Vieraan vuoro: Miksi nainen ei uskalla puhua väkivallasta?

Teksti julkaistaan poikkeuksellisesti nimettömänä.

Olen tehnyt työtä perheiden kanssa, joissa väkivalta on ollut jokapäiväistä. Nykyisin osallistun muun työn ohella vapaaehtoisena väkivallan naisuhrien tukemiseen. Kirjoitan tämän kirjoituksen toisaalta yksityishenkilönä, toisaalta väkivaltatyön kentältä katsoen.

Olen seurannut viimeaikaisia väkivaltakeskusteluja hämmentynein mielin. Erityisen kummalliselta tuntuu, että tavoitteet, joista järjestökentällä ja käytännön väkivaltatyössä on pitkään taisteltu, ollaan nyt sivuuttamassa keskustelusta. Tarkoitan tällä sitä, että monet naiset elävät todellisuudessa, jossa he eivät uskalla puhua väkivaltakokemuksistaan syytösten pelossa. Väkivaltaa kokeneita naisia syyttävät pahimmillaan ystävät, sukulaiset, ammattilaiset ja virkavallan edustajat.  Syytökset ovat niinkin kekseliäitä kuin ”tahallinen ärsyttäminen” tai ”kykenemättömyys estää väkivalta” tai vaikkapa naisen oma juopumus tilanteessa. Nainen saa syytöksiä myös lapsen suojelematta jättämisestä, vaikka todellinen vaaranaiheuttaja olisikin ollut väkivaltainen mies. Usein kuulee myös syytöksiä siitä, ettei nainen lähtenyt väkivaltaisesta suhteesta ajoissa. ”Mitäs jäi, itse kerjäsi”. Uusin (tai ainakin uudelleen yleistynyt) tapa väkivaltaa kokeneiden naisten syyllistämisessä on kysellä naisen omasta ”väkivaltaisuudesta”. Jälleen naiselle yksi syy lisää olla hiljaa.

En tarkoita, etteivätkö naiset kykenisi tekemään väkivaltaa, vaan nimenomaan haluan kohdistaa kirjoitukseni väkivaltaa kokeneisiin naisiin – uhreihin. Heidän unohtamisensa ja/tai syyttämisensä on moraalisesti kestämätöntä.  Käsittämätöntä on myös se, ettei naisten uhriutumisesta puhumiselle tunnu tänä päivänä löytyvän minkäänlaista paikkaa. Heti suunsa avattuaan saa niskaansa argumentit siitä, että ”naisetkin tekevät väkivaltaa”. Mieleni tekee huutaa: mitä sitten, minä puhun uhreista! Mihin hukkuivat vallan ja kontrollin käsitteet? Nykykeskustelu ei auta ainakaan niitä naisia, joiden tilanteissa itse olen mukana. Poliisi saattaa todeta, että naisen ei kannata vuosienkaan pahoinpitelyjen jälkeen tehdä rikosilmoitusta, sillä hän ”tappeli vastaan”. Hengenvaarassa ja jatkuvan kontrolloinnin kohteena oleva nainen saatetaan kannustaa miehen kanssa sovitteluun, sillä ”väkivalta on ongelma parisuhteessa”. Mies-nais -taistelussa unohtuu arki, jossa liian monet naiset elävät.

Ja millä oikeudella sitten puhun näistä asioista? Enkö syytä samalla miehiä? En kaikkia miehiä! En miehiä ryhmänä! Mutta väkivaltaa tekeviä miehiä kyllä! Myös ystäväpiirissäni ja sukulaisteni keskuudessa on useampi nainen joutunut väkivallan kohteeksi menneisyydessään tai nykyisessä elämässään. Ennen ja nyt, nuoret ja vanhat. Erityisen surullista on kuulla naisista, jotka ovat myös äitejä. Pahimmillaan olen sekä työssäni, että läheisteni elämänkokemusten kautta tutustunut maailmaan, jossa nainen ei pelkää vain oman henkensä vaan myös lapsensa hengen puolesta. Varsinkin pientä vauvaa hoitava äiti on hyvin turvaton. Usein äidillä ei ole edes taloudellisia resursseja lähteä suhteesta. Sosiaaliset kontaktit saattavat vauvanhoidon vuoksi supistua olemattomiin. Lisäksi pelko siitä, että vauvaa satutetaan, kasvaa niin suureksi, ettei nainen uskalla lähteä. Häpeä omasta epäonnistumisesta naisena, äitinä ja kumppanina on valtava. Minun kokemusmaailmassani väitteet siitä, että naiset ”pelaisivat väkivaltakortilla”, ovat täysin absurdeja.

Joskus naisen keino säilyttää viimeiset omanarvontunteen rippeensä on aktiivisesti vastustaa miehen kontrollointiyrityksiä – ja tulla sen myötä lyödyksi. Ulkopuolinen ihmettelee, miksi nainen toimii ”tahallisesti” tavalla, joka ärsyttää miestä. Se kuitenkin saattaa tuntua ainoalta keinolta selviytyä tilanteesta täysjärkisenä. Lopulta oman identiteetin ja minuuden menetys voi vaikuttaa pienemmältä haitalta kuin mustelmat. Tosin joku toinen saattaa elää alisteisessa tilanteessa niin pitkään, että uskoo lopulta väkivallan tekijän sanoihin omasta arvottomuudestaan. Väkivallan uhan alla eläminen voi muuttua normaaliksi olotilaksi. Uhri voi uskoa, ettei ansaitse parempaa eikä selviäisi ilman väkivallan tekijää. Nämä tilanteet ovat sellaisia, joita olen työssäni kohdannut. Kukaan ei kuitenkaan aktiivisesti halua tulla lyödyksi. Väkivalta ei ole uhrin syytä.

Mitä minä sitten toivoisin? Toivoisin, että keskusteluissa ei sivuuteta valtaa ja kontrollia. Esimerkiksi taloudellinen riippuvuus väkivallan tekijästä on valtavan merkityksellistä. On aina myös syytä kysyä, kuka pelkää henkensä tai lastensa hengen puolesta? Naisiin kohdistuvasta väkivallasta tuotettua käytännön kentällä erittäin hyödyllistä tietoa ei saa sivuuttaa poliittisten päämäärien vuoksi. Turvakotipaikkoja on lisättävä. Väkivallan uhrin kokemuksia ei pidä vähätellä.

Toivoisin myös, että täällä Feministien vuorossakin aggressiivisin sävyin kommentoineet tuntisivat vastuunsa. Ei voi olla lähtökohtaisesti oikein, että väkivaltaa kokenut nainen kohtaa syytöksiä uhrina. Tutkikaa ihmeessä miesten kokemaa väkivaltaa, mutta älkää samalla vaikeuttako naisuhrien elämää. Nuo kaksi asiaa eivät sulje toisiaan pois. Niitä voi tutkia ja väkivaltaa vähentää yhtäaikaisesti. Nämä keskustelut nimittäin vaikuttavat kaikkialle poliittisesta päätöksenteosta auttamistyöhön. Lopulta on kyse sellaisten ihmisten elämän vaikeuttamisesta, jotka ovat jo lähtökohtaisesti heikossa asemassa.

**********************************************

Apua väkivaltaa kokeneille naisille (naiserityinen työ):

Naisten Linja on valtakunnallinen, maksuton tukipuhelin väkivaltaa kokeneille naisille ja tytöille sekä heidän läheisilleen. Naisten linja järjestää myös tukiryhmiä väkivaltaa kokeneille naisille. https://www.naistenlinja.fi

Naisasialiitto Unionin juristipäivystys tarjoaa maksutonta lakineuvontaa naisille Helsingissä. http://www.naisunioni.fi/index.php?k=13613

Monika-Naiset tarjoaa palveluja väkivaltaa kokeneille maahanmuuttajataustaisille naisille ja lapsille. http://www.monikanaiset.fi/

Apua väkivaltaa kokeneille miehille (mieserityinen työ):

Väestöliiton Poikien puhelin on auttava puhelin alle 20-vuotiaille pojille ja nuorille miehille. http://www.vaestoliitto.fi/vaestoliitto/mita_vaestoliitto_tekee/palvelut/puhelinneuvonta/poikien_puhelin

Miessakit Ry järjestää tukiryhmiä ja terapiapalveluja muun muassa erotilanteessa oleville miehille ja auttaa huoltajuuskysymyksissä. http://www.miessakit.fi/fi/erosta_elossa

Jussi-työ antaa tukea ja apua myös lähisuhdeväkivallan kohteena oleville miehille. http://www.jussityo.fi

Apua väkivaltaa kokeneille miehille ja naisille:

Raiskauskriisikeskus Tukinainen antaa tukea ja ohjausta seksuaalisen väkivallan tai hyväksikäytön kohteeksi joutuneille naisille ja miehille sekä heidän läheisilleen. http://www.tukinainen.fi

Tukinaisen juristipäivystys Helsingissä on tarkoitettu seksuaalista väkivaltaa sekä parisuhdeväkivaltaa kokeneille. http://www.tukinainen.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=61&Itemid=77

Turvakodit auttavat kaikkia väkivallan kohteeksi joutuneita. http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/tyomuodot/turvakodit

Nettiturvakoti antaa tietoa lähisuhdeväkivallan uhrina oleville. http://www.turvakoti.net/fi/etusivu

Suomen mielenterveysseuran kriisikeskukset tarjoavat keskusteluapua ja tukea äkillisiin sekä pitkittyneisiin kriisitilanteisiin. http://www.mielenterveysseura.fi/tukea_ja_apua/alueelliset_kriisikeskukset

Rikosuhripäivystys tarjoaa neuvontaa ja tukihenkilöitä rikoksenuhreille sekä todistajille. http://www.riku.fi/fi/etusivu/

Apua väkivaltaa tekevälle miehelle (linkkilista):
https://www.turvakoti.net/fi/mista+apua/mista+apua+miehelle/vakivallan+tekijana/

Apua väkivaltaa tekevälle naiselle (linkkilista):
https://www.turvakoti.net/fi/mista+apua/mista+apua+naiselle/vakivallan+tekijana1/

Lisäksi perheet voivat hakea apua oman kuntansa lastensuojeluviranomaisilta ja perheneuvoloista.

RAUHALLISTA JA VÄKIVALLATONTA JOULUA!

*********************************************************

Kommentointimahdollisuus on poikkeuksellisesti suljettu kirjoittajan anonymiteetin vuoksi.