (ts. jokainen mies ei ole Richard Gere Upseeri ja Herrasmiehestä)? Miten paljon mm. romanttisten elokuvien tuputtaminen vaikuttaa ihmisten normiodotuksiin, esimerkiksi naisten normiodotuksiin miesten maskuliinisuudesta (olettaisi, että jos porno vaikuttaa, vaikuttavat nämäki).
Elina, Kirsti, johanna ja muut: minä en millään muotoa ole kiistänyt sitä että naisissa on yksinäisiä. Enkä muista siitä edes puhuneeni. Ei tehdä tästä kilpailua. Blogaaja kirjoitti ”alemman tason miehistä” joten tästä syystä kommentoin omasta miesnäkökulmastani. Eiköhän me kaikki aikuiset tiedetä, että yksinäisiä on niin miehissä kuin naisissakin.
Tiedän myös että mitään ”parannusta” tähän ei liene olemassa. Toisilla käy säkä joka ilta, toisilla kerran vuodessa ja joillain kerran kymmenessä vuodessa ( ja joillain ei koskaan). Jos saa jotain miesnäkökulmasta toivoa (anteeksi siis nyt vain), niin se olisi lähinnä tänne suomeen vähän rennompaa keskustelukulttuuria jossain ravintolassa tms. Naiset valitsevat varsin jyrkasti keskustelukumppanit. Ei sitä aina tarvitsisi ottaa heti kärkeen niin tiukkaa asennetta. Ei jokaisesta sananvaihdosta miehen kanssa seuraa velvoitteita ja avioliittoa 😉
Pekka: Juu, ehdottomasti keskustelukulttuuri ja muu sosiaalisen elämän muodot Suomessa edesauttaa yksinäisyyttä (meinasin jo viime viestissä sitä kommentoida..)
Ehkä tämä puhekohteiden valikointi liittyy naisten osalta siihen, että kun täällä ei juuri muuten jutella kuin kännissä/iskemistarkoituksessa (KÄRJISTYS) niin helposti naiset kokee ahdistavaksi aloittaa miesten kanssa puhumisen noin rennolta pohjalta, kun tulee pelko, että toinen luulee että yrittää iskeä. (Tätä selitystä olen usein kuullut; ihmiset ei tykkää joutua inhottavaan tilanteeseen, ymmärrettävää.)
Itse olen senverran puhelias, etten tuollaista ehdi miettimään, mutta välillä tietenkin huomaa, että joku tuntemattomampi tulkitsee ystävällisyyden väärin..
Yksi mieleeni tullut selitys siihen, miksi miehet kärsivät yksinolosta (eli parisuhteen ja/tai seksin puutteesta) on se, että yhteiskunnassamme pojat sosiaalistetaan emotionaalisesti ja esimerkiksi kotitalouden pitoon liittyvissä asioissa monesti avuttomammiksi kuin naiset. Tytöille korostetaan itsenäisyyttä ja itsekseen toimeentulemista ja ainakin itse parikymppisenä naisena olen kokenut kunnia-asiakseni varmistaa oma taloudellinen, emotionaalinen ja henkinen itsenäisyyteni. Miehille taas korostetaan, että seksiä naisen kanssa on saatava, eikä heitä kannusteta kodinhoitoon liittyviin puuhiin läheskään niin paljon kuin naisia. Poikien sosialisaatio ei myöskään niin usein kasvata tunteista puhumiseen ja sosiaalisten suhteiden hoitamiseen kuin tyttöjen – asioita, joista on varmasti hyötyä niin elämänkumppanin etsinnässä kuin mielekkään ja merkityksellisen sosiaalisen verkoston ylläpitämisessä.
Nämä ovat varmasti rankkoja yleistyksiä, ja myönnän, että kyse on pitkälti omasta mutu-tuntumasta. Uskon, että niin naisissa kuin miehissä on niitä, jotka kärsivät yksinäisyydestä, kaipaavat parisuhdetta eivätkä koe olevansa vahvoilla sen etsinnässä. Kuitenkin tuntuu, että kasvatuskriittisestä näkökulmasta feministisillä teorioilla ja tutkimuksilla voisi olla annettavaa myös miehille – miksi ja miten naiset ovat monelta osin ylittäneet esimerkiksi 50 vuotta sitten heitä rajoittaneet kasvatuskäytännöt ja soveliaisuusnormit, kun taas miehen rooli tavallaan vaatii edelleen tiukkarajaista mieheyttä, joka nyky-yhteiskunnassa saattaakin rajoittaa miesten elämää ja tehdä heistä avuttomampia ja osaamattomampia joillakin elämänalueilla?
Sosialisoituminen kodinhoitoon ja tunteista puhumiseen siis vähentäisi miesten yksinäisyyttä ja parantaisi pariutumisen mahdollisuutta? Olisiko yksi syy miehen rooliin kapeuteen se, että kyseistä roolia miehiltä vaativat naiset? Katsotaan nyt vaikka tätä Ylen pariutumisohjelmaa naisille 😉
Nimenomaan sekä miehet että naiset pitää yllä maskuliinisuuden normeja (kuten feminiinisyydenkin).
Hyvä Mikko
Oletko huomannut ottaa huomioon, että poikalasten suurempi syntyvyys tyttöihin nähden ei suinkaan yksiselitteisesti tarkoita pariutumisikästen vastaavaa eroa. Poikalapsia syntyy enemmän, koska heitä myös kuolee enemmän osin lapsuusiän sairausten ja osin ulkoisten tekijöiden vuoksi (suomeksi poikien etsiessä miehuuttaan heitä kuolee tapaturmaisesti tyttöjä enemmän). Eli siinä vaiheessa kun aletaan lähteä riiuulle elinkumppania hakemaan niitä poikia ei enää olekaan kuin jokunen hassu ”ylimääräisiä”, ei siis suinkaan niin suurta määrää kuin syntyvyystilastoista voisi päätellä. Ongelmia tulee vasta kun syntyvyyteen aletaan kajota ihmisten toimesta (katso kiinan yhden lapsen politiikka ja poikalapsen paremmuus ja Intian tyttölasten surmat). Näissä maissa on aikuisiässäkin suuri joukko miehiä ilman naista ja siitä ei tunnetusti hyvä seuraa. Joten jos joku ei sinua huoli löytyy syy joko korviesi välistä tai peilistä, ei tilastoista.
Laasasen & kumppanien angsti lähtee siitä että miesten kesken on suurta epätasa-arvoa kumppanien/kumppaniehdokkaiden jakaantumisen suhteen – sama koskee naisiakin.
On olemassa ero sukupuolten välillä yleistäen ja Laasasen & kumppanien angsti johtuu siitä mutta joko he eivät A. halua tunnustaa sitä tai B. eivät halua tehdä asialle mitään eli ovat laiskoja:
vaikka kummatkin sukupuolet on hyvännäköisten ja muutenkin hyvillä ominaisuuksilla kuorrutettujen ns. hyvien ihmisten perässä.
Niin naiset keskimäärin pärjäävät parinmuodostusmarkkinoilla ulkonäöllä tosin jos on sosiaalisesti kylmä niin valinnanvara pienenee äkisti.
Miehet taas eivät pärjää pelkällä ulkonäöllä paitsi jos on jumalaisen kaunis vaan heidän tulee olla aloitteellisia/vietellä – valta, raha, ulkonäkökin aika pitkälle on alisteisia viettelyn eli kansanomaisemmin karisman alaisuuteen.
Tulevaisuudessa entistä enemmän myös naiset opettelee ja käyttäytyy viettelevästi koska sillä saa kumppaneita, ystäviä ja valtaasemia myös.
Tosin voi olla että kulttuurisista ja/tai aivojenrakenteesta tai enemmänkin hormonaalisista syistä sukupuolten viettelyn työnjako ei tule koskaan täysin tasoittumaan. Tosin todennäköisempää on että viettelyntaidon sukupuolinen jakautuminen on ennen kaikke rakastettu perinne kuten häät, syntymäpäivä ja mustaan pukeutuminen ja romantiikkateollisuus tukee tätä omalla propagandallaan yötä päivää.
Viettely on tietenkin vanha taito ennen oli Casanova ja nykyään pick up artistit.
Pick up artistit ovat laasasen ja muiden antifeministien kuten Johan Bäckman antiteesi. Toiset tarttuvat toimeen ja opettelevat ja toiset valittavat ja syyllistävät.
On aina helpompaa löytää ulkoinen vihollinen kuin tajuta että taas kerran se suurin vihollinen on jokaisen sisällä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Pickup_artist
http://en.wikipedia.org/wiki/Seduction_community
Nainen on ylempi olento johtuen kyvystään saada jälkeläisiä. Nainen suorittaa nykyisessä esine/omistaja kulttuurissamme valinnan kun haluaa lapsilleen siittäjän.
Meillä on vallalla yksiavio malli, joka on yksi näistä omistavista ja esineellistävistä ihmissuhde malleista, joita on tällä hetkellä virallisesti käytössä ympäri planeettaamme. Omistava malli lienee syntynyt maatalouteen siirtymisen johdosta noin 10000-15000 vuotta sitten. Samalla luotiin pikkuhiljaa uudenlainen käsitys ja säännöt miten tässä uudessa kulttuurissa eletään. Ne on kirjattu uskonnollisiin satu-opuksiin. Näissä satu-opuksissa on kielletty vääränlaiset tavat ilmaista itseään seksuaalisesti. Sallitut tavat, yksi mies ja monta vaimoa tai yksi mies ja yksi vaimo tai sitten vaan yksi mies yksin tai nainen yksin(mikä lienee ollut harvinaista). Homoseksuallisuus kielletty. promiskuiteetti kielletty, eläimiin sekaantuminen kielletty.
Nykyään homoseksuaalisuus on saatu vapautettua kiellettyjen listalta, mutta promiskuiteetti tuskin sieltä vapautuu, koska samalla se merkitsisi omistamiskäsitteen paljastumisen ontoksi kuplaksi. Promiskuiteetti uhkaisi koko kulutusyhteiskuntaa, koska esineihminen tarvitsee esineitä ympärilleen korvaamaan sen läheisyyden ja turvan minkä lauma on ihmiselle muinoin tarjonnut seksuaalisesta tyydytyksestä nyt edes puhumattakaan.
Ilman esineparisuhde mallia ei olisi edes olemassa mitään nykyisenkaltaista teknologista yhteiskuntaa. Se kilpailuttaa miehiä tehokkassti kilpailemaan keskenään päästäkseen parisuhteeseen naisen kanssa. Kisa on kovaa ja uusia innovaatioita ja sankareita syntyy ja naiset saavat valita parhaat päältä. Hävinneet itkevät molemmissa sukupuolissa itsekseen tai laskevat rimaa ja osa on sitten mihinkään kelpaamatonta ylijäämä miehiä jotka saattavat omata geneettisesti vielä taitoja joita tarvittiin 100000 vuotta sitten ja saatetaan tarvita jonkun odottamattoman karastrofin kohdatessa, mutta ei tässä nyky-yhteiskunnassa.
Geenimateria syntyy tuhlailevasti, mutta se on harha. Sitä syntyy monipuolisesti lajisäilymisen takia. Aina pitää olla varalla jotain jos kaikki lähtee ”käsistä”.
Promiskuiteetti on mielenkiintoinen tapa elää, koska siihen ei sisälly esinellistymistä/omistamista/mustasukkaisuutta. On aivan mieletön kokemus päästä irti mustasukkaisuudesta seksuaalisuhteissa.
Samalla joutuu havaitsemaan kuitenkin se karun tosiasia, että koko meidän nykyinen maailman käsitys perustuu esineiden omistamiseen ja keräämiseen ja sitä kautta vahtimiseen ja pelkoon. Jatkuvaan totaaliseen kilpailuun ja voittaja/häviäjä asetelmaan. Feminismi tai miesliike eivät näitä perimmäisiä kysymyksiä kykene ratkaisemaan, koska elävä sen kulttuurin sisällä mistä ei ole näkymää ulos ilman fyysistä pitkäaikaista kokemusta muunlaisesta elämän mallista
Mielestäni on juuri mielenkiintoista tarkastella sitä, miksi asetelma on juuri tällainen. Se ajatusmalli, joka tässä yhteiskunnassa laajalti vallitsee, että ”mies saa ja nainen antaa” jo itsessään sisältää tietynlaisia lähtkohtia, joita voidaan tarkastella ja jotka voivat osaltaan (ottamatta kantaa siihen miten paljon) vaikuttaa tämän blogiteksistissä tarkastellun ”ongleman” muodostumiseen. Jos sanoja ”saada” ja ”antaa” tarkastelee, huomataan, että nimenomaan mies saadessaan ”saavuttaa jotain tavoittelemisen arvoista”, kun taas nainen ”antaa jotain pois”. Tästä taas seuraa, että nainen, joka ”antaa” useasti usealle miehelle, leimataan huoraksi, kun taas mies, joka ”saa” useasti ja usealta naiselta, on onnistunut ja saavuttanut jotain haluttua. Uskoisin, että niin kauan kuin tällainen ajatusmalli vallitsee, joillekin ihmisille (miehille) saattaa siitä nimenomaan tulla sellainen tunne, etteivät he saa tarpeeksi jotain, mitä heidän mielestään olisi saatava. Samoin myös tästä saattaa ehkä seurata naisille sellainen alitajuinen tunne, että ”antaessaan” useasti he ovat jotenkin likaisia tai ”helppoja” tms. Mikäli tämä ”saada vs. antaa” -asetelma saataisiin kitkettyä pois, olisi ehkä lähtökohta tasapuolisempi molemmille osapuolille, kun kumpaakaan ei leimattaisi.
”Mitä taas tulee seksuaaliseen vallankäyttöön, niin mielestäni olennaisempaa kuin räyhätä, että nainen ei anna on kysyä, miksi nainen ei anna. Tuskin mieskään niin paljon hauaisi, jos ei siitä joka kerta nauttisi”
Aliisan kommentista aiemmin löytyy myös hyvä pointti. Muutetaanpa lausetta vain hieman. Miksi nainen ei halua seksiä? Tähän varmasti löytyy monia syitä. Jos kuvitellaan sellainen tilanne, jossa ”saada vs. antaa” -asetelmaa ei olisi, haluaisiko nainen enemmän/useammin seksiä useampien miesten kanssa, kun häntä ei leimattaisi esimerkiksi siveettömäksi ja huoraksi. On ainakin yksi syy, miten nainen eroaa miehestä seksin suhteen ja mistä kenties johtuu se, että koetaan, etteivät naiset ”anna” tarpeeksi seksiä. Kyse on nimenomaan nautinnosta. Kuten Aliisa aiemmin totesi: tuskin mieskään niin paljon haluaisi, jos siitä ei joka kerta nauttisi. On paljon todennäköisempää, että mies saavuttaa orgasmin ja nainen ei kuin että nainen saavuttaisi orgasmin ja mies taas ei. Jotkut naiset saavuttavat myös orgasmin useammin ja toiset taas harvemmin. Onko syy sitten biologinen vai ei, siitä en ole varma. Onko kyse siitä, että jotkut naiset eivät saavuta orgasmia, koska he eivät esimerkiksi osaa nauttia seksistä tai heittäytyä seksin vietäväksi tai rentoutua vai onko naisen seksikumppani kykenemäön aiheuttamaan naiselle orgasmin? Vai onko kyse naisen biologiasta? Onko tosiaan niin, ettei lisääntymisen kannalta naisen orgasmi ole välttämätön ja saavuttavatko jotkut naiset orgasmin siitä syystä harvemmin? Tietenkään orgasmi ei ole ainoa mielihyvän lähde seksissä mutta koska se koetaan yleensä seksin huippukohdaksi, voidaan tätä miettiä. Jos nainen saisi suuremmalla todennäköisyydellä orgasmin joka kerta, haluaisivatko naiset seksiä enemmän? Haluaisivatko miehet seksiä vähemmän, jos orgasmi olisi heille epätodennäköisempi? Tai haluaisivatko naiset seksiä useammin, jos miehet olisivat kykenevämpiä aiheuttamaan naisille orgasmin useammin? Sitä on varmaan hyvä niiden miesten pohtia, joiden mielestä naiset eivät ”anna” riittävästi. Tilanteessa tosin on luultavasti turha syytellä kumpaakaan osapuolta siitä, etteivät ”halut” mene maailmassa tasan.
Tämä kommentti oli siis kirjoitettu olettaen että tässä seksiaktissa osapuolet ovat mies ja nainen enkä nyt lähde tässä käsittelemään vaihtoehtoisia asetelmia, ettei tämä mene kauhean pitkäksi…
Täältä löytyy hieman toisenlainen näkökulma samaan aiheeseen: http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/689/569
Kiitos. Tämä oli parhainta luettavaa pitkiin aikoihin.
Mun mielestä on hyvin silmiinpistävää, miten feministipiireissä (tai no tässä yleistän, onhan myös kovia oikeistofeministejäkin – mutta aika harvoja) nähdään valtarakenteet näennäisen yksilönvapauden kulisseissa monissa eri tilanteissa, mutta kun puhe kääntyy naisten seksuaaliseen valtaan, analyysi jää olennaisesti samanlaiseksi kuin mitä uusliberaaleilla taloustieteilijöillä on tarjota työmarkkinoiden toiminnasta: ”valtaa tai epäoikeudenmukaisuutta ei voi olla, koska vapaat yksilöt voivat toimia markkinoilla kuten haluavat. Yrityksen omistavat miljardöörit ovat vain yhtä vapaita kuin aasilaiset hikipajojen työnläiset”. Samoin ilmeisesti naisilla ei voi olla rakenteellista valtaa seksuaalisen kanssakäymisen muotojen kautta, koska kysehän on vain itsemääräämisoikeuden toteuttamisesta ja ihmisten vapaista valinnoista.
Toki olen ihan samaa mieltä siitä, että on vaikea kuvitella mitä yhteiskunnallisia uudistuksia joku voisi seksuaalisen vallan teorian perusteella vaatia. Toisaalta kyse ei ole vain poliittisesta analyysistä, vaan myös yhteiskuntatieteestä: vaikka emme aikoisi vaikuttaa asiaan millään tavalla, teoria naisten seksuaalisesta vallasta voi silti olla kiinnostava yhteiskunnan ymmärtämisen kannalta.
Näistä kahdesta kommentista löytyy mielestäni asian ydin:
”Naisten seksuaalisuuden miehiä alempi taso siis johtuu siitä, että yhteiskunta siveellisyyden vaatimuksilla alentaa naisten seksuaalisuutta, eli tukahduttaa naisten seksuaalisuutta, eli kohdistaa selvästi voimakkaamman sosiaalisen kontrollin naisten seksuaalisuteen. Näin naisten seksuaalinen halu ja halu tilapäisiin seksisuhteisiin rakentuu sellaiseksi, kun siveän naisen ideaalityypin seksuaalisuus tunnetusti on.”
”Mikäli ongelmana pidetään sitä, että naiset suosivat ’ylemmän tason miehiä’, on ’alemman tason miehiksi’ itsensä mieltävillä itse asiassa syy tukea feministisiä pyrkimyksiä. Mitä itsenäisempiä naiset ovat, sitä helpompi on kyseenalaistaa maskuliinisuuden normeja kuten ajatusta miehestä elättäjänä tai ’perheen päänä’.”
Naisten (seksuaalista) itsemääräämisoikeutta pitäisi nimenomaan edelleen laajentaa etenkin asenteiden ja mielikuvien tasolla. Seksuaalisten halujen toteuttamisessa on varmasti yhä eroja sukupuolten välillä, mutta uskoisin, että erot seksuaalisten halujen välillä eivät ole yhtä isot. Mitä vähemmän naisen seksuaalisuutta rajoitetaan tai seksuaalista aktiivisuutta arvotetaan negatiiviseksi, sitä vapaampi nainen on solmimaan (seksi)suhteita kehen haluaa ilman pelkoa huoran leimasta. Tämä on mutuilua, mutta uskon, että moni nainen harrastaisi enemmän seksiä ja useampien kumppanien kanssa, mikäli siihen ei yhä liittyisi huonon naisen mainetta eli naisen markkina-arvon laskua.
Itsemääräämisoikeuden laajentamista tarvitaan kuitenkin myös miesten kohdalla. Erilaisten roolien kirjo miehillä ja pojilla tuntuu (länsimaissa) olevan tänä päivänä kapeampi kuin naisten ja tyttöjen. Tytöille sallitaan prinsessa- ja hoivaleikkien rinnalla merirosvo- tai autoleikit, mutta keijukaisista kiinnostunutta tai pinkkiin pukeutuvaa poikaa pidetään helposti outona. Samoin naisen on ok olla äijämäinen ”hyvä jätkä”, mutta miehen neitimäisyyttä oudoksutaan. Miehen roolin löysääminen toisi miehille vapautta toteuttaa itseään ja voisi tasoittaa ”seksuaalisuuden markkinoita”, kun myös naisten olisi ”sallittua” kiinnostua miehistä, jotka eivät ehkä täytä ”perinteisen maskuliinisuuden” kriteerejä.
Tuli lisäksi irtoajatuksena mieleeni sellainen kysymys, että voisiko olla mahdollista, että miesten suuret seksuaaliset halut ovat osin sosiaalinen konstruktio. Toki haluilla on aina biologinen pohja, mutta miten suuri osa halusta on sitä, että ”kuuluu haluta”? Millainen on niiden miesten asema, jotka eivät haluakaan? Miten he kokevat maskuliinisuutensa?
Irtoajatukseesi liittyen: En ole biologi, mutta voin ehdottaa paria Robert Sapolskyn luentoa aiheesta: Human Sexual Behavior I ja Human Sexual Behavior II. Sosiaalinen puoli seksuaalisessa halussa kuuluu tietenkiin perinteiseen maskuliinisuuteen hyvin vahvasti, mutta siitä on luojan kiitos mahdollista hankkiutua eroon.
”Laasasen teoria on puutaheinää ja perustuu ihan vain nojatuoliajatteluun ei mihinkään syvällisempään tutkimukseen. Pitäisi mennä syvemmälle ja miettiä vaikka pariutumiseen liittyviä ongelmia, joita lienee niin naisilla kuin miehilläkin, kuten joissakin kommenteissa puhuttiin yksinäisyydestä. Katariina Mäkinen on oikeassa kun kytki tämäntapaisen ajattelun tapaan jakaa naiset ja miehet toistensa poissulkeviin luokkiin. Laasasenkin pitäisi ymmärtää, että markkinalogiikka ei sovi kaikkialle, eikä edes markkinatalouteen, kuten pikkuhiljaa tulemme huomaamaan.”
Haluaisin huomauttaa, että soveltavasta kansantaloustieteestä omaksuttu markkinateorian on sosiologisen pariutumiskäyttäytymisen tutkimuksen ehdotonta valtavirtaa.
Siispä ajatuksessa, että miehet ja naiset toimivat parinvalinnassa markkinoilla, ei ole mitään Laasasen omaa vaan se on täysin standardi ja validi lähtökohta empiirisessä yhteiskuntatieteessä. Mainitakseni yhden esimerkin niin esim. Tomas Cvrcek: ”Americas settling down: how better Jobs and falling immigration led to a rise in marrige 1880-1950” Explorations in Economic History 49, 2012 335-351. Tossa tutkimuksessa ei ole mitään ”laasasmaista”, vaan se on aivan vakavaa yhteiskuntatiedettä, jossa ei ole mitään kyseenalaista.
Lisäksi on täysin yleisesti hyväksyttyä tietoa, että nisäkäskoiraat ovat halukkaampia seksiin kuin nisäkäsnaaraat, ja että tämä tietysti yleistyy myös ihmisiin (kts. esim. mikä tahansa nisäkkäiden parinvalintaa käsittelevä tutkimus. Alan klassikkoja on Symonsin ”The Evolution Human Sexuality”, joka itseasiassa on aika laasas-kamaa koko kirja.)
Niinpä Laasasen teorian lähtökohdat, että miehet ja naiset toimivat markkinoilla ja että he ovat epäsymmetrisessä asemassa, ei ole mitenkään kyseenalainen vaan täysin perussettiä empiirisen yhteiskuntatieteen (empiirinen yhteiskuntatiede siis erotuksena nojatuoliyhteiskuntatieteestä) alalla.
Tällä mä en yritä sanoa että kaikki se paska mitä Laasasen blogi on täynnä olisi jotenkin perusteltua tai että Laasanen ylipäänsä olisi oikeassa. Mun mielestä Laasanen ei edes ole mitenkään kiinnostava kirjoittaja vaan lähinnä kehittelee katkeransävyistä spekulatiivista fiilistelyä ja trollaa minkä kerkiää. Kuitenkin vaikka Laasasesta olisi mitä mieltä tahansa, niin teorian perusta on mun nähdäkseni ongelmatonta.
Onpa hienoa, että tästä keskustellaan. Vaikka kompromissi onkin yleisellä tasolla mahdoton.
Kiinnitän nyt vain huomion tuohon useassa viestissä esille tulleeseen systeemiajatteluun, jonka mukaan ”joku” yhteiskunnallinen, kulttuurinen ym. rakenne aiheuttaa sen, että seksuaalisesti vilkas nainen olisi huono, kun taas miehelle tämä taipumus olisi luonnollista ja arvostettavaakin.
Historiallisessa ja globaalissa katsannossa kaikki tunnemme tämän. Mitä primitiivisempi kulttuuri, sitä vahvemmin naisen seksuaalisuutta hallitaan. Mutta koetteko, että tämä yhä edelleen vallitsee täällä, 2000-luvun Suomessa? Yksilön ja tämän tarpeet ja halut kaiken edelle laittavassa atomistisessa kulttuurissamme?
Onko täällä kirjoittelevilla naisilla tällainen henkilökohtainen kokemus vai onko argumentti vain ”yleinen”? Jos nyt häädetään infantiilit ”huora!”-huutelut (joille helposti voidaan löytää miehiset vastineensa) kysymyksen ulkopuolelle ja keskitytään ihan oikeasti systemaattisempiin vallitseviin seikkoihin ja ”rakenteisiin”?
Oma kokemukseni kun tahtoo kaartaa vahvasti siihen ajatukseen, että naiset tekevät leijonanosan tästä ivaa syytävästä ”rakenteesta” ihan itse. Sen sijaan, että keskittyisivät itseensä ja omaan seksuaalisuuteensa, ovat usein turhan kärkkäitä arvostelemaan muita. Se, että jotkut naiset ovat seksuaalisia ja haluavat ja osaavat tätä ”harrastaa”, on joillekin liikaa – huora-stigma annetaan hyvin helposti naisten keskuudessa. Juuri näiltä osin Laasanen vaikuttaisi olevan vahvasti oikeassa. Miesten keskuudessa (tai hyvässä seksisuhteessa) ”huora-stigma” ei sen sijaan ole usein lainkaan negatiivinen, päinvastoin. Vapaa, avoin ja runsas seksihän on miesten mielestä niin kivaa!
Se, että ihmiset (miehet TAI naiset) haluavat parisuhteessa tai perhe-elämässään sitouttaa seksuaalisuutensa ja toisen seksuaalisuuden, on aivan toinen asia. Se on yleinen sopimus, jonka monogaamiset ihmiset usein tekevät. Eikä sekään ole pakollista. Saahan täällä tehdä mitä ikinä haluaa… Mikäli toisessa ihmisessä arvostaa ylikaiken tukahdutettua tai pihdattua seksuaalisuutta, voihan sellaisenkin valinnan tehdä. Ainakin he, ketkä voivat valita.
Tässä nyt kovasti kirjoitetaan siitä, kuinka miehet haluavat enemmän seksiä kuin naiset. Miten niin? Jotain faktaa tähän pitäisi saada, eikä vain olettaa.
Voi olla, että naiset eivät niinkään puhu siitä julkisesti, ettei mies halua. Tähän liittyy jotain noloa, kun nainen ei kelpaa. Seksuaalisuus voi olla erilaista yksilöillä, toinen haluaa halailua, pussailua, läheisyyttä ja jalkahierontaa ensin (tai se jopa riittää), toinen vain vetää housut alas. Hormonaalinen ehkäisy muuttaa ja useilla vähentää myös seksihaluja.
Viimeisenä haluaisin tuoda esille miehet ja heidän ”markkina-arvonsa”. Naiset tuntuvat kovasti puunaavan itseään ja käyttävän tuhansia euroa vuodessa ulkokuoreensa ollakseensa kauniimpia kuin ovatkaan. Mitä miehet tekevät? Ja ihan mutuna – eivät paljoa, pitäisi kelvata naisille sellaisena kuin on. Kaikissa niissä miehissä, jotka ovat sinkkuna koska eivät saa naista, on joku vika jonka ainakin minä huomaan. Kukaan ei vaan kehtaa sitä heille sanoa. Huono käytös, epäterveellisyys (paino, fyysinen kunto, ruokailutottumukset, tupakointi, alkoholi) näin esimerkiksi.
Laasasen teorian ongelmana on se, että se kuulostaa karikatyyriltä amerikkalaisista elokuvista. Ja muistaakseni Laasasen pro gradu -työ nojaakin vahvasti tutkimuksiin amerikkalaisista collegepojista. Vaikka amerikkalaisen populaarikulttuurin jalansija onkin meillä vahva, minkä tahansa mallin siirtäminen suoraan toisesta kontekstista meikäläiseen on vähintäänkin ongelmallista. Siitä johtuen ei ole mikään ihme, että kovin harva ei oikein tunne löytävänsä itseään saati läheisiään markkina-arvoteoriasta. Valtaosa meistä taitaa kuitenkin olla niitä perusjamppoja ja -jampattaria, jotka toivovat kumppaniltaan pääasiassa kykyä hyvään kumppanuuteen.
Väittäisin, että syy siihen miksi naisilla saattaa olla etua feminiinisyydestään tietyissä tilanteissa johtuu etupäässä heteroseksuaalisuuden normittavuudesta. Syyllinen ihmisten yksinäisyyteen ei piile sinänsä nirsoissa naisissa tai ”alemman tason” miehissä, vaan heteroseksistisessä sukupuolijärjestelmässä, joka vaalii romanssi-ideologiaa sekä naisten ja miesten asettumista ideologian palvelukseen juuri tietynlaisina miehinä ja naisina. On totta, että myös miehiltä odotetaan oikeanlaista maskuliinisuutta samoin kuin naisilta oikeanlaista feminiinisyyttä. En silti näe, etteikö näitä odotuksia olisi Suomen kontekstissa mahdollista rikkoa ja haastaa ja tulla silti (tai sen vuoksi) onnelliseksi ja rakastetuksi. Jos heteroseksuaalisuus ei olisi niin hallitseva kulttuurinen normi, voisi moni yksinäinen löytää kaipaamansa kumppanin oman sukupuolensa edustajasta. Jos vastakkaisen sukupuolen edustajia kovasti vihaa ja halveksii, onko silloin ihmekään, jos kumppania ei löydy?
Kuinka moni mies pystyy halutessaan elättämään itsensä tai hankkimaan lisätuloja myymällä seksiä?
Itse en pida markkina-arvoteoriaa kovinkaan mielenkiintoisena. Kuitenkin feministeilla, kuten Katariinalla, nayttaa olevan kiihkea halu kieltaa sukupuolierot seksuaalisessa halukkuudessa. Tama halujen eroavaisuus on kuitenkin biologinen fakta, joka esiintyy kaikilla nisakaslajeilla. Ihminen ei ole poikkeus.
Tasta haluerosta johtuen naisilla on valta vapailla seksimarkkinoilla, ja mita vapaampia naiset ovat sen suurempi valta heilla on. Historiallisesti naiset eivat ole olleet vapaita, nyt he ovat.
Tama tosiasian tunnustaminen ei kuitenkaan tarkoita, etta asialle pitaisi tehda jotain.
Suurin osa, kuten minakin, pitaa naisten vapautta tarkeampana kuin miesten oikeutta saada seksia.
En näe, miten tämän ”faktan” tunnustaminen palvelee ketään? Eivätkä erot halukkuudessa voi selittää yhteiskunnan eriarvoisuutta. Kaikki asiat eivät yksinkertaisesti pyöri seksuaalisuuden ympärillä, vaikka se onkin monille tärkeä alue elämässä.
Tämän sanottuani, olen samaa mieltä monien miesliikkeen esiin tuomien ongelmien suhteen: nuorten miesten köyhyysloukun, maskuliinisuuden normien vaativuuden ja raakuuden sekä miesten keskinäisen suuren eriarvoisuuden. Seksuaalisuus ei kuitenkaan selitä näitä asioita.
Ja lisäksi tämä oletettu ”seksuaalinen valta” koskisi lopulta hyvin harvoja naisia – niitä kauniita ja nuoria. Samalla tavoin nuoret ja kauniit miehet varmasti ovat naisten suosiossa.
Yksin asuvat naiset ovat muuten enemmistö jokaisessa Euroopan maassa (http://epp.eurostat.ec.europa.eu/cache/ITY_PUBLIC/1-04032011-AP/EN/1-04032011-AP-EN.PDF). Koko EU:n tasolla heitä on lähes yhtä paljon kuin pariskuntia, joilla on lapsia.
Mita sen tunnustamatta jattaminen palvelee? Kyseessa on kuitenkin fakta.
Yksin asuvien naisten maara johtuu siita yksinkertaisesta seikasta, etta naisia on enemman kuin miehia.
Naisten enemmyys taas johtuu kahdesta seikasta:1) Naiset elavat pitempaan kuin miehet, 2) Sodat. Sodissa kuolee paljon enemman miehia kuin naisia.
Ja tähän vielä jatkoa. Suomi tosiaan poikkeaa (edellä linkkaamani tilaston perusteella) Euroopan yleisistä tilastoista siinä, että yksinasuvilla miehillä on hivenen yksin asuvia naisia pienempi työllisyysaste. Tämä on siis koko EU:n tasolla toisin päin. Tää esimerkiksi on kiinnostava yhteiskunnan eriarvoisuuksiin liittyvä kysymys, jota vois pohtia. Miksi just Suomessa? Miksi juuri yksin asuvat miehet työllistyy huonommin? Toki sitten samaan hengenvetoon sopii kysyä, miksi miehillä lasten saanti parantaa työllisyysastetta ja naisilla heikentää? Kaikista alhaisin tyllisyysaste oli naisilla, joilla on kolme lasta tai useampia (miehillä joilla oli kolme lasta tai useampi oli taas melkein korkein työllisyysaste kaikista ryhmistä). Että näin.
Lisaan omaan kommentiini, etta suurin osa yksinasuvista naisista on vanhuksia, jotka eivat varsinaisesti ole seksimarkkinoilla enaa.
Tomin sota-argumentti ei päde: nykyisissä sodissa kuolee lähinnä siviileitä, esim Irakin sodassa noin 4500 USA:n sotilasta (osa naisia) ja 100 000 siviiliä + 12 000 irakilaispoliisia iskuissa.
Yksin asuvia on 41 % suomalaisista ruokakunnista. Sukupuolijaottelua en löytänyt, mutta havaintoni on, että kaupungeissa on paljon (koulutettuja) ”vanhojapiikoja”, maalla taas vanhojapoikia. Esim. Juuan työikäisissä on miehiä enemmän kuin naisia, koska naistyöpaikkoja ei juuri ole. Sen sijaan Joensuussa on työikäisiä naisia enemmän kuin miehiä (esim 41-vuotiaiden ikäluokassa 2010 365:354) Niinpä naimattomat asuvat osin eri paikkakunnillakin. Lisäksi vaikuttavat harrastukset: jos miestä kiinnostavat lähinnä koneet, urheilu, metsästys ja kalastus, lienee hankalaa keksiä jutunjuurta naisen kanssa. Tosin monet naisetkin ovat kiinnostuneita niin urheilusta kuin koneistakin. Yksinkertaisia ja yksipuolisia nämä ongelmat eivät todellakaan ole.
Koulutettujen naisten jääminen yksin johtuu osin siitäkin, että heidän on helpompi kestää vanhanpiian ”häpeää” hyvän ammatin turvin. Tiedän tämän, koska elin itsekin yksin 35-vuotiaaksi asti. Sitten alkoi biologinen kello soida.
Era51, yksipuolisissa sodissa, jossa toinen osa puoli on täysin ylivoimainen ja toinen osa puoli on sekalainen joukko sissejä ja partisaaneja, on siviiliväestön tappiot suuria.
Tasaväkisemässä sodassa (jos se ei ole tuhoamissota) sotilaiden osuus kuolleista on suurempi.
No jaa. Aika monilla eri osa-alueilla on todettu, että miesten väliset erot samoin kuin naistenkin väliset erot saattavat jopa olla suurempia kuin miesten ja naisten väliset. Miksei tämä pätisi seksuaalisen halunkin suhteen? Ylipäätään tämän päivän nuoret naiset pystyvät ilmentämään seksuaalista haluaan huomattavasti suorasukaisemmin kuin edelliset sukupolvet. Seksuaalinen halu yksinkertaisesti ilmenee eri tavoin ajasta ja paikasta riippuen, siksi sen sitominen tiukasti ”biologisiin faktoihin” on vain yksi kulttuurinen selitysmalli muiden joukossa. Kuten tässäkin on tuotu jo esiin, naisten halukkuuteen vaikuttaa mm. hormonaalinen ehkäisy ja sitä taas hyvin hanakasti tarjotaan nuorille naisille ehkäisymuodoksi julkisen terveydenhuollon piirissä. Monimutkaisessa maailmassa on hyvin vaikeaa tarkastella yksilöiden toimintaa vain niihin ”biologisiin faktoihin” tukeutuen. Meidän biologiaamme kun häiritään niin monin eri tavoin, emmekä ole sen orjia ihan siinä määrin kuin moni toivoo (?).
Tomi, missä kohtaa tekstissäni minä kielsin sukupuolieron seksuaalisessa halukkuudessa?
Et varsinaisesti kiellä sitä, mutta tämän ”Teorian taustalla on käsitys naisista ja miehistä fundamentaalisesti erilaisina olentoina, joiden ero tiivistyy erityisesti siihen, kuinka paljon ja millaista seksiä nämä erilaiset olennot haluavat. Tässä tekstissä en halua nyt lähteä kiistelemään siitä, millaisia naisten ja miesten väliset biologiset erot kenties ovat (lopullista ja “varmaa” tietoa kun tästä aiheesta on huomattavan vähän).”
perusteella kuitenkin kyseenalaista sen.
No ehkäpä sitten ei pidä väittää että ”kiihkeästi kiellän” asian jota en kiellä. Kuten tuossa jo totesin niin olen sitä mieltä että koska aiheesta on niin vähän täydellisen varmaa tietoa siitä kiistely on varsin turhauttavaa eikä ollenkaan tarpeellista muun keskustelun kannalta. Toinen asia on sitten se, että vaikka eroja seksuaalisuudessa olisikin, niin ne erot eivät välttämättä ole niin suuria että niiden perusteella tulisi pitää miehiä ja naisia perustavanlaatuisesti erilaisina ja toisilleen käsittämättöminä.
Mistä asioista meillä on yleensäkään täydellistä varmuutta?
Täydellinen varmuus voidaan saavuttaa vain matematiikassa ja logiikassa. Luonnon- ja yhteiskuntatieteissä täydellistä varmuutta ei voida koskaan saavuttaa. Sukupuolieroja on tutkittu paljon, ja suht. varmaa on, että miesten seksuaalisuus on voimakkaampaa kuin naisten.
Mielestäni yksi varsin varteenotettava ratkaisu ongelmalle, jossa ihmiset (sukupuoleen katsomatta) kärsivät liian vähäisistä mahdollisuuksista toteuttaa seksuaalisuuttaan olisi yksiavioisuusoletuksesta luopuminen.
On olemassa myös viitteitä siitä, että myös naiset, joilla on mahdollisuus harrastaa seksiä useamman kuin yhden kumppanin kanssa, harrastavat seksiä ylipäätään enemmän.
Lähtisin pureutumaan nimenomaan yksinäisyyden ongelmaan. Suurin osa ihmisistä on vahvasti laumaeläimiä, ja tarvitsevat vankkoja ihmissuhteita monista syistä. Seksuaalisuuden pitäisi saada olla luonnollinen osa näitä ihmissuhteita, ilman keinotekoisia moraalirajoitteita. Ihmisillä täytyy saada olla vapaus päättää omasta seksuaalisuudestaan, molempiin suuntiin. Kun ihmisen seksuaalista käytöstä ei ole ’moraalisista’ syistä kahlehdittu yhteen ainoaan kumppaniin (joka sitten antaa tai ei anna), tarkoittaa se vapauden ja itsemääräämisoikeuden lisääntymistä, molempien sukupuolten osalta.
Yleisenä huomiona näin alkuun se, että vastapuolelle haistattelu ei oo kauheen hyvä tapa alottaa kirjotusta, jos kaipaa jonkinlaista järkevää vuoropuhelua. Tällä nyt viittaan tietysti siihen tapaan, jolla heti ensimmäisissä kappaleissa antifeministit yhdistetään muukalaisvihaajiin, natseihin ja massamurhaajiin. Sillä, ettei tota yhdistämistä perusteltu kunnolla, ei oikeastaan ole edes merkitystä. Oleellista on se, että feminismiä voi kritisoida vallan hyvin ilman minkäänlaista yhteyttä noihin mainittuihin pahuuden ideologioihin. Jos siinä kritiikissä on vikaa, sille voi esittää vastakritiikkiä leimaamatta vastapuolta pahuuden kätyreiks. Leimaamisen vaikutus on siis lähinnä potentiaalinen keskustelun tulehduttaminen heti alkuunsa. En usko, ettette pystyis näkemään tätä kaiken sen loan jälkeen mitä feministit on saanu netissä niskaansa? Jos mä kirjottaisin feminismiä kritisoivan kirjotuksen ja alottaisin sen yhdistämällä feministit natseihin, pedofiileihin ja nekrofiileihin jonkun heppoisten aasinsiltojen kautta, niin virittäiskö se teiät tehokkaasti asialliseen keskusteluun? Mun osalta toi nyt ei varsinaisesti ollu iso ongelma kun mulla on jo historiaa keskusteluista teiän kanssa, mutta jos joku vaikka ekaa kertaa bongaa teiän blogin niin tollanen alotus voi tehä aika lähtemättömän vaikutuksen.
Point taken. Mietin tuota itsekin, mutta päädyin siihen että ko. aloitusta puoltaa kumminkin kaksi asiaa. Ensimmäinen on se että tän koko blogauksen tosiaan inspiroi tuo seminaari, jossa nimenomaan keskusteltiin antifeminismistä yhteydessä muukalaisvihaan ja Norjassa kun oltiin niin Breivik tietysti oli aika ilmeinen viittauskohta, etenkin kun hänelläkin tuo erotic capital -ajatus on. Eli tää blogaus ei syntynyt tyhjästä vaan nimenomaan tuohon kontekstiin, ja minusta se oli hyvä tuoda esille. Toinen asia on se että jos kyse olisi vain yksittäisistä hihhuleista kuten Laasasesta koko blogauksen kirjoittamisessa ei olisi ollut mitään järkeä. Nyt kun kuitenkin tilanne on se, kuten tuossa tekstin alussa totean, että vastaavia ajatuksia esitetään Pohjoismaissa aika monien tyyppien toimesta, ja näillä ajatuksilla on myös tiettyjä seurauksia plus yhteyksiä, ja siksi niihin kannattaa reagoida. Mutta joo, tästä huolimatta olet tietty oikeassa siinä että varsin provosoivaa. Onneksi keskustelu on mun provoilusta huolimatta kuitenkin sujunut suht rauhallisesti :).
Tän väännön ongelmana on pitkälti miesten ja naisten haluaman seksin määrittely. On täysin selvää, että miehet haluavat ainakin nykyisissä olosuhteissa paljon enemmän satunnaista seksiä tuntemattomien kumppaneiden kanssa kuin naiset. Tälle löytyy niin paljon empiiristä tukea, etten oikein ymmärrä miksi katsotte tarpeelliseksi kiistää sitä. Syitä erolle kyseisissä haluissa ei edes tarvitse hakea ”biologisesta seksuaalisesta draivista” jos ei halua, vaikka se todennäköisesti yksi syy onkin. Eron syitä voi etsiä niistä kustannuksista ja hyödyistä, joita miehille ja naisille satunnaisseksistä koituu. Naisilla tyydytys on hyvin epävarmaa satunnaisuhteessa ja riskit melko suuret. Fyysisenä altavastaajana nainen joutuu olemaan huolissaan omasta turvallisuudestaan. Moni mieskin olisi turvallisuudestaan huolissaan, jos lähtisi tuntemattoman miehen asunnolle. Lisäksi naisilla on joissain tapauksissa raskauden riski. Sitten on vielä se potentiaalinen ”huoran leima”. Miehillä sen sijaan ei ole mitään noista edellä mainituista haittapuolista lähtiessään ravintolasta naisen matkaan ja seksuaalinen tyydytys on lähes varma. Soveltaa tähän nyt sitten mitä tahansa teoriaa, niin selvää on, että miehillä on kokonaisuutena enemmän halua satunnaisseksiin kuin naisilla.
Jos naisilla olis mahdollisuus saada just sellaista seksiä mitä ne haluais ilman turvallisuusriskejä ym., tilanne olis täysin eri ku tossa satunnaisseksissä mihin tää väittely pitkälti tiivistyy. Laasanen keskittyy pääasiassa siihen että miehet haluaa enemmän irtoseksiä ku naiset. Se on puhdas fakta ja sitä on aika turha yrittää muuks vääntää. Mut ton eron implikaatiot muuttuu selvästi, kun huomioi noi edellä mainitut riskit ja sen mahdollisuuden, että naiset ei haluakaan täsmälleen samoja asioita ku miehet. Voihan olla, että naiset haluaakin määrällisesti yhtä paljon seksiä ku miehet, mut se halu kohdistuu esim. pienempään määrään miehiä tai vaikka lähinnä seksiin parisuhteessa tms. Tai sitten ne vois vaikka haluta satunnaiseksiäkin paljon enemmän, jos mitään riskejä ei olis niinku miehilläkään ei juuri ole.
Toisaalta voi ajatella, että ympäristö on tällä hetkellä se mikä se on ja tässä ympäristössä sillä on seurauksensa, että miehet haluaa enemmän irtoseksiä ku naiset. Naiset ei välttämättä juurikaan hyödy siitä, että ne saa sitä paljon helpommin ku miehet keskimäärin. Mut siitä ne väistämättä hyötyy jotain, että niillä on sellanen resurssi, jota miehet laumoina hinkuaa. Totakaan en oikeen ymmärrä, että miks joku haluais sen kiistää. Päteehän se nyt ihan yleisestikin, että jengi saa siitä jotain hyötyä, jos niillä on jotain sellasta mitä muut hinkuaa.
Joo, mutta ongelma tässä markkina-arvohöpötyksessä on, että tällä seksiasialla selitetään lähes kaikkia epäkohtia yhteiskunnassa. Siinä ei ole järjen hiventäkään 🙂
”Huomautan kuitenkin, että teorialle on ominaista ihmisten jakaminen kahteen perustavanlaatuisesti hyvin erilaiseen leiriin (eli naisiin ja miehiin).”
Miten mitään sukupuolikysymystä voidaan tarkastella muuten ku jakamalla ihmiset leireihin niiden sukupuolten mukaan? Huomattava osa teiän omista tutkimuskysymyksistä perustuu tohon täsmälleen samaan dikotomiaan. Nyt voin sanoa tän kokemuksen syvällä rintaäänellä kun johdantokurssin lisäks oon ollu ihan Naistutkimuspäivilläkin ja nähny omin silmin mitä siellä tutkitaan 🙂 Miten tutkit esim. sukupuolittunutta väkivaltaa, jos oletat että sukupuoli on vaan joku hämärä jatkumo, eikä sulla oo mitään hajua siitä, miten yksilöt sijottuu sille hämärälle jatkumolle?
”Tällainen jako ei ole mahdollista, ellei heti alkuun tehdä jyrkkiä yleistyksiä eli oleteta, että suurin osa naisista on tietynlaisia ja suurin osa miehistä tietynlaisia”
Kuitenkin tekin jatkuvasti kykenette omissa tutkimuksissanne tekemään sen täsmälleen saman jaon. Sitä paitsi ihmiset on tosi helppoa jakaa miehiks ja naisiks esim. sukupuolielinten tai kromosomien perusteella. Virhemarginaali on äärimmäisen pieni verrattuna lukemattomiin muihin jaotteluihin joita eri alojen tutkimuksissa jatkuvasti tehdään.
Äh, jatkan myöhemmin, tuli lähtö…
On aika eri asia todeta että on joitakin biologisia piirteitä joiden perusteella naiset ja miehet voi jakaa omiin leireihinsä kuin olettaa että nuo biologiset piirteet tekevät näistä olennoista täydellisen erilaisia.
Naistutkimuksessa taas useimmiten keskitytään siihen, miten sukupuoliero on yhteiskunnallinen tai kulttuurinen asia. Se ei (välttämättä) tarkoita biologisen sukupuolieron kieltämistä vaan nimenomaan sen huomioimista, että tietyistä biologisista eroista ei välttämättä tarvitse seurata tiettyjä yhteiskunnallisia tai kulttuurisia eroja. (Esim. se että henkilöllä on vagina ei välttämättä estä häntä toimimasta vaikkapa pappina.)
Mutta sähän väitit että:
”“Tällainen jako ei ole mahdollista, ellei heti alkuun tehdä jyrkkiä yleistyksiä eli oleteta, että suurin osa naisista on tietynlaisia ja suurin osa miehistä tietynlaisia”
Mä en oikeen nää mitään eroa ton jaon osalta seuraavissa tilanteissa:
”Laasanen väittää, että biologisten miesten on vaikeampi saada seksiä ku biologisten naisten. Laasanen pohtii, mitä seurauksia kyseisellä erolla on”
”Johanna väittää, että biologiset naiset joutuu biolologisia miehiä useammin vakavan perheväkivallan uhreiks. Johanna tutkii mitä seurauksia väkivallalla on naisille ja mitä asioille vois tehdä”
Molemmat on tehny saman kahtiajaon biologisen sukupuolen pohjalta ja esittää jonkun väitteen siitä, mitä sukupuolesta tyypillisesti seuraa. Se on tavallaan sitten ihan eri kysymys, jos alkaa pohtia että mitä biologisia eroja sukupuolissa on fyysisesti tai henkisesti. Mutta tollasenaan tota jakoa käytetään ihan samassa tarkotuksessa.
Noh, Laasanen väittää että biologisten miesten on vaikeampi saada seksiä kuin biologisten naisten ja selittää tämän biologisilla eroilla. Johanna taas väittää (perustellusti, muuten) että biologiset naiset joutuvat miehiä useammin vakavan perheväkivallan uhreiksi, mutta Johannan ei selitä tätä asiaa biologisilla eroilla eikä esim. ehdottele että ongelma ratkeaisi jos miehille olisi tarjolla nykyistä enemmän väkivallan uhreja joita voisi ostaa rahalla (sori kärjistys).
Mutta naisten joutuminen miestä useammin perheväkivallan uhriksi on selitettävissä biologialla. Ensinnäkin miehet ovat jonkin verran naisia aggressiivisempia ja purkavat aggression useammin väkivallalla.
Toinen tärkeämpi seikka perheväkivallassa on se, että miehet ovat naisia isompia ja vahvempia.
Jos naiset olisivat miehiä vahvempia, he luultavasti pyyhkisivät miehiä useammin turpaan.
Lesbosuhteissa väkivalta on yleistä, ja niissä vahvempi pieksää heikompaa. Tämä kertonee voimaerojen merkityksestä perheväkivallassa.
Tämä ei pidä lainkaan paikkaansa. Miehet eivät sisäsyntyisesti ole sen väkivaltaisempia kuin naisetkaan. Tällainen ajattelu johtaa helposti siihen, että väkivaltaa oikeutetaan biologisiin eroihin perustuen. Tai kaikkia miehiä syytetään väkivaltaisiksi.
Lesbosuhteissa tapahtuva väkivalta (jota olen itsekin tutkinut) ei kohdistu lainkaan välttämättä ”heikompaan” kumppaniin ”vahvemman” toimesta. Tässä kohtaa löytyy mielenkiintoisia yhtymäkohtia esim. miesten kokeman väkivallan tarkasteluun. Sukupuoli ei lainkaan itsestäänselvästi määritä uhrin ja tekijän asemaa.
Mutta Roguelle, totta hemmetissä me tarkastellaan sukupuolta, koska se on niin merkittävä eroavaisuus yhteiskunnassa. Tää ei tarkoita, että ne erot käsitettäis ensisijaisesti biologisina vaan tosiaan sosiaalisesti rakentuneita. Jos haluais tutkia biologisia eroja, yhteiskuntatieteet ei ois oikee tiedekunta.
Johanna oletko sita mielta, etta voimalla ei ole mitaan tekemista esim. perhevakivaltatilastojen kanssa? Jos esim. 50 kg nainen lyo nyrkilla satakiloista miesta harvoin vammat vaativat ulkopuolisen apua. Tilanteen olessa toistepain helposti joudutaan kaymaan sairaalassa.
Kasittaakseni yli 90% tilastoidusta vakivallasta on miesten tekemaa (uhrikin on yleensa mies). Joten kylla miehet ovat vakivaltaisempia.
”Tai kaikkia miehiä syytetään väkivaltaisiksi.”
Eikö tämä ole jo käytännössä todellisuutta? Mies on väkivaltainen raiskaaja-pedofiili, kunnes hän toisin osoittaa (mikä sinänsä on perinteisen länsimaisen oikeusajattelun vastaista). Schrödingerin raiskaaja ja lentoyhtiöiden asettamat kiellot (kieltävät siis yksinäisiä miehiä istumasta yksinäisten lasten vieressä) jo käytännössä osoittavat tätä.
”so I learned this trick. Cross the street about a block back and ”pass” the lady that way. Same with a potential head-on encounter. If you see a woman walking towards you in the middle of the night on a lonely urban street, my practice in those days was to cross the street to not stress her out.”
Esimerkiksi profeministimies Greg Laden on ehdottanut, että miesten tulisi vaihtaa toiselle puolelle katua kävellessään julkisilla paikoilla, jottei pelottelisi yksin kulkevia naisia raiskauspotentiaalillaan. Mikä kohta tässä ei ole päätöntä paskaa?
mm.. http://yle.fi/uutiset/air_france_kieltaa_miehilta_lapsien_vieressa_istumisen/933705
http://kateharding.net/2009/10/08/guest-blogger-starling-schrodinger%E2%80%99s-rapist-or-a-guy%E2%80%99s-guide-to-approaching-strange-women-without-being-maced/
http://scienceblogs.com/gregladen/2011/07/05/women-in-elevators-a-man-to-ma/
Täällä kommenttiosastolla muuten ainoa joka nähdäkseni on syyttänyt miehiä väkivaltaisiksi on Tomi Paalanen, joka argumentoi sen puolesta että miehet ovat biologisista syistä väkivaltaisempia kuin naiset ja totesi että 90% väkivallasta on miesten tekemää. Johanna taas taisi olla tästä ihan eri mieltä. Tämä nyt vain ihan huomautuksena siihen että feministit eivät ole ainoita jotka miesten väkivaltaisuudesta joskus puhuvat.
Tosiasiat ovat tosiasioita ja tilastot ovat tilastoja niita on turha kiistaa.
Tomille: kyllä tosiaan miehet tekevät naisia enemmän väkivaltaa (ks. tilastot viimeksi julkaistussa turvakotijutussa täällä blogissa). Miehet tekevät myös vakavampaa väkivaltaa kuin naiset. Mutta mun mielestä tuo biologisten erojen korostaminen on juuri sitä sellaista vaarallista politisointia, joka johtaa kaikkien miehien demonisointiin (on muuten myös SE nimenomainen pointti josta feministejä jatkuvasti syytetään, vaikka viimeinen näin ajatteleva feministinen kirjoitus on ilmestynyt varmaan 60-luvulla, jonka jälkeen on pitäydytty tiukasti kulttuurisissa selitysmalleissa!!!). Ja itse etsin väkivaltatutkijana syitä muualta eli kulttuurista, joka opettaa miehet ja naiset tietynlaisiksi. Noin hyvin yksinkertaistettuna.
Ja se, että naista rotevampi mies (tai ronski nainen!) lyö, tekee tietysti enemmän vahinkoa, mutta ei se tarkoita automaattisesti, että miehet ovat itsestäänselvästi väkivaltaisempia. Huoh. Tästä en kyllä jaksa vääntää. Lue se turvakotijuttu.
PS: tilastotutkimus kuten mikä tahansa muukin tutkimus on tekijänsä näköinen. Aina. Vähintään sen suhteen, mitä ja miten raportoidaan.
Ps. voin mina olla Paalanenkin, mutta nimi on ollut tahan asti eri.
Pahoittelut nimierehdyksestä!
Oli kiva nähdä Naistutkimuspäivillä 😀
”Täällä kommenttiosastolla muuten ainoa joka nähdäkseni on syyttänyt miehiä väkivaltaisiksi on Tomi Paalanen, joka argumentoi sen puolesta että miehet ovat biologisista syistä väkivaltaisempia kuin naiset ja totesi että 90% väkivallasta on miesten tekemää. Johanna taas taisi olla tästä ihan eri mieltä. Tämä nyt vain ihan huomautuksena siihen että feministit eivät ole ainoita jotka miesten väkivaltaisuudesta joskus puhuvat.”
Pahoitteluni, jos huomio vaikutti kohdentuvan teihin henkilöinä. Ei ollut tarkoitukseni. Viittasin lähinä a) yleiseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen (case lentoyhtiöt) ja b) feministiseen keskusteluun (case kaikki miehet ovat raiskaajia).
Haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että puhuttaessa naisten ylöspäin avioitumisesta, voidaan puhua myös vastakkaisesta ilmiöstä miesten alaspäin avioitumisesta.
Moni mies kokee tärkeäksi olla ”perhenpää”. Toisin sanoen miehet haluavat usein olla parisuhteessa paremmin tienaava ja koulutetumpi.
”Kun teorian naisten seksuaalisesta vallasta purkaa tällä tavoin, myös sen suosio asettuu tiettyyn historialliseen ja yhteiskunnalliseen kontekstiin. Kyse on siitä, että naiset ovat vasta hyvin hiljattain saavuttaneet seksuaalisen itsemääräämisoikeuden, ja siksi se näyttäytyy monille (erityisesti monille miehille) vääryytenä tai epätasa-arvona sen sijaan, että oivallettaisiin naisten ainoastaan saavuttaneen jotakin, joka miehillä on ollut aina.”
Mielestäni tässä sotket käsitteitä. Länsimaissa naisilla on pitkään ollut seksuaalinen itsemäärämisoikeus. Ymmärtääkseni naisilla on ollut jo satoja vuosia valta päättää itse aviokumppanistaan ja väkisinmakuu ym. seksuaalinen kaltoinkohtelu on ollut rangaistava ja paheksuttava teko ties kuinka kauan. Hiljattain muuttunut ei ole niinkään seksuaalisen itsemäärämisoikeuden määrä kuin yhteiskunnallinen konteksti, jossa nainen seksuaalista itsemäärämisoikeuttaan harjoittaa. Yhteiskunnallis-taloudellisen rakennemuutoksen seurauksena naiset ovat vaihtaneet perhe-elämän kahleet kapitalismin kahleisiin ja saavuttaneet taloudellista valtaa, mikä on heikentänyt niiden tylsien ja keskinkertaisten miesten asemaa, joille perinteinen resurssintarjoajan rooli on ollut avainvaltti parisuhteen muodostamisessa. Urakeskeinen, taloudellisesti omavarainen ja liberaali nykynainen ei ole enää riippuvainen miehestä samalla tavalla kuin isomummonsa joskus perhekeskeisen ja konservatiivisen agraariyhteiskunnan aikaan. Samalla ehkäisyteknologian ja aborttimahdollisuuksien paraneminen on poistanut ”vahinkovankkureiden” kiikuttajaksi joutumisen uhan naisten autonomian esteenä. Eli naisten yleinen autonomia on kyllä suhteellisen hiljattain parantunut mm. taloudellisen omavaraisuuden mahdollisuuden vuoksi, mutta ei juurikaan seksuaalinen itsemäärämisoikeus sinänsä – se on ollut jo pitkään.
Enkä usko, että juuri kukaan laasaslainen menisi seksuaalisosialismissaan niin pitkälle, että vakavissaan kyseenalaisi naisten seksuaalisen itsemäärämisoikeuden, vaan lähinnä he kritisoivat tapaa, miten se ilmentyy. (Eihän suomalaisten alkoholinkäytönkään kritisointi tarkoita alkoholin nauttimisoikeuden kyseenalaistamista.) Kuten sosialisit ainakin, he kritisoivat kaunaisessa häviäjänasemassaan sitä miten brutaaliin vapaaseen kilpailuun perustuva parisuhdemarkkina ei allokoi oikeudenmukaisesti parisuhderesursseja tai tuota laajempaa yhteiskunnalista hyvää, minkä vuoksi markkinoiden toimintaan olisi jotenkin puututtava niiden ulkopuolelta. Heille feministien ajama markkinoiden Näkymätön Käsi merkitsee kurjassa näkymättömyydessä tapahtuvaa käteenvetämistä.
”Konkreettinen esimerkki tapahtuneesta muutoksesta on aviopuolisoiden välillä tapahtuneen raiskauksen kriminalisointi.”
Tästä tulee helposti kuva, että mies olisi ennen päässyt avioliitossa väkisinmakuusta seurauksetta. Avioliitossa väkisinmakuu lienee modernina aikana ollut aina rikos, vaikka esim. vasta vuonna 1994 siitä tuli Suomessa rikosnimikkeeltään pahoinpitelyn sijasta raiskaus.
”Totta kai miehillä on vähemmän mahdollisuuksia saada seksiä naisilta, kun väkivalta ja häirintä on kriminalisoitu. Joillekin miehille uuteen tilanteeseen sopeutuminen lienee vaikeaa.”
Ymmärrän kyllä piikittelyn tarpeen, mutta tämä on kyllä melkoisen asiatonta. Implisiittisesti esität, että väkivalta ja häirintä ovat olleet normaaleja keinoja miesten seksinhankkimisessa ennen feminismin muotiintulemista. Sangen kylmäävä kuva miehistä, etten sanoisi.
Ok, olen kyllä eri mieltä siitä että naisilla olisi pitkään ollut seksuaalinen itsemääräämisoikeus. Edelleenkään eivät ole kovin harvinaisia kommentit joissa ko. oikeus kyseenalaistetaan. Mutta on kyllä totta myös se että on tapahtunut laajempi taloudellis-yhteiskunnallinen muutos (johon käsittääkseni viittaan tuossa blogauksessakin).
En ole esittänyt että väkivalta ja häirintä ovat olleet normaaleja keinoja miesten seksinhankkimisessa, vaan että joillekin miehille ne ovat olleet ja ovat edelleen käytössä olevia keinoja. Lisäksi yritin kiinnittää huomiota nimenomaan siihen, että kun naisille on tullut enemmän mahdollisuuksia sekä taloudelliseen itsenäisyyteen että lailla turvattuun koskemattomuuteen tilanne on selkeästi erilainen kuin aiemmin, ja se luultavasti aiheuttaa joissakin miehissä muutosvastarintaa ja vaikeuksia ymmärtää ja hyväksyä uutta tilannetta. Tämä näkyy esim. siinä että ratkaisuksi naisten seksuaalisen vallan aiheuttamiin ongelmiin tarjotaan mm. ”halpatuontiseksiä” eli sitä että miesten saatavilla olisi naisia joilla ei olisi samanlaista taloudellista itsenäisyyttä kuin suurimmalla osalla naisista tällä hetkellä on. Ratkaisuksi siis tarjotaan keinoja, joilla pystyttäisiin jotenkin kiertämään se että naiset eivät _halua_ harrastaa seksiä miesten kanssa. Minusta tällaiset keinot kertovat kyllä siitä, että suhtautuminen sekä naisiin että seksiin on ko. ajattelujärjestelmässä jollakin tapaa häiriintynyt.
Totesin blogauksessa myös näin: ”Suurelle osalle miehistä tämä ei luullakseni kuitenkaan ole ongelma, koska monille seksi on nautittavaa ainoastaan silloin kun toinenkin sitä haluaa.” Uskon että suurin osa miehistä suhtautuu sekä naisiin että seksiin erittäin fiksusti ja kunnioittavasti, ja että naisten seksuaalisen vallan teoria ei kuvaa minkään miesten enemmistön ajatuksia.
Ylipäätään olisi mukava jos keskustelussa huomioitaisiin myös se, että miehillekin seksissä väliä on paitsi määrällä myös laadulla.
”En ole esittänyt että väkivalta ja häirintä ovat olleet normaaleja keinoja miesten seksinhankkimisessa, vaan että joillekin miehille ne ovat olleet ja ovat edelleen käytössä olevia keinoja.”
Eiks toi oo vähän ristiriidassa sen kanssa, että raiskauksissa ei oo kyse seksistä vaan ”vallankäytöstä”? Joko raiskauksissa on kyse myös seksistä tai sitten väkivallan avulla ei oo mahdollista hankkia seksiä.
Joillekin miehille väkivalta on seksiä. Suurimmalle osalle ihmisistä ei ole.
”Ok, olen kyllä eri mieltä siitä että naisilla olisi pitkään ollut seksuaalinen itsemääräämisoikeus.”
Kiinnostaisi tietää, mihin perustat käsityksesi. En ole perehtynyt aihepiiriin kovin syvällisesti, mutta ymmärtääkseni länsimaissa ei – kenties joitain monarkki- ja aristokraattipiirejä lukuunottamatta – ole vuosisatoihin ollut juuri minkäänlaista laajempaa järjestettyjen tai pakotettujen avioliittojen perinnettä. Lähinnä miehiä on saattanut koskea ”shotgun wedding”-tyyppiset tapaukset, mutta nekin taitavat olla sangen harvinaisia. Kristillinen (tai kenties jo roomalainen) laki on käsittääkseni aina tai ainakin hyvin varhaisesta vaiheesta lähtien korostanut molempien osapuolten vapaaehtoista suostumusta avioliittoon. Suvun rooli ja vaikutusvalta puolisonvalinnassa on saattanut olla suurempi vielä agraariyhteiskunnan aikaan, mutta naisella on aina ollut viimeinen päätösvalta kenet/ketä nai. Raiskaus on varmasti ollut vakavasti rangaistava teko tuhansia vuosia, jos ei aina naisen autonomiaan tai ihmisoikeuksiin kohdistuvana rikoksena, niin sitten omaisuuteen ja sukuun kohdistuvana. Ja siitä langetettiin usein kuolemantuomio noina vanhoina hyvinä aikoina.
En ole esittänyt että väkivalta ja häirintä ovat olleet normaaleja keinoja miesten seksinhankkimisessa, vaan että joillekin miehille ne ovat olleet ja ovat edelleen käytössä olevia keinoja.
Tekstistäsi valitettavasti kuitenkin sellaisen kuvan sain, sillä annoit ymmärtää, että kun raiskaus ja häirintä kriminalisoitiin(mikä ei pidä paikkaansa, kuten esitin: pervot ja raiskarit eivät ole koskaan saaneet temmeltää vapaasti), miesten mahdollisuudet saada seksiä naisilta heikkenivät. Tästä johdonmukaisesti seuraa, että pervoilulla ja väkivallalla on ollut mainitsemisen arvoinen ja keskustelun kannalta relevantti arvo miesten seksin saamisen määrän kannalta, vaikkei se ”suurta osaa”(ei edes ”suurinta”!) miehistä koskisikaan.
Lisäksi yritin kiinnittää huomiota nimenomaan siihen, että kun naisille on tullut enemmän mahdollisuuksia sekä taloudelliseen itsenäisyyteen että lailla turvattuun koskemattomuuteen tilanne on selkeästi erilainen kuin aiemmin, ja se luultavasti aiheuttaa joissakin miehissä muutosvastarintaa ja vaikeuksia ymmärtää ja hyväksyä uutta tilannetta.
Niin, olen samaa mieltä, että tilanne on mainituista seikoista selvästi erilainen kuin aiemmin ja että tässä on miesliikkeen protestin syytausta, mutta asialla ei ole mielestäni juuri mitään tekemistä naisten lisääntyneen seksuaalisen itsemäärämisoikeuden kanssa. ”Seksuaalinen valta” ei ole seksuaalista itsemäärämisoikeutta, vaan neuvotteluaseman parantumista ihmissuhdepelissä, jossa kummallakin on samat oikeudet…
Ylipäätään olisi mukava jos keskustelussa huomioitaisiin myös se, että miehillekin seksissä väliä on paitsi määrällä myös laadulla.
Aivan varmasti laadulla on miehillekin väliä, mutta ei ehkä keskimäärin yhtä painokkaasti kuin naisilla (ja sukupuolilla saattaa olla toisistaan poikkeava käsitys laadusta). Joka tapauksessa, tässä keskustelussa on tullut mielestäni esiin hyvä pointti, että samasta tematiikasta voitaisiin keskustella vähemmän seksilähtöisesti, esim. yhteiskunnallisen yksinäisyyden näkökulmasta. Yllättävän vähän on lähestytty rakkauden ja läheisyyden tarpeen näkökulmasta, koko keskustelu tuntuu monesti typistyvän pelkkään seksiin fysiologisena tarpeena. Myös seksuaaliterveyden näkökulma olisi varmaan syytä ottaa mukaan.
”Joka tapauksessa, tässä keskustelussa on tullut mielestäni esiin hyvä pointti, että samasta tematiikasta voitaisiin keskustella vähemmän seksilähtöisesti, esim. yhteiskunnallisen yksinäisyyden näkökulmasta. Yllättävän vähän on lähestytty rakkauden ja läheisyyden tarpeen näkökulmasta, koko keskustelu tuntuu monesti typistyvän pelkkään seksiin fysiologisena tarpeena. Myös seksuaaliterveyden näkökulma olisi varmaan syytä ottaa mukaan.”
No niin Travail, tästä olen ihan samaa mieltä.
Juttusi haiskahtaa siltä että naisten vapautumisen yksi tärkeistä tarkoituksista olisi nimenomaan rajoittaa miesten seksin saantia. Eikö se ole melko epäinhimillinen tavoita, onhan seksi osa Maslowin tarvehierarkiaa.
Itse väitän että mitä ”vapaampia” naiset ovat sen enemman he rajoittavat seksuaalista kanssakäymistään tiettyyn alfa-ryhmaan: fuck buddyihin. Tämä johtaa lopulta siihen että miehistä valtaosa jää ilman seksiä.
Onhan jo historiastakin todettu että naisista 80% ja miehistä 40% on saanut jälkeläisiä.
Olisi syytä muistaa näissä keskusteluissa se että seksin ”saaminen” toiselta ihmiseltä saattaa olla tarve, mutta se ei ole oikeus. Kenelläkään ei ole oikeutta vaatia toisilta seksiä, ja ilman seksiäkin elää. Sen sijaan jokaisella on oikeus vaatia ruumillista koskemattomuutta ja suojaa väkivallalta.
Ja Marse, jos naiset kerran haluavat rajoittaa miesten seksin saantia, niin mitä virkaa fuck buddyilla silloin olisi? Itse olen ymmärtänyt että ”panokaverit” ovat nimenomaan seksiä varten – eikös sellaisten hankkiminen kerro siitä, että naisiakin kiinnostaa paitsi parisuhteet myös ihan silkka seksi?
Ilmaisin itseäni huonosti. Tarkoitin että feminismin tarkoitus on rajoittaa ATM/KTM-miesryhmän seksinsaantia.
Naiset hommaavat seksinsä ja lapsensa YTM-luokan fuckbuddyjen kanssa. Tämä on mahdollista koska naiset eivät biologisesti tarvitse seksiä niin paljon kun miehet. Eli yksi YTM pystyy hyvin hoitamaan vaikka 10 naisen seksintarpeen. Koska miehiä ja naisia on kuitenkin sama määrä niin tässä kuviossa 9 miestä jää ilman. Lisäksi lähes minkätasoinen nainen saa seksiseuraa. Pelimiehen tunnuslause on ”valkkaajat runkkaa”.
Hyvinvointivaltio mahdollistaa sen että rahat siirretään näiltä 9 mieheltä verotuksen avulle 9 yh-äidille, jotka ovat kantavat tai ovat jo synnyttäneet tämän yhden YTM:n lapsen.
Etkö näe tässä mitään epäkohtaa?
Seksuaalinen itsemääräämisoikeus pitää olla ehdoton mutta yhteiskunnallisia rakenteita ei pidä yhä enemmän ja enemmän viedä siihen suuntaan että tahtomattaan yksinäiset miehet maksavat YTM:n suvunjatkamisen.
Keski-ajalla (ja varmasti muulloinkin) oli ereillä keskieuroopan pikku maiden kuninkailla etu oikeus vaimojen neitsyyteen. Siis kun nuori pari on mennyt naimisiin ensimmäisen seksi kerran on saannut imoitusluontoisesti kuningas. Varmasti kuningas on saannut muutenkin ottaa päältä mitä haluaa suostuvaisuutta kyselemättä.
Ennen kiinan kommunistista vallankumousta saivat maan omistajat raiskata maillaan työskenteleviä naisia ja se oli täysin laillista.
Varmasti suomessakin on käytetty ns. huonompaa ja heikossa asemassa olevaa naisväkeä surutta hyväksi.
Turha ei tasa-arvoista menneisyyttä on alkaa kaunistelemaan se palvele ketään.
Sodissa ja ryöstöretkillä kuten viikingeillä naiset ovat olleet vain yksi omaisuuden muoto.
Suomessakin on varmaan harrastettu ryöstövaimoja ja raiskauksia joita ei ole tuomittu jollain tekosyyllä.
Värittämätöntä tutkimusta olisi kiinnostava kuunnella.
Vierailin täällä feminismiä käsittelevässä blogissa. Kimmokkeena tälle kommentilleni on havainto, että myös feministiset tendenssit usein liittyvät rasismiin ja väkivaltaan.
Verkon keskustelufoorumeilla feminismiin kriittisesti suhtautuvat ihmiset joutuvat toisinaan ilkeilyn ja joskus jopa suoranaisen häirinnän kohteiksi. Ääritapauksessa feministien levittämässä propagandistisessa fiktiossa antifeministeiksi leimattuja ”toisen sukupuolen” edustajia on murhattu iloisesti helkkyvän naurun säestyksellä.
Feministien tunnuksenaan käyttämä ”feminist fist” muistuttaa väreiltään ja kuvakieleltään natsien symboleja: siinä on punaista ja mustaa, risti ja ympyrä.
Feministien parissa yleisesti esiintyvät elämäntapavalinnat – kasvissyönti ja eläinsuojelu – ovat tuttuja Adolf Hitlerin ideologiasta. Käytetty retoriikka on usein ehdotonta ja mustavalkoista: nainen hyvä – mies paha.
Koska moni niin todennäköisesti toivoo, yritän nyt kuitenkin kirjoittaa näistä feministien suosimista ”ajatusrakennelmista”. Tehtävä on siinä mielessä hankala, että energiani ei tahdo riittä, eikä minulla oikeastaan ole resurssejakaan.
Yritän kuitenkin olla rakentava, ja tutkailla ”feminismin ajatusrakennelmia” puolueettomista lähtökohdista käsin. Onhan kuitenkin myös niin, että mikäli feministien ajatuksia ei kyseenalaisteta syntyy helposti vaikutelma siitä, että niitä ei kyetä kyseenalaistamaan.
Apropos! Ohjaaja kertoi juuri karvanoppiini, että lukijoiden keskuudessa ehti jo tapahtua sellainen ”isojako”, että puolet lukijoista laittoi päähänsä pinkit lasit, ja toinen puoli hirveät.
🙂
Jep jep, sulla on varmaankin myös laittaa linkkiä seminaariin jossa tämä feministien ja natsien välinen yhteys on ollut tutkimuksen ja keskustelun kohteena :D.
Joo kirjotin pitkän viestin ja se katos ennen ku kerkesin lähettää. Masentavaa 😦 Pakko kai sitten laittaa lyhyt yhteenveto.
Toi itsemääräämisoikeudesta vouhkaaminen on turhaa. Sen rajottamista ei oo kukaan ehdottamassa. Miehet ja naiset saa valita vapaasti kenen kanssa pariutuu tai harrastaa seksiä. Yhteiskunta kuitenkin koko ajan vaikuttaa siihen ympäristöön, jossa niitä valintoja tehdään. Esim. siirtämällä verotuksen kautta rahaa ATM:lta yksinhuoltajille, yhteiskunta pienentää yksinhuoltajan kannustinta pariutua ATM:n kanssa. Kieltämällä seksinoston, yhteiskunta estää ATM:ä vaihtamasta rahaa seksiin. Jne. Noita vaikutusmekanismeja on vaikka kuinka paljon. Se mistä feministit ja antifeministit kiistelee, koskee sitä että millä tavalla yhteiskunnan pitäis tai ei pitäis pyrkiä vaikuttamaan siihen valintaympäristöön.
Katariina ja feministit yleensäkin vaikuttavat kannattavan voimakasta taloussosialismia yhdistettynä anarkokapitalistisiin pariutumismarkkinoihin. Tossa piilee ristiriita. Talouden säätely vaikuttaa aina niiden säädeltävien yksilöiden pariutumismahdollisuuksiin ja siten siis ”säätelee” epäsuorasti myös pariutumismarkkinoita. Jos ei halua että yhteiskunta puuttuu ihmisten pariutumismahdollisuuksiin, niin ei oo ehkä hirveen loogista kannattaa voimakasta talouden säätelyäkään.
” Totta kai miehillä on vähemmän mahdollisuuksia saada seksiä naisilta, kun väkivalta ja häirintä on kriminalisoitu”
Et nyt toivottavasti tosissaan yritä vihjata, että valtaosa miehistä on raiskareiskoja ja kun raiskaaminen estettiin niin miehiltä meni saumat? Siis että tolla olis merkittävävaikutus?
En myöskään ihan ymmärrä sitä, miks teiän mielestä seksi/pariutumismarkkinoiden epätasapaino ja siellä epätasasesti jakautuva valta ei olis yks niistä monista osatekijöistä, jotka tulis huomioida kun tarkastellaan tasa-arvoa tai ihmisten hyvinvointia.Seksi ja pariutuminen nyt tuntuu kuitenkin olevan aika korkeella ihmisten prioriteettilistalla. Vaikea sanoa mikä noiden merkitys on kokonaisuuden kannalta, mutta kyllä sillä joku merkitys lienee. Jos nyt ajattelee vaikka pornoa, niin se on ollut pitkään valtava bisnes, jossa on tehty paljon rahaa miesten seksinhimolla. Vastaavasti prostituutiota on ollut aina ja senkin olemassaolo on perustunut miesten voimakkaisiin ja helposti tyydytettävissä oleviin seksihaluihin. Toi kertoo siitä, että on olemassa valtava kysynnän ja tarjonnan epätasapaino. Mun mielestä olis ihmeellistä, jos sillä epäsuhdalla ei olis minkäänlaista yhteiskunnallista relevanssia. Eri asia on sitten että mikä se relevanssi tarkalleen ottaen on ja pitäiskö asialle tehdä jotain.
”Katariina ja feministit yleensäkin vaikuttavat kannattavan voimakasta taloussosialismia yhdistettynä anarkokapitalistisiin pariutumismarkkinoihin.”
Tää sun havaitsema ristiriita ei mulle oo ristiriita koska en näe että sosiaalisia suhteita voisi analysoida ja tulkita samalla tavalla kuin kapitalismia. Vaikka tokihan sosialisteilla ja kommunisteilla on välillä ollut näkemyksiä esim. ”vaimojen yhteisyydestä” (huom. ei koskaan miesten yhteisyydestä) eli vaimojen yhteisomistuksesta muun yhteisomistuksen ohella, niin itse yritän kyllä etsiä vaihtoehtoisia tulkinta- ja selitysmalleja ja myös vaihtoehtoisia poliittisia päämääriä. Se on tietysti totta että ihmiset eivät tee valintoja tyhjiössä ja siten se että kenen kanssa harrastaa seksiä ei ole vain oma valinta vaan sidoksissa esim. just taloudelliseen itsenäisyyteen, lainsäädäntöön, instituutioihin kuten avioliitto sekä kulttuurisiin arvostuksiin jne. Mun mielestä on kuitenkin väärin yrittää selittää ihmisten kokemuksia esim. seksissä tai parisuhteissa jonkin yhden markkinamallin perusteella ja vielä pahemmin pielessä olettaa että tuo malli perustuisi ainoastaan seksin määrään (Aiemmin jo penäsin että missä laatu? Kai sekin miehiä kiinnostaa?).
Jos oletat että pornoteollisuus perustuu miesten suuremmalle seksin tarpeelle niin miten selität sen että viime aikoina pornoa on alettu entistä enemmän tuottaa myös naisille? Ja jopa feminististä pornoa? Mä selittäisin sen asenteiden muutoksella, en sillä että naiset ois yhtäkkiä muuttuneet biologialtaan jotenkin himokkaammiksi. Ja tältä pohjalta voi ehkä arvella, että myöskään miesten valtaisa pornonkulutus ei selity pelkästä biologisesta tarpeesta käsin vaan sillä on myös tietty kulttuurinen ja yhteiskunnallinen pohja.
Edit. Tuolla muissa kommenteissa jo selvitin tuota väkivalta-häirintä-hommaa.
Ps. Tää oli kyllä eka kerta kun mua on kutsuttu anarkokapitalistiksi, kiitos siitä 😀
Katariina on hyvin huomannut, että pornossa sukupuolien suhdeluku on 1:1000. Arvaatko kumminpäin? Netti on täynnä teinipornoa joita tytöt ja naiset iloisesti tuottavat. Tässä mielessä feminismi on tuottanut hyvinkin paljon sinkkumiehille iloa, kun seksuaalimoraali tuhottiin(rakkaus, välittäminen, romantiikka), niin porno ponnahti kattoon ja naiset rynnivät joukolla filmeihin. Sattumaa? Nope.
Tämä tietysti selittyy naista dominoivalla seksuaalisuudella, naista on helppo hallita hänen himojensa kautta. Valitettavasti. Ja monta miestä myös. Valitettavasti. Mutta en tiedä missään sellaista väitettä koskaan esiintyneen etteivät naiset pidä seksistä? Nykyään seksualisaatio on edennyt siihen pisteeseen että ruotsissa esim. 15 vuotiasta tytöistä 1/6 kuluttaa kovaa pornoa päivittäin. Ja se näkyy. Siis naiset ovat aina olleet enemmän sukupuoliyhteydessä kuin keskivertomies. Alfat ovat aina asia erikseen.
”Katariina on hyvin huomannut, että pornossa sukupuolien suhdeluku on 1:1000. Arvaatko kumminpäin? Netti on täynnä teinipornoa joita tytöt ja naiset iloisesti tuottavat. Tässä mielessä feminismi on tuottanut hyvinkin paljon sinkkumiehille iloa, kun seksuaalimoraali tuhottiin(rakkaus, välittäminen, romantiikka), niin porno ponnahti kattoon ja naiset rynnivät joukolla filmeihin. Sattumaa? Nope.
Tämä tietysti selittyy naista dominoivalla seksuaalisuudella, naista on helppo hallita hänen himojensa kautta. Valitettavasti. Ja monta miestä myös. Valitettavasti. Mutta en tiedä missään sellaista väitettä koskaan esiintyneen etteivät naiset pidä seksistä? Nykyään seksualisaatio on edennyt siihen pisteeseen että ruotsissa esim. 15 vuotiasta tytöistä 1/6 kuluttaa kovaa pornoa päivittäin. Ja se näkyy. Siis naiset ovat aina olleet enemmän sukupuoliyhteydessä kuin keskivertomies. Alfat ovat aina asia erikseen.”
Kaikki ei ole ONNEKSI samanlaisia arvokonseervatiiveja kuin JAKE, muuten elettäisiin kuin Saudi-Arabiassa tai Iranissa – mutta onneksi näin ei ole. Arvokonservatiiveja vastaan pitää taistella valistuksella jota arvokonservatiivit eivät voi sisäistää, mutta tulevat sukupolvet voivat. Sekä avoimella provosoinnilla jolla näytetään arvokonservatiiveille ja fanaattisille uskovaisille (jotka satukirjoista etsivät kilvan selityksiä omille sairaille ajatuksilleen) kaapin paikka ja pidetään arvoliberaalisuuden ja yksilönvapauksien lippu korkealla liehumassa – yksi keino on provokaatiivinen taide jota itse teen ja toinen provoiva pukeutuminen ja käyttäytyminen.
Nuori emansipoitunut nainen on nykyajan neekeri. Itse tuen ja taistelen nuoria emansipoituneiden naisten rinnalla – riippumatta siitä saanko pimppiä vai en ja kuinka paljon.
Termi antifeministi on mielenkiintoinen. Feminismihän on yhden ryhmän etujen ajamista (parhaimmillaan tasa-arvon edistämistä ja pahimmillaan naissovinismia), joten vasemmistolibertaarina en luokittelisi itseäni feministiksi ainakaan mainitsematta samalla olevani myös maskulinisti. Muutenhan olisin epätasa-arvoinen. Jostain syystä Vasemmistonuoret on julistautunut feministiseksi poliittiseksi järjestöksi, mikä kuulostaa vähintäänkin epäilyttävältä. Luettuani heidän feministisen manifestinsa 10 teesiä huomasin kuitenkin, että mukana on vaatimuksia miestenkin aseman parantamiseksi esimerkiksi asevelvollisuuden osalta. Kyse onkin siis harhaanjohtavasta otsikosta, sillä miesten aseman parantaminen ei kuulu feminismiin. Toki usein tietyn asian liikkeet hakevat hyväksyntää tukemalla myös muita asioita, vrt. RKP joka ottaa listoilleen saamelaisia. Sorrettujen vähemmistöjen puolustaminen nääs myy nykyään paremmin kuin pakkoruotsi.
Vasemmistonuoret puolustavat vapautta omaan seksuaalisuuteen ja vastustavat kieltoja ja rajoitteita. Tämä on hienoa, sillä tunnetusti kieltolinjaa kannattavia feministejäkin löytyy niin paljon, että Wikipediassa on omistettu aiheelle artikkeli ”Feminist Sex Wars” (päätä siinä sitten kannattaisiko ”feminismiä” vai ei). Kun puhutaan oikeudesta myydä tai ostaa seksiä, kyselyjen mukaan suurin osa vastustajista on naisia ja suurin osa kannattajista miehiä. Suomalaisen seksinmyyjän näkökulmasta siis usein naiset yrittävät rikkoa hänen oikeutta seksuaalisuuteensa (perustavanlaatuinen ihmisoikeus), miehet taas puolustavat sitä.
Tästä päästäänkin itse aiheeseen eli seksuaaliseen valtaan. Jos kuka tahansa mies jolta löytyy satanen tililtä voi saada seksiä milloin tahansa, se tietenkin vähentää naisten enemmistön (muiden kuin seksinmyyjien) seksuaalista valtaa, joten ratkaisuna on yrittää kieltää seksikauppa (sen sijaan että yritettäisiin vaikkapa kehittää ja parantaa omaa parisuhdetta). Korostan että tämä ei ole erityisesti naisille tyypillistä, vaan yleinen tilanne jossa enemmistö sortaa vähemmistöön kuuluvien yksilöiden oikeuksia.
Tein saman huomion kuin nimimerkki adsfads, eli valtaa ei näköjään pidetä aitona ”valtana” tai epätasa-arvoisena, jos se on luonnollista, eli antaa markkinoiden vaan hoitaa. Blogikirjoituksen pointti seilaakin erittäin vaarallisilla vesillä, sillä voidaan myös alkaa väittää, että miesten valta on luonnollista ja johtuu miesten voimasta ja kyvyistä sekä heidän itsemääräämisoikeudestaan. Näin ollen onkin aivan luonnollista jos miehet pärjäävät paremmin, ovat johtavassa asemassa, saavat enemmän palkkaa jne. Luonnollisen tilan, oikeudenmukaisuuden ja ”mahdollisuuksien tasa-arvon” toteutumista sitten häiritsevät kaikenmaailman sukupuolikiintiöt, sekä huippu-urheilussa naisten sarjat joissa yksilöt saavuttavat liioiteltua menestystä kykyihinsä nähden vain siksi että ovat naisia…
Tämä blogikirjoitus tuli mieleeni katsellessani tänään Prisma-studiota. Ohjelmassa oli aiheena miesten ja naisten väliset erot (katsottavissa tästä: http://areena.yle.fi/tv/1725320). Noin ylipäänsä ohjelman testit ovat lähinnä viihdetasoa, mutta muun muassa sellainen sukupuolten välisiä eroja koskeva vakavampi väite iskettiin tiskiin, että miesten aivojen hypotalamus on havaittu naisten vastaavia suuremmaksi. Hypotalamus säätelee ihmisen lisääntymiskäyttäytymistä. Tästä voisi päätellä, että miehille lisääntyminen on syystä tai toisesta merkittävämpi alue kuin naisille. Tämä ei ole vastaväite sille, etteikö seksuaalisiin haluihin ja niiden tukahduttamiseen vaikuttaisi useat sosiaaliset tekijät, mutta sen lisäksi fyysisillä ominaisuuksilla on enemmän tai vähemmän merkitystä. Jos miehet haluavat mm. suuremman hypotalamuksensa takia keskimäärin enemmän sukupuolielämää kuin naiset, on olemassa keskimääräinen halujen epäsuhta. Tämä voi johtaa sellaisen valtasuhteen syntymiseen, jossa naisten valinnanvara kasvaa kun halukkaita miehiä on keskimäärin enemmän tai tietyn miehen halut ovat suurempia vaikka parisuhteessa. Painotan vielä sanaa keskimäärin, sillä yksilölliset erot ovat varmasti huomattavia.
Aivojen kehitykseen vaikuttaa toki sosiaaliset seikat kuten kasvatus, ammatti tai harrastukset. Samaisessa ohjelmassa haastatellun psykologian professorin kommenttien mukaan on kuitenkin luultavaa, että aivoissa on synnynnäisiä sukupuolisia eroja. Tästä väitellään kovasti.
Mitä muita syitä voisi olla sille, että miehillä on kovempi kilpailu sukupuolimarkkinoilla? (Markkinat on muuten tässä melko heikosti toimiva ilmaisu, sillä ainakaan mistään ideaalisista avoimista ja vapaista vaihdantamarkkinoista ei ole kysymys. Markkinoista puhuminen nyt kuvaa aikaamme noin muuten.) Ainakin eräs asia tulee mieleen: miehet voivat itse tehdä kilpailusta kovaa. Mainitut ylemmän ja alemman tason jaot voivat liittyä ensisijaisesti maskuliiniseen hierarkiaan. Ollakseen mies, miehen täytyy olla suhteellisen menestynyt sukupuolimarkkinoilla. Tämä asettaa paineita miehisyyden ilmaisemiseen etsimällä aktiivisesti naisseuraa. Tähän kenties jollakin tasolla liittyen, tutkimuksissa on todettu, että sukupuolielämä vaikuttaa naisia voimakkaammin miesten elämäänsä kohtaan koettuun tyytyväisyyteen. Kuinka usein puhutaan säälittävistä miehistä, jotka eivät saa seksiä? Kuinka usein taas naisia säälitään tai naisille vinoillaan samasta syystä? Miehenä olemisessa on tärkeää voida toteuttaa omaa seksuaalisuutta, eikä vain yksin. Ylempi ja alempi kasti vankentaa jakoa, kun miehinen itsetunto asettuu jollekin tasolle.
Jos on niin, että miehille aktiivinen sukupuolielämä on keskimäärin naisia merkittävämpi tekijä, ja tästä seuraa naisille mahdollisuus käyttää seksuaalista valtaa joissakin tilanteissa, niin mitä sitten? Ehdotukset kuponkia vastaan saatavasta seksistä yms. ovat aiheuttaneet lähinnä hallaa tälle keskustelulle. Halujen epäsuhta on ehkä sellainen inhimillinen asia, mikä ei muutu, mikäli ihmislaji ei muutu. En laita päätäni pantiksi. Mutta, tällaiset biologismit ovat tunnetusti kovin epätrendikkäitä suomalaisessa yhteiskuntatutkimuksessa. Valtasuhteet kuuluvat ihmiselämään ja yhteisöihin. Tässäkin kysymyksessä on tärkeää pystyä rajaamaan se, missä määrin erilaisia muutoksia on mahdollista tavoitella. Sukupuolten olemassaolon häivyttäminen ei ole ainakaan tämän hetken todellisuutta missään. Erilaisten roolien liikkumavaran lisääminen taas voi olla itse kullekin emansipatorinen projekti. Perinteisten passiivinen/aktiivinen rooliodotusten tai huora/pelimies stigmatisoinnin purkaminen voisi vapauttaa sekä miesten että naisten tukahdutettua seksuaalisuutta. Lisättäköön vielä, että seksuaalisuudella ei tarvitse käsittää vain genitaaleihin liittyviä asioita.
”[m]illaisia naisten ja miesten väliset biologiset erot kenties ovat (lopullista ja “varmaa” tietoa kun tästä aiheesta on huomattavan vähän)”
Kyllä varmaa tietoa on aina ollut, geenitasolla 1950-luvulta lähtien. Miehillä on sukupuolikromosomi XY ja naisilla XX. Miesten kromosomissa on SRY-geeni, joka aiheuttaa miesten ominaisuudet. Tästä syystä miehillä on ominaisuuksia, joita naisilla ei ole. Toki on olemassa poikkeamia, muun muassa ihmisiä ilman selvästi tunnistettavaa sukupuolta, mutta biologiset kromosomimutaatiot eivät tarkoita, etteikö sukupuolia sinänsä olisi selvästi olemassa. Vähän sama asia kuin väittäisi, ettei ihmisillä varmasti olisi vain yhtä päätä, koska syntyy myös siiamilaisia kaksosia.
Kyllähän tuo biologian perusteiden kiistäminen todella erikoiselta kuulostaa, melkein samalta kuin amerikkalaisten fundamentalistikristittyjen kreationismi. Pitäisikö naistutkimuksen perusopintoihin sisällyttää myös ihmisbiologiaa, etteivät naistutkimuksen parissa oltaisi näin hatarien tietojen varassa? Tietenkin on hyvä suhtautua myös kriittisesti asioihin, mutta kokonaisen luonnontieteen diskreditointi alkaa olemaan jo liian postmodernia ainakin minun makuuni.
Naisten seksuaalinen valta ei minun nähdäkseni perustu naisen haluihin, vaan maailmantilanteeseen. Yhteiskunnan rakenteet (tai biologia) eivät toistaiseksi salli miesten ja naisten samalla viivalla oloa. Miehen suorituspaineet syntyvät oikeastaan naisten alipaineesta. Toisekseen tulee laatukysymykset. Tasokkaat partnerit eivät halua antaa ”alempirotuisille”. Nuoret naiset ovat lähes aina jossain määrin tasokkaita, miehet taas usein kömpelön epävarmoja.
Naisten seksuaalisen vallan teorian tasa-arvopointti ja pointti feministisen teorian kannalta selviää K.M:n toisesta lähdeviitteestä blogikirjoitukseeni, jonka lopussa sanon seuraavasti:
”Naisten seksuaalinen valta ei sinällään ole väärin. Väärin on kuitenkin se, että naisten seksuaalista valtaa ei ole huomioitu sukupuolten välisiä valtasuhteita tarkasteltaessa. Tiivistän kirjassani tasa-arvoa käsittelevän kritiikkini seuraavasti:
Jotta sukupuolten välinen tasa-arvo voisi toteutua kaikilla elämänalueilla, naisten seksuaalinen valta tulisi huomioida paremmin tasa-arvokeskusteluissa. Jos tasa-arvopolitiikka perustuu vain feminististen sukupuolijärjestelmäteorioiden (kuten patriarkaattiteoria) varaan, joista naisten valta puuttuu, kuva sukupuolten välisestä valtasuhteista muodostuu väistämättä yksipuoliseksi.”
Minua kiinnostaa feministien näkemys seuraavasta teoriasta, joka linkittää yhteiskunnan rakenteen ja pariutumismarkkinat ja jonka ovat esittäneet monet muutkin kirjoittajat kuin minä itse.
TEORIA HYVINVOINTIVALTION RAPPEUTUMISESTA:
1. Nykyisillä feminismin värittämillä pariutumismarkkinoilla tavallisen duunarimiehen töissäkäynnin markkina-arvovaikutus on devalvoitunut voimakkaasti.
2. Miesten on järkevämpää panostaa kaikkeen muuhun kuin tavalliseen työntekoon pärjätäkseen pariutumismarkkinoilla, kuten pelimiestaitoihin tai julkkiksen statukseen.
3. Lopputuloksena miesten työpanos yhteiskunnan hyväksi vähenee ja hyvinvointivaltion rahoituspohja rappeutuu.
4. Feminismi itsessään tuottaa tahattomana sivuvaikutuksena oman oman konkurssinsa.
Mikä on feministien mielipide yllä kuvatusta teoriasta. jos feministit ovat sama mieltä, niin mitä asialle pitäisi tehdä?
En ole samaa mieltä. Hyvinvointivaltion rappeutumisesta voi syyttää kaikenlaisia tahoja, lähinnä oikeistolaista uusliberalistista politiikkaa ja talouden murroksia, mutta vaikea kyllä uskoa että kuvaamasi teoria olisi missään määrin totta. Jos hyvinvointivaltion ja sukupuolijärjestyksen yhteys kiinnostaa niin aiheesta on kirjoittanut esim. Raija Julkunen.
”Miesten on järkevämpää panostaa kaikkeen muuhun kuin tavalliseen työntekoon pärjätäkseen pariutumismarkkinoilla, kuten pelimiestaitoihin tai julkkiksen statukseen.”
Vähän kyllä kiinnostaa että onko esim. täällä blogin kommentoijissa ja lukijoissa henkilöitä jotka tunnustaisivat toimineensa tällä tavalla?
Pleck kirjoittaa kirjassa ”Men and masculinity” seuraavasti:
”Pleckin (1974) mukaan elättäjyyden yhdistäminen maskuliinisuuteen on taannut perinteisesti sen, että miehet ovat saaneet psykologisen tyydytyksen sellaisten töiden tekemisestä, joista muuten ei saa tyydytystä.
Kun miehet saavat tyydytyksen työssä maskuliinisen roolin täyttämisen kautta, heidän töitään ei tarvitse muuttaa mukavammiksi, vaan niitä voidaan muuttaa enemmän tuottaviksi. Työn sitominen maskuliinisuuteen johtaa myös siihen, että työttömyys saa miehet tuntemaan itsensä epäonnistujiksi. Monet miehet ottavat vastaan epäinhimillisiä töitä elättäjän roolin tarjoaman statuksen takia, mutta jos vaimo menee töihin ja hankkii omat rahat, motiivi maskuliinisuuden tavoitteluun ei-palkitsevia töitä tekemällä vähenee. ”
Oman näkemykseni mukaan monet miesten työt ovat ns. epäinhimillisiä paskatöitä, joiden tekemiseen pitäisi kannustusta muutenkin kuin työn itsensä tekemisen ilosta. Joko maskuliinisen pääoman myötä tai markkina-arvon nousun myötä. Kun noita kannustimia ei ole, miksi ihmeessä mies lähtisi ”lapioimaan paskaa 20 asteen pakkaseen”?
Tälläinen paskanjauhanta eli persupropaganda on niin kaukana totuudesta kun olla ja voi.
Mitä luulet kummasta tulee enemmän hyötyä yhteiskunnalle menestyneestä miehestä on menestyksen areena sitten vaikka yrittäminen, taide tai mielipidevaikuttaja vai räkäposkella marttyyrinä työtä tekevä juntti mies – esim. paskan lapioiminen ei ole sitä touttelianta työtä.
Mitä tulee viettelytaitoihin ne on kansalaistaito – kuka on hyvä viettelemään on hyvä markkinoimaan – karismaattiset ihmiset ja kiinnostavat tarinat myyvät – kaiken lisäksi viettelytaidot nostavat sekä viettelijän että vieteltyn elämänlaatua.
Eli täydellinen tyrmäys! ”Persu” Jorma hävisi Brad Pittille, Steve Jobsille, Jeesukselle ja viellä Picassolle.
”Kaikki ei ole ONNEKSI samanlaisia arvokonseervatiiveja kuin JAKE, muuten elettäisiin kuin Saudi-Arabiassa tai Iranissa – mutta onneksi näin ei ole. Arvokonservatiiveja vastaan pitää taistella valistuksella jota arvokonservatiivit eivät voi sisäistää, mutta tulevat sukupolvet voivat. Sekä avoimella provosoinnilla jolla näytetään arvokonservatiiveille ja fanaattisille uskovaisille (jotka satukirjoista etsivät kilvan selityksiä omille sairaille ajatuksilleen) kaapin paikka ja pidetään arvoliberaalisuuden ja yksilönvapauksien lippu korkealla liehumassa – yksi keino on provokaatiivinen taide jota itse teen ja toinen provoiva pukeutuminen ja käyttäytyminen.”
Mitä vikaa on arvoissa? Että arvostaa ihmistä eikä tee hänestä pelkkää lihaa kuten TE. Arvotyhjiötä vastaan taas tulee taistella filosofialla, ymmärryksellä, sydämen sivistyksellä ja ihmisten erilaisuuksien kunnioittamisella. Eikä Fobioilla dear Jungström. Jos moraalia ei ole, on ihan yhtä hyvin moraalista olla moraalinen tai moraaliton moraaliton. Summa summarum, sinulla ei ole mitään millä tuomita mitään.
Ps. jos teet tätä dildolapsen perseessä taidetta, niin älä ihmettele ettei sinua kukaan muu tunne kuin tiistaisin klo. 19.00 Anarkistipiiriin kokoontuvat arvoliberaalit vasemmistoliberalistit. 🙂
Marginaalissa on vissiin hyvä olla?
Touche.
”Mitä vikaa on arvoissa?”
Ei arvot ole mikään itseisarvo. Haitalliset arvot on huonoja ja hyödylliset arvot ovat hyviä.
”Että arvostaa ihmistä eikä tee hänestä pelkkää lihaa kuten TE.”
Miksi seksin harrastaminen tekisi kenestäkään pelkkää lihaa?
Oletko kuullut että aivot on tärkein sukupuolielin? Eikä runsaskaan seksin harrastaminen pois sulje vaikka tieteeseen ja filosofiaan perehtymistä – pikemminkin päin vastoin antaa kaiku pohjaa ja tasapainottaa työtä nautinnolla.
”Arvotyhjiötä vastaan taas tulee taistella filosofialla, ymmärryksellä, sydämen sivistyksellä ja ihmisten erilaisuuksien kunnioittamisella.”
Voimakkaat seksihalutkin on sitä erillaisuutta. Mielestäni taide on voimakkaanmpi yhteiskunnan vaikuttaja kuin filosofia ennen oli toisinpäin. Toisaalta filosofia vaikuttaa taiteeseen ja taidekin filosofiaan.
”Eikä Fobioilla dear Jungström.”
Runsaan ja vapaan seksuaalisuuden pelkääminen on eräs fobia.
”Jos moraalia ei ole, on ihan yhtä hyvin moraalista olla moraalinen tai moraaliton moraaliton. Summa summarum, sinulla ei ole mitään millä tuomita mitään.”
Haitallisen/hedelmällisen käytöksen voi tuomita ja hyödyllistä tukea.
”Ps. jos teet tätä dildolapsen perseessä taidetta, niin älä ihmettele ettei sinua kukaan muu tunne kuin tiistaisin klo. 19.00 Anarkistipiiriin kokoontuvat arvoliberaalit vasemmistoliberalistit. 🙂
Marginaalissa on vissiin hyvä olla?
Not So Touche.”
Jos maalaisin kukkatauluja, jeesuksen kuvia tai jotain seksinvastaista propaganda taidetta olisin viellä enemmän marginaalissa.
Marginaalisuus johtuu siitä ettei ole pitänyt näyttelyitä, ei ole rahaa tehdä paljon taidetta, enkä ole tehnytkään paljon taidetta ja siten kehittänyt taidetta. Pienellä panostuksella pienet tulokset ei ole mikään ihme.
”Noin ylipäänsä ohjelman testit ovat lähinnä viihdetasoa, mutta muun muassa sellainen sukupuolten välisiä eroja koskeva vakavampi väite iskettiin tiskiin, että miesten aivojen hypotalamus on havaittu naisten vastaavia suuremmaksi.”
Sinänsä miesten ja naisten aivojen erot eivät kerro siitä, että aivot lähtökohtaisesti olisivat erilaiset. Esimerkiksi taksikuskien aivoissa on havaittu eroja verrattuna niihin, jotka eivät aja taksia. Joten oma toiminta ja tekeminen muokkaa aivoja paljon, ja voidaan myös ajatella, että miesten ja naisten aivot muokkautuvat erilaiseksi kasvatuksen myötä. Hesarin kuukausiliitteessä oli mielenkiintoinen juttu aiheesta muutaman kuukausi sitten, kannattaa lukea!
Miesten ja naisten erilaiseen seksikäyttäytymiseen on otettu enemmänkin kantaa, ja Rogue aika hyvin summasikin, että naiset eivät saa satunaisista suhteista yleensä niin paljon iloa kuin miehet. Itsestäni ainakin voin sanoa satunaisia yhdenyönjuttuja kokeiltuani, että ei kyllä kannattanut. Seksi oli usein huonoa, parhaimmilan sentään välttävää. Mutta ei sitä montaa kertaa jaksanut pettyä. itse lopetin yhdenillan suhteet kun totesin että pystyn itsekseni parempaa. Uskoisin monen naisen olevan paljon valmiimpi yhdenillan juttuihin, jos varmasti tietäisi saavansa laatua ja viihtymistä!
Näinhän se on ja näin itsekin totesin, että aivojen kehitykseen vaikuttavat monet asiat. Tämä ei poista sitä tosiasiaa, että tällainen selvä ero aivoissa on havaittu. Se voi olla synnynnäinen tai kasvatuksen tm. tuotosta, mutta se ero on. Tämä ero on relevantti keskustelun aiheen kannalta. Se, että voisiko miehilla ja naisilla olla jossain mahdollisessa maailmassa identtiset aivot, ei ole tässä keskustelussa tärkein pointti. Tällaisen mahdollisen identtisyyden voi kuitenkin nähdä yhtä kyseenalaiseksi kuin miesten ja naisten biologisten erojen häviämisen kokonaisuudessaan.
K:
”Noh, Laasanen väittää että biologisten miesten on vaikeampi saada seksiä kuin biologisten naisten ja selittää tämän biologisilla eroilla. Johanna taas väittää (perustellusti, muuten) että biologiset naiset joutuvat miehiä useammin vakavan perheväkivallan uhreiksi, mutta Johannan ei selitä tätä asiaa biologisilla eroilla eikä esim. ehdottele että ongelma ratkeaisi jos miehille olisi tarjolla nykyistä enemmän väkivallan uhreja joita voisi ostaa rahalla (sori kärjistys)”
Itse asiassa Laasanen selittää sitä monilla muillakin asioilla ku biologisilla eroilla, mutta ei sillä ton jaottelun oikeutuksen kannalta edes ole merkitystä. Sä kritisoit nyt ihan eri asiaa mistä me väiteltiin. Väittely koski sitä, että onko tutkittavat yksilöt oleellista jakaa kahtéen ryhmään niiden biologisen sukupuolen mukaan. Mun mielestä on ihan selvää, ettei sukupuolinäkökulmasta voi tutkia mitään ilman että tekee ton kahtiajaon. ”Sukupuoleen” kun jo itsessään sisältyy oletus kahdesta biologisesta sukupuolesta. Jos taas antaa käsitteelle uusia merkityksiä ja olettaa esim. äärettömän määrän sukupuolia jollain jatkumolla, niin sitten perinteinen sukupuolinäkökulma menettää merkityksensä kokonaan ja tutkimukset pitää rakennella ihan uudelta pohjalta.
Mut tossa yllä olevassa kommentissa sä kritisoit nyt sitä, miten Laasanen selittää niitä eroja etkä sitä että se teki sen kahtiajaon(mitä alun perin väitit kritisoivas).
Jop, kahtiajako tehdään usein, jos tutkitaan sukupuolta. Mutta se ei tarkoita, että tutkija ajattelis miesten olevan tuon jaon perusteella tietynlaisia ja naisten tietynlaisia. Kiinnostus kohdistuis esim. siihen, kuinka maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä tuotetaan.
Ja toisaalta voi kyllä olettaa sukupuolia olevan äärettömän määrän, mutta tutkia, miten just noita kahta kulttuurin vahvistamaa tuotetaan ainoina oikeina.
Mutta enhän mä tossa blogauksessa ole kritisoinut ”tutkittavien jakoa kahteen ryhmään” vaan sitä että nämä kaksi ryhmää oletetaan fundamentaalisti erilaisiksi.
Naisen muoto, eli se että naisessa on reikä, aiheuttaa tämän tilanteen. Nainen toimii siis portinvartijana miehisen nautinnon puutarhaan, miestä ärsyttää kun portsari ei päästä juhlatilaisuuteen. Homoseksiä on, mutta siinäkin voidaan käyttää naisellista, rajoittavaa ja kieltävää valtaa joka tunnetusti kyrpii ja korpeaa. Naisen seksuaalinen vallankäyttö onkin perusluonteeltaan itsemääräämisoikeutta ja ulos sulkemista. Se ei ole väärin, mutta se usein turhauttaa sen joka tahtoo reikää pökkiä. Miehen seksuaalinen vallankäyttö taas on väkisin sisään survoutumista ja se usein sattuu. Vallankäyttöä toisiin ei pidä suosia koskaan. Jos nainen ei halua ja mies haluaa, ei miehen pidä käyttää väkivaltaa sisään päästäkseen. Miehen lörppöä tappia taas on vaikea survoa väkisin sisäänsä jos mies ei sitä halua. Sellaisesta seksistä ei nauti kumpikaan. Miehen täytyy saada nainen haluamaan tekemällä sille ruokaa ja ajamalla parta siistiksi.
PS: Arvon Laasanen on kyllä nyt mielestäni ihan totaalisen sekaisin puhuessaan ihmisten välisestä panemisesta jonain markkina-arvovaikutuksen devalvoitumisena, se ei kyllä tarkoita enää yhtään mitään todellista. Jos on mies, ei ole väärin tuntea oloansa uhatuksi kun miesten ylivalta heikkenee. Ne naiset jotka tuntevat ivallista riemua siitä ovat hekin hakoteillä. Kaikki luopuminen on tuskaisaa. Miehinen ideaali on reikä jota voisi pökkiä aina kun siltä tuntuu. Harmittaa jos sitä ei voi enää saavuttaa, ainakaan niin helposti ja suoraviivaisesti. Totta kai. Voithan alkaa ajamaan uutta miestenliikettä, joka korostaa miehen itsemääräämisoikeutta omaan pippeliinsä ja edustaa aivan uudenlaista elitististä valikoivuutta sen suhteen, kenen reikää pökkii. Uuden miesliikkeen eturintama turhauttakoon sitten vuorostaan naiset kosteine pikkupöksyineen. Hihihii, ette saa, lälläs lää!
K:
”Tää sun havaitsema ristiriita ei mulle oo ristiriita koska en näe että sosiaalisia suhteita voisi analysoida ja tulkita samalla tavalla kuin kapitalismia”
Mutta vaikka sä tarkastelisit asiaa minkä kehikon läpi, niin et voi kieltää sitä, etteikö puuttuminen ihmisten taloudelliseen vapauteen vaikuttais samalla myös niiden pariutumis/seksimahdollisuuksiin? Jos myönnät ton vaikutuksen ja kannatat voimakasta talouden säätelyä niin silloin tulet samalla hyväksyneeks sen, että valtio epäsuorasti puuttuu ihmisten pariutumismahdollisuuksiin.
Olis varmaan jotain kautta mahdollista perustella, että taloussosialismi yhdistettynä pariutumisanarkiaan on ihan koherentti moraalinen rakennelma. Sun näkemysten osalta ristiriita tulee siitä, että sanot oleellista olevan sen, että naiset vapautetaan taloudellisista rajoitteistaan jotta niitten valinnanmahollisuudet pariutumismarkkinoilla maksimoituis. Kuitenkaan samalla et nää mitään ongelmaa siinä, että kun valtio ottaa miehiltä rahaa pois, se rajoittaa miesten pariutumismahdollisuuksia.
”Se on tietysti totta että ihmiset eivät tee valintoja tyhjiössä ja siten se että kenen kanssa harrastaa seksiä ei ole vain oma valinta vaan sidoksissa esim. just taloudelliseen itsenäisyyteen, lainsäädäntöön, instituutioihin kuten avioliitto sekä kulttuurisiin arvostuksiin jne.”
Mut jos sä hyväksyt ton, niin ootkin oikeestaan ihan samalla taajuudella Laasasen ja kumppaneiden kanssa. Kuten sanoin, kiista koskee sitä, että millä tavalla yhteiskunnan tulis vaikuttaa tohon sun kuvailemaan valintaympäristöön, eikä sitä, että pitäiskö jotenkin suoraan puuttua ihmisten seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen.
”Mun mielestä on kuitenkin väärin yrittää selittää ihmisten kokemuksia esim. seksissä tai parisuhteissa jonkin yhden markkinamallin perusteella”
Ei ihmisten psykologisia kokemuksia yritetä selittää markkinamallin avulla. Markkinamallin kehikossa voidaan lisätä ymmärrystä siitä, että miks toisiin kohdistuu enemmän kysyntää ku toisiin ja mitä seurauksia sillä on yksilöiden tai yhteiskunnan näkökulmasta. Markkinamalli on siis vaan tarkastelukehikko ja ne erot kysynnässä ym. pitää sitten selittää muiden teorioiden avulla.
”Jos oletat että pornoteollisuus perustuu miesten suuremmalle seksin tarpeelle niin miten selität sen että viime aikoina pornoa on alettu entistä enemmän tuottaa myös naisille”
Se että oletan miesten olevan keskimäärin naisia suuremmassa irtoseksin puutteessa ja se että oletan miesten kiihottuvan helpommin visuaalisista ärsykkeistä, ei oo mitenkään ristiriidassa sen kanssa, että on naisiakin joilla on tarpeita ja että naisetkin voi kiihottua visuaalisista ärsykkeistä. Toi valtava ero pornon kysynnässä kuitenkin ilman mitää vastakkaista näyttöä antaa syyn olettaa, että jokin ero miehissä ja naisissa on. Eikö sen eron olemassaolon osoita jo pelkästään toikin mitä sanoit, että naisille pitää erikseen tuottaa omaa ”naispornoa”? Jos sille naispornolle olis valtava kysyntä, sitä olis takuuvarmasti myös tuotettu valtavia määriäkin niinku miespornoakin. Markkinat ei aina toimi tehokkaasti, mutta harvemmin ne niin tehottomat on, että toi tän hetkinen ero kysynnässä ja tarjonnassa ei implikois mitään miesten ja naisten eroista.
Sä nyt vähän ohitit ton mun porno-kysymyksen pointin: miten selität tuon oman teoriasi pohjalta muutoksen siinä että naisille on nykyisin alettu tuottaa enemmän pornoa kuin aiemmin?
”Mutta vaikka sä tarkastelisit asiaa minkä kehikon läpi, niin et voi kieltää sitä, etteikö puuttuminen ihmisten taloudelliseen vapauteen vaikuttais samalla myös niiden pariutumis/seksimahdollisuuksiin? Jos myönnät ton vaikutuksen ja kannatat voimakasta talouden säätelyä niin silloin tulet samalla hyväksyneeks sen, että valtio epäsuorasti puuttuu ihmisten pariutumismahdollisuuksiin.”
Yritän nyt saada kiinni tästä argumentista vaikken oo ihan varma saanko. Eli mun mielestä on täydellisen eri asia puuttua ihmisten taloudelliseen vapauteen ja puuttua seksuaaliseen itsemäärämisoikeuteen. Ensimmäinen on monessa kohtaa jees, toinen hyvin hyvin harvoin. Ja joskus tosiaan on niin, että taloudelliseen vapauteen puuttuminen vaikuttaa myös ”pariutumismahdollisuuksiin”. Ja ihan varmasti niihin mahdollisuuksiin vaikuttavat kaikenlaiset yhteiskunnalliset instituutiot kuten vaikka se että minkälaisia parisuhdejärjestelyjä tuetaan lailla.
”sanot oleellista olevan sen, että naiset vapautetaan taloudellisista rajoitteistaan jotta niitten valinnanmahollisuudet pariutumismarkkinoilla maksimoituis. Kuitenkaan samalla et nää mitään ongelmaa siinä, että kun valtio ottaa miehiltä rahaa pois, se rajoittaa miesten pariutumismahdollisuuksia.”
Ei, vaan sanon että oleellista on toimia niin että yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti taataan jokaisen ihmisen seksuaalinen itsemääräämisoikeus. Näin siitä huolimatta, että se saattaa rajoittaa joidenkin ihmisten pariutumis- tai muita mahdollisuuksia. Naisia ei siis tarvitse vapauttaa rajoitteista jotta heidän valinnanmahdollisuutensa kasvaisivat vaan jotta heidän mahdollisuutensa määrätä omasta seksuaalisuudestaan ja erityisesti ruumiillisesta koskemattomuudesta säilyisi ja vahvistuisi. Yhtä lailla myös miehille on turvattava seksuaalinen itsemääräämisoikeus ja koskemattomuus. Eli siis haluan tehdä eron seksuaalisen itsemääräämisoikeuden turvaamisen ja ”pariutumismarkkinamahdollisuuksien” välillä. Ne ovat minusta ihan eri asioita, jotka tässä puheena olevassa teoriassa juurikin menevät sekaisin.
Suotavaa yhteiskunnallista kehitystä sitten taas on mun mielestä se, että sellaiset alistavat rakenteet jotka esim. pakottavat naisia naimisiin tai muutoin riippuvaisiksi aviomiehistä, isistä tai veljistä puretaan. Tämä tarkoittaa siis sitä että naiset vapautuvat pakotteista ja sillä tavalla heidän valinnanmahdollisuutensa kasvavat. Jos miesten valinnanmahdollisuudet tällöin pienenevät, se ei johdu siitä että miehet alistettaisiin pakotteille vaan että heillä on aiemmin ollut sellaisia vapauksia jotka ovat radikaalisti vähentäneet toisten ihmisten mahdollisuutta mielekkääseen elämään.
Kukaan ei vastannut kysymykseeni siitä, mikä ihmeen systeemi rajoittaa naisten seksuaalisuutta.
Kyllä kehitys kehittyy. Nykyään netin aikakautena ei naisen tarvitse mennä baariin etsimään (surkeaa) seksiä ja pakkohumaltua. Netti on pullollaan kivoja pikkusaitteja, joissa voi etsiä parempaa laatua. Takuuta onnistumisesta ei toki ole, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Raskauden voi välttää ehkäisyllä, seksitauditkin aika kätevästi. (tarttuuko taudit miehiin jotenkin eri tavalla?)
Kyllä naisetkin tietävät, minkälaisilta miehiltä saa hyvin. Ei se ole vain miesten sfääri, vaikka he siitä julkisesti tapaavatkin puhua.
Joo, tosi yök, hyi hyi.
Entä tuo jossakin viestissä mainittu ”feministinen porno”. Olen kuullut termin ennenkin, mutta ei ole auennut. Olisiko linkkiä johonkin?
Feministisestä pornosta löytyy tietoa esim. googlettamalla ”feminist porn” tai menage a trois.
Karvaista, vegaanista, lihavaa, eri väristä, menkkojen aikana tapahtuvaa, queeria, aitoja orgasmeja, naiseuden subjektiivista rekonstruktiota! Sitä on feministinen porno. Kävin muutaman sivun hakutuloksia läpi.
Kyseessä on siis poliittiista genitaalien esittelyä tai johonkin poliittiseen/filosofiseen/kulttuuriseen päämäärään tähtäävää seksuaalisuutta. Kuvallista emansipaation tavoittelua, vähemmistöoikeutta, ”aidon lihan” estetisoimista.
Ehkä se sellaisena toimii joillekin. En tiedä.
Mutta että pornona…? Kiihottavana aistiärsykkeenä – oikeasti?
Kun (feministi-)nainen harrastaa seksiä ja aikoo laueta, ajatteleeko hän tuollaista? Ajatteleeko feministi lauetessaan politiikkaa? Hurjaa. Onko tällaisesta jotakin tutkimusta?
Olen siis ihan oikeasti kiinnostunut, en vinoile (vaikka en henk.koht. voikaan ymmärtää). En tunne tutkimuskenttää näiltä osin.
Niin, kyllä mä luulen että esim. menkkojen aikana tapahtuva seksi ja aidot orgasmit ovat monille naisille ihan jees :).
Olen nainen, jonka seksuaaliset halut ovat aina olleet suuret.
Eri polkuja kokeiltuani, olen ratkaissut asian niin, että harrastan enää soolo-seksiä.
Suosittelen miehillekin!
Naisten seksuaalisesta vallasta ja kirjastani puhuttaessa jää lähes aina huomiotta, että kirjassani käsitellään yli 30 sivua ”miesten seksuaalista valtaa”.
Jokin aika sitten ilmestyi feministinen kirja ”Pimppini on valloillaan”, joka käsittelee miesten seksuaalista valtaa, joka kirjassa tulkitaan – mielestäni virheellisesti – pelkäksi häirinnäksi tai seksuaaliseksi väkivallaksi.
Valta ylipäätään tunnutaan käsitettävän negatiiviseksi asiaksi, mikä on virheellinen tulkinta.
Itse väittäisin, että 95 % miesten seksuaalista vallasta on ”palkitsemisvaltaa” jota on paljon esimerkiksi rock-tähdillä. Palkitsemisvalta on täysin legitiimi seksaalisen vallan muoto, ”Pimppini on valloillaan” kirjassa ei kuitenkaan käsitellä ollenkaan miesten seksuaalista palkitsemisvaltaa, mikä antaa miesten seksuaalisesta vallankäytöstä täysin väärän kuvan.
Naisten seksuaalinen valta on luonteeltaan palkitsemisvaltaa, kuten raha, eikä palkitsemisvalta ole yleisesti ottaen negatiivinen asia.
Aikaisemmissa kommenteissa kritisoitiin pariutumisen jakamista kahteen täysin vastakkaiseen kategoriaan.
En oikein ymmärrä kritiikkiä, koska heteromarkkinat jakautuvat lähes täydellisen tarkkarajaisesti kahteen ryhmään riippuen siitä, mitä kullakin ihmisellä on housuissa. Esimerkiksi heteromiehet eivät kelpuuta minua partneriksi, enkä minä halua heitä partnereiksi.
Myös parinvalintapreferenssit ovat sukupuolilla hyvin erilaiset. Minä, kuten heteromiehet yleensäkin, pitävät isorintaisia, kapeauumaisia, leveälanteisia ja siroja naisia seksikkäinä. Harva nainen pitää vastaavat määritelmät täyttäviä miehiä seksikkäinä.
Monet naiset valittavat kohtaamaansa seksuaalista häirintää ja raiskauksenuhkaa. Minulle ne ovat aivan tuntemattomia asioita. Monet miehet valittavat vastentahtoista selibaattiaan ja seksuaalisen huomion ja saatujen aloitteiden täydellistä puutetta. Ne ovat useimmille naisille tuntemattomia olotiloja.
Erilaiset parinvalintapreferenssit ja markkinaolosuhteet tuottavat ”sukupuolittuneen seksuaalisuuden”, jossa miehet ja naiset elävät aivan erilaisissa todellisuuksissa.
Tässähän se itsemääräämisoikeuspointti tuli, jota tuolla alempana ihmettelet. Et halua heteromiestä kumppaniksesi ja sinulla on oikeus kieltäytyä seksistä. Itsemääräämisoikeus. Sinulla, minulla, meillä kaikilla. Se ei tarkoita kuitenkaan että sinulla olisi jotain mystistä seksuaalista valtaa, koska et halua harrastaa jonkun tietyn ihmisen kanssa seksiä. Sinä et sorra ketään kieltäytymällä seksistä. Sen sijaan, jos tämä mies vastoin sinun tahtoasi puristelisi sinua pepusta tai sukukalleuksista, hän tekisi sinulle väkivaltaa.
”Kukaan ei vastannut kysymykseeni siitä, mikä ihmeen systeemi rajoittaa naisten seksuaalisuutta. ”
No esimerkiksi se sukupuolijärjestykseksi kutsuttava systeemi sekä heteronormatiivisuus. Eli käytännössä se kulttuurinen ilmasto, jossa elämme ja jonka kautta ymmärrämme sekä itsemme että muut miehiksi ja naisiksi. Esimerkiksi huoran stigma on ollut hyvin keskeinen kulttuurinen naisten seksuaalisuuden rajoittaja. Ei mikään fyysinen pakko, vaan muiden taholta tuleva normi, jonka naiset myös itse ovat sisäistäneet ja omaksuneet, kuka vahvemmin, kuka heikommin. Ja jota pidetään yllä myös naisten kesken. Jos aihe kiinnostaa, voi lukea esim. Helena Saarikosken kirjan Mistä on kiltit tytöt tehty.
Itse olen 70-luvulla syntynyt ja omassa teini-iässäni oli vielä hyvin tarkkaa sen suhteen oliko liian ”helppo” vai ei. Tämä sai meidät tytöt tavoittelemaan parisuhdetta, koska seksi kiinnosti, mutta sen vapaa harrastaminen yhden illan jutuissa ei ollut mahdollista ilman huoran leimaa ja siitä aiheutuvaa häpeää. Moni ystäväpiiristäni harjoittikin eräänlaista ”sarjamonogamiaa”, eli siirtyi parisuhteesta toiseen.
Nykytytöille seksuaalisuus tuntuisi olevan huomattavasti vähemmän rajoitettua. Siitä esimerkkeinä voisi pitää esimerkiksi Cosmon kaltaisten lehtien tulo markkinoille, joissa seksistä puhutaan aivan toisella tapaa kuin 80-luvun teinityttöjen Sinä&Minä -lehdissä. Nykytyttöjen on mahdollista myös puhua ”puutteesta” tai varsin suorasanaisesti siitä, että ”panettaa”. Näin siis seksuaalisen halun ilmaiseminen samoin kuin seksistä puhuminen on hyvin vahvasti aikaan, paikkaan ja historiaan sidoksissa oleva ilmiö, eikä vain ”biologinen fakta”.
”No esimerkiksi se sukupuolijärjestykseksi kutsuttava systeemi sekä heteronormatiivisuus. Eli käytännössä se kulttuurinen ilmasto, jossa elämme ja jonka kautta ymmärrämme sekä itsemme että muut miehiksi ja naisiksi. Esimerkiksi huoran stigma on ollut hyvin keskeinen kulttuurinen naisten seksuaalisuuden rajoittaja. Ei mikään fyysinen pakko, vaan muiden taholta tuleva normi, jonka naiset myös itse ovat sisäistäneet ja omaksuneet, kuka vahvemmin, kuka heikommin. Ja jota pidetään yllä myös naisten kesken. Jos aihe kiinnostaa, voi lukea esim. Helena Saarikosken kirjan Mistä on kiltit tytöt tehty.”
*****
Missä tämä järjestelmä on? Kun käyn baarissa kaikki tietävät keneltä saa parhaitan, eikä kukaan hauku näitä siitä. Eli millä vuosisadalla elät?
Huoran stigma ehkä johtuu siitä ihmiset ovat usein haaveilleet jostain kestävästä ja kehittävästä. Nyt kun moni on huomannut että monet naisetkaan eivät perusta rakkaudesta tai kestävästä suhteesta vaan nautinnosta AKA hekumoinnista, niin on tietysti ymmärrettävää jos tälläistä ei suvaita ”salaa”.
”Nykytytöille seksuaalisuus tuntuisi olevan huomattavasti vähemmän rajoitettua. Siitä esimerkkeinä voisi pitää esimerkiksi Cosmon kaltaisten lehtien tulo markkinoille, joissa seksistä puhutaan aivan toisella tapaa kuin 80-luvun teinityttöjen Sinä&Minä -lehdissä. Nykytyttöjen on mahdollista myös puhua “puutteesta” tai varsin suorasanaisesti siitä, että “panettaa”. Näin siis seksuaalisen halun ilmaiseminen samoin kuin seksistä puhuminen on hyvin vahvasti aikaan, paikkaan ja historiaan sidoksissa oleva ilmiö, eikä vain “biologinen fakta”.”
Tämän huomaa mm. Helsingissa ostareissa. ”osta mulle housut, saat pimppaa” Olipa tästä sosiaaliviranomaiset jo huolissaan joku aika sitten. Ja toisaalta, olen syvästi huolissani tästä ”cosmo” maailmasta. Jos haluaa että naiset ovat tulevaisuudessakin teinaritasolla niin siitä vain lukemaan cosmoa.
”Missä tämä järjestelmä on? Kun käyn baarissa kaikki tietävät keneltä saa parhaitan, eikä kukaan hauku näitä siitä. Eli millä vuosisadalla elät?”
Kiitos huolenpidostasi, elän vuotta 2012, kuten toivoakseni sinäkin. Et tainnut kuitenkaan ymmärtää pointtiani.
Kommentissani yritin osoittaa, että suhtautuminen naisten seksuaalisuuteen on muuttunut todella paljon melko lyhyessä ajassa ja siihen liittyi tämä huoran tai huonon naisen tai helpon nakin stigma. En väittänyt, että sitä stigmaa olisi enää tänä päivänä niin voimakkaana seksuaalisen käyttäytymisen ohjaajana kuin millaisena se vielä esim. 1980-90 luvuilla oli. Tämä liittyi alkujaan siis keskusteluun siitä, onko naisten seksivietin ilmeneminen ”vain” biologiaa, vaan saattaisiko siihen hyvin vahvasti sekoittua myös kaikki se, minkä katsotaan kussakin historiallisessa ajassa ja paikassa olevan mahdollista käytöstä naisilta tai miehiltä. Järjestelmällä en tietenkään tarkoittanut mitään konkreettista jossain piilevää vallanpitoa, vaan kulttuurista ilmastoa, jossa elämme ja toimimme, ja joka ei millään tavoin ole muuttumaton. Sukupuolijärjestelmäksi voidaan kutsua kaikkia niitä arvoja, asenteita, ideologioita jne, jotka liittyvät sukupuoliin.
Tämä koko itsemääräämisoikeus-keskustelu on minusta hyvin ihmeellistä, koska kirjassani ei puhuta mitään itsemääräämisoikeudesta. Jo kirjan alussa sanotaan, että kirja perustuu ”oletukseen vapaista pariutumismarkkinoista”.
Miesten näkökulmasta katsottuna keskustelu kuulostaa samalta kuin että pitkäaikaistyöttömälle hoettaisiin, että ”sinulla on itsemääräämisoikeus siitä, menetkö töihin vai et”, ihan niin kuin itsemääräämisoikeus tai sen puute olisi työttömän suurin ongelma.
Niin, miesten näkökulmasta itsemääräämisoikeus ehkä kuulostaa absurdilta, mutta lähestyinkin sitä blogauksessani naisten näkökulmasta.
Niin. Kuten Michael Kimmel sanoi, privilege is invisible to those who have it: Mikä selittää osittain sitä, miksi naistutkimus on niin sokea kaikille niille etuoikeuksille, joita naisilla on sukupuolensa puolesta, mutta näkee paremmin miesten etuoikeudet.
Seksittömyys on verrattavissa työttömyyteen?
Olin vallan tyytyväinen omaan elämääni työssäkäyvänä aseksuaalina, mutta näköjään tässä jääkin jokin olennainen kansalaisvelvollisuus toteuttamatta…
Tarkoittaa sitä että lähes kuka tahansa nainen saa seksiä halutessaan mutta todella harvalla miehella on sama etuoikeus.
Hieno kirjoitus. Jännä miten ihmisen itsemääräämisoikeus, myös seksuaalisesti, on tietynlaisille miehille niin hankala konsepti. Naisten en ole kuullut vastaavasta ihmisoikeudesta valittavan. Itseltäni ei riitä sympatiaa näille tyypeille, jotka käytännössä ihannoivat sitä, että miehet saisivat raiskata naisia ja naiset nyt vain ovat niin keljuja, että eivät halua tätä. Lapsellista ratsastaa hataralla markkina-arvo termillä, kun ydinajatus heidän ajattelussaan on kuitenkin näinkin brutaali. Ei mikään ihme, että kukaan ei halua tuollaisia tyyppejä petikavereiksi. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että vankilakin on liian hyvä paikka tuollaisille kusipäille.
Ihmisellä ei ole täydellistä vapautta, eikä itsemääräämisoikeuttakaan. Rahaakaan ei saa lähtiessään mukaansa. Ihmisillä on toki oikeus tehdä valintoja, mutta niidenkin takana on vaikuttimia. Suuret massat kutsuvat omaksi tahdokseen sitä mitä muut tekevät ja pettävät itsensä päivittäin. Cosmopolitan ja länsimainen kulttuuri ovat harhauttaneet ihmiset oman polun harhaan, vaikka elämä on hallitsematonta ja tuntematonta ihmisille suurelta osin. Seksi ei ole sekään vapaata, se kuluttaa ja liittyy yhteisön väkivaltaisiin normeihin.
Markkina-arvo teoria kertoo vain miten seksuaalimarkkinat toimii. Se ei sinällään pidä sisällään minkäänlaisia yhteiskunnallisia implikaatioita. Markkina-arvoteoriassa ei olla vaatimassa naisten valinnanvapauden rajoittamista.
Naisten valinnanvapautta haluaisivat rajoittaa konservatiivit (niin miehet kuin naisetkin), eli lähinnä uskovaiset.
Naisten vapauta on rajoittamassa sama porukka, joka haluaisi kieltää abortin.
”Markkina-arvo teoria kertoo vain miten seksuaalimarkkinat toimii. Se ei sinällään pidä sisällään minkäänlaisia yhteiskunnallisia implikaatioita. Markkina-arvoteoriassa ei olla vaatimassa naisten valinnanvapauden rajoittamista.”
Tätähän markkin-arvoteoreetikot toistelevat. Kuitenkin jos heidän tekstejään lukee niin niitä yhteiskunnallisia implikaatioita on aika paljon. Ei mikään teoria ole irrallaan yhteiskunnasta, etenkään jos ja kun sitä käytetään osana poliittista ideologiaa.
Se, että teoriaa käytetään joidenkin toimesta yhteiskunnan muuttamiseen, ei tarkoita, että a) teoria olisi väärin b) teoria implikoisi itsessään yhtään mitään.
Evoluutioteoriaa on käytetty usein varsinkin libertaarien toimesta yhteiskuntamallien pohjana. Kuitenkaan evoluutioteoria ei sano yhtään mitään yhteiskunnasta.
???????
Tässä tulikin oikeastaan feminismin ydin kiteytettä. Huomatkaa asenne. Haluatko tappaa miehet jotka kyseenalaistavat näkökulmia? Vai mihin viittaat tällä ”Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että vankilakin on liian hyvä paikka tuollaisille kusipäille”
En tiedä ketään tasa-arvoa ajavaa ihmistä joka ei kannattaisi itsemääräämisoikeutta naisille asiaan kuin asiaan, tai kenellekkään muullekkaan, mutta tässä on kyse asenne ilmapiiristä.
Kyllä ihan sosiaalipsykologisesta näkökulmasta ”markkna-arvo” ajatus on looginen. Meillä kaikilla on mm. sosiaalistapääomaa, ever heard???
Naiset eivät nyt vain halua myöntää sitä valtaa.. itsemääräämis joo joo, nainen päättää niin eikö silloin ole valtaa? Eikö?
Sekä nainen että mies saavat itse päättää kenen kanssa harrastavat seksiä tai jättävät harrastamatta. Vaihtoehto tälle on rikoslaissa rangaistava teko.
Itse olen ainakin antanut pakkeja sekä miehille että naisille. Erotus on se että naisille pakit annetaan vaan ignooraamalla heidät ja tunne kylmyydellä koska he eivät esitä suoraa kysymystä koskaan ainakaan minulle vaan saattavat kovaäänisesti todeta kaverinaiselleen että haluaisin panna tuota miestä niin että varmana kuulen mutta ei koskaan suoraa kyselyä, mutta miehille pitää sanoa ei kiitos ehkä useampaankin kertaan. Kummastakin tykkään tulee haluttu olo.
Olipa kerran Matti Ja Anu koulussa. He puhuivat vanhemmistaan.
Anu ylpeänä ja korskeana kertoi kuinka hänen Äitinsä on vapaa nainen, feministi kuulemma. Anu kertoo että äiti on pannut 670 miestä ja naista koska on vapaa.
Matti kertoo kaiholla, että hänen äitinsä kuoli Palestiinassa jalkamiinaan kun oli auttamassa hätää kärsiviä perheitä sodan jaloissa.
Kummasta sinä olisit ylpeä?
Mitä ylpeyttä voi arvottomuudesta saada, tai arvottomasta halusta?
”Olipa kerran Matti Ja Anu koulussa. He puhuivat vanhemmistaan.
Anu ylpeänä ja korskeana kertoi kuinka hänen Äitinsä on vapaa nainen, feministi kuulemma. Anu kertoo että äiti on pannut 670 miestä ja naista koska on vapaa.
Matti kertoo kaiholla, että hänen äitinsä kuoli Palestiinassa jalkamiinaan kun oli auttamassa hätää kärsiviä perheitä sodan jaloissa.
Kummasta sinä olisit ylpeä?”
Riippuu muista äidin ominaisuuksista – jos ei olisi hirveän kusipää niin varmaan molemmista. Tosin toi äiti jolla on seksiharrastus on parempi äiti koska on läsnä, toisinkuin se äiti joka jätti lapsensa ja meni palestiinaan – tai jos äiti ottaisi lapset mukaan se olisi viellä huonompi äiti. Kuolemisessakaan ei ole mitään hienoa.
”Mitä ylpeyttä voi arvottomuudesta saada, tai arvottomasta halusta?”
Eli jos ei kuole palestiinassa on arvoton? Tai miksi halu olisi arvotonta? Vertauksesi ei ollenkaan toimi koska en näe seksissä mitään paheksuttavaa. Eikä palestiinalaisten perheiden auttaminen ole mikään olennainen äidin ominaisuus.
Voisko joku selittää, miksi nyt keskustellaan Palestiinasta ja miinoista? Ja millä tavalla se, että harrastaa seksiä monen kanssa sulkee pois sen, että tekee avustustyötä? (Aika kapeat kuvitelmat ihmisistä.) Toisekseen: hippiliikkeen jälkeen aika harvassa on ollut ne ihmiset, jotka näkee ”vapaan seksuaalisuuden” ainoana mottonaan; toisaalta, en myöskään näe syytä nähdä siinä mitään ongelmaa. Sensijaan, kuvattu tilanne on suhteellisen spyko, koska en usko että pienille lapsille on syytä puhua tästä. (Ja jos Jake yrittää vihjailla, että feministien tavoite on vastaavanlainen lastenkasvatus tai seksikumppanien määrällä leveily itseisarvona, niin..huono provo.)
Tulin tänne vähän katsahtamaan kun kuulin että täällä kuulemma rinnastetaan maskuliininen (mies) Breiviikiin ja ihmisvihaajiin ym. En uskonut aluksi kun kaveri sanoi, että käyppä katsomassa mitä feministit netissä horisevat. MUTTA pakko se vaan on uskoa siellä se rinnastus on. Olen mies ja maskuliininen, kuten luonto tarkoitti. Olen siis rikollinen feministien mielestä. Mihin logiikkaan tämä perustuu?
No kuka kumma täällä on mistään maskuliinisista miehistä puhunut mitään?
???? luitko kirjoituksen?
No itse luin ja mun mielestä blogi alkoikin jo siten, että sen lukeminen tuntui tunkkaiselta ja vastenmieliseltä. Kauheen väärin ei tarvitse ymmärtää jos kuvittelee kirjoittajan vihjailevan feminismiin kriittisesti suhtautuvien eli tässä tapauksessa antifeministien olevan rasisteja ja äärioikeistolaisia.
Itse vasemmistolaisena ihmettelen kuinka feministit, siis kaiketi vasemmistolaiset, unohtavat tyystin sen seikan, että alempien tuloluokkien miehet elävät huomattavan usein ilman parisuhdetta, kun taas sama ilmiö ei naisilla toteudu. Ylempien tuloluokkien miehet sen sijaan tuntuvat löytävän seuraa kiitettävästi.
Jiihoo: mun mielestä on täysin eri asia puhua heikommassa sosiaaliekonomisessa asemassa olevien (tässä tapauksessa miesten) ongelmista, kuin naisten seksuaalisesta vallasta. Mikäli puhutaan siitä, miten ylemmällä luokalla menee paremmin asiassa X, pitää nimenomaan puhua laajemmin luokkaan liittyvistä jutuista, sen sijaan siitä, että naiset sortaa miehiä, ja ottaa rakenteelliset seikat mukaan, sensijaan et keskitytään yksittäisten miesten vetovoimaan& naisten miesvalintoihin (ja nää loistaa poissaoloaan useimmissa markkina-arvoteoriakirjoituksissa, joita viljelee yleensä oikeistolaisemmin suuntautuneet. Tästä Katariina on muistaakseni jossain kirjoittanutkin.)
Luulisi että vasemmistolaisena ymmärrät tämän eron; ei siellä korkeimmilla palleilla suomessa naiset juuri juhli. Musta ylipäätään markkina-arvolöpinät sopii hivenen (tai itse asiassa todella) huonosti yhteen vasemmistolaisen maailmankuvan kanssa -juuri siksi, että syitä lopulta etsitään yksilöstä, ikäänkuin muuta ei olisi-, ja en ole miesten oikeuksista kiinnostuneiden vasemmistolaisten juuri nähnyt niistä intoutuvan. Ks. vaikka esim. http://www.hameenkaiku.fi/viikko-hame/blogit/tapio-bergholm/7776-tapio-bergholm-miksi-sak-vaatii-miesten-asemaa-tutkivan-komitean-perustamista
Sen sijaan on kohdallista käsitellä sitä, miksi ja miten maahanmuuttokriittiset ja antifeministiset tendenssit tuntuu olevan keskenään korreloivia. Se ei suoraan väitä yhtään mitään yksittäisten toimijoiden intentioista, tai pyri leimaamaan satunnaista markkina-arvoilijaa breivikiksi. (En tiedä onko linkattu tätä: http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/%C3%84%C3%A4rioikeiston+rasismi+kytkeytyy+naisvihaan/1135268812200)
Paremmassa asemassa olevien miesten parempi flaksi parisuhde markkinoilla todistaa osaltaan Laasasen teorian paikkansa pitäväksi. Itse en oikeastaan ymmärrä mitään muuta syytä miksi feministeillä karvat nousevat pystyyn tämän Laasasen teorian takia kuin se, että se ei ylläpidä ja vahvista naisten uhripositiota. Ilman uhriasemaa feministien vaatimuksilta putoaa pohja. Tietysti teoria on feministien mielestä myös väärä, koska Laasanen lähes päivittäin blogissaan paljastaa feministien toilailuja. Laasaslaisesti ajattelevat on siksi dehumanisoitava breiviikeiksi ja rasisteiksi.
Aika masentavaa osittain. K ja Johanna yrittävät muistuttaa biologisen sukupuolen ja kulttuurisen / sosiaalisen sukupuolen välisistä eroista. Että toinen on myötäsyntyinen, toinen opittu. Opittu suurelta osin tiedostamatta, tiedostamattoman opetuksen tuloksena: ”tytöt ei sitä”, ”pojat ei tätä”. Tomi, Henry ym. kuitenkin palaavat jankkaamaan että feministit muka kieltävät biologisen sukupuolen.
Sukupuolinen halukkuus on esimerkki opitusta sukupuolikoodista: ”eihän nyt kunnon tyttö mene sänkyyn kenen tahansa kanssa”, ”halu-Hilu”, ”varma nakki”, huora (käännä mieheksi) jne.; toisaalta pojille tuhka- ja tuppimunat, panomiehet (käännäpä tämä naiseksi), kaatajat, naistenmiehet, nysvääjät, tumpelot… Siinäpä se ”sukupuolisen vallan” lähde mielestäni pitkälle piilee. Eikä muutu helpolla, ei varsinkaan feministien tai ”kunnon naistenkaan” sormennapsautuksella. Tarvitaan ajattelua ja mm. sukupuolineutraalia kasvatusta.
Erityisen persoonallinen oli sukupuolisen itsemääräämisoikeuden palauttaminen eräässä kommentissa pakkonaittamisen puuttumiseen. Lienen ensimmäistä naispolvea Suomessa, jolle naimattomuus on ollut sosiaalisesti edes siedettävä valinta – tosin jos selaatte vitsikirjoja, löytyy naurettava ja inhottava vanhanpiika nopeasti. On kuintenkin taloudellisesti mahdollista jäädä naimattomaksi, jopa saada au-lapsi, tosin köyhyydessä eläen.
Sosiaalisesti naimattomuus on edelleen vaikea valinta naiselle, jolla on vähäinen koulutus tai muuten matala status: nainen ”pääsee” naimisiin, mies ”joutuu”. Tietoinen valinta se on vain sikäli, ettei ole valmis avioitumaan ihan kenen tahansa kanssa; suurta valinnan varaa ei useimmilla naisillakaan ole. Missä edes tutustuu miehiin, kun työmarkkinat ovat niin eriytyneet? Baarissako muka?!
Nuorten miesten huono työ- ja koulutustilanne aiheuttaa heille samoja pulmia kulttuurissa, jossa miehen pitää menestyä, olla rikas, iso ja äänekäs naistenkaataja. Työttömän miehen ei ole helppo löytää (ainakaan Laasasen tarkoittamaa A-luokan) vaimoa, koska naisten palkat ovat kehnot. Toisaalta pikku lapsen äiti on aika heikoilla, jos mies alkaa käyttäytyä epäsosiaalisesti, ja sellaisestakin työttömänä sattuu.
Sorto, joka köyhiin miehiin ja naisiin kohdistuu, tulee mielestäni samalta suunnalta, eikä sen vastustaminen onnistu muutoin kuin kokoamalla sorrettuja yhteistoimintaan. Vaikka sitten oltaisiinkin eri mieltä feminismistä.
Ei ole mitaan nayttoa, etta edes huomattava osa sukupuolisesta kayttaytymisesta olisi opittua tai sosiaalisesti konstruktoitua. Ne jotka vaittavat, etta merkittava osa sukupuolikayttaytymisesta olisi sosiaalisesti konstruoitua, joutuvat vaitteensa todistamaan.
Todisteeksi ei riita transseksuaalien olemassa olo, koska transseksuaalisuus on luultavasti biologista.
”Ei ole mitaan nayttoa, etta edes huomattava osa sukupuolisesta kayttaytymisesta olisi opittua tai sosiaalisesti konstruktoitua.”
Riippuu tietysti vähän että mitä ”sukupuolisella käyttäytymisellä” ymmärretään, mutta jos katsoo vaikka historiaa tai sitten eri maiden välisiä eroja niin eiköhän se ole aika selvää että esim. siinä minkälaista seksiä harrastetaan kulttuurilla ja kasvatuksella on aika paljonkin väliä. Samoin esim. ehkäisypillerien keksiminen mullisti naisten ”sukupuolisen käyttäytymisen”, mikä on minusta hyvä esimerkki siitä kuinka biologiaa ja kulttuuria ja yhteiskuntaa ei useimmiten oikein voi erottaa toisistaan. E-pillereitä tuskin olisi kehitetty ja tuotu markkinoille jollei sille olisi ollut kulttuurista hyväksyntää ja sosiaalista tarvetta, ja toisaalta e-pillereiden kehittäminen olisi ollut mahdotonta ilman tarpeellista tietoa ihmisbiologiasta ja lääketieteestä.
Ja kulttuurilla lienee osansa myös siinä että miesten e-pillereitä saadaan edelleen odottaa markkinoille.
Pääpointtini oli, ettei ole suurta näyttöä partnerivalinnan preferenssien kulttuuriperäisyydestä.
On tietenkin selvää että, jos osa seksuaalisuuden muodoista on kriminalisoitu, niin ne muodot eivät näy yhteiskunnassa paljoakaan. Kuitenkaan kriminalisointi tai poistaminen harvoin muuttaa yksittäisten ihmisten preferenssejä.
Enpä usko, ett feminismi on mikään ratkaisu ATM:lle. Tuolla ylempänäkin bloggaaja sanoi, että ATMn kannattaisi liittoutua feministien kanssa. (en oikein ymmärtänyt pointtia)
ATM saa jatkuvaa torjuntaa naisilta. Lähestymisyritykset torjutaan. Tuskinpa feministit tätä pystyvät muuttamaan.
Itse olen huomannut etä ainoa mahdollisuus ATMlle on vaihtaa pelikenttää. Ulkomailla minäkin olen ollut haluttu.
Feministien tietämättömyys tieteellisesti tutkimuksesta on vakava puute, joka pitäisi korjata välittömästi. Uskonnollinen tapa on tietysti mukava tapa, mutta eipä sillä pitkälle pötkitä.
Prisma Studio Jakso 32/224
Onko mies synnynnäinen kilpailija? Onnistuuko nainen aina hoitamaan kymmenen asiaa yhtä aikaa? Miten käy – murtuvatko miehiin ja naisiin liitetyt kliseet Prisma Studion kokeessa?
http://areena.yle.fi/tv/1725320
Mielenkiintoinen tieto, että urosapinavauva oli kiinnostunut leikkiautoilla leikkimisestä mutta naarasapina vauvaa ei leikkiautot kiinnostaneet. Mitenköhän sosiaalisen konstruktion kannattajat tämän selittävät? Elävätkö apinat ihmisten kulttuurissa näkymättöminä ja näin automaattisesti samaistuvat ihmisten sukupuoli rooleihin ja osaavat heti automaattisesti ehollistuneena toimia ihmisen kulttuurimallien mukaan???
Selvää on se, että ihminen on manipuloitu jo hyvin pitkään kauas omasta geneettisestä ja biologisista käytösmalleista, koska muussa tapauksessa me olisimme vielä luolissa. Geeneissä meillä on kuitenkin vielä jäljellä paljon tuota alkuperäistä olemusta ja se ei sieltä ole edes uskontojen aivopesunvoimalla pois irronnut. Mielenkiintoisesti feminismi on sisäistänyt uskontojen ääriahdasmielisen kapitalistisen seksuaali mallin suoraan ja laittanut sille vain oman nimen. Feminismi on vain äärikapitalistinen kapitalismin diktatoorinen muoto kuten kommunismi ja fasismikin.
Miehet ovat edellisten järjestelmien tykinruokaa ja naiset ovat olleet tykinruuan synnytyskoneina ja ovat niitä toki edelleen monissa kulttuureissa. Miten kauan ihmiskunta ja luonto kestää tätä jokaiseen järjestelmään tunkeutunutta kapitalismia? Näillä mennään niin kauan kuin tuo uskontojen kapitalistinen esineellistynyt ihmiskuva tätä planeettaa hallitsee.
Alla olevaa kirjaa Laasanen ei pystynyt luonnollisesti ymmärtämään oman kulttuurinmme rajoituksista johtuen, mutta on edelleen olemassa kulttuureja joissa asiat ovat toisin kuin meidän kulttuurissa. Siinä mielessä Laasasen analyysi on oikea, mutta meillä on myös aivan toinen puoli ja sen olen itse kokenut samoin mutamat tuntemani naiset jota eivät ole käyttäytyneen kulttuurimme vaatimien mallien mukaan vaan ovat toteuttaneet villiä luontoaan suurella innolla.
Ihan kirja vinkkinä voisi olla kannattavaa tutkia kulttuureja joita ei ole vielä uskonto tärvellyt.
Paritellen
http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/paritellen/
Tämä teos kääntää päälaelleen kaikki vanhat käsityksesi seksistä. Sen keskeinen väittämä on, että ihmiset kehittyivät tasa-arvoisissa ryhmissä, joissa ruoka, lastenhoito ja usein myös sukupuolikumppanit jaettiin. Nivoen yhteen tutkimuksia antropologiasta, arkeologiasta, primatologiasta, anatomiasta ja psykoseksuaalisuudesta kirjoittajat osoittavat, kuinka kaukana ihmisluonnosta yksiavioisuus todella on. Hauska ja mukaansatempaava teos kertoo, kuinka kevytkenkäinen menneisyytemme varjostaa kamppailujamme yksiavioisuuden, sukupuolisen suuntauksen ja perhedynamiikan kanssa. Kirjassa pohditaan, miksi uskollisuus voi olla hyvin vaikeaa monille ihmisille, miksi seksuaalinen intohimo hälvenee silloinkin, kun rakkaus syvenee, miksi monet keski-ikäiset miehet vaarantavat kaiken nuorempien naisten vuoksi, miksi homoseksuaalisuus on säilynyt uhmaamassa normaalia evoluution logiikkaa ja mitä ihmiskeho paljastaa nykyseksuaalisuuden esihistoriallisista juurista.
Cacilda Jethá ja Christopher Ryan: Paritellen : Seksuaalikäyttäytymisen kehityshistoria
kirjoittanut Mikko — 21.6.2011Kansi: Cacilda Jethá ja Christopher Ryan: Paritellen : Seksuaalikäyttäytymisen kehityshistoria
Docendo, 2011
Alkuteos: Sex at Dawn (Harper, 2010)
Kääntäjä: Maarit Tillman
Ihminen on luonnostaan yksiavioinen eläin ja nykyajan erot ja uskottomuudet ovat aikamme rappiota. Näin uskotaan, mutta virheellisesti, väittävät tämän kirjan tekijät, joiden mukaan ihminen on promiskuiteettinen eli seksuaalisesti hyvin avomielinen eläin ja taistelee nykyajan länsimaisessa kulttuurissa inhimillisiä piirteitään vastaan.
Kirja oikoo myös näkemyksiä kivikautisten metsästäjä-keräilijöiden elämän ankeudesta. Hobbesista lähtien on toitotettu totuutena, että ennen maataloutta elämä oli synkkää, kurjaa, lyhyttä ja väkivallan täyteistä. Jos Ryaniin ja Jetháan on uskomista, kivikautinen elämä oli itse asiassa leppoisaa, rauhallista ja seksintäyteistä ja kaikki meni pieleen siinä vaiheessa kun joku valopää keksi ryhtyä harjoittamaan maanviljelyä.
Kirja on kirjoitettu sopivan ronskiin sävyyn, kuten aiheeseen sopii — ei tätä kainostelija viitsi muutenkaan lukea. Harmillisesti kirjaan on jäänyt jonkin verran painovirheitä, etenkin yhteenliimautuneita sanoja. Näkemykset ovat kuitenkin mielenkiintoisia ja perustelu uskottavaa. Sain kirjan arvostelukappaleena pyytämättä ja alkuun mietin, jaksanko lukea laisinkaan, mutta onneksi luin — Paritellen oli oikein antoisa ja ajatuksia herättävä teos.
Toivottavasti tämä ei jää sensuuriin
Sensuuriin? (Korkeintaan siksi, että aika mainostamiseksi meni tämä kommentti; yli puolet kirjan mainostekstiä..)
Nopea huomio: Vaikuttaa siltä, ettet katsonut kovin tarkkaan tuota Prisma studiota: siinähän lopussa psykologian proffa kommentoi näitä stereotypia-yms juttuja. Muutenkin tuodaan esiin sitä, miten eri tutkimukset tarjoaa eri tuloksia, joten ei ole ongelmatonta julistaa yhtä ”tieteellistä totuutta”. ..Jospa se olisikin näin helppoa, että ”apinoilta löydetty jotain käytöstä->ratkaisu löydetty!!”
(Tieteenfilosofiasta on tulossa seuraava blogiteksti muuten!!)
http://kansojenherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/126474-seksi-on-aina-maksullista
Naisten seksuaalinen valta selittyy parhaiten edellä olevan esimerkin mukaisesti.
Feminismin teoriat alkavat lennellä sen kaltaisissa svääreissä, että niillä ei ole enää mitään kosketuspintaa olemassa olevan fyysisen maailman kanssa. Koettakaa saada aikaan joku toimivat käytännön malli joka oikaisee tämän nykyisen hulluuden syöksyn. Ihmiskunta tarvitsee muutakin kuin tyhjiä teorioita jomman kumman sukupuolen oikeassa olemisesta.
Aikaa ei liene enää aivan hirveästi jäljellä. Miten pysäyttää mielipuolinen moolokin kita joka ahmii ihmisen tyhjyyteen taytettä kaikesta maapallolla irti
saaatavista resurseista. Mikä on se joka tätä hulluutta pyörittää? Mihin tyhjyyteen tarvitaan tätä korskeaa mahtailevaa täytettä? Missä luutaa se sokean piste, jota ei haluta tai kyetä näkemään? Toisaalta voidaan ottaa rauhallisesti, koska planeetallamme on kyky luoda uutta elämään epäonnistuneen ihmiskunnan tilalle ja siinä tilassa ihmiskunta on ollut jonkin aikaa.
Naisten seksuaalinen valta on fakta, tosin tämä on miesten tasa-arvo-ongelmien kannalta herttaisen yhdentekevää. Vähän sama jos naiset alkaisivat valittamaan siitä, että miehet ovat fyysisesti vahvempia kuin naiset. Tälle nyt vain ei voida yksinkertaisesti kovin paljoa. Laasasen seksuaalinen markkina-arvoteoria on karkeista yleistyksistä, puutteista ja yksinkertaistuksistaan huolimatta edes jollain tavalla todellisuutta vastaava malli. Se ei kykene selittämään monimutkaista ilmiötä täydellisesti, mutta mallin ansio on nimen omaan siinä, että se luo teoreettista viitekehystä, jonka läpi todellisuutta voidaan pyrkiä ymmärtämään. Vähän kuin talousteoria, joka mallina toimii sentään joten kuten, mutta joka ei takaa vakaata talouskasvua kansantaloudessa tai aina oikeita sijoituspäätöksiä.
Laasasta voi verrata vaikka Freudiin, joka loi ensimmäisen karkean mallin ihmismielen toiminnasta. Mallin pöllöjä yksityiskohtia ja puutteellisuuksia on nykyään lupa jo naureskella, mutta se ei vähennä mallin arvoa pioneeritutkimuksena.
Johtopäätökset joita teoriasta tehdään, ovat sen sijaan usein surkuhupaisia, tekivätpä niitä sitten laasaslaiset tai feministit. Koko helvetin markkina-arvoteoria vie fokusta niiltä oikeasti tärkeiltä tasa-arvo kysymyksiltä, joista miehet tällä hetkellä kärsivät.
Näitä ovat esim:
– huoltajuuteen ja tapaamisoikeuksiin liittyvät kysymykset
– diskriminointi sukupuolen perusteella julkishallinnon asiakkaana
– miesten lyhyempi eliniänodote, joka osittain johtuu ahtaasta miesroolista ja osittain sukupuolivinoutumasta terveydenhuollon resursoinnissa. Geeneilläkin lienee osuutensa ikäpyramidin huipulla, mutta elinikäennusteen tilastollista vinoutumaa se ei selitä.
– miesten järjestään huonommat opiskelutulokset, jotka johtuvat osittain hyvin naisistuneesta koulutusjärjestelmästä
– diskriminointi tuomiovaltaa käytettäessä (mm. samoista rikoksista ankarammat tuomiot)
– itsemurhakuolleisuus ja mielenterveysongelmat (ahdas miesrooli)
– työtapaturmissa ja kuolemaan johtavissa työtapaturmissa yliedustus
– törkeä aliresursointi miestutkimukseen käytettävissä määrärahoissa, esimerkkinä naisjärjestöjen vihastuminen tutkimusmäärärahoista tutkimukseen, joka käsitteli naisten väkivaltaa.
– ahdas sukupuolirooli, jota ylläpitää molempien sukupuolten yhteinen kulttuuri-, tapa- ja arvoperinne. Mies nähdään suojelijana, uhrautujana ja ylipäätään hätätilanteessa uhrattavana resurssina, kun taas nainen nähdään heikkona ja suojelua tarvitsevana. Usein nainen myös saa uhrin viitan suojakseen. silloinkin kun ei sitä ansaitsisi, silloinkin kun ei sitä pyydä ja silloinkin kun viitta kaventaa naisen valtaa päättää omasta elämästään.
Kun naisliike ryhtyi katkomaan niitä lainsäädännöllisiä ja kulttuurisidonnaisia kahleita, jotka sortivat naista sukupuolena, naisliike ei nähnyt kolikon toista puolta. Tätä ei voi lukea naisten viaksi tai syyksi. Tottakai naisliikkeen pioneereja kiinnosti tasa-arvo nimenomaan naisnäköulmasta. Ikävää taas on se, että feministiseen liikkeeseen tai ainakin sen ääriaineksiin pesiytyi jossain vaiheessa miesvihaa, joka johti omituisiin höpöhöpöteorioihin mm. yhteiskunnallista valtaa käyttävään patriarkaattiin. Lol… 😀
Teoria patriarkaattista ei kestä todellisuustarkistusta. Se ei myöskään vastaan miesten kokemusta arkitodellisuudesta. Me kun kasvamme kehdosta hautaan naisauktoriteetteja kunnioittaen, alkaen äideistä, tarhatädeistä ja opettajista. Yhteiskunnassa vain on osa-alueita, joissa toista sukupuolta suositaan toisen kustannuksella ja näitä kohtia lainsäädännöstä, asenteista ja käytännöistä tulisi pragmaattisella otteella pyrkiä korjaamaan.
Miesten tasa-arvotilanne on nykyään vähän samassa jamassa kuin mitä naisten tilanne oli joskus 1960-luvulla, kun tietoisuus ongelmiin vasta alkoi kasvaa.
Feminismi ei aja miesten asemaa. Feminismi ei voi sitä tehdä, eikä se ole feministisen liikkeen velvollisuus. Tarvitaan miesliike, jolla on riittävästi älyllisiä ja taloudellisia resursseja, sekä kokemusta niistä ongelmista, joita miehet elämässään sukupuolen vuoksi kohtaavat.
Minä en ole feministi, enkä pro-feministi. En vastusta feminismiä, jos jotain kannatan sitä niin kauan kuin minun osallistumistani ei vaadita. Miksi minun pitäisi uhrata naisten oikeuksia puolustavalle aatteelle sen ihmeemmin ajatuksia tai aikaa? Miesten ongelmissa riittää ihan riittävästi ratkottavaa.
Laasasen ja laasaslaisten ongelma on, että monet ongelmat – jotka suurelta osin johtuvat ahtaasta miesroolista ja siitä, että miehet eivät ole “emansipoituneet” samalla tavalla kuin naiset aikanaan feministisen liikkeen ansiosta – laitetaan naisten tai feminismin syyksi. Tämä luo turhaa jännitettä ja juopaa sukupuolten välille. Miesliike ja naisliike voivat kyllä tehdä yhteistyötä kysymyksissä, joissa on löydettävissä yhteinen sävel tai yhteisiä intressejä. Ainakaan liikkeiden ei tarvi tarkoituksellisesti luoda turhia jännitteitä sukupuolten välille.
Siis tiivistetysti:
1) Osa miesten ongelmista vaatii lainsäädännön muuttamista (esim. huoltajuuteen ja tapaamisoikeuksiin liittyvät asiat).
2) Osa taas vaatii positiivista diskriminaatiota ( esim. mieskiintiöitä naisvaltaisille aloille / alojen koulutukseen.
3) Loput ongelmat taas eivät ratkea ennen kuin koko yhteiskunta – miehet JA naiset – alkaa hyväksyä nykyistä moniulotteisemman mieskuvan modernin miehen mittana ja normina.
Vettis, olen samaa mieltä siitä että moniin ongelmiin auttaisi nykyistä moniulotteisemman mieskuvan hyväksyminen. Myös tästä olen samaa mieltä: ”Laasasen ja laasaslaisten ongelma on, että monet ongelmat – jotka suurelta osin johtuvat ahtaasta miesroolista ja siitä, että miehet eivät ole “emansipoituneet” samalla tavalla kuin naiset aikanaan feministisen liikkeen ansiosta – laitetaan naisten tai feminismin syyksi.”
Sen sijaan en ole samaa mieltä siitä että esim. patriarkaattiteoria (vaikka sitä feminismin piirissä jo pidetäänkin varsin vanhanaikaisena) olisi pelkästään naurettava tai höpönlöpöä. Kyllä se mun mielestä kuvaa aika hyvin esim. sellaisia historiallisia tilanteita joissa kaikki taloudellinen ja yhteiskunnallinen valta on ollut miesten käsissä ja jossa naisia on voitu esim. myydä tai vaihtaa mieheltä toiselle.
K:
”Joillekin miehille väkivalta on seksiä. Suurimmalle osalle ihmisistä ei ole”
Viittasin siihen taannoisen keskusteluun, jossa sinä, Elina ja Johanna yhteen ääneen väititte, ettei raiskauksessa voi tekijän motiivina ikinä olla seksin saaminen. Nyt kuitenkin esitit, että naisten itsemääräämisoikeus olis vähentäny miesten mahdollisuuksia seksin hankkimiseen, koska seksiä ei enää voi hankkia väkivallan avulla ilman seuraamuksia. Tossa on sisäinen ristiriita tai sitten oot vaan muuttanu näkemystäs.
”Sä nyt vähän ohitit ton mun porno-kysymyksen pointin: miten selität tuon oman teoriasi pohjalta muutoksen siinä että naisille on nykyisin alettu tuottaa enemmän pornoa kuin aiemmin?”
No sehän nyt voi selittyä vaikka minkälaisilla kulttuurisilla muutoksilla, en mä niiden olemassaoloa tai vaikutusta oo kieltäny. Oleellista on että erot on niin valtavia ja samansuuntasia kaikissa kulttuureissa, että on ihan hyviä syitä olettaa niiden johtuvan osittain miesten ja naisten psykofyysisistä eroista. Miehen fyysinen tyydyttäminen nyt esim. on paljon yksinkertaisempaa ja nopeampaa kuin naisen ja sillä on oma merkityksensä.
” Ja joskus tosiaan on niin, että taloudelliseen vapauteen puuttuminen vaikuttaa myös “pariutumismahdollisuuksiin”. Ja ihan varmasti niihin mahdollisuuksiin vaikuttavat kaikenlaiset yhteiskunnalliset instituutiot kuten vaikka se että minkälaisia parisuhdejärjestelyjä tuetaan lailla.”
Ja tässä mä väitän olevan sen feministien ja antifeministien kiistan ytimen. Feministit haluaa että noihin instituutioihin vaikutetaan yhdellä tavalla ja antifeministit toisella. Kyse ei miltään osin ole siitä, että kukaan haluaisi puuttua suoraan jonkun seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen. Kyse on siitä, että ihmiset tekee erilaisia valintoja erilaisissa ympäristöissä, eli ne instituutiot vaikuttaa siihen, miten ihmiset soveltaa sitä seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan.
”Ei, vaan sanon että oleellista on toimia niin että yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti taataan jokaisen ihmisen seksuaalinen itsemääräämisoikeus.”
Mut mikä ihme sun pointti nyt tässä on, kun esim. Suomessa ihmisillä on täysi seksuaalinen itsemääräämisoikeus siinä mielessä, ettei täällä kukaan pakota ketään pariutumaan tai harrastamaan seksiä kenenkään kanssa? Jos sä väännät antifeministin kanssa vaikka tulonsiirroista, niin te väännätte siitä institutionaalisesta ympäristöstä ettekä seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta.
”Tämä tarkoittaa siis sitä että naiset vapautuvat pakotteista ja sillä tavalla heidän valinnanmahdollisuutensa kasvavat. Jos miesten valinnanmahdollisuudet tällöin pienenevät, se ei johdu siitä että miehet alistettaisiin pakotteille vaan että heillä on aiemmin ollut sellaisia vapauksia jotka ovat radikaalisti vähentäneet toisten ihmisten mahdollisuutta mielekkääseen elämään.”
Mut ei tulonsiirrot oo mikään a priori ihmisoikeus. Esim. se, että valtio kustantaa yksinhuoltajan lapsen elatuksen on asia, joka on samalla yyhoon valinnanvapauksien kasvattamista että sen veronmaksajan valinnanvapauksien rajottamista. Samalla se vaikuttaa kummankin pariutumisvaihtoehtoihin. Valinta sinänsä on silti edelleen ”vapaa”. Ketään ei pakoteta pariutumaan tai sekstailemaan kenenkään kanssa. Tietyt valinnat vaan näyttää houkuttelevammilta tulonsiirtojen kanssa ku ilman niitä.
”Mut ei tulonsiirrot oo mikään a priori ihmisoikeus. Esim. se, että valtio kustantaa yksinhuoltajan lapsen elatuksen on asia, joka on samalla yyhoon valinnanvapauksien kasvattamista että sen veronmaksajan valinnanvapauksien rajottamista. Samalla se vaikuttaa kummankin pariutumisvaihtoehtoihin. Valinta sinänsä on silti edelleen “vapaa”. Ketään ei pakoteta pariutumaan tai sekstailemaan kenenkään kanssa. Tietyt valinnat vaan näyttää houkuttelevammilta tulonsiirtojen kanssa ku ilman niitä.”
Eli antifeminismi on kookoomusnuorlaisuutta valepuvussa a.k.a. kaikkie sosiaaliturvaa pois yksitellen.
Tosi vastuullista politiikkaa ottaa lapsilta toimeentulo pois.
Te (antifeministit) ja kokoomusnuoret olette tappamassa kokoomusta – sanon tämän itsekin porvarina. On se sitten typeryyttä, fanaattisuutta, itsekkyyttä tai empatianpuutetta – en tiedä.
Ihmisoikeudeksi voidaan hyvällä syyllä katsoa se, että ihminen kykenee elämään ihmisarvoista elämää, tilanteessa kuin tilanteessa. Tämä ei edes ole ainoastaan oma mielipiteeni: http://www.ihmisoikeudet.net/index.php?page=oikeus-riittavaan-elintasoon
Tulonsiirrot eivät itsessään ole ihmisoikeus, mutta ne ovat olemassa toteuttamassa ihmisoikeuksien toteutumista. Onko parempia keinoja? (Tähänhän tämä hyvinvointivaltio on perustunut.)
Toisaalta: Monissa maissa, joissa yhteiskunnan tuki on minimaalista, yksinhuoltajuus suhteellisen yleistä (Yhdysvallat, noin esimerkkinä.) Siellä se vaan meinaa sitä, että köyhyysrajan alapuolella elää mieletön määrä porukkaa -jo ennen talouskriisiä, mutta tietenkin tämä ongelma on nyt pahentunut.
Ketään ei pakoteta harrastamaan seksiä tai tekemään ”huonoja” valintoja, mutta on oikeutettua kysyä, onko oikeudenmukaista, että niistä huonoista valinnoista joutuu maksamaan lopun ikäänsä, ja myös huonojen valintojen tekijöiden lapset maksavat. En tiedä millainen ihmiskäsitys sellaisilla tyypeillä on, jotka on sitä mieltä, että OMA SYY, asu autossa/kadulla lasten kanssa/ilman. (että ovatko he siinä uskossa, että itse ovat niin täydellisiä, että muissa on jotain vikaa? Tämähän on tää periamerikkalainen uskomus..)
Tällainen veronmaksaja vs. tukien saaja (esim. yh-äiti)-vastakkainasettelu on sellaista ajattelua, joka ei kanna kauhean pitkälle, koska samalla tavalla se veronmaksaja on yhteiskunnan varoilla koulutettu, ajaa autollaa verovaroin ylläpidettyä tietä, yms. Tämä katsontakanta nojaa tuottavat vs. tuottamattomat jaotteluun, joka ei ole mielekäs eikä todenmukainen, mutta mitä kyllä tietty ihmistyyppi jaksaa suomessakin luukuttaa tyyliin, ”minä olen maksanut veroja, toisten elämää kustannetaan!” (Tulee mieleen yksi kykypuolueen meppi, jonka mukaan köyhien elämän ei pidä olla mukavaa, ainakaan kännykkää tai elokuvissakäyntiä ei tarvita..) Lapsen oikeuksien näkökulmasta katsottuna yksihuoltajien tuki on välttämätöntä, muutenhan lapsi laitetaan kärsimään..
Ja myöskin uskomus siitä, että yksinhuoltajien tuet jotenkin lisäisi yksinhuoltajaksi ryhtymisen ”houkuttelevuutta” on jotenkin irrationaalinen, ja todellakin vain uskomus (tai vaihtoehtoisesti propagandaa tukien vähentämisen puolesta.); kyllä siinä on niin moninainen lista syitä, miksi ihmiset on yksinhuoltajia, ja se ei varmasti ole rahankiilto silmissä tehtävä päätös. -se että mikäli joillekin satunnaiselle olisi, niin jaa, se ei vaan toimi koko juttua vastaan _kokonaisuudessa_.)
Ylipäätään tämänkaltainen argumentointi on samankaltaista, kuin se, mitä käydään maahanmuuttajien kohdalla; tänne tullaan ”elämään leveästi sossun tuilla”. Ylipäätään näissä väitteissä ei kauheasti paina faktat, ja yksittäisiin juttuihin vedotaan siinä, että ne oikeuttaa (”silläkin mamulla oli kallis pyörä, eli sieltä ne rahaa syytää.”)
”Ketään ei pakoteta harrastamaan seksiä tai tekemään “huonoja” valintoja, mutta on oikeutettua kysyä, onko oikeudenmukaista, että niistä huonoista valinnoista joutuu maksamaan lopun ikäänsä, ja myös huonojen valintojen tekijöiden lapset maksavat.”
Tämähän on sinänsä ongelmallista, etenkin kun puhutaan aiheesta jossa (osin biologisista eroista johtuen, osin juridisista eroista – vrt. avioliitto ja automaattinen isyys) on huomattavan monia ulottuvuuksia. Ymmärrän, että esimerkiksi abortti tai lapsen antaminen adoptoitavaksi ovat todella raskaita asioita enkä halua lähteä kärsimyskilpailuun, mutta esimerkiksi lisääntymisen suhteen hedelmöityksen jälkeen kaikki päätäntävalta on absoluuttisesti naisella (ja ymmärrettävästi, koska naisen keho). Validi kysymys voisi olla, onko oikeutettua että mies kuitenkin ”joutuu maksamaan huonoista valinnoistaan” hyvin kauaskantoisesti, vaikka ne eivät ääritapauksissa edes olisi hänen valintojaan (vrt. tapaukset, joissa mies on tietämättään automaattisen isyydentunnistamisen kautta elättänyt jonkin toisen miehen lasta äidin valheen kautta).
”Ihmisoikeudeksi voidaan hyvällä syyllä katsoa se, että ihminen kykenee elämään ihmisarvoista elämää, tilanteessa kuin tilanteessa”
”Siellä se vaan meinaa sitä, että köyhyysrajan alapuolella”
Voiko suomalaisen köyhyysrajan allaoleva elää ihmisarvoista elämää? (vuonna 2010 pienituloisuusraja Suomessa yhdelle aikuiselle ja yhdelle lapselle oli käytettävissä olevissa tuloissa mitattuna 19 163 euroa (http://stat.fi/til/tjt/2010/02/tjt_2010_02_2012-01-25_tau_001_fi.html).
Antamastasi linkistä:
”2. Äideillä ja lapsilla on oikeus erityiseen huoltoon ja apuun. Kaikkien lasten, riippumatta siitä, ovatko he syntyneet avioliitossa tai sen ulkopuolella, tulee nauttia samaa yhteiskunnan suojaa.”
Onko iseillä?
Zfck: Jospa nyt ei päädytä puhumaan mistään ihmeen ääritapauksista a la että automaattinen isyys avioliitossa syntyvälle lapselle on joku miesten oikeuksien rikkomus…
(Eipä sillä, menee nyt muutenkin aika kauas aiheesta.)
Silti: Se että Suomessa köyhyysrajan alapuolella eläväkin on maailman mittakaavassa huippuonnekas…mitenkäs tämä liittyi mihinkään? Tukien alentamiseen menee muutenkin ”liian hyvin”? (Ja kun edelleen, ne lapsilisät vähennetään siitä toimeentulotuesta, vrt. Schubak-keissi.)
Mulle ei Katariinan tekstin eikä tän ketjun kommenttien perusteella oikeen vieläkään oo selvinny, että mitä mieltä Katariina, Johanna ja Elina täsmälleen ottaen on seksuaalisesta vallasta ja sen merkityksestä. Esitänkin teille nyt vielä kysymyksen:
Eli mikä väite/mitkä väitteet on lähimpänä kunkin teistä näkemystä:
a) seksuaalista valtaa ei ylipäätään ole olemassa
b) seksuaalista valtaa on olemassa, mutta naisilla ei ole sitä enempää kuin miehillä
c) seksuaalista valtaa on olemassa ja sitä on etenkin nuorehkoilla naisilla enemmän kuin miehillä, mutta kyseistä vallan muotoa ei ole syytä huomioida yhteiskunnallisessa tarkastelussa
Vastaan että vaihtoehto a. Eli mun käsitykseen vallasta ei mahdu ”seksuaalinen valta”. Etenkään jos vallasta puhutaan nimenomaan yhteiskunnallisessa kontekstissa niin se että naisilla ja miehillä saattaa joko kulttuurisista tai biologisista seikoista johtuen olla erilaisia tarpeita ja toiveita seksin suhteen ei oo mikään valtakysymys. Parisuhteissa esim. voi olla niin että toinen haluis enemmän seksiä (ja usein onkin koska tarpeet on aika yksilöllisiä) mutta se ei johda siihen että sillä toisella ois jotain erityistä valtaa jolla se sitten sortais sitä toista, saati sitten että moinen valta ois jollain tasolla yhteiskunnallista ja liittyis naisten ja miesten asemaan yleisesti.
Seksi ja seksuaalinen viehättävyys saattaa kyllä tuottaa joitakin tilanteisia etuja niin naisille kuin miehillekin sekä työelämässä että yksityisessä elämässä, mutta ensinnäkään kyse ei ole minusta mistään kovin merkittävästä yhteiskunnallisesta kysymyksestä ja toiseksi yhtälailla seksikkyys (tai tarkemmin ottaen se että joku pitää seksikkäänä) saattaa myös haitata elämää – esim. vie uskottavuutta tai aiheuttaa hankalia tilanteita. Anyway tässäkään ei ole kyse siitä että seksi olisi joku tavara jota naiset säännöstelevät ja miehet himoitsevat.
Ja siis joo, ehkä joissain kieroutuneissa parisuhteissa saattaa olla niin että jompikumpi osapuoli yrittää kiristää seksillä tai siis sillä ettei suostu sitä harrastamaan kuin esim. palveluksia vastaan, mutta aika vaikea nähdä mitä kumpikaan silloin voittaa. Paitsi pahan mielen. Ehkä sitä voi sitten kutsua seksuaaliseksi vallankäytöksi, mutta väittäisin että moinen on kumminkin onneksi aika harvinaista ja edelleenkään ei yhteiskunnallisella tasolla mitenkään merkittävää.
”Vastaan että vaihtoehto a. Eli mun käsitykseen vallasta ei mahdu “seksuaalinen valta”.”
Voiko olla mahdollista, että te naisina olette samalla tapaa sokeita omille etuoikeuksillenne eräissä asioissa siinä missä miehet ovat sokeita omilleen feministisen teorian mukaan? Ja että keskustelun herättäminen aiheesta herättää teissä voimakkaan puolustelureaktion, koska oletatte kaiken aiheeseen liittyvän yrittävän viedä teiltä ”jotain pois”, vaikka miesten tasa-arvon parantaminen edistäisi naistenkin asemaa? (noin yleisemmälläkin tasolla, lukien muutkin aiheet kuin ”laasasen seksiteoria”, kuten esimerkiksi se että naisten suurempi osuus korkeakouluissa ei johtuisikaan naisten nerokkuudesta vaan naisopettajien – joita valtaosa opettajista on – systemaattisesta poikaoppilaisiin kohdistuvasta syrjinnästä, matriarkaatista).
zfck, kirjoitit: ”Voiko olla mahdollista, että te naisina olette samalla tapaa sokeita omille etuoikeuksillenne eräissä asioissa siinä missä miehet ovat sokeita omilleen feministisen teorian mukaan?”
Tässä nyt vastausta tähän ja vähän muihinkin kysymyksiin.
Oon tässä miettinyt että tätä keskustelua jossain vaiheessa hyödyttäis jos puhuttais tarkemmin siitä että mitä se valta on ja miten sen voi tunnistaa. Joillekin keskustelijoille valta näyttää olevan sitä että jos jollain on jotain mitä joku toinen haluaa niin silloin sillä jollain on valtaa siihen toiseen. Tästä näkökulmasta puuttuu aika paljon erilaisia vallan ulottuvuuksia, ja lisäks voidaan havaita aika monia tilanteita joissa tää ei päde ollenkaan. Tää tuli siis siitä mieleen kun aloin miettiä että missä määrin valta ja etuoikeudet on samaa asiaa.
Tässä keskustelussa tuntuu olevan myös ikään kuin kaksi tasoa, parisuhteet ja yhteiskunta.
Parisuhteissa mun mielestä on vähän sillä tavalla, että seksi ei ole mikään hyödyke jota annetaan ja saadaan vaan jotain mitä tehdään yhdessä ja mistä molemmat toivon mukaan nauttivat. Yks ongelma markkina-arvoteoriassa onkin se että siinä seksi pelkistyy tavaraksi jolloin katoaa täysin näkyvistä se että ihmisten välisissä suhteissa yleensä ei ole kyse siitä kuka voittaa eniten vaan mm. siitä että jotkin kokemukset ja tekemiset ovat parempia ja antoisampia yhdessä toisten kanssa.
Valta parisuhteissa minusta liittyy pääasiassa toisen alistamiseen, henkiseen nujertamiseen ja väkivaltaan. Toki tää voi liittyä seksiinkin, mutta en näkis että mikään halujen välinen ero suoraan tuottaa tietynlaista vallankäyttöä, vaan siihen tarvitaan muutakin (esim. se että koko suhde on jo valmiiks jotenkin kieroutunut ja epätasa-arvoinen). Ja useimmiten parisuhteissa jos toinen on tyytymätön esim. seksin määrään se ei sille toiselle oo vallankäytön paikka vaan sit koitetaan yhdessä miettiä et mikä ois kumpaakin tyydyttävä kompromissi. Koska useimmiten parisuhteissa se ei oo _kummankaan_ etu että toista vituttaa koko ajan tai jos toinen kokee tulleensa kohdelluksi kaltoin. Eli en kyllä näkis, jos parisuhteista puhutaan, että se olis kenenkään etuoikeus olla sellasessa suhteessa jossa seksistä vois tulla vallankäytön väline. Pikemminkin aika surkea kohtalo.
Ja yhteiskunnassa taas jylläävät pääosin ihan muut voimat kuin se kuka saa ja kenelle annetaan. Esim. miesten köyhyydelle, syrjäytymiselle ja yksinäisyydelle ois musta erittäin järkevää etsiä muita syitä kuin se että miehet haluavat seksiä enemmän kuin naiset.
”Tää tuli siis siitä mieleen kun aloin miettiä että missä määrin valta ja etuoikeudet on samaa asiaa.”
Ovatko ne sitten eri asia? Onko mahdollista, että naiset ovat sokeita omille etuoikeuksilleen samalla tapaa, kun miehet ovat sokeita omilleen? Miten yleensäkään määrittelisit itse vallan, noin laajemmassa näkökulmassa – mistä valta muodostuu, ja miten taholla voi olla valtaa erästä tahoa kohtaan (muttei samalla välttämättä valtaa toista tahoa kohtaan; vrt. resurssimielessä rikkaalla ei ole väistämättä taloudellista valtaa häntä rikkaampaa tahoa kohtaan, mutta saattaa olla huomattavasti sitä häntä köyhempää tahoa kohtaan)?
Onko se, että on mahdollisuus esimerkiksi karsia parisuhtekandidaattejaan ruokailutottumusten perusteella valinnanpaljoudesta seuraavaa valtaa (voiko tätä käyttää esimerkiksi keinona saada toinen ihminen miellyttämään itseään, ts. muuttamaan ruokailutottumuksiaan)? Vai onko se vain itsenäisestä päätöksentekoa? Millainen yhteys erilaisten vapauksien, etuoikeuksien, ja vallan välillä on – vai onko sellaista? Syntyykö syystä tai toisesta syntyneestä laajasta valintamahdollisuuksien skaalasta valtaa – siinä määrin, missä sitä ei vähemmän mahdollisuuksia omaavalla henkilöllä ehkä olisi? Vai onko tässä kyse etuoikeudesta (privilege)? Parisuhteisiin liittyen cliché jonka usein kuulee, on että miestä pystyy kouluttamaan. Onko mies koira, vai tarkoittaako tässä kohtaa kouluttaminen vallankäyttöä jossa miestä ohjataan toimimaan itseä miellyttävästi esimerkiksi emotionaalisen väkivallan (itkupotkuraivari ylös jääneestä vessanpöntön kannesta, cliche) kautta? Onko kyse kurjasta kohtalosta, vai normaalista kanssakäymisestä ja kompromisseista?
Aihe ”mitä valta on” olisi varmaan oman bloginsa arvoinen, ja se varmaan mielenkiintoisesti linkittyisi aiheeseen ”patriarkaatti” joka sinänsä implikoi miehillä olevan enemmän valtaa kuin naisilla, systemaattisesti läpi yhteiskunnan.
Joo valtaa koskevat kysymykset on aiheellisia ja hyviä. Itseä kiinnostaa sekä yksilöiden valta tietyssä tilanteessa (esim. keskusteluissa se että kuka pääsee ääneen ja ketä kuunnellaan, tai kenellä on valta vaientaa toiset) ja sitten yhteiskunnallinen rakenteellinen valta (joka esim. vie toisilta mahdollisuuksia elää mielekästä elämää). Vapauden ja vallan suhde on tietysti supermonimutkainen, ja etuoikeuksien ja vallan suhde samoin.
Etuoikeuksista voi miettiä esim. sitä että mun on mahdollista matkustaa maasta toiseen varsin vapaasti ja vieläpä ilman että mua yleensä pysäytetään kuulusteluihin tms. Monilla muilla samaa mahdollisuutta ei ole, ja siks se on mulle etuoikeus joka kieltämättä liittyy tiettyihin rotuun, etnisyyteen, kansallisuuteen jne kytkeytyviin globaaleihin valtasuhteisiin. Välttämättä se en ole silloin minä joka henkilökohtaisesti käytän valtaa toista ihmistä kohtaan, mutta saatan hyötyä siitä että on olemassa tiettyjä yhteiskunnallisia suhteita jotka perustuvat tai joihin osaltaan liittyy toisten sortaminen tai huonompi asema. Täntyyppistä kuviota ilmeisesti myös tuossa seksuaalisen vallan teoriassa haetaan, mutta kuten jo todettua minusta on vähintäänkin epäselvää, mikä on esim. se yhteiskunnallinen valtasuhde josta johtuen naisilla olisi tiettyjä etuoikeuksia. Luultavasti sekä naisilla että miehillä on tiettyjä ”etuoikeuksia” seksin suhteen (esim. miesten keskimäärin on mahdollisesti helpompi saada orgasmi) mutta niin kauan kuin ei pystytä osoittamaan jotakin yhteiskunnallista valtasuhdetta josta nämä etuoikeudet johtuisivat ei myöskään ole mahdollista esittää yhteiskunnallisia vaatimuksia, enkä ole varma kannattaako välttämättä puhua etuoikeuksista ylipäätään.
”mutta niin kauan kuin ei pystytä osoittamaan jotakin yhteiskunnallista valtasuhdetta”
Käsitykseni on, että vallan olemassa olo edellyttää jonkinlaisen interaktion, ts. vähintäänkin alkeellisen yhteiskunnan olemassaolon.
”Etuoikeuksista voi miettiä esim. sitä että mun on mahdollista matkustaa maasta toiseen varsin vapaasti ja vieläpä ilman että mua yleensä pysäytetään kuulusteluihin tms.”
Myös mm. mainitut yksinhuoltajatuet ovat etuoikeus (luonnollisesti niille, jotka näitä nauttivat). Samalla tapaa on etuoikeus syntyä suomalaiseksi, ja tästä seuraa eräänlaista valtaa (mm. kehitysmaiden piruparkoja kohtaan) – suoraa tai epäsuoraa. Vielä suurempi etuoikeus on syntyä suomeen suomenruotsalaiseen aatelissukuun. En oikein ymmärtänyt, voiko mielestäsi etuoikeudesta automaattisesti seurata valtaa vai ei. Mielestäni voi. Kysyin myös, onko niin, että suomalaisilla naisilla on sukupuoleensa liittyviä etuoikeuksia. Mielestäni on. Se, seuraako niistä valtaa, on eri asia.
Käytännössä se syy, miksi parisuhdemarkkinoiden ”valta” menee mitenpäin menee, liittyy mielestäni siihen että miesten rooli on aloitteentekijä ja naisten rooli on passiivinen valikoija. Toki tällöin viehättävimmät naiset saavat tässä mielessä eniten huomiota, sillä tutustuminen edellyttää keskustelua, joka edellyttää usein lähestymisen tai aloitteen. Luonnollisesti viehättävimmät miehet saavat vähiten pakkeja; tosin, ilmenee että mittavalla varallisuudella (tai tietyillä muilla ominaisuuksilla, kuten julkisuusstatuksella) voi kompensoida viehättävyyttä (uskon kyllä, että Kim Dot Com on varsin ihana heppu ja että mainittu Anders Breivik – joka siis on joidenkin käsitysten mukaan tällä hetkellä pohjoismaiden himotuin poikamies – on vaan niin sympaattinen ja ihana mies, että he saavat komeaa keskivertomiestä enemmän rakkauspostia – taitavat molemmat tosin saada sitä vankilaan?).
Hmmm, nojaa. Vaihtoehdot a-c on riittämättömiä!
Kai sitä nyt voi olla ”olemassa” (riippuu mitä meinataan), mutta ehkä kyse on siitä, että
d. ”seksuaalinen valta” siten kuin sillä viitataan, ei ole mikään muusta inhimillisestä kanssakäymisestä ja vallankäytöstä eristettävä muoto, jota olisi mielekästä tarkastella yksinään. Ja onko kyseessä jokin tietty osa-alue? Ehkä kyse on vain erilaisista seikoista, jotka on läntätty sv-käsitteen alle? (Toisaalta, en ole törmännyt sellaisiin käsitteellistämisiin/tutkimuksiin aiheesta, jossa tulisi ilmi, miten ja miksi se olisi mahdollisesti mielekäs tutkimuskohde ja miten se suhteutuu muihin aspekteihin.)
Sitten: ”valta” on ko. tapauksessa terminä harhaanjohtava, ainakin sillä tavalla, miten valta yleensä ymmärretään, eli aivan liian yksiulotteisesti..
Toisaalta, kun huomioidaan se, miten ihmistä ei voi tutkia kuin ei-itsetietoista kohdetta, myös seksuaalisesta vallasta puhuminen vaikuttaa siihen, miten ihmiset tulkitsee köytöstään.. Tämähän on Laasasen tavoitteenakin, siinä missä feministeilläkin omassa suhteessa, mutta ongelma on se, miten Laasanen ei suoraan sano tavoitteitaan&pohdi niiden positioituneisuutta, vaan yrittää verhoutua jonkinlaiseen objektiivisuuteen (”näin tämä homma vaan toimii”-hengessä; pariutuminen vaan menee näin!.)
”Me kun kasvamme kehdosta hautaan naisauktoriteetteja kunnioittaen, alkaen äideistä, tarhatädeistä ja opettajista.”
Missä se kunnioitus näkyy, kun yleisesti toistetaan peruskouluun tarvittavan miesopettajia mm. siitä syystä, että naisopettajat eivät saa poikaoppilaita kuriin, koska heillä ei ole riittävästi poikien silmissä auktoriteettia?
Myös miesten systemaattinen syrjintä huoltajuuskiistoissa on väite, jolle kaipaisi muutakin todistetta kuin mutua. Riidattomissa tilanteissa lähtökohta on se, että huoltajuusvastuu pyritään jakamaan. Usein kuitenkin perheet itse haluavat jakaa vastuuta pääosin äidille. Osin siksi, että se on tapa ja vakiintunut käytäntö, osin siksi, että äidin asema työelämässä mahdollistaa usein suuremman roolin lastenhoidossa kuin isän. Ja tämä perheiden oma sisäinen roolitus on toki se, johon toivoisi muutosta niin asenteissa, rakenteissa kuin käytännöissäkin. Tosin vanhemmuuden tasaisempaan jakautumiseen feminismi onkin kiinnittänyt huomiota jo ties kuinka kauan.
”mm. siitä syystä, että naisopettajat eivät saa poikaoppilaita kuriin, koska heillä ei ole riittävästi poikien silmissä auktoriteettia?”
Voiko tällaista auktoriteettia edes olla, jos poikaoppilaat kokevat naisopettajien syrjivän heitä jatkuvasti?
”Voiko tällaista auktoriteettia edes olla, jos poikaoppilaat kokevat naisopettajien syrjivän heitä jatkuvasti?”
Onko tällaiselle kokemukselle olemassa jotain totuuspohjaa? Vai onko kyseessä kotoa opitut asenteet?
”Onko tällaiselle kokemukselle olemassa jotain totuuspohjaa? Vai onko kyseessä kotoa opitut asenteet?”
Se, että naisopettajat syrjivät poikaoppilaita sukupuolensa perusteella (enemmän kuin miesopettajat tyttöoppilaita) on tutkittu juttu (ks. tasa-arvobarometri 2012*). Se, johtuvatko auktoriteettiongelmat a) tästä, b) poikien kotikasvatuksesta, c) naisopettajien kotikasvatuksesta onkin sitten vaikeampi kysymys.
* Luonnollisesti jos lähdemme kyseenalaistamaan poikaoppilaiden kokeman syrjinnän jonakin ”opittuna juttuna”, valtaosa muistakin asioista (ml. naisten kokema syrjintä, feminismi) kyseenalaistuvat näppärästi samoilla argumenteilla jollei rekan lavalle lyödä kilotolkulla special pleadingia.
Elina:
”Ihmisoikeudeksi voidaan hyvällä syyllä katsoa se, että ihminen kykenee elämään ihmisarvoista elämää, tilanteessa kuin tilanteessa
”Tulonsiirrot eivät itsessään ole ihmisoikeus, mutta ne ovat olemassa toteuttamassa ihmisoikeuksien toteutumista. Onko parempia keinoja? ”
Mut Suomessa me ollaan kaukana sen rajan yläpuolella, missä jengin perustarpeet on tyydytetty. YK:n ihmisoikeusjulistuksessakaan tuskin on määritelty mitään sellasia vähimmäistarpeita, joita Suomessa kaikille ei olis käytännössä taattu. Se poliittinen debatti mitä täällä käydään sosiaaliturvasta ja tulonsiirroista ei liiku ihmisoikeuksien tasolla, vaan siinä väännetään oikeudenmukaisuudesta ja siitä kuinka suuri pala kakusta kenellekin kuuluu. Mä en nää mitään pointtia siinä, että lähtis inflatoimaan ihmisoikeuksia väittämällä että tulonsiirtokeskustelussa olis aina kyse niistä, riippumatta siitä kuinka korkeella tasolla alhasinkin elintaso jo on.
Lisäks olis musta täysin absurdi ajatus, että lapsen hankkiminen valtion(eli muiden ihmisten) kustannuksella olis ”ihmisoikeus”. Lisääntyminen on itsekästä puuhaa enkä keksi sellasia moraalisia lähtökohtia, joista pystyis johtamaan muille ihmisille apriorisen velvollisuuden kustantaa jonkun muun lisääntymistä. Tää ei silti millään tavalla tarkota sitä, etteikö Suomen valtion kannattais mun mielestä yhtään tukea jengin lisääntymistä. Sen tukemiseen voi olla moniakin taloudellisia ja muita perusteita. Mutta pointti oli, että lisääntyminen muulla ku omalla kustannuksella tuskin on ihmisoikeus.
”Ketään ei pakoteta harrastamaan seksiä tai tekemään “huonoja” valintoja, mutta on oikeutettua kysyä, onko oikeudenmukaista, että niistä huonoista valinnoista joutuu maksamaan lopun ikäänsä, ja myös huonojen valintojen tekijöiden lapset maksavat”
Niin ja siitähän politiikassa just keskustellaan, että missä määrin muiden pitää kantaa vastuu toisten huonoista valinnoista. Ei siinä keskustelussa aina oo kyse mistään ihmisoikeuksista.
” Lapsen oikeuksien näkökulmasta katsottuna yksihuoltajien tuki on välttämätöntä, muutenhan lapsi laitetaan kärsimään”
Ehkä, mut toi on kuitenkin eri kysymys ku se, että pitääkö jengiä kannustaa hankkimaan lapsia yksin tai kuinka paljon sitä yksinhuoltajuutta pitää tukea. Mun puolesta voidaan tukea, mutta samalla ymmärrän sen että ihmiset reagoi kannustimiin ja jos yksinhuoltajuutta tuetaan niin luultavasti saadaan enemmän yksinhuoltajia. Tosta on muuten olemassa ihan tutkimustietoakin, että yksinhuoltajien määrä on lisääntynyt valtavasti tukien kasvaessa. Se ei automaattisesti oo hyvä tai huono asia, mutta jonkun implikaation siitä voinee vetää pariutumismarkkinoille. Aika selvää varmaan on, että niiden miesten suhteellinen asema on heikentyny markkinoilla selvästi, joiden oleellisimpia valtteja aikasemmin oli perustason elatuskyky. Kun nainen saa perustason elatuksen valtiolta, sen ei tartte painottaa preferensseissään miehen elatuskykyä läheskään niin paljon ku aikasemmin.
”Ja myöskin uskomus siitä, että yksinhuoltajien tuet jotenkin lisäisi yksinhuoltajaksi ryhtymisen “houkuttelevuutta” on jotenkin irrationaalinen, ja todellakin vain uskomus”
Et kai nyt tosissaan väitä, ettei yksinhuoltajien tuilla olis minkäänlaista kannustinvaikutusta? Leivän pöytään tuova tavismies ei näyttäydy yhtään houkuttelevampana, jos ilma sitä elää joko köyhyydessä tai sitten jää lapsettomaks?
Ja siis huomioikaa nyt, että tää koko yyhootukiasia on vaan yksittäinen esimerkki siitä, miten yhteiskunnalliset instituutiot vaikuttaa niihin ihmisten pariutumismahollisuuksiin. Vastaavia mutta vähemmän selkeitä on vaikka kuinka paljon. Käytin nyt vaan tota esimerkkinä, koska se on helppo. Turha lukea sitä silleen että mä haluan poistaa tuet penskoilta.
”Elina:
“Ihmisoikeudeksi voidaan hyvällä syyllä katsoa se, että ihminen kykenee elämään ihmisarvoista elämää, tilanteessa kuin tilanteessa
“Tulonsiirrot eivät itsessään ole ihmisoikeus, mutta ne ovat olemassa toteuttamassa ihmisoikeuksien toteutumista. Onko parempia keinoja? ”
Mut Suomessa me ollaan kaukana sen rajan yläpuolella, missä jengin perustarpeet on tyydytetty. YK:n ihmisoikeusjulistuksessakaan tuskin on määritelty mitään sellasia vähimmäistarpeita, joita Suomessa kaikille ei olis käytännössä taattu. Se poliittinen debatti mitä täällä käydään sosiaaliturvasta ja tulonsiirroista ei liiku ihmisoikeuksien tasolla, vaan siinä väännetään oikeudenmukaisuudesta ja siitä kuinka suuri pala kakusta kenellekin kuuluu. Mä en nää mitään pointtia siinä, että lähtis inflatoimaan ihmisoikeuksia väittämällä että tulonsiirtokeskustelussa olis aina kyse niistä, riippumatta siitä kuinka korkeella tasolla alhasinkin elintaso jo on.
Lisäks olis musta täysin absurdi ajatus, että lapsen hankkiminen valtion(eli muiden ihmisten) kustannuksella olis “ihmisoikeus”. Lisääntyminen on itsekästä puuhaa enkä keksi sellasia moraalisia lähtökohtia, joista pystyis johtamaan muille ihmisille apriorisen velvollisuuden kustantaa jonkun muun lisääntymistä. Tää ei silti millään tavalla tarkota sitä, etteikö Suomen valtion kannattais mun mielestä yhtään tukea jengin lisääntymistä. Sen tukemiseen voi olla moniakin taloudellisia ja muita perusteita. Mutta pointti oli, että lisääntyminen muulla ku omalla kustannuksella tuskin on ihmisoikeus.
“Ketään ei pakoteta harrastamaan seksiä tai tekemään “huonoja” valintoja, mutta on oikeutettua kysyä, onko oikeudenmukaista, että niistä huonoista valinnoista joutuu maksamaan lopun ikäänsä, ja myös huonojen valintojen tekijöiden lapset maksavat”
Niin ja siitähän politiikassa just keskustellaan, että missä määrin muiden pitää kantaa vastuu toisten huonoista valinnoista. Ei siinä keskustelussa aina oo kyse mistään ihmisoikeuksista.
” Lapsen oikeuksien näkökulmasta katsottuna yksihuoltajien tuki on välttämätöntä, muutenhan lapsi laitetaan kärsimään”
Ehkä, mut toi on kuitenkin eri kysymys ku se, että pitääkö jengiä kannustaa hankkimaan lapsia yksin tai kuinka paljon sitä yksinhuoltajuutta pitää tukea. Mun puolesta voidaan tukea, mutta samalla ymmärrän sen että ihmiset reagoi kannustimiin ja jos yksinhuoltajuutta tuetaan niin luultavasti saadaan enemmän yksinhuoltajia. Tosta on muuten olemassa ihan tutkimustietoakin, että yksinhuoltajien määrä on lisääntynyt valtavasti tukien kasvaessa. Se ei automaattisesti oo hyvä tai huono asia, mutta jonkun implikaation siitä voinee vetää pariutumismarkkinoille. Aika selvää varmaan on, että niiden miesten suhteellinen asema on heikentyny markkinoilla selvästi, joiden oleellisimpia valtteja aikasemmin oli perustason elatuskyky. Kun nainen saa perustason elatuksen valtiolta, sen ei tartte painottaa preferensseissään miehen elatuskykyä läheskään niin paljon ku aikasemmin.
“Ja myöskin uskomus siitä, että yksinhuoltajien tuet jotenkin lisäisi yksinhuoltajaksi ryhtymisen “houkuttelevuutta” on jotenkin irrationaalinen, ja todellakin vain uskomus”
Et kai nyt tosissaan väitä, ettei yksinhuoltajien tuilla olis minkäänlaista kannustinvaikutusta? Leivän pöytään tuova tavismies ei näyttäydy yhtään houkuttelevampana, jos ilma sitä elää joko köyhyydessä tai sitten jää lapsettomaks?
Ja siis huomioikaa nyt, että tää koko yyhootukiasia on vaan yksittäinen esimerkki siitä, miten yhteiskunnalliset instituutiot vaikuttaa niihin ihmisten pariutumismahollisuuksiin. Vastaavia mutta vähemmän selkeitä on vaikka kuinka paljon. Käytin nyt vaan tota esimerkkinä, koska se on helppo. Turha lukea sitä silleen että mä haluan poistaa tuet penskoilta.”
Eli mielestäsi asunto, ruoka, juotava, vaatteet, hygienia ei ole ihmisoikeuksia?
Eli varmaan ilmaiset ihmisoikeudet kuten väkivallattomuus ja sanavapaus ovat vain ihmisoikeuksia?
Tai sitten kapaisit kommunismia missä saisi vain lupalappuja joilla voisi lunastaa ne halvimmat ryysyt ja puurot?
Ideologiasi on hyvin outo.
Ja ilmeisesti pakkokastraatio olisi ihmisoikeuksien mukaista jos kerran lisääntyminen ei ole ihmisoikeus – vai millä tavalla ajattelit lasten tulon estää? Näännyttämällä lapset nälkään? Vai pakkoavioliitoilla?
Päädyin lukemaan blogia pitkästä aikaa ja jäin pohtimaan tuota kysymystä seksuaalisen vallan olemassaolosta. Tältä istumalta mieleen tulee tällaista:
Kauneusihanteet täyttävästä ulkonäöstä on hyötyä sekä naisille että miehille. Sen avulla saa huomiota ja ystävällistä kohtelua (ihmiset esim. hymyilee herkemmin viehättävinä pitämilleen henkilöille). Tämä taas vahvistaa itsetuntoa ja saa monen asian vaikuttamaan helpommalta ilman, että ihminen välttämättä tajuaa sitä itse lainkaan. Siksi olisin taipuvainen väittämään, että esim. Katariinan mainitsema uskottavuusongelma on positiivisten vaikutusten rinnalla vähemmän merkittävä.
Se, onko tällainen viehättävyyden suoma etulyöntiasema sama asia kuin seksuaalinen valta ja onko kyseessä jokin kokonaan omanlaisensa vallan muoto, onkin sitten asia erikseen. Jos naisten seksuaalisella vallalla tarkoitetaan (nuorten ja hyvännäköisten) naisten mahdollisuutta kontrolloida miesten seksin saantia ja sen vuoksi käyttää seksiä yhtenä neuvotteluaseenaan, luulen että kyse on melko harvoin todellisesta tai vain harvoin realisoitavissa olevasta vallasta. Näin on varmaan monestakin syystä, nämä nyt tulivat ensimmäiseksi mieleen:
1) myös naiset haluavat saavuttaa asioita ennen kaikkea omilla ansioillaan,
2) seksillä ei voi saavuttaa naisen haluamaa asiaa,
3) seksiä ei todellisuudessa olla valmiita tarjoamaan vaihdon välineeksi, mikä vähentää miesten halukkuutta antaa naiselle tämän haluamaa asiaa.
Jos taas ajatellaan, että seksuaalisessa vallassa ei edes ole kyse realisoitavissa olevasta seksistä vaan naisen miehissä herättämistä toiveista tai fantasioista, joiden ajamana mies tekee naisen kannalta suotuisia ratkaisuja, niin silloin on mielestäni enemmän kyse miesten itsetutkiskelua vaativasta asiasta kuin jostain yhteiskunnallisesti relevantista ilmiöstä. Jos miehet himoissaan tekevät naisia suosivia ratkaisuja, miksi se olisi asia, johon pitäisi ottaa mitään yhteiskunnallista kantaa? Mielestäni mennään myös vähän metsään, jos tällaista ”valtaa” herättää toiveita aletaan rinnastamaan joihinkin institutionaalisiin valtarakenteisiin tai vastaaviin.
Olisinkin taipuvainen ajattelemaan vähän Katariinan tapaan, että seksuaalinen valta on mielekkäintä mieltää intiimeissä suhteissa tapahtuvaksi vallankäytöksi, eikä niinkään joksikin yhteiskunnalliseksi valtasuhteeksi. On tietenkin myös yhteiskunnallinen kysymys, millaista valtaa intiimisuhteissa harjoitetaan, mutta tämä on ehkä sitten jo vähän eri keskustelu.
K:
”Vastaan että vaihtoehto a. Eli mun käsitykseen vallasta ei mahdu “seksuaalinen valta””
Millä käsitteillä sä sitten kuvaat vaikka sellasta ilmiötä, jossa nuori kaunis nainen saa huikeen elintason pariutumalla yli 60-vuotiaan rikkaan äijänkäppänän kanssa? Jotain sillä nuorella naisella on mitä esim. mulla ei ole, koska mulle se rikas käppänä ei halua miljooniaan jaella. Tuskin tosissaan kuvittelet, että siinä on kyse ”kemiasta” ja kaunotar ja käppänä nyt vaan sattu olemaan sielunkumppaneita. Ja turha vedota siihen, että noi tapaukset olis harvinaisia. Niitä tapahtuu globaalilla mittapuulla aika paljon ja etenkin sellasissa kulttuureissa, joissa miesten preferenssejä nuoriin naisiin ei paheksuta niin paljon kuin pohjoismaissa. Ja lievemmässä mitassa vastaavaa tapahtuu ihan älyttömästi. Muut seikat vakioituna miehen valinnanmahdollisuudet kasvaa valtavasti rahan myötä ja vastaavasti naisen valinnanmahdollisuudet kasvaa kauneuden myötä. Jos rahan tuottama valinnanmahdollisukksien lisäys on valtaa, niin miks kauneuden/seksikkyyden tuottama ei ole?
”Parisuhteissa esim. voi olla niin että toinen haluis enemmän seksiä (ja usein onkin koska tarpeet on aika yksilöllisiä) mutta se ei johda siihen että sillä toisella ois jotain erityistä valtaa jolla se sitten sortais sitä toista, saati sitten että moinen valta ois jollain tasolla yhteiskunnallista ja liittyis naisten ja miesten asemaan yleisesti”
Miten niin se ei johda minkäänlaiseen valtaan? Yleensä kun joku haluaa sulta jotain, se on valmis tekemään sen haluamansa eteen jotain. Kaikissa muissa yhteyksissä sellasesta seuraa tiettyä valtaa, miksei tässä? Mut oleellisemmin se valta liittyy ehkä niihin pariutumismahdollisuuksiin eikä parisuhteiden sisäisiin asioihin. Paljon seksuaalista resurssia hallitsevat yksilöt voi pariutua taloudellisesti ylöspäin tyypin kanssa, joka voi tarjota niille elintason, jota kukaan ei vois ikinä saavuttaa omalla työllään. En ymmärrä miten sellanen mahdollisuus ei olis minkäänlainen etu. Lisäks sen seksuaalisen resurssin avulla on mahdollista hankkia kaikenlaisia etuja jo ennen pariutumista.
”Seksi ja seksuaalinen viehättävyys saattaa kyllä tuottaa joitakin tilanteisia etuja niin naisille kuin miehillekin sekä työelämässä että yksityisessä elämässä, mutta ensinnäkään kyse ei ole minusta mistään kovin merkittävästä yhteiskunnallisesta kysymyksestä”
Sun mielestä ei oo merkittävä yhteiskunnallinen kysymys, että Suomessa on mahdollista päästä ministeriks asti pitkälti sen ansiosta, että on keikistelly bikineissä iltapäivälehdissä?
”Ja siis joo, ehkä joissain kieroutuneissa parisuhteissa saattaa olla niin että jompikumpi osapuoli yrittää kiristää seksillä tai siis sillä ettei suostu sitä harrastamaan kuin esim. palveluksia vastaan”
Joko lehdissä valehdellaan tai sit tommonen on itse asiassa jossain muodossa tosi yleistä. Naisten lehdissähän esim. toitotetaan jatkuvasti, kuinka miesten tulis tehdä kotitöitä ym, jotta nainen sitten suostuis seksiin. Eiks tossa just vihjata, että sitä seksuaalista resurssia on mahdollista vaihtaa erinäisiin palveluksiin?
Rogue, osaan näistä jutuista vastasin jo tossa vähän ylempänä.
”Miten niin se ei johda minkäänlaiseen valtaan? Yleensä kun joku haluaa sulta jotain, se on valmis tekemään sen haluamansa eteen jotain.”
No, kun seksi ei oo mikä tahansa tavara tai hyödyke jota vois jotenkin tuosta noin vaan luovuttaa toiselle. Seksi tapahtuu vuorovaikutuksessa, ja sellaseen seksiin josta tässä nyt puhutaan tarvitaan kaksi ihmistä. Eli se ei oo jotain joka naisella on, vaan jotain joka tapahtuu.
Ja vaikka puhuttais tavaroistakin, voihan mulla olla vaikka joku mahtava vaatekappale jonka mun kaveri haluis, mut aika harvoin se kyllä johtaa siihen että voisin sitten alkaa pompotella sitä mun kaveria oman pillini mukaan. Luultavasti siinä vaiheessa ku käskisin sitä ryömimään maassa se ois vaan että ”no ei se vaate nyt _niin_ hieno oo” ja lähtis menemään ja mä menettäisin kaverin. Eli ehkä tää keskustelu kaipais myös vähän suhteellisuudentajua.
Ihan kamalasti aina puhutaan naisista jotka avioituu superrikkaiden miesten kanssa. Kumminkin jos kattoo (vaikka sitten globaalisti) että mikä sellasten naisten osuus on kaikista maailman naisista niin epäilenpä että aika pieni. Itse en ainakaan tunne yhtäkään. Joten ajatus siitä että tuollainen mahdollisuus olisi naisille yleisesti jokin olemassa oleva asia jonka vois vaan valita toteuttaa niin tuota noin – luulen että ei ole.
K.Ja vaikka puhuttais tavaroistakin, voihan mulla olla vaikka joku mahtava vaatekappale jonka mun kaveri haluis, mut aika harvoin se kyllä johtaa siihen että voisin sitten alkaa pompotella sitä mun kaveria oman pillini mukaan. Luultavasti siinä vaiheessa ku käskisin sitä ryömimään maassa se ois vaan että “no ei se vaate nyt _niin_ hieno oo” ja lähtis menemään ja mä menettäisin kaverin. Eli ehkä tää keskustelu kaipais myös vähän suhteellisuudentajua.
Vertaat yhtä ihmisen olemassaolon kannalta perustavanlaatuista viettiä jonkin vaatekappaleen haluamiseen. Kyllä,olet oikeassa tää keskustelu kaipais vähän suhteellisuudentajua.
Jiihoo sulta tais mennä ohi toi mun viestin eka kpl jossa nimenomaan totesin että tavaroista puhuminen on mieletöntä, ja sen jälkeen totesin että vaikka niin tehtäiskin niin siltikään ei ois järkeä.
Pullanmuru, siihen varmasti saataisiin muutakin todistetta kuin mutua, jos aihetta lähdettäisiin kerrankin kartoittamaan miesnäkökulmasta. Esim. yksi syy, miksi miehet eivät useinkaan lähde kyseenalaistamaan äidin, tai lastenvalvojan tahtoa asiassa saattaa olla se, että miehet ovat hyvin tietoisia omista mahdollisuuksistaan. Äidin tarjous voi olla kaikessa huonoudessaan parempi kuin se mikä oikeudesta mahdollisesti tulisi, eli joka toinen viikonloppu + mahdollisesti muutamia tunteja arkipäivisin. Tämän miehelle myös usein vahvistaa asianajaja, jotka ovat hyvin tietoisia tilastoista. Oman lakimieheni neuvo oli, että ”Helpoimmalla pääset kun myötäilet ja yrität viimeiseen asti välttää riitelyä asiasta. Jos oikeuteen mennään, mahdollisuutesi eivät noin prosentuaalisesti ole kaksiset.”
On melko asenteellista lähteä kyseenalaistamaan ilmiö joka on yksi räikeimmistä tasa-arvovajeista länsimaisessa yhteiskunnassa. Varma tapa saada kaltaiseni miesaktivistin karvat pystyyn. Miesten huono asema huoltajuuteen- ja tapaamisoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä on selkeä osoitus rooliodotuksista jotka sortavat miestä ja rakenteista, joiden kautta sorto on legimitoitu. Oman prosessin läpikäyneenä etäisänä koin erittäin loukkaavana joka puolelta – sekä viranomaiskontakteista, että myös omasta tuttavapiiristä – huokuvan asenteen, jossa automaattisesti äitiä pidettiin sukupuolen vuoksi luonnollisempana valintana lapsen lähivanhemmaksi. Tätä asennetta ei muuttanut edes se, että pidin lapsen ensimmäisen vuoden aikana viisi viikkoa kertyneitä lomia, maksimaalisen määrän isyysvapaata ja 5kk vanhenpainvapaata. Olin siis tiiviisti osa lapseni elämää ensimmäisestä sekunnista asti.
Enkä näin +30-vuotiaana ole suinkaan ainoa etäisä kaveripiirissäni. Kyllä näista asioista keskustellaan ja kaikilla joiden kanssa olen jutellut, asenne on ollut aika sama: Oikeuteen vasta äärimmäisen pakon edestä, koska riski menettää entistä enemmän yhteistä aikaa lapsensa kanssa on niin suuri.
Katariina, ohitit mun oleellisimmat argumentit nyt melkeen kokonaan.
”No, kun seksi ei oo mikä tahansa tavara tai hyödyke jota vois jotenkin tuosta noin vaan luovuttaa toiselle”
Ei kun tossa just tulee esille se miehen ja naisen ero, jota sun tuntuu olevan hankala ymmärtää. Miehen näkökulmasta seksi nimenomaan on tollanen hyödyke, jota kuka tahansa viehättävä tai usein vähemmänkin viehättävä nainen voi sille helposti tarjota. Koko toimenpiteeseen ei välttämättä tarvita edes puolta tuntia. Ja juuri ton tyypillisen miehen seksuaalisuuden yksinkertaisuuden takia prostituutio, porno ym. on ollu isoja ja tuottavia bisneksiä niin pitkään. Miesten seksuaalinen halu on pohjaton, mutta sen väliaikainen tyydyttäminen on helppoa ja nopeaa. Melkein kuka tahansa nainen voi sen tyydytyksen halutessaan tarjota huomattavalle määrälle miehiä. Eli naisilla tosiaan tyypillisesti on hallussaan sellainen seksuaalinen resurssi, jota miehet haluavat. Kummempaa vuorovaikutusta tai kemiaa ei miehen näkökulmasta välttämättä tarvita. Parisuhteet on sitten asia erikseen.
”Ja vaikka puhuttais tavaroistakin, voihan mulla olla vaikka joku mahtava vaatekappale jonka mun kaveri haluis, mut aika harvoin se kyllä johtaa siihen että voisin sitten alkaa pompotella sitä mun kaveria oman pillini mukaan”
Tossa sulla on looginen kömmähdys, joka ilmeisesti johtuu siitä, että valitsit ”vähäpätöiseltä” kuulostavan esimerkin. Sehän nyt on koko vasemmistolaisen ideologian peruspilari, että jos toiset ihmiset syntyy hallussaan hirvee määrä resursseja ja toiset tyhjin käsin, niin niillä resurssien kanssa syntyneillä on valtaa suhteessa niihin joilla resursseja ei ole. Vaatekappaleen omistaminen sinänsä ei tuota valtaetua, jos se on hankittu markkinoilta rahalla, jota sillä sun kaverilla on käytössään suunnilleen saman verran. Silloin kaveri voi joko itse ostaa saman vaatekappaleen tai jotain muuta, josta se kokee saavansa enemmän hyötyä. Jos sen sijaan sen kaverin ainut mahdollisuus saada vaatekappaleita itselleen olis ruinata sitä sulta tai joltain muulta naiselta, niin sulla todellakin olis valtaa suhteessa siihen kaveriin. Vastaavasti jos seksiä ei oo mahdollista ostaa helposti rahalla, niin valtaa on sillä, joka sitä muiden haluamaa seksuaalista resurssia hallitsee.
”Ihan kamalasti aina puhutaan naisista jotka avioituu superrikkaiden miesten kanssa. Kumminkin jos kattoo (vaikka sitten globaalisti) että mikä sellasten naisten osuus on kaikista maailman naisista niin epäilenpä että aika pieni”
Yritin jo edellä sanoa, ettei sillä oo merkitystä kuinka monelle kaunottarelle niitä superrikkaita riittää. Pointti oli että ilmiö on olemassa ja sitä tapahtuu vaikka kuinka paljon lievemmässä mitassa esim. suht varakkaiden miesten ja kauniiden naisten välillä. Edelleen haluisin tietää että mitä siinä sun mielestä vaihdetaan, jos ei rahaa seksuaaliseen haluttavuuteen?
Rogue, aika yksinkertainen käsitys miesten seksuaalisuudesta sulla kyllä on. Itse en tietysti aiheesta voi niin hyvin tietää, mut sikäli mikäli oon erinäisistä keskusteluista mitään ymmärtänyt niin ei seksi miehillekään nyt ihan noin tavaramuotoista ole. Se lienee totta et monille miehille simppeli tyydytyksen saaminen on suht yksinkertaista (no niin on kyllä monille naisillekin) mut kyllä sillä käsittääkseni on väliä myös miehille että onko esim. se kumppani oikeesti mukana hommassa vai ei. Ja se pelkkä tyydytys ei myöskään oo sama asia kuin nautinto, näin oon myös ymmärtänyt. No joo, ehkä joku muu mies vois kommentoida tähän näkemyksiään?
Lisäks on tietysti se että tässä keskustelussa puhutaan jotenkin tosi sekaisin seksistä, parisuhteista, viehättävyydestä ja yksinäisyydestä. Seksiä kuitenkin tällä hetkellä on myynnissä, joten miksi esim. kukaan rikas tyyppi menisi naimisiin viehättävän nuoren naisen kanssa pelkästään seksin takia, etenkin kun avioliitto ei poista naisen itsemääräämisoikeutta eli mitään velvollisuutta sillä naisella ei seksiin ole. Ja jos kyse ei ole pelkästään seksistä, niin miksi sillä naisella siinä tilanteessa olisi nimenomaan ”miesten pohjattomasta halusta” johtuvaa seksuaalista valtaa? Yhtä hyvin vois tulkita että siinä mies käyttää rahojaan ja niiden tuomia mahdollisuuksia ollakseen vähemmän yksinäinen tai nostaakseen statustaan muiden miesten silmissä. Tai että siinä nuori nainen vaihtaa vapautensa ja itsenäisyytensä turvallisuuteen ja huolenpitoon (vois olettaa, että niillä nuorilla naisilla jotka rikkaiden kanssa avioituvat on kokemuksia turvattomuudesta ja epävarmuudesta).
”Sehän nyt on koko vasemmistolaisen ideologian peruspilari, että jos toiset ihmiset syntyy hallussaan hirvee määrä resursseja ja toiset tyhjin käsin, niin niillä resurssien kanssa syntyneillä on valtaa suhteessa niihin joilla resursseja ei ole.”
No jep, mutta asia ei oo näin yksinkertainen. Se että toisilla on enemmän resursseja ei sinänsä oo ongelma, vaan se että resurssien epätasainen jakautuminen johtuu yhteiskunnallisista valtasuhteista, joissa toisilta viedään heidän työnsä tulokset ja toiset korjaavat voiton. Se että joku syntyy jonkinlaiseksi ei ole ongelma, vaan se miten yhteiskunta on järjestynyt. Kyse on siis oikeudenmukaisuudesta myös eikä vain siitä että jollain on enemmän kuin toisella.
”Rogue, aika yksinkertainen käsitys miesten seksuaalisuudesta sulla kyllä on. Itse en tietysti aiheesta voi niin hyvin tietää, mut sikäli mikäli oon erinäisistä keskusteluista mitään ymmärtänyt niin ei seksi miehillekään nyt ihan noin tavaramuotoista ole.”
Kyllähän maailmassamme elää hyvinkin paljon miehiä, joille
suorituspaineinen, nopea akti on tärkeä (purkautumisen malli). Tosin suurissa uskonnoissakaan ei yleensä katsota hyvällä jos seksitoimitukseen käytetään aikaa tai jos seksistä tulee liian luovaa tai omituista seikkailua, jolle ei löydy vastinetta populaarikulttuurista tai yleisistä elämäntavoista.
Miehet eivät ilmoita kovin hanakasti haluavansa tantraseksiä ja aistillisia roolipelejä, mutta helpostikin muunlaiset miehet jäävät näiden parin minuutin sällien taka-alalle. Fifty Shades of Gray-tyyppinen kirjallisuuskin on olemassa vain naisille. Ei julkisuudessa ole miehiä, jotka kertovat haaveilevansa naisen antamista läimäytyksistä. Miehille rankemmat seksuaaliset halut (ainakin omat haaveet) saattavat lisäksi olla kilpailueste tavoiteltaessa partneria markkinoilta, joilla yleensä ratkaisee korostetun määrätietoinen miehekkyys ja nopea toiminta, jonka fokuksena on naisen kellistäminen omaan orgasmiin (pano). Mies muokkaa markkinoilla halunsa yksinkertaiseksi paketiksi, jossa hän pääsee purkautumaan ja vastalahjana tyydyttää naisen laajempia fantasioita. Miehen omat fantasiat voi usein olla sotaisan kulttuurin peitossa. Ja onhan toki ihmisiä, joilla ei ole sen kummempia seksifantasioita.
”Se lienee totta et monille miehille simppeli tyydytyksen saaminen on suht yksinkertaista (no niin on kyllä monille naisillekin) mut kyllä sillä käsittääkseni on väliä myös miehille että onko esim. se kumppani oikeesti mukana hommassa vai ei.”
Miehelle voi olla kysymysmerkki, onko nainen mukana kunnolla. Monet naiset mielellään näyttelevät annettuaan suostumuksen seksiin ja pyrkivät sitten kehittymään miehen mieleiseksi, vaikka eivät välttämättä olisi kyllin täysillä mukana.
”No jep, mutta asia ei oo näin yksinkertainen. Se että toisilla on enemmän resursseja ei sinänsä oo ongelma, vaan se että resurssien epätasainen jakautuminen johtuu yhteiskunnallisista valtasuhteista,
joissa toisilta viedään heidän työnsä tulokset ja toiset korjaavat voiton.”
Periaatteessa juu, esimerkiksi keskustelu tuloeroista ja johtajien palkoista on sävyltään aika samantapaista kitinää, kuin miesten kitinä seksin puutteesta.
Ei naisen seksuaalinen valta minusta mikään ongelma ole tai erot geenitasoissa. Pitäisi myöntää, että ihmiset on aina jostain kohden eritasoisia ilman, että siitä tulee syrjäytymistä. Ongelma on ehkä se, että tuota valtaa ei käytetä kovinkaan paljon oikein. Kun nuoren naisen naisen lumoava, smaragdisormuksin varustettu käsi laskeutuu aina sen miehekkään karjun rinnuksille,, joku osa yhteiskuntaa jää tietystä työstä paitsi. Jos seksi siis voidaan laskea osaksi elämäntyötä. Vähän kuin puuseppä, joka ei veistä hienoja laivojaan satunnaisille, yksityisille kuluttajille edes rahaa vastaan.
”Se että joku syntyy jonkinlaiseksi ei ole ongelma, vaan se miten yhteiskunta on järjestynyt. Kyse on siis oikeudenmukaisuudesta myös eikä vain siitä että jollain on enemmän kuin toisella.”
Aina voi miettiä sitä, miten asia on muilla planeetoilla järjestetty.
Tämähän on sellainen planeetta, että 75-85% ihmisistä elää käytännössä torakoiden ympäröiminä (kuvaannollisesti), olipa kyse sitten nälänhädästä tai muusta altavastaajatilanteesta.
Tuo kirjoitus saattaa olla epävakaan persoonallisuushäiriön omaavan henkilön kirjoitus. Mitä hyötyä on, että tällaiset henkisesti vajaat tyypit, kuten Laasanen ja tuo kirjoittaja käyvät muka akateemista keskustelua aiheesta, mistä heillä ei ole henkistä kapasiteettia käsittää yhtään mitään…
Kirjoittaja kirjoittaa kyllä ihan asiaakin tuossa ja jutussa on toki pointtia, mutta kirjoitus on valitettavasti hieman todellisuudesta vieraantunut ja unohtaa joitain seikkoja, kuten sen, että valinnan vapaus on tuonut naisille mm. sellaisen muoti-ilmiön, että väkivaltaisia ja alkoholisoituneita miehiä valitaan kumppaniksi ”tosimiehinä”. On myös havaittava sekin asia, että edelleen taloudellisen tasa-arvon aikana naiset pyrkivät naimaan ylöspäin. Varsinkin vähänkään suositummat ja paremman näköiset naiset hakevat itselleen yleensä taloudellisesti itseään huomattavasti paremmin toimeentulevaa miestä.
Naiset siis tästä feminismin suomasta vapaudesta huolimatta valitsevat edelleen sen mukaan, mihin he olivat epätasa-arvon maailmassa tottuneet ja näin voidaankin ottaa esiin myös se fakta, että epätasa-arvo ei ole ehkä niinkään miesten ansiota, kuin naisten itse itseensä kohdistamaa syrjintää, jolla mies on saatettu idealisoida joksikin vahvaksi olennoksi, jolla on valta naisen yläpuolella, mikä yhdistetään naisten mielissä miehekkyyteen.
Tässä mielessä feminismi on miesten demonisoimista ja vainoharhaista syyllistämistä, mikä itseasiassa kytkeytyy suoraan siihen fantasiaan vahvasta, alistavasta miehestä, joka yhdistetään miehekkyyteen.
On tavallaan surullista, että feminismin arvostelu liitetään tänäpäivänä junttimaiseen ajatteluun, kuten rasismiin…
Olen sitä mieltä, että feminismi oli aikoinaan hieno aate ja kannatan naisten tasa-arvoa suhteessa miehiin ja palvon naisia jumalaisen ihanina olentoina, mutta tänä päivänä, kun tasa-arvo on Suomessa saavutettu, ei feminismille ole oikeastaan enää minkäänlaista käytännön tarvetta.
Tänä päivänä feminismistä on tullut itsessään todellinen ideologinen rutto, joka syö yhteiskuntaa, akateemisia piirejä ja ihmisten sosiaalista elämää. Feminismi ajaa naisten oikeuksia yli pikkulasten oikeuksien, vaatien naisille oikeutta tehdä lapsi ilman isää, huolimatta siitä, että sellaisen tiedetään aiheuttavan lapselle aina persoonallisuushäiriön, tai skitsofrenian, jolloin feminismi toimii hullujen ihmisten oman eugenian perustelevana humpuukiaatteena.
Feminismi peräänkuuluttaa myös naisten tasa-arvoa seksuaalisessa käyttäytymisessä suhteessa miehiin, esittäen kaikki miehet psykopaattisina pelimiehinä ja vaatien naisille ”tasa-arvoa” psykopaattiseen seksuaalikäyttäytymiseen.
Tässä samassa mielessä, kun feminismi esittää miehistä tietynlaista kuvaa, se puukottaa myös naisia itseään selkään sekä siinä, että se luo naisille tietyt määreet vahvuuteen samaistettavasta miehuudesta, eli niistä piirteistä, mitä kumppanilla odotetaan olevan, että siinä, että se luo tietyt määreet tavoiteltavasta naiseudesta ja siitä, millainen oikeaoppisen naisen tulisi olla, syrjien näin ollen tavallisia naisia ja yleensä ihmisillä arvostettavia ja hyödyllisiä piirteitä.
Toisaalta tasa-arvo naisten normaalitilana on aiheuttanut pariutumismarkkinoilla piirteen, jossa taloudellisesti heikosti toimeentulevat naiset ja muuten heikoilla elämässä ja yhteiskunnassa olevat naiset ovat helppoa riistaa persoonallisuushäiriöisille miehille, jotka voivat valita näistä naisista itselleen mm. seksuaalisen hyväksikäytön ja väkivallan kohteita siinä, kun normaalimiehet eivät noille markkinoille ehkä erityisesti hakeudu. Eli epätasa-arvo on jäänyt yhteiskunnassa talousakselille tasa-arvoisesti miesten ja naisten suhteen, mikä voi edelleen kääntyä vahalle epätasa-arvomallille miesten ja naisten välisissä suhteissa.
Hyvin tavallista on, että kun joku aate on käynyt yhteiskunnallisesti tarpeettomaksi, se alkaa tuottaa menneisyyden haamuja skitsofreenisesti ja jää itse pitämään yhteiskuntaa alemmalla kehitysasteella, josta se pyrki yhteiskuntaa aikoinaan johdattamaan eteenpäin, parempaan.
Kun feminismille ei ole enää tarvetta yhteiskunnan itsensä puolesta, tapahtuu feminismin osalta tiedon popularioisoitumisen ongelma, eli ns. antikristusilmiö, jossa feminismiksi nykyään itseään kutsuva aate ei olekaan enää feminismiä, vaan todellista p*rkeleellisyyttä, joka vetää yhteiskuntaa vain huonompaan suuntaan skitsofreenisine haamuineen.
Kun jollekin aatteelle on jatkuva käytännön tarve, käytäntö pitää aatteen kiinni todellisuudessa, mutta kun käytännön tarve katoaa, popularisoituu aate aina ja muuttuu antiaatteeksi.
Eli siis: feminismi on perkeleellinen, skitsofreeninen ja masokistinen ideologinen rutto, joka aiheuttaa lapsille persoonallisuushäiriöitä ja/tai skitsofreniaa ja demonisoi miehiä. Ja minä taas olen henkisesti epävakaa ja/tai vajaa persoonallisuushäiriöinen tyyppi, jolla ei ole kapasiteettia käsittää yhtään mitään.
Tän rinnalla mun omat provoilut kyllä kalpenee pahasti 🙂
Niin olen ajatellut asiat siten, että nykyinen Suomessa esiintyvä feminismi ei ole enää sitä alkuperäistä feminismiä. Se on feminisminä esiintyvä aate, joka ei ole enää feminismiä, vaan eräänlainen kollektiiviaate, millaiseksi kaikki aatteet muodostuvat popularisoituessaan ilman käytäntöä, jonka ne tarvitsevat pysyäkseen itsenään.
Etsiskelit tekstistäni nyt vain ne voimasanat, joihin nojaamalla pyrit mitätöimään kirjoitustani, mutta teet tässä ainoastaan argumentointivirheen. Sinua kohtaan esittämäni arvostelu kohdistui juuri tähän heikkoon argumentointiin. Heikko argumentointi on näet aina vastapuolen virheargumenttien ylläpitämistä ja pönkittämistä, koska se ei osoita vastapuolen todellisia argumentointivirheitä, eikä sen vuoksi johda koskaan hyvään keskusteluun.
Uskon, että jokainen aate tarvitsee sen käytännön kontekstin, mikä tekee aatteesta itsensä.
Raamatussa apostoli Paavali kirjoittaa asiasta näin:
”1 Otamme nyt puheeksi Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisen ja sen, että meidät kootaan hänen luokseen. Me pyydämme, veljet, 2 ettette heti menetä malttianne ja säikähdä, jos joku vedoten Hengen ilmoitukseen tai muka meidän puheeseemme tai kirjeeseemme väittää, että Herran päivä on jo käsillä. 3 Älkää antako kenenkään millään tavoin johtaa itseänne harhaan. Ennen tuota päivää näet tapahtuu uskosta luopuminen ja ilmaantuu itse laittomuus ihmishahmossa, kadotuksen ihminen. 4 Hän, Vastustaja, korottaa itsensä kaiken jumalana pidetyn yläpuolelle, asettuu itse istumaan Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. 5 Muistattehan, että puhuin teille tästä jo silloin kun olin luonanne. 6 Te tiedätte, mikä häntä vielä pidättää, niin että hän ilmestyy vasta kun hänen hetkensä koittaa.”
Katkelma Raamatusta sopii erittäin hyvin myös Suomessa näkyvään feminismin nykyiseen muunnelmaan, joka on kuin mennyt istumaan Jumalan temppeliin(vaikkapa Kristiina instituuttiin) ja julistanut olevansa Jumala(feminismi).
Lainauksen lopussa oleva tekijä, joka pidätti väärää feminismiä tulemasta, oli feminismin käytännön tarve.
Onhan Venäjää, Saudi-Arabiaa, Irania, Afganistania ja Malesiaa ym. ym. – Menet hyvin paljon asioiden edelle jos väität että feminismi on jo tehnyt tehtävänsä – palataan tuhannen vuoden päästä asiaan.
Toisaalta itsenäisyydestä höpötetään joka vuosi ja yksi päivä on oikein omistettu sille – Vaikka itsenäisyys(-liike) on jo tehnyt tehtävänsä jos jokin ideologia voi tehdä tehtävänsä tarpeettomaksi. Vertaa leijona riipukset ja feminismi molemmat on myös indentiteetti eikä pelkkää politiikkaa.
Tarkoitin toki Suomea tässä asiassa, että feminismi on aikansa elänyt. Ja muita länsimaita osin myös. Edes kaikista länsimaista en mene sanomaan, että onko tarpeeton, sillä jossain toisessa maassa asiat voi olla takapajuisemmin, kuin Suomessa.
Aasiassa ja Afrikassa on feminismillä vielä paljon tekemistä tottakai.
Ihan vaan kysymyksenä palstan feministeille: onko joku oikeasti lukenut kirjani?
Kirjassa selitetään noin 50-100 sivun verran, mitä naisten (ja miesten) seksuaalinen valta oikeastaan on.
Kirjassa selitetään hyvin tarkkaan mitä valta on ja minkä valta-teorian mukaan naisten vallasta puhutaan (Emersonin valta-riippuvuusteoria).
Joku oli sitä mieltä, että naisten seksuaalista valtaa ei edes ole olemassa. Minua kiinnostaisi tietää tarkemmin, mistä kirjani valta-väittämästä seksuaalisen vallan kiistäjä on eri mieltä?
Suurin virhe feministeillä näyttää olevan se, että he eivät ymmärrä mitä valta tarkoittaa sosiaalisen vaihdon teoriassa. Koko keskustelu naisten seksuaalisesta vallasta menee metsään jo alkumetreillä, ellei vastaväittäjä ole lukenut tai ymmärtänyt edes väitettäni seksuaalisen vallan sisällöstä.
Sosiaalisen vaihdon teoriassa valta tarkoittaa pääasiassa ”porkkanaa”. Laajemmassa teoriassa valta voi tarkoittaa myös ”keppiä”. Eli ihmiset motivoituvat tekemään asioita kahden vallan muodon puristuksessa, joita ovat keppi ja porkkana.
Vapailla pariutumismarkkinoilla ainut legitiimi vallan muoto on porkkana. Keppi tai ”voiman käyttö” ovat moraalisesti tai laillisesti kiellettyjä vallan muotoja pariutumismarkkinoiden kontekstissa.
Porkkana-valtaa yksilö saa hankkimalla itselleen sellaisia resursseja, joista vastakkainen sukupuoli on riippuvainen. Ilman valtaa markkinoilla on henkilö, joka ei ole tavalla tai toisella attraktiivinen.
Keppi, eli rangaistusvalta on yleinen ja laillinen vallan muoto parisuhteessa, mutta epälegitiimi työelämässä. Keppi parisuhteessa voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että mies alkaa mököttämään, kun vaimo ei suostu seksiin. Mököttäminen on eräs tapa ”rankaista” epätoivotusta käytöksestä.
Vallan ja ei-vallan ero on esimerkiksi siinä, että miehet menevät naimisiin naisten kanssa ja jakavat omaisuutensa heidän kanssaan, mutta miehet eivät mene naimisiin esimerkiksi romanian kerjäläisten kanssa ja jaa omaisuuttaan heidän kanssa. Mikä on selittävä valta-tekijä naisen ja romanian kerjäläisen epätasaisten vaihtoehtojen välillä? Seksuaalinen valta.
Nopeahko kommentti: Käsitykseni tavastasi käsitteellistää valtaa perustuu blogikirjoitteluun (jossa tiedän, kärjistetään eri tavalla kuin tieteellisessä tekstissä), mutta joissa mikä tahansa sukupuolten väliseen epätasa-arvoon liittyvä päätyy tulkituksi _pääosin_ seksuaalisen vallan kautta. (Mikäli tarkoitus on esittää, että seksuaalinen valta siten kuin sen ymmärrät on yksi osatekijä, niin kannattaisi korostaa tätä aspektia reilusti painokkaammin. Nyt tulee kuva, että kaikki redusoituu siihen uskomuksissasi.)
Keppi-porkkana-tapa nähdä valtaa on yksi tapa, joka ei ole missään nimessä riittävä kattamaan ihmisten välistä valtaa kokonaisuudessaan; esim. se pelkistää ihmisen monitulkintaisuuden joko-tai-malliin (toisaalta erit. kollektiivinen, rakenteellinen aspekti jää piiloon.)
Se, että sosiaalisen vaihdon teoriassa valta käsitetään tavalla X, ei merkitse sitä, että olisi syytä väittää, ettei ole syytä olla kriittinen teorian rajoja kohtaan (Siksihän teoria on teoria, eikä totuus.) Teorioiden puutteita ja lähtökohtia on syytä tarkastella kriittisesti ja rajat tiedostaa (tämä kuuluu yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen jo väistämättömästi), sen sijaan, että vetäytyy ”tämä on sosiaalisen vaihdon teorian malli tähän”-suojan taaksen, josta pyrkii ”kumoamaan” muita, vaihtoehtoisia lähestymistapoja. Sosiaalisen vaihdon teoriaakin vastaan on olemassa paljon oikeutettua kritiikkiä, joka on syytä ottaa huomioon, kun puhuu vallasta sen kautta.
”Vapailla pariutumismarkkinoilla ainut legitiimi vallan muoto on porkkana. Keppi tai “voiman käyttö” ovat moraalisesti tai laillisesti kiellettyjä vallan muotoja pariutumismarkkinoiden kontekstissa.”
PUA:t (Pick Up Artistit) käyttää neggausta eli juuri sitä keppiä eli pieniä loukkauksia joilla saavat yli otteen naisista. Luokkaa ”Sun nenäs hytkyy todella hauskasti kun naurat” ja näin saadaan nainen hämilleen ja suojakuori rikottua.
Mitä Laasanen & Co. on mieltä Pussy Riotista?
Ne on alasti ja ne on kauniita naisia eli niillä pitäisi olla paljon valtaa. Mutta kuitenkin valtiovalta kurittaa heitä. Eli kauniilla naisilla voi olla valtaa mutta joillain virkamiehillä (poliiseilla, tuomareilla, poliitikoilla, kirkonmiehillä) ja muilla miehillä jotka on valmiita väkivaltaan (äärioikeisto esim. ranskassa) on viellä enemmän valtaa?
”Vallan ja ei-vallan ero on esimerkiksi siinä, että miehet menevät naimisiin naisten kanssa ja jakavat omaisuutensa heidän kanssaan, mutta miehet eivät mene naimisiin esimerkiksi romanian kerjäläisten kanssa ja jaa omaisuuttaan heidän kanssa. Mikä on selittävä valta-tekijä naisen ja romanian kerjäläisen epätasaisten vaihtoehtojen välillä? Seksuaalinen valta.”
Sosiaaliekonomisen aseman ero, joka on aikasta moninainen alue? Syntyykö seksuaalinen valta siis syntymällä oikeaan kulttuuriin (suomalainen nainen vs. romanialainen kerjäläinen)? Suhteellisen essentialistista..
”Jaa omaisuutta?” Entä se naisen omaisuus? Naisella on ”valtaa”, jos mies haluaa mennä naimisiin sen kanssa? Aika hmm..alisteista ja riippuvaista ”valtaa”, joka tulee voimaan nimenomaan ”miehen armosta”. En nyt valtaa käyttäisi tässä kuvaamaan tätä. (Peruslähtökohta on kuin jossain eri maassa/eri aikana, jolloin aino vaihtoehto ulos köyhyydestä oli avioituminen.)
Olisko naisella valtaa, jos se voi valita meneekö naimisiin, vai elääkö avoliitossa? Vai eikö eniten valtaa olisi, jos sen ei tarvitsisi ”saada” mieheltä mitään, vaan se voi päättää tasaarvoisesti (tällaisia parisuhteiden kuuluisi olla) että mennäänkö naimisiin, kuka tekee ja mitä.
Tässä muutenkin sekottuu sosioekonomiset seikat aika iloisesti ”mököttämisen” kaltaisiin juttuihin. Toisaalta, miten huomioidaan niiden erilaisten asemien erot?
Julius: Saattaisi kiinnostaa toi: http://www.minna.fi/web/guest/naistutkimuspaivat_2012-alastomuus-feministisena_protestina
(Viimekuussa Naistutkimuspäivillä olikin esitelmä aiheesta.)
”– Uusliberalismi on vähentänyt demokraattisia vapauksia, heikentänyt yhteisöjä ja lisännyt tuloeroja. Tämä on johtanut perinteisen poliittisen osallistumisen kriisiin ja luottamuksen menettämisen poliittisiin, hallinnollisiin ja oikeudellisiin instituutioihin. Medianäkyvyyttä saavat alastonprotestit heijastavat tätä kehitystä, analysoi Tyler.”
Lasu:
En ole perehtynyt sosiaalisen vaihdon teoriaan ja sen valtakäsityksiin, ja se voi paikoittain olla ihan toimiva tapa käsitteellistää valtaa, mutta koko yhteiskunnan ja rakenteiden typistäminen tällaiseksi yksilöiden välisiksi vaihtosuhteiksi on kovin hedelmätön lähestymistapa yhtään mihinkään.
Teoriasi voi jossain määrin toimia yksilöiden kontekstissa (vaikka tätäkin kyllä vahvasti epäilen), mutta vaikka syytät feministejä siitä, että he eivät keskustele tasollasi juuri tämän teorian kontekstissa, et sinäkään kyllä ota huomioon mitään muita teoreettisia lähtökohtia valtaan. Jos valta pelkistetään atomisten (rationaalisten) yksilöiden välisiksi valtasuhteiksi ja sivuutetaan kaikki kulttuurinen ja sosiaalinen (sisältäen esimerkiksi institutionaalisen vallan), jää jäljelle aika suppea kuva maailmasta.
Kuvatun kaltainen teoria on sellainen mikä varmaan toimii taloustieteissä, jossa mallit muutenkin liittyvät aika löyhästi mihinkään todellisuuteen ja ovat heikkoja selittämään maailmaa itsessään.
”Porkkana-valtaa yksilö saa hankkimalla itselleen sellaisia resursseja, joista vastakkainen sukupuoli on riippuvainen. Ilman valtaa markkinoilla on henkilö, joka ei ole tavalla tai toisella attraktiivinen.”
Porkkana-valtaa voi olla esim. psykopaatilla, joka siirtää patologisesti vastakkaista sukupuolta oleviin riippuvuudentunteita, joita hän ei itse pysty käsittelemään. Seurailin yhtä yhteisöä, missä maanisdepressiivinen narkomaanimies keräsi tämäntyyppisellä periaatteella itselleen erittäin laajan ja uskollisen haaremin…
”Vallan ja ei-vallan ero on esimerkiksi siinä, että miehet menevät naimisiin naisten kanssa ja jakavat omaisuutensa heidän kanssaan, mutta miehet eivät mene naimisiin esimerkiksi romanian kerjäläisten kanssa ja jaa omaisuuttaan heidän kanssa. Mikä on selittävä valta-tekijä naisen ja romanian kerjäläisen epätasaisten vaihtoehtojen välillä? Seksuaalinen valta.”
Heh, täältähän löytyy edelleen näitä aivotoiminnan kukkasia! Kerrassaan hulvatonta. Ehdotonta Wikiquote-ainesta!
K:
”Rogue, aika yksinkertainen käsitys miesten seksuaalisuudesta sulla kyllä on”
Mun käsitys perustuu kuitenkin kaikkien saatavilla olevaan dataan eikä mutuun. Se, että prostituutioon, pornoon ja etenkin irtoseksisuhteisiin kohdistuu miesten taholta niin paljon kysyntää johtuu just tosta miesten seksuaalisuuden yksinkertaisuudesta. Eikä tän käsityksen kannalta ole mikään ongelma se, että joidenkin miesyksilöiden seksuaalisuus voi olla monimutkaisempaa tai se, että joku mies haluaa vain lähetyssaarnaajaa pitkässä parisuhteessa. Oleellista on, että jotta toi edellä mainittu valtava kysyntä olis mahdollista, valtavan suuren osan miehistä seksuaalisuuden on oltava tietyllä tavalla yksinkertaista. Jos miesten seksuaalisuus olis monimutkaista ja miehen seksuaalinen tyydyttäminen vaatis tyypillisesti kahen ihmisen välistä pitkäpiimäistä vuorovaikutusta ja kemiaa, niin ei noita markkinoita olis edes olemassa.
”Seksiä kuitenkin tällä hetkellä on myynnissä, joten miksi esim. kukaan rikas tyyppi menisi naimisiin viehättävän nuoren naisen kanssa pelkästään seksin takia”
Ei tän keskustelun kannalta ole oleellista, että kukaan menis kenenkään kanssa naimisiin pelkästään seksin takia. Oleellista on, että se seksuaalisuus on yks merkittävä resurssi, jota vaihdetaan. Vastaavasti sekään että rahalla on iso merkitys, ei tarkota että jengille merkitsis pelkästään raha.
”Ja jos kyse ei ole pelkästään seksistä, niin miksi sillä naisella siinä tilanteessa olisi nimenomaan “miesten pohjattomasta halusta” johtuvaa seksuaalista valtaa?”
Eli jos nainen ei pariudu rikkaan miehen kanssa pelkästään rahan takia, niin rahalla ei ollu valinnan kannalta mitään merkitystä?
”Se että toisilla on enemmän resursseja ei sinänsä oo ongelma, vaan se että resurssien epätasainen jakautuminen johtuu yhteiskunnallisista valtasuhteista, joissa toisilta viedään heidän työnsä tulokset ja toiset korjaavat voiton. Se että joku syntyy jonkinlaiseksi ei ole ongelma, vaan se miten yhteiskunta on järjestynyt”
Tää on yks kovimmista argumenteista mitä oon pitkään aikaan kuullu vasemmistolaiselta. Käytännössä vihjaat tossa, että lopputulemien epätasanen jakautuminen ei oo ongelma, jos se johtuu biologisista eroista. Tollanen näkemyshän on täysin ristiriidassa tyypillisen vasemmistolaisen ideologian kanssa ja itse asiassa harva oikeistolainenkaan tolla kannalla nykyään on.
”Mun käsitys perustuu kuitenkin kaikkien saatavilla olevaan dataan eikä mutuun. Se, että prostituutioon, pornoon ja etenkin irtoseksisuhteisiin kohdistuu miesten taholta niin paljon kysyntää johtuu just tosta miesten seksuaalisuuden yksinkertaisuudesta.”
Porno ja prostituutio, sekä irtosuhteet on enimmäkseen huonoja, joten kyllä se kielii liiasta yksinkertaisuudesta.
Jos olisi olemassa esim. hyvätasoisia pornosaitteja, asia olisi toinen, mutta tosiasia on, että miehet maksavat kaikenmaailman tuubasta uskomattoman herkästi.
” Jos miesten seksuaalisuus olis monimutkaista ja miehen seksuaalinen tyydyttäminen vaatis tyypillisesti kahen ihmisen välistä pitkäpiimäistä vuorovaikutusta ja kemiaa, niin ei noita markkinoita olis edes olemassa.”
Miehetkin haluavat pitkää vuorovaikutusta ja kemiaa, vaikka akti saattaisi olla nopeakin, Ei tämä tietysti prostituutiojuttuja koske, mutta noin muuten.
Rogue, tuohon sun viimeiseen pointtiin. Taisit ymmärtää väärin tai sitten en vaan osannut ilmaista itseäni. Mun mielestä on ongelmallista jos ryhdytään puhumaan ainoastaan resurssien epätasaisesta jakautumisesta eikä oteta huomioon yhteiskunnallisia valtasuhteita, tai jos aletaan olettaa että biologisista eroista aina väistämättä seuraa yhteiskunnallisia valtasuhteita. Aina varmasti on niin, että joillakin on enemmän jotakin resurssia kuin toisilla (joskaan näitä asioita ei ois pakko nähdä resursseina). Esim. mulla itsellä ei oo mm. biologisista ja fysiologisista syistä johtuen kauheesti resursseja joiden avulla voisin vaikkapa voittaa juoksukilpailuja. Se ei sinänsä oo ongelma, mut siinä vaiheessa siitä tulis ongelma jos yhteiskunta rakentuis niin että kansalaisuus annettaisiin vain niille jotka pystyy juoksemaan tietyn matkan tietyssä ajassa. Silloin kävis niin että biologisesta erosta muodostuis yhteiskunnallinen valtasuhde. Samoin rahan epätasainen jakautuminen yhteiskunnassa ei ois ongelma jos rahalla ei ois sitä merkitystä joka sillä meidän yhteiskunnassa on. Eli sen sijaan että vaan mittailtaisiin sitä että kellä on mitäkin ja kuinka paljon on olennaista nästä että millaisissa yhteiskunnallisissa suhteissa nämä erot syntyvät ja saavat merkityksen, ja mitä sille asialle vois tehdä. Kun me ei oikeesti voida (juurikaan) vaikuttaa siihen että millaisena ihminen syntyy, niin silloin meidän tehtävä on järjestää yhteiskunta niin että erilaisiin tilanteisiin syntyneet erilaiset ihmiset vois elää yhdessä mielekästä elämää. Pelkkiin resurssien määriin tuijottaminen ei oo mielekästä.
Ja seksuaalisen ”vallan” suhteen mä en vaan näe että olisi sellaisia yhteiskunnallisia suhteita joiden takia just tällä biologis-kulttuurisella erolla miesten ja naisen välillä joka siinä teoriassa oletetaan ois niin suuri merkitys kuin yleensä esitetään.
”Mitä Laasanen & Co. on mieltä Pussy Riotista?
Ne on alasti..”
Niin tai siis en tarkoittanut pelkästään Pussy Riottia vaan myös heidän aktivisti puolustajia kuten Femeniä.
Pussy riot ei kunnioita ihmisoikeuksia, joten on vähän vaikea ainakaan mitään positiivista sanoa. Mutta kai se on rohkeutta nykyään potkia maassa makaavaa. (ymmärtäkööt ken pystyy).
Minä puolustaisin ennemmin ihmisten oikeutta oppia esim. filosofiasta tai vaikkapa psykologiasta sen, että ihminen on tavoitteellinen ja että ei voida mitata mitään sellaisella mittarilla mikä ei arvota mitattavaa kohdetta. Juliukselle tämä voi olla vaikea hahmottaa, sillä tosiaan. Kuka voi oman määritelmäsi mukaan määrätä mikä on ”hyvää toimintaa” kun kiellät jonkin toisen toiminnan ”huonona”, mutta kiellät näiden asioiden arvottamisen. Kunnon kehäpäätelmää kehiin nyt vaan.
”Kuka voi oman määritelmäsi mukaan määrätä mikä on “hyvää toimintaa” kun kiellät jonkin toisen toiminnan “huonona”, mutta kiellät näiden asioiden arvottamisen. Kunnon kehäpäätelmää kehiin nyt vaan.”
Arvotan asioita sen mukaan onko ne hyödyllisiä vai ei? eli en kiellä arvottamista vaan arvotan itse. toki jokin muu toimija voi arvottaa hyödyllisen toiminnan huonoksi ja silloin arvotan tämän kyseisen arvotuksen huonoksi eli haitalliseksi.
Teitenekään hyödyllinen ja haitallinen ei ole yksinkertaista.
Esimerkki: ympäristönsuojelu on hyödyllistä. Mutta entä jos teknologinen kehitys on niin nopeaa että kaikki ympäristöongelmat ratkaistaan ja ympäristönsuojelu vain hidastaa tätä teknologiannopeeaa kehitystä. A) on hyvin epävarmaa että teknologinenkehitys olisi kokoajan hyvin nopeaa B) että teknologinenkehitys voisi aina riittävän ajoissa ratkaista KAIKKI ympäristöongelmat
– kun emme tiedä enempää on hyvä päätelmä että ympäristönsuojelu on hyvästä koska teknologista kehitystä ei voi todistaa tarpeeksi luotettavaksi ja luotettavuus pitäisi olla luokkaa kaikki ongelmat ratkaiseva heti – tämä on vaan liikaa pyydetty. eeikä ole myöskään näyttöä että teknologinen kehitys nopeutuisi jos tuhottaisiin luontoa mahdollisimman nopeasti pikemminkin päinvastoin esim. sademetsistä löytyy kokoajan uusia lajeja ja yhdisteitä esim. lääkkeisiin ja koralliriutan eläimistä rakenteita joista voidaan oppia robotteja rakentaessa tai vaikka kameroita.
sademetsät, suot ja koralliriutat voidaan myös nähdä kulttuuriperintönä.
Tosin jos keksittäisiin aikakonen ja tulevaisuuden ihmiset sanoisivat tuhotkaa sademetsät koska ne uhkaavat meidän olemassa oloa ja he voisivat todistaa sen aukottomasti niin niin kannattaisi tehdä kun ja jos pidämmän ihmiskunnan selvitymistä aina ykkös prioriteettina
”Pussy riot ei kunnioita ihmisoikeuksia, joten on vähän vaikea ainakaan mitään positiivista sanoa. Mutta kai se on rohkeutta nykyään potkia maassa makaavaa. (ymmärtäkööt ken pystyy).”
Mitä ihmisoikeuksia rikotaan performanssissa tai mielenosoituksessa jossa ei rikota mitään ja se tehdään kaikille yleisesti avoinna olevassa paikassa ei siis mihinkään tunkeuduttu.
Millälailla venäjän hallitus tai putin tai edes ortodoksinen kirkko makaa maassa? ja suhteessa keneen? amerikkalaisiin, suomalaisiin, kiinalaisiin, kapitalismiin, ateismiin vai pussy riotin tyttöihin?
”Niin tai siis en tarkoittanut pelkästään Pussy Riottia vaan myös heidän aktivisti puolustajia kuten Femeniä.”
Jaa, siis en tiedä laasaslaisista, mutta musta on hassua miten nippu nuoria naisia taistelee naisten esineellistämistä vastaan hakemalla huomiota aatteelleen esineellistämällä itsensä. Kai siinä on tietty ironia.
Pussy Riotin käsitin liittyvän myös toiseen ilmiöön, joka ei liity tähän. Jos minä nyt saisin keikan Helsingin Tuomionkirkkoon juhlapyhien alla ja käyttäisin sen poliittisen manifestini julkistamiseen niin olisi varsin todennäköistä, että minuakin saatettaisiin rangaista Suomen lain nojalla a) uskonrauhan rikkomisesta, ja/tai b) jumalanpilkasta. Minulla ei sinänsä ole mitään pussy riotin manifestia vastaan, mutta ateistina koen silti mauttomaksi esittää toisten ihmisten pyhässä paikassa minkäänlaista asiaankuulumatonta höpöä – oli kyse sitten poliittisesta manifestista tai pallien pesemisestä kasteammeessa.
Tarkennan vielä tätä femen -keskustelua.
Kyseessä on siis ilmeisesti ryhmä, joka haluaa mitä? Etenkin, kun tässä blogissa on välillä (blogin kirjoittajien puolesta) peräänkuulutettu niitä väkivaltaisia feministejä. Sinänsä Breivik on osuva vertaus.
Kirjassa on useita eri teorioita naisten seksuaalisen vallan yhteiskunnallisista ulottuvuuksista, mm. Teoria naisten elämänstrategioista.
TEORIA NAISTEN ELÄMÄNSTRATEGIOISTA
Teorian mukaan naisilla on enemmän vaihtoehtoja elää elämäänsä:
1. Blondistrategia, jota hyödyntävät prostituoidut, missit, mallit tms. ”blondit”, rikkaiden miesten tyttöystävät – yleensä nuoret naiset
2. Vaimostrategia eli avioituminen elatuskykyisen ja haluisen miehen kanssa.
3. Feminististrategia, eli panostus koulutukseen ja uraan.
4. Glamourfeminististrategia, eli feminismin kombinointi muiden strategioiden kanssa.
Väitän kirjassa, että naisilla on keskimäärin paremmat mahdollisuudet valita eri strategioita elämäänsä varrella kuin miehillä, kun taas miesten ainut vaihtoehto on yleensä suunnilleen sama kuin feminististrategia.
Esim. lukiossa olevan miehen on vaikea tai mahdoton suunnitella pelkkää koti-isän strategiaa, koska on olemassa hyvin vähän naisia, jotka suostuvat lähtökohtaisesti elättämään miestä, jolla ei ole muuta kunnianhimoa kuin koti-isyys.
Esim. Vanessa Forsman-Kurri on käyttänyt eri strategioita elämässään, ensin blondistrategiaa, sitten vaimostrategiaa ja nykyään myös feminististrategiaa.
TEORIA MASKULIINISESTA ROOLIODOTUKSESTA
Esitän kirjassa, että maskuliininen rooliodotus on pääosin seuraus naisten seksuaalisesta vallasta.
Esim. herrasmiesmäinen naisten puolustaminen vaikka oman hengen uhalla on eräs tapa kilpailla naisten suosiosta.
Tietenkin feminiinisyys on vastaavasti seuraus miesten vallasta naisiin, mutta feminiinisen rooliodotuksen rapautuminen muulta kuin ulkonäön osalta kertoo, että maskuliininen rooliodotus paljon vahvempi, koska naisten seksuaalinen valta on voimakkaampi.
Maskuliininen rooliodotus ei siten ole vain jostakin tupsahtunut sosiaalinen konstruktio, vaan valtasuhteen tuotos.
Teoria olettaa, että maskuliinista rooliodotusta ei ole mahdollista poistaa vain ”purkamalla” sitä, ellei sen tuottavia valtasuhteita poisteta. Niin kauan kuin naiset suosivat parinvalinnassa maskuliinisia miehiä (tai miehiä, joilla on maskuliinisuuden avulla hankittuja resursseja), miehen on hullun hommaa purkaa omaa maskuliinisuuttaan.
Feminitisen teorian puute piilee pariutumisen ulottuvuuksien alianalyysissä. Saattaa olla, että feministit eivät tykkää sellaisista teorioista, joissa naisilla on keskeinen rooli jonkin sukupuolten epätasa-arvoa aiheuttavan valtarakenteen ylläpitämisessä.
Olen nyt tyytynyt lähinnä seuraamaan vilkasta keskustelua, enkä kaikkia kommentteja ole edes ehtinyt lukemaan. Pidän hienona asiana, että aiheesta keskutellaan näin avoimesti ja rakentavassa hengessä. Se on valitettavan harvinaista. Propsit siis Katariinalle hyvästä keskustelun aloituksesta.
Itse otaksun, että seksuaalista valtaa on ja se on yhteiskunnallisesti merkittävää. Sitä on niin miehillä että naisilla. Siitä, kummalla loppupeleissä on enemmän seksuaalista valtaa, on aika vaikea päästä perille, koska käsitteen voi ymmärtää niin eri tavoin. Yhdeksi selkeäksi lähtökohdaksi voidaan ottaa biologinen ero, eli miesten naisia suurempi sukupuolinen aktiivisuus. Sitten voimme pohtia, millaisia seurauksia tästä on. Ihmisten kehollisilla eroilla on valtavia yhteiskunnallisia merkityksiä. Jos ylipainoinen nainen saa vaikeammin töitä kuin sporttinen tai politiikkaa miehittää poikkeuksellisen paljon pitkät ja matalaääniset miehet, niin miksei seksuaalisella halukkuudella olisi yhteiskunnallista merkitystä?
Otan lyhyen esimerkin. Mistä, jos ei seksuaalisesta vallasta, on kysymys siinä, millaisilla mielikuvilla miehille mainostetaan vaikka deodorantteja tai millaista henkilökuntaa ravintoloihin palkataan? Kysymyksessä ei ole tilanne, jossa miehet ajattelisivat todella saavansa seksiä. Usein miehet kuitenkin valitsevat tuotteen tai ravintolan sen perusteella, mistä saa seksuaalisuuteen liittyvää mielihyvää. Näissä tapauksissa miesten halukkuus on valjastettu voitontavoittelun välineeksi. Varsinkin näin seksistä tulee tavara. Jos naisellista seksuaalisuutta voi käyttää vallan välineenä esim. mainoksissa, niin miksi ei sitten muualla? Miehistä seksuaalisuutta puolestaan hyödynnetään esimerkiksi siiderimainoksissa. Naisille suunnattua miehisellä seksuaalisuudella markkinointa olen huomannut tosin olevan vähemmän. Sitä voi selittää vaikka sillä biologisella erolla, mutta myös kulttuurisesti niin, että naisten seksuaalinen aktiivisuus ei ole yhtä lailla sopivaa kuin miesten. Jos seksuaalisuus tässä ei ole yhteiskunnallista valtaa, niin siinä tapauksessa vallasta ei ole kysymys siinäkään, että Disney tuottaa lapsille kuvaa stereotyyppisestä sukupuolijaosta tai että muotilehdet määrittävät ihmisten vartaloihanteita. Miksi ihmiset tavoittelevat tietynlaista vartaloa: ollakseen yhteisössä hyväksytty ja arvostettu? Miksi miehet ostavat tiettyä deodoranttia: jotta on kunnollinen mies, eikä haise pahalle?
Tässä menee asiat sekaisin. Ei naisen esineellistäminen ole valtaistamista tai valtaistumista. Jos yksilön arvo määrittyy ulkonäön perusteella, se kertoo pikemminkin alisteisesta asemasta kuin ”vallasta”.
Alla oleva teksti ei vastaa mitään tällä hetkellä vallalla olevia arvoja myötäilevää linjaa ja lyhyesti kirjoitettuna voi olla, että sitä on mahdoton käsittää nykytietämyksen lähtökohdista vaikka sen ilmiöt ovat alkaneet näkyä jo yleisesti länsimaisissa yhteiskunnissa uskonnon kuristus otteen heikennyttyä yhteiskunnissamme. Ja en ole todellakaan mikään kirjailija joten…
Ilman valtaa ei ole alisteista asemaa. Nykykultturimme ei tunne tilannetta ilman valtaa. Kaikki modernit kulttuurit ilmentävät totaalista kaiken kattavaa kilpailua saman sukupuolen sisällä. Sen lisäksi mukaan on tullut teollistumisen mukana sukupuolten välinen kilpa.
Meidän ongelman ydin on kapitalistinen esineellistetty ihmiskuva/käsitys, jossa ihminen tekee sopimuksen, jossa lupautuu toisen omistettavaksi(esineeksi) lopuksi elämäkseen. Se ei onnistu laumaeläimeltä ilman todella vahvasti aivopesevää uskontoa, jossa on riittävän vahva pelote, helvetti ja oikeasta käytöksestä palkitseva paratiisi, vakuutus kuolemaa vastaan.
Tarina idea löytyy jo heti raamatun alusta, kaikkien tuntema aatami ja eeva, jossa eeva tarkoituksellisesti syyllistetään ja kuohitaan yhden miehen esineeksi ja omaisuudeksi. Raamatussa myös luetellaan minkälaista seksuaalisuutta ei saa harrastaa ja monimakaaminen(promiskuiteetti) kielletään ankarasti naisilta, mutta miesten sallitaan pitää monta vaimo (esinettä) jos varallisuutta riittää. Myös miehestä tulee jollain tavoin esine ja vartija, joka sekään ei ole mikään mukava rooli. Tämä on ollut tarpeellista, koska maaviljelyksen aloittaminen muinoin toi jossain vaiheessa mukaan omistamisen ja perintökaaren, jossa pellolla ahertava isä halusi oman raatamisen tuloksen esikoispoikansa perinnöksi. Aikanaan ennen maanviljelykseen siirtymistä laumassa paikasta toiseen kulkeva ihmislauma on ollut promiskuiteettinen jo pelkästään siitä syystä, että isojen riistaeläinten metsäsyts on aiheuttanut mieshukkaa laumassa. Parisuhde ei ole voinut millään olla ihmisen mallina, koska ravintoa hankkivan uroksen kuolema olisi johtanut myös naaraan jälkeläisineen suurella todennäköisyydellä petojen ravinnoksi näin karkeasti yksinkertaistaen. Ihmisellä ei ole ollut pitkiä kynsiä ja torahampaita millä olisi naaras voinut edes jotenkin kyetä selviytymään jälkeläisensä kanssa nykyarvojen mukaisella tyylillä menneisyydessä. Lisäksi vielä pitkä imetysaika yms. (Argumentteja voi laittaa parisuhteen puolesta…)
Nykymallissa parisuhdemallissa lisääntymisemme on armottomasti kilpailutettu kapitalistinen malli joka on tullut kulttuuriimme noin 13000 vuotta sitten. Uuden kulttuurin alku, uusi ”sosiaalinen konstruktio”. Säännöt täysin uudenlaiseen omistamiseen perustuvaan kapitalistiseen kulttuuriin. Uskonnot muodostuivat uuden mallin laeiksi ja sumerilaiset alkoivat laskemaan ja kirjoittamaan jolloin esineet voitiin alkaa merkitsemään kirjoihin ja kansiin systeemi tuli valmiiksi ja tämä on kulttuurimme perusrakenne nykyään ja kaikki ihmisen toiminta valitettavasti perustuu tähän ”kostruktioon”. Mitään muutosta ei voida saada aikaiseksi tämän rakenteen sisällä vaan tarvitaan täysin toisenlainen malli, joka ei kilpailuta ihmiskuntaa tällä tavoin. Sellaista el ole nykytietoisuudesta johtuen saatavilla. Sosialismi on kapitalismin osa, ei tie ulos kapitalismista kuten jo kaikki ovat huomanneet. Joitakin eristyneitä heimoja saatta elää jossain amazonilla, mutta nekin lienevät olleet jo kosketuskissa mahdollisesti viimeisen 3000 vuoden aikana maaviljelystä harjoittavien uhrauskulttuurien kanssa. Piranat lienevät jo nyt moderisoitu(saastutettu) 2000 luvulla Brasilia ja katollisen kirkin toimesta. tiededoc yle aik tänä vuonna, muutos uskomattoman nopea sähkö tv t paita kapitalismi…
Sosialismista odotettiin paljon, mutta sielä ei koskaan menty talousteoriaa pidemmälle. Se ei koskaan mennyt ihmisen nykykulttuurin ytimeen. Ehkä jopa huumaantui ihmisen tiedon lisääntymisestä vaikka ihmisen tieto omasta itsesä oli ja on edelleenkin uskonnollisten ajatusrakennelmien sumuverhon takana.
Meillä ei laumaeläiminä ole enää laumaa,on vain kilpailu kaikilla yhteiskunna ja elämisen osa-alueilla. Eristämme itsemme laumasta erillisiin asuntoihin(vankikoppeihin) kyllästymme puolisoihimme petämme eroamme, mutta me kulutamme sitäkin enemmän, koska meillä on puute ja turvattomuus ja tämä on kaikki muinaisen nerokkaan kapitalistisen systeemin ydin. Jos jotain lohduttaa, niin vaikka kapitalistilla on valtaa ja rahaa, se ei silti helpota sisällä ammottavaa tyhjyyttä mikä on järjestelmän tahallinen tai tahaton sivutuote.
Tämä ei tule päättymään hyvin. Tämä tulee päättymään tuskallisiin kyyneliin, jossa osapuolet joutuvat taas kerran katsomaan itseään peilistä ja oppiakseen ei mitään. Tämä meidän nykyisin käytössä oleva kulttuuri malli tuottaa kerta kerran jälkeen saman lopputuloksen. Sodan. Sen jälkeen taas toistellaan rauhaaa, mutta meillä ei ole työkaluja totaalisessa kilvassa rauhaan.
Voihan olla, että tämä menee turhana mappi ö genreen, mutta minusta on melkoinen ongelma, että suuri osa meidän historian tulkintaa on tehty uskonnollisen silmälasien läpi ja päätelmät on tehty uskonnollisten, patriarkaalisten ja kapitalistiseten arvojen pohjalta ja feminismikään ei kykene havaitsemaan asemaansa suhteessa em malleihin. Kuinka syvällä feminismi istuu yhdessä kapitalismin ja uskonnon piiloarvojen kanssa ja halutaanko sitä edes katsoa ja huom luen sosialismin kapitalismiin kuuluvaksi versoksi, joka ei koskaan ole saanut minkäänlaista muuta järjestelmää yksin pystyyn kuin diktatuureja.
Haluatko näytteen siitä mitä naisten seksuaalinen valta on käytännössä?
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/55804-poliisi-turhautui-raiskaus-vai-epaselvaa-seksia-50-ei-johda-syytteeseen
(hymyilee jo valmiiksi epämieluista totuutta karttavien oikosululle)
🙂
Tämä ei ole millään lailla naurun asia ja kommenttisi on asiaton. Raiskaus on erittäin traumatisoiva kokemus ja sen kohteeksi joutuneiden kokemuksille ei tule naureskella.
Myös perättömien raiskausilmoitusten tekeminen on erityisen törkeää. Se haittaa nimenomaan raiskausten uhreja, joita ei mahdollisesti enää uskota tai joiden kokemuksiin suhtaudutaan vähätellen.
Linkkaamallasi jutulla ei ole mitään tekemistä ”seksuaalisen vallan” kanssa. Raiskaus on rikos ja perättömän raiskausilmoituksen tekeminen törkeää kiusaamista.
Lisäksi muistutan kaikkia lukijoita siitä, että seksi tajuttoman ihmisen kanssa on rikos. Lisäksi se, että todisteet eivät riitä rikosjuttuun ei itsestäänselvästi tarkoita, etteikö raiskausta olisi tapahtunut. Tässä jutussa meni asiasisältö sekaisin.
Tunnen henkilökohtaisesti naisia joille on tapahtunut tämä. Ja voin sanoa, että halveksisin ennemmin niitä naisia jotka ”vapaana” ollessaan katuvatkin ”vapauttaan” seuraavana aamuna niin ettei poliisi tiedä ketä uskoa. Joten kommentti on varmasti asiaton sillä tavalla että se alleviivaa naisten perinteisiä vallankäytön aspekteja (rikoksella peitetään oma rikos tässä tapauksessa). Feministeille tämä on vaikea niellä, koska naisethan ovat de facto hyviksii. Jokainen täysjärkinen tuomitsee raiskaukset, siinä vinkki. Ja nauroinkin teille. Kuten hyvin tiedät.
Mutta, se on seksuaalista vallankäyttöä, sillä siinä käytetään ”seksuaalisuutta” hyväksi. Omalla seksuaalisella arvolla ja suojeltavuudella yritetään peittää oma virhe. Vallalla vaikutetaan ympäristöön ja muiden mielipiteisiin, kuten sosiologiassa hyvin tiedetään, sosialisaatiota on myös tämä valtamuoto, jossa naisen sana automaattisesti on ”etusijalla” ja jolla monta syytöntä on tuomittu, oman moraalisen krapulan peittämiseksi. Tässä taannoin muistan Ilkan kirjoittaneen Seinäjoen seudun raiskauksista, että jopa 100 / 1000:sta ilmoituksesta olisi vilpillinen. Capisch?
Jake, Johannan edelliseen kommenttiin viitaten: tämä keskustelu raiskauksista loppuu tähän.
Tämä ”markkinahäiriö”, sukupuolten kohtaanto-ongelma taitaa lähinnä olla tulosta yhteiskunnan muuttumisesta. Työtä ei ole kaikille tai se on eri paikassa kuin ihmiset tai työtä on mutta ei sopivia ihmisiä. Maaseudulla työt vähenee ja maatalouden kannattavuus heikkenee. Maatilaa usein jäi pitämään joku pojista ja muut sisarukset lähti työn perään kaupunkiin. Emäntiä ei huonosti toimeentuleville pikkutilallisille tahtonut löytyä ja kun maatalous kannattamattomana loppui pakon edessä, niin sitten vielä vähemmän.
Kaupungeissa taas on naisylijäämä. Jostain luin tilastoo, että n. 40% yli 40 vee akateemisista naisista on lapsettomia sinkkuja.
Luonnollinen valinta korjaa tämänkin epäsuhdan parissa sukupolvessa itsestään. Maaseutu tyhjenee, kunnes sinne jää vain ne joille löytyy elanto ja puoliso ja yhteiskunnan nais- ja miesylijäämä jää lapsettomiksi ja tasapaino palaa.
Jäljelle jäävät ne joiden biologinen ja kulttuurinen perimä sopeutuu tilanteeseen ja muiden biologinen ja kulttuurinen perimä kuolee sukupuuttoon.
Ja kun yhteiskunta ei ole mikään kaikkivoipa toimija äärettömillä resursseilla, niin jäljelle jää vain suru ja myötätunto tilanteesta kärsiviä kohtaan ja kärsimyksien lievitys mahdollisuuksien mukaan.