Elina Halttunen-Riikonen
****
Pop-kulttuuria feministisestä näkökulmasta käsittelevään videobloggaaja Anita Sarkeesianiin kohdistuva nettihäiriköinti on nostanut laajempaan keskusteluun nettimaailman misogyynisen kiusaamiskulttuurin. Tapauksesta on kirjoitettu paljon, ja ainakin yksi uutinen on ilmestynyt myös suomeksi. [1] Tarkoitukseni on ensiksi esitellä Sarkeesianin projektia yleisemmin ja sitten paneutua erilaisten verkkolähteiden kautta siihen, mistä tässä tapauksessa lopulta voi katsoa olevan kyse. Tässä yksittäisessä tapauksessa vaikuttaa kiteytyvän netin ja (netti-)yhteisöllisyyden loistavat mahdollisuudet sekä sen ”välttämättömäksi” julistettu todellinen luonne, jossa ennakkoluulot ja naisviha eskaloituvat mielettömiin mittoihin.
Feministinen frekvenssi
Itse törmäsin Sarkeesianin FeministFrequency-videoblogiin suhteellisen sattumalta. Tämä tapahtui joitakin kuukausia ennen varsinaista paskamyrskyä, eli ennen ”Tropes vs Women in Video Games”-sarjan rahoituksen keräyksen alkua. Muistan miettineeni, että vau, upeaa! Juuri tällaista pop-kulttuurikritiikin kuuluu olla: videot ovat helppo tapa saavuttaa ihmisiä, jotka eivät jaksa lukea pitkää tekstiä. Aiheet ovat helposti lähestyttävässä muodossa – kyse ei ole mistään kaukaisesta ja vaikeasta, vaan suosituista elokuvista ja leikkikalusarjoista. Asioista joiden kanssa ihmiset ovat tekemisissä päivittäin, ja joiden sukupuolisidonnaisuutta ei helposti tule ajatelleeksi. [2] Eräänlainen pop-kulttuurikritiikkiä for dummies, ja tämä sanon ehdottomasti kehuna. Liian usein tärkeät näkökulmat jäävät vain pienen (akateemisen) piirin keskuuteen. Popularisointi on ehdottoman vaativa, joskin aliarvostettu taito. Sarkeesianin videot säilyvät huolellisen ja vitsikkään toteutuksen vuoksi mielenkiintoisina esimerkiksi sukupuolen- ja/tai kulttuurintutkimusta opiskeleville. (Wikipedian mukaan niitä on käytetty college-tason kurssien oheismateriaalina ja Sarkeesian itse rohkaisee sivuillaan niiden käyttämistä opetuskäyttöön. [3])
Blogin kuvaus kuuluu: Conversations with Pop Culture. An ongoing series of video blog commentaries from a fangirl/feminist perspective.
Itse koen juuri tämän fanityttöys-luonnehdinnan onnistuneeksi ja tärkeäksi. Sarkeesian ei siis halua väittää, että kaikki pop-kulttuuri on moskaa, vaan kyse on siitä, että hän kokee monet pop-kulttuurituotteet itselleen tärkeiksi. Eikö ole oikeutettua kysyä, voitaisiinko elokuvia/musiikkivideoita/tietokonepelejä tehdä niin, että myös naiset voisivat nauttia niistä törmäämättä stereotyyppeihin? Jos joku haluaa nyt huutaa vastaväitteen, että ”ei ne stereotyypit merkitse oikeasti mitään, miksi kiinnittää huomiota?”, vastakysymys kuuluu: jos esimerkiksi typerät ja pinnalliset sivuosissa näyttelevät naishahmot vaikkapa tv:ssä ovat niin merkityksettömiä, miksi niitä sitten luodaan. Ei ole olemassa normaalia tai neutraalia tapaa tehdä tv-sarjaa tai elokuvaa, vaan kyse on erilaisista normeista ja tottumuksista, jotka ovat aikansa tuotteita. Viihdeteollisuus ei luonnollisesti kuin taikaiskusta yksinään luo ihmiskuvauksiaan, vaan kierrättää ja muokkaa ja toistaa jo toistettua. Kyse on tekijöiden taholta tottumuksesta ja älyllisestä laiskuudesta, useimmiten myös uskomuksesta, että ”tällaista ihmiset haluaa katsoa” (ja siten luonnollisesti taloudellisesta maksimoinnista).
Pop-kulttuurin todellisuus on toinen, helposti oikeaa todellisuutta merkityksellisempi todellisuus. Stereotyypittelyjen vahvuus ja turhauttavuus ilmenee esimerkiksi siinä, miten ihminen voi kirkkain silmin toistaa, että ”naiset on pinnallisia tyhjäpäitä”. Törmäys todellisuuteen, eli kysymys ”kuinka ne tuntemasi todelliset naiset vastaavat tätä kuvaa?”, ei juurikaan haavoita tätä ”totuutta naiseudesta”. [4] Viestini on siis: tehkää parempaa! Kyseenalaistakaa enemmän! Älkää päästäkö itseänne helpolla! Tämä jälkimmäinen koskee yhtä lailla ja erityisesti myös meitä kaikkia, joiden mielet amerikkalainen popkulttuuri on kolonisoinut. [5]
Tähän väliin sellainen huomio, että stereotyyppisissä hahmoissa ei ole kyse vain naisista. Ainoastaan naiset eivät kärsi kapeista kulttuurisista representaatioista. Myöskään Sarkeesian ei ole kiinnostunut pelkästään naisiin kohdistuvasta stereotyypittelystä, vaan blogissa on mukana laajemmin etnisyyteen, seksuaalisuuteen ja luokkaan liittyviä kysymyksiä. Tässä tekstissä keskityn itse vain ja ainoastaan naisiin kohdistettuun häirintään ja seksismiin.
Missio: videopelien naiskuvasto syyniin
Sitten päästäänkin itse ongelman alkupisteeseen, eli toukokuuhun, jolloin Sarkeesian lisäsi blogiinsa päivityksen tulevasta projektistaan, videoblogisarjasta nimeltä ”Tropes vs. Women in Video Games” (Troopit –eli kuvaukset- vastaan naiset videopeleissä), jonka tarkoitus on tutkia viittä yleistä ja toistuvaa naishahmojen stereotyyppiä videopeleissä. [http://www.feministfrequency.com/2012/05/help-fund-tropes-vs-women-in-video-games/] Sarjan on tarkoitus olla jatkoa edellisen vuoden ”Tropes vs. Women”-sarjalle, joka on käsitellyt mm. ”raskauden mystifiointia” sekä ”olkiukko-feministiä”, eli väittämiä, joita naiset saavat kuulla elämänsä aikana ”totuuksina”, ja joiden ylläpitoon naisetkin usein menevät mukaan ajattelematta asiaa sen enempää. [http://www.feministfrequency.com/tag/tropes-vs-women/] Suosittelen katsomaan.
Sarkeesian kertoi samalla avanneensa kickstarter-sivustolle mahdollisuuden lahjoittaa tulevaa sarjaa varten. (Sarkeesian on toistuvasti tuonut ilmi, miten videoiden tekeminen, jonka hän kokee mielekkääksi ja tärkeäksi, väistämättä vaatii taloudellista panostusta.) [http://www.kickstarter.com/projects/566429325/tropes-vs-women-in-video-games] Kyseisen sivuston tarkoitus on mahdollistaa varainhankinta ”alkupääomaksi” luovien projektien aloittamista varten. Jatko onkin sitten kylmäävää, ja edelleen jatkuvaa, kyytiä internetin ihmemaassa.
1. kierros: mene nainen takaisin keittiöön/raiskaan sut ja tapan sun perheen!
7. kesäkuuta 2012 Sarkeesian kirjoitti sivuilleen ensimmäisen kerran netissä tapahtuvasta jatkuvasta ja systemaattisesta häirinnästä liittyen uusimpaan projektiinsa. [http://www.feministfrequency.com/2012/06/harassment-misogyny-and-silencing-on-youtube/] Nettihäiriköintiä Sarkeesian on kohdannut koko bloggaajauransa ajan[6], mutta mittasuhteet olivat tällä kertaa selkeästi toiset. Tekstissä Sarkeesianin kertoo, miten hänestä kertovaa wikipedia-sivua vandalisoitiin järjestäytyneesti niin että lopulta moderaattorit joutuivat estämään sen muokkaamisen sekä miten Sarkeesianin blogin youtube-tiliä on yritetty saada poistettavaksi tekemällä ilmiantoja, jonka mukaan sen sisältö liittyy terrorismiin, minkä lisäksi hänelle on tietenkin tulvinut erilaisia viestejä ja kommentteja aina ”perinteisistä” naiset kuuluvat keittiöön-vitseistä aina väkivallalla, kuolemalla ja seksuaalisella väkivallalla uhkailuun asti. Tämän lisäksi hänen rahankeräystään kickstarter-sivustolla pyrittiin estämään erilaisin keinoin. Normipäivä interwebseissä, siis.
Kaiken kaikkiaan vihan muodot ja pyrkimykset loukata ovat keskittyneet siihen tosiasiaan, että Sarkeesian sattuu olemaan nainen, joka puhuu pelien naisstereotyypeistä (Meiltähän ei puutu ilmauksia kertoa, kuinka joku on vain nainen, jonka ongelmat johtuvat siitä, että ”häntä ei ole pantu kunnolla”.) Siis uhkaa tiettyjen pelaajien miehistä maailmaa. ”Minä haluan pelata juuri tällaisia pelejä kuin pelaan, nyt toi ämmä yrittää estää!”, on suhteellisen yleinen kommentti. Ilmeisesti asiasta puhuminen on jo niin iso häväistys, että on vähintään pakko yrittää estää Sarkeesianin touhut.
Yksinkertaisesti: Sarkeesian on haluttu vaientaa.
2. kierros: rahankeräys onnistuu loistavasti, mutta miksi on pakko puhua niistä naishahmoista?
Hyökkäykset Sarkeesiania kohtaan aiheuttivat ainakin suuren näkyvyyden erilaisilla sivustoilla, mikä väistämättä edesauttoi rahankeräystä. Toisaalta tärkeää on huomata, että ilmeisesti monet ihmiset saivat inspiraation lahjoittaa juuri siksi, että tapaus osoittaa ongelmien olemassaolon. Pelisivusto RockPaperShotgunillaoleva John Walkerin teksti aiheesta (taisi olla yksi ensimmäisistä) kysyy, miten on mahdollista, että pelien stereotyyppinen naiskuva on aihe, jonka kriittinen käsittely (tai lupaus tulevasta kritiikistä) saa miehet lähettelemään raivopäisiä viestejä, joissa luvataan raiskata/tappaa, ja toivotaan että projektiin lahjoittaneet saavat syövän? [http://www.rockpapershotgun.com/2012/06/13/tropes-vs-women-in-video-games-vs-the-internet/] Tämän lisäksi Walker nostaa esiin seikan, jolla jotkut Sarkeesiania kritisoineet ovat oikeuttaneet raivoaan:
”I feel compelled to react to one particular theme: That men are poorly represented in gaming too. They are. Men in games are often represented as huge, muscled heroes, essentially weapons of war with biceps, gruff and focused and all-powerful. It’s not an accurate representation of men at large, indeed not. (…)
But to say that the topic of female representation in gaming is deserving of investigation is not at all to suggest that the representation of men is not. In fact, were someone to do the research into this, perhaps start a Kickstarter to fund a video series about it, I’d absolutely be a backer. I’m fascinated to learn more about how my sex being portrayed in this way affects my understanding of myself, and other men. I’m sure there are consequences, both in terms of a negative sense of self in the comparison, and in skewed expectations of being a man based on what I’m being told I should aspire to. Perhaps even, studying the subject from this angle could reveal even more about the portrayal of women, and even address some root causes of it. Sarkeesian’s project in no way precludes this being studied. And I’d be willing to bet a fair amount that a man launching such a study wouldn’t be on the receiving end of hundreds and hundreds of calls for him to be raped or killed.”
Sarkeesianin projekti tutkia pelien naishahmojen stereotyyppisyyttä ei missään nimessä kiellä, etteikö pelien mieshahmojen representaatioissa olisi paljon parantamisen varaa. Tämä ei kuitenkaan ole syy väittää, että Sarkeesianin projekti olisi turha, tai epäoikeudenmukainen. Lause ”haluan tutkia videopelien naishahmojen stereotypioita” ei kiellä tai ota kantaa siihen, onko vaiko ei pelien mieshahmo kovinkaan paljon edustavampi otos miehistä (veikkaan että ei). Miesten kokemat ongelmat suhteessa stereotyyppeihin eivät myöskään millään tavalla mystisesti neutraloi naisten kokemia ongelmia, tai tee niistä vähemmän todellisia.
Hyvin usein halutaan vedota siihen, että feminismi on turhaa, koska on olemassa muitakin epäoikeudenmukaisuuksia ja tasa-arvo-ongelmia. Tämänkaltainen päättelyketju ikävä kyllä johtaa vain siihen, että MITÄÄN ei voisi tehdä. Aina löytyy joku muu, jonka asiat ovat huonommin. Kenen oikeus on määritellä riittävä ongelma?
Jostain hämmentävästä syystä johtuen jotkut (etupäässä, ei pelkästään) miehet kokevat sukupuolten tasa-arvon ongelmien tarkastelun yleisellä tasolla henkilökohtaisena loukkauksena ja syytöksenä. Jostain syystä suuri määrä ihmisiä on katsonut oikeudekseen määritellä sen, onko vaiko ei Sarkeesianin projektin aihe merkityksellinen, ja saako sitä ylipäätään käsitellä. Tämä kaikki siis etukäteen, ennen kuin ensimmäistäkään osaa ”Tropes vs. Women in Video Games”-sarjasta on ulkona.
3. kierros: itkupillit pysyköön poissa netistä/älä ruoki trollia
Nyt on sitten päästy siihen vaiheeseen, että voidaan todeta Sarkeesian suurimman synnin olevan se, että hän ei vaiennut, vaan toi kokemansa häirinnän esiin.
Alkuperäinen synti: Puhua pelien naisstereotyypeistä. (Tai itse asiassa luvata puhua pelien naisstereotypioista.)
Raskauttava toinen synti: Tuoda häirintä esiin. Tulos: viimeisetkin padot aukeavat.
Nettihäiriköintiä, ahaa, sehän on netin arkipäivää. Haluaa vaan sympatiaa, ja lisää rahaa. Puhuuko se edes totta? Varmasti keksinyt omasta päästään kaikki kauheudet. Tietääkö se mitä seksismi edes on?
Esillä ovat olleet:
Sananvapaus-kortti: Sarkeesian selvästi yrittää sanoa, että häntä ja projektiaan ei saisi kritisoida. Vai yrittääkö se kertoa mitä saa pelata? Ja millaisia pelejä saa tehdä? Ihmeen hienotunteista. Kuka se luulee olevansa kritisoimaan sitä, miten ja koska minä saan pelata naisia esineellistäviä pelejä?
On hämmentävää huomata, että miten monet ovat kokeneet omaksi oikeudekseen määritellä, saavatko muut ihmiset lahjoittaa rahaa Sarkeesianin projektia varten. Monet kommentoijat – jotka eivät itse ole lahjoittaneet- ovat jopa vaatineet Sarkeesiania palauttamaan rahat, koska hän on heidän mielestään ilmiselvästi huijari, ja hänen kritiikkinsä on niin turhaa.
Älä ruoki trollia-kortti: Öhöö, vaan tyhmät provosoituu. Trollit kuuluu nettiin. Get used to it! Miksi ottaa vakavasti?
Totta kai netin syövereissä joutuu hyväksymään erilaiset lainalaisuudet kuin lukiessa lehteä tai kävellessä kadulla. Anonyymi kiusanteko jäämättä kiinni on helpompaa kuin tosielämässä. Silti usein törmätessä kaltoinkohteluun tai häirintään, tapahtuneen mitätöinti toistaa sitä tuttua kaavaa, johon törmää arkielämän ongelmallisissa tilanteissa. Vika löytyy uhrista, ja provosoituminen on syy siihen, että muut käyttäytyvät huonosti. Pitää osata ottaa vitsillä. Yhden ison ongelman asiassa kuin asiassa muodostaa se ihmisryhmä, joka jostain syystä olettaa, että asiat (esim. asenteet) kuin salamaniskusta muuttuvat paremmiksi ”kunhan vaan kukaan ei nosta meteliä”. Itse asiassa juuri esille nostaminen ja provosoituminen vain pahentaa tilannetta. Pitää olla hissun kissun, niin eiköhän se siitä. Tästä päästään lopulta siihen päätelmään, että Sarkeesian nyt itse vain aiheutti ongelmansa, mitäs meni sorkkimaan asioita.
Tämän lisäksi yksi selkeä argumentti sille, miksi Sarkeesianin kohtaamaan nettihäirintään ei kannata kiinnittää huomiota on ollut, että ”joukko lapsia pelleilee”. Mikäli naisvihaa ja/tai seksismiä ilmenee ja jos sitä ei tulkita vitsiksi, se on joko satunnaista tai tulee lasten/teinien taholta. Ongelmien ulkoistaminen on toimiva keino, mikäli ei tahdo kohdata sitä tosiasiaa, että aikuiset miehet käyttäytyvät törkeästi ja seksistisesti, olettaen, että se on oikeutettua…
…koska Sarkeesian meni käsittelemään aihetta, jota ei heidän mielestään kuulu käsitellä.
…koska heitä on suututtanut se, että monet ihmiset ovat kiinnostuneet tukemaan Sarkeesianin projektia ja kokeneet sen tärkeäksi.
Entä sitten naiset jotka haluavat pelata?
Tähän asti on puhuttu vain pelien naishahmoista. Entä sitten ne todelliset naiset, jotka pelaavat? Aiheet eivät ole toisistaan irrallisia. Itse olen jossain määrin ollut siinä uskossa, lähinnä erilaisten blogien lukemisen kautta, että seksismi voi paksusti. Esittelen muutamia linkkejä aiheesta. Esimerkiksi Geek Feminism-sivulle on koottu ”Seksismi peleissä”-bingo, jossa esitellään yleisimmät kommentit, joita pelaavat naiset tai pelien naiskuvastoista puhuttaessa kohdataan. [http://geekfeminism.org/2011/11/03/quick-hit-sexism-in-games-bingo/] Tässä BBC:n jutussa ”Sexual harassment in the world of video gaming” tuodaan esiin, miten pelikulttuurin naisvihamielisyys ja seksismi eivät ole ole poikkeuksia vaan sääntöjä. Siihen on parasta tottua, jos naisena mielii pelata. [http://www.bbc.co.uk/news/magazine-18280000]
Tästä päästään mielenkiintoiseen kysymykseen siitä, että onko netin/pelimaailman seksismi jokin oma saarekkeensa? Kertooko Sarkeesianin kohtaama häirintä siitä, että satunnaisilla ihmisillä nyt vaan on ollut tylsää, ja on tullut lähetettyä vitsillä herjaavia kommentteja ja uhkauksia ja satuttu vähän muokkailemaan kuvia? Vastaus kumpaankin kysymykseen tuntuu oleva ei. Nettimaailmaa ei ole syytä pitää erillisenä ”todellisen elämän” ennakkoluuloista ja ongelmista – nähdäkseni tämänkaltaista näkemystä esitettiin 90-luvulla, jolloin verkko nähtiin vapauttavana ja vapaana alueena. Päinvastoin. Siellä on kehittynyt aivan uudenlaisia tapoja ”palauttaa naiset paikalleen”.
Kokevatko naiset vähättelyä ja hyökkäyksiä erityisen herkkyytensä vuoksi? Eivätkö naiset vain osaa ottaa huumorilla? Kyse tuntuu olevan ainakin jossain määrin siitä, miten kaiken kaikkiaan geek-kulttuuri ja pelaaminen mielletään stereotyyppisesti miehiseksi, miesten alueeksi. Tästä oletuksesta, tunnetusta tosiseikasta, jonka mukaan ”miehet pelaa” muodostuu käytäntö, jossa tuotetaan ja ylläpidetään naisten poissaoloa: kuka haluaa kuunnella seksistisiä kommentteja ehdoin tahdoin? Saara Toivosen pro gradu-tutkielma (vuodelta 2010), jossa on tutkittu pelaamista suomalaisten naisten arjessa, summaa, että siinä missä pelaamisella on tärkeä paikka arjessa, niin samalla ”(…) pelaavan naisen kulttuurinen ja sosiaalinen paikka näyttää olevan vaiettu ja näkymätön. Useat vastaajat olivat tavalla tai toisella törmänneet siihen, että pelaavia naisia ei oleteta olevan olemassa, mikä johtaa siihen, että useat vaikenevat joko pelaamisestaan tai naiseudestaan peliyhteisöissä.” [http://tutkielmat.uta.fi/tutkielma.php?id=20395]
Klassinen ennakkoasenteet törmäävät todellisuuteen-tilanne: Kun pelaava mies kokee naisen läsnäolon pelatessa häiritseväksi siinä määrin, että alkaa heitellä sovinistisia kommentteja yrittäen ”palauttaa naisen paikalleen”, on kyse siitä, miten kyseisen miehen on selvästikin mahdoton kohdata tätä naista yksilönä ja persoonana, joka on kiinnostunut pelaamisesta, vaan tämä nähdään vain Naisena, sukupuolensa edustajana, jonka kuuluisi käyttäytyä siten kuin mies olettaa, eli tehdä jotain muuta kuin pelata. Genitaalialue on kohtalo ironisesti juuri siellä, missä fyysisellä ruumiilla ja olemuksella on hyvin vähän merkitystä.
Epilogi: Kenen vapaus puhua ja mitä?
New Statesman-lehden blogissaan Helen Lewis tuo tärkeän aiheen: sananvapaudesta jaksetaan kantaa huolta, kun joku esittää ”poliittisesti epäkorrekteiksi” miellettyjä kommentteja. Mutta entä niiden naisten sananvapaus, jotka haluavat ottaa feministisiä kysymyksiä esiin? Tässäkin tapauksessa se jota on yritetty vaientaa kaikin mahdollisin tavoin on Sarkeesian. Sarkeesian on vahva ja on saanut myös paljon tukea tapauksen tiimoilta, mutta kuinka moni haluaa tulla omalla nimellään ja kasvoillaan esiin feministinä, jos mahdollisuus on, että joku neropatti tekee pelin, jossa voi hakata kasvot mustelmille? (ks. linkki) Ja tämähän on vain pisara meressä kaikessa siinä moskassa, jota Sarkesiaaniin on kohdistettu.On täydellisen epärehellistä sanoa, että ”sana on vapaa netissä”, kun se tarkoittaa, että ”sana on vapaa, kunhan kestät seuraukset, ja tällöinkin asia on vain omaa vikaasi, eli turha valittaa”. [http://www.newstatesman.com/blogs/internet/2012/07/what-online-harassment-looks]
Tämän lisäksi kysymyksiä herättää, miksi seksistisiä kommentteja esittävän sananvapaus vaatii enemmän suojelua kuin naisen, joka haluaa kritisoida peleissä esiintyvää seksismiä? Suurin osa sananvapauden määrittelystä ei tapahdu oikeusistuimissa vaan ihan arkipäiväisessä toiminnassa, jossa määritellään rajat sille, mistä voi puhua ilman että saa täydellisen asiatonta ”kritiikkiä” osakseen. Esimerkiksi Sarkeesianin tapauksessa katson täydellisen asiattomaksi hänen sukupuoleensa ja henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa liittyvän kritiikin sekä varsinaisen uhkailun. Tämän lisäksi yritykset estää blogin pitäminen ja rahankerääminen ovat kaiken oikeutuksen ulkopuolella – niitä on mahdotonta puolustella ”rakentavaan kritiikkiin” tai ilmaisunvapauteen vedoten.
Kirjoittaja opiskelee filosofiaa yliopistossa, ja katsoo (liikaa) televisiota ja viettää (liikaa) aikaa netissä.
Anita Sarkeesianin FeministFrequency-sivut: [http://www.feministfrequency.com/] Löytyy paljon linkkejä myös häirintää käsitteleviin juttuihin.
Sivuja joissa käsitellään naisten asemaan netti/pelaamiskulttuurissa:
Geek Feminism-wiki-sivusto: [http://geekfeminism.wikia.com/wiki/Geek_Feminism_Wiki] (Myös seksismiin ja sen torjuntaan keskittyviä artikkeleita.)
Naisten aliedustus wikipedian muokkaajina- tavoitteena muutos: [http://blog.wikimedia.org/2011/07/15/shedding-light-on-women-who-edit-wikipedia/]
Miksi naiset muokkaavat miehiä vähemmän wikipediaa?[http://suegardner.org/2011/02/19/nine-reasons-why-women-dont-edit-wikipedia-in-their-own-words/]
Viitteet:
- Tilt-pelisivustolla pieni uutinen aiheesta: [http://www.tilt.tv/videopelien-naisstereotyyppien-kasittely-videossa-saa-ihmiset-sekaisin/]
- Ainakin yksi mainitsemisen arvoinen sivusto on Sociological Images. Erilaisia aiheita, ja myös suhteellisen interaktiivinen, eli lukijat voivat lähettää vinkkejä/kuvia. [http://thesocietypages.org/socimages/]
- Sarkeesian kertoo akateemisesta pätevyydestään kerrotaan FemFreq-sivustolla seuraavasti: ”She has earned her bachelor’s degree in Communication Studies and her Master’s degree in Social and Political Thought.” Sivuston About-osiossa löytyy paljon muutakin tietoa hänestä, sekä paljon haastatteluita. [http://www.feministfrequency.com/about/]
- Stereotyypeistä ja ylipäätään totunnaisista ja normittavista kuvauksista puhuttaessa on luonnollisesti huomioitava, miten stereotyyppisyys on liukuva ja vaikeasti määriteltävissä oleva käsite. Myöskään kaikki stereotyyppiset oletukset eivät ole negatiivisia. Miksi siis pitää melua stereotyypeistä? Kyse on siitä, että on syytä pyrkiä tunnistamaan ja kritisoimaan vähintäänkin sellaisia kulttuurisia käytänteitä, jotka estävät ihmisiä kohtaamasta ja kunnioittamasta toisia ihmisiä sellaisina kuin he ovat.
- Tässä on tietenkin otattava huomioon se seikka, että ihmiset suhtautuvat moniin kulttuurituotteisiin myös kriittisesti (nykyään kai sanotaan, että jostain voi ”tykätä ironisesti.”) En nyt kovin tosissani silti kulttuurikritiikkiä olisi julistamassa tarpeettomaksi siksi, että ”mitä tahansa voi katsoa mistä tahansa näkökulmasta”. Asiat eivät ole aivan niin yksinkertaisia: esimerkiksi vaikka ihmiset tietävät, että mainoksien mallit ovat muokattuja, ne vaikuttavat jollain tavalla silti näkemyksiin siitä, miltä kuuluunäyttää. Enkä suostu antamaan Sinkkuelämälle tunnustusta feministisenä sarjana, vaikka tähänkin väitteeseen välillä törmää.
- Esimerkiksi tässä vuonna 2011 tehdyssä haastattelussa Feministing.com-sivustolla Sarkeesian kertoo, että suurimmat haasteet hänelle ovat tuottaneet rahoituksen hankkiminen sekä häirintä, jonka laajuus laajuus tuli hänelle osittain yllätyksenä: ”I had anticipated online harassment when I first began FemFreq because I made the choice to publicly use my face and identity but I don’t think I was adequately prepared for the torrent of hate that I get on a regular basis. This is a wide scale problem that far, far too many women videobloggers and feminist bloggers have to deal with regardless of the topics they are blogging about, as I’m sure Feministing readers are intimately familiar with. My commentaries are intended to push the status quo and to invigorate feminist pop culture criticism, and I’ve found that mix encourages men to remind me of my “place as a woman.”” [http://feministing.com/2011/03/12/the-feministing-five-anita-sarkeesian/]
Feministien vuoro 
sorry, pakko huomauttaa että frequency suomentuu paljon kivemmin sanaksi ”taajuus”. tapaus on itsessään tuttu eikä valitettavasti yllätä yhtään.
Hienoa Elina! Tää juttu avaa mahdollisuuden pohtia vaientamista ”sananvapauden” nimissä. Vaientamisella siis en tarkoita perusteltua erimielisyyttä asiasta vaan juuri noita Sarkeesian tapauksen kaltaisia uhkauksia ja kiusantekoa – ehkä myös lievempiä ilmiöitä samasta sopasta.
Erinomainen teksti. Kommentoisin tuosta nettihäiriköinnistä sen verran, että ei todellakaan ole kyse hienosta hipiästä. Itse asiassa ihmettelen sitä, miten kukaan jaksaa sellaista hetkeäkään. (Nimim. mulla napsahti omassa blogissa moderointi päälle paljon kevyemmästä häiriköinnistä.)
Sitten nopea kommentti. Sanot: ”Siis uhkaa tiettyjen pelaajien miehistä maailmaa.” Ymmärrän virkkeen tarkoituksen, mutta vastustan sitä, että tuota naisvihamielistä ja -pelkoista ajatusmaailmaa kutsutaan ”miehiseksi”. Jos haluamme päästä eteenpäin tästä sukupuolten välisestä sodasta, niin myös miehisyys pitää voida määritellä uudelleen siten, että se on positiivinen asia. Sitä ei saa jättää tuollaisten riemuidioottien työkaluksi.
Hei Mikko 🙂
Minä luin tuon kohdan kyllä ennemminkin tietyn maskuliinisen kulttuurin/representaatioiden kritiikkinä ja luulisin, että juuri sellaiseksi se oli tarkoitettu.
Mutta pointtisi on hyvä. Pitäisi tosiaan alkaa enemmän kiinnittää huomiota miehistä puhumiseen (ainakin erottaa selvästi, millaisia ilmiöitä kritisoi), jotta tää ”miehinen” määrittyis uudelleen.
Joo, ymmärsin kyllä tekstin tarkoituksen tässä kohtaa (joka on oikein fiksu ja osuva). Ajattelin vain tuoda esiin sen, että tuo on aika yleinen tapa kirjoittaa feminististä tekstiä ja siinä samalla luodaan narratiivia siitä, mitä miehisyys tai maskuliinisuus on – tavalla, joka ei välttämättä edistä feministisiä tavoitteita.
Mikko: Juu,
totta toi pointti, ja siis usein varon suhteellisen paljon käyttämästä tollasia ”miehinen/naisellinen” termejä, ja tässä se yrittää kuvata juuri sellaista karikatyyristä miehistä (”naisille pääsy kielletty”-henkistä) maailmaa. (Mutta tunnistan ton ongelmallisuuden, kun siis onhan sen hieman tekopyhän oloiseksi lipsuvaa, kun toisaalla varottelee stereotyypeistä, ja sitten käyttää niitä..Mutta jotenkin sitä on kirjoitettava niin että aukeisi lukijoille; ehkä tossa olisi ollut paikallaan lainausmerkit, tai sitten olisi voinut puhua miehiseksi koetusta maailmasta tms.)
Vaikka oon ihan samalla tavalla älytöntä nettihäiriköintiä vastaan kuin kirjoittaja, niin silti mun mielestä ei kannattais ignoorata sitä tosiseikkaa, että kyseisessä kontekstissa häiriköistä hyvin todennäköisesti merkittävä osa muodostuu 12-20v teinipojista, jotka muodostanee huomattavan osuuden aktiivipelaajista. Teinipojat ei tartte ku pienen ärsykkeen ja homma voi lähteä lapasesta. Jos ne kokee, että joku puuttuu niiden juttuihin negatiivisella tavalla niin voi olla aika sama onko se puuttuja nainen vai mies ja saarnaako se feminismiä vai jotain muuta ideologiaa. Tällä en yritä sanoa, että teinien häiriköinti olis kohteen kannalta välttämättä yhtään vähemmän rasittavaa ku aikuisten häiriköinti. Teinien häiriköinnistä ei vaan välttämättä voi vetää samoja feministispoliittisia johtopäätöksiä ku mitä ehkä vois vetää, jos häiriköijät olis pääosin aikuisia miehiä.
”Eikö ole oikeutettua kysyä, voitaisiinko elokuvia/musiikkivideoita/tietokonepelejä tehdä niin, että myös naiset voisivat nauttia niistä törmäämättä stereotyyppeihin?”
Oon törmänny vastaavanlaiseen kysymykseen yllättävän usein. En oo oikeen ikinä ymmärtäny, että miks markkinoille oletetaan jotkut annetut toimijat ja ikään kuin esitetään niille ”vaatimus” tuottaa jotain halutunlaista. Markkinat tuottaa sitä mistä ne olettaa ihmisten olevan halukkaita maksamaan. Ne ei oo välttämättä tehokkaat, mutta sikäli kun joku onnistuu spesifioimaan ylikysynnän kohteen(tässä esim. feministiset tai stereotyyppivapaat kulttuurituotteet), niin sillä pystyy tyypisesti lyömään rahoiks ja markkinat on taas vähän tehokkaammat ku aikasemmin. Markkinoille mukaan pääsy on teknologisen kehityksen myötä mahdollista melkein kenelle tahansa länsimaalaiselle. Ts. jos halutaan ”stereotypiavapaita” tai vaikka feministisiä kulttuurituotteita, niin kukaan tai mikään ei estä sellaisia tuottamasta(ilmeisesti Sarkeesian onkin ryhtynyt tuumasta toimeen juuri siten ku mun mielestä tuliskin ryhtyä). En siis varsinaisesti ymmärrä, että miks pitäis syyllistää jotain olemassaolevaa kulttuurintuottajaa tai tuottajia kokonaisuutena siitä, ettei ne tuota jotain sellaista, mitä itse haluaisi nähdä. Tällanen syytös vois olla aiheellinen, jos nykyisillä tuottajilla olis olennaista monopolivoimaa tai koko tuotanto olis valtion hallussa. Näin on ehkä joskus ollutkin, mutta nykyään ollaan kaukana siitä.
Toinen asia on sitten se, että jos halutaan naisia viehättäviä pelejä, niin kannattaisko naisten alkaa itse tekemään pelejä? Ei kai se nyt ole kummoinen ihme, että miespuoliset pelintekijät tuottavat pelejä jotka vetoavat miespuolisiin pelaajiin? Jos naispuolisia pelaajia olis kasapäin odottamassa vesikielellä niitä ”stereotyypittomia” tai feministisiä pelejä, niin pelitalot varmaan mielellään tuottais niitä ja tekis ison kasan rahaa. Luultavasti on joko niin, ettei niitä potentiaalisia naispelaajia ole kasoittain tai sitten niin, että niitä olis kasoittain mutta miespuoliset pelintekijät ei yksinkertasesti osaa tehä niille myyviä pelejä. Pelibisnes on nykyään äärimmäisen kilpailtua eikä siellä oo helppo tehä rahaa. Jos siis olis tiedossa joku täysin paitsioon jäänyt potentiaalinen kuluttajasegmentti, niin pelitalot varmasti tekis kaikkensa sen huomioimiseks. Niillä ei oo varaa lepäillä laakereillaan.
En varsinaisesti väitä, että stereotyyppisiä hahmoja sisältävät pelit välttämättä myis paremmin ku monipuolisempia hahmoja sisältävät. Mut voi olla esim. niin, että on paljon helpompaa/taloudellisempaa tehä peli stereotyyppisilla hahmoilla ku panostaa jokaiseen hahmoon ja tehä siitä mahdollisimman syvä ja moniulotteinen. Ts. toikin että hahmot usein on stereotyyppisiä saattaa olla enemmänkin taloudellinen ku ideologinen valinta. Itse asiassa aika monet menestyksekkäät tietokoneroolipelit on saanu kiitosta nimenomaan siitä, että niiden hahmot on ollu tavanomaista monipuolisempia ja dialogit yms syvempiä. Toisaalta tekijät on haastatteluissa painottanu sitä, miten haastavaa juuri sen moniulotteisuuden vaikutelman välittäminen pelaajille asti on ollu.
Sama voi päteä myös vaikka tv-sarjoihin ja elokuviin. Lienee helpompaa ja halvempaa tehä sarja joka ratsastaa tisseillä ja väkivallalla ku sarja, jossa hahmot on syvällisiä ja yksilöllisiä. Kummatkin varmaan myy onnistuessaan, mutta jälkimmäiset on haastavampia tehdä.
Nyt.fi:ssä oli kiinnostava pikku-uutinen jossa puhutaan nimenomaan siitä että pelejä on tehty ja tehdään etupäässä heteromiehille mutta pelaajien kirjo on etenkin nykyisin paljon moninaisempi, ja pelibisnes laahaa jäljessä siinä että hahmot ja pelit ovat edelleen niin kapeasti suunnattuja.
http://nyt.fi/20120714-gaymerit-haluavat-muutakin-kuin-pompputissejae/?ref=hs-teemanosto
”Nyt ollaan liikkeessä toiseen suuntaan”, sanoo Pelaaja-lehden päätoimittaja Miika Huttunen. ”Se johtuu pitkälti pelaajakunnan laajentumisesta. On muitakin kuin vanha ydinryhmä, joka on ollut nuoret heteromiehet.”
”Tampereen yliopistossa pelejä tutkivan Jaakko Stenrosin mielestä on ihmeellistä, että peleissä ja pelihahmoissa on edelleen niin vähän variaatiota.
”Pelit ovat kuitenkin saman kokoluokan bisnes kuin elokuvat”, hän sanoo.
Siksi homohahmojen mukaan tulo ei ole välttämättä pelkkä suvaitsevaisuusprojekti. Se on uusi kilpailuvaltti, jolla saa peleille näkyvyyttä.”
En tunne pelimaailmaa kovin hyvin, mutta elokuvien ja tv-sarjojen kohdalla tuntuis kyllä edelleen pätevän se että naisille ei osata tehdä asiallisia ja toimivia juttua vaikka niille olisi kysyntää. Joku Sex and the City räjäytti potin koska esim. naisten välisen ystävyyden ja naisten seksuaalisuuden suorasukainen & humoristinen kuvaaminen oli uutta – edelleenkin suurin osa tv-sarjoista ja elokuvista kuvaa naisia ainoastaan suhteissa miehiin ja seksuaalisuutta kuvataan jotenkin käsittämättömästi romantisoituna passiivisuutena. Muistelen Sex and the City -tuottajan myös todenneen että sarja loppuu hyvissä ajoin ennen kuin Carrie on liian vanha, koska ei ketään kiinnosta vanhojen naisten elämä – mä taas luulen et vois hyvinkin kiinnostaa esim. niitä kaikkia yli 50-vuotiaita naisia jotka televisiota katselee. Eli se mitä yritän sanoa on että potentiaalisten yleisöjen näkeminen ja mielekkään sisällön tuottaminen näille yleisöille ei vaan onnistu jos asenteet eivät muutu. Ja joo, varmaan auttaisi jos naisia ois enemmän tekijöinä ja tuottajina, mut ainakin elokuva-alalla naisilla on ilmeisesti aika hankalaa edetä, ja varmasti just vaativampien ja sisällöllisesti mielekkäiden elokuvien ja pelien tekemiseeen on paljon hankalampi saada rahaa.
Itsekin naureskelin kun tota nytin juttua luin, että osuipas nyt samaan aiheeseen.
Mutta siis: edelleen painotan, että tuotanto yms. päätöksissä kuitenkin pelataan varman päälle, ja toistetaan jo totuttua, ja mietitään että ”tätähän ne haluaa nähdä”. Yksi syy viihdekentän yksipuolisuuteen on myös jenkkien pitkäänjatkunut valta-asema: Euroopassahan tehdään keskimäärin vähemmän kliseistä kamaa.
Kun puhutaan vaikkapa elokuvista, niin kannattaa muistaa, että kuinka mielettömät markkinakokeistot on taustalla mainostamassa: on yksinkertaista sanoa, että ”miksei kukaan tee jotain muuta, parempaa”, kun kuitenkin suurin osa mitä mainostetaan on mitä mennään katsomaan,eikä muuta ikään kuin ”ole olemassa”, eikä monia mielenkiintoisia elokuvia vaikkapa niinkin läheltä kuin Ruotsista tule meille teatterilevitykseen. Yhtään pienemmän mainostuksen elokuvista ei välttämättä kuule, ellei varsinaisesti panosta etsintään, eli menee ”suurelta yleisöltä ohi.” (Tämä on tietenkin itseään ruokkiva kehä: kun ihmiset käyt katsomassa tietynlaisia elokuvia -vaikka monet haluaisikin nähdä muuta, mutta kun ei vaan ohjelmistossa ole- niin niitähän sitten tehdään lisää.)
(Huom. enkä puhu mistään käsittämättömistä taide-elokuvista edes, vaan jostain muusta kuin jenkkiaction tai poika tapaa tytön erilaisilla varianteilla. Niiden näkeminen Suomessa Finnkinolla on suhteellisen harvinaista: pitää olla palkintoja voitettu kansainvälisesti, että otetaan ohjelmistoon, esim Almodovarin tapauksessa.)
”En tunne pelimaailmaa kovin hyvin, mutta elokuvien ja tv-sarjojen kohdalla tuntuis kyllä edelleen pätevän se että naisille ei osata tehdä asiallisia ja toimivia juttua vaikka niille olisi kysyntää”
Hmm. Mun mielestä taas tuntuu nykyään vaikeelta arvioida, että tehdäänkö tv-sarjoja enemmän naisia vai miehiä ajatellen. Lukemattomat saippuasarjat tuntuu pääosin naisille suunnatuilta. Samoin lääkärisarjat(Grays´s anatomy ym.). Ehkä useimmat dekkarisarjatkin? Sitten on tietty Sinkkuelämää, Desperate housewives, Gossip girl, Girls jne.jne. Ilmeisesti kyseiset sarjat on myös myyny erittäin hyvin. Maininnanarvoista lienee myös se, että on olemassa kaksi puhtaasti naisille omistettua kanavaa Liv ja AVA. Vaikee nähdä, että naiset olis mitenkään paitsiossa ainakaan tv-sarjojen osalta. Ennen Sinkkuelämää asiat saatto olla toisin.
”Muistelen Sex and the City -tuottajan myös todenneen että sarja loppuu hyvissä ajoin ennen kuin Carrie on liian vanha, koska ei ketään kiinnosta vanhojen naisten elämä – mä taas luulen et vois hyvinkin kiinnostaa esim. niitä kaikkia yli 50-vuotiaita naisia jotka televisiota katselee.”
Desperate housewives oli käsittääkseni megasuosittu ja siinä päähenkilöiden iät vaihteli 40-50v välillä. Alussa jotkut niistä saatto esittää vähän nuorempia. Sinkkuelämää-sarjaa voi olla vähän hankalaa jatkaa samalla konseptilla päähenkilöiden keski-ikäistyessä, joten jos sitä halutaan jatkaa sen pitää muuttua sisällöltään aika rankasti.
”Eli se mitä yritän sanoa on että potentiaalisten yleisöjen näkeminen ja mielekkään sisällön tuottaminen näille yleisöille ei vaan onnistu jos asenteet eivät muutu”
Mä väitän että naiset on nähty potentiaalisena yleisönä jo aikoja sitten ja nykyään ne edustaa huomattavaa osaa aktiivisesta yleisöstä. Voi olla että naiset kattoo telkkaria miehiä enemmän jos urheilu jätetään pois laskelmista.
”Ja joo, varmaan auttaisi jos naisia ois enemmän tekijöinä ja tuottajina, mut ainakin elokuva-alalla naisilla on ilmeisesti aika hankalaa edetä, ja varmasti just vaativampien ja sisällöllisesti mielekkäiden elokuvien ja pelien tekemiseeen on paljon hankalampi saada rahaa.”
Sinkkuelämää tais sekin olla muuten parin homomiehen tekemä 😉 Mä en niele kovin helposti tota ”naisten vaikeus edetä” teoriaa, mutta koska näin alaa tuntemattomana on mahdotonta perustella väitettä suuntaan tai toiseen ni vähän turha vääntö. Pelialalla kyse on siitä, että ohjelmointitaitoisia naisia on äärimmäisen vähän ja peliskenessä sisällä olevia ohjelmointitaitoisia naisia vielä vähemmän. Ei oo yksinkertaisesti mahdollista, että niin pienestä poolista ponnistais kovinkaan montaa tasokasta peliohjelmoijaa. Kyse ei siis oo olennaisesti rahasta vaan siitä, että ammattitaitoisia naispeliohjelmoijia ei juurikaan ole.
”Jos Aku Lehtonen saisi valita, hän ei pelaisi Tekkeniä Ninalla, vaan homohahmolla. Siihen olisi helpompi samaistua”
Toi oli jotenkin huvittava kohta 😀 Ton mukaanhan näyttää siltä, että Aku haluais Tekkeniin jonkun ääristereotyyppisen gay-hahmon, jolla olis tyyliin teatraaliset viikset, kireet nahkahousut ja pinkki napapaita tms. päällä. En oikeen ymmärrä millä tavalla Tekkenin mieshahmoista on tähän asti käyny ilmi onko ne homoja vai heteroita, ellei nimenomaan oleta että homohahmojen täytyy olla ääristereotyyppisia. Näin Tekkenia vuosikausia pelanneena voisin hyvin kuvitella monet niistä paljaita lihaksiaan pullistelevista tai kireisiin kamppeisiin puetuista mieshahmoista homoiks.
Elina:
”edelleen painotan, että tuotanto yms. päätöksissä kuitenkin pelataan varman päälle, ja toistetaan jo totuttua, ja mietitään että “tätähän ne haluaa nähdä”. Yksi syy viihdekentän yksipuolisuuteen on myös jenkkien pitkäänjatkunut valta-asema: Euroopassahan tehdään keskimäärin vähemmän kliseistä kamaa.”
Silti kannattaa muistaa, että ne yrittää tehä siellä rahaa. Ts. jos teiän näkemys on oikeessa ja feministiselle tai stereotypiavapaalle viihteelle olis ylikysyntää, niin tuottajilla olis iso motiivi lisätä sellasen viihteen tarjontaa. Jos jostain syystä tarjonta ei kuitenkaan lisäänny, niin syitä voi olla monenlaisia eikä ne syyt välttämättä piile ”asenteissa”. Kyl siellä tuotantopuolella yritetään jatkuvasti aivot kuumina miettiä, että mitä katsojat haluaa. Monet pelaa varman päälle, mutta rohkeita kokeilijoitakin aina löytyy. Ja kun joku spottaa sen ylikysynnän kohteen ja lyö rahoiks, niin muut seuraa perässä.
Eurooppalaisilla olis ihan riittävästi resursseja tuottaa millasta viihdettä tahansa. Näyttää kuitenkin siltä, että ihmiset haluaa katella enemmän jenkkien tuottamaa viihdettä. Jenkit tuottaa jenkkikamaa, eurooppalaiset eurooppalaista. Jos eurooppalainen tuotanto olis katsotuinta, sitä ehkä kutsuttais kliseiseks? En allekirjoita näkemystä, jonka mukaan eurooppalainen tuotanto kokonaisuutena olis monipuolisempaa ku jenkkiläinen.
En kiellä tota mainostuksen ym. vaikutusta ihmisten preferensseihin, mutta se ei kuitenkaan estä uusien tulijoiden nousua markkinoille pidemmällä tähtäimellä sikäli kun potentiaalista kysyntää löytyy. Etenkään nykyisen teknologian aikana. Mainstriimiin nousu voi toki olla hankalaa, mutta netin kautta näkyvyyttä saa helposti ja halvalla pienemmillekin tuotannoille sikäli kun ne vetoaa yleisöön.
Niin juu, ja kyllähän ”asialle ollaan tekemässäkin jotain”. Totta on se, ettei asioita muuteta vain kritiikillä, mutta itse näen, että ongelmien nimeäminen/erittely ja purkaminen on osa sitä, että mitään koskaan muuttuu. Kritiikki ja rakentaminen eivät ole toisiaan poissulkevia, tai nakerra toisiaan.
Tässä esim SK:ssa tuore juttu joka liippaa aihetta läheltä: http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/linda-liukas-en-halua-jattaa-internetin-rakentamista-25-vuotiaille-miehille
Sitten jos mennään atlantin toiselle puolelle, niin hyvä esimerkki feministisestä ”teen sellaista lehteä kuin haluaisin lukea”-ilmiöstä on Tavi Gevinson, joka perusti suositun muoti/lifestylebloginsa pohjalle lehden. (En usein jaksa superpaljon diggailla muotiblogeja tms, mutta tässä ei kyse ole mistään pelkästä pinnallisesta kulutushysteriasta, ja toisekseen Tavi on aktiivisesti kiinnostunut feministisistä kysymyksistä. Tuossa tarkemmin taustaa:http://www.slate.com/articles/double_x/doublex/2011/09/how_fashion_and_feminism_became_bedfellows.html) Niin, ja Tavi on 15-vee. )
”Jostain hämmentävästä syystä johtuen jotkut (etupäässä, ei pelkästään) miehet kokevat sukupuolten tasa-arvon ongelmien tarkastelun yleisellä tasolla henkilökohtaisena loukkauksena ja syytöksenä”
Miehet kokee usein feministisen tavan tarkastella tasa-arvoasioita negatiivisena, koska se tapa tuppaa näkemään usein vaan kolikon toisen puolen eikä huomioi, että naisille hyödyllinen politiikka X saattaa olla miehille haitallinen. Feminismi ei sen poliittisessa muodossaan useinkaan ole ”kaikkien etu”, vaan naisten etu ja miesten haitta. Helppona esimerkkinä vaikka sukupuolikiintiöt pörssiyhtiöiden hallituksiin. Niistä kiintiöistä olis valtava haitta nyt työelämässä oleville korkean tason miehille ja valtava hyöty korkean tason naisille(kyseenalaista tosin, että kuinka paljon kiintiönainen suosimisestaan lopulta hyötyis). En usko että miesten enemmistö kokee ”tasa-arvo-ongelmien tarkastelua yleisellä tasolla” lainkaan negatiivisena, sikäli kun se ei tapahdu poliittisen feminismin värittämän linssin kautta.
”Kyse tuntuu olevan ainakin jossain määrin siitä, miten kaiken kaikkiaan geek-kulttuuri ja pelaaminen mielletään stereotyyppisesti miehiseksi, miesten alueeksi”
Ei sitä pelkästään mielletä sellaiseksi, vaan geek-kulttuuri ja pelaaminen on aina ollu ja on pitkälti edelleen äärimmäisen miehisiä alueita. Käsitys ei siis ole mikään sosiaalisesti konstruoitu illuusio, kuten kirjoittaja tuntuu viittaavan.
”Kun pelaava mies kokee naisen läsnäolon pelatessa häiritseväksi siinä määrin, että alkaa heitellä sovinistisia kommentteja yrittäen ”palauttaa naisen paikalleen”, on kyse siitä, miten kyseisen miehen on selvästikin mahdoton kohdata tätä naista yksilönä ja persoonana, joka on kiinnostunut pelaamisesta, vaan tämä nähdään vain Naisena, sukupuolensa edustajana, jonka kuuluisi käyttäytyä siten kuin mies olettaa, eli tehdä jotain muuta kuin pelata”
Väitän et tollaset miehet on pieni vähemmistö. Suurin osa pelinörteistä toivottanee pelaajanaiset enemmän ku tervetulleiks. Sitä kautta niillä olis mahollisuus saada edes joku kontakti naissukupuolen edustajiin. Toki ne näkee sen pelaajanaisen korostuneesti Naisena, mutta sille ne ei voi mitään ja sillä korostuneisuudella on naisen näkökulmasta myös valtavasti hyötypuolia.
(Kommentoin nyt tähän mielestäni tärkeimpään asiaan)
Rogue: ”Väitän et tollaset miehet on pieni vähemmistö. Suurin osa pelinörteistä toivottanee pelaajanaiset enemmän ku tervetulleiks. Sitä kautta niillä olis mahollisuus saada edes joku kontakti naissukupuolen edustajiin.”
Olet siis sitä mieltä oman mutusi pohjalta, että naisten kokema häirintä peliskenessä on pieni ilmiö (rajoittuu harvoihin miehiin)? Miten oma olettamuksesi sopii yhteen se BBC:n jutun kanssa, johon viittaan, ja jossa tuodaan esiin seksuaalisen häirinnän määrää ja jatkuvuutta?
http://www.bbc.co.uk/news/magazine-18280000
Musta on suhteellisen epäreilu asenne ”olettaa”, ja esittää, että naisten kokemukset on epätosia/huonoa tsäkää (törmäämistä vääriin tyyppeihin.) Ja myös kuvasi pelaajista jonain homogeenisena nörttijoukkona, jolla ei muuten ole kosketusta naisiin, ja naisen läsnäolo on vaan ”wau uuh nainen” on jotenkin sanoisinko 90-lukulainen. Kun kuitenkin pelaajista suuri osa on aivan normityyppejä (jos ilmaus sallitaan) ja enenevässä määrin naisia.
Olisiko reality checkin paikka?
Ylipäätään toi pelikulttuurin häirintä on suhteellisen paljon keskusteltu asia feministien, ja naispelaajien keskuudessa. Tässä on esimerkiksi aiheen tiimoilta perustettu sivusto, jonka nimi jo kuvaa aika hyvin sitä, mitä pelaava nainen kohtaa noin keskimäärin: ai pelaat videopelejä? Olet siis lihava, ruma tai lutka” http://fatuglyorslutty.com/
Okei joo, siis mä ajattelin tätä ikään kuin siinä mielessä, että onko aktiivipelaajat=pelinörtit taipuvaisempia dissaamaan naisia ku miehet yleensä. Ja pointti oli, että uskon nimenomaan tän nörttiporukan ottavan naiset tyypillisesti suht positiivisesti vastaan(sikäli kun niiden sosiaaliset kyvyt taipuu siihen). Mutta jos nyt puhut kaikista miehistä jotka koskaan pelaa, niin niiden enemmistö ei tietenkään oo nörttejä. Eli mun kuva pelaajista ei oo ”homogeeninen nörttijoukko”, jotenkin vaan ajauduin kelaamaan että tässä olis viitattu naisten saamaan kohteluun aktiivisempien pelaajien yhteisöissä.
”Musta on suhteellisen epäreilu asenne “olettaa”, ja esittää, että naisten kokemukset on epätosia/huonoa tsäkää”
Mä en todellakaan oleta, että ne on epätosia. Se mitä epäilen, on, että missä määrin ne kokemukset oikeesti liittyy sukupuoleen. Naispuolinen pelaaja saattaa nettipelin maailmassa joutua ekaa kertaa elämässään kunnolla kosketuksiin nuorten miesten nettiyhteisössä ilmenevään räävittömään kielenkäyttöön. Miehet on tyypillisesti siihen paljon tottuneempia. Ilkeen kielenkäytön kohteeks joutuva nainen saattaa kokea, että kyse olis sukupuolesta vaikka sitä oikeesti kohtaakin ihan kaikki netissä pelejä pelaavat. Mä oon nettipeliurani aikana esim. saanu osakseni kaikki maailman haukut ja uhkaukset mitä suht värikkäällä mielikuvituksella pystyy keksimään. Mua on esim. haukuttu huoraks, homoks äpäräks jne. Mut on myös lukemattomia kertoja uhattu murhata ja raiskata jne. Kaikki noi siitä huolimatta että oon lähes aina esiintyny maskuliiniseks tulkittavalla nimimerkillä. Noi haukut ja uhkaukset anonyymeiltä tyypeiltä mun anonyymille nettiavatarille ei yksinkertasesti liikuta mua pätkääkään. Eikä varmaan liikuta muitakaan nettimaailmaan turtuneita. Miehillä tätä turtumusta lienee enemmän plakkarissa ku naisilla keskimäärin. Sitten kun nainen astuu ummikkona tähän maailmaan, niin järkytys voi olla suuri.
On myös itsestäänselvää, että jos pelaa naishahmoa, niin siihen kohdistetaan todennäköisimmin niitä haukkuja ja uhkauksia, jotka siitä hahmosta nopeimmin juolahtavat mieleen. Ts. jos pelaat naista, niin oot huora yms. Jos sun hahmo on lihava, niin sua haukutaan läskiks tms. Jos oot mies niin homoks jne.(tai huoraks tai äpäräks…) Tosta meiningistä on vähän hankalaa lähteä päättelemään, että missä määrin kyse on siitä että pelaajat haluis dissata nimenomaan naisia. Toki voi olla että naishahmot herättää ylipäätään enemmän huomiota, koska ne on vähemmistönä ja siten on vähän enemmän myös sen negatiivisen huomion kohteena.
Rogue:”Ei sitä pelkästään mielletä sellaiseksi, vaan geek-kulttuuri ja pelaaminen on aina ollu ja on pitkälti edelleen äärimmäisen miehisiä alueita. Käsitys ei siis ole mikään sosiaalisesti konstruoitu illuusio, kuten kirjoittaja tuntuu viittaavan.”
En väitä, että kyse on ”sosiaalisesti konstruoidusta illuusiosta”. Miehiä on edelleen enemmän kuin naisia, mutta ne naiset, joita asia kiinnostaa, (ja joita on yhä enemmän) joutuvat jatkuvasti puolustelemaan omaa olemassaoloaan siellä. Myös kulttuuriset käsitykset, jotka vaikuttaa siihen, miten ihmiset asioita ja itseään mieltää, näkee pelaajan miehenä, on suhteellisen vähän muuttunut vastaamaan sitä todellisuutta, että pelaajat eivät ole kaikki (hetero)miehiä. (Kulttuurisista merkityksistä puhuminen ei merkitse olettamista, että asia X on sosiaalisesti konstruoitu illuusio”, mitä se sitten meinaakaan.)
Tutkimuksen mukaan (BBC:n uutisen lainaama tilasto):
(Figures apply to UK, France, Germany, Spain, Italy, Netherlands and Sweden)
”Women make up 31% of gamers aged 16+”
”“Women make up 31% of gamers aged 16+””
Tohon vaan sen verran, että toi ei sano mitään pelaamisen määrästä. Veikkaan että aktiivipelaajista paljon suurempi osa on miehiä, vaikka kaikista padia joskus kädessään pitäneistä naisia oliskin ton verran. Ts. voi olla että esim. millä tahansa ajanhetkellä online olevista pelaajista esim. 90% on miehiä, vaikka 31% pelaajapoolista oliskin naisia.
Hyvin samantyyppinen, paljon julkisuutta aikanaan saanut tapaus liittyi Kathy Sierran blogiin, josta kirjoitin nelisen vuotta sitten tämän Voiman jutun loppupuolella: http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2008/numero-6/tytot-tahtoo-laskea
Joo, kiinnostava juttu tämäkin! Ja erityisesti tämä: ”yhdysvaltalaisen Marylandin yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan naispuoliseksi tulkittava käyttäjänimi houkuttaa nettifoorumeilla 25 kertaa enemmän häirintää kuin sukupuolineutraali nimimerkki”. Ainakin itse oon ollut huomaavinani että suhtautuminen tietyissä nettikeskusteluissa minuun ja sitten ”samalla puolella” argumentoivaan mieheen (kun kumpikin kirjoittavat omilla nimillään) on ollut aika erilaista, ja uumoilen että kyse on ainakin osittain juuri siitä että jostain syystä naiseus triggeroi paljon aggressiivisempaa suhtautumista.
Tietysti tämä on ihan mutua, mutta feminististä tutkimusta asiasta odotellessa väitän naisten ja miesten suhtautumisessa vastakkaisiin mielipiteisiin olevan eroa. Naisten mielestä eri mielipide on jonkinlainen agression osoitus, kun taas miehet suhtautuvat asiaan haasteena. Jos vaikka facebookissa kieltäytyy komppaamasta jotain naisen esilletuomaa juttua ja ilmoittaa olevansa erimieltä niin keskustelu loppuu samantien ja usein myös ”kaveruus”.
Varmaankin keskustelukulttuureissa miesten ja naisten välillä voi ollakin jotain eroa – voi olla että naiset esim. ehkä opetetaan myötäilemään ja huolehtimaan siitä että kaikilla on koko ajan kivaa, kun taas miehet opetetaan puolustamaan itseään ja oikeuksiaan. En kumminkaan yleistäisi ihan noin huolettomasti, ja etenkään en usko että kyseessä on mikään biologinen ero.
Joo noin varmaan on, että naispuolinen nimimerkki vetää enemmän huomiota puoleensa. Mutta se pätee luultavasti sekä positiivisen että negatiivisen huomion osalta. Osin siks että naiset on sekä nettipeleissä että useimmilla keskustelufoorumeilla vähemmistönä ja osin siks, että miehet vaan on se aloitteellinen osapuoli suhteessa naisiin. Esim. nettideittisaiteilla naisprofiilit saa keskimäärin ehkä 50 kertaa enemmän huomiota ku miesprofiilit, vaikka naisprofiileja olis melkein yhtä paljon. Kolikolla on molemmat puolensa.
Nojoo, mutta on aika eri asia joku deittisivusto ja vaikka pelaaminen: kun eihän keskimäärin naiset pelaa/keskustele netissä siksi, että haluaa tulla isketyiksi:D Tai erityisesti huomioiduksi naisena.
(Tietenkin on totta sekin, että juuri koska miehet useemmin on alotteellisia esim. seuranhaussa, niin heteromiehet varmaankin voi kokea, että joutuu pettymään..tms. Mutta sitten kun mennään yhtään vakavampaa suhdetta etsimään, niin yhtä lailla monet naiset kokee, ettei löydä ketään. Kun ihmissuhteet on sattumankauppaa, myös.)
Kyllä siinä kuitenkin on olemassa tietty kaksoisstandardi, että naisen koetaan ”valittavan” helpommin, vaikka esittäisi saman jutun kuin mies. Tiedän, että monet naiset valitsee juuri siksi ”sukupuolineutraalin” nimimerkin esim. keskusteluissa, kun ei jaksa etukäteen antaa toiselle sitä lyömäasetta, et ”taas naiset itkee”, koska onhan se nyt rasittavaa että jokin ennakko-oletus määrittelee keskustelua. (Kuten juuri ne sukupuolistereotypiat).
Sama huomio mulla. Ja nimenomaan niin, että just naiseus triggeroi, ei välttämättä se, mitä milloinkin tulee sanoneeksi.
Toisaalta Henry Laasanen vaietaan feministien taholta täysin. Ainoastaan hörhötason naisasiahenkilöt kommentoivat Laasasen usein oivaltavia bloggauksia. Mihinkään keskusteluun ne eivät johda, koska järkevät vasta-argumentit puuttuvat. Kiusaamista on myös vaikeneminen.
Väitätkö siis, että jos jotain hörhöä ei netissä vaivaudu kommentoimaan (sikäli kun siitä on edes kuullut), niin se on kiusaamista. 😀
Voi olla että, niin sanotuilla pätevimmillä feministeillä on ihan muut keskustelufoorumit kuin joku US:n blogipalsta: kansainväliset konferenssit Tel Avivista New Yorkiin ja Nairobista Hongkongiin sekä erinäiset – usein englanninkieliset – tieteelliset julkaisut.
Tietenkin feministisen ajattelun popularisointi on hyväksi. Se onkin käsittääkseni yksi syy, miksi tämä feministien vuoro niminen blogi on olemassa. Tätäkin tosin pitävät yllä nuoremmat naistutkijat, jotka eivät vielä ole lähtenee luomaan kansainvälistä uraa, ainakaan pidemmäksi ajaksi.
Toiseksi, oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että ovatko edellä mainitun henkilön bloggaukset sittenkään kovin omaperäisiä oivalluksia. Jos ne nimittäin olisivat, eivätkä tiettyjen populaarien kiteytymien toisintoja, ei niitä US:n blogipalvelussa ymmärrettäisi tai ne saisivat lähinnä hämmennystä aikaan.
Kyllä me Laasasesta puhutaan 🙂 Täällähän on muistaakseni kirjoituskin aiheesta. Ja vaikeneminen painii ihan eri kiusaussarjassa vaikka nyt tappo- tai raiskausuhkausten kanssa.
No vaivauduit sitten kommentoimaan tavallista timpuria, mutta maisterismiehen laitoit evvk osastoon. Terveisiä vaan Jirille.
Äh, mikä tämä kommentti nyt on. Jirbux selitti sitä, miksi feministinen tiedeyhteisö ei keskustele Laasasen kanssa (tiedettä tehdään ihan eri areenoilla kuin blogeissa). Me täällä meidän blogissa pyritään parhaamme mukaan keskustelemaan erilaisten ihmisten kanssa, mutta ei me nyt koko blogia omisteta yhdelle ihmiselle tai yhden ihmisten juttujen kommentointiin. Ja edelleen, tämä(kään) blogi ei oo tiedettä vaan keskustelua feminismistä. Ja me koetaan, että se on tarpeellista myös tieteen ulkopuolella.
Jirbux on muuten ahkera kommentoimaan Kansan Uutisten verkkolehdessä. Ehkä vika onkin foorumissa?
Jiihoo, timpureilla on meitsin kokemuksen mukaan yleensä paljon järkevämpiä näkemyksiä kuin maistereilla. Six esim. istun Tampereella kaljalla mieluummin Montussa kuin Telakalla.
Saako kysellä, että mistä timpurista puhutte? 😀 Onko joku inside-läppä, joka ei aukee.. Onko nimimerkki Jiihoo timpuri?
Jirbux:
”Voi olla että, niin sanotuilla pätevimmillä feministeillä on ihan muut keskustelufoorumit kuin joku US:n blogipalsta: kansainväliset konferenssit Tel Avivista New Yorkiin ja Nairobista Hongkongiin sekä erinäiset – usein englanninkieliset – tieteelliset julkaisut.”
Oletko ihan varma tästä? Suunnilleen kaikilla muilla tieteenaloilla (ainakin mitä itse seuraan) on varsin mittava ja vivahteikas blogauskulttuuri. Higgsin hiukkasen löydöstä (ja mitä se meinaa) tiedettiin jo viikkoja ennen ”virallista” julkistusta twitterin ja blogosfäärin kautta. Taloustieteilijät Haaparannasta Krugmaniin ovat hyvin aktiivisia nettikeskustelijoita. Myös ympäristökysymyksistä, energiamuodoista ja jopa politiikasta löytyy varsin kiivasta (ja toisinaan myös laadukasta) mielipiteenvaihtoa ihan tieteellisten konferenssien ulkopuolellakin.
Muille asiantuntijoille tiedon jakaminen ja tutkimuksen populärisöinti ei tunnu olevan ylitsepääsemätöntä. Vaikka rautalankaa pitäisi vääntää hiukkasfysiikasta. Jo Einstein tiesi viisastella, ”Jollet pysty yksinkertaistamaan, et ymmärrä asiaa tarpeeksi hyvin.”
Minkä lisäksi on sääli, että käsitys valtavirtafeminismistä muodostuu äänekkäämmän teollispoliittisen ulottuvuuden mukaan.
Pratuuvi: Tietenkin popularisointi ja laajempi yhteiskunnalliseen keskusteluun kantaaotto on todella tärkeää. Jirbuxikin sen sanoi.
Näkisin, että nämä ”aktiivisuusasteet” eri tieteenalojen välillä vaihtelee paljon maittain, ja kielialueittain: Suomessa ylipäätään humanistis/yhteiskuntatieteelliset alat on todella pieniä (vertaa vaikka luonnontiede), joten helposti nyt väittäisin, ettei esim. vaikka myöskään historia/sosiaalipsykologia ole kovin paljon edustettuna bloggausskenessä. Ihmisillä ei vaan riitä aikaa kaikkeen, aj akateeminen kulttuuri alkaa yhä enemmän olla kilpajuoksua tekemään mahd. paljon artikkeleita…
Mutta: mitä muuta tämä blogi on kuin sitä naistutkimuksen bloggausskeneä? Ainakin nämä vakibloggarit, ja monet vierailijat, on naistutkimuksen alalta. (Huom: Tietty olisi upeeta, jos olisi paljon enemmän kaikkea, sitä en sano!)
”Kun pelaava mies kokee naisen läsnäolon pelatessa häiritseväksi siinä määrin, että alkaa heitellä sovinistisia kommentteja yrittäen ”palauttaa naisen paikalleen”, on kyse siitä, miten kyseisen miehen on selvästikin mahdoton kohdata tätä naista yksilönä ja persoonana, joka on kiinnostunut pelaamisesta, vaan tämä nähdään vain Naisena, sukupuolensa edustajana, jonka kuuluisi käyttäytyä siten kuin mies olettaa, eli tehdä jotain muuta kuin pelata.”
Tämä on kyllä niin puppua kuin olla voi. En tiedä yhtäkään miestä, joka pitäisi naisen pelaamista jotenkin huonona asiana. Päinvastoin, jokainen mies (ainakin itse pelaava) nimenomaan arvostaa sellaisia naisia. Sen sijaan naiset ovat niitä, jotka ovat aina miesten pelaamista kieltämässä ja arvostelemassa ja käskevät miesten hankkia ”parempaa” tekemistä.
Noilla haukkumisilla pelien chateissä yms. ei taas ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa. Siellä saa jokainen kuulla kunniansa sukupuolesta riippumatta. Sukupuoli on vain nopea tarttumiskohde. Naiset ovat huoria, mustat neekereitä, miehet homoja jne. Sama asia on yleensä kaikissa miehisissä harrastuksissa, joissa on tarkoitus voittaa vastustaja ja mahdollisuus häiritä häntä verbaalisesti. Jokainen esim. joukkueurheilulajeja harrastanut on saanut varmasti kuulla uransa aikana kaikki mahdolliset haukkumasanat mitä ihminen on keksinyt. Ja jokainen mies ymmärtää, että se kuuluu pelin henkeen eikä ota siitä nokkiinsa. Esim. tämä http://www.youtube.com/watch?v=u6pzqdnncu0
hauska pätkä on hyvä esimerkki normaalista käyttäytymisestä (pahimmat jutut tietenkin sensuroitu pois) miesten peleisssä ja olisi kyllä mielenkiintoista tietää miten naisurheilijat käyttäytyvät omissa peleissään. Uskoisin, että ihan samanlaista nimittelyä hekin harrastavat, joten kyse ei ole mistään miesten sorrosta naisia kohtaan, vaan peliin kuuluvasta asiasta. Voisi oikeastaan sanoa, että jos nainen pelaa esim. jotain sotapeliä verkossa ja häntä nimitellään sen chatissä, niin silloinhan nainen on juurikin saavuttanut täydellisen tasa-arvon, koska häntä haukutaan yhtä paljon kuin ketä tahansa pelaajaa. Eli hänestä on tullut kuin ”yksi jätkistä” eikä häntä pidetä enää vain naisena, jota pitää kohdella silkkihansikkain vain koska hän on nainen.
Olen miettinyt mistä johtuu, että naiset ovat niin herkkiä keksimään ongelmia sellaisista asioista, joissa miehet eivät näe mitään ongelmaa. Todennäköisesti kyse on siitä, että naiset elävät länsimaissa nuoruudessaan niin suojattua ja helppoa elämää miehiin verrattuna, että heti kun heitä aletaan kohtelemaan samalla lailla kuin miehiä, niin se on iso järkytys heille. Esim. peruskoulussa keskiverto koulukiusattu tyttö miettii kouluun lähtiessään haukutaanko häntä tänään huoraksi vai lesboksi, kun keskiverto koulukiusattu poika miettii lyödäänkö häntä tänään päähän vai vatsaan. Armeijassakin naiset pääsevät helpommalla ja esim. marsseilla ei ole häpeä, jos nainen antaa varusteitaan muiden kannettavaksi, kun taas mieheltä sitä ei katsota hyvällä jne.
Sama näkyy työelämässäkin (ei suojatyöpaikoissa). Siellä naisia usein viimeinkin kohdellaan tasavertaisesti miesten kanssa, eivätkä he saa helpotuksia sukupuolensa perusteella ja tämän takia naisille tuleekin usein tunne, että heidän on vaikea edetä miesvaltaisella alalla, vaikka kyse on vain siitä, että heitä viimeinkin kohdellaan tasavertaisesti miesten kanssa.
”Olen miettinyt mistä johtuu, että naiset ovat niin herkkiä keksimään ongelmia sellaisista asioista, joissa miehet eivät näe mitään ongelmaa.”
Hmm, tarkennuksen vuoksi, koska en ole ihan varma mihin kaikkeen tämä kommentti liittyy: oliko sinusta siis tässä blogauksessa kuvattu Sarkeesianin tapaus täysin ongelmaton, ja johtuu vain siitä että naiset ovat liian herkkiä koska ovat eläneet suojattua elämää?
Matias: en missään nimessä sano, että kaikki pelaavat miehet kohtelevat naisia seksistisesti/kokevat naiset ongelmana. Kyllä, tunnen itsekin lähinnä näitä fiksuja ja empaattisia miehiä. Se ei kuitenkaan poista niitä ongelmia, joihin iso osa naisista törmää, esim. juuri netti/pelimaailmassa. (Eikä tämä ole nimenomaan nettiympäristön ongelma, siellä vaan veemäisyys eri muodoissa esiintyy noin 100-kertaisena normielämään nähden, juurikin siksi, että ei tarvitse itse paljastua, eli voi anonyymina huutaa.)
Ihmiset, jotka haluaa nähdä, ettei ongelmia ole, muodostaa ison osan ongelmaa, asiassa kuin toisessa. (Muutenkin, esim. ennakkoluulot, jotka ei kohdistu itseen, jää välttämättä näkemättä. Esim. mies ei joudu kohtaamaan sukupuolensa takia peleissä rienaamista: varmasti herjaamista yms. on ja onkin ihan normikäyttäytymiskoodiston mukaisestikin, seksismi ja rasismi on kuitenkin eri asioita.
Tossa on munmielestä toimiva kommentti asiasta noin laajemmin (videomuodossa): http://vimeo.com/44117178
Kirjoitat: ”Noilla haukkumisilla pelien chateissä yms. ei taas ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa. Siellä saa jokainen kuulla kunniansa sukupuolesta riippumatta. Sukupuoli on vain nopea tarttumiskohde. Naiset ovat huoria, mustat neekereitä, miehet homoja jne”
Huomaatko, miten itsekin tuot esiin sen tosiasian, että haukkumisen syy/haukkumissana merkitsee nimenomaan, että ei ole heteroseksuaalinen valkoinen mies? Jos ymmärrtät: nainen on huora (muita nimityksiä myös, mutta liittyy ei-mieheyteen), ja miesten haukkuminen homoksi nimenomaan perustuu homouteen liitettäviin negatiivisiin merkityksiin. Haukkumiskulttuuri ei ole tasa-arvoinen, vaan niitä jotka ovat ei-norminmukaisia, noi satuttaa paljon enemmän. (Esim. kusipää on suhteellisen neutraali haukkumatermi.) Tuollainen häirintä on osa kulttuuria, joka ottaa erilaiset ihmiset eriarvoisina; niiden käyttäminen, ei useinkaan tiedostaen luonnollisesti, tukee ja ylläpitää eriarvoistavaa tapaa kohdella ihmisiä.
Siksi on hyvä miettiä, että vaikka susta on täysin ok sanoa noin, että mistä noi herjaukset lopulta lähtee, mistä niiden loukkaavuus saa voimansa. (Esim. miehelle on normaalia sanoa ”että oletpas neiti”, ja se on loukkaus, ts. epämiehekästä.) Helposti käyttää täysin totutusti sanoja, eikä ”periaatteessa” tarkoita pahaa. Silti ei ole syytä vetäytyä ”tää on vaan tottumusta ja kaikki näin tekee”-verhon taakse.
Oho, sori: Tarkoitus oli siis kommentoida TIKIN, ei Matiaksen kommenttia. Nää ei kirjoittajat jotekin sekottuu silmissä, kun kaikki valkeella taustalla. (Niin siis vika ei ole mun huomiokyvyssä, köhköh:D)
Elina H:
”Oho, sori: Tarkoitus oli siis kommentoida TIKIN, ei Matiaksen kommenttia. Nää ei kirjoittajat jotekin sekottuu silmissä, kun kaikki valkeella taustalla. (Niin siis vika ei ole mun huomiokyvyssä, köhköh:D)”
Ihan ymmärrettävää ja ei se mitään haitta ku ollaan varmaan kumminkin TIKIN kaa samassa salajuonessa feminismiä vastaan 😉
Tiki: en nyt ihan salajuoneen kuitenkaan usko. 🙂
“Olen miettinyt mistä johtuu, että naiset ovat niin herkkiä keksimään ongelmia sellaisista asioista, joissa miehet eivät näe mitään ongelmaa.”
Sorry OT.
Koska naiset ovat tottuneet valittamaan ja odottamaan asioita sen sijaan että itse eläisivät muutoksen todellisuudeksi. Valittaminen ja odottaminen ovat essentiaalinen osa naisellisuutta mutta naisellisuutta ei pidä ymmärtää joksikin mitä naiset ’oikesti’ ovat, ainoastaan tapa olla ja suhtautua maailmaan ja miehiin.
Jos naiset ovat kerran tasa-vertaisia miesten kanssa, miksi meillän on kollektiivisuus (feministisyys) joka tukee naisten muutosta mutta ei miesten? Ja missä vaiheessa tämä kollektiivisyys tulee tarpeettomaksi, onko se vasta silloin kun naisella on kaikki mitä miehellä on eli 50/50? Eikö tämä ole aika paradoksaalista, siis että oletetusti tasa-vertaiset naiset tarvitsevat tukea ”maalin asti” ollaaksen kuten miehet? Yritän siis herättää kysymyksen siitä milloin tasa-arvokeskustelu, päivän muodossa, tulee tarpeettomaksi. Voisiko olla että niin on jo? Sellaisen johtopäätöksen voisi vetää kun seuraa Ruotsin tasa-arvokeskustelua, ei siis feminististä vaan ”jämställdism” esim. Pelle Billing.
Konkreettisia tasa-arvoa edistäviä juttuja ois esimerkiksi lasten kotihoidon jakaminen tasapuolisesti miesten ja naisten kesken sekä armeijakäytännön uudistaminen tasa-arvoiseksi. Esim noi. Ei kenenkään tarvi ”olla kuten mies”, mitä sekin tarkoittaa?
Feminismi ei ikinä ajanut ”naisten muutosta, mutta ei miesten”. Sehän ois mahdotonta. Radikaalifeministit toki otti enemmän naisten oikeuksia esille (no joo, ensimmäisen aallon feministit myös, kun oli kyse äänioikeustaistelusta), mutta nykyään, kuten aiemmin jo kirjoitin, painopiste on siirtyny ”pelkän” sukupuolen tarkastelusta moninaisempiin eroavaisuuksiin.
Mikä oikeus sulla on määrittää mikä on tasa-arvoinen suhde ja minkälaisissa suhteissa naisten ja misten tulisi elää? Miehillä ja naisilla tulee olla yhtälaiset mahdollisuudet valita miten he haluavat sukupuolisesti elää eli minkälaisia miehiä ja naisia he haluavat olla, tämä on jo toteutunut. Sun feminismi haluaa haluaa aivan liika puuttua ihmisten itsemääräämisoikeuteen.
”Esim noi. Ei kenenkään tarvi “olla kuten mies”, mitä sekin tarkoittaa? ”
Kyllä pitää jos naiset haluavat enemmän mitä miehillä on! Se tarkoittaa että jos naiset haluaa tasa-arvoa esim. suurempien määrien naisjohtajien muodossa pitää naisten man up ja muuttua enemmän miehisiksi, naiset eivät naisellisuudessan ansaitse näitä paikkoja. Feminsimi huomioi teoriassa miehet mutta käytännössä feminismi on vielä täysin naiskeskeistä.
”Konkreettisia tasa-arvoa edistäviä juttuja ois esimerkiksi lasten kotihoidon jakaminen tasapuolisesti miesten ja naisten kesken”
Ei se mitenkään automaattisesti edistä tasa-arvoa, että pakotetaan miehet ja naiset vastaamaan lastenhoidosta ”tasapuolisesti”. Yhtä hyvin voisin väittää, että tasa-arvoa edistäis naisten ja miesten pakottaminen tekemään yhtä paljon töitä vaikkapa hiilikaivoksilla tai öljynporauslautoilla. Jos sä fiksaat yhen muuttujan tasan ja jätät muut koskemattomiks, niin kokonaisvaikutus tasa-arvoon voi hyvinkin olla negatiivinen.
”Konkreettisia tasa-arvoa edistäviä juttuja ois esimerkiksi lasten kotihoidon jakaminen tasapuolisesti miesten ja naisten kesken sekä armeijakäytännön uudistaminen tasa-arvoiseksi.”
Jälkimmäinen on tasa-arvon edistämistä mutta edellinen ei välttämättä ole. Asevelvollisuus on epätasa-arvoa koska asevelvollisuus on yhteiskuntavelvollisuus johon vain toinen sukupuoli on velvoitettu ja josta toinen on epäoikeudenmukaisesti täysin vapautettu. Kotihoidon jakaminen tasapuolisesti ei ole tasa-arvoa koska epätasainen jakautuminen ei välttämättä johdu epätasa-arvosta vaan pariskuntien henkilökohtaisesta vapaudesta ja oikeudesta päättää miten he haluavat järjestää kotihoitonsa. Pointtini on että kotihoidon jakamista ei voi pitää tasa-arvo kysymyksenä koska ero ei välttämättä johdu epäoikeudenmukaisuudesta kuten asevelvollisuudessa. Lopputulos ei itsessään ole todiste epäoikeudenmukaisuudesta eikä 50/50 jakauma ole mikään luonnollinen ja itsestäänselvä päämäära jota pitää kollektiivisin keinoin esim. feministisen tasa-arvokeskustelun avulla edistää. Naisilla ja miehillä on mahdollisuus jakaa kotihoito kuten he itse näkevät parhaaksi ja tämä riittää tasa-arvoksi. Siitä mitä ihmiset tekevät vapaudellaan voidaan toki käydä yhteiskunnallista keskustelua mutta feministiset näkemykset tasa-arvosta eivät ole missään etuoikeutetussa asemassa tässä keskustelussa.
Jop, ei noi kaksi esimerkkiä olekaan mitenkään suoraan verrattavissa toisiinsa. Ovat vaan esimerkkejä asioista, joiden osalta tulisi tasa-arvon edistämiseksi toimia. Ja lasten hoitojärjestelyjen osalta en usko mihinkään biologiseen ja/tai uskonnolliseen määräytymiseen, jonka kautta naiset ois pohjimmiltaan ”parempia” lasten hoivaajia. Tätä samaa päättelyketjua seuraten ajattelen myös, että järjestelyjen epätasaisuus heijastelee yhteiskunnan asenteita. Ja miksei asiaa voi lähestyä myös siten, että miehet saavat (laajemman) pääsyn perheeseen ja naiset (laajemman) pääsyn työelämään. Kaikki voittaa elämäänsä uuden alueen ja eurokin muuttuu euroksi sekä miehille että naisille.
Johanna Hiitola:
”Ovat vaan esimerkkejä asioista, joiden osalta tulisi tasa-arvon edistämiseksi toimia.”
Juuri tätä ”tulisi” en ymmärrä, tai asevelvollisuuden kohdalla ymmärrän mutta en muilla alueilla. Miksi meidän tulisi edistää kollektiivisesti jotain joka on seurausta ihmisten vapaasta valinnasta eikä epäoikeudenmukaisuudesta tai sorrosta ja josta ei seuraa epäoikeudenmukaisuutta? Mielestäni asiasta voi ja pitää käydä yhteiskunnallista keskustelua ja siten miten miehet ja naiset toteuttavat sukupuolisuuttaan on kuvailtava korrektisti (tätä feminismi ei tee) mutta ei meillä pidä olla mitään naiskeskeistä (tai mies) kollektiivista ideologiaa jonka pohjalta ihmisten ”tulisi” toimia.
Tiki:
”Sama näkyy työelämässäkin (ei suojatyöpaikoissa). Siellä naisia usein viimeinkin kohdellaan tasavertaisesti miesten kanssa, eivätkä he saa helpotuksia sukupuolensa perusteella ja tämän takia naisille tuleekin usein tunne, että heidän on vaikea edetä miesvaltaisella alalla, vaikka kyse on vain siitä, että heitä viimeinkin kohdellaan tasavertaisesti miesten kanssa.”
Mä uskon että me ei vielä tiedetä haluavatko naiset tasa-arvoa koska meidän pitää ensiksi altistaa naiset tasa-arvolle, eli maailmalle jossa miehet elävät, vasta sitten tiedämme. Mutta päätellen siitä kuinka paljon naiset valittavat jo nyt en usko sukupuolten väliseen tasa-arvoon, siis en usko että naiset haluavat sitä. Jos pystyttäisiin etukäteen osoittamaan mitä tasa-arvo vaatisi sukupuolisesti naisilta ja miten heidän pitäisi suhtautua miehiin että tämä tasa-arvo toteutuisi, uskon että vain pieni vähemmistö naisista haluaisi muutosta. Enemmistö naisista kannattaa tänään tasa-arvoa ainoastaan siitä syystä että he ymmärtävät tasa-arvon ainoastaan heille kuuluviksi etuoikeuksiksi ts. joksikin mitä heidän kuulu saada sen sijaan että se on jotain mitä heidän kuuluu saavuttaa/olla.
Ajatusvirhe lienee sinun käsityksessäsi. Ei tasa-arvo tarkoita sitä, että kaikki ovat samanlaisia ja elävät samanlaisissa maailmoissa. Ihmiset ovat erilaisia keskenään. Sukupuolten välisen tasa-arvon paraneminen tarkoittaa sitä, ettei sukupuoliero enää määritä ihmisen ”paikkaa” maailmassa, kuten siis on vuosisatoja tapahtunut. Ja toki me ollaan pitkällä tässä tavoitteessa jo. Feministisessä tutkimuksessa onkin entistä enemmän nostettu esiin myös muita eroavaisuuksia ihmisten välillä, kuten yhteiskuntaluokkaa, seksuaalisuutta, etnisyyttä, vammaisuutta, ikää, jne. Syrjinnän kokemukset ei itsestäänselvästi oo ”liimattuja” sukupuoleen vaan niitä koetaan erilaisten valtaa jakavien eroavaisuuksien kasautuessa. Näin siis voidaan tarkastella vaikkapa etnisten vähemmistöjen kokemaa syrjintää naisina ja miehinä.
”Ajatusvirhe lienee sinun käsityksessäsi. Ei tasa-arvo tarkoita sitä, että kaikki ovat samanlaisia ja elävät samanlaisissa maailmoissa. Ihmiset ovat erilaisia keskenään. Sukupuolten välisen tasa-arvon paraneminen tarkoittaa sitä, ettei sukupuoliero enää määritä ihmisen “paikkaa” maailmassa, kuten siis on vuosisatoja tapahtunut.”
En sitä väittänytkään, mun kysymys oli miksi naisellisuus koetaan rajoittavampana kuin maskuliinisuus? Feminismin/tasa-arvon naiskeskeisyyshän perustuu tälle oletukselle. Miksi naiset tarvitsevat kollektiivista tukea muuttuakseen vaikka naiset ovat oletetusti tasa-vertaisia miesten kanssa?
Johanna Hiitola:
”Sukupuolten välisen tasa-arvon paraneminen tarkoittaa sitä, ettei sukupuoliero enää määritä ihmisen “paikkaa” maailmassa, kuten siis on vuosisatoja tapahtunut.”
Eiks tää oo aika radikaali ymmärryksen muuttuminen? Siis eikö feminismi ole aiemmin päinvastaisesti väittänyt että suuria eroja sukupuolten väillä ei ole ja että paikka on enemmän määrittänyt ihmisen sukupuolieron tai naisen tapauksessa naisellisuuden? Ja nyt tämä itsenäinen naisellisuus ei enää saa määrittää naisen paikkaa maailmassa? Tarkoittaako tämä sitä että naiselle naisellisuudessa kuuluu kaikki mitä miehelle maskuliinisuudessa kuuluu? Eli meinaatko että riippumatta naisen naisellisuudesta tulee hänellä olla kaikki miehellä on ja maailman on muututtava mahdollistaaksen tämän, ei naisen? Kuulosta aika naiselliselta, siis odotusmuoto? Ehkä feminismi tulee juuri ymmärtää naisellisuutena?
Muistin virkistykseksi tästä ”keksitystä” ongelmasta: ”Tekstissä Sarkeesianin kertoo, miten hänestä kertovaa wikipedia-sivua vandalisoitiin järjestäytyneesti niin että lopulta moderaattorit joutuivat estämään sen muokkaamisen sekä miten Sarkeesianin blogin youtube-tiliä on yritetty saada poistettavaksi tekemällä ilmiantoja, jonka mukaan sen sisältö liittyy terrorismiin, minkä lisäksi hänelle on tietenkin tulvinut erilaisia viestejä ja kommentteja aina ”perinteisistä” naiset kuuluvat keittiöön-vitseistä aina väkivallalla, kuolemalla ja seksuaalisella väkivallalla uhkailuun asti. Tämän lisäksi hänen rahankeräystään kickstarter-sivustolla pyrittiin estämään erilaisin keinoin.”
”Ainoastaan naiset eivät kärsi kapeista kulttuurisista representaatioista.”
No, riipuu mitä ”kärsimisellä” tarkoitetaan, ainoastaan naiset valittavat niistä. Miksi? Miehet eivät paljon valita stereotyyppisistä mieshahmoista. Miksi naiset tekevät niin? Ja samaan aikaan naiset pitävät stereotyyppisiä naishahmoja esikuvina kuten esim Sex in the city ja Cosmo-naiset jotka ovat naisille oikesti ihailtavia hahmoja kun taas miehet suhtautuvat esim. 80-90-luvun stereotyyppisin muskelisankareihin toimintaleffoissa etäisellä ironialla, harva mies näkee sellaiseen maskuliinisuuden tavoittelemisen arvoisena, kun taas aika moni nainen pitää Carrie & Co. esikuvina.
”Pelisivusto Rock Paper Shotgunilla oleva John Walkerin teksti aiheesta (taisi olla yksi ensimmäisistä) kysyy, miten on mahdollista, että pelien stereotyyppinen naiskuva on aihe, jonka kriittinen käsittely (tai lupaus tulevasta kritiikistä) saa miehet lähettelemään raivopäisiä viestejä, joissa luvataan raiskata/tappaa, ja toivotaan että projektiin lahjoittaneet saavat syövän?”
Voisiko osasyy olla että netin ja pelien maailma on ainoa paikka jossa miehet saavat olla rauhassa maskuliinusuuden problematisoinnilta ja yksipuolisilta naiskeskeisiltä feministisiltä vaatimuksilta? Voisiko se olla koska netti on ainoa paikka jossa pojat ja miehet saavat käydä rajoittamatonta keskustelua omilla ehdoilla ilman valtavirta ja vanhusmedian feministis-poliittiskorrektia rajoituksia siitä mitä miehet saavat ajatella naisista ja suhtautua naisiin? Mun kysymys on kuinka paljon feministisyys on vastuussa netin naisvihasta ja miehisetä turhautumisesta, jota en kiellä, sivuuttaessaan kaiken naiskritiikin naisvihana. No, jossain tämä miehinen turhautuminen tulee purkautumaan ja netin maailma on viimeinen linnake jossa miehet eivät ole täysin rajoitettuja ja jossa miehet tekevät vastarintaa feminististä eli täysin naiskeskeistä kulttuuria vastaan.
”Jostain hämmentävästä syystä johtuen jotkut (etupäässä, ei pelkästään) miehet kokevat sukupuolten tasa-arvon ongelmien tarkastelun yleisellä tasolla henkilökohtaisena loukkauksena ja syytöksenä.”
Voisiko syy olla että feminismi on syylistänyt ja problematisoinut yksipuolisesti miehiä viimeiset 100 vuotta? Ihan ymmärrettävä reaktio.
Matias:”Voisiko se olla koska netti on ainoa paikka jossa pojat ja miehet saavat käydä rajoittamatonta keskustelua omilla ehdoilla ilman valtavirta ja vanhusmedian feministis-poliittiskorrektia rajoituksia siitä mitä miehet saavat ajatella naisista ja suhtautua naisiin?”
Tää nyt on aika mystinen väite. Oletat siis, että jokin kollektiivinen ”miesten omilla ehdoilla keskustelun” tarve merkitsee naisiin suhtautumista jos ei seksistisesti, niin ainakin stereotyyppisesti? Ja että jokin ”feministis-poliittiskorrektinen taho” kontrolloi kaikkea muuta ”mediaa”? En nyt kyllä millään niele väitettä, että mikäli miehet eivät ”saa” käyttäytyä halventavasti toisia kohtaan (siis huom: vitsit ja kaveriporukassa pelleily on aivan eri asia, kun kyse on aina kuitenkin kontekstista, miten vastaanottaja ”läpät” ymmärtää) niin se on joltain pois. Tai siis tällainen väite nojaa hyvin kapeaan kuvaan siitä, mitä kuuluu miehenä olemiseen, ja suuri joukko miehiä ei allekirjoita tätä näkemystä tai koe sitä omakseen.
Kuitenkin toisaalla syytät Johannaa siitä, että se yrittää vangita ihmiset joihinkin kapeisiin rooleihin:
”Mikä oikeus sulla on määrittää mikä on tasa-arvoinen suhde ja minkälaisissa suhteissa naisten ja misten tulisi elää? Miehillä ja naisilla tulee olla yhtälaiset mahdollisuudet valita miten he haluavat sukupuolisesti elää eli minkälaisia miehiä ja naisia he haluavat olla, tämä on jo toteutunut. Sun feminismi haluaa haluaa aivan liika puuttua ihmisten itsemääräämisoikeuteen.”
Kuka tässä haluaakaan puuttua ihmisten itsemääräämisoikeuteen? Feminismi on aivan yhtä kiinnostunut miehiä rajoittavista mailleista (mm. saako mies olla hellä ja hoivata), sen sijaan että yrittäisi väittää, että kaikki miehet haluaa tehdä asiaa X (vaikkapa purkaa raivoa netissä.)
Toisaalta kun puhutaan ihmisten oikeuksista olla ja elää, ne ovat olemassa aina rinnakkain toisten ihmisten oikeuksien kanssa. On ongelmallista puolustaa vaikkapa loukkaavaa käytöstä toisia kohtaan sillä, että joku kokee sen tarpeekseen ja oikeudekseen.
Lisäksi: Tässä jotenkin sekoitetaan aika onnistuneesti markkinakulttuurin tarjoamat naiskuvat, ja oletus, että feministisesti tarkasteltuna ne olisivat jotenkin ongelmattomia. Itse pidän Sex and the Cityn naiskuvaa to-del-la kapeana, ja sitä on kritisoitu jo sarjan esittämisaikana suhteellisen paljon, ja nimenomaan feministiseltä taholta. (Mm. afroamerikkalaisten täydellinen puute, kiinnostus pelkästään miehiin, puhumattakaan kulutushysteriasta.)
Kun puhutaan siitä, että naiset sitten on kiinnostunut kyseisestä ohjelmasta, niin hyvin usein suosituista kulttuurituotteista kiinnostutaan hengessä ”kun kaikki muutkin”. Suuri ongelma on juuri vaihtoehtojen puute.
Seuraavasta olen kuitenkin eri mieltä:”Ja samaan aikaan naiset pitävät stereotyyppisiä naishahmoja esikuvina kuten esim Sex in the city ja Cosmo-naiset jotka ovat naisille oikesti ihailtavia hahmoja kun taas miehet suhtautuvat esim. 80-90-luvun stereotyyppisin muskelisankareihin toimintaleffoissa etäisellä ironialla, harva mies näkee sellaiseen maskuliinisuuden tavoittelemisen arvoisena, kun taas aika moni nainen pitää Carrie & Co. esikuvina.”
Kyllä voisin nyt väittää, että suurin kiinnostus (fanituksen muodossa) ko. sarjaan oli alle 18-vee tytöillä, ja mukana on kaiken kaikkiaan etäistä ironiaa. Samaan tapaan kuin miehilläkin.
En nyt ole aivan varma muutenkaan tämän vertauksen pointista: haluat siis osoittaa, että naiset ovat vähemmän medialukutaitoisia/kriittisiä/enemmän vaikutteille alttiita? (Tässä on se ongelma jo lähtökohtaisesti, että sulla on ensimmäisen persoonan näkökulma miesten mieltymyksiin, ja tarkkailet naisia ulkoapäin – en esimerkiksi itse uskaltaisi väittää, että tiedän tasan, millaisen merkityksen ”miehet yleensä” antaa toimintasankareille, tms.) Kylläkin ylipäänsä uskon, että ihmiset suhtautuu kriittisemmin moniin stereotyyppisiin hahmoihin, kuin mitä helposti uskoisi.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kulttuurisella kuvastolla olisi merkitystä, vaikka siihen etäisyyttä osaisikin ottaa: onhan esim. nuorien poikien ulkonäköpaineet -erit. lihaksikkuuden suuntaan- kasvaneet, muistan lukeneeni, ja kuntosalitreeni aloitetaan yhä aiemmmin- ja nimenomaan epävarmuudesta oman kehon kelvollisuuteen.
Moilasen Tulvassahan Laasanen mainittiin nimeltä parin muun kanssa jutussa, jonka nimi oli muistaakseni ”Jo riittää, miesaktivistit” tai jotain. Kannessa oli kuva pistoolilla uhkaavasta naisesta.
No, Laasasta ei kukaan feministi ole kehotuksesta huolimatta vielä ampunut, mutta voi vain arvailla kuinka moni mies tai poika on saanut turpaansa naiselta näiden aggressiivisuuteen usuttavien feministien takia (naiset ovat, kuten kaikki tutkimuksiin tutustuneet tietävät, väkivaltaisempi sukupuoli parisuhteissa). Tulvassahan äskettäin oli juttu siitä, saako miehiä tappaa vai pitääkö peräti (http://www.tulva.fi/index.php?k=15862). Aika myönteisesti tappamiseen suhtauduttiin. Kuinka moni jutun lukenut on sen jälkeen pistänyt äijänsä tai poikalapsensa kylmäksi?
No, onneksi Suomessa feministinen aggressiivisuus on vielä aika pientä.
Tämän, sanoisinko, puoli-institutionalisoidun väkivallan lietsomisen rinnalla on sitten jotain nörttipoikia, joiden elämä ei ole paljon muuta kuin pelaamista ja jotka hermostuu tai on hermostuvinaan henkilöstä, joka ei diggaa heikäläisten elämäntapaa tai sen keskiössä majailevia kulttuurituotteita.
En oikein tiedä kumpi on huolestuttavampaa. Toi seksistinen vihanlietsonta on vaikutusvaltaisempaa, mutta pelaajasukupolven idiotismilla voi olla ikävämmät seuraukset. Sen kuitenkin tiedän, että feministien pitäisi ensin siivota omat komeronsa.
Muuten olen sitä mieltä, että miehet ovat populaarikulttuurissa selvästi vihatumpi ja naurettavampi sukupuoli. Esimerkki: mies pistetään hengiltä elokuvassa höysteenä juonelle, nainen pistetään hengiltä ja kosto riittää elokuvan juoneksi. Tämä ei sitten tarkoita, että populaarikulttuuri mielestäni varauksettomasti rakastaisi naisia. Vain selvästi miehiä enemmän.
Aika/hyvinkin OT:ksi menee.
Mutta: olet siis sitä mieltä, että netin seksistinen kulttuuri ja Sarkeesianiin kohdistetut hyökkäykset ja Tulvan kansi on jotenkin verrattavia? Ja jotenkin toisensa poissulkevia? Ja että ko. seikan ottaminen tähän keskusteluun on relevanttia? (Ja että jollain muulla kuin Tulvan graafikolla olisi vastuuta siitä, että piirroshahmo pyssyn kanssa on kannessa. Se ei ole mikään suomalaisten feministien kollektiivinen luurako, tms.) Jos mietitään kulttuurimme kuvakieltä noin yleensä, niin.. Itsekin toisaalla tuot esiin, miten paljon väkivaltakuvastoa on esillä nimenomaan viihteessä, ja sitten esität kauhistunutta vain ja ainoastaan ko. kannen vuoksi. Se saattoi olla huono/mauton valinta, mutta ”väkivallallalietsontaan” sitä on turha kytkeä. Vai meinaatko, että Sarkeesianiin kohdistettu häirintä jotenkin liittyisi ko. asiaan? Onko Sarkeesian ollut hyökkäävä/väkivaltainen? http://www.newstatesman.com/blogs/internet/2012/07/what-online-harassment-looks Jos vaikka pysyttäisi suht asiassa. Itse koen tarpeelliseksi korostaa, ettei tietyn miesryhmän käytös tarkoita sitä, että ”miehet on sikoja”, tms, enkä vihaa miehiä. Päinvastoin. Sen takia en koe oikeutetuksi, ajatustapaa, että ”kaikki feministit on sitä/tätä”, kuten en myöskään sitä naisten kohdalla.
Scum-manifestista kertovasta jutusta:”Kuinka moni jutun lukenut on sen jälkeen pistänyt äijänsä tai poikalapsensa kylmäksi?”
Ihanko tosissasi kysyt? Varmaan kuka tahansa lukutaitoinen huomaa, että tässä jutussa 2 ihmistä (mies ja nainen) keskustelee ko. kirjasta, ja että onko siinä mitään mieltä. Kyse ei ole ohjelmanjulistuksesta tappaa ketään. Musta on aika huolestuttavaa, jos toi saa ihmisiä tappamaan toisiaan; entäs jokin Breivikin manifesti sitten?
Jotenkin toivon, että keskustella voisi ilman vääristelyä/saivartelua.
Tässä perustelut viestilleni, kun ne ei näemmä tulleet selväksi:
1) Korjasin aiemmin ketjussa esitettyjä vääriä väitteitä.
2) Samalla sain tilaisuuden huomauttaa, että ei pitäisi pitää kovin kovaa meteliä, kun on omia luurankoja kaapeissa.
3) On erikoista väittää, että ihmisten tappamisen oikeutuksesta puhuminen osin myönteiseen sävyyn on ihan ok. Et varmasti suhtautuisi yhtä rennosti, jos jossakin mediassa keskusteltaisiin siitä, saako tai pitäisikö naisia tai mustaihoisia tappaa.
4) Rinnastin lopuksi tämän Sarkeesianin kohtaaman vihan feministien mediassa levittämään vihaan.
Tarkentaisitko, missä kohdin minä muka vääristelin? Oletko esimerkiksi sitä mielät, että mainitussa SCUM-jutussa ei puhuttaisi osin myöntiseen sävyyn miesten tappamisesta tai että jutun alku ei väittäisi, että Suomessakin pitää ulkomaitten tapaan puhua miesten tappamisesta, vaikka se hurjalta tuntuukin?
Kaiken kaikkiaan olen pöyristynyt vastauksesi sävystä. Ikään kuin minä olisi syyllinen siihen, että feministisen liikkeen keskeisillä paikoilla toimii väkivallan hyväksyviä ja sitä jopa ihailevia sekopäitä (esim. Saarikoski ja Moilanen, joka, muuten, hyväksyi väkivaltaan usuttavan kannen). On vaikea keksiä mitään muuta liikettä, jolta tuollainen toiminta hyväksyttäisiin.
(Toiselta, Vistaa pyörittävältä tietokoneeltani ei voi muuten kirjoittaa tänne, koska näkyviin tuulee vain kirjoituskenttä eikä muita kenttiä tai lähetä-nappulaa. Ei sen puoleen, että aikoisin kirjoittaa, mutta kannattaisi ehkä tsekata WordPressin asetuksia vai mistä lie johtuu.)
Joo, tän Tom Pelin viestin julkaisu ei ehkä ollut kovin viisasta koska ihmisten mainitseminen nimeltä (ja miksi kummassa ne muuten ovat aina nämä samat kaksi ihmistä joiden muutamia sanomisia jaksetaan loputtomiin veivata näissä keskusteluissa todisteena feministien kaikkinaisesta pahuudesta?) väkivallan ihailijoina ilman kunnollisia perusteluja on perseestä. Tässä kohtaa moderointi on jo myöhäistä mutta vastaisuuden varalle: kirjoittakaa asiallisemmin niin pointitkin (jos niitä on) menee paremmin läpi.
Öh. Menee hieman hämmentäväksi.
(Pakko huomauttaa vain: Feministit Suomessa/Maailmalla ei ole mikään järjestäytynyt kollektiivi, jota voi vetää edesvastuuseen henkilön X tekemisistä. Tai ole olemassa mitään ”johtohahmoja.” -Sen sijaan on esim. olemassa paljon erilaisia yhdistyksiä, joilla on omat kannat ja tavoitteet- On paljon feministejä, joiden kanssa olen joistain/monistakin asioista eri mieltä. Esillenostamasi Tulva-lehti (jota tilaan, koska monet jutut on hyviä) on Naisasialiitto Unionin lehti, ei mikään virallinen totuus jostain/mistään. Lehdet, as we know, koostuvat yleensä eri kirjoittajien tekemistä jutuista. Jotkut on paskoja, jotkut hyviä. Niistä voi antaa palautetta kirjoittajalle, jos ahdistaa/kokee tuleensa loukatuksi.)
Haluat sanoa, että en saa kirjoittaa/täällä ei saa keskustella netin seksistisistä käytännöistä ja Sarkeesianin kohtaamasta häirinnästä, koska mielestäsi feministit kannustaa väkivaltaan? (Mikä ei ole totta.)
(Kannattaa muutenkin miettiä ennen kuin kirjoittaa ihmisistä nimillä että ne on sekopäitä, tms.)
Elina:
”Esim. mies ei joudu kohtaamaan sukupuolensa takia peleissä rienaamista: varmasti herjaamista yms. on ja onkin ihan normikäyttäytymiskoodiston mukaisestikin, seksismi ja rasismi on kuitenkin eri asioita”
Mulle ei oo vieläkään auennu, että mistä tiedät naisten joutuvan rienaamisen kohteeks nimenomaan sukupuolensa takia. Rienaaminen on äärimmäisen yleistä nettimaailmassa/peleissä ja kaikki netissä aktiiviset miehetkin joutuu jatkuvasti sen kohteeks. Mä pelaan yleensä maskuliinisella nimimerkillä, mutta silti mua haukutaan suht usein esim. huoraks. Ja kuten aiemmin sanoin, mut on monesti uhattu myös tappaa tai raiskata. Jos nainen saa noita samoja uhkauksia, niin mistä voi päätellä, että se johtuis sukupuolesta? Ja jos naispuolista nimimerkkiä satutaankin haukkumaan esim huoraks vähän useemmin ku miespuolista ja miespuolista hakukutaan useemmin vaikka runkkariks, niin mitä merkitystä tällä oikeestaan on? Ei huoraks haukkuminen välttämättä oo mitään ”seksismiä” ja vaikka oliskin, niin on ihan mielivaltasta päättää, että seksismi olis rienaamisen vakavin muoto. Tai rasismikaan. Seksismi ja rasismi nyt vaan sattuvat olemaan paljon tapetilla ja ne on helposti identifioitavissa olevia rienaamisen muotoja. Paljon pahempaakin voi kuitenkin keksiä.
”Haukkumiskulttuuri ei ole tasa-arvoinen, vaan niitä jotka ovat ei-norminmukaisia, noi satuttaa paljon enemmän.”
Ei oo mitään syytä olettaa, että homo tai huora olis edes pahimmasta päästä haukkumasanoja mitä voi keksiä.
Tulee väkisinkin fiilis, että tässä ollaan taas lähinnä hamstraamassa uhripääomaa naissukupuolelle.
”Kyllä voisin nyt väittää, että suurin kiinnostus (fanituksen muodossa) ko. sarjaan oli alle 18-vee tytöillä, ja mukana on kaiken kaikkiaan etäistä ironiaa.”
Sinkkuelämää on niin käsittämättömän suosittu sarja, että sellasen suosion ylläpitämiseen ei todellakaan riitä pelkät teinit. Feministisen kuplan ulkopuolella vois lonkalta heittää, että lähelle puolet 15-40v naisista diggailee sarjaa enemmän tai vähemmän eikä mitenkään ironisesti. Riittää kun vilkaisee facebookissa kaverilistallaan olevien naisten suosikkisarjoja. Siihen en ota kantaa, onko naiset yhtään vähemmän kriittisiä tms. ku miehet. Sitä paitsi mäkin tykkään Sinkkuelämästä 🙂
Tuolla aiemmin juuri puhuttiin tutkimuksesta jossa oli todettu naissukupuoleen viittaavan nimimerkin herättävän aggressiviisempia reaktioita kuin miessukupuoleen viittaavan.
Sinkkuelämästä: otin sen tuolla yllä puheeksi lähinnä siksi, kun minusta se on esimerkki siitä että potentiaalisia yleisöjä on, jos niitä vaan osataaan hyödyntää. Sinkkuelämän naiskuva toki on todella kapea, kuten Elina totesi, ja kaikenlaista muutakin kritiikin aihetta sarjaan tosiaan liittyy. Toisaalta jos miettii että kuinka monessa sarjassa kuvataan naisten välistä ystävyyttä (tai kuvattiin 2000-luvun alussa ja aiemmin) niin siinä mielessä S & C on minusta oikeasti edelläkävijä, ja samoin naisten seksuaalisuuteen liittyvissä jutuissa (hyvässä ja pahassa, vois sanoa). Eli kun sitä tarjontaa on niin vähän, niin ei-niin-täydellisetkin kuvaukset kelpaa ja kiinnostaa. Ja joo, ite tykkään Sinkkuelämästä mutta usein oon myös ärsyyntynyt monista jutuista siinä. Tykkääminen noin ylipäätään ei minusta sulje pois kritiikkiä, kuten Elina jo tais todetakin.
Eri keskustelu on sitten se, että vaikka kuinka suhtautuis ironisesti tai ottais etäisyyttä tai olis kriittinen niin se ei sulje pois sitä että kulttuurituotteet vaikuttaa meihin. Jo pelkästään se että pitää ylipäätään suhtautua jotenkin on musta merkityksellistä. Eli vaikka suhtautuisin kriittisesti siihen miten S & C:ssä puhutaan seksistä mun täytyy kuitenkin samalla itse ees jossain määrin miettiä että miks oon kriittinen ja mikä siinä puheessa aiheuttaa sen että koen tarvetta ottaa etäisyyttä. Eli anyway joudun kuitenkin jollain tavalla kelailemaan niitä juttuja ja nimenomaan sen sarjan asettamassa kehyksessä.
”on ihan mielivaltasta päättää, että seksismi olis rienaamisen vakavin muoto. Tai rasismikaan. Seksismi ja rasismi nyt vaan sattuvat olemaan paljon tapetilla ja ne on helposti identifioitavissa olevia rienaamisen muotoja. Paljon pahempaakin voi kuitenkin keksiä.”
Ensinnäkin, ei kai kukaan oo väittänyt että seksimi ois kaikista vakavin muoto aina. Se nyt vaan sattui tässä esimerkissä olemaan aika selkeää ja uskonpa että suuri osa netissä touhuavista naisista on törmännyt vastaavaan, jolloin se on meille merkityksellistä ja meillä on oikeus a) puhua siitä ja b) miettiä syitä siihen ja c) pyrkiä kitkemään sitä.
Toiseksi, kun puhutaan jostain yksittäisistä haukkumisista tai rienaamisista niin ne ei ikinä tapahdu tyhjiössä. Otanpa vaihteeks esimerkiksi rasisimin ni en ehkä joudu heti siihen ”kuka täällä oikeastaan kärsii seksismistä” -suohon. Eli rasistiset uhkaukset on vakavia siksi että me kumminkin eletään yhteiskunnassa jossa rasismia on – sekä yksittäisten ihmisten toimesta että institutionaalisella tasolla. Jos mua joku haukkuis netissä jollain rasistisella nimityksellä niin se ei varmasti paljon hetkauttaisi, koska en oo ikinä arjessa törmännyt ihonväriin liittyvään uhkailuun enkä muutenkaan itseeni kohdistuvaan rasismiin. Mut jos tilanne oiskin se että rasismi ois muutenkin osa arkea ja ois syytä esim. pelätä samansorttisia juttuja kadulla perään huutelevia tyyppejä, niin silloin varmasti myös netin uhkaukset tuntuisivat ihan eri tavalla.
Eli oisko niin että jos itse saa arjessaan olla suht rauhassa sekä seksismiltä että rasismilta, niin silloin niistä ”valittajat” eli toisin sanoen niihin puuttujat on helppo leimata nössöiksi ja tyhjästä suuttujiksi.
”Hmm, tarkennuksen vuoksi, koska en ole ihan varma mihin kaikkeen tämä kommentti liittyy: oliko sinusta siis tässä blogauksessa kuvattu Sarkeesianin tapaus täysin ongelmaton, ja johtuu vain siitä että naiset ovat liian herkkiä koska ovat eläneet suojattua elämää?”
Oli. Yhtä Sarkeesiania kohden löytyy sata miestä, jotka ovat saaneet samanlaisen kohtelun, eivätkä he ole nostaneet siitä turhaa äläkkää, koska ymmärtävät miten (netti-) maailma toimii ja ovat tottuneet siihen.
Nettiräksyttäjien sijaan, paljon huolestuttavampaa nyky-yhteiskunnassamme on ihmisten eriarvoinen kohtelu lain edessä. Valkoisella lihaa syövällä heteromiehellä (esim. Halla-aho) ei yksinkertaisesti ole samanlaisia oikeuksia sanoa totuutta ja mielipiteitään kuin vaikka kasviksia syövällä lesbonaisella (esim. Saarikoski).
Jaa. Mä taas ajattelen niin että netti ei ole mikään erillinen saareke vaan paikka jossa tapahtuu asioita ja jossa tehdään asioita, ja niinpä se mitä netissä tehdään on todellista ja vaatii reagointia. Ja jos joku uhataan tappaa tai raiskata pelkästään sen takia että ajatteli tehdä jonkin kriittisen videon niin se ei minusta ole ongelmatonta. Ja jos väität että ”yhtä Sarkeesiania kohden löytyy sata miestä, jotka ovat saaneet samanlaisen kohtelun” niin nyt ois hyvä tilaisuus heittää kehiin jotain dataa tai lähdeviitettä tai ees esimerkkiä.
K:
”Tuolla aiemmin juuri puhuttiin tutkimuksesta jossa oli todettu naissukupuoleen viittaavan nimimerkin herättävän aggressiviisempia reaktioita kuin miessukupuoleen viittaavan”
Mä luulen että naisiin kiinnittyy nettimaailmassa enemmän sekä positiivista että negatiivista huomiota ku miehiin. Vilkase vaikka Uuden Suomen blogeja. Jos nuori nainen kirjottaa siellä omalla naamallaan, niin täysin sisällöstä ja sen tasosta riippumatta huomiota tulee valtava määrä verrattuna enemmistöä edustavien miesbloggaajien saamaan huomioon. Ja siellä se naisten saama huomio on pääasiassa positiivista. Selvimpänä esimerkkinä ehkä surullisen kuuluisa Helena Eronen, joka on itsekin monesti todennu, että saa käsittämättömän määrän positiivista huomiota naiseutensa takia, vaikka kirjottais mitä sontaa. Helenalla tosin on ajoittain ihan hauskoja ja oivaltaviakin kirjoituksia. Mut varmaan joo naisiin kohdistuu vähän herkemmin sitä negatiivistakin huomiota, etenkin jos provoaa feminismillä tms.
Sinkkuelämän naiskuva tosiaan on suht kapea(puhumattakaan mieskuvasta 😀 ), mutta toisaalta olis varmaan mahdotonta tehä sarja, jossa kaikki mahdolliset naistyypit olis edustettuina. En sinänsä nää mitään vikaa siinä, että joku tekee sarjan, joka kertoo suht menestyneiden ja edustavan näköisten fiktiivisten kaupunkilaisnaisten elämästä. Näkökulman kapeus aletaan näkemään jonkinlaisena ongelmana vasta silloin, kun sarjasta tulee ”se juttu”, jota kaikki kattoo. On kuitenkin liioiteltua olettaa, että ihmisten naiskuva muodotuis oleellisesti yhen sarjan perusteella, vaikka se suosittu oliskin.
”Eli kun sitä tarjontaa on niin vähän, niin ei-niin-täydellisetkin kuvaukset kelpaa ja kiinnostaa”
Ootko sitä mieltä, että tarjontaa on edelleen vähän? Laitan nyt tähän päivitetyn listan mun mielestä naisille suunnatuista sarjoista, jonka laitoin jo aiemmin:
Lääkärisarjat, teinivampyyrisarjat, dekkarisarjat, hirvee määrä tusinasaippuasarjoja, valtava määrä erilaisia muotiin, kauneuteen, parisuhteisiin ym. liittyviä tosi-tv-ohjelmia, hääohjelmat, Sinkkuelämää, Desperate housewives, Gossip Girl, Girls jne. Ja naisten ohjelmille on Suomessa omistettu erikseen kaks eri kanavaa Liv ja AVA.
”jolloin se on meille merkityksellistä ja meillä on oikeus a) puhua siitä ja b) miettiä syitä siihen ja c) pyrkiä kitkemään sitä.”
Missäköhän välissä oon ehdottanu, ettei siitä sais puhua? Mä yritän tässä vaan tarjota niille negatiivisille kokemuksille vaihtoehtosta tulkintaa. Ts. teiän väite on, että naiset joutuu jatkuvasti ahdistelluks netissä nimenomaan sukupuolensa takia. Mä myönnän että naiset joutuu ahdistelluks, mutta oleellisesti epäilen kyseen olevan täsmälleen samasta häiriköinnistä, jonka kohteeks joutuu myös kaikki netissä aktiiviset miehet. Naiset tuntuu myös kokevan häiriköinnin miehiä voimakkaammin ja pitää sitä suurempana ongelmana, ehkä sitten siitä sukupuolierosta tai sukupuolten erilaisesta keskustelukulttuurista johtuen. Keskuatelukulttuurin ero tulee muuten hyvin esille seuraamalla blogimaailmaa. Jos kattoo vaikka naissivusto lily.fi:n blogeja, niin siellä tyypillisesti keskustelu on sitä, että käydään paijailemassa bloggaajan itsetuntoa kehumalla sitä ihanaks tms. kirjotuksen sisällöstä välittämättä,.Miesten blogeissa keskustelu on aggressiivista vääntöä, jossa osapuolet pyrkii kaikin keinoin osottamaan olevansa oikeessa ja lyttäämään vastapuolta. Kieli on yleensä myös melko värikästä.
Rasismi voi olla iso ongelma yhteiskunnallisella tasolla, mutta anonyymissa nettimaailmassa tapahtuvan yksilöiden välisen herjaamisen kontekstissa tilanne on täysin toinen. Siellä ketään ei voida oikeesti syrjiä sen ihonvärin tai sukupuolen perusteella, koska ne ominaisuudet ei edes yleensä ole osapuolilla tiedossa. Esim. huora-haukut menee miehille varmaan useemmin ku naisille, homo-haukut menee tyypillisesti heteroille ja neekeri-haukut ehkä useemmin valkosille ku mustille. Ts. noita ilmaisuilla käyttämällä ei anonyymissa netissä pysty sortamaan mitään ihmisryhmää vaan ne muuttuu sisällöltään lähes tyhjiks haukkumasanoiks siinä missä kusipää tai idioottikin. Joku voi toki edelleen kokea neekeri-haukun pahempana ku vaikka kusipään, mutta ei sitä voi mitenkään rinnastaa siihen, että Hakkarainen haukkuu neekereitä telkkarissa.
Mua kiinnostais myös kuulla noista miehin kohdistuvista hyökkäyksistä. Sitten vois aidosti miettiä, mitkä piirteet on sukupuolittuneita. Eli siis miten ja kuka hyökkää naisia tai miehiä vastaan ja mistä syistä? Ja miten sukupuoli siihen vaikuttaa? Nää ois mielenkiintoisia kysymyksiä. Jankkaaminen siitä, kuka kokee enemmän häirintää ja kuka valittaa ja kuka ei, on täysin hedelmätöntä. Sekä naisiin että miehiin kohdistuvasta nettihäirinnästä vois tässä puhua asettamatta niitä jotenkin vastakkain, ikään kuin ne poissulkisi toisensa.Molempia tapahtuu, mutta ne on vähän erilaisia ilmiöitä ja eri syistä ehkä vakavia.
Ja tuo ”naiset vaan valittavat” -kortti on typerä tapa taas yrittää saada meidät kirjoittajat hiljaisiksi. Jos epäkohtiin puuttuminen on valittamista, eihän täällä sitten ikinä mikään muutu. Kommentoikaa asioita, ei ihmisiä.
No mun kokemuksista suurin osa on nettipokeripöydistä. Siellä rahansa hävinneillä tyypeillä palaa usein totaalisesti hihat ja ne käyttää kaikki maholliset haukkumasanat ja uhkaukset mitä vaan keksii. Mua on haukuttu esim sanoilla: ”fucking asshole”, ”retard”, ”idiot”, ”whore”, ”slut”, ”cunt”, ”gay”. Lisäks mut on miljoona kertaa uhattu hakata, raiskata ja murhata. Vastaavan kohtelun saa aika tasapuolisesti kaikki aktiivisemmat nettipokerinpelaajat, jotka voittaa rahaa. Pöydän chattia seuraamalla meiningistä saa aika kattavan kuvan.
Nimimerkillä ei oo juuri mitään merkitystä vittuilun määrän kannalta. Suurin osa nimimerkeistähän on itse asiassa sukupuolettomia. Onks esim. mun täällä käyttämä nimimerkki maskuliininen vai feminiininen? ”Rogue”-nickin nappasin alunperin Marvel-sarjakuvista, joissa Rogue on naispuolinen supersankari. Toisaalta käännös suomeksi olisi jotain ”roiston” tapaista. Anyway ton voi tulkita miten tahansa feminiinisyys-maskuliinisuus -asteikolla.
Ei se ole henkilöön käymistä, että pohtii onko naiset kokonaisuutena herkempia loukkaantumaan tai valittaako ne herkemmin ku miehet.
Rogue:
”Ei se ole henkilöön käymistä, että pohtii onko naiset kokonaisuutena herkempia loukkaantumaan tai valittaako ne herkemmin ku miehet.”
Jep, ja ovatko naiset valitusherkempiä ei tarvitse edes empiirisesti todeta niin itsestäänselvä osa se on meidän kulttuuria. Kuinka paljon, miksi ja miten kannatta tietenkin tutkia. Jos miehet olisivat yhtä valitusherkkiä kuin naiset meillä olis miehinen vastine feminismille. ”Vita kränkta män” tempaus on osoitus kuinka vähän ymmärrystä kenelläkään on miesten ruikittamiselle.
”Facebooksidan ”Vita kränkta män” är en samlingssida om tidningsartiklar där vita män blir kränkta. En ganska rolig idé och länksamling för att med humor lyfta upp hur I-landsfånigt det blir när vita män, en av samhällets mest premierade grupper, känner sig kränkta.”
http://ajour.se/nar-humor-skriver-sig-sjalv/
Nettiräiskintäpelejä jonkin verran joskus pelanneena voin sanoa, että aika normaalia oli hyvinkin räävitön panettelu ja uhkailu. Varsinkin, jos erottui porukasta jollain tavalla, kuten olemalla erityisen hyvä, niin sai todennäköisemmin tuta rajuakin ”psyykkausta”. On olemassa tietty turhankin yleinen pelaajatyyppi, jolle kaikennäköinen härnäys ja huonon häviämisen mahdollisimman myrkyllinen purkaminen on se pelaamisen päänautinto. Naiseus on tuollaisessa infantiilissa naljailussa luonnollisesti helppo tarttumakohta, joten en ihmettelisi naisten negatiivisten kokemusten suhteellista yleisyyttä, vaikka tosin minulle ei ole jäänyt muistikuvaa, että niihin suht harvoihin feminiinisiin nimimerkkeihin olisi erityisen paljon kohdistettu herjaa. Sitä sai varmasti sukupuoleen katsomatta. Joka tapauksessa, käyttäytymisongelma oli monilla servereillä tiedostettu, koska esim. tiettyjen haukkamasanojen kirjoittamisesta chattiin sai automaattisesti varoituksen/ulosheiton/bannin. Ymmärtäähän tuon, sillä pelaajien joukossa on niin paljon nulikkaikäisiä poikia.
Ja voi olla, että geek-kulttuuria leimaa ylipäänsäkin normaalia kärkkäämpi keskustelukulttuuri, koska nörtit ovat stereotyyppisesti sosiaalisilta taidoiltaan vajavaisia asperger-tapauksia, jotka eivät välitä toisten tunteista vaan asiapohjaisesta oikeassaolemisestaan ja taidoillaan mahtailusta. Nörttien maailma on säälimättömän meritokraattinen, eikä sosiaaliselle hienotunteisuudelle jää tilaa. (Kenties myös kiusaamisen ja seksuaalisen turhautuneisuuden nörteissä synnyttämä ihmisviha on omiaan tuomaan oman katkeran säväyksensä keskustelukulttuuriin…) Nörttien keskustelukulttuurista mieleeni tulee kuningasnörtti Linus Torvaldsin purkaukset linux-kernelin kehittämisen paimentamisessa, josta melko tuoreita esimerkkejä tässä ja tässä.
Niin, ehkä viime kädessä ”normaalia kärkkäämmästä” ilmaisusta kärsii eniten niiden esittäjät itse.
Mielenkiintoista on havaita kuinka esim. piraattipuolueelle kävi kun pari kärkästä nuorta miestä eduskuntavaalien alla esitteli mielipiteitään. Tomi Kuyy Wareborg ja kumppanit aika tehokkaasti onnistuivat seksistisillä näkemyksillään karkoittamaan lähes kaikki aktiivit naiset puolueesta ja nyt puolueella on kuulemma vaikeuksia rekrytoida kunnallisvaaleihin ehdokkaita.
Saksassa, jossa piraateille menee vähän paremmin, niin taidettiin pitää ne sovinistismmat mölyt mahassa?
Sen lisäksi, että politiikassa pitäisi saada homma pysymään oman viiteryhmän sisällä kasassa, niin omien tavoitteiden eteenpäin saattamiseksi kyky yhteistyöhön yli rajojen ilman ”normaalia kärkkäämpiä” performansseja tai marttyyrin viittaa olisi tärkeää.
Viime kädessä seksistisellä käyttäytymisellä ei ole eroa fyysisessä maailmassa tapahtuvassa seksuaalisessa ja sukupuolisessa häirinnässä. Sillä halutaan osoittaa, että tämä tila on miesten (katu, baari) ja tuo tuolla naisten (koti, keittiö). Netissä ja pelimaailmassa kyse on samasta poliittisesta kamppailusta, mitä naiset ovat käyneet niin oikeudesta kävellä kaduilla kenenkään huutelematta rivouksia tai vaikkapa mahdollisuudesta päästä veturinkuljettajaksi tai papiksi ilman, että mieskollega mielenosoituksellisesti jättäytyy ehtoolliselta pois.
Nähtävästi jotkut miehet kokevat naiset kastroiviksi jos ja kun he pääsevät samaan tilaan miesten kanssa tasa-arvoisina kansalaisina, olkoon kyse sitten netistä tai irl. Mutta eivät kaikki, miksi?
Tohon täytyy nyt Jirbuxille laittaa, että vasemmistoliiton feminismi ei kyllä uppoa timpuriporukkaan. Ei kannata ihmetellä mihinkä äänet katoavat jos vähän viitsii funtsailla viime eduskuntavaalien tuloksia vaikka Pirkanmaalla, missä Jirbuxkin käsittääkseni yrittää kunnanvaltuustoon??
”Saksassa, jossa piraateille menee vähän paremmin, niin taidettiin pitää ne sovinistismmat mölyt mahassa?”
Ei pidä ihan paikkaansa. Saksan piraattipuolueen linja (ja sukupuolijakauma) on varsin hyvin samankaltainen Suomen ”post-feministien” kanssa. Tai no, Horsmalahti ja kumppanit tulivat ulos kaapista toisin kuin Saksassa. Saksassa piraatitovat irtisanoutuneet feministisestä tasa-arvopolitiikasta.
Joku voisi joskus tehdä kirjoituksen siitä, miksi niin moni tuossa Pratuuvinkin linkkaamassa vaaliehdokaslistauksessa pitää feminismiä jonain muuna, kuin aidosti molempien – ja kaikkien – sukupuolten – ja sukupuolettomien – tasa-arvoa edistävänä ideologiana. Mistä tällainen ajatus on lähtöisin, ovatko feministit edesauttaneet sen syntyä, vai onko kyseessä vain internetkiusaajien salaliitto joka vääristää feministejen sanomisia?
zfck:”Joku voisi joskus tehdä kirjoituksen siitä, miksi niin moni tuossa Pratuuvinkin linkkaamassa vaaliehdokaslistauksessa pitää feminismiä jonain muuna, kuin aidosti molempien – ja kaikkien – sukupuolten – ja sukupuolettomien – tasa-arvoa edistävänä ideologiana. Mistä tällainen ajatus on lähtöisin, ovatko feministit edesauttaneet sen syntyä, vai onko kyseessä vain internetkiusaajien salaliitto joka vääristää feministejen sanomisia?”
Eihän tähän mitään salaliittoa tarvita. Ainahan kaikkea, mikä kyseenalaistaa vallitsevaa todellisuuden jäsentämistä/yhteiskunnallisen järjestyksen pyritään vastustamaan juuri mustamaalauksella/vääristelyllä. Tämä on todellisuutta _kaikissa_ liikkeissä. Jos mietitään vaikka piraattien/tekijänoikeuskriittisen liikkeen vastustamista, niin siinä on esillä samaan tapaan sellaiset väitteet, joilla on hyvin vähän tekemistä itse aiheen kanssa. Tai sanotaan, että luonnosuojelu on ok, mutta..”kohta ne haluaa, että tiikeritkin syö kasviksia”, tai …”ne välittää enemmän eläimistä/puista kuin ihmisistä”. yms
Tämä sama on arkipäivää vaikkapa päivänpoliittisessa keskustelussa; vasemmistolaiset saa kuulla, miten he: haluavat paluuta neuvostoliittoon/vihaavat hyvintoimeentulevia&haluavat viedä rahat ja omaisuuden yms. Keskustelupalstavierailu todentaa tämän yleisen argumentaation tason.
Hmmm. Pohdin kyllä, että naisten tuodessa epäkohtia esille, keskustelu saatetaan helpommin myös tulkita valittamiseksi. Kulttuurisessa kuvastossa kun edelleen elää vahvana ”nalkuttava nainen”. Toki sukupuolittuneita eroja voi myös olla. Joskaan en usko biologisen eron tässä kohtaa vaikuttavan vaan pikemminkin kasvatuksen ja ympäröivän kulttuurin.
Kuulostaa hurjalta tuo nettipokerimaailma! On kuitenkin eri asia saada herjausta osakseen voitettuaan vastapelaajan rahat kuin se, että joku mielipiteesi (tai Sarkeesian tapauksessa suunnitelma analysoida pelien seksismiä) saa aikaan valtaisan vihareaktion.
No siis mun mielestä toi Sarkeesianin tapaus on vakavampi pääasiassa siks, että sen todellista persoonaa on haukuttu ja uhkailtu. Kyl muakin häiritsis jos olisin netissä omalla nimelläni ja naamallani ja mua uhkailtais ja haukuttais samalla tavalla ku mun anonyymia avataria. Mutta tässä nyt ilmeisesti puhuttiin yleisemminkin esim. nettipeleissä tapahtuvasta häiriköinnistä ja siellähän kukaan ei esiinny omalla nimellään.
Kaikki pitää ymmärtää kontekstissaan esim. toi Sarkeesianin tapaus tapahtu netissä jossa vallitsee viidakon lait ja se pitää ottaa huomioon tulkinnassa. Myös feminismi tapahtuu kontekstissa ns. sukupuolisessa kontekstissa, ei feministit ole vapaita sukupuolisuudesta harjoittaessaan feminismiä ja feministien sukupuolisuus tulee näkymään heidän feminismissään. Itse uskon että feminismi on naisellisuuden muoto tai toisin sanottuna feministien naisellisuus näkyy heidän feminismissään. Feminismin vaatimismuoto on hyvin naisellista, naiset ovat tottuneet saamaan asioita esittämällä vaatimuksia.
Tämä vaikutti aluksi hieman vähemmän kiinnostavalta, mutta Johannan ja Roguen kommentit aiheuttivat ehdottomasti tietynlaisen tajunnanvirran. Yritän koota hieman.
”Pohdin kyllä, että naisten tuodessa epäkohtia esille, keskustelu saatetaan helpommin myös tulkita valittamiseksi. Kulttuurisessa kuvastossa kun edelleen elää vahvana “nalkuttava nainen”.”
Käsittääkseni tosin, etenkin suomalaisessa kulttuurissa elää myös todella vahva ”tosimies ei kitise”, ”tosimies kantaa vastuun”, ”tosimies ei valita”. Joidenkin tulkintojen mukaan tämä näkyy esimerkiksi siinä, että miehet tuppaavat hakeutuvan hoitoon erilaisten ongelmien ja sairauksien myötä liiankin myöhään. En millään haluaisi tehdä tästä uhrikilpailua, mutta mielestäni etenkin suomalaisen kulttuurin piirissä pitäisi myös ymmärtää, että ”armeija tekee pojista miehiä”. Miesten tuodessa epäkohtia esille keskustelu tulkitaan usein pillun puutteeksi.
Jos nettipokerimaailma kuulostaa liian rankalta, kannattaa kokeilla mitä tahansa kansainvälistä internetpeliä, jota pelaa useampi ihminen yhtäaikaisesti samalla alustalla. Kyllä se loka siellä kiltisti lentää joka paikassa. Ehkä miehet eivät vaan rekisteröi sitä, koska miehet on a) sosialisoitu olemaan välittämättä siitä, ja b) ovat oikeastaan kuulleet sen kaiken jo moneen kertaan peruskoulutuksensa aikana. Jos vitun perseenreikä, hinttari, kehari, ääliö, runkkari, tai kitisevä penska ovat mittareita, niin itse kyllä ainakin kuulin jokaikisen peruskoulun loppuun mennessä. Jos löydätte jostain miehen, joka ei kuullut, niin ihmettelen kyllä. Ja joo, kyllä siellä peruskoulussa ”hakkaan sut jos vasikoit”/”tapan sut jos vasikoit” -sloganit kanssa ehdittiin kuulla. More news from nowhere?
Mietihän, mikä mekkala siitä olisi noussut, jos tavallinen pulliainen olisi kävellyt opettajainhuoneeseen ja sanonut, että nyt tuo hintittely ja väkivallalla uhkailu hieman häiritsee. ”Kasva mieheksi, älä kuuntele, he eivät jaksa kiusata jos et provosoidu”? Tuttua matskua?
Ongelma ehkä tulee siinä kohtaa, kun nämä kahden eri sukupuolen varsin erilaiset sosialisoituneet kulttuurit kohtaavat paikassa, jossa sosiaalisuuden rajoitteita (vrt. herrasmiesinstituutio, joka osin kyllä elää internetpeleissäkin – tosin ei ehkä nettipokerissa, jossa kyse on suoranaisesti rahasta) ei niin tarkasti ole, ja naisia ei todella aina kohdella eri tavalla kuin miehiä. Tämä voi tulla sellaiselle henkilölle, joka ei ole tottunut paikoin aggressiiviseenkin sananvaihtoon, kohtuusuurena yllätyksenä. Ja sukupuoliroolitus usein varmistaa (käsittääkseni esimerkiksi trendi yhä on, että sukupuolten välisessä pariutumiskanssakäymisessä heteromiehet tekevät aloitteita, ja heteronaiset toimivat tuomareina – eikö tästä noussut joku aika sitten juhannustanssien yhteydessä jo isokin kriisi) että naiset eivät ehkä toimi näissä(kään) tilanteissa yhtä aggressiivisesti kuin miehet, niin ymmärrän että shokkin on melkoinen. Eikä ole mitenkään yllättävää, että miesten keskellä oleva nainen saa osakseen erityisen määrän huomiota.
Catcalling on oikeastaan samalla jännittävällä tavalla sukupuolittunut ilmiö. Miehille sitä käy harvoin – tokko muistan, että kerran humalaisempi vanharouva kehui minunkin peräleveyttäni, ja pidin sitä suurena kohteliaisuutena – mutta naiset ilmeisesti kokevat sitä lähes jokapäiväisesti, joka tuntuu heidän mielestään ikävältä. Korrekti kysymys ehkä olisi, miksi miesten käytös on assertiivisempaa/aggressiivisempaa, ja miksi naisten käytös on passiivisempaa/sovittelevampaa. Tämä näkyy erityisesti sellaisissa ilmiöissä (seurusteluriitit, catcalling) joissa sukupuolijako on tavallaan ”heterobinääri”.
Kun toinen sukupuoli siirtyy ”uutena” ympäristöön, jossa vallitsee vahvasti toisenlaisen kulttuurin luoma ilmapiiri, niin onhan se nyt varmasti shokki. Etenkin internetissä – vähän kuin peruskoulussakin – pieniinkin asioihin, joita sanoo, voidaan takertua kohtuullisella vimmalla ja sitä seuraava ”kiusaaminen” voi jatkua pitkäänkin. Pitääkö poikien kasvaa miehiksi?
zfck: Kyllä nimenomaan feministiset tahot on nostanut esille hyvinkin paljon miehille asetettuihin odotuksiin. Musta on naurettavaa, ja huolestuttavaa, että miesten/poikien ”pitäisi” kestää tiettyjä juttuja siksi, että ne on sukupuolta X. Kuten esim se armeija.
Yksi merkittävä projekti liittyen asiaan on sukupuolisensitiivinen kasvatus: esim. tuolla:http://fi.wikipedia.org/wiki/Sukupuolisensitiivinen_kasvatus
Näissä jutuissa, mm. sukupuoliin liittyvien, yksilöä satuttavien normistojen ja odotusten esiinnostossa&kritiikissä on usein se ongelma, että niitä vastustetaan sillä perusteella, että ”pojista yritetään tehdä tyttöjä”, tai kyllä poikien kuuluu saada tehdä asioita se ja se (tapella, riehua), ja maalataan mielikuvia, siitä, miten pyritään tekemään kaikista samanlaisia tms, vaikka kyse on nimenomaan siitä, että kasvatuksessa pyritään huomioimaan, miten stereotyyppiset oletuksen on nimenomaan YKSILÖTASON ongelma.
Hei Elina,
”Kyllä nimenomaan feministiset tahot on nostanut esille hyvinkin paljon miehille asetettuihin odotuksiin”
En väittänyt, etteivät feministiset tahot olisivat nostaneet näitä asioita esille. Halusin lähinnä korottaa tuota kummallista näkemystä, jonka Johanna nosti esille: että nimenomaan naisten ”valittamiseen” suhtauduttaisiin jotenkin omistuisen negatiivisesti; ehkä hänen perspektiivinsä johtui siitä, että miehille ei ylipäänsä ole lupaa valittaa, sillä mikäli mies tekee näin, ei sosiaalisen paineen hyökkäys kohdistu hänen henkilöönsä (”nalkuttava nainen”) vaan hänen sukupuoli-identiteettiinsä (”oikea mies ei itke”, ”oikea mies käy armeijan”).
Halusin myös korostaa, että tällainen sosiaalistaminen voi mielestäni aiheuttaa poikkeavia reaktioita esimerkiksi tilanteisiin, joissa henkilöt joutuvat verbaalisen kiusaamisen kohteiksi.
”Näissä jutuissa, mm. sukupuoliin liittyvien, yksilöä satuttavien normistojen ja odotusten esiinnostossa&kritiikissä on usein se ongelma, että niitä vastustetaan sillä perusteella, että “pojista yritetään tehdä tyttöjä”, tai kyllä poikien kuuluu saada tehdä asioita se ja se (tapella, riehua)”
Mutta olisiko ehkä niin, että poikien riemuhista ja tappelemista voitaisiin yrittää kanavoida jollain positiivisemmalla tavalla? Ei niin, että poikia moitittaisiin ja laitettaisiin nurkkaan siksi, että he ovat ala-asteiässä vielä hieman ”villejä”, vaan että heille yritettäisiin antaa positiivisia virikkeitä, jotka sopisivat heidän käyttäytymismalleilleen. On kuitenkin ilmiselvästi ja useasti osoitettu, että juuri pojat tuppaavat saamaan paitsi heikompia arvosanoja, ja putoamaan pois koulusta. Tämän on vaikea nähdä kielivän sitä, että tytöt ovat nyt vaan parempia, vaan ennemminkin sitä, että järjestelmä toimii paremmin heidän oppimistapojensa tukemisessa. Mutta tämä on hieman ”sivuraide”. En ole asiantuntija, mutta olisi outoa väittää, lukujen valossa, että poikien ”putoaminen” koulussa olisi yksilöiden ongelma, eikä järjestelmän syrjintää suoralla tai epäsuoralla tavalla.
Kuten linkissäsi sanotaan, varmaan tyypillisin käskylause, jonka poika kuulee, on ”älä tee noin”.
Noniin, palataan hetkeksi niihin nettikiusaamisen tapoihin: törmäsimpäs sitten tähän tapaukseen, liittyen wikipedian muokkauskulttuuriin, josta on kirjoitettu aika paljon. (Englanninkielisen.)
http://gawker.com/5899307/women-can-do-science-too-wikipedia-bout-to-find-out
”To that end, Stierch hosted the fabulously-named ”She Blinded Me with Science: Smithsonian Women in Science Edit-a-Thon” at the Archives last Friday. Editors were invited to come make use of the Archives’ collections (almost certainly more reliable than Yahoo! Answers) to write baller, non-stub articles about women in science. Ten of them worked for four hours and afterwards there was a happy hour, which sounds fun.
Stierch has been coordinating similar events across the country for some time, living every day like it’s Anna Howard Shaw Day.
As you might expect, one of the biggest hurdles to getting articles about female scientists other than Marie Curie up on Wikipedia is a force that plagues each one of us every single day: HATERS.
In this case, the haters are users who nominate articles for deletion on the grounds their subjects are not notable enough. The articles produced at Friday’s Edit-a-Thon suffered multiple such nominations, though, as Stierch pointed out, ”If you’re in the Smithsonian Archives, you’re notable.””
Suomenkielisessä wikipediassa vähemmän tuollaista, tai ainakaan en ole törmännyt.
Elina:
”Yksi merkittävä projekti liittyen asiaan on sukupuolisensitiivinen kasvatus”
Mielenkiintonen aihe toi sukupuolisensitiivinen kasvatus. Kysymyksiä, joita se mussa herättää:
1. Onko jotain näyttöä siitä, että sukupuolisensitiivisellä kasvatuksella saadaan jotain positiivista aikaan suhteessa siihen, että kasvatetaan poikia ja tyttöjä vähän eri tavalla? On kohtuu helppoa keksiä myös sellaisia teoreettisia argumentteja, jotka tukis hieman erilaista kasvatusta tytöille ja pojille. Tytöt ja pojat kuitenkin kohtaa maailman erilaisesta näkökulmasta ja kulttuurin lisäks myös biologia luo tyttöjen ja poikien toiminnalle erilaisia kannustimia ja rajoitteita, jotka ne joutuu ottamaan huomioon.
2. Sikäli kun muutetaan vaan tiettyjen lasten kasvatusta tietyissä päiväkodeissa sukupuolisensitiiviseen suuntaan, vois erityisen helposti kuvitella, että siitä saattaa koitua haittaa niille lapsille. Jos ympäröivä kulttuuri säilyy sellasena, että miestä esim. palkitaan maskuliinisen roolin hallinnasta, niin nössöks kasvatettu poika on heikossa asemassa. Tällasessa kulttuurissa luontaisesti nössömmälle pojallekin saattaa olla tulevaisuudessa hyötyä siitä, että opettajat ja vanhemmat on ohjannu sitä maskuliiniseen suuntaan. Siinä on vitsit vähissä kun esim. aikuisena huomaa olevansa nössö, joka ei kelpaa kellekään naiselle. Niin kauan ku naisten preferenssit suosii miehessä maskuliinisuutta, maskuliinisuuteen ohjaavasta kasvatuksesta voi hyvinkin olla pojille hyötyä. Vastaava pätee yleisemminkin.
Voisko tossa sukupuolisensitiivisessä projektissa ollakin osittain kyse siitä, että tietyt voimakkaan ideologiset tyypit haluaa puskea omaa ideologiaansa päiväkoteihin kummemmin seurauksista piittaamatta? Vai onks niillä jotain pätevää tutkimustietoa olemassa siitä, mitkä on sukupuolisensitiivisen kasvatuksen vaikutukset? Mun on vaikea uskoa, että täysin ”neutraali” kasvatus hyödyttäis lapsia niin kauan ku miehille on elämässä hyötyä maskuliinisuudesta ja naisille feminiinisyydestä. Toki vois argumentoida, että ideana on muuttaa yhteiskuntaa sukupuolisensitiivisen kavatuksen avulla, mutta silloin pitää myöntää että ollaan valmiita uhraamaan osa niiden kokeilulasten hyvinvointia tän ideologian alttarilla.
Tosta sukupuolisensitiivisyydestä on paljon tutkimusta, hieman meiltä, ja paljon maailmalta. En nyt tähän hätään löydä linkattavaksi, mutta siis kyse ei ole mutu-jutuista.
Toi ”nössäksi kasvatettu” ei nyt kyllä missään nimessä vastaa kenenkään tavoitteita. Toisaalta, varmaan tiedät, että osa pojista/miehistä on ujompia ihan luonnostaan, ja he kokevat tätä painetta ihan jo tälläkin hetkellä, kun eivät vastaa odotuksia. Siksi onkin tärkeää, että tarkastellaa sitä, mitä ”pitää” kenenkin olla. Vai pitääkö? Riittääkö että on oma itsensä? Kyky oman itsen tuntemiseen, ja toisten huomioimiseen ei tarkoita ”nössöyttä”, missään nimessä.
Toisaalta, vaikka kyse on nyt pilotti-hankkeista (joista toinen sai tänä vuonna OKM:ltä uuden tuen jatkoon), niin monia ko. asiaan liittyviä ”oivalluksia” pyritään tuomaan esiin mm. ihan perus kasvatuksen ammattilaisten koulutuksessa. Siis että miten voi huomioida lapset nimenomaan yksilöinä, eikä että tietyt standardit. (Kyse ei ole mistään ”ideologiasta” sen enemmän kuin monet muutkaan lapsen omaehtoista ja persoonaa tulevat kasvatuksen suuntaukset.) Tossa nyt esim amk-tason tarkastelua, tapaustutkimusta.
http://publications.theseus.fi/handle/10024/32351
Netistä löytyy paljon materiaalian, noin muutenkin.
On tietysti myös mahdollista, että ihmiset nauttivat stereotyyppisistä nais- ja mieshahmoista. Miksi siis ei käyttää niitä? Arnold Schwarzenegger esitti aina stereotyyppistä miestä suurella suosiolla. Sinkkuelämää-naisetkin olivat stereotyyppejä. Ja Pulmusten hahmot.
Mikäs tässä siis olikaan ongelma? Kansan alhainen sivistystaso ja epämiellyttävät mieltymykset?
Siitä olen samaa mieltä, että näitä tappouhkauksia ei saa lähetellä. Eikös Halla-Ahokin saanut niitä?
CFCK kirjoitti: ”En väittänyt, etteivät feministiset tahot olisivat nostaneet näitä asioita esille. Halusin lähinnä korottaa tuota kummallista näkemystä, jonka Johanna nosti esille: että nimenomaan naisten “valittamiseen” suhtauduttaisiin jotenkin omistuisen negatiivisesti; ehkä hänen perspektiivinsä johtui siitä, että miehille ei ylipäänsä ole lupaa valittaa, sillä mikäli mies tekee näin, ei sosiaalisen paineen hyökkäys kohdistu hänen henkilöönsä (“nalkuttava nainen”) vaan hänen sukupuoli-identiteettiinsä (“oikea mies ei itke”, “oikea mies käy armeijan”). ”
Lähinnä mä halusin tosiaan tuoda esille sen, että ”valittavaa” naista pidetään niin itsestäänselvyytenä, ettei naisten sanomisia välttämättä oteta tosissaan (esim. siellä lääkärissä), kun taas miesten ”valitukset” otetaan. Juuri siksi, koska kuvastoissa elää se vahva mies, joka ei turhasta valita. Ei ollut tarkoitus tehdä tästä uhrikilpailua 😀 Nää kaksi asiaa on yhtäaikaisesti olemassa (naiseuden ja miehuuden kulttuuriset mallitarinat, tms. miksi niitä nyt haluaakaan kutsua). Pohdin tätä, koska tässä jutussa oli nimenomaan kyse Sarkeesianista, joka on siis nainen ja hänen projektiansa ja myöhemmin sitten tämän häirinnän esilletuontia pidettiin valittamisena. Ja näinhän tässä kommenttiketjussa meillekin on sanottu. Ja Laasanen kirjoitti meidän ruikuttamisestamme omassa blogissaan.
Ja ei ehkä tosiaan valittamiseen sinänsä (ilmiönä) suhtauduta negatiivisesti (ehkä) vaan sitä käytetään argumenttina, kun halutaan osoittaa jonkun naisen (tai välillä miehen) kommentit naurunalaisiksi/turhiksi. Jotain sellaista hain.
Mun mielestä feministisessä kontekstissa tässä on kiinnostavaa lähinnä se, että ootteko oikeessa vai väärässä siinä, että ”naiset joutuu netissäkin häirityiks oleellisesti sukupuolensa vuoksi”. Minä ja muutama muu on tässä koittanu kyseenalaistaa tota väitettä tuomalla esille, että miehetkin saa jatkuvasti sontaa niskaansa netissä. Mä en kiellä sitä mahdollisuutta, että naiset sais vielä miehiäkin enemmän sitä sontaa, mutta teiän antama näyttö ei oo vielä kauheen vakuuttavaa. Etenkään siitä ei oo viitteitä, että naiset sais nimenomaan negatiivista sontaa miehiä enemmän siten, että kyse ei olis vaan siitä, että naiset saa kaikenlaista huomiota enemmän ku miehet.
”Etenkään siitä ei oo viitteitä, että naiset sais nimenomaan negatiivista sontaa miehiä enemmän siten, että kyse ei olis vaan siitä, että naiset saa kaikenlaista huomiota enemmän ku miehet.”
Joo, mutta en tiedä kuinka ”positiivista” positiivissävytteinen huomiokaan on lopulta (jos puhutaan vaikka iskuyrityksistä) jos kuitenkin tarkoitus on vaikka olla muina naisina (:D) vaikka pelaamassa. Totta tietenkin, että kaikki huomio ei ole automaattisesti huonoa, eikä pidä rinnastaa seksismiä, uhkailuja ja sitten ihan normaalimpaa kanssakäymistä, tietenkään.
(Ja totta hemmetissä on paljon ”negatiivisen huomion” muotoja, jotka liittyy nimenomaan miehiin: esim. se, miten suuri uhka miehellä on joutua käsiksikäymisen/pahoinpitelyn kohteeksi julkisilla paikoilla.)
Toisaalta: ainakin itse koen sen niin, että helposti negatiivinen palaute on paljon voimakkaampaa, kuin ”positiivinen”, varsinkin jos kyse on äärimmäisyyksistä (tämä koskee ihan arkielämää netin ulkopuolella.) Kyse on myöskin kait ihmisen normaalista tavasta reagoida negatiiviseen palautteeseen suhteessa voimakkaammin -tämä tietenkin korostuu nuorilla/teineillä, kun on muutenkin heikko itsetunto/itsentuntemus.
Suht OT:na esimerkki, joka nyt ei niin kauheesti nettimaailmaan liity, mutta vähän kuitenkin:
Esim. juuri syömishäiriön voi helposti laukaista pari kommenttia ”lihavuudesta”.. http://yle.fi/uutiset/syomishairiot_jopa_lasten_vaivana/6213852 Tämä tuntuu tietenkin hullulta, mutta lapset on kauhean suggestioherkkiä, ja sitten toinen juttu on se, että helposti ei jaella sitä positiivista palautetta_perhepiirissäkään_.
Laasasesta ja valittajista, ja siitä mikä on valittamista, ja pelimaailmasta, puheenollen, keskustelu jatkuu:
http://mariaohisalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/111466-pompputissej%C3%A4-tappouhkauksia-ja-sananvapautta
http://henrylaasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/111490-sarkeesianin-analyysit
http://mariaohisalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/111573-vastaus-laasasen-analyyseihin-pelimaailmasta-verkosta-ja-miehist%C3%A4
Menee ehkä vähän aiheen viereen. Sallitteko kuitenkin minun jakaa kanssanne erään päässäni jo pitempään liikuneen ajatuksen, joka jälleen tuli eteeni, kun noita linkkejä luin?
Tuossa viimeisessä Ohisalon blogin linkissä postauksen kommenttiosastossa Laasasen kommentoidessa Ohisaloa ajattelen kyllä väkisinkin, että feministitkö nyt sitten ovat niitä, jotka miehiä (ja erityisesti miehistä seksuaalisuutta) vihaavat ja demonisoivat? Hänen käsityksensä miehen seksuaalisuuden ”aidosta luonteesta” on ainakin noiden kommenttien perusteella minusta perin loukkaava.
Vertaa vaikka tämän blogin pitäjien varsin hienotunteiseen tapaan käsitellä miehuutta.
Kehitelläänpä ajatusleikkiä vielä pitemmälle. En ole hirveän hyvin perehtynyt skeneen, mutta voisin kuvitella, että tällainen miehisen seksuaalisuuden heikosti verhoillun aggressiivisuuden korostaminen lähentele jo aivan radikaaleimpien feminististen tekstien maailmankuvaa. Tällöin myös heidän mahdolliset tavoitteensa, esim. separatismi, tuntuvatkin yllättän varsin perustelluilta. Onhan tuollainen primitiivisen hyökkäävä seksuaalisuus nyt väkisinkin uhka naisille. Feministien usein ajamat maltillisemmat kulttuurin muutokseen perustuvat ratkaisut eivät myöskään auta, kun kyse on näin essentiaalisesta asiasta.
”ettei naisten sanomisia välttämättä oteta tosissaan (esim. siellä lääkärissä), kun taas miesten “valitukset” otetaan.”
Mä en ehkä niele tätä niin helposti. Etenkin naistutkimus on Suomessa verrattaen hyvin rahoitettu ilmiö, jonka projekteille ilmeisesti irtoaa mittavaa rahoitusta. Ainakin huomioiden, että yhtäkään miestutkimuksen laitosta ei ole vielä perustettu, miesten valituksia tutkimaan. En äkkiseltään oikeastaan keksi yhtään aihetta, jossa miesten valitukset olisi otettu tosissaan. Valittava mieshän on nössö, eikä oikeastaan edes mies, vaan korkeintaan ruikuttava homo.
En ole akateemikko, joten en ehkä löydä aiheesta yhtä helposti tutkimusta, mutta siteeraan muutamaa valittua HS-raadista koskien miesten tasa-arvoa:
Miesten tasa-arvotoimintaa kritisoivat kommentoijat mm. pitävät ylilyöntejä oikeutettuina koska historia, asevelvollisuus korvataan meriittinä useimmissa työnhakutilanteissa, mieskritiikki on hauskaa viihdettä, sukupuolinen syrjintä lähes yksinomaan kohdistuu naisiin, kysymys on halpamaisesta vastahyökkäyksestä.
Ja lopuksi vielä suosikkini: Miehet ovat alkaneet ruikuttaa sen sijaan, että tekisivät jotain itselleen.
Tätä viimeistä oikeastaan hain, kun yritin kommentoida, että miestä joka nostaa esiin kokemiaan (tai sukupuolensa kokemia) ongelmia pidetään ruikuttajana. Kyseessä on tyypillinen kasva aikuiseksi ja lopeta ruikuttaminen -vastaus. Onkohan joku jo kertonut Saarkesianillekin, että olisi aika kasvaa aikuiseksi ja lakata ruikuttamasta?
Lähde:
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Raadin+vastaukset+kysymykseen+Korostetaanko+suomalaisessa+tasa-arvoty%C3%B6ss%C3%A4+liikaa+naisten+ongelmia+miesten+ongelmien+kustannuksella/1135230463411
Tuossa on varmasti perää. Siis siinä, että perinteinen miehinen malli ei salli ”heikkouden” näyttämistä l. vaikkapa valittamista. Samaa argumenttia voi siis käyttää miehellekin sen sukupuoleen sitoen (tätä: ”älä valita” -korttia, jos mies tuo ongelmia esiin). Mutta väittäisin, että tää ”valittava” nainen elää siis vahvana ajatuksena naisista ylipäätään ja naisten sanomisia on sen kautta ”helppoa” sivuuttaa. Vähän eri tavoin kuin miehen sanomisia – kun miehien taakkana on ehkä ennemminkin se ”vahvan” miehen mallitarina.
Toi ”naistutkimus on Suomessa verrattain hyvin rahoitettu ilmiö” on kyllä ihan puppua 😀 En tiedä mihin väitteen perustat, mutta (nyttemmin useimmissa yliopistoissa sukupuolentutkimukseksi muuttunut) oppiaine on kaikkialla enemmän tai vähemmän vaarassa kokonaan hävitä muiden oppiaineiden sekaan. Siinä se suuri feministinen salaliitto 😉 Paljon helpommalla pääsee rahoitusrumbassa, jos on vaikkapa feministisesti suuntautunut sosiologi.
” Vähän eri tavoin kuin miehen sanomisia – kun miehien taakkana on ehkä ennemminkin se “vahvan” miehen mallitarina.”
En oikein ymmärrä, mihin pyrit, mutta yritän kirjoittaa ajatukseni. Ymmärrän sen, että tunnet – varmasti varsin perustellusti – että naisten ”valituksia” ei oteta aina vakavasti. Silloin kun ne otetaan, ensi reaktio vaikuttanee usein olevan, että nainen on yhteiskunnan sorron syytön uhri, joka tarvitsee ulkopuolista apua.
Kun miesten valitukset taas otetaan vakavammin, lopputulos on silti sama: poikien pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja kantaa vastuunsa kuten mies kantaa.
Tässä on ehkä se kohta, missä nainen nähdään usein passiivisena uhrina, jota täytyy puolustaa (ja tälle ajatuksellehan feminismi oikeastaan perustuu – naiset ovat tiedostamattaan tai kykemättä asioihin vaikuttaa yhteiskunnallisen sorron uhreja). Toisaalta, miesten osalta tilanne on usein se, että vaikka kyseessä vaikuttaisi olevan systemaattinen sukupuolta koskeva ongelma (poikien putoaminen kouluista; etenkin nuorten miesten huomattavasti korkeampi työttömyysaste), kuitataan se usein sanomalla että ”älkää ruikuttako, tehkää asialle jotain, tarttukaa itseänne kaulasta ja alkakaa miehiksi”.
Tuo koko ”mies-vastuu-tosimies” -syyllistämisen paradigma on sellainen, jota usein kohtaa. Omalla kohdallani se on vaimon kanssa tarkoittanut lähinnä sitä, että koska – jos hankkisimme lapsen – haluaisin jäädä koti-isäksi joksikin aikaa (ja vaimo taas kotiäidiksi, ja nämä yhdessä ovat taloudellinen mahdottomuus) en ole todellinen vastuuta kantava mies, vaan nyhverö ja kakara. Ehkä meillä toistaiseksi jää se muksu hommaamatta, jollei tähän keskusteluun tule yllättävää käännettä!
”Toi “naistutkimus on Suomessa verrattain hyvin rahoitettu ilmiö” on kyllä ihan puppua En tiedä mihin väitteen perustat”
Ymmärrän, että esimerkiksi verrattuna tekniikan tutkimuksen rahoitukseen naistutkimuksen rahoitus on heikkoa. Selvennän kuitenkin huomiotani sen verran, että vertasin sitä sen läheisen kohtalontoverin, miestutkimuksen, rahoitukseen. Elän siinä kuvitelmassa, että naistutkimuksen laitoksia kyllä löytyy, mutta miestutkimuksen laitoksia ei yhtäkään; luulisi, että jos aiheeseen vihkiytyneiden miesten puute alalla oikeasti häiritsee, olisi tämänkin kannalta houkuttelevaa perustaa edes yksi miestutkimuksen laitos naistutkimusten laitoksen rinnalle. Ehkä siellä miesten olisi helpompaa ja houkuttelevaa opetella puimaan ja arvioimaan miesten roolia yhteiskunnassa tieteellisemmän näkökulman kautta.
Hei,
Mä oon tuossa vastuu-asiassa aika lailla samoilla linjoilla. Näitä miehisyyden malleja (täytyy kantaa vastuu tai on nyhverö) tulis purkaa! Mä luulen, että sä et löydä yhtään feministiä, joka ei ois samoilla linjoilla tässä. Siis feministit todellakin ajaa miesten hoivavastuun tärkeyttä.
En mä kyllä ajattele, että naisten koettais olevan automaattisesti valituksiensa perusteella sorron uhreja. Ei tod. 😀 Ei sorrosta puhuta tai ei se oo mikään yleinen ajattelumalli ongelmia selitettäessä. Ja nyt hei, en mä esimerkiksi kuittaa poikien koulusta putoamisen esilletuontia ruikuttamisena. Minusta se on sukupuolittunut ilmiö, samoin kuin nuorten miesten suuret itsemurhaluvut ja yksin asuvien miesten vaikea taloudellinen tilanne, jne, jne., jne. Mutta minusta näissä asioissa on tarpeen kohdistaa katse vähän muuallekin kuin naisten syyttelyyn (koen, että Laasasen + seuraajien argumentit kulkee vaan tällä tasolla). On kyse sellaisista sukupuoleen ja muihin eroavaisuuksiin, kuten yhteiskuntaluokkaan, etnisyyteen, ikään, jne. liittyvistä hyvinvoinnin epätasaisista jakautumisista, joiden tarkastelu vaatii laajaa yhteiskunnallista analyysia. Eikä me päästä mihinkään, jos jumitetaan jossain ihme uhrisodissa (onko naiset vai miehet huonommassa tai paremmassa asemassa, jne.).
Ja vielä, feminismillä on monia suuntauksia, joista ensimmäiseksi lasketaan kamppailu, joka johti mm. naisten äänioikeuteen. Tällöin ihan todella oli kyse sortavista rakenteista ja yhteiskunnasta, jossa naiset eivät olleet tasavertaisia yksilöitä miesten kanssa (koko yhteiskunta oli rakentunut miesten omistusvallan ympärille). Toisen aallon feminismi (radikaalifeminismi) syntyi sitte 60-luvulla ja tuolloin puhuttiin tasa-arvosta laajemmin. Keskusteluun tulivat palkkatasa-arvo, naisen oikeus päättää lisääntymisestään… jne, jne. Tällöin syntyi myös näitä radikaaleja separatistiliikkeitä, jotka uskoivat naisten yhteisöjen olevan tie onneen. Myös lesbofeminismi nousi noihin aikoihin. Hyvin yleistäen näin homma kulki. Mutta nykyään feminismi on ihan eri raiteilla jo. Puhutaan paljon laajemmin sukupuolesta ja erilaisista eriarvoisuuksista. Ja useat entiset naistutkimuksen nimellä kulkeneet oppiaineet ovat vaihtaneet nimensä sukupuolentutkimukseksi niin Suomessa kuin ulkomailla (gender studies). Ja kriittinen miestutkimus nojaa sukupuolentutkimuksen teorioille, joten se on tällä haavaa sukupuolentutkimuksen sisällä oleva suuntaus. Miestutkimus on myös paljon naistutkimusta ja feminismiä uudempi ilmiö, joten se ei ole samalla tavoin historiaan kytketty. Vielä. Ehkäpä siitä tuleekin oma oppiaineensa jossain vaiheessa… Vähän kyllä epäilen, sillä sukupuolentutkimustakin ollaan hautaamassa pikkuhiljaa… Tuskin siis miestutkimuskaan pääsee tän päivän yliopistossa itsenäiseksi toimijaksi, kun koko ajan vaan synnytetään isompia yksikköjä, joihin upotetaan eri oppiaineita. Ikävä kyllä.
Tsekkaa tämä: http://www.miestutkimus.fi/
On harmi, jos sukupuolentutkimus lakkautetaan. Naistutkimusta itsenäisenä aineena en jää kaipaamaan, sillä koen sen vahvistavan tarpeetonta vastakkainasettelua. Toivoisin, että tutkimusala ennemminkin kypsyisi jottei sille käy, kuten eräille feministeille Norjassa kävi.
Osaatko Johanna kertoa – Suomen kontekstissa – tuosta aikakaudesta, jolloin naisilla ei ollut yleistä äänioikeutta, mutta miehillä sellainen oli?
Suomihan oli ihan kärkipäässä naisten äänioikeuden suhteen, meille se tuli jo 1906. Mutta edusmiehisyys (aviomies hallitsee vaimonsa omaisuutta ja edustaa häntä mm. tuomioistuimissa) lakkasi vasta 1929. Ensimmäisen aallon feministeistä yks tunnettu on esim. Minna Canth, joka puhui paljon tyttöjen koulutuksen tärkeydestä ja epätasa-arvoisista siveyskäsityksistä. Ensimmäisen aallon feministeissä oli kyllä sitten joko porvarisnaisiin ja työläisnaisiin, joista porvarisporukka ajoi äänioikeutta vain varallisuuden mukaan (käytännössä siis halusi rajata äänioikeuden ”sivistyneistölle”). Suomessa oli myös paljon naisia vaikuttamassa raittiusliikkeessä, jolla oli osittain feministisiä pyrkimyksiä. Mutta mä en ole historioitsija, joten en käy syvällisempään analyysiin. Tietoa löytää kyllä runsaasti netistäkin, jos kiinnostaa. Joka tapauksessa ensimmäisen aallon feminismi ajoittuu sinne 1900-luvun alkuun ja tärkeimpiä teemoja oli äänioikeus ja omistusoikeus. Sitte tosiaan 60-luvulla (tai Suomessa kai laajemmin 70-luvulla) alettiin puhumaan enemmän sukupuolirooleista. Ensimmäisen aallon feministit ei niinkään keskittyneet siis sukupuoliroolien purkamiseen (joskin poikkeuksia on!) vaan nimenomaan niihin yhtäläisiin oikeuksiin.
Ja tuskin sukupuolentutkimusta lakkautetaan. Nää uudet säädät yliopistoilla ehkä vaan on luoneet sellaisen uhan. Mutta siis ei nyt oo ihan lähiaikoina näkyvissä.
Q: ”Osaatko Johanna kertoa – Suomen kontekstissa – tuosta aikakaudesta, jolloin naisilla ei ollut yleistä äänioikeutta, mutta miehillä sellainen oli?”
A: ”Suomihan oli ihan kärkipäässä naisten äänioikeuden suhteen”
Olen tyrmistynyt. Joko oikeasti elät siinä kuvitelmassa, että Suomessa miehillä oli yleinen äänioikeus ennen naisia, tai sitten et vaan oikeasti lukenut kysymystäni. Toivoisin, että suomalaisessa sukupuolentutkimuksessa panostettaisiin edes sen verran laadukkaaseen koulutukseen että historian tällaisiin asioihin liittyvät historian perusseikat olisivat kirkkaina mielessä.
Johannan vastauksessa ei ollut mitään väärin. Suomessa naiset saivat äänioikeuden ihan poikkeuksellisen aikaisin – samaan aikaan kun sen saivat kaikki miehet. Se ei tarkoita sitä etteikö voitaisi sanoa, että naisten oikeuksien näkökulmasta Suomi oli kärkimaita. Tsekkaapa huviksesi koska naiset saivat äänioikeuden esim. Ranskassa. Plus se että Suomessa on yksi asia hoidettu mallikkaasti tuskin riittää todistukseksi siitä kuinka täällä on aina ja iankaikkisesti ollut tasa-arvo joka asiassa.
Pointti on ehkä siinä, että mikäli Sarkeesian ei olisi nimenomaan Nainen ja Feministi, niin otettaisiinko häneen internetissä kohdistuva tulva kovinkaan vakavissaan?
Olisiko sitä tulvaa tullu, mikäli S. ei olisi nainen&feministi? Voitko ottaa esiin jonkin vastaavan häirintätapauksen, joka on jotenkin ”lakaistu maton alle”?-oletan että tätä ajatusta ajat takaa. (Jotenkin olettaisin, että jotain rasismiin liittyvää voi löytyä.) En tiedä kannattaako mennä kauhean pitkälle spekulointilinjalle, sillä mehän emme näe mihinkään ”entä jos”-maailmoihin, vaan pakko on puhua lähtien niistä keisseistä mitä on tapahtunut/tiedossa. Mutta mutuna voisin epäillä, että ylipäänsä yhtään kiistanalaisemmat aiheet aiheuttaa helpommin ”hyökkäyksiä”.
Huom: mun mielestä persoonaan käyvä hyökkäys on aina todella käsittämätöntä, eikä puolusteltavissa. Se kertoo yleensä vain siitä, miten argumentit loppuu, ja on pakko käydä kiinni johonkin ei-asiaankuuluvaan.
”(Jotenkin olettaisin, että jotain rasismiin liittyvää voi löytyä.)”
Niin, jos tälle linjalle halutaan lähteä, niin joku voisi kummastella, miksi satiirin tekeminen yhdenlaisella syrjinnällä ei ole hyväksyttävää (Eronen, Halla-Aho), mutta satiirin tekeminen toisenlaisella syrjinnällä on hyväksyttävää (Tulva ja kompromissiton miesviha, Kalevan pääkirjoitus Halla-Ahoon liittyen). En kannata minkään väestöryhmän systemaattista vihaamista enkä oikeastaan edes aiheella leikittelyä, joten niputan nämä kaikki neljä kirjoitusta samaan laariin.
”Huom: mun mielestä persoonaan käyvä hyökkäys on aina todella käsittämätöntä, eikä puolusteltavissa”
Olen täysin samaa mieltä – myös muista ad hominem -tason argumentointivirheistä. Persoonan, puoluetaustan, uskonnollisen taustan, tai sukupuolen ei pitäisi koskaan saada määrittää ennalta, kenen ja millaiset mielipiteet, ajatukset, tai sanomiset ovat hyväksyttävämpiä tai vähemmän hyväksyttäviä kuin toisten.
Toivoisin enemmänkin, että kunnioittaisimme kaikki enemmän naisia, maahanmuuttajia – ja kyllä, myös niitä lähiön a-luokan makkaraa syöviä suomalaisia miehiä. Jotenkin ei vaan aina täysin tunne, että kohtelu on yhtäläistä, vaikka ne heteromiehet eivät siihen patriarkaattiinkaan suoraan ja yksin ole syyllisiä.
Voi vaikka aloittaa miettimällä ketä vastaan kukakin ”hyökkää” ja mitä seurauksia näillä asioilla on. Ei niin, että minkään ryhmän vihaaminen olisi hyvä asia, mutta yhteiskunnassa vallitsevat valtasuhteet kuitenki vaikuttaa siihen, millaiset seuraukset milläkin hyökkäyksellä on. Maahanmuuttajat on tällä haavaa Suomessa tosi vaikeassa asemassa vaikkapa nyt työelämään pääsyn kannalta. Heille ”maahanmuuttokriittinen” yhteiskunnallinen keskustelu tuo mukanaan koko ajan vaikeammat olosuhteet.
Puuttuminen rasismiin tai muukalaisvihaan ei oo syrjintää. Pikemminki se on syrjinnän vastaista toimintaa 🙂
Ja ei tietenkään yksittäiset heteromiehet oo syyllisiä suoraan mihinkään 😀 Ja se kuinka paljo valtaa yksittäisellä miehellä on riippuu myös yhteiskuntaluokasta ja etnisestö taustasta, jne. Yhteiskunnassa heikoimmilla on sekä miehiä että naisia! Tää muistettakoon.
Nii, Johanna tulit tavallaan hauskalla tavalla vahvistaneeksi alkuperäistä käsitystäni. Tavallaan kuitenkin vihjaat, että valkoista miestä vastaan on hyväksyttävämpää hyökätä kuin muita (siitäkin huolimatta, että kalevan kohdentamilla miehillä ja halla-ahon kohdentamilla maahanmuuttajilla on usein yksi toinenkin tärkeä yhtenäisyys, matala sosioekonominen asema joka on usein läsnä sekä väkivallassa että varastelussa).
On tavallaan surullista elää yhteiskunnassa, jossa edustaa sitä hyväksyttävämpää hyökkäyksen kohdetta. Ei ihme, että miesten valituksiin vastataan ruikutussloganeilla.
Heteromiehet eivät ole syyllisiä, mutta koska he ovat kollektiivina mielestäsi ”vallassa” on heihin oikeutetumpaa kohdistaa ns vihapuhetta.
Äh. En minä sitä tarkoita vaan sitä, että seuraukset ovat erilaisia. Minähän nimenomaan tuossa yritin painottaa, että heikoimmissa semissa on sekä miehiä että naisia. Minusta ei ylipäätään ole hedelmällistä käydä minkään asian kimppuun syytellen tai hyökäten.
Kiitos hienosta artikkelista ja keskustelusta. Olen hieman pihalla koko aiheesta, mutta luin Sarkeesianin saaneen 150 000 dollaria lahjoituksina trollisotansa ansiosta. Luin myös, että hänen työnsä linkitettiin 4chanin sivustolle, mikä on avoin kutsu netin pahimmille trolleille. Tässä on mainio bisnesidea kaikille bloggaajille ja nuorille tutkijoille. Tuotot ovat apurahojen rinnalla ruhtinaalliset. Jos trollaaminen on halveksuttavaa toimintaa (en itse pidä siitä, mutta 150 000 dollaria voisi muuttaa mieleni), miksei sitä kannattaisi valjastaa tutkimuksen hyväksi? Hatunnoston arvoinen suoritus Sarkeesianilta.
Juu, kiitos palautteesta:D
Ja siis ehdottoman toimivaa tuo tuollainen varainkeruu on, käsittääkseni laajemminkin onnistuu juuri englanninkielisessä maailmassa, jossa potentiaalinen katsoja/lukijakunta on niin iso, että pienistä lahjoituksista syntyy iso potti. (Olen vastaavasta lukenut joidenkin pelituottajien tms. osalta, että on ollut mahdollisuus maksaa pelistä sen verran kuin haluaa, ja ihan hyvin on toiminut. Ihmiset siis helposti haluaa kuitenkin maksaakin, eikä nettisaatavuus merkitse automaattisesti sitä, että kaikki haluaa ilmaiseksi- vrt. piraattienvastaisen taistelun retoriikka. Tässä tietenkin tulee sitten vastaan kielialue yms, jutut, että esim suomen alueella ainakin olisi jokseenkin mahdotonta, ts. pakko enkuksi tehdä.. nojoo, sama hommahan se on akateemisessa maailmassa: englanninkielinen julkaisu se vasta on jotain..)
Elina:
”Tosta sukupuolisensitiivisyydestä on paljon tutkimusta, hieman meiltä, ja paljon maailmalta. En nyt tähän hätään löydä linkattavaksi, mutta siis kyse ei ole mutu-jutuista”
Mä olin nyt kiinnostunu siitä, että millasia vaikutuksia sukupuolisensitiivisellä kasvatuksella on ihmisten tulevaisuuteen. Voiko sellasta tutkimustietoa edes olla, kun sukupuolisensitiivinen kasvatus on tullut muotiin ymmärtääkseni vasta hiljattain? Esim. toi sun linkittämä tapaustutkimuskaan ei vastaa tähän mun kysymykseen millään tavalla.
”Toisaalta, varmaan tiedät, että osa pojista/miehistä on ujompia ihan luonnostaan, ja he kokevat tätä painetta ihan jo tälläkin hetkellä, kun eivät vastaa odotuksia”
Niin, ja voi olla että etenkin niille ujommille pojille olis hyväks, et niitä ohjataan maskuliinisempaan ja rohkeempaan suuntaan. Siis sikäli kun oletetaan, että yhteiskunta edelleen suosii maskuliinisia ja rohkeita miehiä, jotka ei ujostele. Toki painostaminen sellaseen suuntaan, mikä ei oo lapselle ominaista voi olla myös haitallista. Mun pointti on lähinnä, että ympäristössä joka palkitsee miehiä maskuliinisuudesta ja naisia feminiinisyydestä, on helppo uskoa, että lapset saattais hyötyä siitä että niitä ohjataan ainakin vähän siihen suuntaan mikä on niiden sukupuolelle hyödyllistä vallitsevat realiteetit huomioiden.
Oikeesti en tietenkään usko, että joku päiväkodin harjottama sukupuolisensitiivinen ideologia olis muutan ku pisara kaikkien vaikutteiden meressä. En siis pelkää, että sillä saadaan kauheesti pahaakaan aikaan. Mutta ihan kuriositeettina olis kiva kuulla niitä perusteita, miks sen uskotaan olevan lapsille hyväks. Mutu-fiilis mikä sukupuolisensitiivisyyden rummuttajista usein jää on se, että ne ite on hirveen ihastuneita siihen ideologisella tasolla eikä ne perustelut tai lasten etu oo siinä niin keskeisiä.
Ystävä rakas, kuten huomautin, en nyt tähän sekunttiin ehtinyt etsimään kaikkea mahd. materiaalia aiheeseen liittyen. (Kyllä, kaikkea muutakin tekemistä sattuu olemaan:D)
Linkitin yhden, joka sattui tulemaan vastaan, tarkoituksena osoittaa, että kyse ei ole vain tosi rajatusta skenestä (tyyliin kaksi päiväkotia) kun tätä pohdit, vaan laajemmasta mahdollisuuksien kirjosta jota pyritään hyödyntämään (etenkin varhais-) mutta muussa kasvatuksessa.
http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/66073-pilottipaivakodissa-muhii-sukupuolivallankumous
Kuten vaikka tuossa uutisessa kerrotaan, taustalla on huomio siitä, miten päiväkoti/hoitohenkilökunta käyttäytyy _tiedostamattaan_ eri lailla tyttöjä ja poikia kohtaan. (Tästä aiheesta on tehty paljon kokeita videoimalla yms, ja senkaltainen lähestymistapa on pohjalla noissa opetustilanteissakin.) Musta on hyvin kiistanalaista kutsua ”ideologiaksi” sellaista yksilölähtöisyyttä, johon lasta pyritään tukemaan, kun huomataan, että tarhatäti/setä tottumuksesta olettaa, esim. että Pirkon pitää auttaa toisia enemmän kuin Petrin.
Kun tällä hetkellä tiedetään, esim. että poikia noin yleisesti tuetaan vähemmän oppimaan sosiaalisia taitoja, ja kun tiedetään, että on olemassa sukupuolisegrekoituneita ongelmia (vaikkapa miesten syrjäytymisalttius) niin on se nyt ihme, jos ei pyritä mahdollistamaan mahdollisimman tasapainoista kasvatusta lapsille. Ilman etukäteisoletusta, että Maijan haluaa tehdä/sen kuuluu tehdä näin, ja Matin noin.
(Noin muuten epäilyihisi ideologiasta innostuneista kasvattajista: Muutenkin mun kokemus kasvatusalan ammattilaisista on, että suurin osa on aidosti kiinnostunut lasten hyvinvoinnista, ja erilaisista teorioista/käytännöistä. Kun eihän nykyinen mainstream-kasvatustiede ole mikään yhtenäinen monoliitti, vaan kokoelma erilaisia vaikutteita.)
(Aiheesta on paljon kirjallisuutta/tutkimusta olemassa, eikä niin uusi skene missään nimessä, vaikka suomessa ehkä. Kaikki maailman tieto ei löydy netistä, joten mars kirjaston tietojärjestelmään/kirjastoon.)
P.S. Kasvatustiede jne ei ole mun ala, appro siitä suoritettu. Lähinnä siis kiinnostuneen maallikon lueskelun pohjalla mun tiedot. Saa tulla paremmin asiaan perehtyneet kertomaan lisää.
Pelaajilla on tunnetusti kiivas refleksi tutkimussubjektiksi alistumista vastaan. Luulen, että taustalla on pitkälti ikuinen ajojahti harrastajiin kohdistuvia ennakkoluuloja kohtaan ja ”mundisten” harrastama tuomitseminen ilman oman käden kokemusta. Iät ajat pelien on esimerkiksi pelätty tekevän muksuista väkivaltaisia (Ei, väkivaltarikollisuus länsimaissa on tasaisesti vähentynyt. Todennäköisemmin pelit ja viihde passivoivat) ja tyhmempiä (Ei. Ainakin mun sukupolvelle pelit olivat vielä nörttiharrastus, eikä C64:lla pelit edes käynnistyneet ilman jonkinlaista ymmärrystä kohtuu fundamentaalista tietotekniikasta. Toinen hyvä näkökulma.
No, ei pelaajat ole ainoa poppoo, joka on vähän liian turtunut kritiikin ja moniulotteisemman tarkastelun handlaamiseen…
Toinen juttu on sitten internetin keskustelukulttuuri. Sen on väsännyt noin parikymppiset autistimiehet ja he jossain määrin ansaitsevat tunnustusta työstään. Ennen Ikuista Syyskuutakin verkko ja erinäiset purkit nähtiin ihan hyvin paikkoina, joissa saattoi asiapuheen lisäksi vaikkapa vaihtaa ohjeita putkipommien tai amfetamiinin väsäämiseen. Lupa puhua ihan mistä hyvänsä ja vastuun siirtäminen kuulijalle (ja jos ei tykkää, etikettinä on on oman purkin ja sääntöjen pystyttäminen, ei vaatia muita käyttäytymään oman pillin mukaan) on syvemmällä Internetin DNA:ssa kuin ydinkakka Eurajoella.
Tämä ajattelumalli on toki väärä. Kun Internetistä tuli mainstreamia ja yhtäkkiä tunnevammaiset autistit olivatkin tunkemassa omaa käyttäytymiskoodiaan Jari ja Jenna Järjelliselle. Anarkialla on toki omat puolensa enkä oikein itsekään tiedä, millainen kulttuuri Internetissä pitäisi olla. Saati onko minkäänlainen ”muu” kulttuuri mahdollista saati toteutettavissa ilman merkittäviä rajoitteita ilmaisunvapaudelle.
Mä en tiedä miten paljon kyseessä on misogyniakontrollin puute, syvä kulttuurinen ehdollistuminen tai kansansuosikki biologia – mutta mä pystyn melko nopealla vilkaisulla minne tahansa verkkosivulle arvioimaan, kuinka sukupuolisegregoitunut kyseisen palvelun käyttäjäsegmentti on. Muoti- tai tissikuvat toki on helppo giveaway, mutta myös kommenttisisällöt, muut puheenaiheet, layout jne. jotenkin kummasti muotoutuvat aina sukupuolittuneiksi. Media mahdollistaa sukupuolineutraalin ajatuksenvaihdon ja itseilmaisun paremmin kuin mikään koskaan – silti sukupuoli nostaa rumaa päätään aina kuin pystyy. Tämä ja sukupuolikriittisten piirien huomio siitä, miten (feministisessä) skandinaviassa työsegregaatio on vahvempaa kuin missään on mun suurimpia pettymyksiä vallitsevaa ”totuutta” kohtaan, (Eli mulla menee itseasiassa tosi hyvin!) enkä oikeastaan enää usko mihinkään reaalisiin mahdollisuuksiin tasoittaa sukupuolijärjestelmää. Tai ainakaan purkaa sitä niin, ettei oheiskustannukset tekisi maailmasta ikävämpää paikkaa elää.
Sinänsä vaikkapa verkkopelien epäurheilijamaisuus ja perseily olisi hyvinkin ratkaistavissa teknologisin keinoin. Kovin kummoista puheentunnistusalgoritmia rivouksien, käskyjen ja herjauksen havaitseminen ei tarvitse, jonka jälkeen mietittävänä on lähinnä sakotuksen suuruus ja kesto. Taloudellinen insentiivikin pitäisi olla. Minä ainakin maksaisin (tai siis aloittaisin verkkopelaamisen uudestaan) jos voisin ostaa jonkun vähemmän huonon idioottifiltterin.
Mutta siihen en usko, että typerät nais- tai mieskuvat olisi syynä pelaajatyttöjen uupumiseen coregamereista tai poliittisilta foorumeilta. Sama juttu oli silloin, kun hahmot muodostuivat kahdesta tai kolmesta pisteestä ja hyvällä tuurilla ehkä näyttivät avaruusaluksilta tai autoilta. Ja tosiaan nykyään pelaajista tyttöjä on noin puolet, tässäkin tapauksessa segregoituneena ihan toisenlaisiin peleihin kuin pojat. (Tässä[kin] tapauksessa mun nähdäkseni tytöillä on etulyöntiasema tulevaisuutta kohden. Sosiaaliset pelit strategioineen, taktiikoinen, managerointineen ja kaupankäyntineen vaikuttaa olevan paljon kehittävämpää puuhaa kuin voimafantasiat.)
Mene ja tiedä. Mulle ei ole vaikeuksia myöntää, että netti ja core-pelit voi olla ikävä kokemus niistä kiinnostuneille naisille. Toisaalta mä en myöskään demonisoi sitä, että myös pojilla on fantasioita. Pelit saattaa olla vähiten huono kanava niiden toteuttamiseen.
Joo, varmaan totta toi ylipäätään pelaajaväen kriittisyys tutkimuksia kohtaan: onhan tietokonepelejä syytetty kaikesta pahasta vaikka keiden ammattilaisten taholta. Uskoisin kuitenkin, että suunta on muuttumassa, kun pelaaminen alkaa olla niin normaali juttu.
Tosta skandinavian vahvasta sukupuolijakaumasta eri työalojen välillä: Kyse on siitä, että Pohjoismaissa naiset on paljon enemmän töissä, kun esim. etelä-Euroopassa, ja Yhdysvalloissa. Tällä hetkellä ei ole olemassa (käsittäkseni) maata, jossa miesten ja naisten työllisyysprosentti on lähellä toisiaan, ja olisi myös vähemmän segragaatiota työpaikoilla. (Kääntäen: niissä maissa, missä naisten työssäkäynti on vähäisempää, nämä naiset on jakautunut tasaisemmin eri alojen välillä.) Elikkäs tasa-arvoprojekti on onnistunut siellä missä sitä on ollut siinä määrin, eli naiset käy töissä, eikä ole mitään kotirouvakulttuuria (vrt. vaikkapa Saksa.) Toisaalta työmarkkinat on muutenkin pohjoismaissa erilaiset: enemmän sosiaali-ja terveydenhuoltopalveluita.
http://www.helsinki.fi/science/xantippa/wee/weetext/wee222.html#2.2.1.%20Women%E2%80%99s%20employment%20rates%20in%20Europe
”Uskoisin kuitenkin, että suunta on muuttumassa, kun pelaaminen alkaa olla niin normaali juttu.”
Sitä on odotettu viimeiset 40 vuotta. En pidättele hengitystäni.
”Elikkäs tasa-arvoprojekti on onnistunut siellä missä sitä on ollut siinä määrin, eli naiset käy töissä, eikä ole mitään kotirouvakulttuuria”
Ja tämä on loistava juttu. Hyvinvointiyhteiskunta tuskin olisi onnistunut jos naiset eivät olisi rakentaneet niitä hoivasektoreita.
Mutta ehkä mun pitää täsmentää, että en pidä segregoitumista ainoastaan sukupuolijuttuna. Työelämän ulkopuolellakin toisensa kaltaiset hakeutuvat omanlaiseensa seuraan. Muodostuu maahanmuuttajalähiöitä, oppiainejärjestöjä, nettienklaaveja… Meille kaikille todistetaan joka päivä miten diversiteetistä on etua, klikkiytyminen omaan jalkaan ampumista ja tyhmentävää. Segregoituminen vaikuttaa olevan mitä luontaisinta puuhaa ihmisille. Ja mä olen pettymyksekseni päätellyt sukupuolen olevan jostain tyhmästä syystä yksi tämmöinen vahvasti segregoiva tekijä.
Siksi olen yleensä skeptikko sen suhteen, a) onko segregaation purkuprojektit ylipäänsä realistisia tai taloudellisia ja b) kuuluuko projektiin jotain väistämättömiä (hyviä tai huonoja) sivuvaikutuksia ja -kustannuksia, mitä nyt yleensä itsenäisten ja omavaraisten systeemien peukaloimisesta seuraa. Esim. työsegregaatioon ja palkkakysymyksiin esitetyissä ratkaisuissa on varsin usein isoja kysymysmerkkejä käänteisen syrjinnän, oikeudenmukaisuuden ja kokonaiskilpailukyvyn suhteen.
Tämän projektin (http://www.kickstarter.com/projects/1681576010/the-brian-banks-story) kohderyhmällä ja Sarkeesianin nettikiusaajilla lienee aika paljon overlappia.
Ainakin kapitalismin mielestä on noin kolme kertaa tärkeämpää dokumentoida videopelien surkeaa hahmogalleriaa, kuin lainkaaren, todistustaakan ja syyttäjän edesvastuullisuuden ohittavaa juridiikkaa, jota todistetusti käytetään hyväksi henkilökohtaisten kaunojen kantamiseen ja oman edesvastuuttomuuden salaamiseen.
Koska naisia tunnetusti sorretaan.
Äh, näiden tapausten rinnastaminen ei kyllä ole kovin hedelmällistä.
Elina:
”Joo, mutta en tiedä kuinka “positiivista” positiivissävytteinen huomiokaan on lopulta (jos puhutaan vaikka iskuyrityksistä) jos kuitenkin tarkoitus on vaikka olla muina naisina (:D) vaikka pelaamassa”
Tähdentäisin nyt kuitenkin, ettei suurimmassa osassa nettipelejä pelaajien sukupuolet ees tuu millään tavalla esiin, ellei halua sukupuoltaan itse korostaa jotenkin. Naiset saa siis kyllä halutessaan olla nettipelimaailmassa ihan rauhassa. Ei koko asiaa tuu juurikaan edes ajatelleeks pelatessaan. Esim. FIFA:ssa mul vastustajat vaihtuu pelistä toiseen ja nimimerkit on tyypillisesti jotain kirjain/numero-sekamelskoja, jotka ei sano mulle mitään. Olis mielenkiintosta tietää, et kuinka monta naispuolista vastustajaa mulla on ollu vai onko ollu yhtään. Oletuksena mulla kyllä on, että ~99% fudispelien aktiivipelaajista on miehiä.
Toi viittaus nettideittiskeneen oli vaan esimerkki kärjistyneestä positiivisen huomion jakaumasta. Mutta kuten edellä sanoin, naiset saa poliittisissa blogeissakin valtavasti positiivista huomiota sukupuolensa takia etenkin jos on yhtään nuorempi ja edustavan näköinen.
”Esim. juuri syömishäiriön voi helposti laukaista pari kommenttia “lihavuudesta””
Voi ehkä laukaista joo, mutta kai se vaatinee vähän muutakin alttiutta. Musta myös vähän tuntuu, että syömishäiriöitä on ruvettu turhankin herkästi näkemään joka puolella. Hirveen suuri prosentti naisista ”kokee” nykyään kärsineensä syömishäiriöistä, vaikka olis ollu tyyliin normaali- tai ylipainoisia koko elämänsä ajan. Osittain epäilen, että toi kokemusten yleisyys liittyy syömishäiriöiden saamaan valtavaan mediahuomioon,.
OT:ksi menee mutta menköön: Joo siis tähdennän, ettei kukaan _sairastu_ syömishäiriöön siksi että joku kommentoi, ellei ole sitä alttiutta. (Ja esim. perheen piiristä helposti tulee epätervettä suhtautumista syömiseen..Kun helposti vahditaan kaikkea tarkasti.)
En kyllä missään nimessä vähättelisi sitä että syömishäiriötä koetaan siksi että siitä _puhutaan_ mediassa. Kuitenkin on välttämätöntä tuoda esiin, ongelma, jotta esim. vanhemmat/muut läheiset tajuaa hakea apua ajoissa. Kun siis ne, jotka asian kanssa on tekemisissä ei missään nimessä pidä mitään pientä tyytymättömyyttä vartaloonsa ”syömishäiriönä”, usko pois.
Kaikissa ulkonäköön/syömiseen/Itsenkontrollointiin liittyvissä vakavissa ongelmissa (siis ei ole sitä, että sanoo, että oonpa läski) on kyse vahvasti mielenterveydellisistä, täydellisen todellisista ja vakavista ongelmista. Syömishäiriöistä puhuminen ei kenellekään sellaista aiheuta; ennemmin kyse on ulkonäkökeskeisyydestä/kilpailullisesta kulttuurista (ja ongelmat ei missään nimessä ole pelkästään tytöillä), joka edesauttaa hyvin vahvasti sitä, että ulkoinen olemus koetaan olemassaolon ja arvon mitaksi (huom: tää nimenomaan iskee teini-iässä, jolloin muutenkin on herkempi.) Monet ihmiset kestää paineet, tietty prosentti sairastuu. (Kysymys sairastuisko ne muunlaisessa yhteiskunnassa johonkin muuhun on siitä typerä, että ok, jos sanotaan vaikka että tietty prosentti nuorista tappaa itsensä, ja monella tavoin se olisi estettävissä, ja sitten kysytään, et nojoo, tällasta tää on, et kyllä ne olis tappanu varmaan itsensä muutenkin.)
Liittyyhän tää stereotyyppeihin ja kulttuurisiin vaatimuksiin kauheesti, kun jos mietitään, niin kyllähän kaikki nuorille tytöille suunnatut lehdet keskittyy pitkälti ulkonäköön. Me eletään idioottimaisen pinnallisessa kulttuurissa. (Tää on luonnollisesti ihan jotain muuta kuin yksittäisten ihmisten -sukupuolesta katsomatta- vika.)
Tossa jotain aiheeseen liittyvää: http://maailma.net/blogit/vartalon_rauhansopimus
Yksi juttu, mikä tän kaiken sitoo johonkin netti/yms herjaukseen, on se, miten helposti otetaan oikeudeksi arvostella toisia; tää liittyy _hyvin_ paljon naisten ulkonäön ruotimiseen, ja kuittailuun siitä- hyvään tai huonoon suuntaan. Tätä tietty harrastaa naiset itsekin, ei sillä. ”Hyvin” sisäistettyä normistoa.
Prat:”Toisaalta mä en myöskään demonisoi sitä, että myös pojilla on fantasioita.”
No näinhän se on. Tytöilläkin on omat fantasiansa, enkä ole huomannut, että miehet alkaisivat tyttöjä kouluttaa parempiin fantasioihin. Miksi siis feministit?
Nämä pelit kuitenkin menevät tällaiselle ilmaisunvapauden alueelle. Tiivistetysti voi siis sanoa, että ylempää tuleva ohjaus on haitaksi luovassa toiminnassa.
Kyse onkin enemmän siitä, ettei kannata olettaa, että heteromiesten fantasiat vastaisi _kaikkien_ pelaajien fantasioita, toisin kuin nykyään useat pelivalmistajat tuntuvat olettavan. (Plus heteromiehiäkin on erilaisia.) Enemmän kuin kieltämisestä, kyse moninaisuuden vaatimuksesta. (Onko joku kirjoittanut sanan ”kieltää” jossain? Kriittinen tarkastelu on eri asia kuin kieltämisen vaatiminen.)
http://www.gamasutra.com/view/news/173227/Opinion_Video_games_and_Male_Gaze__are_we_men_or_boys.php
Asia, joka linkkaamassasi artikkelissa ehdottomasti pistää silmään, on näkemys siitä millainen peniksen omaavan ihmisen tulee olla, jotta hän voisi olla mies. Jos hän ei vastaa ”miehyyden” määritelmää, hän on poika. Mitä mieltä olet tästä?
”Kaikkien pelaajien” on turha projektio. Ei kukaan peliä valmistava oleta myyvänsä tuotetta kaikille pelaajille. Tai ehkä Rovio odottaa – säännön vahvistavana poikkeuksena.
Muuten käsittääkseni vallitseva motivaatio on taloudellinen. Pelin valmistaminen vaatii valtavasti hyvin kallista ja erikoislaatuista osaamista ja tällä hetkellä tyypillinen teinipoikien voimafantasiaseikkailu kustantaa käsittääkseni noin $30 000 000 banaania. Kilpailu alalla on kovaa (hitin raja on noin miljoonassa myydyssä kappaleessa, jolla saa juuri ja juuri kehityskustannukset katettua) ja bisnes on erittäin hittivetoista (useita miljoonia myyneellä pelillä katetaan muiden tappiot).
Noissa hintaluokissa ei oteta riskejä. Me tiedämme alan pyörivän kohtuullisesti nykyisten julkaisujen varassa, joten niitä tuotetaan lapiotolkulla. Riskejä otetaan aina silloin tällöin, mutta mitenkään kovin suurta osuutta ei voi odottaa. Narkkarit tarvitsevat aina fiksinsä. Herkuttelijat on asia erikseen. Naisiin vetoavia riskejä on yritetty tehdä ehkä enemmän kuin mitään. Kaikki haluaisivat asiakaskuntaansa sen 50% buustin. (Joka sattumalta myös vastaa suurimmasta osasta länsimaista kulutusta…) Muutamat ovat onnistuneet (Sims, World of Warcraft, tanssi- ja rytmipelit…)
Onneksi Internet on mahdollistanut myös pelien tuotantokustannusten polkemisen ja kokeilevamman otteen videopeleihin. Kengännauhabudjetilla tehty Minecraft tuotti tekijälleen kymmeniä miljoonia euroja, jotka sittemmin ovat menneet vielä hullumpiin projekteihin. World of Goo, Braid, Fez… Kickstarterilla rahoitettiin myös eräs toinen dokumentti, jota suosittelen varauksetta kaikille. Se piilotettu puoli peleistä taidemuotona, elämäntapana, taloudellisena riskinä ja niistä ihmisistä (hermoraunioisista autisteista) seksististen voimafantasioiden takana…
Sarkeesianin lähestymistavalla olen lähes varma, että hän keskittynee kasaan yksiulotteisia hahmoja tähän varsin yksiulotteisesta otoksesta videopelejä. Nykyään keskeisimmissä videopeleissä on enemmän väkivaltaisia piirroslintuja ja hitaasti kasvavia porkkanoita kuin pomppivia tissejä ja muskeleita. (Tai siis näin ennakkoluuloisesti arvioituna. Sarjaahan ei ole vielä tehty.)
Ei se sinänsä väärin ole. Olisihan se ihan loistavaa jos saataisiin mielenkiintoisempia pelihahmoja ja uusia kohderyhmiä. Pessimistinä tiedän, miten tämänkin dokkarin jälkeen monet hädin tuskin kymmenvuotiaat joutuvat vuositolkulla selittelemään puhuvia päitä kuunteleville mundiksille, miten heistäkään tuskin tulee murhaajia, narkkareita, naisvihaajia, terroristeja saati pummeja sen enempää kuin Stieg Larssonin sivistyskirjoja lukemalla.
Tuskinpa pelivalmistajat mitään noin hölmöä olettavatkaan. Kuvittele, että joku sanoisi, että kaikkien ihmisten fantasiat vastaavat heteromiesten fantatisoita!!! Eihän se niin ole. On ihan itsestäänselvyys, että eri ihmisillä on eri fantasioita. Ei tähän tarvita mitään tutkimusta.
Minusta siis mennään tässä keskustelussa metsään siinä, kun halutaan ympätä kansanvalistusta viihteeseen. Minusta esim. sinkkuelämää oli tosi hyvä sarja, mutta ei kertaakaan tullut mieleenkään sarjan naiskuva (jota on tässäkin ketjussa moitittu).
Lapsellista viihdettä lapsellisille ihmisille. Ei siinä ole mitään pahaa.
”(Kannattaa muutenkin miettiä ennen kuin kirjoittaa ihmisistä nimillä että ne on sekopäitä, tms.)”
Hyvä pointti. Siitähän juuri on Moilasen kohdalla kysymys. Saarikoski taas puhuu miesten tappamisesta yleensä. Toinen asia on sitten se, että nyt minä projisoiduin teidän päissänne syylliseksi. Huolestuttavaa.
Ymmärrä toki sen, että näiden asioiden esille tuominen on kiusallista ja sesurointi tulee siksi mieleen.
Se on kuitenkin suomaalisen feminismin eduksi sanottava, että teikäläisten joukossa väivallan ihannoiti on selvästi harvinaisempaa kuin vaikkapa Ruotissa´tai anglosaksisissa maissa.
Vastaan nyt tähän, ettei tule jotain ihme-sensuurinaputusta.
Sen sanominen, että feministit ihannoi väkivaltaa, on paksua valetta. (Jos joku yksittäinen feministi niin tekisikin, tällä perusteella ei voi tehdä mitään päätelmää yksittäisestä yleistettävyyteen. Tai siis samalla logiikalla pitäisi sitten voida väittää, että jokainen suomalainen on juoppo, tms. Kyseisenlaiset päätelmät vain eivät ole oikeutettuja.)
Ja nimeltämainituista ihmisistä puhuminen ”sekopäinä” ei ole missään nimessä mihinkään sananvapauteen kuuluvaa, siinä mielessä, että sen moderointi pois olisi ”sensuuria”.
Jos nyt halutaan väkivallan ihannoinnista/yllyttämisestä puhua, niin tätä on näemmä liikkeellä antifeministien keskuudessa: http://eivindberge.blogspot.fi/2009/05/rape-is-equality.html
(En tiedä ko. tyypistä juuri mtn, mutta ilmeisesti netissä kovassakin kurssissa on antifeministien keskuudessa. Ainakin H. Laasanen viittaa häneen atm-aktivistina, en tiedä onko kyseessä ironinen viittaus vaiko ei.)
Tässä seksuaalisuuden/seksin ja seksuaalisen väkivallan eron tahallinen hämärtäminen, yrittäen tehdä raiskauksesta hyväksyttävää, ja tulosta seksin puutteesta, on jo aina pitkällemenevää, eikä edes retorisen piiriin millään tasolla selitettävissä, väkivallalla flirttailua ja pyrkimystä vähätellä vakavaa rikosta. (Raiskaus ja seksuaalinen väkivaltahan ei tutkimusten mukaan liity seksin puutteeseen, vaan kyse on väkivallasta.)
(Huom: väistämätöntä tehdä ero väkivallan ja väkivaltahenkisen retoriikan välillä. Kun ihminen sanoo, että ”meidän on taisteltava oikeuksiemme puolesta” kyse ei ole kehoituksesta hakata ketään. ”Tulen hakkaamaan sut” taas on väkivallalla uhkailua, vaikka tuollaisen viestin lähettäminen netissä -kuten Sarkeesianin tapauksessa- hyvin harvoin johtaisi oikeaan väkivaltaan. Uhkaukset ovat silti aina vakava juttu. Tässä välillä on tietenkin paljon harmaata aluetta, minkä vuoksi itse näen, että väkivaltaretoriikkaa ei ole syytä käyttää.luonnollisesti kukin toimii oman harkintansa mukaan. Näitä retoriikan/kirjallisten keinojen rajojahan on puitu aika paljon julkisuudessa suomessa viime aikoina.. Mutta se minkä voisi ottaa esille, on, ettei jokin huomio ”tämä on vitsi/ironiaa” tekstin lopussa/alussa oikeuta käyttämään minkälaisia ilmaisuja tahansa.)
Elina:”Kyse onkin enemmän siitä, ettei kannata olettaa, että heteromiesten fantasiat vastaisi _kaikkien_ pelaajien fantasioita, toisin kuin nykyään useat pelivalmistajat tuntuvat olettavan.”
Voinko samalla logiikalla alkaa vaatimaan naistenlehtiin myös miehiä kiinnostavaa sisältöä? Miesten aikakausilehtiä on nimittäin todella vähän.
Hmmm, en nyt kyllä näe tässä vertaamisessa pointtia: koko lehtimaailmassa on paljon tarjontaa, myös miehille. (Monet miehet muuten lukee ns. naistenlehtiä, tai muotilehtiä, kuten Trendiä ihan innoissaan. Niissä on suht paljon myös miehiä kiinnostavaa kamaa. Tietty on sellasia, joissa ei ole.) En yleisesti ole perusnaistenlehtiosaston suuri ystävä (juuri niiden monen lehden kapea-alaisuuden vuoksi..eli tod. kapaa kuva siitä, mistä naiset on kiinnostunut. Juurikin se Cosmopolitan on tässä kärjessä, vilunväreitä tulee, *puistatus*) Joten jos joku pistää pystyyn vaatimuksia mm. sukupuoliyms.-rajoittuneisuuden takia, niin hieno juttu. Voin jopa tukea:D
Tietnkin pelimaailmassakin on paljon erilaista kamaa, mutta ongelma tässä on, että action-pelit ymmärretään lähinnä heteromiehille suunnatuiksi (kun kaikki naiset ja homot ei halua pelata vain simssiä tms). Tästä enempi kyse, ja paljolti tähän Sarkeesiankin keskittyi.
Huom: En muutenkaan koe, että sentapainen argumentointi, että otetaan jokin random juttu esiin vastaväitteeksi, että ”onhan täälläkin näin ja näin asiat”. Kun nämä ei kuitenkaan yleensä kumoa toisiaan.
Elina:
”Ystävä rakas, kuten huomautin, en nyt tähän sekunttiin ehtinyt etsimään kaikkea mahd. materiaalia aiheeseen liittyen”
Pääpointti oli, että ei kai aiheesta oikeen voi vielä olla kunnollista tutkimusta, kun kyseessä on aika uus juttu. Ei tiedetä millasia vaikutuksia sukupuolisensitiivisellä kasvatuksella on, kun sen saaneita tyyppejä ei oo vielä juurikaan kasvanu aikuiseks.
”Musta on hyvin kiistanalaista kutsua “ideologiaksi” sellaista yksilölähtöisyyttä, johon lasta pyritään tukemaan, kun huomataan, että tarhatäti/setä tottumuksesta olettaa, esim. että Pirkon pitää auttaa toisia enemmän kuin Petrin”
No jos kyse on pelkästään siitä, että lapsia halutaan tukea vähän ”yksilölähtöisemmin”, niin sit tää on tietty turha keskustelu. Mut ootko sitä mieltä, ettei ton aiheen tiimoilta olis ainakin mediassa kuulunu vähän voimakkaampiakin kannanottoja? Siis tyyliin sellasia, joissa esitetään että sukupuolisensitiivisen(usein sitä kutsutaan myös sukupuolineutraaliks) kasvatuksen ideana olis, ettei lapsia ohjata mihinkään suuntaan maskuliinisuus-feminiinisyys -asteikolla? Tää on nyt se mihin mä haen teiän näkemystä. Eli:
Uskotko siihen, että lasten kannalta on haitallista, että niitä ylipäätään ohjataan mihinkään suuntaan maskuliinisuus-feminiinisyys -asteikolla sukupuolen perusteella? Vai onko sun kanta lievempi, eli tyyliin että on ok että ohjataan, mutta tällä hetkellä ohjataan liikaa?
Jos olisit edellistä mieltä, olisin sun kanssa selkeesti eri mieltä, Jos jälkimmäistä, niin en osais sanoa. Koska vaikuttaa selkeeltä, että maskuliinisuudesta on tyypillisesti pojille hyötyä ja feminiinisyydestä tytöille, niin mun olis vaikea uskoa, ettei niitä hyödyllisiä piirteitä kannattais kasvatuksella vahvistaa ollenkaan. Paljon vaikeempi kysymys onkin sitten, minkä verran ja millä tavalla niitä tulis vahvistaa.
Täysin oma kysymyksensä on sitten se, että olisko yhteiskunta jotenkin parempi ja toimivampi jos olis niin, ettei sukupuolen mukaisesta käyttäytymisestä palkittais. Ja että olisko sellanen yhteiskunta ylipäätään mahdollinen.
”ja kun tiedetään, että on olemassa sukupuolisegrekoituneita ongelmia (vaikkapa miesten syrjäytymisalttius)”
Mut ei siitä oikeestaan oo kovin hyvää tietoa, että mistä noi erot syrjäytymisalttiudessa johtuu. Osin kyse voi olla erilaisesta biologiastakin. Miehiä on enemmän sekä yhteiskunnan huipulla että pohjasakassa. Erilaisella kasvatuksella voi olla pieni rooli tai ei mitään roolia.
”Muutenkin mun kokemus kasvatusalan ammattilaisista on, että suurin osa on aidosti kiinnostunut lasten hyvinvoinnista”
En mä epäilly varsinaisesti kasvatusalan ammattilaisten motiiveja. Kyseinen epäily kumpus lähinnä lehtijuttujen perusteella, joissa on haastateltu sukupuolineutraalia kasvatusta harjoittavia pariskuntia.
Hmm, musta on aika outoa, kun vedotaan ”biologiaan” jonain pysyvänä tilana: kun kaikki siitä hetkestä lähtien kun syntyy, on kulttuurin (eli toisten ihmisten) vaikutukselle altista.
(Luulin että nämä nature vs. nurture väittelyt käytiin tieteessä joskus parikymmentä vuotta sitten, nykyäänhän ollaan aika sekä-että hengessä.)
Jos sanotaan, että nainen voi synnyttää, niin se on biologinen tosiseikka (siis siinä mielessä, et miehet ei voi), ja jonkun suonet tukketuu helpommin jos ei syö oikein, ja jollain on piilevä piirre, että huumeidenkäyttö laukaiseen psykoosin, mutta on jotenkin pelotttavaa leimata vaikka jokin syrjäytymisalttius ”biologiseksi” piirteeksi (kyse on kuitenkin hyvin monitahoisesta ja monen tekijän summasta ko. ongelma), koska vaikka ihmiselle olisi enemmän taipumuksia tiettyyn asiaan, niin tämä ei ole mikään selviö, että se välttämättä tapahtuisi. Ihmisten kokemia tragedioita on turha ”normalisoida” tai puolustella sitä, että niihin ei tarvitsisi puuttua. (Yksi tärkeä esimerkki on se, mite vauva-iän kaltoinkohtelu lisää moninkertaisesti riskiä myöhemmän iän ongelmiin. -Tärmäsin johonkin uutiseen asian tiimoilta.)
Yksi hyvä esimrkki aiheen tiimoilta on itsemurhien esiintyvyys alueittain, ts. niiden vaihtelevuus:http://www.city.fi/artikkeli/Tyt%F6t+tahtoo+kuolla/4910/
(En esim itse ole tiennyt että myös nuoret naiset tekevät suomessa suhteessa paljon itsemurhia, miesten kohdalla tiesin ongelman kyllä.)
Ja itsemurha-alttius jos mikä voidaan nähdä biologisena, mutta tässäkin on hyvä muistaa, miten suuri osa niistä, joiden itsemurhayritys saadaan estettyä, ei tee sitä uudestaan. Kyse on siitä, että ihmisen otsaan ei ole kirjoitettu kohtaloa, vaan monet asiat on avoimia. Ja juuri siksi ihmisiä pitää yrittää auttaa (auttamaan itseään).
P.S. Etkai oikeasti usko, että lehtijutuissa olisi aina aihe kuin toinen esitetty edustavasti? Totta hemmetissä on kaikenmaailman ihmisiä (Suomessa ehkä pari), jotka esim. kasvattaa lastaan ”sukupuolettomasti”, ts. ei kerro sukupuolta muille, mutta tällä ei sitten ole mitään tekemistä sukupuolineutraalin kasvatuksen normimenon kanssa. (Ja siis onhan niitä omituisia tapoja kasvattaa lapsia vaikka mitä..)
Elina:
”En kyllä missään nimessä vähättelisi sitä että syömishäiriötä koetaan siksi että siitä _puhutaan_ mediassa”
Mä en vähättele niiden ongelmia, joilla oikeasti on syömishäiriö. ”Vähättelen” käsitystä ongelman laajuudesta, koska uskon että valtava mediahuomio on generoinu myös tukun keksittyjä häiriöitä. Vähän samalla tavalla ku narsismin ja vastaavien kanssa on käyny. Nykyäänhän hirvee määrä naisia on sitä mieltä, että niitten ex-poikaystävät on ollu narsisteja, kun ne on käyttäytyny ikävästi. Niillä on ihan omat nettisivustonsakin, jossa tehään kotikutoisia diagnooseja exille ja vatvotaan yhdessä tunteita ”kohtalotoverien” kanssa.
”Liittyyhän tää stereotyyppeihin ja kulttuurisiin vaatimuksiin kauheesti, kun jos mietitään, niin kyllähän kaikki nuorille tytöille suunnatut lehdet keskittyy pitkälti ulkonäköön”
Toi on muuten mielenkiintonen juttu. Oon usein täällä blogissakin vääntäny esim. Katariinan kanssa siitä, että onko naisilla ja miehillä missä määrin erilaiset preferenssit ja kiinnostuksenkohteet. Mun näkemys on ollu, että ne eroaa tosi paljon ja Katariinan näkemys on ollu, että ne ei ehkä eroais niin hirveesti. Tosin keskustelua on sekottanu hieman se, että mä oon puhunu enemmänkin aktuaalisesta tilanteesta ja Katariina potentiaalisesta. Mut anyway. Näyttäis tosiaan siltä, että naisille suunnatut lehdet keskittyy tosi paljon ulkonäköön ja ihmissuhteisiin, kun miehille suunnatut lehdet keskittyy erilaisiin aihepiireihin kuten urheiluun, tekniikkaan, tieteeseen ym. Sama ilmiö on havaittavissa myös esim. blogimaailmassa. Naiset bloggaa muodista, kosmetiikasta, ruoasta, ihmissuhteista, eläimistä yms. Miehet bloggaa politiikasta, tieteestä, tekniikasta yms. harrastuksista. Kyse ei siis oo siitä, että naisille väkisin tuputettais ulkonäköön ja ihmissuhteisiin keskittyneitä lehtiä, vaan niitä lehtiä tuotetaan koska naiset haluaa lukea niitä. Jos naiset haluais pääasiassa jotain muuta, niin se näkyis blogimaailmassa. Ja tässä taas kuvaan aktuaalista tilannetta, en sitä miten asiat vois teoriassa olla jossain rinnakkaistodellisuudessa, jossa kaikki olism esim. kasvatettu sukupuolineutraalisti.
Mun villi veikkaus on, että noi kiinnostuserot kumpuaa rationaalisista motivaatioeroista. Ts. siitä, että naiselle ulkonäöstä on paljon enemmän hyötyä ku miehelle ja miehelle statuksesta on paljon enemmän hyötyä ku naiselle. Naisen parisuhdemarkkina-arvon kannalta ulkonäkö on tärkein ominaisuus ja miehen markkina-arvon kannalta status. Tän seurauksena naiset on loogisesti kiinnostuneita ulkonäköön liittyvistä asioista ja miehet erilaisista tavoista olla päteviä jossain asiassa.
Oleellista toi koko homma on siks, että kuviota voi olla vaikeaa saada muutettua sikäli kun noi edellä mainitut faktat säilyy. Ts. sikäli kun miesten ja naisten preferenssit vastakkaiselta sukupuolelta toivottavien ominaisuuksien suhteen ei lähene toisiaan, ei myöskään motivaatio ja kiinnostuksenkohteet lähene toisiaan. Jotta naiset ei enää olis huolissaan ulkonäöstään, se vaatis luultavasti jonkin sellasen muutoksen, jonka seurauksena naiset ei enää oleellisesti hyötyiskään positiivisesta ulkonäöstä. En ainakaan helposti keksi miten sellanen muutos saatais aikaseks.
Minusta ehkä kiinnostavampaa on miettiä vaikkapa sitä, miksi näin on (eli siis että kiinnostuksen kohteet on erilaisia) kuin vaan todeta, että ”näin on”, jolloin samalla tekee hallaa monille ihmisille, jotka ei näihin muotteihin istu. En minä esimerkiksi tunnista tästä itseäni ja kun viimeksi tarkistin, olin biologiselta sukupuoleltani nainen 🙂 Enkä minä ajattele, että mun ”parisuhdemarkkina-arvo” määrittyy ulkonäön perusteella. No joo, en usko koko teoriaan. Mut jos jotenkin parinvalinnan helppoutta/vaikeutta arvioisin, ajattelisin luultavimmin kiinnostuksen kohteiden olevan päätekijä. Ehkä mä oon vaan poikkeuksellisen ruma nainen (kun feministiksikin oon ryhtyny – eikö tää oo just joku teoria 😀 :D)! Voi päh, mä en osaa suhtautua tähän markkina-arvojuttuun mitenkään erityisen vakavasti.
Justhan mä tossa ehdotin, että erot kiinnostuksenkohteissa kummunnee osittain eroista siinä, mistä miehille ja naisille on hyötyä. Jos miehille on statuksesta enemmän hyötyä ku naisille, niin statusta tuottavat asiat kiinnostaa miehiä enemmän ku naisia(muut seikat vakioituna), Vastaavasti ulkonäön osalta roolit vaihdettuna.
”Enkä minä ajattele, että mun “parisuhdemarkkina-arvo” määrittyy ulkonäön perusteella”
No toi nyt ei taas ole makuasia tai mielipidekysymys. On ihan älytön kasa empiiristä todistusaineistoa siitä, kuinka valtava rooli ulkonäöllä on markkina-arvon muodostumisessa, erityisesti naisten osalta. Esim. isoimmalla nettideittisaitilla OK Cupidilla tehtiin taannoin koe, jossa kokeiltiin minkä verran viestejä tulee ulkonäöltään eri tasoisiksi arvioiduille miehille ja naisille. Naisilla erot olivat valtavia. Kauneimmiksi etukäteen arvioidut naiset saivat sadoittain viestejä kuukaudessa, kun vaatimattomamman näköiset kanssasisaret saivat tyytyä pariin hassuun viestiin.
Tässä pitää nyt osata erottaa se, miten haluaisi asioiden olevan ja se miten asiat todellisuudessa ovat.
Voi päh, mä en osaa suhtautua tähän markkina-arvojuttuun mitenkään erityisen vakavasti. Jäätävä kommentti.
Feministit kuljettavat tasa-arvokeskustelua miten tahtovat. Tärkeää on, että puhe on aina naisten ongelmista kuten esimerkiksi tässä alustuksessa. Minua kiinnostaisi enemmän vertaileva keskustelu tai tutkimus siitä missä kohtaa naisten tai miesten asema on huonompi suhteessa toiseen sukupuoleen ja sitten vaikka sellainen, että miksi naisten pienemmät ansiot ovat suurempi ongelma kuin vaikka miesten suurempi kuolleisuus työtapaturmissa tai osuus työttömissä.
”Minua kiinnostaisi enemmän vertaileva keskustelu tai tutkimus siitä missä kohtaa naisten tai miesten asema on huonompi suhteessa toiseen sukupuoleen ja sitten vaikka sellainen, että miksi naisten pienemmät ansiot ovat suurempi ongelma kuin vaikka miesten suurempi kuolleisuus työtapaturmissa tai osuus työttömissä.”
Eikö tämä ole tavallaan aika läpikäyty aihe. Miesten suurempi kuolleisuus johtuu henkilökohtaisista valinnoista, kuten epäterveellisistä elämäntavoista. Syrjäytyminen johtuu siitä, että nykyään pojat jäävät leikkiviksi pojiksi vuosikymmeniksi, ja aikuisten maailmassa olisi kuitenkin hyvä kasvaa miehiksi. Palkkaongelma johtuu siitä, että yhteiskunta ei arvosta riittävästi naisvaltaisia aloja (esimerkiksi hoivasektori) verrattuna miesvaltaisiin aloihin (vientiteollisuus; viime viikon hesarissakin Juhana Vartiainen peräänkuulutti varsin sovinistisesti, että vientiteollisuuden pitäisi olla palkkajohtaja neuvotteluissa).
Naisten ongelmista puhutaan enemmän, koska naiset ovat järjestelmän passiivisia uhreja, syrjinnän kohteena olevia objekteja. Miehet ovat järjestelmässä aktiivisia toimijoita, jotka eivät ole syrjinnän kohteena; tällöin heidän omat aktiiviset valintansa ovat lopulta ne, jotka tuottavat heille ongelmia.
zfck:lle kiitokset hienosta satiirista.
The Guardian-lehdessähän oli maaliskuussa raflaavasti kuvattu otsikko ”ovatko videopelien pelaajat seksistisiä”:
http://www.guardian.co.uk/technology/gamesblog/2012/mar/06/are-gamers-really-sexist
Vuosikausia hyvin miesvaltaisia pelejä, juurikin noita jutun mätkintäpelejä pelanneena sanoisin, että hyvin kilpailullinen genre ylipäätään ei paljoa naisia sisällä – ellei ota huomioon peleissä esiintyviä bikineissä toisiaan pätkiviä aasialaisia neitosia jotka ovat hyvinkin yleisiä.
On naurettavaa ajatella, että yksi pelle joka sattui olemaan peligenren keskeinen toimija sai videollaan aikaan pohdinnan siitä että juuri tietyt pelaajat tai pelaajat yleensä olisivat seksistisiä, kun käsittääkseni koko pelityyppi karkottaa naiset kauas Saharan tuolle puolen joka tapauksessa. Eikö olisi järkevämpiä aiheita joista valittaa tai joihin kohdistaa (feminististä) mielenkiintoa?
Japanilaisvetoisesti itse pelien seksistisestä kuvastosta ja male gazesta saisi keskusteluja helpostikin, mutta ehkä asiaa liudentaa 2000-luvun läpäissyt japanilainen roolipukeutuminen, joka on siirtynyt myös playstation-sukupolveen ja vienyt huomiota pois pelintekijöiden valinnoista. Ylipäätään pelien väkivallalla ja seksillä ratsastamisesta on kohuttu mm. taannoisten suurten E3-messujen myötä paljonkin.
Katselin Sarkeesianin videoita ja nehän ovat mainioita, osuvia kompromisseja ymmärrettävyyden ja informaation suhteen sekä kunnioittavia pelejä ja pelaajia kohtaan yleensä. Kuten yleensä näissä vastaliikkeissä, tärkeää tuntuu olevan olkinuken muodostaminen ja ihmisten lokeroiminen. Jo pelkästään feminismin synnyttämän reaktionaarisen inhoreaktion vuoksi on pakko tunnustautua feministiksi, vaikka ihan epä-älyllisyyden vastutuksen vuoksi.
Disclaimerina sanottakoon, että satun olemaan akateeminen sukupuolikulttuurin tutkimuksen opiskelija, mies, ja profeministi. Joka pelaa mätkintäpelejä ja ei pue hahmojaan (vain) bikineihin.
Kiitos kommentista:)
Siis joo, kysymys pelaajien erityisestä seksismistä/sovinismista ei tietenkään ole kauhean mielekäs: mutta toisaalta vaikka netissä monet jutut kärjistyy äärimmilleen, niin juuri siksi se onkin mielenkiintosta. Tai siis, pakko jotain seksistisiä näkemyksiä olla, kun niihin kuitenkin törmää (plus Sarkeesianille vihapalautetta satelee.) Tämähän ei tietenkään kerro keskimääräisestä pelaajasta juuri mtn; kuten joku jo kommentoikin, kyse on siitä, miten tietty joukko määrä keskustelun tahdin.
Toisekseen, pelaaminen tuntuu myös olevan aihe, johon liitettynä sukupuoli/feminismi nostaa tunteita (hyvässä ja pahassa). Tähän liittyen pidän tuota Sarkeesianin projektia tervetulleena, mutta myös laajemmin aiheeseen liittyvää tarkastelua. (Vaikka ei olekaan kuin pieni pisara kaikessa, mikä liittyy sukupuolten väliseen epätasa.arvoon.)
Elina:
”Hmm, musta on aika outoa, kun vedotaan “biologiaan” jonain pysyvänä tilana: kun kaikki siitä hetkestä lähtien kun syntyy, on kulttuurin (eli toisten ihmisten) vaikutukselle altista.
(Luulin että nämä nature vs. nurture väittelyt käytiin tieteessä joskus parikymmentä vuotta sitten, nykyäänhän ollaan aika sekä-että hengessä.)”
Toi on todella hämmentävä kommentti suhteessa siihen mitä mä sanoin. Sanoin näin:
”Mut ei siitä oikeestaan oo kovin hyvää tietoa, että mistä noi erot syrjäytymisalttiudessa johtuu. Osin kyse voi olla erilaisesta biologiastakin. Miehiä on enemmän sekä yhteiskunnan huipulla että pohjasakassa. Erilaisella kasvatuksella voi olla pieni rooli tai ei mitään roolia”
Miten sä onnistuit tulkitsemaan ton ympäristön vaikutuksen kieltämiseks? Mun argumentti oli, että miesten naisia suurempi syrjäytymisalttius voi kummuta osin biologisista eroista ja osin ympäristöstä. Ja tolla, että ”erilaisella kasvatuksella” voi olla pieni rooli tai ei mitään roolia, tarkotin vaan että jos kasvatusta esim. muutetaan sukupuolisensitiivisempään suuntaan, niin ei se mitenkään automaattisesti jengin syrjäytymisalttiutta muuta. Vaikuttavia seikkoja on niin paljon. Joku päiväkodista saatu kasvatuskin on vaan yks pieni osa sitä ympäristöä, joka biologian ohella ihmisiin vaikuttaa.
Tää on kyl vähän hassua, et tää blogi on ainoo mesta, jossa mua on jatkuvasti koitettu leimata jonkinlaiseks ”biologiseks deterministiks”. Siitä huolimatta, että nimenomaan aina korostan että sekä biologia että ympäristö vaikuttaa. Must tuntuu et tää menee pikemminkin niin päin, että teillä feministeillä(tän blogin perusteella) on suht vankka usko siihen, että biologia ja geenit ei vaikuta juuri mihinkään ja ihmiset on oleellisesti ”blank slateja” vailla valmiuksia ja taipumuksia. Sitten kun joku esittää, että biologiallakin olis jotain vaikutusta johonkin, niin teiän näkökulmasta katsottuna se näyttää nature-uskovaisuudelta.
”mutta on jotenkin pelotttavaa leimata vaikka jokin syrjäytymisalttius “biologiseksi” piirteeksi”
Kuka ja missä teki noin? Tätä mä just tarkotin. Kun mä sanon, että biologiallakin voi olla vaikutusta syrjäytymisalttiuteen, sun tulkinta on, että ”leimaan alttiuden biologiseks piirteeks”. Kummallista. Olis ihan hölmöä väittää, ettei biologialla voi olla vaikutusta syrjäytymisalttiuteen. Jos helpottaa, niin kelaa asiaa vaikka mielisairauksien kautta. Mielisairauksille tutkitusti on jengillä eri suuruisia geneettisiä alttiuksia. Tiytyt mielisairaudet taas lisää hirveesti syrjäytymisriskiä. Nyt jos tiettyjä mielisairauksia vaikka esiintyy toisella sukupuolella toista enemmän, syntyy ero syrjäytymisriskiin muut seikat vakioituna. Toi on helppo esim. Mut toki on paljon vaikeemmin havaittavia ja monimutkaisempiakin juttuja, joiden kautta jengillä voi olla geneettisiä eroja syrjäytymisriskissä.
”koska vaikka ihmiselle olisi enemmän taipumuksia tiettyyn asiaan, niin tämä ei ole mikään selviö, että se välttämättä tapahtuisi.”
”Kyse on siitä, että ihmisen otsaan ei ole kirjoitettu kohtaloa, vaan monet asiat on avoimia.”
Niin ,koska biologian lisäks myös ympäristö vaikuttaa. Miten mun argumentti oli ristiriidassa noiden kanssa?
”P.S. Etkai oikeasti usko, että lehtijutuissa olisi aina aihe kuin toinen esitetty edustavasti?”
En tietenkään enkä sellasta väittänytkään. Mut täsmensin siinä aikasemmassa kommentissa kysymystäni sulle tosi selkeesti ja jätit vastaamatta. Halusin tietää, että pitäisitkö teoreettisesti hyvänä, jos tyttöjä ja poikia ei ohjata ollenkaan maskuliiniseen tai feminiiniseen suuntaan sukupuolensa mukaan. Vai hyväksytkö sen että ohjataan, mutta että sun mielestä tällä hetkellä ohjataan liikaa?
”
Rogue-hyvä, viittasin kommentissani laajempaan tapaan perustella biologialla suht mitä tahansa. Koska yleensä kun sanotaan miten biologia vaikuttaa, tavataan toistaa tiettyjä puhetapoja. (Ja miten tämä on mukana nimenomaan _arkikeskustelun_ tasolla, sillä tarkoituksella, että kuten jossain vaiheessa historiaa jumala on toiminut perusteena sille miten asiat on, niin biologiasta (geeneistä, hormoneista yms) puhutaan todella yleistävään sävyyn, jonain uutena lakina. Tällöin kyse on uskomuksista, eli omien valmiiden näkemysten tekemisestä hyväksyttäväksi, koska ne voi ”perustella tieteellä”. Koska suurimmalla osalla ihmisistä, jotka perustelee biologialla,ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi tietoa, ja sitä kautta ymmärrystä siitä, kuinka vähän biologialla voidaan lopulta sanoa asiasta X. Vaikka tiedetään kuitenkin aivan liian vähän vielä, miten kaikkeen vaikuttaa mikäkin. Ihminen on aika monimutkainen, monella tasolla.)
Hyvä juttu, että et oleta asian olevan niin yksinkertainen. Varmaan tiedät myös, että on paljon alttiuksia (Aristotelisesti potentiaa) joka ei välttämättä ”aktualisoidu”. Olen tietoinen noista mielenterveys-yms. jutuista kyllä; niissäkin vahvasti on kuitenkin monen tekijän summasta.
”Halusin tietää, että pitäisitkö teoreettisesti hyvänä, jos tyttöjä ja poikia ei ohjata ollenkaan maskuliiniseen tai feminiiniseen suuntaan sukupuolensa mukaan. Vai hyväksytkö sen että ohjataan, mutta että sun mielestä tällä hetkellä ohjataan liikaa?”
Tää kysymys on jotenkin niin vahvasti pohjattu normatiiviseen ajatukseen, että voidaan sanoa, että asiat tämä ja tämä on feminiinisiä. Mikä on maskuliinista/feminiinistä? Se mitä tällähtekellä ymmärretään niiksi, ei ole kaikissa kulttuureissa, ja kaikkina aikoina ollut samanlainen. En pidä sitä missään mielessä järkevänä, että sen perusteella, mikä tällähetkellä nähdään tietynlaiseksi, perustellaan ihmisten kasvattamista johonkin suuntaan. Otetaanpas esimerkkinä matematiikka, jonka ymmärrämme täällä suomessa miehiseksi, ja luonnostaan pojille sopivaksi. Että mikäli se on maskuliinista, niin tällä perusteella on oikein opettajan olettaa, että tyttöä ei kiinnosta (jos häntä halutaan kasvattaa ”feminiiniseen suuntaan”.) Pitkään on luultu, että pojilla luonnostaan enemmän kykyjä siihen suuntaan, mutta tadaa, eri maiden väliset vertailut osoittivat, että se on nimenomaan kulttuuri, joka olettaa, ettei tytöt osaa laskea, joka tekee sen, että tyttöjen keskimääräinen suoritus on heikompi kuin poikien. (Olikos Kiina se verrokkimaa, jossa tyttöjen ja poikien suorituksissa ei ollut eroa, kun siellä ei matikkaa ymmärretä sukupuolispesifiksi.)
(Laitan toki linkin, kun sen jaksan etsiä.)
Musta on ylipäätään oudon dogmaattista haluta sitoutua joihinkin käsityksiin maskuliinisuudesta/feminiinisyydestä. Ihmiset eroaa toisistaan monin tavoin, enkä myöskään toisaalta ajattele, että pitää olettaa jokin ideaalityyppi, jota kaikkien pitäisi vastata. Mulle on kauheen vieras ajatus, että esim. mulle oltais pienenä sanottu, että tee tätä/et saa tehdä tätä, koska olet tyttö. (Sellaiseen on joutunut sitten esim. koulussa törmäämään, ja aina oon ihmetellyt, että mitä järkeä. Esim. että ”mitä kuunteletko tollasta musiikkia” tai sitten, oletus, että ”tykkäät eläimistä koska olet tyttö”, nyt kaikista pienempinä, ja suhteellisen harmittomina kommentteina.)
(Kyllä allekirjoitan sen lainin, et nainen on joko masokisti tai feministi.:D)
Näihin maskuliinisuus/feminiinisyys-juttuihin saa hyvää näköalaa, ja laajempaa perspektiiviä, kun katselee yhtään vanhempia sepustuksia sukupuolisuudesta. Sattumalta pisti silmään aiheeseen sopivasti US:n blogipalstalla kirjoitus, joka on kokonaan lainausta vuoden 1945 tekstistä:http://elinakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/112109-sukupuolentutkimusta-v-1945
”Mutta sikäli kuin kaikki kulttuuri edellyttää henkeä ja kaikki kulttuuri on miesten luomaa, voimme suuntautumista henkeen pitää ”ikuisesti miehisenä”.” (Asialla psykologi.)
Simone de Beauvoirin Toinen sukupuoli tietenkin kannattaa stekkailla, siitä saa hyvän kuvan siitä, miten negatiivisesti naisten psyykeen on vaikuttanut se, että heitä on kohdeltu ”lapsina”/ei-täysikäisinä. Ja sitten voi huomata, miten paljon samankaltaiseen retoriikkaan tukeudutaan edelleen, ikävä kyllä.
Elina:
”Raiskaus ja seksuaalinen väkivaltahan ei tutkimusten mukaan liity seksin puutteeseen, vaan kyse on väkivallasta.”
Olis kiva nähä tollanen tutkimus ja käytetyt metodit. Ei kai kukaan nyt tosissaan väitä, että tyypit jotka saa yllin kyllin seksiä olis yhtä alttiita tekemään esim. puskaraiskauksia ku puutteessa olevat tyypit?
Ootko ihan tosissas? Ajatteletko, että raiskaus johtuu seksin puutteesta? Tsiisus Rogue, mä oon pitäny sinua tolkkuna tyyppinä täällä kommentoijien joukossa!
No sitä on ainaki tutkittu, että raiskaajat ei saa teoistaan varsinaista seksuaalista nautintoa vaan kyse on vallasta & kontrollista äärimmilleen vietynä. Lomalainen kun oon, olen juuri nyt liian laiska etsimään sulle linkkejä. Myöhemmin sitte. Voit toki itsekin helposti googlaamalla löytää runsaasti tietoa seksuaalisesta väkivallasta, tekijöistä sekä uhreista.
http://www.d.umn.edu/cla/faculty/jhamlin/3925/myths.html Tossa on jotain yleisten väittämien oikomista. Mm.
”Rape is a premeditated act of violence, not a spontaneous act of passion. 71% of rapes are planned in advance. 60% of convicted rapists were married or had regular sexual partners at the time of the assault. Men can control their sexual impulses. The vast majority of rapists are motivated by power, anger, and control, not sexual gratification.”
Ja jos muistetaan, ettei raiskaukset kosketa myöskään vain naisia. http://www.guardian.co.uk/commentisfree/2010/mar/17/stern-review-male-rape
Vaikea kuvitella etteiko raiskauksessa olisi viime kadessa kyse seksuaalisesta tyydytyksesta. Toki tapa saada orgasmi on perverssi ja siihen varmasti liittyy vakivaltaa ja vallan tunnetta jne. Kai raiskaajan ultimaalinen tavoite on kuitenkin fantasiansa tayttyminen ja seksuaalinen mielihyva?
Olisko jollain pistaa linkkia tehtyyn tutkimukseen, Elinan linkissa naytti olevan jonkun yliopistotyypin listaus aiheen tiimoilta, mika nyt ei kerro ehka ihan koko totuutta aiheen tiimoilta. Joku kattavampi esitys olis kiva lukea.
”Ootko ihan tosissas? Ajatteletko, että raiskaus johtuu seksin puutteesta? Tsiisus Rogue, mä oon pitäny sinua tolkkuna tyyppinä täällä kommentoijien joukossa!”
Mietipäs nyt vähän tarkemmin tota asiaa. Otin nyt tohon tarkotuksella ”puskaraiskaukset”, koska niiden osalta on helpointa osottaa valtava korrelaatio alhasen markkina-arvon/statuksen ja raiskaamisalttiuden välillä. Vai meinaatko, että tuolla puskissa on väijymässä paljonkin naisten suosiossa kylpeviä julkkiksia, urheilijoita, miljonäärejä jne.? Kyllä se nyt vaan niin taitaa olla, että puskaraiskaaminen tyypillisesti on lähinnä alhasen sosiaalisen statuksen miesten puuhaa(esim. köyhien mamujen huomattava yliedustus näissä tilastoissa). Tokikaan tää ei suoraan osota kausaalista yhteyttä puskaraiskaamisen ja puutteen välillä, mutta vahvoja viitteitä kuitenkin. Puskissa ei väijy ne tyypit, jotka sais paljon seksiä helposti muutenkin.
Puskaraiskaukset on tietysti marginaalinen ilmiö ja ne muodostaa vaan mitättömän osan kaikista raiskauksista. Yleisimpiä lienee ns. daterape -tyyppiset jutut, joissa ollaan joko tekijän tai uhrin kämpässä. Silloinkin tietyssä mielessä on usein kyse ”puutteesta”, koska mies on lähtenyt naisen matkaan esim. baarista olettaen saavansa seksiä. Kun tuleekin pakit, huonon itsekontrollin omaavalta känniseltä mieheltä lähtee ns. mopo lapasesta ja tapahtuu raiskaus. Mitä siis ei olis tapahtunu, jos homma olis menny tyypin suunnitelmien mukaan ja nainen olis ollu suostuvainen. Tää lienee aika tyypillinen kuvio noissa ja tässä mielessä kyse on usein seksistä tai sen puutteesta.
Asia erikseen on sitten nää ”parisuhteen sisäiset raiskaukset”, joissa kyse ei varmaankaan yleensä oile seksistä, Niissä kyse voi hyvinkin olla siitä ”vallankäytöstä” tms. Mutta ne muodostaa mnun mielestä ihan oman genrensä eikä oo oleellisesti verrattavissa muihin raiskauksiin. Toki noissa daterapeissakin voi olla joku valtaelementti mukana, mutta ilman muuta myös seksielementti, sikäli kun äijä ei ollu suunnitellu raiskaavansa vaan oli suunnitellu ihan vapaaehtoista seksiä.
Rogue, näitä juttuja on tutkittu, ja Elina tuossa linkittää infoon. Yleensä aina itse penäät tutkimustietoa mutta nyt menet kyllä aika lailla musta tuntuu -pohjalta ja se on erityisen huono homma silloin kun puhutaan niinkin vakavasta jutusta kuin raiskauksista.
Ja jvaikka haluiskin miettiä seksin kannalta niin pitää ottaa huomioon se, että raiskauksessa on kyse väkivallasta ja alistamisesta – noissa sun esimerkeissä vaikuttaa vähän siltä, että raiskaus ois ikään kuin ihan tavallista seksiä mutta vaan ilman uhrin suostumusta. Toivon (ja uskon) että suurin osa ihmisistä ei kumminkaan saa seksuaalista nautintoa silloin jos toinen ei halua. Eli se seksi jota raiskauksessa tapahtuu ei oo rinnastettavissa siihen seksiin jota ois voinut olla kahden tasaveroisen ja aktiivisen aikuisen välillä.
Ilmeisesti te lähestytte tota asiaa ”naisen kokemuksen” näkökulmasta, kun mun argumentti koski ainoastaan raiskausten potentiaalisia motiiveja. Kaks täysin eri asiaa siis. Siitä, miten nainen kokee raiskauksen en osaa sanoa yhtään mitään. Mut varmaan hyvinkin mahdollista että just väkivaltana ja alistamisena.
Sikäli kun haluaa miettiä, miten raiskauksia voi ehkäistä/vähentää, lienee hedelmällisempää pohtia tekijän näkökulmaa/motiiveja ku naisen kokemusta. Ihan vastaavalla tavalla pahoinpitelyjen tai murhien vähentämisessäkin on tehokkaampaa kelata asiaa tekijän profiilin ja kannustimien kautta ku uhrin kärsimyksen.
Nyt rehellisesti sanottuna toi Elinan linkittämä infosivu vaikutti ideologiselta roskalta, jossa tarkotuksena oli vaan muovata ihmisten ajatuksia haluttuun suuntaan eikä antaa niille mitään objektiivista infoa. Palaan siihen kun kerkeen.
”pitää ottaa huomioon se, että raiskauksessa on kyse väkivallasta ja alistamisesta”
Mun mielestä molemmat näkemykset, siis se että raiskauksessa olisi kyse seksistä, tai että raiskauksessa olisi kyse väkivallasta ja alistamisesta, on osin oikeita ja osin vääriä. Etenkin, kun raiskaukseen liittyvä lainsäädäntö vaihtelee hyvin voimakkaasti (etenkin sen osalta, mikä on raiskauksen määritelmä). Varmasti osassa raiskauksista on kyse väkivallasta ja alistamisesta, ja osassa puhtaasti seksistä.
Esimerkiksi tapaus, jossa kaksi humalaista harrastaa keskenään seksiä, ja nainen on selvinpäin sitten sitä mieltä, että hän ei olisi suostunut siihen jollei olisi ollut humalassa, tulkitaan useissa maissa raiskaukseksi. Mielestäni tällaisessa tilanteessa on vaikea tulkita tapahtumaa kuitenkaan tavoitteellisesti väkivallan käytöksi ja alistamiseksi: taakka ”suostumuksesta” on kuitenkin aina miehellä, vaikka molemmat olisivat päihtyneitä. Tällaiset ”katumapäällä” tai ”myöntymys ei ollut selväjärkisenä tehty” -tilanteet johtavat takuuvarmasti (juridisiin) raiskaustilanteisiin, jossa raiskaajan tarkoitus ei ollut alistaa tai käyttää väkivaltaa.
Toisaalta taas esimerkiksi kuuluisassa vankilaseksissä on varmasti usein kyse ainakin osittain alistamisesta ja voimankäytöstä.
Elina:
”Tällöin kyse on uskomuksista, eli omien valmiiden näkemysten tekemisestä hyväksyttäväksi”
Niin mutta täällä tohon on syyllistyny yleensä ne, jotka väittävät ettei biologialla ole suunnilleen mitään merkitystä. Mun kanta on aina ollu, että sekä geeneillä että ympäristöllä on merkitystä ja merkityksen suuruus vaihtelee asiasta toiseen. Tää näkemys lienee ihan hyvin linjassa vallitsevan tieteellisen konsensuksen kanssa.
”Koska suurimmalla osalla ihmisistä, jotka perustelee biologialla,ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi tietoa, ja sitä kautta ymmärrystä siitä, kuinka vähän biologialla voidaan lopulta sanoa asiasta X”
Toki pönttöjä on aidan molemmilla puolilla. Mutta veikkaisin että täällä keskustelevista kovinkaan monella ei oo esim. evoluutiobiologiasta sen kummempia tietoja ku mulla. Esim. Katariina totes taannoin, ettei oo lukenu ensimmäistäkään evoluutiobiologiaa tai evoluutiopsykologiaa käsittelevää opusta. Luettuna oli ainoastaan niihin kohdistuvaa kritiikkiä. Minkä verran sä oot perehtyny kyseisiin tieteenaloihin? Mä oon lukenu lähinnä Dawkinsin popularisointeja ja tällä hetkellä menossa Pinkerin ”The Blank Slate”.
Vähäisistä aihetta koskevista tiedoista huolimatta täällä blogissa tunnutaan kuitenkin olevan melko varmoja biologian vähäisestä merkityksestä ”asiassa X”. Mun käsitys on, että sekä biologialla että ympäristöllä on molemmilla merkitystä ja merkityksen voimakkuus vaihtelee asioissa X ja Y. Ja tää pohjautuu siihen mitä oon aiheesta lukenu.
”Tää kysymys on jotenkin niin vahvasti pohjattu normatiiviseen ajatukseen, että voidaan sanoa, että asiat tämä ja tämä on feminiinisiä. Mikä on maskuliinista/feminiinistä?”
Äh tartuit nyt epäolennaiseen, ei olis pitäny käyttää tossa ”maskuliinista/feminiinistä”. Oleellista oli, että pidätkö teorian tasolla hyväksyttävänä, että tyttöjä ja poikia ohjataan hieman eri suuntiin, sikäli kun vallitsevassa todellisuudessa pojille ja tytöille on hyötyä keskimäärin erilaisista ominaisuuksista? Oli ne ominaisuudet sitten tulkittu maskuliinisiks/feminiinisiks tai ei.
Jos luet uudelleen esim. aiemman blogaukseni biologiasta niin siinä ei todellakaan väitetty etteikö biologialla olisi mitään merkitystä. Ehkä ois hyvä jos voisit nyt tähän väliin osoittaa missä täällä kommenteissa me blogaajat olemme niin väittäneet?
En mä väitä, että esim. sinä yleisellä tasolla olisit sitä mieltä, ettei geeneillä ole mitään merkitystä. Mut tosi usein kun ehdotan täällä, että jotain ilmiötä saattais olla osaltaan selittämässä myös sukupuolten välinen biologinen ero, niin mun ehdotus teilataan ja saan syytöksiä biologisesta determinismistä. Ja siis kaikkein oudointa on itse asiassa se, että saan kohdata ton syytöksen usein myös silloin, kun ehdotan että miehet ja naiset nyt aktuaalisesti ovat erilaisia, johtui ero sitten biologiasta ja/tai ympäristöstä. Ts. determinismi-kortti heilahtaa helposti ilman, että edes sanon mitään geeneihin liittyvää. Enkä muuten sanonu, että just sä olisit se joka eniten tollasta harrastaa.
Tyypillinen esimerkki:
Ehdotan, että miehiä on naisia enemmän korkeissa asemissa teknoyrityksissä, koska teknologia kiinnostaa miehiä enemmän ku naisia ja sitä kautta alan kovimmat asiantuntijat on yleensä miehiä. Tää väite ei vielä ota kantaa biologiaan, mutta silti determinismi-kortti saattaa heilahtaa. Ja etenkin se heilahtaa sitten, jos satun täsmentämään, että kiinnostuseroissa saattais olla myös jokin geneettisesti määräytynyt osa.
Tästä siis kyse: https://feministienvuoro.wordpress.com/category/biologia/
Rogue: Yleensä on normaalia, että pyrkii jokainen itsessään tunnistamaan ne ajatuskuviot, joita toistaa. Itse geneettisestä määräytymisestä puhuttaessa ei ole mitään ongelmaa: ongelmaksi se muuttuu silloin ja kun (ikävä kyllä usein) jos aletaan perustella vaikkapa tietynlaista tilannetta/epätasa-arvoa sillä. Tällöin ei koskaan olla puhumassa mistään luonnontieteestä, vaan halutaan etsiä nimenomaan omaa näkökulmaa tukevaa todistetta (joka verhotaan sitten ”kriittisen ja skeptisen tieteestäkiinnostuneen”-positioon.) Tämä on hyvin ikävää sen kannalta, että kyse on laajemmasta puhetavasta, erityisesti populaari-tieteen saralla, jossa nimenomaan sosiaalisista tekijöistä puhutaan vähättelevästi ”sosiaalisena konstruktionismina”. (Olet itse käyttänyt tätä sanaa myös, ja koska se on olkiukko-termi par excellence, jolla on tarkoitus kertoa, miten ”yritetään kieltää asia X”, vaikka todellisuudessa _kukaan_ tutkija ei sitten 70-luvun ole väittänyt mitään niin hämärää.
Selvennykseksi: On tärkeää erottaa toisistaan kaksi erilaista väitettä: A. pelkkää sosiaalista konstruktiota ja B. sosiaalisesti konstruoitu. (Yleensä sosiobiologistisesti orientoituneet olettaa, että puhutaan, asiasta A, vaikka kyse on asiasta B., jossa ei kielletä mitään.)
Musta on sen vuoksi välttämätöntä muistaa mm. stereotyyppiuhka, eli mikä todellinen syy sille, miksi ei ole puhtaasti neutraalia esittää väitteitä/pohdiskelua, että asia X on ”geneettisesti määräytynyttä”. Ihmiset tuottaa sitä, mitä nille kerrotaan että ne on. (Ja tämä on paaaaljon sukupuolistereotyyppejä laajempi juttu.) http://en.wikipedia.org/wiki/Stereotype_threat
Sitten, kannattaa tutustua esim. biologiseen tutkimukseen keskittyneeseen tieteenfilosofiaan, mm. Petri Ylikoski on kirjoittanut asiasta paljon hyvin ymmärrettävää kamaa: erityisesti Evoluutio ja Ihmisluonto.
Lainaus: ”Tieteentutkijoiden Petri Ylikosken ja Tomi Kokkosen mukaan [tietty esimerkkitapaus] tämän tutkimuksen tapaus tuo hyvin esiin sen, miten odotukset ja kiinnostus löytää sellaisia sukupuoliin liittyviä eroavuuksia, jotka tukevat kulttuurissa vallitsevia, stereotyyppisiä käsityksiä, vaikuttaa siihen, miten tutkimuksista helposti tulkitaan paljon pidemmälle meneviä väitteitä, jotta lukijakunta kiinnostuisi.”
Toi lista, jossa purettiin ”raiskausmyyttejä, oli kyllä ihan hirveetä höttöä.
esim:
”Myth: Rape is sex.
Fact: Rape is experienced by the victims as an act of violence”
Kuka ja missä on luonu sellasen myytin, että raiskaus olis tyypillisesti seksiä uhrin näköäkulmasta? Pointti on se, että tekijällä on usein myös seksuaalinen motiivi teolleen. Ja sehän itse asiassa todettiin heti perään tossakin.
”While sexual attraction may be influential, power, control and anger are the primary motives”
Sit tämä:
”Myth: Rapists are non-white. Rapists are lower class. Rapists are ”Criminal types”.
Fact: Rapists that fit the myth are more likely to be prosecuted but a rapist can be anyone: doctor, policeman, clergyman, social worker or corporate president.”
Eli tossa siis myytti olikin oikeestaan faktaa. Ei kai muidenkaan rikosten osalta sitä havaintoa, että rikolliset on tyypillisesti alhaista sosiaaliluokkaa mitenkään vesitä se, että satunnaisesti rikoksia tekee myös ylemmän sosiaaliluokan tyypit? Rikosten ehkäisyn kannalta lienee aika hemmetin oleellinen tieto, että rikoksilla on voimakas yhteys sosiaaliluokkaan.
Ja:
”Myth: Women fantasize about being raped.
Fact: No woman fantasizes about being raped”
Huh? En oikeestaan tiiä mikä ton ”myytin” relevanssi edes on, mutta silti pakko ihmetellä, että mistä toi kirjottaja tietää mistä naiset haaveilee. Ja siis että toi tietää, ettei yhdelläkään naisella ole raiskausfantasioita? Ei varmaan oo kauheen vaikea löytää naista, joka tunnustaa joskus fantasioineensa raiskauksesta. On ihmisillä oudompiakin perversioita.
Sit tällanen:
”MYTH Only certain kinds of people get raped. It cannot happen to me.
FACT Rapists act without considering their victim’s physical appearance, dress, age, race, gender, or social status”
Tää menee jo niin käsittämättömän todellisuuden kieltämisen puolelle, etten ees tiiä mitä tohon sanois. Toi siis efektiivisesti väittää, että raiskaaja yhtä todennäkösesti valitsee kohteekseen 80-vuotiaan miehen ku 18-vuotiaan tytön. Onks teistä joku sitä mieltä, että tossa väitteessä on jotain järkeä? Kyllähän nyt fakta on, että kyseessä on äärimmäisen sukupuolittunut ja ikäsidonnainen ilmiö. Valtava enemmistö raiskatuista on nuoria naisia(jos nyt unohdetaan tässä yhteydessä jenkkien vankilaraiskaukset). Miks ihmeessä kukaan haluis kieltää tota ilmiön luonnetta.
Tosta taas päästään siihen, että kyse on oltava vähintään osittain raiskaajan seksuaalisista haluista. Jos kyse ei olis lainkaan niistä, raiskaukset kohdistuis luultavasti pääosin vanhuksiin, koska niiden raiskaaminen lienee paljon helpompaa ja kiinnijäämisen riski pienempi ku nuorempien raiskauksissa.
Tossa oli niin paljon täysin absurdia ja epäloogista, perustelematonta kamaa, että niitä järkevämmiltä kuulostaviakaan kohtia on vaikee ottaa vakavasti. Luultavasti ton listan on kirjottanu joku tyyppi, jolla on vahva ideologinen palo aiheeseen ja tunteet pelissä. Muuten en keksi, miten noita irrationaalisuuksia pystyis selittämään.
Toivottavasti Elinakaan ei oo oikeesti muodostanu käsitystään aiheesta ton listan pohjalta. Eihän tossa muuten by the way ollu mitään lähdeviitteitäkään. Tosin miten niitä olis voinukaan olla, kun ei mikään aketeeminen tutkimus voi päätyä noin epäloogisiin ja sisäisesti sekä todellisuuden kanssa ristiriidassa oleviin tuloksiin.
Hei joo, kyllä, en osaa ajatella, vaan luen random sivulta ja sanon että tämä on totuus.:) Kiitos holhoavasta asenteesta., toki. (Mulla ei ole mitään ongelmia myöntää, jos en jotain asiaa tiedä, ja lukea asiasta lisää. Sattuneesta syystä (oma kiinnostus&opinnot) olen lukenut aiheesta seksuaalirikokset Suomessa ja maailmalla suhteellisen paljon. Mitään yleistä totuutta aiheesta kuin toisesta ei yleensä ole, mutta jonkin kokonaiskuvan erilaisista tutkimuksista saa.)
Toi oli satunnainen sivu, jonka löysin googlaamalla, mutta tossa tulee aika hyvin esiin ne yleiset oletukset, joita sunkin käsitys toistaa.
Musta noissa on pointtinsa, että oiotaan käsityksiä, esim. raiskauksesta puhutaan usein ”seksirikoksena”, tai ihan vaan ”seksinä”. Ja nämä ”myytit” rakentuu hyvin usein sellaiselle pohjalle, joak perustuu uhrin syyllistämiseen. (Kuten esim. että tietynlaiset vaatteet johtaa raiskaukseen, ts. oma vika.) Asiaa on tutkittu paljon, raiskaus/seksuaalinen hyväksikäyttö on aika monitasoinen rikoksen muoto, eikä ole yhtä ja ainoaa totuutta asiasta. http://en.wikipedia.org/wiki/Rape enkku-wikissä on paljon lähteistettyä materiaalia. ”There is no single theory that conclusively explains the motivation for rape; the motives of rapists can be multi-factorial and are subject to debate. Several factors have been proposed: anger, a desire for power, sadism, as well as sexual gratification and evolutionary pressures.”
Itse näkisin, että raiskauksien yleisyys laajoina sotarikoksina (myös miehiin kohdistettuina) jotenkin tukee sitä, että kyse ei ole seksistä, vaan väkivallasta ja alistamisesta.
Huomaat varmaan, että toi sun ”vain uhrin näkökulmasta” perustelu on aika kaltevalla pinnalla. Entä sitten pedofilia? Sekin voi olla ”ainoastaan uhrin näkökulmasta muuta kuin seksiä”. Tai ryöstö, eikös sekin ole ”vain uhrin näkökulmasta ryöstö, sille varkaalle vain ihan oikeutettu toiminta”.
”Tää menee jo niin käsittämättömän todellisuuden kieltämisen puolelle, etten ees tiiä mitä tohon sanois. Toi siis efektiivisesti väittää, että raiskaaja yhtä todennäkösesti valitsee kohteekseen 80-vuotiaan miehen ku 18-vuotiaan tytön. Onks teistä joku sitä mieltä, että tossa väitteessä on jotain järkeä? Kyllähän nyt fakta on, että kyseessä on äärimmäisen sukupuolittunut ja ikäsidonnainen ilmiö. Valtava enemmistö raiskatuista on nuoria naisia(jos nyt unohdetaan tässä yhteydessä jenkkien vankilaraiskaukset). Miks ihmeessä kukaan haluis kieltää tota ilmiön luonnetta.”
Ikäsidonnainen? Ja ”valtava enemmistö”? ”Nuoria”? Käsittääkseni suhteellisen vähän pitävää tilastotietoa on, miten raiskauksen uhriksi joutuneet jakaantuu ikäryhmittäin. En nyt erityisesti ”nuorten naisten” kokemana ongelmana ekslusiivisesti pitäisi. Mun mielestä on hyvä tuoda ilmi, että kyse ei ole vain tietynlaisten ihmisten kokemasta ongelmasta, en tiedä että oletko tarkemmin perehtynyt tutkimuksiin, mutta väittäisin, että kyse ei ole mistään homogeenisesta ryhmästä (olen myös lukenut tämänsuuntaista.)
Kyllä, voit tulla raiskatuksi, vaikka et olisi nuori ja/tai nainen.
Suosittelen kovasti myös artikkelia:
http://en.wikipedia.org/wiki/Victim_blaming
Siis tossa rakenneltiin absurdeja olkiukkomyyttejä, joita sitten kumottiin laukomalla paikkansapitämättömiä onelainereita. Voisitko sanoa, mitä sellasia oletuksia tossa ”kumottiin”, joita ”mun käsitys toistaa”?
”Several factors have been proposed: anger, a desire for power, sadism, as well as sexual gratification and evolutionary pressures.”
Tossakin todetaan, että motiiveina muiden joukossa vois olla seksi ja evolutionary pressures. Jostain syystä te haluutte kieltää sen mahdollisuuden. Miten sä muuten selittäisit sen, että pääosa raiskauksista kohdistuu nuorehkoihin naisiin eikä esim. keski-ikäisiin miehiin tai vanhoihin naisiin, jos kerran kyse ei miltään osin ole seksistä?
”Itse näkisin, että raiskauksien yleisyys laajoina sotarikoksina (myös miehiin kohdistettuina) jotenkin tukee sitä, että kyse ei ole seksistä, vaan väkivallasta ja alistamisesta.”
Ei se, että raiskauksia trapahtuu sodissa millään tavalla vähennä sen mahdollisuutta, että kyse olis seksistäkin. Sotatilannehan on raiskaajalle mitä otollisin, koska silloin se voi usein tehdä tekosiaan ilman juridisia seuraamuksia.
”Huomaat varmaan, että toi sun “vain uhrin näkökulmasta” perustelu on aika kaltevalla pinnalla.”
Mikä mun ”vain uhrin näkökulmasta” -perustelu? Mä sanoin, että uhrin näkökulmasta voi olla niinku te väitätte, eli että se kokee raiskauksen puhtaasti väkivaltana. Sen lisäks sanoin, että tekijällä voi olla monenlaisia motiiveja, joista yks olennainen luultavasti seksi.
”Tai ryöstö, eikös sekin ole “vain uhrin näkökulmasta ryöstö, sille varkaalle vain ihan oikeutettu toiminta”
Kuka ja missä kohtaa tätä keskustelua on oikeuttanut mitään? Mitä ihmeen tekemistä sillä on oikeuttamisen kanssa, jos mä arvelen että raiskaajalla voi olla teossaan seksuaalinen motiivi? Jos mä arvelen, että murhaajalla on teossaan viha- tai mustasukkaisuusmotiivi, niin oikeutanko mä silloin murhan?
EH:
”Huomaat varmaan, että toi sun “vain uhrin näkökulmasta” perustelu on aika kaltevalla pinnalla. Entä sitten pedofilia? Sekin voi olla “ainoastaan uhrin näkökulmasta muuta kuin seksiä”. Tai ryöstö, eikös sekin ole “vain uhrin näkökulmasta ryöstö, sille varkaalle vain ihan oikeutettu toiminta”.”
Pedofilia on sairaus, ei rikos. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on rikos. Tämä voi vaikuttaa semantiikalta, mutta käytännön tasolla itse ”perversion” suoralta kädeltä demonisointi ruokkii pelon ilmapiiriä ja vaikeuttaa potilaiden hakeutumista avun piiriin. Kyllä, pedofiilikin on oman seksuaalisuutensa uhri ja siitä on vielä pitkä matka siihen, että fantasia muuttuu todeksi.
Vähän epäilen raiskauksen suhteen samaa. Yhtä syytä tuskin on, mutta en epäile etteikö joillekin kyse ole seksuaalisen väkivaltafantasian aktualisoimisesta, eikä mistään ”itsetarkoituksellisesta voimankäytöstä”.
Ennen kuin keskustelu raiskauksista jatkuu niin toivoisin että kaikki kirjoittajat lukisivat tämän raiskauskriisikeskuksen kysymys-vastaus-infon: https://www.nettitukinainen.fi/materiaalipankki/kirjallisuutta/myyttejae-seksuaalisesta-kaltoinkohtelusta
Kriisikeskusta voitaneen pitää aika hyvänä asiantuntijana näissä jutuissa. Tuolla oli erityisen hyvin valotettu esim. kysymystä raiskausfantasioista.
Kysymys on totta kai siitä(kin) että kenen näkökulmasta asiaa katsotaan. Mun mielestä on itsestäänselvää, että rikosta on katsottava uhrin näkökulmasta. Muutoin tullaan allekirjoittaneeksi raiskaajan näkemys tilanteesta. Raiskauksia ei ehkäistä pohtimalla sitä että onkohan kaikki nyt saaneet tarpeeksi seksiä vaan sanomalla suoraan ja selkeästi että kyse on väkivallasta ja alistamisesta joka jättää syvät jäljet – riippumatta siitä onko uhri ollut humalassa, lääkkeissä, unessa, pukeutunut lyhyeen hameeseen, tuntenut raiskaajan tai ollut tuntematta.
Mun mielestä on oikeasti olennaista kysyä, että miksi ihmeessä joillekin väkivalta näyttäytyy seksinä.
Ma kyl lukisin mieluummin tutkimusta aiheen tiimoilta. Toi oli aika samanlainen lista kuin aikaisemmin esitetty, eika todista esitettya vaitetta millaan tavalla. Jos kerran aihetta on tutkittu paljonkin, niin luulis olevan kohtuu helppo pistaa lihaa tiskiin?
Hei, aloita noista wikipedian linkeistä vaikka. Aiheesta on kirjoitettu runsaasti, sekä tekijän että uhrin näkökulmista.
”Mun mielestä on oikeasti olennaista kysyä, että miksi ihmeessä joillekin väkivalta näyttäytyy seksinä.”
Mäkin haluaisin tähän vastauksen. Sitä voisi olla hyvä kysyä mm. kaikilta niiltä ”50 Shades of Grey”n ostaneilta naisilta. Onkohan tätä tutkittu jo?
”Raiskauksia ei ehkäistä pohtimalla sitä että onkohan kaikki nyt saaneet tarpeeksi seksiä vaan sanomalla suoraan ja selkeästi että kyse on väkivallasta ja alistamisesta joka jättää syvät jäljet…”
Paitsi jos raiskaamisen syy on viime kadessa seksin puute. Nythan ne on puuhastelemassa sita seksin ostokieltoa, joka taas lisaa sita puutetta, joka taas pahimillaan nakyy raiskauksien maarassa?
Monet ihmiset ei syystä tai toisesta saa seksiä eikä se itsessään oo mikään ”riskitekijä” raiskausten osalta. Myös ”seksiä saavat” raiskaa. Ja tää koko saaminen on kyseenalainen ajatus ylipäätään – viittaa johonkin kummaan antamis-saamis -ajatukseen, jota mä en ymmärrä lainkaan. Eiköhän se seksi oo aikuisten keskinäinen nautinto, josta kaikki osalliset saa yhtä lailla kuin antaa. Sillon, kun tilanteeseen ei liity kummaltakaan puolelta pakottamista.
Tässä kohtaa ihan tosissaan mun täytyy miettiä myös sitä uhrinäkökulmaa. Oli ne uhrit kumpaa sukupuolta tahansa. Raiskaus jättää pahimmillaan koko loppuelämän kestävät arvet ja tää keskustelu siitä, kuinka raiskaajat pohjimmiltaan on ”uhreja”, jotka ei vaan oo saaneet seksiä, on kertakaikkisen loukkaavaa. Motiiveja voi miettiä, mutta täytyy näissä keskusteluissa koko ajan muistaa, että puhuu samalla myös elävistä ihmisistä, jotka on kokeneet väkivaltaa.
Mä olen pahoillani, että edes tätä aiheenaloitusta kommentoin ja tää lähti käsistä 😦
”Paitsi jos raiskaamisen syy on viime kadessa seksin puute.”
Paino sanalla _jos_. Mikäli näin, että prostituution kasvu ja raiskausten väheneminen tukisivat toisiaan, niin oletan että aiheesta on jotain näyttöä.
Sinänsä huvittavaa, että kun puhutaan seksuaalisen puutteen ja raiskauksien yhteydestä, niin sellainen muutoin tuttu ja normaali seikka, kun _itsetyydytys_ tuppaa unohtumaan täysin. Me ei taideta aivan elää siinä uskossa, että kahden ihmisen välinen seksi on ainoa tie laukeamiseen, eihän? Ja etenkin näin nettipornon luvattuna aikana ei voi edes perustella sillä, ettei kehtaa ostaa lehtiä kaupasta:D
Pohdittavaksi: Aina kun törmää väitteisiin, että seksuaalinen puute ruokkii raiskauksia, niin haluaisin, että tämän näkemyksen esittäjät miettisi ensiksi, että ”voisinko minä raiskata, jos olen puutteessa?” Jos ei, niin haluaisin tietää, minkälainen käsitys kanssaihmisistä heillä on, jos he kuvittelevat että impulssikontrolli kyseisessä asiassa olisi niin heikko? (Huumaavien aineiden vaikutuksen alaisuus vaikuttaa, kyllä, mutta se ei vähennä teon vakavuutta.) Entä sitten muut ”tarpeet”? Vaikkapa väkivaltaiset impulssit? Minkä vuoksi _nimenomaan_ seksuaalisuuden kohdalla ei kykene hillitsemään itseään? Voisiko ja pitäisikö rikollisuutta hillitä sillä, että kauppojen pihalle tiskin, jolle ne, jotka eivät voi olla ryöstämättä voisivat ilmoittautua, ja he saisivat mitä tarvitsevat? Tai väkivaltaan taipuvaiset saisivat ilmaiset salikortit jonnekin nyrkkeilysalille?
Ylipäätään hyvä pohtia, että minkälaisia rikoksia uskotaan voitavan estää, ja millä tavalla. Eli onko seksuaalirikosten kohdalla niin, että ihmiset jostain syystä _normalisoivat_ ne. Ja että onko syytä miettiä, _tietääkö_ oikeasti, mitä seksuaalisen rikoksen tekijän päässä liikkuu/mitkä on motivaatiot, vai kuvitteleeko vain tietävänsä, ja siksi samaistaa omiin ajatuksiin sen.
No mä luin ton infon. Mun on mahdotonta käsittää, että miks tossakin halutaan epätoivoisesti yrittää häivyttää sitä tosiasiaa, että raiskaukset on erittäin sukupuolittunut ja ikäsidonnainen ilmiö. Tuolla jauhetaan sitä samaa potaskaa ku tossa aikasemmassa linkissä, jonka mukaan ”myyttinä” on se, että uhrit olis pääasiassa nuoria tyttöjä ja naisia ja ”totuus” on se, että ”raiskatuks voi joutua kuka tahansa”.
Kuten jokainen tolkuissaan oleva ymmärtää, toi on hirvittävää harhaanjohtamista. Silleen et joo, teoriassa on tietysti mahdollista, että 50v kaljamahainen rekkamies joutuu raiskatuks. Mut nyt ihan oikeesti, millä todennäköisyydellä? Mä voin esim. näin vähän päälle kolmekymppisenä miehenä sanoa, että mun raiskatuks tulemisen todennäkösyys on käytännössä nolla.
Pojatkin varmaan voi johtua esim. insestin uhriks ihan kohtuullisella todennäkösyydellä. Mut mun mielestä noista perheen sisäisistä jutuista täytyis puhua ihan omana ilmiönään, kun niiden ehkäsy yms. on ihan eri puuhaa ku jonkun puska- tai deittiraiskausten.
Itse asiassa pidän aika yllättävänä, että feministit haluaa häivyttää ton ilmiön selkeän sukupuolisidonnaisuuden. Mut varmistetaan nyt vielä:
Uskotko sä Katariina henkilökohtasesti siihen, että käsitys nuorista tytöistä ja naisista pääasiallisina raiskausten uhreina olis vaan paikkaansapitämätön myytti? Eli jos nyt unohdetaan tässä yhteydessä nää perheiden sisäiset jutut, niin uskotko, että esim. keski-ikäisten miesten kannattaa olla samalla tavalla huolissaan raiskatuks joutumisen uhasta ku vaikka 20v naisten?
Ja sit tää:
”Raiskauksessa ei ole kyse seksuaalisista, vaan vihaan ja vallankäyttöön liittyvistä motiiveista”
Tossa nyt suoraan väitetään, että raiskaajalla ei voi olla seksuaalisia motiiveja. Mihin ihmeeseen toi väite perustuu? Miks raiskaajat tyypillisesti valitsee kohteikseen nuoria naisia vanhusten sijaan, jos niillä ei ole seksuaalista motiivia? Meinataanko tossa, että esim. deittiraiskauksissa raiskaajan ensisijainen motiivi ei olis ikinä ollu seksin saaminen vaan että se oli aina etukäteen suunnitellu raiskaavansa ja käyttävänsä valtaa?
”Mun mielestä on itsestäänselvää, että rikosta on katsottava uhrin näkökulmasta. Muutoin tullaan allekirjoittaneeksi raiskaajan näkemys tilanteesta”
Siis silloinkin, jos yritetään miettiä miten raiskauksia voitais ehkäistä ja yritetään muodostaa niistä raiskaajista jonkinlaista profiilia? Pitäiskö pahoinpitelyissä ja murhissakin kelailla vaan uhrin fiiliksiä ja kieltäytyä profiloimasta tekijöitä? Mä en ollenkaan ymmärrä, millä tavalla uhrien etua ajais se, että ei pohdita tekijän motiiveja. Mitä ihmettä tarkotat tolla ”allekirjottamisella”? Siis jos mä epäilen, että tekijällä on seksuaalisia motiiveja ja osoittautuu, että olin oikeessa, niin oonks mä silloin ”allekirjoittanu” sen näkemyksen? Jos niin, niin mitä pahaa tossa allekirjoittamisessa on? Se että mä totuuden mukaisesti kuvailen raiskaajan motiiveja, ei millään tavalla oo sama ku se, että mä oikeuttaisin sen motiivin. Vastaavalla tavalla jos totean murhaajan motiivina olleen vihan ja mustasukkaisuuden, niin en mä silloinkaan mitenkään oikeuta sitä murhaamista. Oon nyt jotenkin täysin ällikällä lyöty ton teiän omituisen logiikan suhteen.
”aiskauksia ei ehkäistä pohtimalla sitä että onkohan kaikki nyt saaneet tarpeeksi seksiä vaan sanomalla suoraan ja selkeästi että kyse on väkivallasta ja alistamisesta joka jättää syvät jäljet – riippumatta siitä onko uhri ollut humalassa, lääkkeissä, unessa, pukeutunut lyhyeen hameeseen, tuntenut raiskaajan tai ollut tuntematta”
Mä en ymmärrä miten raiskauksia juurikaan ehkäistäis toteamalla, että ne on ikäviä tekoja. Kellekään suomalaissyntyiselle tyypille toi tieto ei ainakaan tule yllätyksenä. Ongelmana on se, että raiskaajat tekee rikoksiaan tosta tiedosta huolimatta. Sen takia raiskaajien profilointi ja sen pohtiminen mistä raiskaukset johtuu, on mitä luultavimmin paljon hedelmällisempää.
Roguelle muutama pointti: En aivan täydellisesti käsitä tämän saarnan pointtia, koska 1. olen aivan täydellisen varma, että ihmiset jotka työskentelee/tutkii ko. kentällä ei elä missään harhakuvitelmissa.
2.Liittyen väitteeseen raiskaus ei ole seksiä, sanot: ”Siis silloinkin, jos yritetään miettiä miten raiskauksia voitais ehkäistä ja yritetään muodostaa niistä raiskaajista jonkinlaista profiilia?” Sanoiko Katariina näin? Puhuiko hän siitä seikasta, että ehkäisyssä olisi syytä katsoa vain uhrin näkökulmasta? Laitat aika aktiivisesti sanoja toisten suuhun, ja sen lisäksi keskustelet tehokkaasti aivan toisesta asiasta, mikä on yleensä A. merkki huolimattomuudesta (inhimillistä, ihmiset erehtyy) tai B. merkki siitä, miten yrittää tuhota keskustelun ja puhua toisen pussiin.
Kun kyse oli ja on siitä, ja vain siitä, voidaanko RAISKAUS/SEKSUAALINEN VÄKIVALTA määritellä seksiksi. On järkeviä syitä vedota siihen, että sitä ei tulisi määritellä seksiksi (mikäli ei haluta muuttaa seksuaalisen kanssakäymisen määritelmää.)
Tämä ei kaikki ei mitenkään ehkäise sen seikan huomioimista, että raiskaaja saattaa kokea seksuaalista nautintoa.
”Mä en ymmärrä miten raiskauksia juurikaan ehkäistäis toteamalla, että ne on ikäviä tekoja. Kellekään suomalaissyntyiselle tyypille toi tieto ei ainakaan tule yllätyksenä. Ongelmana on se, että raiskaajat tekee rikoksiaan tosta tiedosta huolimatta. Sen takia raiskaajien profilointi ja sen pohtiminen mistä raiskaukset johtuu, on mitä luultavimmin paljon hedelmällisempää.”
On syyt’ tiedostaa, että eletään kulttuurissa, missä on ok mietiskellä aivan tosissaan sitä, että onko raiskaus uhrin syy ja koska. (tsekkaa mit’ tahansa nettifoorumia. Niillä _tiedetään_ mm. että oikeesti raiskauksia ei tapahdu, ja että vain maahanmuuttajat raiskaa yms nerokasta.) Sen takia kuka tahansa raiskaustuki-toiminnassa työskentelevä joutuu hokemaan mantraa/laittamaan sen sivuille/jakamaan tietoa, että raiskaus ei ole uhrin vika. (Tämä sama homma liittyy myös lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön; näen senkin asian suhteen suhteellisen epäeettisenä sensorttisen puheen, jossa laitetaan kauhean paljon painoarvoa syiden etsimiselle, kun puhutaan uhrien auttamisesta.)
Totta hemmetissä on tärkeetä, että yritetään ehkäistä raiskauksia, kuten muitakin rikoksia, mutta fakta on, että niitä tapahtuu. (Hei, tosta ehkäisystä/ennakoinnista, että niin seksuaalisen väkivallan kuin muidenkin osalta korostetaan, ettei kannata mennä puolitutun/uuden tuttavuuden luo, paikkaan josta ei pääse pois, kuten asunnolle. Olen siinä uskossa, että toi on nuorille naisille kerrottu suht usein, ja se on ok neuvo,m vaikka se ei tietenkään poista vastuuta rikoksen tekijältä. Parempi neuvo kuin se, mitä viljeltiin vielä 90-luvulla, et farkkuja ei pidä avata, kun niitä ei kuulemma _ulkopuolinen saa pois jalasta_. Just…) Sen takia on tärkeää panostaa siihen, ettei mennä uhrin syyllistämislinjalle, jotta uhrien on mahdollista päästä yli tapahtuneesta. Koska ei voida jotenkin ottaa tähtäimeen jotain utooppista tulevaisuutta, jossa toivottavasti rikoksia ei tapahdu.
Troll-trollll… Mutta kommentoinpa silti, koska aihe on tärkeä.
”Sitä voisi olla hyvä kysyä mm. kaikilta niiltä “50 Shades of Grey”n ostaneilta naisilta. Onkohan tätä tutkittu jo?”
Varmaan aikuisena ihmisenä (oletan) ymmärrät, että fantasiat, kuten vaikka porno tai eroottinen kirjallisuus ei ole sama asia kuin oikea elämä?
Analogia: Voit vaikka haluta katsella nyrkkeilyä, tai pelata välivaltapelejä, mutta se ei silti anna kellekään oikeutta tulla pahoinpitelemään sinua. Eikä ihminen joka pelaa väkivaltaisia pelejä halua tulla oikeasti hakatuksi.
Myöskään sadomasokistista fetissiä ei ole syytä sekoittaa pahoinpitelyyn/seksuaaliseen väkivaltaan. (On eri asia tehdä asioita partnerin kanssa johon luottaa, ja jonka saa lopettamaan kun sanoo ”turvasanan”, kuin se että joku vie oikeuden omaan koskemattomuuteen.)
Jotenkin toivoisi, että näitä asioita ei sekotettaisi. Se on yksi merkittävä osa uhrin syyllistämistä, kyse on ”rationalisoinnista” kun otetaan esille ”se vaan halusi sitä, naisethan haluaa tulla raiskatuiksi”; ei vain yksinkertaisesti haluta uskoa, että seksuaalista väkivaltaa tapahtuu, niin selitetään se itselle parhain päin, jotta ei jouduta kohtaamaan todellisuutta.
(Tästä sairas mutta kuvaava esimerkki oli taannoinen nuorten tyttöjen ahdistelutapaus/seksinostoyritys, jossa todella paljon aggressiivista palautetta tuli nettikommentteina, joissa haluttiin kieltää koko tapahtunut, ja selittää se joko lasten valehteluksi, tai sitten että tytöt olivat kerjänneet sitä. http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194700673710/artikkeli/puheenaihe+miksi+aikuiset+ahdistelevat+teinityttoja+.html)
Ymmärrän fantasian ja todellisuuden eron. Toisaalta tässä samaisessa ketjussa on esitetty linkkejä lähteisiin joiden mukaan faktaa on, ettei yksikään nainen fantasioi raiskatuksi tulemisesta (ja painotan että ymmärrän todellisuuden olevan eri asia, ja vastustan kaikkea väkivaltaa as it is).
Lähinnä ajatus oli, että olisi kiinnostavaa lukea tutkimusta aiheesta, joka käsittelisi väkivallan ja seksin aihepiiriä. Esimerkiksi juuri siksi, että ao. kirja edustaa lopulta mm naisen äärimmäistä esineellistämistä. Asiaa, jonka varmasti yhdessä koemme todellisuuden tasolla varsin ikäväksi.
Sarkeesian tekee yhtäältä työtä, naisia esineellistävää pelimaailmaa parantaakseen. Toisaalla naiset ahmivat naisia esineellistävää populäärikulttuuria. Itsekin rinnastit pelit tähän: joka oli ketjun aihe. Miksi pelifantasiassa naisen esineellistäminen ei ole hyväksyttävää, mutta naisille suunnatussa eroottisessa kirjallisuudessa se on. Eikö, kuten rinnastuksesi antaa ymmärtää, kyseessä ole kaksi fantasian muotoa? Miksi tietokonepeli on paha, mutta ”äitiporno” hyvä?
Ja lopulta, enemmänkin kai psykologeille. Miksi väkivaltaiset ja alistavat seksifantasiat myyvät niin hyvin, kun ymmärrämme todellisuudenkin?
Olenko sanonut ja erotellut paha ja hyvä juuri näin kun väität? Olisiko kohteliasta ihan oikeasti keskittyä luetunymmärtämiseen, ja olla väittämättä (valehtelematta) mitä muut ovat sanoneet? Käyttäydytkö näin ihan naamatusten keskustellessakin? Toimiiko se?
On ok, että ihmisillä on fantasioita. Pelien kohdalla edelleen ongelma on moninaisuuden puute, eli se heteromiehen fantasian olettaminen kaikkien fantasiaksi. (Oletetaan, että normaali tietokonepeli vaatii sen puolialastoman naisen, ja naisen roolit ovat todella kapeat.)
Kuka on sanonut että kukaan nainen ei koskaan fantasioi raiskatuksi tulemisesta?
Ymmärrät varmaan kuitenkin,. että tällä seikalla ei ole _mitään_ tekemistä sen kanssa, että raiskauksia voitaisiin perustella ”nainen kuitenkin haluaa”. Se on tuon pointti.
Se, etyä heteromiehille kohdennetuissa fantasioissa raamit ovat heteromiesten oletettujen fantasioiden mukaiset ei yllätä sen enempää kuin vastaava äitipornotapaus, ja lopulta myyntiluvut ratkaisevat.
Keskustelukykysi vajoaa kuitenkin sellaiselle epätoivoisen vaahtoamisen sävyttämälle ad hominem -tasolle, että jätän sinut nyt tänne.
Ja raiskausfantasia-aiheestasi. Suosittelen, että itse luet kriittisesti läpi lähteinä tarjoamasi linkit – se luetun ymmärtäminen siis, etkä vain poimi ensimmäistä kivanoloista hakukoneesta – jos tarjoat argumenttisi perusteeksi lähdettä jossa näin väitetään, on syytä olettaa että tämä sisältyy myös argumentointiisi (jollet toisin mainitse).
zfck: Tähän tilanteeseen on olemassa jo kristillisessäkin perinteessä muutamia hyviä laineja, mm. ”ota malka omasta silmästäsi, ennen kuin..”
Muutenkin arvostan kovasti _nimimerkin suojista_ annettuja wnb-alentuvia kommentteja. Kun todellisuus ei vastaa omaa näkemystä, se on ymmärrettävää, ei sillä.
(Ad hominem-tasoon vetoaminen on muuten mielenkiintoista, sillä se, että huomautin keskustelutavoista, ei millään tavalla liity siihen, että yrittäisin vedota johonkin persoonaan tai henkilöön liittyvään, ts. keskustelulle ulkoiseen.)
Hyvää jatkoa vaan sinullekin.
P.S.Olen pahoillani, että kukaan ei halunnut keskustella kanssasi ao. kysymyksestäsi, mutta tämä nyt vain oli jotenkin outo heitto:”“Mun mielestä on oikeasti olennaista kysyä, että miksi ihmeessä joillekin väkivalta näyttäytyy seksinä.”
Mäkin haluaisin tähän vastauksen. Sitä voisi olla hyvä kysyä mm. kaikilta niiltä “50 Shades of Grey”n ostaneilta naisilta. Onkohan tätä tutkittu jo?”
Toivoisin, että ennen kuin haluat seuraavan kerran keskustella ko. kirjasarjasta väkivaltaan ja seksuaalisuuteen liittyen, niin tutustuisit tarkemmin ko. teoksiin. -Itse en ole lukenut, mutta jotenkin olettaisin, että ennen kuin haluaa tehdä jotain päätelmiä, kandee tutustua paremmin. (Suomennos ilmestynee pian ekasta osasta, kait.) Plus onko mielekästä ottaa yksi naisten eroottisen kirjallisuuden teos yksinään esille, ja jättää (miehille suunnattu) pornografia-genre kokonaan pois tarkastelusta? Sielläkin sitä väkivaltaa yms. liitetään seksiin. Ei mulla muuta.
”Itse en ole lukenut, mutta jotenkin olettaisin, että ennen kuin haluaa tehdä jotain päätelmiä, kandee tutustua paremmin.”
Olen lukenut, englanniksi tosin.
Mitä mieltä olet väitteestäsi ja lähdeviitteistäsi, joiden mukaan yksikään nainen ei koskaan fantasioi raiskatuksi tulemisesta? Oletko vielä kannassasi? Yhä edelleen, olet linkannut lähteen, jonka mukaan fakta on, ettei yksikään nainen fantasioi aiheesta. Onko tämä yhteneväinen oman ajattelukantasi kanssa, vai oletko vain linkannut p-skaa?
”Olisiko kohteliasta ihan oikeasti keskittyä luetunymmärtämiseen, ja olla väittämättä (valehtelematta) mitä muut ovat sanoneet? Käyttäydytkö näin ihan naamatusten keskustellessakin? Toimiiko se?”
Koen jälkimmäiset kaksi lausetta ad hominemina.
Ja ensimmäiseen lauseeseen totean: “ota malka omasta silmästäsi, ennen kuin..”. Osaatko ottaa ”malan” omasta silmästäsi, eli omista lähdeviitteistäsi, vai oletko liian ”hyvä” siihen? Siinä kohtaa, kun myönnät omien lähdeviitteidesi väitteet järjettömiksi, niin voin sanoa, että olen lähinnä puuttunut siihen että mielestäni on tolkutonta väittää ettei yksikään nainen fantasioi aiheesta ”X” faktana, ja olen tässä jo muutaman viestin ajan perännyt sinulta vastausta tähän.
Luetun ymmärtäminen?
Ad hominem ei meinaa sitä, että puuttuu keskustelun käymisen tapaan, ts. metakeskustelullisiin juttuihin. Musta on ok miettiä, miksi olettaa, et keskustelu sujuisi millään tavalla, siten, että tahallaan ymmärtää väärin, ts. saivartelee.
Ymmärrän suhteellisen hyvin, mitä ajat takaa sillä, että otat esille tietyn sadomasokismiin keskittyvän eroottisen kirjan ja sen huiman myynnin, silloin kun puhutaan seksuaalisesta väkivallasta. JOS tarkoituksesi ei ollut kyseenalaistaa seksuaalisuuden ja seksuaalisen väkivallan pitäminen erillään, ja esittää, että naisten kokema kohtelu olisi naisten itseaiheuttamaa, eli tietyllä tavalla vetää mattoa sen alta, että seksuaalinen väkivalta on vakava ongelma, niin siinä tapauksessa pahoitteluni. Kuitenkin juuri näin tuollaisten asioiden ottaminen esille toimii. Myös ns. huolestuminen,kirjoitat –” olisi kiinnostavaa lukea tutkimusta aiheesta, joka käsittelisi väkivallan ja seksin aihepiiriä. Esimerkiksi juuri siksi, että ao. kirja edustaa lopulta mm naisen äärimmäistä esineellistämistä. Asiaa, jonka varmasti yhdessä koemme todellisuuden tasolla varsin ikäväksi.”
Jos tätä ylläolevaa _ei_ ole tarkoitettu ottamaan väitettä, että ”turha huolestua mistään esineellistämisestä tms, kun naiset kuitenkin sitä itse haluaa”, niin sitten suosittelen, että ilmaiset itseäsi selkeämmin, ja kirjoitat esiin, että et väitä niin. (Koska tämäkin on aika suosittu argumentti.)
Kaiken kaikkiaan jotenkin tuntuu hieman turhalta ottaa yksi kulttuurituote esiin, ja tehdä siitä jotain suurempia johtopäätöksiä. (Hieman laajemman näkökulman, eli mielekkäämmän kysymyksen aikaansaamiseksi. Kun meinaan seksuaaliset fantasiat on meinaan aika laaja skene, ja sen muodot, siinä missä muunkin kulttuurin, on suht tuotteistettu markkina-alue, jota ei ole syytä lähestyä jonain suorana vastauksena siihen, ”mitä naiset pohjimmiltaa haluaa”, tms.
Se että jollain sivulle lukee, että yksikään nainen ei fantasioi raiskatuksi tulemisesta, liittynee siihen, että ko. seikalla ei voi _perustella/oikeuttaa_ seksuaalista väkivaltaa.
(Toiseksi: on ero, että keskustellaanko siitä, että fantasioi raiskauksesta vaiko että fantasoi siitä, että _todella_ tulee raiskatuksi. Tähän jälkimmäiseen ainakin syytä ottaa kieltävä kanta, näin yleisellä tasolla.)
”Asiaa, jonka varmasti yhdessä koemme todellisuuden tasolla varsin ikäväksi.”
”Jos tätä ylläolevaa _ei_ ole tarkoitettu ottamaan väitettä, että “turha huolestua mistään esineellistämisestä tms, kun naiset kuitenkin sitä itse haluaa” niin sitten suosittelen, että ilmaiset itseäsi selkeämmin, ja kirjoitat esiin, että et väitä niin. (Koska tämäkin on aika suosittu argumentti.)”
Eikö tuo ole aika selvä implikaatio siitä? En ymmärrä, miten paljon tukevammasta rautalangasta se pitäisi vääntää, kuin toteamalla että todellisuuden tasolla (erotuksena fantasian tasosta) koemme varmasti molemmat sen (naisten esineellistämisen) ikäväksi.
”Muutenkin arvostan kovasti _nimimerkin suojista_ annettuja wnb-alentuvia kommentteja”
Suosittelen, että pohdit hieman kirjoitustyyliäsi ja sitä ad hominem tarkoittaa. Kommentit, jotka pyrkivät vastaamaan keskittymällä alentamaan toisia argumenttejä ei niiden sisällön, vaan mm. niiden kirjoittajan (nimimerkin takaa kirjoitettu kommentti on vähemmän arvokas, koska…) ovat ad hominemia – varmaankin jotain circumstancialin ja abusiven välillä.
”Ad hominem ei meinaa sitä, että puuttuu keskustelun käymisen tapaan, ts. metakeskustelullisiin juttuihin”
Lue kirjoituksesi uudelleen, ja lue vaikka sieltä wikipediasta pari esimerkkiä.
”Se että jollain sivulle lukee, että yksikään nainen ei fantasioi raiskatuksi tulemisesta, liittynee siihen, että ko. seikalla ei voi _perustella/oikeuttaa_ seksuaalista väkivaltaa.”
Fantasialla ei tietenkään voi perustella todellisuudessa tapahtuvaa väkivaltaa. Käsittääkseni juuri millään ei voi. Mutta näen sellaisten väitteiden maalaamisen silti hyvin tuottamattomana. Samalla tapaa kuin näen väitteen siitä, että raiskauksissa on kyse pelkästään vallasta, tuottamattomana. Toisaalta, jälkimmäisen argumentin osalta myös Jezebel tuki taannoin tätä näkökulmaa.
”Insisting that no rape is ever ”about” sex but is rather about an individual man acting on a patriarchal mandate to sow terror by exercising ”power” does a disservice to us all.”
http://jezebel.com/5929544/rapists-explain-themselves-on-reddit-and-we-should-listen
Vaikka kuinka mielenkiintoista olisikin vääntää adhominaamisesta, kommentoin nyt seuraavaa seikkaa: Ennen kuin haluaa ruveta syyttämään toista ties mistä, kannattaa olla viljelemättä ao. keskusteluntappaja-henkistä kamaa, jossa pyritään kaikin tavoin olemaan keskittymättä _itse asiaan_.
zfck::”Keskustelukykysi vajoaa kuitenkin sellaiselle epätoivoisen vaahtoamisen sävyttämälle ad hominem -tasolle, että jätän sinut nyt tänne.”
P.S. http://www.urbandictionary.com/define.php?term=concern+troll
(Mutta siis: käsittääkseni naisten viihdekirjallisuuden ja muiden naisille suunnatun tuotannon stereotypioita on suht paljon käsitelty, esim ja juurikin feministien taholla. (Yksi suosittu esimerkki on Twilight-sarja.) Kun pitää muistaa, että monet naisille suunnatut sarjat yms on miesten luomia, eikä välttämättä erityisen emansipoivia. Poikkeuksia tietysti on, kuten uusi hittisarja Girls (ei näy kai suomessa vielä kuin maksukanavilla.) Se mitä olen koko ajan yrittänyt saada esiin on, että on jokseenkin epärelevanttia keskittyä _yhteen_ eroottiseen kirjasarjaan, oli se millainen hyvänsä, ja kuinka paljon myynyt: hittituotteet on hittituotteita. Siis mikäli halutaan etsiä vastausta kysymykseen ”haluaako naiset asiaa X?” Miten ko. teos suhteutuu naisten muuhun suosikkilukemistoon? Entä naisille suunnattuun pornoon? -Tietenkin jos joku siihen haluaa perehtyä, niin go for it, tietty.)
Musta on vaan jotenkin omituinen tapa osoittaa ottavansa vakavasti seksuaalinen väkivalta, kun aloittaa keskustelun kommentilla:
“Lainaus:Mun mielestä on oikeasti olennaista kysyä, että miksi ihmeessä joillekin väkivalta näyttäytyy seksinä.”
zfck:Mäkin haluaisin tähän vastauksen. Sitä voisi olla hyvä kysyä mm. kaikilta niiltä “50 Shades of Grey”n ostaneilta naisilta. Onkohan tätä tutkittu jo?”
Aika vahvasti tulee läpi tarve ohjata keskustelu johonkin aivan muualle, kuin itse aiheeseen. Vai oletko jotenkin sitä mieltä, että ko. kirjan ostaneet naiset on jotenkin tän koko ongelman alku ja juuri?
Ja jos oikeasti on kyse huolesta naisten objektivaatiota kohtaan, niin suurin huolenaihe ei varmaan ole se ”Harmaan 5o sävyä”-kirjasarja. (Tässä tietenkin päästään siihen ikuisuuskysymykseen, että _mikä_ on tarpeeksi merkittävä huolenaihe..)
”Vaikka kuinka mielenkiintoista olisikin vääntää adhominaamisesta”
Muutenkin arvostan kovasti korkealta hevoselta annettuja wnb-alentuvia kommentteja. Kun todellisuus ei vastaa omaa näkemystä, se on ymmärrettävää, ei sillä.
”P.S.Olen pahoillani, että kukaan ei halunnut keskustella kanssasi ao. kysymyksestäsi”
Pelkkä reaktiosi oli jo opettavainen ja näkemisen arvoinen. Kiitoksia siitä.
ps. Neiti-O:n tarina, ja 50 shades -sarja ovat naisten kirjoittamia. Mikä sinänsä on varmaan ”mielenkiintoinen poikkeus”, mikäli heittosi ”usein miesten tekemistä” hiteistä pitää paikkansa. Sinänsä, kumpaakaan ei voi (mies- tai naispuolisten hahmojensa perusteella) myöskään pitää erityisen emansipoivina.
Edelleen odottelen kovasti, että selität sen, _miksi_ keskusteleminen juuri ko. kirjasarjasta (tai mistään yksittäisestä kulttuurituotteesta) on mielekästä tässä tapauksessa.
(Eikä vaikka maailman myydyimmästä kirjasarjasta harrypottereista, sillon kun puhutaan lasten pahoinvoinnista, tms. Mistä sekin kertoo kun miljoonat lukee noidista?!)
Ei mulla muuta.
”Niin joo: kuten toi linkittämäsi maskulismi-artikkeli kertoo myös aiheellisesti, että sanan ympärillä oleva taistelu merkityksistä ei ole yksiselitteistä, esim.”
Olen samaa mieltä. Harva aatesuunta on yksiselitteinen. Käsittääkseni jopa feministeillä on keskenään vaikeaa päätyä yksimielisyyteen sitä, mitä käsite oikeasti tarkoittaa. Tämän takia käsitteen rinnallen on syntynyt rinnakkaiskäsitteitä, mm. funfems ja apologetic feminists.
http://radicalhub.com/2011/05/28/guest-post-julie-bindel/
http://radicalhub.com/2012/07/11/what-about-the-men-now-and-then/
”(Eikä vaikka maailman myydyimmästä kirjasarjasta harrypottereista, sillon kun puhutaan lasten pahoinvoinnista, tms. Mistä sekin kertoo kun miljoonat lukee noidista?!)”
50 Shades of Grey -trilogia on paikoin jo ylittänyt Harry Potterin myyntiluvut. Sinänsä aiheesta on käyty feministienkin kesken keskustelua. He kai kokivat sen mielekkääksi, kommenttien sisällöllinen voima huomioiden.
http://www.theverge.com/2012/8/1/3212167/fifty-shades-of-grey-trilogy-outsells-harry-potter-amazon-uk
http://radicalhub.com/2012/04/02/on-50-shades-of-grey-and-the-erotization-of-male-domination/
”Sitten todisteita kehiin niistä feministeistä, jotka haluaa räjäyttää miehet taivaalle.”
Miller Gearhart esittää kirjoituksessa ”The Future–If There Is One–Is Female” seuraavaa: ”The proportion of men must be reduced to and maintained at approximately ten percent of the human race.”. Myös esimerkiksi Mary Daly on tukenut näkemystä siitä, että miesten määrää populaatiossa tulee rajoittaa. Feministit eivät toki ole ensimmäinen aatteellinen liike, jonka äärilaidoilta on esitetty näkemyksiä maailman parantamisesta tiettyjä väestönryhmiä vähentämällä. Ajatus on varmasti yhtä vanha kuin ”sivistynyt” yhteiskunta.
http://en.wikipedia.org/wiki/Sally_Miller_Gearhart
http://en.wikipedia.org/wiki/Mary_Daly
”http://www.guardian.co.uk/commentisfree/2011/jul/27/breivik-anti-feminism”
Otat esille Breivikin näytteenä kertoaksesi, miten maskulistit ovat antifeministejä. Mielestäni Breivikiä ei pitäisi käsitellä tässä kontekstissa sen enempää kuin Valerie Solanasia, mutta mikäli koet Breivikin tasoisen sairaan henkilön jossain määrin edustavan mitään liikettä, niin puhutaanpa vähän SCUM -manifestosta. Joo, se on satiiri! Ehkä Breivikinkin manifesto nähdään synkässä tulevaisuudessa satiirina. Se, kenellä on kristallipallo, tietää.
”This sci-fi fantasy of finally abolishing men’s dependence on women’s generative abilities is revealing”
Luulisin, että tähänkin löytyy feministeiltä vastakaiku. Tai, jos ei muualta niin SCUM -manifestosta nyt vähintäänkin.
Maskulismista, ja antifeminismistä vielä:
”If feminism is understood–by masculists themselves, or by masculists as read by their feminist critics–as an assault on men’s rights, then the campaign to protect men’s rights tends to be understood as antifeminist. This sort of antifeminist masculism is typically called masculinism”
Huomaathan, Elina, että olen itse käyttänyt sanaa maskulismi – Sinä sekoitit sen ”maskulinismiin” (en ymmärtänyt, että tarkoitat sillä antifeminististä maskulismia, pidin sitä lähinnä pyrkimyksenä vähätellä aihetta pilkkaamalla sitä). Itse pidän koko vastakkainasettelua hieman huonona, sillä en oikeastaan haluaisi leimautua maskulistiksi enkä feministiksi. Haluaisin ennemminkin ajatella, että kaikilla ihmisillä tulisi olla tasa-arvoiset oikeudet, heidän sukupuolestaan ja seksuaalisuudestan riippumatta, enkä koe että yhdenkään ryhmän ”uhristatuksen” korottaminen toisen yläpuolelle edesauttaa tasa-arvon saavuttamista. Ikävä kyllä, esimerkiksi feministit ovat ajoittain voimakkaastikin taistelleet mm. transihmisten oikeuksia vastaa (huomaa aiemmat radfemhubin linkit).
mm. osiot PIV-critical ja trans-critical voivat seuraavasta feministien tarjoamasta sisällöstä olla kiinnostavia.
http://radicalhub.com/radical-perspectives-lots-of-links/
Jos olet kiinnostunut aiheesta, suosittelen hakeutumaan kyseisen yhteisön keskustelufoorumeille. Sieltä löytyy runsaasti keskustelua mm. poikalapsista (”tulevista raiskaajista”).
Arvostaisin kuitenkin, jos et tyrmäisi ”radikaalifeministejä” no true scotsman -argumentilla, ts. ilmoittamalla että he eivät mielestäsi ole ”oikeita feministejä”, sillä he varmasti vastaisivat samalla argumentilla. Ja lopulta syntyisi kiista siitä, miten ja kuinka määrittelemme ”oikean feministin”. Osan feministeistä leimaaminen ”historiallisen kontekstin ja aikansa tuotteiksi” on myös hieman tylsä argumentti.
disclaimer. kuten aiemmin jo sanoin, en koe että kaikkein vihaisimpien äänekkäimpien feministienkään sanomisia kannattaa aina ottaa liian raskaasti, mutta niitä varmasti löytyy siinä missä miehetkin laukovat hulluja.
”Monet ihmiset ei syystä tai toisesta saa seksiä eikä se itsessään oo mikään “riskitekijä” raiskausten osalta”
Mistä sä tiiät, ettei se ole riskitekijä? Ei munkaan mutu oo, että seksiäsaamattomat kokonaisuudessaan älyttömän yliedustettuna tilastoissa olis, mutta hyvinkin voi joku korrelaatio olla. Vaikee kuvitella, että tyyppi jonka ovella on naisia jonoks asti käyttäis aikaansa pusikoissa väijymiseen.
”Eiköhän se seksi oo aikuisten keskinäinen nautinto, josta kaikki osalliset saa yhtä lailla kuin antaa”
No eihän se nyt missään nimessä ole pelkästään tollasta. Vai meinaatko että prostituoidutkin ”saa yhtä lailla ku antaa”? Vai eikö maksullisessa seksissäkään sun mielestä sitten ole kyse seksistä? Ja kyllähän seksiä käytetään parisuhteissakin vaihdonvälineenä vaikka kuinka paljon. Ei se aina erityisen molemminpuolista tai tasanmenevää ole.,
Tässä mennään taas hyvin mutulle: noi puskaraiskaukset on pieni osa raiskauksista.
Prostituoitu saa _rahaa_. Ymmärrät varmaan? Ja mistä hemmetistä tämä prostituutio tuli esiin, kun puhuttiin raiskauksen määrittelystä? Seksin (aka. sukupuoliyhteyden) ostamisessakin kyse on kahden välisestä suostumuksesta. Raiskauksessa ei.
Toistaiseks yhdessakaan esitetysta linkista ei ole kaynyt ilmi miksi seksin puute olisi huonompi selitysmalli raiskauksille kuin valta, kontrolli tai vakivalta. Toistaiseks mulle nayttaa vallan eri muodot keinoina paasta tavoitteeseen, eika suinkaan paamaarana. Eiko valtaa usein kayteta jonkin asian saavuttamiseksi, eika sen itsensa takia?
Johanna, niinkin valitettavia tapauksia kuin raiskaukset ovat, niin en oikein ymmarra miten raiskauksia saadaan vahennettya miettimalla asiaa raiskauksen kohteiden nakokulmasta ellei nailla ole jotain tekemista asian kanssa. Vai onko niilla, en tieda? Eiko lahtokohta ole ollut se, etta raiskauksen uhri ei voi vaikuttaa kohtaloonsa ja jos nain on, niin mainitulla vinkkelilla ei taideta saavuttaa mitaan, eiko totta?
Erikseen on kriisityo raiskatuksi tulemisen jalkeen, mutta se ei vahenna tulevia raiskauksia, vaikka se tarkeaa tyota onkin.
Mun hypoteesi on (paremman tiedon puutteessa) karjistettyna se, etta mita enemman ihmiset sais seksuaalista mielihyvaa sita vahemman olis raiskauksia. Jokainen joka ei saa, ei ole raiskaaja, mutta jokainen raiskaaja ei ole saanut. Nain niin kuin yksinkertaistettuna.
”Ei saanut” viittaa siis himon tyydyttymiseen, eika siihen onko saanut ikina. Jos porukka sais saannollisesti, maailma olis rauhallisempi paikka elaa.
Tätä linkkiä ei vielä tainnu olla: http://en.wikipedia.org/wiki/Causes_of_sexual_violence
Mä luulen et nyt ois ehkä paras lopettaa tää raiskaus-keskustelu tähän, ehkä voidaan harkita myöhemmin blogausta seksuaalisesta väkivallasta.
EH:
”Paino sanalla _jos_. Mikäli näin, että prostituution kasvu ja raiskausten väheneminen tukisivat toisiaan, niin oletan että aiheesta on jotain näyttöä.”
Raiskauksia / 100 000 asukasta
Muutamia datapisteitä mielestäni vertailukelpoisista maista:
Ruotsi: 53,2 (Seksin osto kielletty)
Norja: 19,8 (Seksin osto kielletty)
Islanti: 21,6 (Seksin osto kielletty)
Suomi: 17,2
Saksa: 8,9 (Bordellit jne, laillisia)
Alankomaat: 8,8 (lähde vuodelta 2006, Bordellit jne, laillisia)
Sveitsi: 8,1 (Bordellit jne, laillisia)
Jokerit:
Espanja: 5,5 (Seksikauppa dekriminalisoitu. Bordellit käytännössä instituutio, 40% miehistä käyttää jossain vaiheessa kaupallisia seksipalveluja)
Kreikka: 2,0 (Seksikauppa laillista, jne.)
Tuossa nyt on vain muutamia datapisteitä, eikä seksikaupan yleisyys ja asema vielä suoraan kerro ns. ”puutteesta”. No, ajankohtainen aihe ja ainakin nopealla vilkaisulla vaikuttaisi siltä, että hypoteesi ”vähemmän puutetta -> vähemmän raiskauksia” on uskottavampi kuin nollakorrelaatio.
Ok. Kiitos tilastoista.
Tässä nyt tietenkin sellainen homma, että raiskauksien absoluuttista määrää eivät kovin monet tutkijatkaan uskalla arvailla ja näin ollen vertailukelpoisuus maiden välillä ei ole yksinkertaista; koska poliisin tietoon tulleet raiskaukset on monissa maissa todella pieni osa siitä, mitä oikeasti tapahtuu.
Esimerkkinä: Ainakin Espanjan luku vaikuttaa epäilyttävän pieneltä, kun siis maa on Euroopan tasolla varsinainen ongelmatapaus naisten oikeuksien kohdalla; http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2588068/ (Selitetään macho-kulttuurilla, ja siitä johtuvalla kiinnostuksen puutteella naisten kokemia ongelmia kohtaan yhteiskunnallisella tasolla. Jotenkin tuntuu ettei paras paikka mennä ilmoittamaan kokemasta seksuaalisesta väkivallasta.)
Pohjoismaissa taas on pitkälti tehty valistusta sen suhteen, että raiskaus ei ole uhrin vika, eikä ikuinen stigma, tms. Se lisää halukkuutta ilmoittaa raiskauksista, siinä missä myös muusta väkivallasta.
Näiden tilastojen perusteella siis ei ole olemassa kuin korrelaatio, ja paljon epäselviä tekijöitä. Mikäli haluaa promota näiden perusteella bordellien laillistamista, se on tietenkin sallittua. (Kunhan ei epärehellisesti yritä väittää, että luvut on vertailukelpoisia.) Toisaalta, mikäli Espanjassa sekä prostituution yleisyys että naisten kokemat kuolemat puolison käden kautta on isoissa luvuissa, tästäkin olisi mahdollista tehdä mielenkiintoisia hypoteeseja seksin oston yleisyyden ja naisten aseman ongelmallsuuden suhteesta: mikä ruokkii ja mitä? Onko korrelaatiota nainen on helposti ostettava kohde ja naisen aseman huonous kautta linjan?
Iso ongelma noissa luvuissa on myös se, että raiskauksen määritelmä voi vaihdella maittain suurestikin. Esim. Ruotsissa raiskaus-nimikkeen alle saattaa mahtua aika paljon laajempi tekovalikoima ku monissa muissa maissa.
Siksi Espanja ja Kreikka onkin jokereina. En yhtään epäile, etteikö niiden luvut olisi alakanttiin. Silti ilmoituksia pitäisi olla 5-10 kertaisesti, jotta päästäisiin edes Suomen tai Norjan tasoon, puhumattakaan Ruotsista. Niin suurta eroa eurooppalaisissa sivistysvaltioissa en pidä uskottavana pelkästään ilmoituskynnyksen myötä.
Kuitenkin tärkempiä lienee nuo Alankomaat, Saksa ja Sveitsi. Puhutaan edelleen määristä, jossa ilmoitukset on enemmän kuin puolittuneet, eikä ilmoituskynnyksessä liene kulttuurisesti niin suurta eroa. Lisäksi meillä on ei-ilmoitettujen raiskausten lisäksi muuttujia hilaamassa virhemarginaalia myös toiseen suuntaan.
Mä en sinänsä halua ottaa kantaa prostituution, bordellien tai valvotun parituksen puolesta tai vastaan. Mä argumentoin, että seksuaalinen motiivi lienee vahvasti aliarvioitu tekijä seksuaalirikollisuuden torjunnassa. IMO Ainakin vähemmän huono arvaus kuin ”vallankäyttöä vallankäytön vuoksi”, mihin diskurssi tuntuu tällä hetkellä jumiutuneen. En nyt lähtisi kovin innokkaasti ampumaan liberalisointia mahdollisena lähestymistapana, jos luvut indikoi jopa raiskausrikosten mahdollista puolittumista. Vähempikin riittäisi.
Mutta raiskaukset tuskin muutenkaan on se ongelma, mitä prostituutiolainsäädännöllä haluttaisiin hillitä. Tuolla 20-40 ilmoitusta / 100 000 ihmistä vuositahdilla voidaan arvioida noin 3-4% naisista tekevän raiskausilmoituksen elämänsä aikana. Törkeitä väkivaltarikoksia ilmoitetaan noin kolme kertaa enemmän, ei-törkeitä kolmekymmentä kertaa enemmän.
[**************************]
Nykyisellään näistä asioista on ihan mahdotonta keskustella kovin syvällisesti tai oikeasti pureutumalla niihin näennäisesti epäselviin tekijöihin. Raiskaus on tabu, jonka kyseenalaistamisesta saa välittömästi paskan jätkän ja victim blamerin maineen. Ja mä näen, että tämän tabun olemassaolo tukee todella vahvasti seksuaalirikoksien yleisyyttä ja vaikutuksia.
Yllä olevasta Puskan kommentista on moderoitu osa viestistä pois. Mietin pitkään että mitä tekisin, ja päädyin nyt tällaiseen ratkaisuun. Kommentin sisältö ei sinänsä ollut törkeyksiä, henkilökohtaisuuksia tms joihin normaalisti reagoidaan. Totesin kumminkin että kun kyseessä on sellainen asia kuin raiskaus niin en halua olla osallisena (moderaattorina olen) sellaisten viestien julkaisemisessa joissa suoraan vähätellään raiskausta rikoksena ja sen aiheuttamia fyysisiä ja henkisiä kärsimyksiä. Jos viesti olisi julkaistu sellaisenaan se olisi vaatinut aika massiivisen kommentointityön, ja siihen ei ole nyt rahkeita. Tallensin kyllä viestin alkuperäisessä muodossaan, ajatuksena oli että jossain vaiheessa jos rahkeita riittää niin siitä ja siihen vastaamisesta voisi tehdä oman blogauksen.
Puska, tiesit itsekin mitä kirjoitit, koska sisällytit kommenttiin triggerivaroituksen (sinänsä tietysti huomaavaista, mutta tässä se ei ehkä riitä). Eli jatkossa siis olet selvillä että tässä menee raja.
Muidenkin keskusteluun osallistuvien kannattaisi pitää mielessä, että keskustelua mitä luultavimmin lukee, ja ehkä keskusteluun myös osallistuu, ihmisiä joille seksuaalinen väkivalta ei ole pelkkä tilasto tai abstrakti väittelynaihe.
Moderointipäätös oli yksinomaan mun, ehkä vielä keskustelen asiasta ainakin Johannan kanssa (se on nyt reissussa) ja mietitään että miten toimitaan jatkossa täntyyppisten viestien kanssa.
Katariina: Eipä tuo trigger-varoitus missään nimessä kenenkään (erit. kirjoittajan) vastuuta tekstin sisällöstä poista. Parempi noin.
”Eli jatkossa siis olet selvillä että tässä menee raja.”
Fair enough.
Harkitsin tovin pilkkoisinko viestin kahteen osaan sikälikin kun täällä oli mainittu, ettei raiskauksista ole välttämättä enää hedelmällistä saati asianmukaista keskustella. Olisi ollut helpompi heittää suoraan roskakoriin. Toisaalta ei sekään olisi ollut hyvä, kun pointtina tosiaan on funtsia dialogin ympärillä vellovaa populismia ja potentiaalisten uhrien tunteiden suojelemiseksi ylläpidettävää varovaisuuden ilmapiiriä. (Ja miks se on nähdäkseni ikävä juttu.) Mun näkökulmaa on vähän vaikea avata käyttämättä aika kovia kärjistyksiä ja esimerkkejä.
Ei sillä, mun tupakkiaskin kanteen piirretyt 3-5% naisista on aika paljon. Veikkaan, että tämän foorumin lukijoilla saattaa olla vieläkin enemmän kosketusta aiheeseen. Ymmärrän sikäli hyvin halun rajata keskustelua.
Silti, niistä asioista mistä ei saa puhua ei tosielämässä valitettavasti (onneksi) vaieta. Palaamme asiaan.
Jäin minäkin sitten pohtimaan tätä tilastoa ja vähän muutakin kommentointia asiasta. Ihan ekaks täytyy heittää pieni tilastotieteen alkeiskurssin (tai varmaan sosiologian ja muidenki lähitieteiden) lausahdus, että ”correlation does not imply causation”. Tän kaikki keskustelijat jo varmaan tietävätkin. Ja sitte…
Lueskelin viime keväänä useita seksityötä tekevien naisten järjestöjen sivuja, kun olimme Katariinan kanssa laatimassa bloggausta seksityöstä. Päädyin tuolloin lueskelemaan ohjeita seksityöläisille ja niissä korostui asiakkaan kuuntelemisen ja läheisyyden tärkeys. Taisi siellä olla jotain terapeuteillekin suunnattua kamaa luettavaksi. Päättelin, että iso osa työstä on varmaan ihmisten tukemista ja kyseisistä terapeuttisista taidoista on tuolloin hyötyä. Tästä nyt ei voi sitten taas millään johtaa päätelmää, että samat tyypit, jotka käyttää seksipalveluja on myös niitä raiskaajia. Ei seksin ostaminen ole raiskaus. Kyse on myös seksiä ostettaessa seksistä toisen vapaaehtoisen osallistujan kanssa (tässä poikkeuksena ihmiskaupan uhrit tai henkilöt, jotka syystä tai toisesta on pakotettuja seksityöhön). Mutta noin pääpiirteissään teot on vaan niin täysin erilaisia. Raiskauksen uhri kokee kipua, pelkoa, jopa kauhua. Raiskaajan täytyy jollain tasolla innostua just siitä ja siten nimenomaan siitä, ettei toinen ole innoissaan. Oma lukunsa on sitten tietysti tiedottomia ihmisiä raiskaavat, joiden osalta lienee kyse jonkinlaisesta itsetyydytyksen muodosta, mutta sellaisilla harhakuvitelmilla varustettuina, jotka eivät tunnista naista ihmiseksi.
Tästä päästään sitte itse ongelmaan, eli raiskauksen määrittelemiseen ”seksiksi”. Voi toki olla, että joku kokee nautintoa nähdessään toisen kokevan kipua tai kauhua. Onhan tästä esimerkkeinä vaikka nyt sitte sarjamurhaajat. Mutta toisen kiduttamisesta nauttimista ei missään nimessä pidä määritellä seksiksi tai seksuaalisuudeksi. Just tässä määritelmässä piileekin se suurin ongelma.
ELI vielä rautalangasta: se, että motiiveja mietitään ei oo ongelma vaan se, että lausuma ”seksin puute saa miehen raiskaamaan” on yksi askel kohti raiskauksen määrittelemistä seksiksi. Sitä se ei ole. Seksuaalisen kanssakäymisen määritelmään itseensä täytyy sisältyä toisen ihmisen suostumus. Siis myös silloin, jos todella nauttii kivun tuottamisesta, kuten s/m-kuvioissa (siinäkin muuten toinen osapuoli nauttii, joten on taas kyse ihan eri ilmiöstä kuin raiskauksen kohdalla). Lisäksi tää ”seksin puute saa raiskaamaan” syyllistää jälleen naisia (niitä yleisimpiä uhreja) siitä, että raiskauksia tapahtuu. Ei hyvä.
Ja palatakseni aloitukseeni, jos todella haluais tällaista asiaa ryhtyä tutkimaan, tulisi tietää raiskausten määrät ennen ja jälkeen seksikaupan laillistamisen. Lisäksi pitäis ottaa huomioon erilaiset tukitoimenpiteet, mahdolliset valtiolliset ”valistusohjelmat” ja yleinen suhtautuminen raiskauksiin ja sen mahdollinen muutos, jne., jne. Noi luvut läntättynä noin sinällään ei kerro mitään (paitsi, että Skandinaviassa näyttää olevan hurjat luvut O_O).
http://www.city.fi/artikkeli/Raiskaajat+kertovat+tarinansa+Redditiss%EF%BF%BD/4988/
Sattui silmiin feisbuukista. Ylläripylläri, heti jutun eka kommentoija on kertomassa, miten kyse ei ole raiskaamisesta, vaan siitä miten naiset on toteuttanut ko. tyypin ”raiskausfantasiaa”. (Tätä ei itse tyypin kirjoitus tue, päinvastoin, siinä suoraan kerrotaan että kyse on nimenomaan siitä itsestään eli hyväksikäytöstä.)
”Ihan ekaks täytyy heittää pieni tilastotieteen alkeiskurssin (tai varmaan sosiologian ja muidenki lähitieteiden) lausahdus, että “correlation does not imply causation”.
But it sure as hell gives a hint.
En minäkään suoraa yhteyttä vetäisi, mutta uskon prostituutiokielteisyyden ja raiskausten määrän olevan yhteydessä samoihin juurisyihin. Pohjoismaissa on skitsofreeninen suhde seksuaalisuuteen. Sukupuolisuhteita tarkastellaan niin kuin niiden pitäisi olla, eikä niin kuin ne todennäköisesti ovat.
Koko dialogi aiheesta on täynnä itsepetosta, hubrista ja kaksinaismoralismia. Prostituutiota vastustetaan, koska ”ihmiskauppa”. Vähän kattiloita kolistelemalla ilmaan nousee jemmatut motivaatiot. Omia tyttäriä, siskoja jne. ei haluta huoriksi, eikä tykätä notta meidän pojatkaan kävisi maksullisissa. Johdonmukainen ihmiskaupan vastustaja puuttuisi maailman suurimpaan orjakauppaan, mutta uhrit ovat väärää sukupuolta. Ja niille piruille maksetaankin vain kymmenes- tai sadasosia ilolintujen tienesteistä.
”ELI vielä rautalangasta: se, että motiiveja mietitään ei oo ongelma vaan se, että lausuma “seksin puute saa miehen raiskaamaan” on yksi askel kohti raiskauksen määrittelemistä seksiksi. Sitä se ei ole. Seksuaalisen kanssakäymisen määritelmään itseensä täytyy sisältyä toisen ihmisen suostumus.”
Haluammeko me meidän maailmankuvaan sopivat määritelmät ja lokerot ikäville jutuille, vai vähentää raiskauksia? Sillä nyt ei ole helvetinkään väliä, miten me moraalitantat haluamme nähdä asiat, vaan tasan sillä, mitä raiskaajan päässä liikkuu ja mitä sille voisi tehdä. Mun mielestä on ihan itsestäänselvää, että seksuaalirikollisella voi tosi usein olla seksuaalinen motiivi teolleen. Vaikka kuinka me tykättäis lokeroida.
”Lisäksi tää “seksin puute saa raiskaamaan” syyllistää jälleen naisia (niitä yleisimpiä uhreja) siitä, että raiskauksia tapahtuu. Ei hyvä. ”
Kenenkään kritisoimisessa ei ole mitään vikaa. Eikä syyllistämisessäkään, jos aihetta on. Vain muutama prosentti naisista on elämänsä aikana raiskauksen uhri. Niitä muita (ja muissa tapauksissa myös rikoksen uhreja) saa ja pitääkin kritisoida ja syyllistää. Väkivaltarikosten uhrien taakse piiloutuminen on rumaa argumentointia. Vähän kuin Pekka Oinosen sotaveteraaneilla ratsastukset.
Tavoitteena pitäisi olla seksuaali- ja väkivaltarikosten vähentäminen. Ei naisten mielipahalta suojelu.
Ei me pystytä tekemään ikäville asioille mitään niin kauan kuin niiden olemassaolo ja luonteenpiirteet ei oikeastaan edes mahdu meidän maailmankuvaan. Kun asioiden ajatteleminenkin aiheuttaa tuskaa, keskustelusta puhumattakaan. Ne on ne myytit ja valkoiset valheet mitkä meidät tappaa. Ei mikään prostituutiolainsäädäntö.
Jouduinks mä bänniin vai miks mun eilisiltaisia viestejä ei oo julkastu ollenkaan? Vai onks kyseessä ollu vaan joku tekninen häiriö? Kallistun itse epäilemään teknistä häiriötä, koska mun kommenteissa tuskin oli mitään epäasiallista. Mut toki saatte bännätä omassa blogissane ihan millä perisstteella haluatte, jos siitä sattu olemaan kyse 🙂
Sun kommentit oli vahingossa menny spam-kansioon, nyt ne on julki. Hyvä ku huomautit.
Jaahas, Rogue ”lipsahtanu” spämmi-kansioon, epäilen salaliittoa 😀
feministien salaliitto _b
Elina:
”Sinänsä huvittavaa, että kun puhutaan seksuaalisen puutteen ja raiskauksien yhteydestä, niin sellainen muutoin tuttu ja normaali seikka, kun _itsetyydytys_ tuppaa unohtumaan täysin. Me ei taideta aivan elää siinä uskossa, että kahden ihmisen välinen seksi on ainoa tie laukeamiseen, eihän?”
Ihmiset tuppaa yleensäkin haluamaan myös muuta seksiä kuin itsetyydytystä. ”Puute” ei siis selvästikään poistu itsetyydytyksellä. Jos poistuis, niin miks kukaan maksais seksistä naisen kanssa tai näkis vaivaa sen saamisen eteen?
”Aina kun törmää väitteisiin, että seksuaalinen puute ruokkii raiskauksia, niin haluaisin, että tämän näkemyksen esittäjät miettisi ensiksi, että “voisinko minä raiskata, jos olen puutteessa?””
Äh, kyse on tietysti monien osatekijöiden summasta. Kuten sotatilanteissa ollaan huomattu, aika moni mies voi raiskata kun olosuhteita adjustataan riittävästi. Kyse ei siis ole siitä, että meillä olis kiinteä määrä X pahoja raiskaajia ja kaikki muut olis hyviä ihmisiä, jotka ei missään olosuhteissa raiskais. Puute voi olla yks osatekijä lukuisten muiden joukossa.
”Jos ei, niin haluaisin tietää, minkälainen käsitys kanssaihmisistä heillä on, jos he kuvittelevat että impulssikontrolli kyseisessä asiassa olisi niin heikko?”
No siitähän nyt on ihan hirvittävä määrä empiiristä näyttöä, että valtavalla määrällä miehiä on todella heikko impulssikontrolli erityisesti humaltuneena. Vankilat on pullollaan äijiä, jotka istuu siellä mitä älyttömimmistä rikoksista.
”Entä sitten muut “tarpeet”? Vaikkapa väkivaltaiset impulssit? Minkä vuoksi _nimenomaan_ seksuaalisuuden kohdalla ei kykene hillitsemään itseään?”
Ei kyse oo siitä, että joillain olis huono impulssikontrolli _nimenomaan_ seksuaalisuuden kohdalla vaan niillä on yleisesti huono impulssikontrolli, kuten rikollisten tekemisiä tutkimalla voi havaita. Jotkut on huonoja hillitsemään itteään missään asiassa, sikäli ku on kiihtyneessä tilassa.
”Eli onko seksuaalirikosten kohdalla niin, että ihmiset jostain syystä _normalisoivat_ ne”
No ainakaan ei oo mitään perustetta uskoa että noin olis. Jatkuvastihan lehdissä, sosiaalisessa mediassa ym. vaaditaan seksuaalirikollisille kovempia tuomioita ym. Myös miesten keskuudessa seksuaalirikolliset on alinta kastia ja niillä on vankiloissa tukalat oltavat.
Se, että ihmiset vaatii kovempia rangaistuksia, ei missään nimessä poista sitä, että myös todella paljon ihmiset vähättelee näitä ongelmia. (En edes tiedä minkä tason argumentti tuo sun vasta-argumentti on, koska ei voida sanoa melkein mistään asiasta, että kaikki ihmiset on mieltä X.)
On erilaisia tapauksia, mm. Ruotisista, jossa yhteisö on kollektiivisesti syyllistänyt uhria, mm. juuri puolustellut tekijää tolla sunkin esittämällä perusteella, että ”suositut miehet saa muutenkin, eikä niiden tarvitse vaania puskissa.” Voin laittaa linkin kun jaksan etsiä, aha, eikun löysinkin:http://atuubi.yle.fi/videot_ja_kuvat/id-10011430
Hellyttävää uskoa ihmisyyteen sulla kuitenkin tietyissä jutuissa, ts. ”ihan varmasti uskotaan uhria”. Tästäkin on_jälleen kerran_ aika paljon tutkimusta, nimenomaan siitä, että ihmiset rationalisoi ”pahaa” pois seksuaalirikoksiin liittyen. Itse epäilen noin kaikkea, kunnes toisin todistetaan, etenkin ihmisten kykyä asettua toisten ihmisten asemaan.
http://psychcentral.com/news/2009/06/25/men-blame-rape-victims-more-than-women/6736.html
http://www.thestar.com/news/insight/article/948827—a-new-form-of-victim-blaming-in-rapes
Tässä nyt vielä Elinalle poliisin aineistoa, kun epäilit raiskausrikosten sukupuolittuneisuutta.
”Olen käyttänyt tutkimusaineistona lähes tuhatta rikosilmoitusta raiskauksista vuosilta 1998–1999. Vuonna 1998 niissä oli uhreina 492 naista.1 Epäiltyjä tekijöitä oli 530.2 Vuonna 1999 uhreja oli 526 ja tekijöitä 602.3 Tällöin lähes kaikki raiskauksen uhrit olivat naisia, sillä mies oli raiskattu vain
neljässä tapauksessa. Tekijät olivat puolestaan yleensä miehiä: vain kahdessa tapauksessa oli maininta naisen osallistumisesta tapahtumiin”
Tossa siis tutkittu raiskausrikoksia kahden vuoden ajalta 1998-1999 ja havaittu, että yli tuhannesta uhrista vain neljä oli miehiä. Onko sun väite siis, että tilanne on muuttunut ja nyt raiskatuista yhtäkkiä onkin paljon suurempi osa miehiä, vai ootko sitä mieltä, että noi neljä raiskattua miestä vesittää ilmiön sukupuolittuneisuuden? Vastaavasti yli tuhannesta tekijästä käytännössä jokainen oli mies. Hitto kun löytäis jostain vielä tilaston uhrien ikäjakaumasta. Oon täysin varma siitä, että raiskaukset on todella voimakkaasti painottunu nuoriin naisiin ja vanhuksia on just tyyliin pari kappaletta siellä seassa kuten miehiäkin.
http://www.optula.om.fi/Satellite?blobtable=MungoBlobs&blobcol=urldata&SSURIapptype=BlobServer&SSURIcontainer=Default&SSURIsession=false&blobkey=id&blobheadervalue1=inline;%20filename=3wayh.pdf&SSURIsscontext=Satellite%20Server&blobwhere=1222680479025&blobheadername1=Content-Disposition&ssbinary=true&blobheader=application/pdf
Nopeasti vastaan yhden pointin: Miehillä on paljon korkeampi kynnys tunnustaa seksuaalirikoksen uhrikse joutuminen. Tästä on paljon tutkimusta.
Tohon vielä sellainen pointti, että tiedetään raiskaajan usein uusivan rikosensa, mutta kasautuvatko noi uhrikokemukset millään lailla? Jos kasautuvat eli samoja naisia ”puskaraiskataan” tai deittiraiskataan useita kertoja niin kai sekin kertois jotain tosta käyttätymisen vaikutuksesta.
Eiköhän sillä rikoksen uusimisella meinata teon ylipäätään uusimista, eikä et sama uhri.
Ei nyt oikein mennyt maaliin. Tarkoitan sitä, että jos sama henkilö näyttää joutuneen useammin raiskauksen tai sen yrityksen kohteeksi niin eikö silloin voisi kuvitella myös uhrin käytöksellä tai olemuksella olevan jotain vaikutusta? Kyse on tietysti sattumanvaraisista tapauksista eli näistä niinsanotuista puskaraiskauksta ja muista randomkohtaamisista. Kasaantuuko nämä jutut millään lailla samoille henkilöille ja onko asiaa tutkittu? Jos kasaantuvat niin eikö silloin feministien ole syytä hieman tarkastaa noita raiskausteorioitaan? Kaikkihan me uskomme pankkiryöstäjänkin haluavan vain alistaa kassaneidin valtansa alle ja ehkä lisäksi vielä nauttivan takaa-ajosta ja paukkeesta. Raha ei ole vaikuttimena.
Palataanko Sarkeesianiin hetkeksi? http://www.flickr.com/photos/anitasarkeesian/7619451560/in/photostream
🙂
http://www.indiegogo.com/misandryinvideogames
Mielenkiintoinen projekti kanssa. Ja symppaa Sarkeesiania myös.
Yhteys on ehkä myös siinä, että tämän perusteella kai voidaan otsikoida ”Maskulisti vaiennettakoon verkossa”, sillä hekin ovat omien sanojensa mukaan saaneet uhkauksia.
Millä perusteella ”maskulinisti”? Yleensä termiä käytetään, kun on tarkoitus korostaa miehen luontaista ”miehisyyttä”, jota nämä kylläkin -ainakin nopean silmäyksen perusteella- yrittää purkaa ja kritisoida.
Joten kyse on (olettaisin feministisestä) kriittisestä miestutkimuksesta tms.
Ks. esim. https://feministienvuoro.wordpress.com/category/kriittinen-miestutkimus/
Tai sit ei, en osaa sanoa. Jotenkin ei täysin teoreettinen tausta vakuuta, ja ko. nimellä löytyy lähinnä vähintäänkin hämmentävää materiaalia. Tiedä häntä.
Noin yleisesti: Antifeminismi noin yleensä on kyllä suht hyvin edustettuna internetseissä, joten maskulinistien vaientamisesta ei kannata olla huolissaan..
Tuolla jotain analyysia. (Missään ei tuomita itse ideaa, vaan epämääräisyys; miksi jonkun pitäisi lahjoittaa rahaa, kun ei voi olla tietoinen kelle menee? Plus myös: projektin kuvaus antaa ymmärtää, että kyse on ”tutkimuksesta”, ja että tekijällä olisi jotain kompetenssia kertoa, miksi pelien ”miesviha” on haavoittavaa. Selkeää misinformaatiota.)
”Millä perusteella “maskulinisti”? Yleensä termiä käytetään, kun on tarkoitus korostaa miehen luontaista “miehisyyttä
Noin yleisesti: Antifeminismi noin yleensä on kyllä suht hyvin edustettuna internetseissä, joten maskulinistien vaientamisesta ei kannata olla huolissaan.”
”1. the belief that equality between the sexes requires the recognition and redress of prejudice and discrimination against men as well as women. 2. the movement organized around this belief.”
http://en.wikipedia.org/wiki/Masculism
Mikäli maskulisti on mielestäsi antifeministi, niin sitten minä olen varmasti myös jollain tasolla antifeministi. Sinänsä en kuitenkaan ehkä lähtisi vääntämään siitä, mitä interwebin vihaisimmat miehet kirjoittavat, koska me kaikki tiedämme että esimerkiksi radikaalifeministit pystyvät varmasti yhtä miesvihamielisiin lausuntoihin kuin nämä internetin vihaisimmat miehet naisten osalta. Jotkut miesasiamiehet ovat varmasti antifeministejä, toisaalta jotkut feministit haluaisivat tappaa kaikki miehet planeetalta.
Lähinnä tämä nyt tuli mieleen, kun aiemminkin tällä palstalla on yritetty ilmaista, etteivät Sarkeesianin saamat uhkaukset sinänsä ole kummallisia (siinä missä kaikki muukin ”julkinen” saa osansa; oli sitten Sarkeesianin tutkimusta kolikon toiselta puolelta jatkava henkilö tai vaikkapa Marilyn Manson).
”http://theresidentanthropologist.wordpress.com/2012/06/22/analysis-of-misandry-in-video-games-why-this-is-a-misguided-project/”
Sinänsä olen monesta kohtaa samaa mieltä. Jos ”misandriaa” haluaa oikeasti löytää internetistä, niin kannattaa etsiä sitä feministien sivustoilta (mm. radfemhub). En sinänsä itse ajattele, että videopelit sisältäisivät varsinaisesti ”misandriaa” tai ”misogyniaa”, mutta olen sitä mieltä, että molemmat sukupuolet (ja etenkin homoseksuaalit) tupataan esittämään varsin vahvasti stereotypisoituina. Toisaalta, tämä on populaarikulttuurin yleinen piirre, joka ulottuu pitkälle pelimaailman ulkopuolellekin (Game of Thronesin naiskuvasta on puhuttu; Pulmusten mieskuvasta; Fab Fiven homokuvasta, ja niin edelleen).
Sitten todisteita kehiin niistä feministeistä, jotka haluaa räjäyttää miehet taivaalle.
Ja toiseksi, näytä mulle yksi _maskulinisti_, joka ei ole antifeministi. (Mikä merkkaa sitä et vastustaa feminismin tavotteita, yleens vielä suht aggressiivisella ”femakot on perseestä”-läpällä.)
http://www.guardian.co.uk/commentisfree/2011/jul/27/breivik-anti-feminism
http://www.lily.fi/juttu/man-som-hatar-kvinnor
Niin joo: kuten toi linkittämäsi maskulismi-artikkeli kertoo myös aiheellisesti, että sanan ympärillä oleva taistelu merkityksistä ei ole yksiselitteistä, esim.:
”What is contested in the definition of masculism is its attitude toward feminism.
If feminism is understood–by masculists themselves, or by masculists as read by their feminist critics–as an assault on men’s rights, then the campaign to protect men’s rights tends to be understood as antifeminist. This sort of antifeminist masculism is typically called masculinism.[2] The Merriam-Webster Dictionary defines a ”masculinist” as ”an advocate of male superiority and dominance”.[3]”
Käsittääkseni, ainakaan en ole törmännyt, ei ole mahdollista olla yhtä aikaa feministi ja maskulinisti, ja ainakaan tuntemani feministimiehet ei missään nimessä kutsuisi itseään maskulisteiksi/maskulinisteiksi. (Vaikka ovatkin sitä mieltä, kuten feministit yleensäkin, että on olemassa miehiä koskevia mieserityisiä tasa-arvo-ongelmia. Ylipäätään liittäisin maskulinismiin sen väitteet, että feministit/tasa-arvopolitiikka on miesten ongelmien alku ja juuri, mikä ei ole mielekäs näkökanta. _tämä siis omaa mutua, perustuu nettiselailuun, mutta en ainakaan kumoavaa näkökulmaa tähän ole bongannut.)
Elina, ei se itsensa raplaaminen veda vertoja rakastelulle ja kielareiden vetelemiselle. Kylla niissa on aika iso laadullinen ero, vaikka molemmissa paadytaankun laukeamiseen. Siks tekee joskus mieli sita katta pidempaa.
Mulle ei nyt ihan avautunut toi jos et itse kykene raiskaamaan ja silti ajattelet, etta joku toinen voi. Onhan noita hulluja, moraalittomia ja olosuhteidensa vankeja maailma pullollaan. Toisekseen, sun esittamat analogiat eivat oikein toimi: ma en ainakaan ole ehdottanut, etta pesaa pitais ryhtya jakamaan niille, jotka ei voi olla raiskaamatta.
Siis emma ole mitenkaan tassa normalisoimassa tai hyvaksymassa raiskauksia. Selkea vakisinmakaaminen on vastenmielinen teko. Mutta se, etta tilannetta saataisiin paremmaksi edellyttaa asian ennakkoluulotonta kasittelya. Kun tahan ketjuun kirjoitettiin, etta seksin puute vois olla yks syy raiskauksiin, niin tuli taystyrmays ettei se niin voi olla, koska asiaa on tutkittu mm. wikipediassa.
”Elina, ei se itsensa raplaaminen veda vertoja rakastelulle ja kielareiden vetelemiselle.”
Tätä ei saa raiskauksesta, ymmärrät varmaan syyn. Joten musta on kovin absurdia yrittää vetää kaikki sukupuoliyhteys-termin alle sopivat samaan koriin. (Muuten: yksi yleinen tieto on, että raiskaaja ei useinkaan laukea..)
(Noi kyssärit ”voisitko tehdä itse” oli myös sen motivointia, että voitko oikeasti _ymmärtää_ sun seksuaalisten kokemusten pohjalta sitä raiskaamista, vai onko toi enemmän että _oletat ymmärtäväsi_, kun samaistat sen seksiin. Kun nimenomaan sillä _väkisinmakaamisella_ ja rakastelulla on aika iso ero, mikä tuntuu monelta kommentoijalta asiasta kirjoittaessa hämärtyvän. Raiskaus ei ole vain toinen nimike seksille, se on todellisuudessa tapahtuvaa seksuaalista väkivaltaa.)
”Mutta se, etta tilannetta saataisiin paremmaksi edellyttaa asian ennakkoluulotonta kasittelya. Kun tahan ketjuun kirjoitettiin, etta seksin puute vois olla yks syy raiskauksiin, niin tuli taystyrmays ettei se niin voi olla, koska asiaa on tutkittu mm. wikipediassa.”
Hei, wikipediassa on _parhaimillaan_ lähteistettyä tietoa, kuten noissa linkittämissäni artikkeleissa. (Suomenkielisessä näitä hyviä ja perusteellisia artikkeleita vähemmän.) Se on ikään kuin portti, jota pitkin voi etsintöjään suunnata. (Wikipedia itsessään ei ole mikään tae millekään, eikä kukaan ole niin sanonut täällä; paljon propagandaa, jota tietenkin moderoidaan, mutta kaikkeen ei siinäkään pysty.)
”Täystyrmäystä” en nähnyt missään, myöskään wikipediaan vedoten. Taisin jopa lainata sieltä lauseen, jossa lueteltiin erilaisia hypoteeseja (mukana seksuaalisuuteen liittyviä) mutta, missä todettiin että yhtä ratkaisua ei ole löytynyt, ja kyseessä moninainen ongelma.
Tässä kun puhutaan seksin puutteen aiheuttamista ongelmista, älä huoli, et todellakaan ole yksin, koska jostain syystä populistisesti suuntautuneet lehtimiehet on samalla linjalla: onhan viime kesän jälkeenkin mm. esitetty että Breivik koska ei saanut seksiä. (Nää on näitä perushokemia, joita kukaan asiantuntija ei allekirjoita, mutta joissa _jostain syystä_ pyritään nostamaan ”tuhmat naiset pihtaa niin tulee joukkomurhia”-näkökulmaa esiin. Kun Breivikilläkin oli ok onni naisten kanssa: kyse oli siitä, et nimenomaan halusi omistautua atteelleen.) Mm. aamulehdessä tällainen ”nerokas” ”näkökulma” otettiin esiin. (Ja tietenkin täydelllisen väärällä pohjatyöllä, esitettiin ett ABB olisi ollut hylkiö tms.) Ihan kuin asiat koskaan olisi näin simppeleitä.
(Ylipäätään niin monissa erilaisissa rikoksissa (erityisesti joukkomurhissa, perhesurmissa) asiantuntijat on nyt vasta suomessa ottanut esille, kuin tuhoisa vaikutus sillä on, kun keskitytään ja vellotaan tekijän mahdollisissa motiiveissa ja tuntemuksissa. A. ensinnäkin uhrien omaisille ja B. tämä on omiaan edistämään vastaavien tapahtumista, koska huomataan, miten saa huomiota. Samahan on taustalla siinä, miksi itsemurhista ei uutisoida.)
Oijoi, kunpa olisin nappiksen aaressa. Tuskaa napytella naita alypuhelimella.
”Tätä ei saa raiskauksesta, ymmärrät varmaan syyn. Joten musta on kovin absurdia yrittää vetää kaikki sukupuoliyhteys-termin alle sopivat samaan koriin. (Muuten: yksi yleinen tieto on, että raiskaaja ei useinkaan laukea..)”
Pointtini oli siis siina, etta raiskaajalle ei taida riittaa pelkastaan onanointi asian tiimoilta.
Kiinnostava tieto on, etta raiskaaja ei useinkaan laukea. Laitatko viela lahteen talle? Voisko se olla niin, etta esim. puskaraiskaukset saattaa paattya tekijasta riippumattomista syista, kun joku ohikulkija tuleekin paikalle? Tai sitten se kuuluu prosessiin ja homma hoidetaan loppuun kateenvedolla kotona? Erikoista, jos se toi patee erilaisiin raiskauksiin yleisesti.
”(Noi kyssärit “voisitko tehdä itse” oli myös sen motivointia, että voitko oikeasti _ymmärtää_ sun seksuaalisten kokemusten pohjalta sitä raiskaamista, vai onko toi enemmän että _oletat ymmärtäväsi_, kun samaistat sen seksiin. Kun nimenomaan sillä _väkisinmakaamisella_ ja rakastelulla on aika iso ero, mikä tuntuu monelta kommentoijalta asiasta kirjoittaessa hämärtyvän. Raiskaus ei ole vain toinen nimike seksille, se on todellisuudessa tapahtuvaa seksuaalista väkivaltaa.”
Ensinnakin tost ymmartamisesta. Sama patee varmasti myos suhun? Mita sa voit loppujen lopuks ymmartaa raiskaajan mielenliikkeista jollet ole raiskannut ketaan? Eikohan me olla tassa samalla lahtoviivalla?
Toiseks, missa kohtia olen samaistanut raiskauksen seksiin? Ziisus kraistus! Jos se ei viela ole selva, niin todettakoon se tassa: raiskaus ja seksi eivat ole toistensa synonyymeja.
Ei mulla mitaan wikia vastaan ole. Taalla vaan toitotettiin sita et asiaa on tutkittu hei, ikaan kuin huutelijoilla olisi ollut tarkkaakin tietoa naiden tutkimusten sisalloista. Nainhan ei sitten ollutkaan. Samoilta tahoilta tuli muuten myos taystyrmays, en viitannut tassa kohden suhun.
”Tässä kun puhutaan seksin puutteen aiheuttamista ongelmista, älä huoli, et todellakaan ole yksin, koska jostain syystä populistisesti suuntautuneet lehtimiehet on samalla linjalla…”
Hienoa, on aina kiva tietaa ettei ole ajatuksiensa kanssa yksin. Muista mainita Timo Soini aina kun kaytat populismi-sanaa, niin saat revittya siita kaiken mahdollisen irti.
Mun heitto tyydyttyneista ihmisista ja maailmanrauhasta ei ollit tarkoitettu kirjaimellisesti nieltavaksi. Se etta porukka sais optimaalisen maaran seksia ei poistais breivikeja mut joitain tyyppeja breivikkien ja taviksien valiselta harmaalta alueelta saattais liukua normityyppien pariin. Taa on mun vakaa uskomus.
Nyt on alypuhelin sen verran kuuma, etta on pakko lopettaa jottei mwne taas tilttiin.
Juu, totta kai toi, ettei voi ymmärtää pätee myös muhun. En olekaan olettanut ymmärtäväni, mutta _tässäkin ketjussa_ on tullut esiin viestejä, joissa jotenkin _ollaan tajuavinaan_ mitä tapahtuu raiskaajan päässä.
Enkä myöskään oleta, että sekoitat raiskaamisen ja seksin. Tämä on enemmän&useimmiten sellainen puhetapa-lipsahdus, jota ihmiset ei ehkä perimmäisesti tarkoita, mutta jota kuitenkin jossainmäärin viljellään, esim. puhutaan raiskauksista ja seksuaalisesta puutteesta, ja sekoitetaan asioita. (Tätä on lehtiotsikoissakin, jopa silloin kun puhutaan _lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä:, eli seksin alle niputetaan kaikkea mahdollista.) Kyse ei useinkaan ole kauhean tietoista, mutta silti ongelmallista.
Wikipediasta ja tutkimuksista: kaikkea ei voi itse tasan tietää ja olla perehtynyt syvällisesti (ei riitä ihmisen aika!) ja siksi on syytä jollain tasolla luottaa -kunnes toisin todistetaan- esim. että raiskauksien syistä tehdyt tutkimukset on jotenkin tutkinutkin aihetta ja perusteellisesti. (Siis kokonaisuutena: tiedehän ei ole koskaan yksittäisestä tutkimuksesta kiinni.)
(Olen kyseisen seikan lukenut monestakin, _kirjasta_ ja aikoja sitten, joten lähdettä ei ole ATM tarjota asiaan. Ehkä googlailu, enkuksi, auttaa?)
P.S. On tämä nykyihmisen elämä kovaa, kun nettiin pääsee/joutuu melkein missä vaan:DDD
Elina:
”Nopeasti vastaan yhden pointin: Miehillä on paljon korkeampi kynnys tunnustaa seksuaalirikoksen uhrikse joutuminen. Tästä on paljon tutkimusta”
Ja meinaat että se kynnys olis niin paljon suurempi, että se selittäis ton mun laittaman poliisin tilaston, jossa naisuhreja oli yli tuhat ja miesuhreja neljä kpl kahden vuoden ajalta? 😀 Vähän rasittava tollanen keskustelutyyli, jossa ei olla valmiita myöntämään todeks ainuttakaan sellasta faktaa, jonka koetaan uhkaavan oman maailmankuvan eheyttä. Mulle on edelleen myös täys mysteeri, miks sä haluat kuvitella, ettei raiskaukset olis äärimmäisen sukupuolittunut ja ikäsidonnainen ilmiö. En ymmärrä motiivia. Yleensähän feministit ponnistelee nimenomaan uhripääoman keräämiseks naisille, mutta tässä tapauksessa jostain syystä päinvastoin.
”Sanoiko Katariina näin? Puhuiko hän siitä seikasta, että ehkäisyssä olisi syytä katsoa vain uhrin näkökulmasta? Laitat aika aktiivisesti sanoja toisten suuhun”
Mä oon koko ajan sanonu, että raiskaajalla yks olennaisista motiiveista voi olla seksi ja että niitä raiskaajan motiiveja ja profiilia on hyvä pohtia jos halutaan ehkäistä raiskauksia. Katariina nimenomaan torppas sen toteemalla näin:
”Raiskauksia ei ehkäistä pohtimalla sitä että onkohan kaikki nyt saaneet tarpeeksi seksiä vaan sanomalla suoraan ja selkeästi että kyse on väkivallasta ja alistamisesta joka jättää syvät jäljet”
Eli tossa Katariina siis ehdottaa, että raiskauksia ehkästäis nimenomaan katsomalla asiaa uhrin näkökulmasta ja toitottamalla että kyse on väkivallasta ja alistamisesta. Tää on se mikä menee musta täysin metsään ja siihen tartuin. En laittanu sanoja yhtään kenenkään suuhun.
”A. merkki huolimattomuudesta (inhimillistä, ihmiset erehtyy) tai B. merkki siitä, miten yrittää tuhota keskustelun ja puhua toisen pussiin.”
Syyllistyit juuri itse noihin. Huolimattomasti katsoit että olisin laittanu sanoja Katariinan suuhun ja teet keskustelusta tosi raskasta kun et myönnä selkeitäkään faktoja, jolloin niitä joutuu kerta toisensa jälkeen jankkaamaan uudestaan. Kuten nyt vaikka toi raiskausten sukupuolittuneisuus tai se, että raiskaajalla voi olla myös seksuaalinen motiivi(minkä alussa kielsit täysin ja nyt yhtäkkiä myönnätkin sen olemassaolon)
”Tämä ei kaikki ei mitenkään ehkäise sen seikan huomioimista, että raiskaaja saattaa kokea seksuaalista nautintoa”
Mä oon koko ajan tehny täysin selväks sen, että puhun seksuaalisesta motiivista raiskaajan näkökulmasta. Missään vaiheessa en oo väittäny, että uhrin näkökulmasta kyse olis seksistä. Tää vääntö olis ollu paljon hedelmällisempää, jos olisitte heti alussa tunnustanu ton eikä siitä olis tarvinnu jatkaa sen enempää. Aluks kielsitte sen kokonaan ja nyt yhtäkkiä ääni muuttu kellossa siltä osin.
”Kuka on sanonut että kukaan nainen ei koskaan fantasioi raiskatuksi tulemisesta?”
No just siellä sun linkittämällä propagandainfosivustolla sanottiin täsmälleen noin!
Suora lainaus:
”Fact: No woman fantasizes about being raped”
Toikin on ihan älytöntä, ettei sais tunnustaa että joku nainen siitä joskus saattaa fantasioida. Fantasioihan ihmiset varmaankin mitä oudoimmista asioista ja niillä on mitä oudoimpia perversioita. Ainoastaan idiootit kuvittelee, että pervojen fantasioiden tunnustaminen oikeuttais jotain tekoja, kuten että raiskauksesta fantasioiminen oikeuttais raiskaamisen.
”Prostituoitu saa _rahaa_. Ymmärrät varmaan? Ja mistä hemmetistä tämä prostituutio tuli esiin, kun puhuttiin raiskauksen määrittelystä?”
Nimenomaan. Vastasin Johannalle, kun se määritteli seksin ”kahen ihmisen väliseks tasapuoliseks aktiks jossa molemmat saa ja antaa”. Eikä Johanna siis tossa käsittääkseni viitannu rahan antamiseen. Mun pointti oli siis, mies voi hyvinkin harrastaa naisen kanssa ns ”yksipuolista seksiä”, jossa mies saa nautintoa vaikka nainen ei saakaan.
”Se, että ihmiset vaatii kovempia rangaistuksia, ei missään nimessä poista sitä, että myös todella paljon ihmiset vähättelee näitä ongelmia.”
Niin mutta sä esitit väitteen, jonka mukaan ihmiset ”normalisoi ja vähättelee” raiskauksia. Mun mielestä toi väite kokonaisuuden tasolla on tosi kyseenalainen, kun kerran raiskauksista kuitenkin koko ajan vaaditaan kovempia rangaistuksia vaikka ne rangaistukset on jo suunnilleen samalla tasolla ku mitä ihmisen tappamisesta saa. Silleen et joo, raiskaus on vakava rikos mut kai sitäkin pitää jotenkin arvioida suhteessa muihin rikoksiin. Voidaanko vasta sitten sanoa, ettei raiskauksia ”normalisoida ja vähätellä”, kun niistä saa selvästi kovempia tuomioita ku tapoista?
”On erilaisia tapauksia, mm. Ruotisista, jossa yhteisö on kollektiivisesti syyllistänyt uhria, mm. juuri puolustellut tekijää tolla sunkin esittämällä perusteella, että “suositut miehet saa muutenkin, eikä niiden tarvitse vaania puskissa.”
Nää liittyy ymmärtääkseni usein tilanteisiin, joissa rikoksesta ei oo vedenpitävää näyttöä. Ts.jengi menee helposti syytetyn puolelle, jos niiden mielestä näyttää siltä, ettei kunnollisia todisteita ole. Mut joo, varmasti uhria syyllistetään joskus silloinkin, kun selvä näyttö on olemassa ja se on todella törkeetä. Silti tolla yksittäisellä perusteella ei voida vetää johtopäätöstä, jonka mukaan raiskauksia yleisesti normalisoidaan ja vähätellään kun päinvastaista näyttöäkin on niin paljon.
”Hellyttävää uskoa ihmisyyteen sulla kuitenkin tietyissä jutuissa, ts. “ihan varmasti uskotaan uhria”
Tällasta mä en oo missään vaiheessa väittäny. Keksit ton täysin omasta päästäs ja laitoit sanat mun suuhun. Juridisesti mun mielestä ei pitäis olla edes kauheen oleellista, uskotaanko uhria vai tekijää vaan näytön pitäis perustua pääosin muihin seikkoihin ku osapuolten kertomuksiin. Kertomuksia voidaan sitten käyttää ristiriitojen löytämiseks ja muuta näyttöä tukevina todisteina.
Hmmmm, kyllä jossain määrin koen aika _turhaksi ja raiskauksia ehkäisemättömäksi_ nimenomaan keskittymisen tiettyyn osa-alueeseen raiskaajan mahd. kokemusmaailmaa. (Siis se seksuaalisuus ja mahdollinen tyydyttymättömyys ja puute y m s.)
Jostain syystä _monilla_ on todella vahva halu ottaa se esiin, ja myös jotenkin uskoa, että tästä löytyy jokin taikakeino raiskauksien ehkäisyyn. (Samalla kuitenkin usein ollaan sitä mieltä, että uhrin näkökulman korostaminen ei _auta_ raiskauksien ehkäisyssä, ts. se on turhaa. Näkisin, että kuten monissa jutuissa, sen ottaminen esiin, että _voit joutua uhriksi_, ts. että uhrit ei ole mikään täydellisen homogeeninen joukko, joita yhdistäisi tietty tekijä, on tärkeetä. Kun yleensä ihmiset ajattelee, et ”mulle ei voi tapahtua”, ja ”et se tapahtuu vain niille, jotka..”.)
Totta hemmetissä raiskaus on sukupuolittunut ongelma, mutta tästä huolimatta kyse ei ole ekslusiivisesti tietyn porukan kohtaamasta uhasta: (ellei nyt oikeasti ajatella, et noin puolet suomen väestöstä on tietty ryhmä.)
Sanot: ”Niin mutta sä esitit väitteen, jonka mukaan ihmiset “normalisoi ja vähättelee” raiskauksia. Mun mielestä toi väite kokonaisuuden tasolla on tosi kyseenalainen, kun kerran raiskauksista kuitenkin koko ajan vaaditaan kovempia rangaistuksia vaikka ne rangaistukset on jo suunnilleen samalla tasolla ku mitä ihmisen tappamisesta saa. Silleen et joo, raiskaus on vakava rikos mut kai sitäkin pitää jotenkin arvioida suhteessa muihin rikoksiin. Voidaanko vasta sitten sanoa, ettei raiskauksia “normalisoida ja vähätellä”, kun niistä saa selvästi kovempia tuomioita ku tapoista?”
Ja: ”“Hellyttävää uskoa ihmisyyteen sulla kuitenkin tietyissä jutuissa, ts. “ihan varmasti uskotaan uhria”
Tällasta mä en oo missään vaiheessa väittäny. Keksit ton täysin omasta päästäs ja laitoit sanat mun suuhun. Juridisesti mun mielestä ei pitäis olla edes kauheen oleellista, uskotaanko uhria vai tekijää vaan näytön pitäis perustua pääosin muihin seikkoihin ku osapuolten kertomuksiin.”
Kiellätkö niiden tutkimusten paikkaansapitävyyden, joita linkitin, ja joiden mukaan uhria syyllistetään? Ja että kyse on selkeä tendenssi yrittää kääntää tapahtuma toiseksi, selittää parhain päin, eli saada tekijän vastuu pienemmäksi?
Se, että tietty porukka vaatii kovempia rangaistuksia, ei merkitse etteikö osa, ja vaikka samat ihmiset myös voisi täydellisen vakavalla naamalla olla uskomatta uhria, _kun raiskaus on tapahtunut_ ja yleisesti puhua vähättelevään sävyyn seksuaalirikoksista (poissulkien lapsiin kohdistetut.) Tällaista tapahtuu, myös juurikin lasten seksuaalisen hyväksikäytön kohdalla. (Mieti niitä lestadiolaisia, katolilaisia, koskeneita keissejä yms.)
Juuri puhuminen seksuaalisuudesta ja tarpeista on sitä rationalisointia (tässäkin ketjussa paljon esiintynyt) juuri luonnollistamisen kautta: kyse on vain ”luonnollisista vaistoista”, eikä tarvitse kohdata sitä tosiasiaa, että ihmiset ihan oikeasti tekee vääryyttä toisille. Se on periaatteessa inhimillinen ja _ymmärrettävä_ reaktio, ei sillä, mutta inhimillistä on myös ajatella pidemmälle, ja miettiä, että miltä itsestä tuntuisi, jos itselle/tutulle olisi tapahtunut niin, ja toiset selittäisivät ongelmaa ja vastuuta pois.
Tiedät myös varmaan myös, että raiskauksissa niitä pitäviä todisteita yleensä on_teon luonteesta johtuen_ hyvin hankalasti saatavilla. Tämä on yksi suuri ongelma, ja juuri tästä nousee ne väitteet, että ”ei niitä raiskauksia tapahdu, pelkkää valehtelua”. Voisit ihan hyvin suoraan sanoa, että turha edes ottaa tutkintaa, kun ei kuitenkaan löydy todistusaiheistoa yms.
Yleinen ongelma on se, miten helposti ihmiset ottaa sen kannan, että mitään ei ole tapahtunut, kun _en itse nähnyt_. (Samantyyppinen juttu on, miten helposti julistetaan, ettei rasismia ole, kun ”en ole nähnyt”.) Ja nimenomaan tämä on yleinen seksuaalirikosten tapauksessa, ja keskustelu kääntyy ihmeellisiin vastaesimerkkeihin, et ”entä jos ollaan sanottu epäsuoraan”, ”entä jos nainen on juonut liikaa”, yms.(vetoan nyt siihen kokemukseen, mitä olen viime vuosina lukenut kannanottoja, kommenteja, puheenvuoroja liittyen juurikin tähän. Plus sitten tutkimukset tukee vähättelevää asennetta.)
Kevennys vakavasta aiheesta. Kuvaa yleisesti keskustelun kulkua. (Ok, asenneilmapiiri ei ole sama kuin oikeuden päätökset, mutta on se nyt perseestä, että uhri on uhri, paitsi jos…ihmeellinen listaus vaatimuksia. Jokainen voi miettiä tykönään, miten viehättävää on tällaisessa ympäristössä esim. yrittää toipua kokemuksistaan, kun mitä luultavimmin tuomiotakaan ei tule raiskaajalle suurimmassa osassa tapauksia. Vaadin jotain konsistenttiutta; nojoo, toinen ongelmarypäs koskee koulukiusaamista, jossa ollaan ehkä hiljalleen irrottautumassa uhrissakin on pakko olla jotain vikaa-asenteesta.)
Ja vielä: Rogue, en varsinaisesti yritä _kieltää_ yhtään mitään, vaan kyse on siitä, ettei pidä yksinkertaistaa _liikaa_.
http://goodmenproject.com/on-rape-and-sexual-violence/male-rape-survivors-and-victim-blaming/
Jankutan miehistä siksi, että olen sattunut just näkeen jotain ohjelmia siitä, miten miehillä on tässä suhteessa osittain vielä hankalampaa, ts. maskuliinisuuden ideaali ja raiskauksen uhrius ei käy yksiin. (Feministinä koen myös miesten ongelmat omakseni, OMG ja shokkivau plus muut huudot.) Puhumattakaan sota-alueilla tapahtuneista raiskauksista, mitkä tietenkin on eri kategoriassa, jo ongelman laajuuden ja hankaluuden tasolla..http://goodmenproject.com/good-feed-blog/the-silent-male-victims-of-rape/
Palataksemme pelikulttuuriin ja seksismiin: http://jezebel.com/5922961/the-fight-against-misogynism-in-gaming-enlists-some-big-names
Piti jo aiemmin laittaa tästä toisesta uudesta tapauksesta (itse asiassa meinasin jo juttuun iskeä viitteeksi, mutta mietin ettei nyt mennä liian laajalle, enkä myöskään tunne tätä tapausta tarpeeksi.)
Kyse on siis tapauksesta, jossa (mulle täysin tuntematonta) Felicia Dayta arvostelee (mulle täysin tuntematon myöskin) Ryan Perez. Kiteyttää ehkä jotain aiheesta, ”hakeeko naiset vain huomiota sillä että pelaa?” tms, eli miten se pomppaa puskista eteen.
”What prompted a gaming writer to go on a Twitter rampage against actress, gamer, and self-described ”new media geek” Felicia Day last weekend? The now-fired blogger says he was just acting ”drunk and stupid.” But the incident is yet another example of how easy it is for gamers to bond over misogyny.
”Does Felicia Day matter at all?” Destructoid contributor Ryan Perez tweeted to no one in particular last Friday night. ”I mean does she actually contribute anything useful to this industry, besides retaining a geek persona?” Then, he tweeted directly to Day: ”Could you be considered nothing more than a glorified booth babe? You don’t seem to add anything creative to the medium.””
Elinalle vielä lyhyesti:
”Ja vielä: Rogue, en varsinaisesti yritä _kieltää_ yhtään mitään, vaan kyse on siitä, ettei pidä yksinkertaistaa _liikaa_.”
Kyllä sä ihan suorasanaisesti tuolla aikasemmin yritit kieltää sen, että raiskauksen motiivina vois olla seksikin. Lisäks kielsit sen, että raiskauksissa uhreina olis lähinnä nuoria naisia. Linkkasit vielä omien kommentties lisäks propagandasivustolle, jossa hoettiin niitä älyttömiä juttuja kuten ”raiskaus voi yhtä hyvin sattua kenelle tahansa”, ”raiskauksissa on kyse vain vallankäytöstä ja väkivallasta”, ”yksikään nainen ei fantasioi raiskauksesta” jne. Äärimmäistä sukupuolittuneisuutta et myöntäny edes siinä vaiheessa, kun esitin poliisin tilaston, jonka mukaan kahden vuoden aikana raiskatuista yli tuhat oli naisia ja miesuhreja oli neljä kappaletta.
Hölmöä yksinkertaistamista on nimenomaan sukupuolittuneisuuden ja raiskaajien motivaatioiden pohdiskelun vesittäminen hokemalla esim. noita siellä propagandasivustolla mainittuja typeryyksiä. Sen sukupuolittuneempiä ilmiöitä ku raiskaukset ei juurikaan ole edes olemassa. Siks on ihan mieletöntä hokea, että ”kuka tahansa voi joutua raiskatuksi” ikään kuin siinä merkityksessä, että kyseessä ei olis olennaisesti nuoriin naisiin kohdistuva rikos. Ihan eri asia olis vaan asiallisesti mainita, että joskus harvoin myös mies voi joutua uhriksi(ja silloinkin olis hyvä mainita, että usemmiten raiskatut miehet on joko homoja, vankeja tai lapsia. Ts. vapaan aikuisen heteromiehen todennäkösyys joutua raiskauksen uhriks on lähellä nollaa). Vastaavasti on hölmöä yksinkertaistamista väittää, että raiskauksissa olis aina kyse vain vallankäytöstä kun motiiveja selvästikin on moninaisia.
”kyse on vain “luonnollisista vaistoista”, eikä tarvitse kohdata sitä tosiasiaa, että ihmiset ihan oikeasti tekee vääryyttä toisille.”
Se, että toteaa raiskaajilla voivan olla seksuaalinen motiivi, ei mitenkään estä kohtaamasta tosiasioita. Ei minkään muidenkaan rikosten tekijöiden motiivien pohdiskelu estä kohtaamasta tosiasioita tai oikeuta mitään.
”Yleinen ongelma on se, miten helposti ihmiset ottaa sen kannan, että mitään ei ole tapahtunut, kun _en itse nähnyt”
Mitä mä oon väittelyitä nähny ton asian tiimoilta, niin yleensä kyse on ollu siitä, että feministinen puoli on vaatinut jakelemaan tuomioita uhrin kertomuksen perusteella ja vastapuoli on vaatinu konkreettista näyttöä.
Tässä Elina Hirvosen kolumnissa tiivistyy yks niistä olennaisista sukupuolirooleihin ja kasvatukseen liittyvistä kysymyksistä, joita oon välillä koittanu täälläkin tuoda esille:
”Lapset ja nuoret, joiden käytös poikkeaa yleisesti hyväksytyistä sukupuolirooleista, ovat erityisen alttiita syrjinnälle ja väkivallalle.
Tutkimusten mukaan tällainen kiusaaminen jää helposti aikuisilta huomaamatta, koska se heijastaa yhteiskunnan arvoja. Siten kiusaaminen ei lopu, ennen kuin sen taustalla vaikuttavat asenteet muuttuvat”
Eli: ton mukaan siitä, että poikkeaa selvästi oman sukupuolensa roolista, on olennaista haittaa. Mitään syytä ei oo myöskään olettaa, että noi taustalla vaikuttavat asenteet lyhyessä ajassa muuttuis täysin tai edes oleellisesti. Kenen etua sellanen vanhempi siis loppupeleissä ajattelee, joka yrittää kasvattaa lapsensa mahdollisimman sukupuolineutraalisti eikä ohjaa sitä ollenkaan sukupuolensa mukaiseen rooliin? Enkä nyt siis kelaa tätä mustavalkosesti, vaan otan huomioon että kasvatus ei oo mikään joko/tai-systeemi vaan siinä on aste-eroja. Mutta myös sukupuolineutraalistajien kannattais huomioida, että siinä neutraalistamisessa on trade offinsa. Ts. jos et ohjaa lasta ollenkaan sukupuolirooliin, niin se voi kokea vähemmän tietynlaista ahdistusta, mutta toisaalta yhteisö rankaisee sitä roolista poikkeamisesta keskimäärin.
http://www.hs.fi/kulttuuri/Mist%C3%A4+on+tyt%C3%B6t+ja+pojat+tehty/a1305588913426?ref=fb-share
Oho, olipas aika jännä tulkinta sulla tästä kolumnista. Kun mun nähdäkseni pointti oli ikään kuin päinvastainen: se, että kasvattajat ja kaikki muutkin niin tiukasti pitävät kiinni sukupuolirooleista aiheuttaa ahdistusta ja väkivaltaa. Tuossa ei kai myöskään ollut kyse siitä että pyrittäisi jotenkin kasvattamaan ”pois sukupuoliroolista” vaan pikemminkin siitä että ilman tiukkaa ohjausta lapsi ei välttämättä olekaan niin tyttömäinen tai poikamainen kuin yleensä ajatellaan kaikkien lasten ihan vain biologisista syistä olevan. Ja jotkut lapset eivät tiukasta sukupuoliroolikasvatuksesta huolimattakaan sovi norminmukaiseen tyttö- tai poikamuottiin. Aika paljon on niitä kertomuksia joissa vanhemmat tiukasti kieltävät pojalta nukkeleikit ja mekkojen pitämisen, ja se poika sitten koko lapsuutensa ja nuoruutensa kokee itsensä ihan vääränlaiseksi ja kummalliseksi.
Eli siis sun mukaan lapsia pitäis ohjastaa olemaan jotain mitä ne eivät luonnostaan ole, koska yhteiskunta nyt vaan on sellainen? Ootko samalla tavoin sitä mieltä että homoja pitäis ohjastaa olemaan heteroita, koska niin nyt vaan ois kaikille helpompaa? Itse ajattelen et kummassakin tapauksessa ihmisille on hyväksi saada rikkoa ennalta oletettuja rajoja ja löytää oma tapansa olla maailmassa, ja meidän kaikkien tehtävä on tehdä maailmasta sellainen et tää on mahdollista.
Luit nyt jotenkin oudosti tota mun kommenttia. Tietysti mäkin tulkitsin sen niin, että Hirvonen haluais vähemmän roolitusta ja enemmän sukupuolineutraaliutta.
Mun pointti oli, että tosta sen näkemyksestä huolimatta sekin – ehkä huomaamattaan – toi esille sen trade offin mikä neutraalistamisessa on.
Eli tää:
”Lapset ja nuoret, joiden käytös poikkeaa yleisesti hyväksytyistä sukupuolirooleista, ovat erityisen alttiita syrjinnälle ja väkivallalle”
Ts. Hirvonen itsekin siis tunnustaa, että sukupuoliroolista poikkeamisesta on haittaa. Ja noi sen mainitsemat syrjintä ja väkivalta on vaan yks osa sitä potentiaalista haittaa. Ton lisäks esim. tyttömäinen/nössö poika saattaa aikuisena huomata painivansa valtavien ongelmien kanssa pariutumismarkkinoilla. Lapsena tyttömäistä/nössöä poikaa siis rankaisee vertaisryhmä ja aikuisena naiset, joista valtaosa haluaa maskuliinisen miehen.
Ja koska ne Hirvosen mainitsemat ”taustalla vaikuttavat asenteet” tuskin on hetkessä muuttumassa, niin vanhemmat joutuu ottamaan ton trade offin huomioon harkitessaan lapsensa neutraalistamista tai ohjaamatta jättämistä.
”se, että kasvattajat ja kaikki muutkin niin tiukasti pitävät kiinni sukupuolirooleista aiheuttaa ahdistusta ja väkivaltaa”
Mähän totesin tossa heti, että se tiukoista rooleista kiinnipitäminen aiheuttaa varmasti joissain lapsissa ahdistusta. Mutta niin aiheuttaa moni muukin kasvatukseen liittyvä seikka! Lapsia varmaan ahdistaa sekin että pitää syödä lautanen tyhjäks tai että on aikanen nukkumaanmenoaika. Pointti on, että vanhemmat/kasvattajat on optimointiongelman edessä, jossa niiden pitää punnita eri menetelmien haittoja ja hyötyjä. Sukupuolirooliin ohjaaminen voi ahdistaa lasta, mutta toisaalta se voi hyötyä paljonkin siitä, että hallitsee roolin mukaisen käytöksen. Vastaavasti lasta voi ahdistaa se, että pitää mennä ajoissa nukkumaan, mutta toisaalta se hyötyy siitä, että on pirteä koulussa.
Ja toki tossa pitää ottaa lapsen persoona huomioon. Jotain lasta esim. maskuliiniseen rooliin ohjaaminen ahdistaa paljon enemmän ku toista. Nää yksilölliset erot vanhempien sitten pitäis jotenkin kyetä huomioimaan kasvatuksessaan.
”Aika paljon on niitä kertomuksia joissa vanhemmat tiukasti kieltävät pojalta nukkeleikit ja mekkojen pitämisen, ja se poika sitten koko lapsuutensa ja nuoruutensa kokee itsensä ihan vääränlaiseksi ja kummalliseksi”
Jonkun nukkeleikkien kieltäminen nyt on mun mielestä ihan kummallista eikä luultavasti ees aja mitään tarkotusta. Sen sijaan se, että kieltää poikaa laittamasta mekkoa esim. kouluun, voi olla äärimmäisen järkevää toimintaa vanhemmilta. Yks vanhempien tehtävistä on opettaa lapselle millaset normit ympäröivässä yhteisössä vallitsee ja millasesta käytöksestä rangaistaan ja millasesta palkitaan. Ei mee välttämättä pahasti metsään, jos arvioi esim. että mekossa ekalle luokalle menevän pojan elämästä tehään koulussa helvettiä. Poika itse ei asiaa kykene etukäteen arvioimaan, mutta vanhemmat kykenevät. tällöin vanhempien tehtävä on tehä tiettyjä päätöksiä lapsen puolesta. Pistäisin aika paljon rahaa likoon sen puolesta, että sille pojalle on tyypillisesti pienempi paha tehä pieni tyylillinen kompromissi ja mennä housuissa sinne kouluun ku joutua välittömästi pilkatuks ja kiusatuks.
”Eli siis sun mukaan lapsia pitäis ohjastaa olemaan jotain mitä ne eivät luonnostaan ole, koska yhteiskunta nyt vaan on sellainen?”
😀 Eihän lapset teiän mukaan ole mitään ”luonnostaan”? No joo, siis mä nään asian niin, että lapsien taipumuksissa on eroja, mutta ne on kuitenkin hyvin mukautuvia. En usko että juuri kukaan lapsi esim. oleellisesti kärsii siitä, että se laitetaan menemään kouluun housut jalassa. Sen takia vanhempien pitää tehä hyöty/haitta -analyysiä ja yrittää miettiä mikä on lapsen kokonaisedun kannalta parasta. Jos ne arvioi että pojan kokonaisedun kannalta on parasta ohjata sitä hieman normien mukaiseen sukupuolirooliinsa, niin niitten kannattaa tehä niin huolimatta siitä, mitä päähänpistoja lapsella just sinä päivänä sattuu olemaan. Ihan vastaavasti järkevät ja lapsen etua ajattelevat vanhemmat ohittaa lapsen tahdon monissa muissakin ku sukupuolta koskevissa kysymyksissä.
Ootko sä sitten sitä mieltä, ettei yhteiskunnassa vallitse mitöään normeja tai rooliodotuksia, joiden hallitsemisesta ja noudattamisesta on yksilöille keskimäärin hyötyä? Normien hyvyydestä voi aina kiistellä ja niitä voi yrittää muuttaa, mutta muutoksen ei tarvitse lähteä siitä, että jätetään vallitsevat normit opettamatta lapselleen.
”Ootko samalla tavoin sitä mieltä että homoja pitäis ohjastaa olemaan heteroita, koska niin nyt vaan ois kaikille helpompaa?”
Ei vaan tossakin on trade offinsa. Tän hetkisen tiedon valossa näyttää siltä, että seksuaalisuus on älyttömän tärkeä osa ihmisen identiteettiä. Homolle painostus heteroseksuaalisuuten vois olla sekä älyttömän ahdistavaa että useimmiten myös turhaa. Homot kai harvemmin muuttuu heteroks. Eli pitää aina miettiä hyötyjä ja haittoja. Homon painostamisessa heteroks haitat mitä luultavimmin ylittää hyödyt. Pojan määräämisessä laittamaan kouluun housut mekon sijaan taas luultavasti hyödyt ylittää haitat. Ja toki yksilölliset erot pitää aina yrittää huomioida. Ts. jos se lapsi päivästä ja kuukaudesta toiseen edelleen vaatii saada käyttää mekkoa vaikka on jo oppinu koulun normit, niin sitten asiaa pitää harkita uudelleen.
”meidän kaikkien tehtävä on tehdä maailmasta sellainen et tää on mahdollista”
Niin mutta paras tapa tohon ei oo lapsensa uhraaminen jonkinlaisena koekaniinina. Pitää tiedostaa se, että lapsella ei oo vielä hajua ympäröivästä normistosta ja niistä potentiaalisista palkinnoista ja rangaistuksista. Täten joitain päätöksiä pitää tehdä lapsen puolesta, jos haluu maksimoida sen edun.
Joo, tajuan mitä ajat takaa kyllä. Nää on tietty hankalia kysymyksiä, ja varmaan sellasia mitä just monet vanhemmat joutuu pohtimaan. Mut mä luulen että vanhemmilla on myös valtaa muuttaa asioita, koska eihän esim. ne koululaiset jotka mekossa kulkevalle pohjalle nauraa oo sitä mistään tyhjästä oppinut että pojat ei saa kulkea mekossa – jos yhä useamman vanhemmat kertois että mekon käyttäminen on pojillekin ihan jees jos huvittaa niin eipä se enää niin paljon naurattaiskaan. Sukupuolisensitiivinen kasvatus ei silti useinkaan oo ihan niin radikaalia kuin tunnut olettavan, eiköhän siinä oo useimmiten kysymys siitä että kasvattajat itse ovat avoimin mielin eivätkä esim. aseta lapselle odotuksia sukupuolen mukaan tai arvioi tätä jotenkin sillä perusteella että pojat on yleensä sitä ja tätä ja tytöt jotain muuta.
Ja jep, ”luonnostaan” on ehkä vähän hassu sana. Mut hain takaa sitä että jotkut lapset kokevat jo hyvin varhain että eivät sovi ympäristön olettamiin sukupuolinormeihin, ja silloin heidän pitäisi antaa kasvaa niin etteivät joudu kieltämään isoa osaa itsestään. Tää on pyörinyt mielessä kun oon lueskellut Saanko olla totta? -kirjaa jossa useat tyypit kuvailevat mitä seurauksia sillä on ollut kun lapsena ja nuorena on joutunut sopeutumaan ja mukautumaan.
Tuli myös mieleen kaverin lapsi, joka taannoin halusi pukeutua päiväkodin naamiaisiin keijukaiseksi. Lapsi on poika, ja vanhemmat sitten miettivät vähän etukäteen että mitenköhän siellä muut lapset mahtavat suhtautua. He ratkaisivat asian niin että lapsi sai pukeutua keijukaiseksi, mutta mukaan otettiin varmuudeksi myös toinen naamiaisasu jonka voisi vaihtaa jos tulisi kiusaamista tms. Mitään ongelmia ei kumminkaan tullut, ja pojan keijukaispäivä oli ihan onnistunut. Tää oli mun mielestä huomattavasti parempi ratkaisu kuin se että vanhemmat ois kertoneet pojalleen että sen toive olla keijukainen on jotenkin hölmö tai väärä.
”Lapsena tyttömäistä/nössöä poikaa siis rankaisee vertaisryhmä ja aikuisena naiset, joista valtaosa haluaa maskuliinisen miehen.”
Aikamoinen sosiaalinen catch 22 -tilanne. En sinänsä tosin näkisi, ettei siinä olisi minkäänlaista ”ratkaisumahdollisuutta”. Japanissa, joka on perinteisesti varmasti äärimaskuliinisempi (ja samalla historiallisesti varmasti yksi patriarkaattisimmista) yhteiskunta kuin tyypilliset länsimaiset yhteiskunnat, tilanne on tavallaan ratkennut.
Japanissahan 20-30 -vuotiaista miehistä arviolta jopa 75 %:a pitää itseään ’kasvissyöjinä’ (”herbivore men”). Nämä tyypit ovat hylänneet ilmeisen maskuliinisen roolin, ja keskittyvät puuhastelemaan mitä itse haluavat. Pekonin pöytään tuominen ja naisten jahtaaminen on jäänyt sitten vähemmälle.
”Fukasawa contends that while some grass-eating men may be gay, many are not. Nor are they metrosexuals. Rather, their behavior reflects a rejection of both the traditional Japanese definition of masculinity and what she calls the West’s ”commercialization” of relationships, under which men needed to be macho and purchase products to win a woman’s affection.”
(http://www.slate.com/articles/news_and_politics/foreigners/2009/06/the_herbivores_dilemma.single.html)
Onko tämä mahdoton ajatus? Tai mitenkään huono, ainakaan miesten itsensä näkökulmasta? Luonnollisesti ne porukat, jotka eivät ole tästä hillittömän innoissaan, ovat naiset ja valtiontalouden kehitystä ajattelevat virkailijat.
”Japan’s ”herbivores” are provoking a national debate about how the country’s economic stagnation since the early ”
””It’s like something’s missing with them,” said Yoko Yatsu, a 34-year-old housewife, in an interview. ”If they were more normal, they’d be more interested in women. They’d at least want to talk to women.”
Toisaalta, ilmeisesti tämä on aiheuttanut naisissa jonkinlaista maskuliinisuuden heräämistä.
”Japanese women are not taking the herbivores’ indifference lightly. In response to the herbivorous boys’ tepidity, ”carnivorous girls” are taking matters into their own hands, pursuing men more aggressively.”
Kasvatushan on maailman vaikein asia. Kukapa tietäisi, miten meistä kasvatetaan onnellisia ihmisiä.
Hirvonen saa toki kasvattaa lapsensa kuten parhaaksi näkee. Pikkaisen vain tökkii tämä retoriikka missä lasten ohjaaminen johonkin rooliin on ”sydäntäsärkevää” ja jospa ”maailma olisi auki.” Hurskastelun vaara on lähellä, koska eiköhän äiti kuitenkin rajoita (ja kasvata) lapsiaan omien arvojensa mukaisesti. Äiti luultavasti rajoittaa paljone enmmän kuin neuvolan täti.
” Mut mä luulen että vanhemmilla on myös valtaa muuttaa asioita, koska eihän esim. ne koululaiset jotka mekossa kulkevalle pohjalle nauraa oo sitä mistään tyhjästä oppinut että pojat ei saa kulkea mekossa – jos yhä useamman vanhemmat kertois että mekon käyttäminen on pojillekin ihan jees jos huvittaa niin eipä se enää niin paljon naurattaiskaan”
No vanhemmilla varmaankin on jotain vaikutusta asioihin, mutta vaikee sanoo kuin paljon ne pystyy vaikuttamaan siihen, mistä asioista lapset joutuu kiusatuks. Saati siihen, minkälaisten roolien ja normien hallinnasta yhteisö kokonaisuutena palkitsee/rankaisee. Tossa on vaikuttamassa miljoona ja yks asiaa vanhempien lisäks. Veikkaisin muuten, että mekkocasessa olis aika sama mitä vanhemmat sanoo. Poikaa mekossa pidetään naurettavana luultavasti niin kauan, että jotkut oikeet poikien/miesten arvostamat trendsetterit/esikuvat alkaa esiintymään mekoissa uskottavasti. Ja sitä saanee odotella.
”Sukupuolisensitiivinen kasvatus ei silti useinkaan oo ihan niin radikaalia kuin tunnut olettavan”
En mä oleta, että kovin moni sitä harjottais millään radikaalilla tavalla. Feedback olis luultavasti niin voimakkaan negatiivista, että se loppuis useimmilla lyhyeen. Päivästä toiseen koulusta itkuisena tuleva lapsi varmaan sulattais jäisimmänkin neutraalistajan sydämen 😉
” Mut hain takaa sitä että jotkut lapset kokevat jo hyvin varhain että eivät sovi ympäristön olettamiin sukupuolinormeihin”
Tossa pitää nyt huomioida, ettei lapsi välttämättä koe muiltakaan osin ympäristönsä normeja itteään tyydyttäviks. Mut silti pidetään ihan järkevänä, ettei lapsen esim anneta ahmia päivittäin kilokaupalla karkkia. Tai entäs jos lapsi sais päähänsä, että se haluaa mennä kouluun alastomana? Mitä eroa siinä varsinaisesti olis poikalapsen näkökulmasta siihen, että se haluaa mennä kouluun mekossa? Luulen, että neutraalistajienkin on jotekin helpompi hyväksyä se, että poikaa kielletään menemästä kouluun alasti ku se että sitä kielletään menemästä mekossa. Mut kysehän on oikeastaan ihan samasta asiasta. Eli siitä, että yhteisössä vallitsee tietyt normit joita oletetaan noudatettavan. Alastomuuden kielto nyt on toki voimakkaampi normi kuin poikien mekottomuus, mutta kuitenkin lapseltaan alastomuuden kieltävät vanhemmat tekee ihan sitä samaa hyöty/haitta analyysia mitä mä teen pohtiessani tota mekkoasiaa.
Mä luulen, ettei kovinkaan moni ihminen koe sopivansa täydellisesti mihinkään stereotyyppisen maskuliiniseen tai feminiiniseen rooliin. En myöskään usko, että täydellisen stereotyyppisen roolin tavottelu olis useimmille paras mahdollinen strategia. Normikoodiston hallinnasta on kuitenkin hyötyä kenelle tahansa. Kun yksilö osaa realistisesti arvioida, minkälaista palautetta minkäkinlaisesta käytöksestä/toiminnasta ympäristöltä tulee, se voi mahdollisimman tehokkaasti toimia oman etunsa mukaisesti. Annettuna omat taipumuksensa ja preferenssinsä, se pystyy arvioimaan, että minkälaisia kompromisseja sen kannattaa tehdä luontaisten taipumustensa tyydyttämisen ja normien noudattamisen välillä. Lapset ei tollasia arvioita kykene tekemään, joten vanhempien tehtävänä on arvioida niiden etua ja tehdä merkittävä osa päätöksistä lastensa puolesta.
Ei peleissä esitellä yksiselitteisesti pelkästään streteotyyppisiä naishahmoja, pelialan ongelma on siinä, että juoneen/hahmoihin ei ylipäätään panosteta yhtä paljon kuin muussa viihteessä. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että pelit sisältävät paljon muitakin elementtejä, jotka viihdyttävät
pelaajaa. Esimerkkinä tästä toimivat ongelmanratkaisuun perustuvat strategiapelit, jotka eivät välttämättä vaadi minkäänlaista juonta toimiakseen. Jos pelin viehätys perustuu siis juoneen ja henkilöhahmoihin, niin tällöin myös naishahmot ovat syvällisempiä. Esimerkkinä mainittakoon vaikka vanhan koulukunnan seikkailupelit, joissa muuten pääsankari saattoi hyvinkin olla nainen, vaikka ne oltiin suunnattu miehille. Esim The Longest Journey, Syberia. (ehkä myös Gabriel Knight, jossa taustatarinasta vastasi naiskirjailija.) Nuo eroavat peleinä juuri Tomb raiderin kaltaisista teoksista, joissa toiminnalla on merkittävämpi rooli.
Jostain syystä naiset eivät ole kuitenkaan kiinnostuneet edes tarinallisista peleistä. Jos julkaistaisiin feministejä miellyttävä peli hyvällä tarinalla ja moniulotteisilla hahmoilla, voisin väittää, että sitä ostaisivat enmmäkseen miespuoliset asiakkaat! Uskallan jo etukäteen kyseenalaista videon tekijän asiantuntijuuden pelialan suhteen. Tai sitten Sarkeesian ei kehtaa ottaa näitä asioita huomioon, koska tämä olisi liian tylsää ja pilaisi koko jutun idean – valittamisestahan tässä on kyse. Videot herättävätkin vihareaktion, koska ne perustuvat näennäisten itsestäänselvyyksien latelemiseen, joista sitten väännetään feminististä teoriaa kuola valuten. Heikkojen henkilöhahmojen taustalla ei välttämättä piile sekstistinen ideologia, vaan puhtaasti pelisuunnittelijoiden laiskuus. Ja jos peli tunkee väkisin tissejä ja perseitä ruudulle, niin tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että miehet ovat maksava yleisö, jota halutaan viihdyttää. Mitä analysoitavaa tässä on?
”Jostain syystä naiset eivät ole kuitenkaan kiinnostuneet edes tarinallisista peleistä.”
Aijaa? Ainakin naisten osuus pelaajissa kasvaa suht nopeasti, joten on outo väite, että naiset ei ole kiinnostunut, ja ”edes” tietynlaisista peleistä. Faktaa vai mutua? Itse tunnen paljon pelaavia naisia, enkä kyllä laittaisi heitä vain tietynlaisista peleistä kiinnostuneiden kategoriaan.
Ja kuten voit huomata, Sarkeesianin varsinainen projekti ei vielä ole alkanut (6. osainen sarja, jota varten hän tekee tutkimusta paraikaa.) Tuomitaan sitten vasta, jooko?
Täällä on jo kritisoitu noita prosenttilukuja sillä, että ne eivät kerro välttämättä todellisista pelitunneista, eivätkä pelatuista peleistä. Esim. jos nainen pelaa naamakirjassa tai nettisivuilla satunnaisesti jotain random peliä, luokitellaan sekin pelaamiseksi.Väittäisin, että todellinen hard core pelaaminen on edelleen pääsääntöisesti miesten harrastus. Juuri tämä ryhmä pitää talouden rattaat pyörinnässä. Naiset toisin sanoen pidä pelaamista harrastuksena muiden joukossa. He eivät keskustele päivittäin peleistä foorumeilla ja kahvipöydässä, eivätkä luonnollisesti myöskään, suunnittele omia pelejä, Siti he haluavat kuitenkin istua valmiiksi katettuun pöytään.
Ongelmahan tässä koko Anitan tapauksessa on, että hän haluaa rajoittaa pelintekijöiden taitelijanvapautta. Eikä pelkästään rajoittaa, vaan hänen mielestään pitäisi tehdä vain tietynlaisia naishahmo, mikä on itse asiassa pahempaa kuin rajoittaminen. Mielestäni tuollainen kohtelu on siis ansaittua, enkä epäile, etteikö ”kiusaajien” joukossa voisi olla hyvin paljon oikeita pelien tekijöitä.
Toiseksi ei ole koskaan selvinnyt mihin hän tarvitsee noin paljon rahaa. Se että naiselle pitäisi antaa rahaa, mutta hän ei kerro mihin sitä tarvitsee, antaa vaikutelman, että tässä yritetään vain höynäyttää hyväuskoisia. Todellisuudessa rahat menee varmasti meikkeihin ja vaatteisiin, niinhän ne pelien naishahmot paranee.
Katsoitko Anitan videon, jossa hän kertoo projektistaan?
Jos mielestäsi kritiikin esittäminen on sama kuin rajoittaminen, keskustelu on aika vaikeaa.
Mutta hänhän ei pelkästään esitä kritiikkiä vaan hän haluaa ”stereotyyppisten” naishahmojen tilalle jotain muuta. Se, että käsketään pelintekijöitä tekemään jotain muuta, kuin mitä he itse haluavat, on rajoittamista.
Niin ja piti vielä mainita, että suurin ongelma koskee ylipäätään pelisuunnittelua, ei pelkästään pelintekijöiden laiskuutta. Pelien tekeminen maksaa miljoonia ja vaatii tuhansia työtunteja.. Jos peli koostauisi pelkästä tarinasta, se lakkaisi olemasta peli sanan varsinaisessa mielessä. Näin ollen pelit edellyttävät visuaalista, interaktiivista maailmaa ja pelkän pelirungon kasaaminen on uskomattoman työlästä. Kirjaan tai elokuvaan on helppo luoda uskottavia hahmoja, kunhan vain lisää dialogia. Interaktiivisen NPC:n suunnittelu on jotain aivan toista, yhtä voitaisiin miltei puhua ihmisen kaltaisen keinoälyn rakentamisesta.
Blogin kirjoittaja (samoin kuin ilmeisesti Sarkeesian) ohittaa kokonaan tällaiset pienet tekniset yksityiskohdat. Tärkeämpää on päästä valittamaan aiheesta. Pointti on siinä, että joka ikinen miespuolinen pelaaja tiedostaa sieluttomien NPC-hahmojen ongelmallisuuden. Kyllähän minäkin kusisin hunajaa, jos Skyrimissa voisi haastella syvällisiä Lydin kanssa iltanuotion äärellä, tai jos pelin tarinasta vastaisi ammattikirjailija. Valitettavasti tällainen ei ole useinkaan mahdollista.priorisointiongelmien vuoksi. Viimeiseä kaivataan jotain näsäviisasta feministiä tekemään olevinaan äykkäitä huomioita seksistisistä naishahmoista ja miesten alkeellisesta naiskuvasta, kun ongelma on jossain aivan muualla. Ehkä jopa 12-vuotiaat nappulat, jotka ovat siis vastuussa noista törkuviesteistä, tajuavat tämän alitajunnassaan ja purkavat vihareaktionsa karun kielen kautta
”Organised campaigns have attempted to attack the project from many angles. A great number of people, Sarkeesian reports, have been attempting to get the YouTube video labelled as “terrorism” in an effort to have it banned. Another organised group tried to have the Kickstarter be defunded or banned. Sarkeesian’s Wikipedia page has been repeatedly vandalised, including adding images of hardcore porn (a woman with a cock in her mouth, naturally), and descriptions of Sarkeesian such as “an entitled nigger kitchen and hooker who focuses on drugs in popular culture and their association with tropes.””
Niin ja hyvät naiset ja herrat. MInä voin kertoa vastauksen blogin esittämään kysymykseen siitä, että miksi juuri pelihahmojen streotyyppinen kritisointi on saanut ihmiset käyttäytymään törkeästi, Unohtaa koko pelitouhu. Peleillä, tai naisten strereotypioilla ei ole kertakaikkisesti mitään tekemistä asian kanssa. Ainoa yhdysside liittyy siihen, että pelaaminen on suosittu harrastus nuorten miesten ja poikien keskuudessa. On syytä ymmärtää erilaisten kulttuuristien ilmiöiden taustat, kai tämä nyt on minivaatimus feministeillekin, kun kyse on kuitenkin juuri näiden kulttuuristen ilmiöiden analysoimisesta. Tässä tapauksessa blogin kirjoittaja tuntuu oleva täysin pihalla nykyisin vallitsevasta nuorisokulttuurista. Koko touhu voidaan jäljittää 4chan nimiselle sivustolle, joka on vastuussa useimmista internetissä pyörivistä meemeistä ja muotisuuntauksista. Anonyymien löyhällä organisaatiolla on yksi ainut tehtävä: pitää hauskaa muiden kustannuksella. Mitä enemmän ihmiset loukkaantuvat, sitä hauskempaa se on anonyymien mielestä. Tiukkapipojen feministien trollaaminen on varsin yleinen harrastus anonyymien keskuudessa.ja hyökkäykset ovat usein organisoituja, pelkästään yksittäisten ihmisten päähänpistojen sijaan. Mitä pahempaa vahinkoa saat aikaiseksi, sen parempi. Yhdessä asiassa blogin kirjoittaja on erehtynyt lukuisten muiden lehtiartikkelien kirjoittajien ohella: kyse ei ole pelkästään naisvhasta per se, vaan lähinnä huonosta huumorista ja ajan tuhlaamisesta.Tietenkin jotkut tappouhkauksia lähettäneet nyymit ovat vetäneet asian hieman ylitse, muta terrorismivinkkailut toimivat esimerkkinä nyymien tyypillisistä huumoritempauksista.
Ah, klassinen ”se-oli-vain-vitsi” kortti.
Harvinaisen kepoinen ja mitään selittämätön yritys. Empiiristä evidenssiä väitteesi tueksi (netin naisviha onkin pelkkä tsoukki) odotellessa, todistustaakka kun on puhtaasti sen puolella joka väittää että ilmiö X joka näyttää siltä itseltään ei olekaan sitä itseään.
Haluaisin vielä jakaa muutaman sanan internetin luonteesta, koska monet tuntuvat olevan tässäkin ketjussa täydellisiä untuvikkoja aloituskirjoittajaa myöten. Internet kuuluu miehille. Piste. Tätä faktaa vastaan on turha taistella. Koko netin infrastruktuuri on suunniteltu miesten toimesta ja ennen kaikkea netti on miesten pelikenttä, jossa naiset joutuvat vikisemään. Kun naiset joutuvat itselleen epämieluisaan asemaan, ei heillä ole muuta vaihtoehtoa kuin valittaa aiheesta ja syyttää järjestelmää. He ovat täysin puolustuskyvyttömiä.Keskustelette sananvapauden luonteesta ja oikeuden pykälistä, mutta näillä on hyvin vähän tekemistä netin perimmäisen olemuksen kanssa.
Netti on villi länsi ja se suunniteltiin infrastruktuuriltaan lähtökohtaisesti tällaiseksi sellaisten nörttien toimesta, jotka halusivat rakentaa vapaan maailman.Feministit vihaavat nykyistä järjestelmää ja haluavat ajaa koko systeemin alas. Miksikö? Koska järjestelmä mahdollistaa kaikkien hienojen asioiden lisäksi naisten täydellisen kyykyttämisen. Naisten sosiaalinen strategia perustuu normaalissa elämässä loukkaantumiseen. Valitettavasti netissä tällainen taktiikka on miltei hyödytön, satunnaisia valkoritareita lukuunottamatta ketään ei kiinnosta se, oletko närkästynyt jostain aiheesta. Ainoastaan loogisilla argumenteilla on merkitystä.
Vapaa netti mahdollistaa tietenkin kaikenlaisen ilkeilyn, mutta se on vain osa koko homman ideaa. The game.. Valveutuneet nörtit pitävät internettiä eräänlaisena pelinä, jossa vaaditaan ainutlaatuista selviytymisstrategiaa. Älkää lässyttäkö jostain sananvapaudesta tai kunnianloukkauksista. Jos vain osaat suojata jälkesi, oikeusjärjestelmä on hampaaton. Naiset eivät osaa käyttää internettiä ja pelata ”peliä”, tämän vuoksi monet feministit pyrkivät ajamaan netin käyttöä rajoittavia lakeja, he haluavat muokata netin infrasruktuurin ja poistaa anonymiteetin.. Näin ollen he siloittavat tien totaaliseen diktatuuriin, vaatimalla käyttöönsä apuväineitä, joita voidaan jatkossa käyttää muissakin yhteydessä kansalaisia vastaan. Tällaista toimintaa on ehdottomasti vastustettava, Näiden loukkaantujien vuoksi menetämme vapaan netin ikuisiksi ajoiksi, Henkilökohtaisesti olenkin sitä mieltä, että naisten pitäsi pysyä erossa netistä.Jos pelkäätte susia, älkää astuko metsään.
Aika jännä ajatus: koska netin perimmäinen olemus on se että naisia ei siellä ole, niin naisia ei siellä kuulu olla, ja kaikki pyrkimykset muuttaa nettiä toisenlaiseksi ovat pyrkimyksiä muuttaa sitä perimmäistä olemusta, jonka mukaan naisia ei netissä ole. Varsin mahdotonta muuttaa yhtään mitään, jos tämä on lähtökohta.
”Kaiken kaikkiaan vihan muodot ja pyrkimykset loukata ovat keskittyneet siihen tosiasiaan, että Sarkeesian sattuu olemaan nainen”
Tähän perspektiiviharhaan kiteytyy hyvin koko ns. ”paskamyrskyn” alku ja juuri. Useilla feministeillä on ironisesti pakkomielle aina sukupuolisoida (ja täten henkilökohtaistaa) kaikki tarkasteltavat asiat, Anitakin tämän myöntää blogikuvauksessaan (Conversations with Pop Culture. An ongoing series of videoblog commentaries from a fangirl/FEMINIST PERSPECTIVE.)
Häntä ei loukata sen takia, että hän on nainen, vaan häntä loukataan ja hän sattuu olevan nainen, nämä ovat kaksi täysin eri asiaa jotka kuitenkin falskisti sulautuvat yhteen egoistisen feministin silmissä. Sukupuoli (jonka hän on välttämättä halunnut tuoda esille) vaikuttaa toki solvauksiin kulttuurisessa mielessä siinä, että kaikki solvaukset eivät ole sukupuolen suhteen universaaleja. Naista ei voi yhtä tehokkaasti haukkua hinttariksi kuin miestä, eikä miestä voi käskeä takaisin keittiöön, koska tälle ei ole kulttuurillista perustaa. Sukupuoli ei myöskään ole ainoa asia, joka vaikuttaa solvausten kulttuurilliseen tehokkuuteen, esimerkiksi ”takaisin keittiöön” fraasi on tehokas myös siksi, että Anita on profiloitunut erään ideologisen suuntauksen edustajaksi jonka tunnetaan vastustavan mm. tälläisiä stereotypioita. Siksi on mielestäni naurettavaa korostaa ”sovinismia” tai ”misogyniaa” jotka ovat vain osa solvausten kokonaisuutta, joilla pyritään aiheuttamaan maksimaalista mielipahaa kohteessa, ja samalla maksimaalista mielihyvää lähettäjässä. Tärkeämpää on itse lähettäjän motiivi – joka, internetissä kun olemme – voi olla hyvinkin kaukana varsinaisen viestin sisällöstä ja oikeasti täysin arvaamattomissa. [sarcasm] Nettifeministit toki tunnetusti tietävät asian todellisen laidan eli sen, että jokaisen negatiivis-sävytteisen viestin takana on sikaria poltteleva, silinteripäinen, misogynis-sovinistinen teollisuusjohtaja-patriarkka joka haluaa kaikki naiset takaisin tehtaisiin polkemaan kehruu-rullaa nälkäpalkalla. [/end sarcasm]
Jotta Anitaan kohdistuneita loukkauksia voisi arvioida objektiivisesti, tulee arvioijan olla perillä loukkauksien esittäjien mielenmaailmasta ja internetissä yleisesti vaikuttavasta äärimmäishenkisestä diskurssista ja kulttuurista – jolla ei ole mitään tekemistä kadulla tapahtuvan sosiaalisen kanssakäymisen kanssa.
asiaan liittyen vielä tämä blogaus: http://geekgirlsfinland.blogspot.fi/2012/09/raiskaus-on-ruma-sana.html
Noniiin, nyt eka video ilmestynyt Tropes vs. Women in videogames- sarjasta: http://www.youtube.com/watch?v=X6p5AZp7r_Q