Vieraan vuoro: Feminismi ja asevelvollisuus

Kirjoittaja: Michael Halila

Suomen maanpuolustus perustuu yleiseksi asevelvollisuudeksi nimettyyn käytäntöön. Käytännössä ”yleinen” tarkoittaa kuitenkin valikoivaa: asevelvollisia ovat kaikki miehet jotka eivät ole Jehovan todistajia tai asu Ahvenanmaalla. Tässä mielessä asevelvollisuus on harvinaisen selvä esimerkki sekä sukupuolisesta että uskonnollisesta syrjinnästä; olisi oikeampaa puhua yleisen asevelvollisuuden sijaan useimpien miesten asevelvollisuudesta.

Asevelvollisuuden feministinen analyysi vaatii kuitenkin paljon enemmän kuin asevelvollisuusjärjestelmän ilmeisten ominaisuuksien luettelua. Asevelvollisuusjärjestelmällä on keskeinen rooli sukupuolijärjestelmän uusintamisessa ja ylläpitämisessä, jopa niin pitkälle että asevelvollisuus on mielestäni nyky-yhteiskunnan tärkein yksittäinen sukupuolettava järjestelmä. Sen vaikutusten ymmärtäminen on olennaista sukupuolijärjestelmän ymmärtämiselle.
**

Miesten valikoiva asevelvollisuus on ollut voimassa koko Suomen itsenäisyyden ajan, ja sillä on aina ollut keskeinen sukupuolinen asema. Armeijahan on ”miesten koulu”, tärkein siirtymäriitti matkalla lapsuudesta miehuuteen. Armeijaa käymättömien miesten sukupuoli on suorastaan kyseenalainen; he rinnastuvat machodiskurssissa homoihin ja muihin ”vajaan miehuuden” omaaviin miehiin. Ei ole mitenkään tavatonta että vielä tänäkin päivänä on isiä jotka pitävät sitä henkilökohtaisena epäonnistumisena ja häpeänä että heidän poikansa suorittaa siviilipalveluksen eikä armeijaa. Yhdysvalloissa tällä hetkellä käytävä keskustelu homojen oikeudesta palvella avoimesti asevoimissa kertoo nimenomaan armeijan sukupuoliluonteesta. Mitään käytännön perusteluja homojen, tai liioin lesbojen tai muiden seksuaalivähemmistöjen, sulkemiseksi asepalveluksen ulkopuolelle ei Yhdysvalloissa olla pystytty esittämään; hiljattain tehty kysely kertoi, että edes asevoimissa palvelevat sotilaat eivät vastusta homojen asepalvelusta. Seksuaalivähemmistöjen oikeus palvella avoimesti on tästä kaikesta huolimatta syvästi kiistanalainen kysymys, koska vaakalaudalla on ikään kuin koko asevoimien sukupuoli. Aivan samoin perustein vastustettiin aikoinaan naisten asepalvelusta.

Suomessa asevelvollisuuden sukupuolittava vaikutus alkaa jo kutsunnoissa. Kahdeksantoista vuoden iässä jokainen Suomen kansalainen sukupuolitetaan valtion toimesta: pojille toimitetaan kutsuntakirje, tytöille ei. Tällä tavalla asevelvollisuus tekee sukupuolijärjestelmän viralliseksi ja eksplisiittiseksi: poikien velvollisuus on lunastaa mieheytensä palvelemalla valtion väkivaltakoneistossa. Pojat sukupuolitetaan aktiivisiksi väkivallan tekijöiksi, tytöt passiivisiksi suojeltaviksi. ”Joidenkin miesten asevelvollisuus” tekee jo olemassaolollaan kaksinapaisesta sukupuolijärjestelmästä virallisen totuuden. Myös aseistakieltäytyminen, joko siviilipalveluksen tai totaalikieltäytymisen muodossa, tapahtuu sukupuolittuneesti. Asepalveluksesta kieltäytyvät miehet joutuvat pakkokeinojen kohteeksi sukupuolensa vuoksi; järjestelmä ei anna heidän ikään kuin paeta sukupuoltaan.

Muutenkin aseistakieltäytyminen on ongelmallinen valinta nuorelle miehelle asepalveluksen valtavan kulttuurisen merkityksen vuoksi. Jokaisena itsenäisyyspäivänä voi havaita, kuinka vankasti suomalainen kansallistunne perustuu sodan ja väkivallan glorifiointiin. Nationalismissa on usein nähty uskonnollisia piirteitä, ja Robert Bellah kehitti 1970-luvulla käsitteen kansalaisuskonto (<i>civil religion</i>). Jos nationalistisen kansalaisuskonnon jumala on kansakunta, niin Suomessa sen pyhimykset ovat sotaveteraaneja, jotka on nostettu vertaansa vailla olevaan sankariasemaan. Sotaveteraani on suomalaisen mieheyden korkein ilmenemismuoto, ja asepalvelus on tapa jolla nuori mies voi lunastaa paikkansa suomalaisen miehuuden jatkumossa. Siirtymäriitti, jota kautta tähän jatkumoon päästään, on nimenomaan asevelvollisuus.

Kun yhteiskunnan kaikki sukupuolettavat käytännöt ja sukupuolijärjestelmän uusintamisen keinot kuvaavat tämän dominantin heteromaskuliinisuuden kaikkein tavoiteltavimpana miehen sukupuoli-identiteettinä, niin ei ole vaikea ymmärtää miksi talvisodalla kasvatetut nuoret miehet valitsevat asepalveluksen. Samalla luodaan ei suinkaan ensimmäinen mutta ehkä vahvin linkki mieheyden ja väkivallan välille: mieheyden lunastaminen tapahtuu nimenomaan alistumalla väkivaltakoneistolle ja hyväksymällä oma sukupuolinen rooli väkivallan käyttäjänä. Tässä militaristisessa nationalismissa perimmäisin todiste mieheydestä on kyky käyttää väkivaltaa.

Asevelvollisuusjärjestelmän ensimmäinen sukupuolinen vaikutus on nimenomaan tämä kutsunnoissa tapahtuva sukupuolijärjestelmän virallistaminen, jota seuraa mieheyden ja väkivallan kytkeminen toisiinsa miesten asevelvollisuudella.

**

Millaisia asenteita nuoret miehet armeijassa oppivat? Sen jälkeen kun Nuorisobarometri -asennetutkimukset ulotettiin asepalvelusta suorittaviin nuoriin, tutkimuksista on toistuvasti käynyt ilmi että asepalveluksen aikana nuorten asenteet muuttuvat tavallista suvaitsemattomammiksi. Samojen ihmisten asenteet naisiin, seksuaalivähemmistöihin ja ulkomaalaisiin muuttuvat kuin taikaiskusta selvästi suvaitsemattomammiksi. Kenellekään jolla on omakohtaista kokemusta Suomen armeijasta tämä ei voi olla yllättävä tieto. Poikkeuksellisen suorapuheinen esimerkki on peräisin ystävältäni, joka palveli eräässä sotilaspoliisikomppaniassa. Komppanianpäällikkö halusi kohottaa perusyksikön henkeä korostamalla sen luonnetta ”eliittiyksikkönä”, seuraavalla perustelulla: ”Täällä ei ole mitään homoja, ulkomaalaisia tai naisia.” Nuorisobarometri tuntuisi tukevan ajatusta siitä, että tällainen asenne ei Puolustusvoimissa ole mitenkään poikkeuksellinen; naiset ja vähemmistöt ovat toisen luokan kansalaisia, ja vain armeijassa palvelevat valkoiset heteromiehet ovat todellisia miehiä.

Tämän ”asennekasvatuksen” lisäksi armeijassa annetaan myös käytännöllistä koulutusta: varusmiehiä opetetaan tappamaan. Tämän sanominen ääneen herättää lähes poikkeuksetta voimakkaan torjuntareaktion asevelvollisuusjärjestelmän puolustajissa, mikä on siinä mielessä kummallista että sotilaan tehtävä sodassa on nimenomaan tappaa vihollinen. Everstiluutnantti Dave Grossman on kronikoinut teoksessaan On Killing sotilaskoulutuksen laadullista kehitystä toisen maailmansodan jälkeen. Toisesta maailmansodasta tehdyissä tutkimuksissa havaittiin, että ylivoimainen enemmistö Yhdysvaltain armeijan jalkaväen sotilaista ei ampunut sodan aikana kertaakaan kohti vihollista vaikka he näkivät tämän selvästi, ja vihollisen ampuminen oli sodassa erittäin legitiimi toimi jota heiltä suorastaan odotettiin. Syyksi todettiin ihmisen havaittu luontainen haluttomuus tappaa tai tehdä väkivaltaa, jonka olemassaolosta on paljon muutakin vahvaa näyttöä. 30- ja 40-luvun sotilaskoulutus ei kumonnut tätä luontaista haluttomuutta tarpeeksi tehokkaasti. Koulutusta parannettiin, ja esimerkiksi Vietnamin sodassa paljon suurempi prosentti sotilaista ampui vihollista.

Minkä tahansa tehokkaan sotilaskoulutuksen on väistämättä koostuttava nimenomaan näiden luontaisten estojen poistamisesta. Sotilas joka ei suostu ampumaan vihollista on tehoton sotilas! Tietyssä mielessä asepalveluksen tavoite on siis pikemminkin tehdä pojista psykopaatteja: kumota heidän luontaiset estonsa väkivallan käyttämistä kohtaan. Tähän käytetään useita keinoja, päällimmäisenä tiukan auktoriteettihierarkian luominen ja päätösvallan poistaminen yksittäisiltä sotilailta. Sotilas ei saa kysyä onko tappaminen, väkivallan käyttö, oikein tai väärin: hänen on vain tehtävä se ja erotettava etiikka ja väkivalta toisistaan. Toinen tärkeä menetelmä on vihollisen dehumanisointi. Eräs suomalaisen kirjallisuuden psykopaattisimmista lausunnoista on Tuntemattoman sotilaan Antti Rokan suusta: ei hän ole koskaan ihmistä tappanut, vain vihollisia. Menestyksekkäälle sodankäynnille tällainen psykopatia on välttämätöntä.

Kun Suomessa keskustellaan miesten asevelvollisuuden yhteiskunnallisista vaikutuksista, tästä harvemmin puhutaan. Tosiasia on kuitenkin se, että suurin osa jokaisesta miesikäluokasta käy tämän ”psykopaattikoulun” läpi, ja sen arvot ja asenteet toimivat tärkeimpänä sukupuolisena siirtymäriittinämme mieheyteen. Lähes jokainen suomalainen mies omaksuu asepalveluksen kautta sukupuoli-identiteettiinsä kyseenalaistamattoman auktoriteetin tottelemisen, psykopaattisen kyvyn tehdä väkivaltaa ja sodan glorifioinnin. Ihmiset eivät onneksi ole robotteja, joten hyvin harva mies toteuttaa näitä arvoja sellaisenaan. Suurin osa heistä on kuitenkin käynyt koulutuksen jonka tavoitteena on iskostaa nämä arvot heihin ja sukupuolittaa ne osaksi heidän identiteettiään.

**

Keskusteluissa suomalaisen asevelvollisuuden vaikutuksista puhutaan hyvin harvoin mistään tässä esiin nostetuista asioista. Puolustusvoimien tai muiden valtion instanssien teettämistä tutkimuksista asevelvollisuudesta, aina uusimpaan asevelvollisuustyöryhmän raporttiin asti, saa turhaan etsiä pienintäkään mainintaa asevelvollisuuden sukupuoliluonteesta. Asiasta käyty suhteellisen harvinainen julkinen keskustelu rajoittuu yksiulotteisiin lausuntoihin miesten asevelvollisuuden sukupuolisesta epätasa-arvosta. Tämä epätasa-arvo on kiistaton tosiasia, mutta olisi suunnattoman naiivia kuvitella että asevelvollisuuden sukupuolettavat vaikutukset rajoittuvat miesten tekemään pakkotyöhön. Koko asevelvollisuusinstituutio, yhdistettynä sotaa glorifioivaan nationalismiin, on valtavan vaikutusvaltainen sukupuolettava ja sukupuolirooleja uusintava käytäntö.

Vertailukelpoisen aineiston hankkiminen kokonaisesta kansakunnasta on lähes mahdotonta, mutta keskusteluissa asevelvollisuudesta olisi otettava huomioon myös tässä esiin nostetut asevelvollisuuden sukupuoliset ominaisuudet. On hyvin hankala sanoa kuinka suuri vaikutus tällä ”psykopaattikoululla” ja sen sukupuolettavilla sekä suvaitsemattomuutta lisäävillä käytännöillä on suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta on mahdotonta kuvitella että ne voisivat olla yksinomaan positiivisia. Väkivallan ja mieheyden linkki on selvästi olemassa ilman miesten asevelvollisuuttakin, mutta asevelvollisuus virallistaa ja nationalismin avulla pyhittää tämän yhteyden. Asevelvollisuuden ”miehiset” arvot uusintavat hallitsevaa heteromaskuliinisuutta; ne toisaalta heijastavat olemassaolevia sukupuolisia arvoja ja opettavat niitä eteenpäin seuraavilla sukupolville.

Suomalaisen varusmiehen rynnäkkökivääri ja taisteluvyö ovat tappamisen työkaluja, mutta ne ovat myös sukupuoliteknologiaa. Asepalveluksella on niin keskeinen asema sukupuolijärjestelmässä että asevelvollisuuden sukupuolisten vaikutusten unohtaminen keskustelusta on anteeksiantamatonta.

****************************************************************************************

Mickael Halila kirjoittaa myös omaa blogiaan osoitteessa: http://jalkijupinaa.blogspot.com

Feministien vuoro kiittää vierailevaa kirjoittajaa!

27 comments

  1. Teksti on toki pitkälti täynnä kärjistyksiä, mutta kyllä siinä totuuden siemeniäkin löytyy. Tasa-arvoa olisi se, että kaikilla suomalaisilla olisi kansalaispalvelusvelvollisuus sukupuoleen, uskontoon, terveydentilaan tai asuinpaikkaan katsomatta.

    Tämä edellyttäisi nykyisen varusmiespalveluksen ja siviilipalveluksen merkittävää rationalisointia, jotta palvelusta saataisiin oikeasti kansantaloudellista hyötyä. Kansalaispalvelushan voisi jakaantua aseelliseen maanpuolustukseen, yhteiskunnan turvallisuuteen, hoivapalveluun tms., jolloin kaikille löytyisi kykyjään vastaavia tehtäviä, eikä kieltäytymiselle olisi enää perusteita. Palveluksen suorittaminenhan voitaisiin toteuttaa muutenkin siten, että aluksi olisi jonkinlainen lyhyt yleiskoulutus kotipaikkakunnalla, jonka jälkeen tehtäisiin lyhyinä pätkinä usean vuoden ajan valitun suuntauksen mukaisia tehtäviä.

    Esimerkkinä tällaisesta voisi olla esimerkiksi ensihoidon tehtävät, jossa koulutus palvelisi paitsi kriisiajan valmiutta, mutta myös tämän päivän turvallisuustilannetta. Peruskoulutetut ”ensiauttajia” voisivat suorittaa kansalaispalvelustaan esim. partioimalla suurissa yleisötapahtumissa, uimarannoilla, turistikohteissa tms. Ideahan ei ole mitenkään uusi, vaan esim. Egyptissä parivuotisen armeijapalveluksen toinen puolikas suoritetaan usein jäpittämällä turistipoliisin tamineissa hotellin edustoilla.

    Tällaisia vaihtoehtojahan ei ole haluttu edes tutkia, koska se veisi Puolustusvoimilta mahdollisuuden valikoida omaan koulutusputkeensa ikäluokkansa miesten parhaimmiston (heidän näkökulmastaan). Siviilipalvelus halutaan pitää väheksyttynä siten, että varusmiespalveluksella on posiitinen vaikutus mm. työllistymiseen.

    Puolustusvoimat on muutenkin Pyhä Lehmä, jota harvoin uskalletaan kritisoida esim. hankintojen osalta. Samaan aikaan, kun vanhuksia sidotaan sänkyihin hoitajapulan takia, ei kuitenkaan voida jättää miljardien asejärjestelmähankintoja tekemättä. Lobbaus on onnistunutta ja niin vain entiset hipitkin poseeraavat innokkaasti ohjusveneen kannella, kun kutsu Maanpuolustuskurssin nimellä kulkevaan poliittisen ja median eliitin juottotilaisuuteen tulee.

  2. Vähän liioiteltu tuo Halilan näkemys armeijasta ”psykopaattikouluna”. Aika niukasti siellä mitään arvokoulutusta tai psyykeen muokkausta harrastettiin. Pääpaino oli siinä pakkasessa kannonnokassa kökkimisessä ja varusteiden raahaamisessa paikasta toiseen. Siinä Halila on toki oikeassa, että armeijassa harjoitellaan tehokasta tappamista. Tosin sen yksittäisen täyspakkaustaan ympäriinsä raahaavan asevelvollisen näkökulmasta touhu tuskin tuntuu kovin tehokkaalta, saati sitten siltä, että tässä nyt oltaisiin tappajaksi kasvamassa.

    Asevelvollisuus vain miehiä koskien tietysi osaltaan ylläpitää perinteistä sukupuolijärjestelmää. Halilan tekstistä jäi hieman sellainen mielikuva, että hän ehkä ounastelee kyseessä olevan jollain tavalla tarkoituksellisen toiminnan. Ikään kuin vain miehiä koskevaa asevelvollisuutta oltaisiin aina ylläpidetty nimenomaan vallitsevan sukupuolijärjestelmän vahvistamiseksi. Itse arvelen, että kyse on ollut pääasiassa käytännöllisistä seikoista. Voi ihan hyvin olla, että armeija toimii tehokkaammin, kun siellä on pelkästään miehiä. Ehkä tehokasta tappamista häiritsee, jos ympärillä häärää vastakkaisen sukupuolen edustajia. Ehkä armeijan kustannukset kasvavat, kun naispuolisten varusmiesten erityistarpeet pitää ottaa huomioon. Jne jne. Eli kyllä, vain toista sukupuolta koskevalla asevelvollisuudella on vaikutusta sukupuolijärjestelmään. Voi kuitenkin olla, että systeemi on olemassa ihan muista syistä kuin sukupuolistereotypioiden vahvistamiseksi.

    ”Tosiasia on kuitenkin se, että suurin osa jokaisesta miesikäluokasta käy tämän “psykopaattikoulun” läpi, ja sen arvot ja asenteet toimivat tärkeimpänä sukupuolisena siirtymäriittinämme mieheyteen”

    Oon täysin eri mieltä siitä, että armeijan käyminen toimisi ”tärkeimpänä siirtymäriittinä kohti mieheyttä”. Tärkeimmät riitit lienevät ylä-aste ja lukio siitä huolimatta, että niitä käyvät molemmat sukupuolet. Ja ehkä myös kotikasvatus.

    ”Asiasta käyty suhteellisen harvinainen julkinen keskustelu rajoittuu yksiulotteisiin lausuntoihin miesten asevelvollisuuden sukupuolisesta epätasa-arvosta”

    Eikö kuitenkin ole melko tärkeää vaahdota asiasta niin kauan, kun toista sukupuolta ihan lainvoimalla asiassa syrjitään? Kyse on kuitenkin todella räikeästä epäkohdasta, jossa toisille ihmisille määrätään vankeuden uhalla 6-12kk pakkotyöpalvelus pelkän sukupuolen perusteella.

  3. On totta että miespuoliset kutsutaan, mutta kutsuntoihin osallistuvat myös naiset, joilla on miespuolinen henkilötunnus. Transsukupuoliset naiset. He joutuvat kokemaan tuon miesten koulun mikäli valitsevat asepalveluksen. Mutta koko mieshetuinen ikäluokka ei käy armeijaa. Osa vapautetaan lääketieteellisin syin, esim. psyykkisten vaivojen vuoksi, osa käy siviilipalveluksen, osa totaalikieltäytyy.

    Mutta olet aivan oikeassa siinä, että naisille tämä järjestelmä antaa vapaamatkustusoikeuden ja kohtelee transnaisia eri tavalla kuin muita naisia.

  4. ”Samalla luodaan ei suinkaan ensimmäinen mutta ehkä vahvin linkki mieheyden ja väkivallan välille: mieheyden lunastaminen tapahtuu nimenomaan alistumalla väkivaltakoneistolle ja hyväksymällä oma sukupuolinen rooli väkivallan käyttäjänä. Tässä militaristisessa nationalismissa perimmäisin todiste mieheydestä on kyky käyttää väkivaltaa.”

    Vaikka asepalveluksen suorittamista pidettäisiinkin mieheyden lunastamisena, siirtymäriittinä pojasta mieheksi, niin sillä tuskin on mitään tekemistä kyvyn käyttää väkivaltaa kanssa. Armeijan miehinen hohto tulee enemmänkin siitä, että siellä joutuu monesti fyysisesti ja psyykkisesti todella koville, ja on miehiselle kunnialle tärkeää pystyä selviytymään sellaisista koettelemuksista. Väittäisin sen siis olevan hyvin perinteinen siirtymäriitti. Miesten välisten ”inttijuttujen” pääasiallinen tarkoitus on nimenomaan rehvasteluhenkinen vertailu siitä, kuka joutui ikävimpiin tilanteisiin niistä selviytyen, ei mikään väkivaltapotentiaalilla pröystäily.

    ”Lähes jokainen suomalainen mies omaksuu asepalveluksen kautta sukupuoli-identiteettiinsä kyseenalaistamattoman auktoriteetin tottelemisen, psykopaattisen kyvyn tehdä väkivaltaa ja sodan glorifioinnin.Ihmiset eivät onneksi ole robotteja, joten hyvin harva mies toteuttaa näitä arvoja sellaisenaan. Suurin osa heistä on kuitenkin käynyt koulutuksen jonka tavoitteena on iskostaa nämä arvot heihin ja sukupuolittaa ne osaksi heidän identiteettiään.”

    Heh, kirjoittaja ei taida olla käynyt Suomen armeijaa. Suomen armeijassa ei ole minkäänlaista koulutusta tappamisen psykologisen muurin ylittämiseksi, mielenmuokkausta ja arvokasvatusta psykopaattisen tappajan psyykeen luomiseksi. Vihollinenkin on abstrakti ”K-valtio”. Suurimmalle osalle varmasti olisi todella kova paikka ampua peltijantterin tai maalitaulun sijasta elävää olentoa. Sotilaspastorin oppitunneilla päinvastoin pohditaan varsin kristillis-humanisistisesti sodan oikeutusta ja tappamisen ongelmallisuutta ja painotetaan ”sivistynyttä” sodankäyntiä. Sotilaan Käsikirjassa(vm.2006) on esimerkiksi kohta ”Suomalaista sotilasta velvoittavat sotilaan säännöt”, jossa lukee mm.:

    ”Ole kurinalainen sotilas. Sodan oikeussääntöjen rikkominen tahraa isänmaasi, joukko-osastosi ja oman maineesi sekä aiheuttaa tahatonta kärsimystä. Julmuus ei heikennä vihollisen taistelutahtoa vaan lisää sitä.”, ja ”Kohtele asiallisesti ja inhimillisesti kaikkia vallassasi olevia vihollisia ja siviilejä.” Sotaa ei myöskään glorifioida, vaan se on ”ihmisen itsekkyyttä”, ”kyvyttömyyttä tai haluttomuutta asettua toisen asemaan”, oikeutettu ainoastaan kun se on ”viimeinen keino” ja ”pienempi paha”.

    Tässä mielessä puheet tappamaan oppimisesta ovat mielestäni liioiteltuja. (Tappaminen teknisenä suorituksena on niin triviaalia, ettei siinä ole mitään oppimista; vaikeaa sen sijaan on psykologinen puoli.) Lähinnä armeijassa opetellaan leikkimään sotaa ja partiotaitoja. Harva pystyy ottamaan koko touhua kovin vakavasti, sellaista pelleilyä se on. En usko, että sillä on juuri mitään syvällisempää vaikutusta kenenkään luonteeseen tai identiteettiin.

  5. Viime perjantaina oli – jos huomasitte – poikkeuksellisen paljon huonosti käyttäytyviä nuoria miehiä liikenteessä jo iltapäivästä: autojen ikkunoihin syljeskeltiin ja piirrettiin kirkkoveneiden kuvia. Mistä kyseisessä ilmiössä oli kyse? No tietenkin nuoret miehet kotiutuivat armeijasta.

    Kyseinen esimerkki osoittaa loistavasti (ainakin) kolme asiaa: (1) armeijassa kokonaisen tai puolen vuoden aikana opetettu ulkoinen kuri ei toimi nyky-yhteiskunnassa, päinvastoin, se aiheuttaa välittömän vastareaktion kun nuori mies juo pari olutta; (2) aikaisemmin järkevästi käyttäytyvät nuoret miehet degeneroituvat; (3) yleinen asevelvollisuus tuottaa nyky-yhteiskunnassa enemmän turvattomuutta ja järjestyshäiriöitä kuin luovat kansallista turvallisuutta (mikä kai oli kait armeijan alkuperäinen tehtävä) ahdistelemalla ihmisiä (naisia?) ja häiriköimällä porvarillista elämänmenoa jo kauppojen aukioloaikaan.

    Tosiaan, yleinen asevelvollisuus on viimeisiä vanhanajan kurinpidollisen yhteiskunnan instituutioita. Jäänne ajalta, jolloin ihanteena oli yhtenäiskulttuuri ja yhteiskunta ymmärrettiin tehtaana, jossa oli selkeät hierarkiat: oli liukuhihnalla työskentelevät miehet (sotilaat ja korpraalit), esimiehet (aliupseerit), insinöörit (reservinupseerit) ja tehtaan johtoryhmä sekä patruuna (ylemmät upseerit majurista eteen päin). Naiset toimivat tukitehtävissä: siivoojina, palkanlaskijoina, sihteereinä ja työpaikkaruokalan keittäjinä.

    Haasteena feministiselle teorialle (mukaan luettuna miestutkimus) on tämän rakenteen murruttua – eiköhän ”yleisestä” asevelvollisuudesta luovuta myös Suomessa kymmenen seuraavan vuoden aikana kuten on tehty sivistyneessä Euroopassa – miten käsitteellistää sukupuolijärjestelmää: naisten ja miesten sortoa, riistoa ja alistamista. Vallankäytön muotojen ja rakenteiden hahmottaminen on paljon vaikeampaa ilman selkeitä hierarkioita.

    1. ”Jäänne ajalta, jolloin ihanteena oli yhtenäiskulttuuri ja yhteiskunta ymmärrettiin tehtaana, jossa oli selkeät hierarkiat: oli liukuhihnalla työskentelevät miehet (sotilaat ja korpraalit), esimiehet (aliupseerit), insinöörit (reservinupseerit) ja tehtaan johtoryhmä sekä patruuna (ylemmät upseerit majurista eteen päin). Naiset toimivat tukitehtävissä: siivoojina, palkanlaskijoina, sihteereinä ja työpaikkaruokalan keittäjinä.”

      Olen jokseenkin eri mieltä. Hierarkkisuus ja rooliutuminen on mielestäni lisääntynyt nyky-yhteiskunnassa. Mitä korkeammalle tasolle asiantuntijuudessa mennään, sitä tärkeämpää (ja ylipäänsä mahdollista) on profiloitua juuri tietyn asian taitajana. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on hyvin joustamaton yksilöiden kokeilunhalulle ja kaavasta poikkeamiselle. Monimutkaisen ja yleisesti hyvin toimivan järjestelmän ylläpito vaatii hyvin paljon tarkkaa ja asiantuntevaa työtä.

      Siinä naiset toimivat siivoojina, sihteereinä, hoivaajina ja koordinaattoreina. Agraariyhteiskunnassa naiset tekivät mitä miehetkin. Suomessa ei oikeastaan koskaan ole ollut kotivaimoja.

    2. ”Haasteena feministiselle teorialle (mukaan luettuna miestutkimus) on tämän rakenteen murruttua – eiköhän “yleisestä” asevelvollisuudesta luovuta myös Suomessa kymmenen seuraavan vuoden aikana kuten on tehty sivistyneessä Euroopassa – miten käsitteellistää sukupuolijärjestelmää: naisten ja miesten sortoa, riistoa ja alistamista. Vallankäytön muotojen ja rakenteiden hahmottaminen on paljon vaikeampaa ilman selkeitä hierarkioita”

      Meinaat, että hierarkioiden olemassaolo on ollut jotenkin oleellisesti riippuvainen asevelvollisuudesta? Kyllä ne hierarkiat on aina luotu ihan riippumatta siitä, miten maanpuolustus on organispoitu. Hierarkiat syntyvät kodeissa, koulussa, työelämässä, liike-elämässä ja politiikassa. Asevelvollisuudella on mitätön rooli tämän järjestelmän kokonaisuudessa. Sitä paitsi eihän asevelvollisuutta ole pitkään aikaan harrastettu useimmissa sivistysvaltioissa eikä asevelvollisuuden puute käsittääkseni ole aiheuttanut feministeille ongelmia hahmottaa rakenteita ja vallankäytön muotoja. Hahmottamisongelmia vaikuttaa aiheuttavan enemmänkin se, että tietyt näkökulmat jätetään johdonmukaisesti feministisessä tutkimuksessa huomiotta.

      1. Meinaan sitä, että teolliseen tuotantoon perustunut talous ja 1900-luvun asevelvollisuus armeija olivat sosiaaliselta rakenteeltaan, organisaatiolta ja johtamistavaltaan analogisia: ne vahvistivat toinen tosiaan ja näin myös vahvistivat sukupuolirooleja ja normeja, minkälainen liikkumavara miehillä ja naisilla oli tällaisessa yhteisössä. Miksi armeijasta on puhuttu miesten kouluna, jos sillä ei olisi ollut keskeistä asemaa ”oikeanlaisen” mieheyden tuottajana?

        1980-luvulta alkaen kapitalismi ja siten työelämä on muuttanut muotoaan. Jussi Vähämäkeä lainaten: vanhan teollisen työn paheista on tullut uuden palveluihin ja informaatioteknologiaan perustuvan tuotannon hyveitä. Mutta historiallisesta taakasta johtuen puolustusvoimat on ollut kyvytön muuttumaan. Tämä ei tosin johdu niinkään asiantuntijoiden tai ylimpien upseerien haluttomuudesta kuin siitä, että demokratiassa on kuunneltavaa kansaa ja poliitikot ovat olleet konservatiiveja ajatellen puolustusvoimien organisaation kehittämistä.

        Ingenieurille voisi sanoa, että olet oikeassa. Palveluihin ja informaatioteknologiaan perustuvassa tuotannossa roolien määrä on moninaistunut. Mutta kurinpidollisten instituutioiden ja yhtenäiskulttuurin murentuminen ei ole merkinnyt vapautumista, vaan kontrollin siirtymistä yksilötasolle. Nyt jokainen joutuu itse alistamaan itsensä. Ei ole enää ulkoista kellokorttia (paitsi armeijassa), vaan jokainen joutuu ottamaan itse vastuun siitä, että työt tulevat tehtyä jne. Työnantajilla on nykyään muita muotoja vahtia työntekijöitään.

        Tämä koskee myös sukupuolista ja seksuaalista identiteettiä. Jokainen joutuu itse luomaan oman sukupuolisen ja seksuaalisen identiteettinsä ja nähtävästi varsinkin miesten keskuudessa tämä aiheuttaa ahdistusta ja epävarmuutta kun ei tiedä mitä vastaantulija hänestä haluaa ja mitä hän haluaa vastaantulijasta. Se aiheuttaa epävarmuutta myös omasta identiteetistä ja vaatii sosiaalisten tilanteiden lukutaitoa, ominaisuus mitä on pidetty aikaisemmin feminiinisenä.

  6. Tästä kirjoituksesta voi olla pääosin samaa mieltä. Aiheeseen liittyy voimakas ristiriita rooleista vapautusmispuheen ja niitä ylläpitävien rakenteiden välillä.

    Suomessa on valtiollinen(kin) puheenparsi, jossa pyritään tai jopa vaaditaan roolien purkamista. Puhe itsessään ei kuitenkaan vaikuta juuri mitään, ellei roolien purkamiseksi tehdä konkreettisia tekoja.

    Ylivoimaisesti tärkein rooleja ylläpitävä mekanismi on tosiaankin miesten asevelvollisuus. Jos tärkeimpään rooleja ylläpitävään rakenteeseen ei puututa, koko roolien purkamispuhe näyttäytyy koomiselta.

    Toinen (asevelvollisuuteen yhdistettävä) valtiollinen tapahtuma on linnan juhlat, joka korostaa ja arvostaa traditionaalista maskuliinisuutta. Se toimii eräältä osaltaan sotasankareiden ylistyksen välineenä, jotta miehet jatkaisivat tappamista ja uhrautumista muiden puolesta. Jos rooleja halutaan purkaa, niin myös heteromiesten tulisi saada pukeutua linnan juhlissa miten haluaa tai olla kuin naiset.

    Pointti on joka tapauksessa se, että puhe roolien purkamisesta on pelkkää sanahelinää, jos konkreettisiin toimiin valtiollisten rakenteiden purkamisessa ei ryhdytä.

    1. Olen Henry kanssasi samaa mieltä. Ei voida puhua samaan hengenvetoon tasa-arvosta ja ylläpitää eriarvoistavia rakenteita (tai ehkäpä tätä ei tehdä samojen vaikuttajien toimesta, mutta tiettyä samanaikaisuutta esiintyy). Ja vertauksena käyttämäsi Linnan juhlat ovat hyvä esimerkki. Juuri saimme todistaa useiden tahojen tuohtumuksen siitä, että juhlissa rikottiin heteronormia mies- ja naisparien tanssahtelun myötä. Tämä kertoo siitä, että tilaisuus/tila on tarkkaan rajattu heteroseksuaalisuuden ja tietynlaisen maskuliinisuuden sekä feminiinisyyden esityspaikaksi…

  7. Jiri Niemiselle:

    Pohdin vain, että onko jotain näyttöä siitä, että asevelvollisuuden puuttuessa sukupuolijärjestelmä, hierarkiat, heteronormi yms. olisivat oleellisesti erilaisia kuin sen vallitessa. Onko Suomessa esim. voimakkaampi heteronormi kuin vaikkapa Jenkeissä tai onko mieheys tai naiseus tarkemmin rajatumpaa kuin Jenkeissä. Asiaan toki vaikuttaa paljon muitakin seikkoja, mutta jotain eroja luulisi asevelvollisuuden perusteella muodostuvan, jos se on oleellinen tekijä sukupuolijärjestelmän ylläpidossa.

    Armeijasta on saatettu puhua ”miesten kouluna” juuri siksi, että sillä on haluttu vahvistaa miesten yhteenkuuluvuuden tunnetta, ”ylpeyttä” mieheydestään ja siten motivoida nuoria miehiä tuon pakkotyöpalveluksen suorittamiseen. Eli siinä mielessä Halilan kirjoituksessa oli pointti. Asevelvollisuus on toiminut tietynlaisena mieheyttä ja mieheyden arvoa ylläpitävänä symbolina. On kuitenkin täysin oma kysymyksensä, missä määrin mieheys on kuitenkaan rakentunut asevelvollisuuden suorittamisen varaan. Saati sitten, mikä sen merkitys on enää nykymaailmassa. Kuinka suuri vaikutus asevelvollisuusjärjestelmän purkamisella olisi sukupuolijärjestelmään, sukupuolirooleihin tai heteronormiin? Veikkaisin, että melko pieni. Vaikea ainakaan keksiä mitään perusteita väittää, että Suomessa vallitisisi oleellisesti konservatiivisempi sukupuolijärjestelmä kuin niissä maissa keskimäärin, joissa asevelvollisuutta ei ole. Pikemminkin asia näyttäisi olevan päinvastoin. Suomessa sukupuolet ovat lähes millä tahansa mittarilla tasa-arvoisempia ja vapaampia toimimaan haluamallaan tavalla kuin useimmissa muissa maissa, riippumatta siitä, miten niissä on maanpuolustus järjestetty.

    1. Vastataanpa triviaalisti: riittää kun menee Merenkurkun yli. Ruotsalainen mieskuva on aikalailla erilainen kuin suomalainen (sikäli kun globalisoituvassa maailmassa on mahdollista puhua enää ”kansallisista kulttuureista”) ja se johtuu mm. esimeriksi vähemmän hierarkkisista työelämän käytännöistä. Työntekijää lähestytään ”feminiinisemmin” (tästä lienee aikoinaan syntynyt ruotsalaisiin liittyvät homovitsit) ja autoritaarisia AUK:ssa tai RUK:ssa opittuja johtamismalleja vältetään.

      Tällä kaikella lienee historiallinen perusta: kollektiivinen sotatrauma, joka koskee ennen kaikkea miehiä ja joka siirretään yleisen asevelvollisuuden kautta pojille, mutta läpäisee koko yhteiskunnan (saaden huvittaviakin muotoja tyyliin kun eräskin brändääjä haluaa kunnioittaa mielikuvaansa sotaveteraaneista printtaamalla 1954 käyneen isänsä kuvan hameeseen ja ompelee siihen yrjönristin).

      1. No huh. Otit sitten sen maailman feministisimmän ja ”tasa-arvoisimman” valtion esimerkiksi kumoamaan koko pohdintani?

        Sitä paitsi Ruotsissahan käsittääkseni vallitsi vielä jokunen vuosi sitten melko yleinen asevelvollisuus. Esitätkö siis, että sukupuolijärjestelmä murtui välittömästi asevelvollisuuden loputtua ja juuri sen takia nyt jotenkin oleellisesti poikkeaa suomalaisesta?

      2. ”Tällä kaikella lienee historiallinen perusta: kollektiivinen sotatrauma, joka koskee ennen kaikkea miehiä ja joka siirretään yleisen asevelvollisuuden kautta pojille, mutta läpäisee koko yhteiskunnan”

        Tää haiskahtaa halvalta nojatuolipsykologialta. Millä perusteella nykynuoret kärsisivät jostain hämärästä kollektiivisesta sotatraumasta, jonka heidän sotia käymättömät isänsä olisivat heille jollain maagisella tavalla siirtäneet?

      3. Roguella on erinomaisen hyvä pointti. Ruotsin väittäminen ”aikalailla erilaiseksi” on melkoisen vääristyneen otoksen aiheuttama harha. Globaalilla mittakaavalla Suomen ja Ruotsin systeemit ovat melkolailla identtisiä. Esim. Saksalla on vastaavat ja astetta hirveämmät sotatraumat, mutta yleinen asevelvollisuus lakkautettu ja aikoja sitten. Siellä voi jokseenkin puhua autoritäärisestä systeemistä. Aasiassa (Intia, Kiina, jne.) on asevelvollisuutta vaihtelevasti, mutta autoritäärisyys on ihan omaa luokkaansa. Omaehtoinen ajattelu ja ”inhimillistäminen” on suorastaan kiellettyä. USA:ssa on jännästi myös lukuisia sotatraumoja ja isämmaan puolustajia arvostetaan enemmän kuin missään. Silti siellä todellakin osataan arvostaa omaehtoista ajattelua ja hierarkian rikkomista.

        En tiedä, miten paljon olet oikeasti työelämässä vaikuttanut saati ulkolaiseen työkulttuuriin tutustunut, mutta käsittääkseni Suomessakin jäykät organisaatiot ja työntekijän sortaminen ovat ihan yhtälailla myös feminiinisen julkisen sektorin ongelmia. Uskaltaisin jopa sanoa, että jopa suuremmissa määrin. Yliopistojen, Uudenmaan sairaanhoitopiirin ja kunnallis- & valtiohallinnon sekoiluja katsellessa on vaikea kuvitella, miten yksikään yksityinen yritys pysyisi moisella byrokratialla ja lepsuilulla toimimaan. Yrityselämässä sen sijaan on päinvastoin. Esim. joissain yritysfuusioissa olen omin silmin todistanut, miten haastavaa esim. vetelä- ja keskieurooppalaisten ”jäykkien” työkulttuurien soveltaminen suomalaiseen duuniin voi olla. Ruotsalaisten kanssa ongelmia harvemmin on.

        Kuten armeijassakin, autoritäärisyys päätyy lopulta siihen, että vain käsketyt ja erikseen vaaditut toimet tehdään ja ajattelu jätetään toisille. Esmes. sairaanhoidossa suuri osa omaehtoisista toimenpiteistä on henkilöstöltä jopa lailla kielletty.

        Surkea teoria.

  8. Pari lisähuomiota kirjoitukseen, johon pääosin yhdyn.

    1. Yleisesti väitetään, että armeijan käynyt hyötyy siellä saamastaan johtajakoulutuksesta. Tuskin missään tarvitaan sellaista johtajakoulutusta, päinvastoin, työnantajilla on suuri työ kitkeä pois armeijan koulutuskäytäntö.
    Tyypillinen armeijan ohje: 1. Käskytä asia selkeällä äänellä. 2. Jos ei tottele, toista käsky, nyt kovemmalla äänellä. 3. Jos ei vieläkään tottele, uhkaa putkalla, sotaolosuhteissa niskalaukauksella (ja siviilissä tietenkin työstä erottamisella).

    2. Armeija tyhmistää. Armeija kouluttaa hierarkiseen organisaatiomalliin. Yrityselämässä hierarkioita yritetään jo kustannusmielessäkin purkaa. Keskellä ihmiseksi kasvamista, miesten oppimisprosessi keskeytetään sekä henkisesti, että tiedollisesti. Monelle tulee vuoden, jopa kahden vuoden katkos kesken opintojen. Opinnoilla tarkoitan tässä ihmisen koko oppimisikää ennen kokopäivätoimiseksi työntekijäksi ryhtymistä. Armeijan fyysinen ja psyykinen rääkki aivopesee jo opittuja tietoja pois aivoista, sillä samaan aikaan aivoihin syötetään siviilityöelämälle vierasta ainesta. Ei kai kukaan tosissaan väitä, että tämä katkos oppimisessa parantaa siviilielämän oppimistulosta.

    3. Kyllä armeijassa ennen opetettiin tappajaksi. Minäkin osasin (ehkä osaan vieläkin) tappaa paljain käsin siten, että se menee tapaturman piikkiin. Ja kyllä ampumaopetustakin voi kutsua tappamisen opetukseksi. Psyykinen tappaja syntyy siitä opetuksesta, että vihollinen ei ole ihminen ja siitä, että käskyjä on kuolemanrangaistuksen uhalla noudatettava kirjaimellisesti.

    1. ”Kyllä armeijassa ennen opetettiin tappajaksi. Minäkin osasin (ehkä osaan vieläkin) tappaa paljain käsin siten, että se menee tapaturman piikkiin”

      LOL:D Touch of death by accident!

  9. Tähän keskusteluun voisi sivujuonteena lisätä, että onko moraalisesti oikein uhrata nuoria miehiä sodassa itsenäisyyden nimissä. Pakollisena sotimaan henkensä kaupalla joutuvat vain nuoret miehet. Naiset, vanhemmat miehet ja maahanmuuttajat voivat seurata sivusta, että kuinka käy. Kummalta puolelta ensin loppuvat nuoret miehet.

    Tätä taustaa vasten onkin varsin hämmästyttävää, että niinkin suuri osa ikäluokasta sentään käy armeijan. Mutta käsittääkseni nuori mies on vielä vaikutuksille altis, ei näe koko yhteiskuntaa ja toimii perheensä arvojen mukaisesti. Hän ei vielä ymmärrä, että suomen valtion lakien alla häneltä voidaan tulevaisuudessa esim. estää yhteydet lapsiinsa, jotka saattaa kasvattaa äidin uusi mies, joka voi olla maahanmuuttaja ilman asevelvollisuutta.

    Tietysti osa porukasta kävisi armeija joka tapauksessa, mutta jos tilanteen epäreiluus olisi paremmin tiedossa jo 18-20 miehillä, niin uskoisin, että asepalvelukseen suhtauduttaisiin kriittisemmin myös nuorten miesten keskuudessa.

    1. ”Naiset, vanhemmat miehet ja maahanmuuttajat voivat seurata sivusta, että kuinka käy.”

      Tähän on kyllä pakko huomauttaa, että ei se ”sivusta seuraaminen” näinä aikoina enää oikein onnistu. Nuoret ja vähän vanhemmatkin miehet toki joutuvat sotimaan ja heidän tilanteensa on siksi eri, mutta sodat ovat tuhoisia myös (joskus jopa ennen kaikkea) siviiliväestölle.

  10. Vai ”uhrata nuoria miehiä”. No, on kieltämättä epäoikeudenmukaista, että nuoret miehet maksavat ruumiillaan vanhojen miesten aloittamat sotaleikit. Mutta mitenkäs ne naiset, jotka kautta historian ovat saaneet iloisesti kuolla synnytykseen? Ja kuolevat monessa maailmankolkassa yhä vieläkin. Eikä se uuden ihmisen maailmaan saattaminen vauraissa teollisuusmaissakaan ihan helppoa puuhaa ole.

    Joten, vastatkaapas viisat miehet tähän: Milloin lapsenteosta saadaan hyvitys?

    (Huomatkaa, että vastaukseksi ei kelpaa: ”Öö, no mut, öö naiset synnyttää muutenkin, öö”. Lapsentekeminen – toisin kuin sotiminen, on oikeasti välttämätöntä ja hyödyllistä työtä. Koko yhteiskunta on sen työn varassa.)

    1. Öö, no mut, öö synnyttäminen on vapaaehtoista? Et mitenkään voi rinnastaa vapaaehtoista täysin itsekkäistä motiiveista tapahtuvaa synnyttämistä siihen, että joku pakotetaan rangaistuksen(joskus jopa kuolemanrangaistuksen) uhalla sotimaan ja kuolemaan maansa puolesta. Naiset myös saavat valtavasti rahallista tukea yhteiskunnalta lastensa kasvatukseen ja koulutukseen. Sitä paitsi jos haluat lähteä saivartelemaan siitä, kumpia kuolee enemmän yhteiskunnalle hyödyllisessä vapaaehtoisessa toiminnassa niin jäät pahasti kakkoseksi. Miehiä kuolee mm. jo pelkästään raskaiden ja vaarallisten töiden ansiosta paljon enemmän kuin naisia kuolee synnytyksissä.

  11. Ketkähän sen armeijalaitoksen ja asevelvollisuuden ovat luoneet?

    Tuon tuosta näkee sellaista kummallista ajattelua, että on olemassa jokin epämääräinen patriarkaatti tai vastaava, joka sortaa ihan yhtä paljon naisia ja miehiä. Sellaista ei ole.

  12. Saturnus: Armeijan ja asevelvollisuuslaitoksen ovat luoneet miehet. Useimmat sodatkin, kummallisena yhteensattumana, ovat miesten sytyttämiä. Nyt varmaan alkaa päivä kirkastua ja ajatus hahmottua?

    Eikä patriarkaatti, tuo vanha ”ystävämme”, sorra miehiä yhtä paljon kuin se sortaa naisia. (Jos se sortaisi yhtä paljon, se olisi kurja juttu – mutta tietysti parempi tilanne kuin nykyinen. Mutta tämä menee teoretisoimisen puolelle.)

    1. ”Saturnus: Armeijan ja asevelvollisuuslaitoksen ovat luoneet miehet. Useimmat sodatkin, kummallisena yhteensattumana, ovat miesten sytyttämiä. Nyt varmaan alkaa päivä kirkastua ja ajatus hahmottua?”

      Joo just näin mustavalkosesti se menee. Naisilla ei oo osaa eikä arpaa koko touhuun.

      ”Eikä patriarkaatti, tuo vanha “ystävämme”, sorra miehiä yhtä paljon kuin se sortaa naisia. (Jos se sortaisi yhtä paljon, se olisi kurja juttu – mutta tietysti parempi tilanne kuin nykyinen. Mutta tämä menee teoretisoimisen puolelle.)”

      Mikä on ”patriarkaatti” ja millä perusteella se sortaa naisia enemmän kuin miehiä?

    1. Ei tuolla annettu mitään evidenssiä sen puolesta, että ”patriarkaatti” sortais naisia enemmän ku miehiä. Lisäks patriarkaatin itsensäkään olemassaoloa ei osoitettu millään uskottavalla tavalla. Siks mä tätä alunperin kysyinkin. Mikä patriarkaatti esim. nykyään Suomessa on, miten se ilmenee ja millä perusteella se sortaa nimenomaan naisia?

Lue ensiksi kommentointi- ja keskusteluohjeet, kiitos.

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s